Read Ebook: Novelleja Tanskan rannikolta ja Kärntin alpeilta by Drachmann Holger Anttila Selma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 443 lines and 24631 words, and 9 pages

Mist? min? tied?n! vastasi h?n ?re?sti; minua nukutti eilen illalla -- h?n tahtoi juosta pitkin huonetta -- annoin h?nelle korvapuustin -- sitten h?n karkasi mets??n. Luulin tietysti, ett? h?n juoksi kotiin!

-- Min? olen v?synyt ja uninen; minun t?ytyy menn? kotiin. Voit h?nt? itse hakea! sanoi toinen. Ja niin h?n meni.

Seppel seurasi h?nt? katseellaan, puri kirouksen hampaittensa v?liin, tarttui keppiins? ja lakkiinsa, sulki ovensa ja l?hti vuoristoon. Parin halkoajurin kanssa h?n kapuili pitkin tihe?t?, synkk?? mets??. Sielt? he lopulta l?ysiv?t pojan. H?n oli kaivanut itsens? sammaliin; h?nen j?senens? olivat kutistuneet -- kylm?st? -- tuskasta -- pelosta... hurja, hirve? y? tuolla ylh??ll? autiossa mets?ss? yksin, kuusivuotias lapsi parka! H?nen silm?ns? tuijottivat j?ykkin? p??ss?; h?n oli menett?nyt puhekyvyn -- h?nest? oli tullut tyls?mielinen.

H?nen kasvatusis?ns? kuoli v?h?n sen j?lkeen. ?iti oli jo silloin kohta kadonnut. Poika tuli kunnan hoitoon. Tarvis oli saanut "Trottelinsa".

Niin, luonto voi kyll? olla armoton, kova, tunnoton saavuttamattomassa majesteettisuudessaan; se voi synnytt?? olennoita, joista t?ytyy sanoa, ettemme voi niiden tarkotusta tajuta. Mutta voiko se arvaamattomuudessa vet?? vertoja ihmisten itserakkaudelle ja kevytmielisyydelle?

Yst?v?mme l??k?ri on kenties oikeassa sanoessaan: ei lopultakaan voi tiet??, ket? pit?? kadehtia ja ket? surkutella!

Jos aamulla nouseminen, velvollisuutensa t?ytt?minen pitkin p?iv?? ja illalla hyv?ll? omallatunnolla maata meneminen -- jos se on el?m?? : mit? onkaan sanottava el?m?st? jyrkkien kuilujen varrella, miss? virta pauhaa alhaalla syvyydess?, miss? valkea vaahto kapean polun k??nteess? ik??nkuin kohoaa ja viittaa -- mit? on sanottava n?iden kivisten notkojen pohjalle j??neist? mets?nrippeist?, jotka ovat kaatuneet ja murskaantuneet silloin, kun myrsky tai lumivy?ry siit? hillit?nn? kulki -- ja miten on selitett?v? se huimaus, se sielun hurmio, joka valtaa ihmisen, kun on ponnistellen p??ssyt vuoren huipulle ja n?kee maailman ihanuudet jalkainsa juuressa?

Mit? merkitsee n?hd? maailman ihanuudet jalkainsa juuressa? Katso alas eteesi, sin?, joka seisot t??ll? huipulla! Aurinko valaa huikaisevaa valoaan pitkin tunturin sivuja; virta v?lkkyy syv?ll? sinisess? rotkossa; vuorimets? n?ytt?? olevan luisumassa syvyyteen vaipuaksensa sit? odottavaan syliin, puristuakseen sen maidonvalkeassa py?rteess? ja kadotakseen ??rett?myyteen. Pikkaraisen kaupungin p??ll? lep?? utua ja hienoa savua. Koko n?ky tuntuu narripelilt?, kujeilevan vuorenhaltian vallattomalta oikulta. Ja sin? itse, joka olet kartuttanut voimiasi vaivaloisella kiipe?misell?, sin?, joka olet paisuttanut nuoruutesi halua el?m?n nauttimiseen, sin?k? muka et tiet?isi, mit? merkitsee n?hd? kokonaisen maailman ihanuus jalkojen juuressa -- ja toivoa itselleen siipi? laskeutuakseen maahan sit? maistamaan?

Mik? hy?dytt?? meit? ja l?hint? sukupolvea paraiten: kaivautuako ratkaisemattomiin kysymyksiin, ilmottautua kaikenlaisiin yhdistyksiin, huomata joutuneensa ymm?lle, sorretuksi, muserretuksi, ennenkuin kenties on kantanut ainoatakaan hyv?ksi poltettua tiilt? tulevaisuuden suureen rakennukseen -- vai rohkealla mielell? tunnustaa se savi, josta meid?t kerta kaikkiaan on luotu, tunnustaa olevamme luotuja v?kev?n Jumalan kaltaisiksi, joka istutti viinik?ynn?ksen, jotta voisimme itse?mme virkist?? sen ryp?leill?, ja miehen kylkiluusta teki naisen juuri niin kauniiksi, niin vieh?tt?v?ksi, ett? voisimme unhottaa kaiken sen hien ja vaivan, mit? meill? oli saavuttaessamme h?net ja pit?ess?mme omanamme -- saavuttaessamme ja omistaessamme h?nen kauttansa el?misen onnen tai onnettomuuden? -- --

Olen sinulta kysynyt, lukijani, vaan ei sinun tarvitse vastata. Tule mukaani vuorille! Viett?k??mme l?pi vuorokauden renessanssiel?m??! --

Pitkin liidunvalkeita, p?lyisi? teit? tuli aina viikkojen p??st?, joskus pari parin j?ljest?, vaan useimmiten suuria parvia noita vaeltavia miehi?, naisia ja lapsia.

He kulkivat maalaiskaupungin l?vitse pys?htym?tt? mihink??n ravintolaan -- harvinainen kielt?ymys t?ll? seudulla. Katse luotuna maahan tai tiukasti eteenp?in he astuivat l?pi mutkikkaan kadun, miss? heit? katseltiin v?li? pit?m?tt? tai seurattiin s??liv?ll? hymyll?. Heill? oli k?dess? tukenaan sauva tai kainalossa suuri, kirjava puuvillainen sateensuoja. Lapsillakin oli tuommoiset suunnattomat sateenvarjot, joita he kantoivat vakavan arvokkaasti koettaessaan pysy? aikaihmisten kintereill?.

Kuljettu matka oli ollut pitk?; sen saattoi n?hd? vaatteista ja k?ynnist?, mutta eteenp?in oli m??r?, ja eteenp?in he pyrkiv?t; ja niin he p??siv?t kaupungista -- ja samalla tiehens?, ik??nkuin molempien vuorenrinteiden v?linen laakso olisi heid?t niellyt.

Miehill? oli kauttaaltaan tummat puvut karkeista, raskaista kankaista, painavat saappaat tai raudotetut keng?t ja py?re?t, matalapohjaiset hatut. Harvoin oli hattuun pistetty kukka tai nokkela linnunsulka -- jollaisella koristeella K?rntin ja Tyrolin talonpoika ei melkein koskaan j?t? itse??n somistamatta. Naiset olivat kirjavampia; he kulkivat yleens? suorempina kuin miehet; vaan he kantoivatkin taakkojansa -- vasuja, myttyj? -- p??ns? p??ll?, niin ett? heid?n oli pakko k?yd? p?? pystyss?, kuten n?hd??n Italiassa. Hameet tai helmat oli k??ritty yl?s taikka lyhyiksi leikattu polven kohdalta, ja jalat n?kyiv?t ruskeina ja vahvoina -- ellei niit? oltu pistetty j?ykkiin, hyvin neulottuihin saappaisiin. Liivi oli tiukka, avoimeksi uurrettu rinnalta; mutta yli olkain olivat p?h?ll? paitojen valkoiset hihat. Jos vanhat vaimot kellert?v?ll? ihollaan ja ryppyisill? kasvoillaan l?hinn? muistuttivat noitia, niin oli siell? my?s ihania olentoja nuorempien, viel?p? keski-ik?istenkin naisten joukossa. Kotoinen maalaisv?est?mme, se kun on hyvinvoipa ja vanttera taikka kumarainen ja kulunut, jollainen se my?skin voi olla, ei voi likimainkaan n?ytt?? sellaisia tyyppej?. Ja niin n?m? miehet, naiset ja lapset kulkivat pienen kaupungin l?vitse ja sitten edemm? tiet? pitkin, jonne katosivat.

Mit? v?ke? nuo ovat? kysyin kerran is?nn?lt?mme.

Ne ovat pyhiinvaeltajia! --

Vai pyhiinvaeltajia!

Niin! Niit? tulee joka taholta: K?rntin takimmaisilta kulmilta, Steiermarkista, Krainista, luulenpa viel? Unkaristakin, ja ne menev?t pyh?lle vuorelle -- Maria Luscharille! Maria Luschari! Kappaleen matkaa Tarvisista kohoaa kivipatsas, jonka huipussa on valkoinen marmorienkeli. T?m? enkeli on tienviitta. Se ojentaa k?tt?ns? viitaten kapeaan sivulaaksoon. Villit vuoripurot ovat yhtyneet ja t?lt? kohtaa puhkaisseet itselleen uran. Kes?ll? uoma on kuiva; talvella virta kiehuu ja kuohuu. Pitkin ahtaan rotkon molempia sivuja pyhiinvaeltajat ovat survoneet polun mets?n halki, kivisen kalliomaan poikki, yh? jyrkemm?ksi vuoren huippua kohti, miss? pienell? tasaisella pinnalla rinteiden ja kuilujen keskell? kohoaa v?h?inen, valkoiseksi kalkittu kirkko ja vaatimaton torni pyrkii yl?s puhtaaseen vuoristoilmaan. Rikkin?iset, lumipeitteiset alppihuiput -- n?enn?isesti vaan ampumamatkan p??ss? -- tuijottavat s??liv?sti t?t? k??pi?m?ist? herranhuonetta.

Leiriytynein? kirkon ymp?rille, ahtaaseen paikkaan sullottuina, siell? on kaupustelijain myym?l?it?, "pyh?" majala paikalliselle papistolle, t?ss? kirkossa toimiville hengenmiehille, ja "ep?pyh?" ravintola hartaille pyhiinvaeltajille ja tiedonhaluisille maailmanlapsille, jotka tahtovat olla y?t? alppiseudun viile?ss? ilmakerrassa.

Tulipa sitten elokuu ja sen mukana ilman muutos, ukkosta, salamaa ja rankkasadetta. Kaikkien vuorten huipuilla kimalteli lunta, alkoi jo olla syysviile?t?, kasvit, el?imet ja ihmiset p??siv?t taas heng?ht?m??n -- tuli ihana kuukausi, ja er??n? iltapuolena pikku tohtori selitti, ett? nyt voisin noutaa vuorisauvani ja paulottaa s??rystimeni, sill? nyt sit? mentiin Maria Luscharille!

Viel? kerran virkistettiin paikallisia ja karttatietojani miedon, kylm?n, vaahtoavan olutlasin ??ress?; -- pappa Gelbfuss, Minna, Kathi, Eva, pikkunen yliluutnantti, iso kapteeni, pappi, notaari, veli "Hans" ja muutkin veljet: kaikki ny?kk?siv?t ja toivottivat meille hyv?? onnea matkalle! Ja sitten l?hdettiin.

Min? en ole vuorille nousija. Olin v?h?ll? sanoa: onko kukaan tasankolainen? Vaan unohdan, ett? muuan maanmieheni on erinomaisen kova kiipeej?.

Vuorisauvastani olin hyvin ylpe?. Se olisi hyvinkin voinut olla mukana Ditmarskin sodassa, sill? niin pitk? ja raskas ja raudotettu se on -- hyppysauva, jota voi k?ytt?? keih??n?. Tohtori vilkaisi siihen, hym?hti, vaan ei sanonut mit??n.

Edellisen? p?iv?n? olin sen hankkinut; ja koetellakseni sit? ja itse?ni olin kavunnut pari tuhatta jalkaa er??lle tunturille, joka haarautui Maria Luscharin vuoresta: silloin olin havainnut, ett? mit? ylemm? jouduin -- ja mit? jyrkemm?ksi tunturi k?vi -- sit? v?hemm?n apua minulla oli tukisauvastani. Viimeiset kolme, nelj? sataa jalkaa minun t?ytyi ry?mi? k?sill?ni ja polvillani; ja ellei minua olisi h?vett?nyt, olisin mielell?ni p??st?nyt keih??n vierim??n kuiluun. Mutta kun loioin ylh??ll? huipulla, uupuneena, rajusti huohottaen, hike? vuotaen -- olin tietysti, kuten ainakin kokematon, valinnut uroty?h?ni keskip?iv?n ajan -- mink? palkan sainkaan vaivoistani! Kokonaisen maailman ihanuus jalkaini juuressa -- kaukon?ky ihmeitten maahan, jossa oli siint?vi? harjanteita, uhmaavia huippuja, valkoisia torneja silkkihunnun poimuissa -- ja ilma niin vahvistavaa, niin kevytt?, niin puhdasta -- koko Italian vahvatuoksuiset kukkaishenk?ykset, joita pohjolan viile? viima sulattaa ja imee... oo! Ylen ihanaa! --

Minuun oli tullut tavaton into p??st? "pyh?lle" vuorelle, vaikka pitikin sinne nousta kaksinkertainen m??r? jalkoja.

Pitkin matkaa laakson l?pi reippaasti tiet? marssiessamme tohtori vakuutteli minulle, ett? olimme valinneet oikean ajan. Kun vasta oikein todenteolla tulisi ponnisteltavaksi, niin iltaviileys j?nnitt?isi voimiamme. Vuoren huipulla tulisi olemaan kylm? -- siksi vaippa olalle! Ellemme siell? vaan saisi usvaa, valaisisi kuu meille tiet? loppumatkan huipun ylitse pitkin kuilua kirkolle ja majoille.

Tervehdimme "enkeli?", joka viittasi meille tiet? syrj?laaksoon. Ja pontevasti sys?sin keih??ni k?rke? kulmikasten kivien v?liin, joilla polku n?ytti ihan olevan laskettu -- ehk? sit? varten, ett? pyhiinvaeltaja raukat saisivat yh? sovittaa syntej??n.

Sitten p??stiin vuorenkupeen juurelle. T?st? alkoi nousu.

Mutta ennenkuin noustaan, luon silm?yksen leve??n p??laaksoon -- kanavalaaksoon, Tarvisin laaksoon --, mist? muinaisen kansainvaelluksen tie, sotilastie, kauppatie ja nyt rautatie kulkee Italian tasangoille.

Tule nyt, haaveilija! sanoo l??k?ri. Ja polku viittaa meit? yl?sp?in.

Se vie ensim?isen "karavaanimajalan" sivutse. Se on sloveenilaiseen tyyliin rakennettu ravintola, josta ulkonee puoliavoin parveke. Siell? on tulisijoja niiden pyhiinvaeltajien varalta, jotka tahtovat lev?ht?? ja vahvistaa itse??n, ennenkuin alkavat kiivet?. T?m?n ravintolan sivulla, polun vieress?, on my?skin pitk? jono pajuvitsoilla k?ytettyj? risu- ja polttopuukimppuja j?rjestettyin? suuremmiksi ja pienemmiksi kasoiksi.

Myyd??nk? t??ll? polttopuita? Asuuko t?ss? jokin kaitsijamies? kysyn ja hieman kohotan tuommoista kimppua, joka tuntuu koko painavalta.

Se on pelkk?? synninsovitusta! sanoo tohtori hymyillen. Ja h?n selitt??, ett? vuoren huippu on ihan kalju; siell? ei tapaa puun tai pensaan n?k?ist?k??n; mutta kun pyh?t is?t eiv?t siell? ylh??ll? saa palella ja kun synnintuntoinen pyhiinvaeltaja raukka mielell??n koettaa lyhent?? syntivelkaansa taivaalle ja vuoren papistolle mieluisella ty?ll?, niin pyhiinvaeltaja s?lytt?? puut selk??ns? -- v?litt?m?tt? siit?, mit? h?nell? muuten on taakkana -- ja pyh?t is?t saavat ruokansa keitetyksi ja majansa l?mpim?ksi! --

Min? h?rist?n h?nelle:

"Du Spottgeburt von Dreck und Feuer!" ja samassa k??nnyn, ja edess?ni on muuan niit? n?kyj?, jotka voivat niin syv?sti ja pysyv?sti tarttua muistiimme ja niin sanoakseni antaa p?iv?lle, ymp?rist?lle, tilaisuudelle varsinaisen v?rin, s?vyn, luonteen.

Kaksi pyhiinvaeltajaa -- ep?ilem?tt? is? ja tyt?r -- tuli alhaalta p?in meit? vastaan.

Seisahduimme ja p??stimme heid?t ohitsemme.

Ukko oli kuin veistetty puusta tai kivest?. Kovana, jyrkk?n?, vaiti h?n harppasi, hieman kumarruksissa nojaten kuorittuun, sile?ksi kuluneeseen sauvaan -- pikkunen kaksipuolinen pussi olalla, silm?t tuijottaen suoraan eteenp?in tarkkaamatta ket??n tai mit??n ja kuitenkin n?hden kaikki... h?n tiesi toisen tulevan per?st?. H?n oli niin k?skenyt -- sanatta.

Astuimme ehdottomasti ihan syrj??n, kun h?n meni ohitsemme kantaen synninsovituskimppuansa... vieh?tt?v?n hienot kasvojen piirteet, tyynet, ylpe?t vuorivuohen silm?t -- ylv?s ja vaiti kuin suru. Tohtori ei en?? nauranut: kulkija ei katsonut h?neen eik? minuun. Pian he molemmat olivat jonkun matkan p??ss? -- is? edell?, h?n takana... polun mutka peitti heid?t -- taas sain vilaukselta n?hd? sorean tytt?olennon, joka suurta risukimppua kannatellen asteli pitkin jyrkk?? kuvetta... ja sanoin tohtorille, etten muistanut koskaan n?hneeni kauniimpaa nuorta naista.

Gl?ck auf! Vuorimiesten huudahdus toisilleen alhaalla pime?ss? kuilussa. Oltiin nousemassa, alettiin t?ytt? totta kiivet?.

Kuinka p??stiin huipulle -- sit? en en?? muista. Ja kertoa sellaisesta vaelluksesta, tunti tunnilta, jakso jaksolta, asema asemalta... mit? viel?? Voiko kuvata, mit? on uupuvien voimien ja samalla ruumiillisen nautinnon tunto -- kun rinta rajusti ponnistelee eiv?tk? kuumat huulet voi muuta ?hki? kuin tajuamattomia ??ni?? Miten kuvata levon makeutta, ensim?isten kymmenen minuutin lev?hdyst? pienell? hirsimajalla -- kun ?kki? sinipunerva syvyys aukeni jalkojen juureen, ??rett?m?n syv?ll? rotkon pohjassa?... ja ruoskittua, verist?, oikeastaan kammottavaa Kristuksen kuvaa, joka riippui ristill? tuolla syvyyden partaalla -- ik??nkuin se tuskallisen surumielisin silmin mittaisi kaikkea inhimillist? kurjuutta ja viheli?isyytt? kuilun pohjalla -- alhaalla laaksossa, jonne on sirotettu pieni? kaupunkeja aivan kuin leikkikalulaatikoita?

Miten hallita sit? vaikutelmaa, mink? teki t?m? kapuaminen l?pi kumoon kaadetun havumets?n -- entisen mets?n, jonka puhki vy?ry on jyristen kulkenut niinkuin Jumalan ilma vanhan testamentin kansojen halki! Tuntuu kuin viel? kuuluisi ?rjynt?? Jehovan mahtavista keuhkoista -- kostajan, sotap??llik?n, tuhoojan... ja nyt alkavan h?m?r?n hiljaisuudessa k?y tuhotun mets?n mykk? valitus melkein kuuluvaksi... salaiset purot mutisevat, maanalaiset l?hteet sirisev?t sammalien l?vitse -- ja runkoja makaa runkojen p??ll? kuorittuina, harmaankalpeina -- kuin urhojen luurankoina.

Mik? ??nett?myys! Ei muuta ??nt? kuin raudotetusta "keih??st?ni", jota hiljakseen noituen laahaan j?ljest?ni, kun nousemistaan noustaan yh? jylhemm?n yksin?isyyden ja villiyden l?pi. Miten suurta on t??ll? ylh??ll? alppiseudussa, jonne nyt on p??sty. Ei en?? mets?? -- ei edes kuollutta mets??; vain kivilaattoja ja kivim?hk?leit? -- siell? t??ll? joku kitupensas -- alppivuohia -- joita h?m?r?ss? luulen vuorivuohiksi -- muutamia loittonevia varjopiirteit? -- ja sitten huippujen siint?v?t rajaviivat -- ymp?rill? hienoa koleannihke?t? kuun utua... sill? kuu on noussut -- ja olemme p??sseet alastoman vuorensein?n ensim?iselle pengerm?lle.

Ei viel? mit??n kirkkoa, ei yht??n puotia, ei majalaa -- vaan "viimeinen asema" ennen viimeist? nousua -- pikkunen k?yryniska tunturiravintola, jonka matalista akkunoista loistaa valoa -- ja jonka matalaan huoneeseen astumme hike? tippuen, heng?stynein?, nihke?st? alppiviimasta v?risten ja huutaen: viini?!

Ja viini? saimme.

Kaksi tukevaa vuoriston impe? -- mustasilm?ist?, korkeapovista, valkoisin hampain hymyilev?? -- kaatoi meille punaista viini? Italian rajalta suuriin laseihin. Olimme jo ennest??n kuin p?ihtyneet. Sellaisen nousun j?lkeen valtaa p?ihtymys... se on kuin voitto, ik??nkuin olisi saanut t?ydellisen vallan, joka ei koskaan voisi kadota; ik??nkuin itse olisi maailman vertainen, joka on korkealla yl?puolella kaikkea pient?, tyhj??, tyhm?? ja rumaa, mit? alhaalla on... ja mik? viel? parempaa, tuntuu silt?, ett? rinnassa ovat ruvenneet asumaan kaikki hyv?t vallat, kaiken ylev?n, hienon ja rakkaan muisto ja kaipuu. Ei voi k?sitt??, ett? ikip?ivin? voisi t??lt? palata ja el?? tuolla alhaalla -- kuten tohtorin on tapa sanoa -- "im Sumpf des Lebens".

Tohtori on hurmiossa, ja min? olen hurmiossa. J?t?mme ravintolan ja molemmat "Peer-Gyntim?iset" vuori-immet. Sellaisina lienee Ibsen heid?t n?hnyt -- silloin, kun Peer Gynt viel? oli nuori ja villi.

Kiid?mme eteenp?in -- kuun udussa ja y?n viimassa -- vaippa hartioilla, keih?ill?mme huitoen. Viimeinen vuorenselk? on voitettu -- viimeinen varustus rynn?k?ll? vallattu. Kaikki muuttuu aivan haavemaiseksi. Maailma on ep?todellinen... t??ll? korkeuksissa, monta tuhatta jalkaa meren pintaa ylemp?n?.

Seisomme kallionkeilalla -- vieress? jyrkki? kuiluja... ja ymp?rill?mme aaltoileva meri hopeanvalkeita usvia, joiden l?vitse aavistamme j?ttil?istunturien sein?mi? kohtisuorasti nousemassa syvyydest? -- huipuilla kimaltelevaa lunta -- kaiken verhona kuun utu kuin vihert?v? huurre. Ja tuolla on kirkko -- miten pikkarainen! Vaatimaton torni pist?? esille v?h?iselt? alanteelta, keskelt? keilan huippua... ja leikkipuodit sen ymp?rill? -- ja ep?pyh? ja pyh? majala... kaikki ihan kuin liukumassa alas kuiluun -- niin ahdas on paikka!

Kuitenkin kaikki pysyy pystyss? -- t??ll? on todellakin kirkko, rakennuksia ja ihmisi?. T??ll? elet??n -- viel?p? elet??n vahvasti -- kev??st?, kun viimeinen lumi on sulanut, syyspuolelle saakka, jolloin sataa ensi lumen.

T??ll? tunnustetaan syntej?, t??ll? rukoillaan niit? anteeksi, t??ll? saadaan anteeksi, t??ll? tehd??n uudestaan synti?. Ihmiset ovat rakentaneet kirkon, ihmisi? t?nne vaeltaa, ihmisin? he j?lleen t??lt? laskeutuvat.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet