Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Israelin tyttäret by Haahti Hilja
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1382 lines and 35661 words, and 28 pages
nsa.
Keve?sti kuin keijunen h?n asteli veljens? luo, py?r?hti h?nen sivullensa ja pyysi pehme?ll?, herttaisella ??nell?:
-- Nyth?n sin? autat minua, Esko kulta? Min? tulen neiti Tel?nin tyk?? ja lupasin k?yd? h?nen asiallansa. Kuinka hauska, ett? tapasin sinut!
Esko katsoi h?nt? hymyillen. Kyll? h?n tosiaankin oli yht? kaunis kuin Mirjam Poll, vaikka niin hieno ja hento kuin heng?hdys. Ja luonnon lapsi h?nkin oli. Ei h?nelle varmaan mieleenk??n johtunut, ett? noiden silmien syv? sini ja kutrien kulta oli kyllin erikoista her?tt??kseen huomiota p??kaupunginkin kaduilla.
-- Mielell?ni autan, -- vastasi Esko, taputtaen h?nen k?sivarttansa kuin lapsukaisen. -- Minne minut l?hetet??n? Vai haluatko ainoastaan tienn?ytt?j???
-- Katsos, asia on niin, ett? kun k?vin uusia nuottejani noutamassa, kysyi neiti Tel?n, olisiko minusta ik?v? laulaa duettoja. Min? oikein ihastuin. Sanoin h?nelle, etten tunne juuri ket??n t??ll?, kun vasta ?sken tulinkin, ja nyth?n saisin toverin.
-- Ja minunko pit?? tulla esittelem??n sinut h?nelle? -- naurahti Esko. -- Onko se joku ylioppilas?
He olivat nyt saapuneet juuri Pollin kaupan luo. Siihen Sointu pys?htyi.
-- Ei se ylioppilas ole. T?ss? h?n asuu. Se on er?s juutalainen neiti Poll.
Esko h?mm?styi sanattomaksi. Vihdoin h?n sai huuliltansa: -- Mit?... mit? sin? sanot? -- Sitte h?n teki nopean kokok??nn?ksen: -- Tule pois, Sointu, k?vell??n viel?, niin selit?t tarkemmin.
-- Niin, -- virkkoi Sointu, katsoen kummastuneena velje?ns?, -- neiti Tel?n sanoi, ett? h?nen oppilaittensa joukossa on t?m? neiti Poll, jolla on hyvin kaunis altto??ni; mutta h?nen pit?isi korvansa varmistamiseksi saada silloin t?ll?in laulaa jonkun sopraanon kanssa. Neiti Tel?n on kysynyt monelta oppilaistansa, mutta kukaan ei tahdo laulaa duettoja.
-- Nimitt?in neiti Pollin kanssa -- niink?? Sen min? kyll? arvaan...
-- Mit? sin? tarkoitat? -- Kuule, tunnetko h?net? Mik? h?nt? vaivaa?
-- Pikku Sointu, etk? ymm?rr?, ett? h?n on juutalainen, viel?p? sen Israel Pollin tyt?r, joka meid?n koulukaupungistamme karkasi! Muistatko viel?? Mutta sin?h?n olit niin pieni...
-- Oi, h?nk?? Se mustasilm?inen tytt?, joka puri Pentti??
-- Ei, vaan h?nen sisarensa.
-- Esko kulta, kuinka min? olen iloinen! Etk? usko, ett? Jumala on n?in johdattanut? Tule nyt, joudutaan pian! Minua niin ujostutti menn? vieraan neidin luo ihan yksin, mutta nyt on aivan kuin tuntisin h?net jo ennakolta.
H?n k??ntyi takaisin, kulki ripein, kiireisin askelin, ja Eskon t?ytyi seurata. Kaupan ovella he viel? kerran pys?htyiv?t.
-- Mene yksin, Sointu, -- pyysi Esko. -- Min? odotan sinua. Katso, onhan se sent??n sopivampaa...
Mutta j??ty??n yksin kadulle, valtasi h?net palava halu rient?? sisarensa j?lkeen. Mik? h?nt? olikin suotta est?nyt? Nuo ikkunatkin viel? olivat niin pienet ja tavaraa t?ynn?, ettei voinut vilahdustakaan n?hd? sis?ll?olijoista... Aika tuntui h?nest? koko ij?isyydelt?, kunnes Sointu vihdoinkin palasi.
-- Nyt olen antanut h?nelle neiti Tel?nin nuotit, -- kertoi h?n iloisesti, -- ja iltap?iv?ll? h?n tulee minun tunnilleni. Ei h?n oikein hyvin osannut suomea, mutta kyll? me tulemme toimeen. Tied?tk?, Esko, h?n oli niin herttaisen n?k?inen. Mutta h?nen ?itins? oli aivan kuin pahoillansa. Mit?h?n varten?
-- Ehk? h?n pelk?si, ett? sin? teet Mirjamin kristityksi, -- sanoi Esko piloillaan. Vaan ne sanat sattuivat syv?sti tyt?n tuntehikkaaseen syd?meen.
-- Oi jos saisinkin joskus puhua h?nelle Jeesuksesta! Eik? ole hirmuista, ett? on ihmisi?, jotka eiv?t tunne h?nt?? En min? ymm?rr?, kuinka he jaksavat el??. Onkohan kukaan oikein kertonut heille?
Esko ei heti vastannut. Mit?p? h?n sumentaisi tuon viattoman syd?men kuulasta kuvastinta? Kyll? Sointu viel? enn?tti liiaksikin hyvin tutustua t?m?n maailman ep?uskoon, tylyyteen ja rakkauden puutteeseen... Mutta varoittava sana h?nen kuitenkin t?ytyi sanoa.
-- ?l? sekaannu heid?n uskontonsa asioihin, rakas sisko. He saattavat vihastua ja tehd? pahaa sinulle. Etk? sin? voi v?itell? heid?n kanssansa.
-- Voinhan ainakin rakastaa heit?, -- vastasi Sointu, valoisin hymy huulillansa.
Mutta Rebekka puodissansa ei hymyillyt. H?n oli todellakin hyvin rauhaton ja onneton -- siin? Sointu oli oikein n?hnyt. Mirjam oli saanut monenkertaiset varoitukset, eik? ?idin mielest? sittenk??n ollut kyllin takeita tyt?n turvallisuudesta, kun h?nen yh? enemm?n t?ytyi joutua Gojimin kanssa tekemisiin. Vaan eih?n h?nelt? hennonut kielt??k??n noita laulutunteja, koska h?nell? kerran oli niin kaunis ??ni. Jotain h?nen piti oppia, kun koulunk?yntikin oli j??nyt. -- Voi voi, jospa olisi edes is? elossa -- olow hascholom -- tai kun saisi tyt?n pian naimisiin!
Samassa h?n kuin helpotuksesta huokasi. Haijelehan kohta tulisi, jo puolentoista viikon p??st? olisi heid?n luonansa, elleiv?t he l?hett?isi kielt?v?? s?hk?sanomaa. Mik? kumma h?net sellaisella kiireell? t?nne toi? Mutta hyv? se oli, sill? h?n, joka oli niin oppinut ja paljon maailmaa n?hnyt, varmaankin voi neuvoa ja auttaa. Kiitos Jumalan! H?n piti kuitenkin huolta leskien ja orpojen kohtalosta.
Rebekka olisi hyvin mielell?ns? kiitt?nyt Haschemia oikein rukouksella ja samalla pyyt?nyt varjelusta ja hyv?? sulhasta Mirjamille, mutta eih?n h?n osannut. Ennen nuorempana h?n ei siit? ollut v?litt?nyt eik? luullut koko rukoilemisen itsellens?, vaimoihmiselle, kuuluvankaan. Nyt h?n kyll? t??ll? Helsingiss? oli tullut toisiin ajatuksiin, varsinkin kun Gietel Sliman, h?nen rikkaampi yst?v?ns?, aina ahkerasti rukoili; ja olisihan se senkin t?hden tarpeen ollut, kun ei en?? Israel el?nyt -- olow hascholom -- eik? siis ollut ket??n, joka heid?n perhett?ns? edusti Jumalan edess?. H?nen kai olisi pit?nyt. Mutta ei nyt en?? vanhana jaksanut ruveta opettelemaan niin vaikeita asioita.
Taas her?si iloinen ajatus h?nen mieless??n. Haijelehan se jo lapsenakin rukoili ihan kuin olisi ollut poika. Kyll? h?n oli puhuva Jumalalle kaikki heid?n tarpeensa. Eiv?t suinkaan ne viisaat miehet, jotka rukouskirjan ennenmuinoin kirjoittivat, olleet tiet?neet juuri niit? asioita panna siihen, mutta totta Hasch?m ymm?rsi lausumattomatkin ajatukset, kun vaan rukouskirjan sanoilla puhui... N?kyih?n se usein pyyt?m?tt?kin auttavan...
Kyll? joka tapauksessa oli hyv?, ett? Haijele aikoi tulla. Slimanillakin saisi n?ytell? h?nt?... Ent?p?, jos Slimanin Hesekiel... Tai ehk? Haijelella oli viel? ylh?isempi katsottuna siell? Saksanmaalla. Kas kun ei h?n jo ollutkin naimisissa. Rainin Ruubenin kanssahan h?n lapsena oli niin hyv? yst?v?, ja samassa kaupungissa he nytkin olivat ulkomailla asuneet. Kuka tiet??? Ai, ai, tohtori sanottiin siit? pojasta tulevan...
Rebekka naurahteli hyvill??n. H?nen tytt?rens? tohtorin rouvana -- no voi toki! Mutta t?m? toinen?
Jos Hesekiel naisi Mirjamin? Se olisi melkein liian suuri onni, jotta sit? oikein uskaltaisi toivoakaan. Tosin Gietel piti Mirjamia silm?ter?n?ns? ja antoi h?nen kodissaan harjoittaa lauluakin, heill? kun oli piano; mutta is?ll? kumminkin n?iss? asioissa oli sananvalta ja pojalla my?s. Ja he olivat ylpeit? kumpainenkin. Isoisempia varmaankin hakisivat...
Hyv?nen aika, tuossa olikin Gietel itse! Mieliss??n Rebekka riensi vastaan. Hetkeksi h?nen kuitenkin t?ytyi pyyt?? vierastansa istumaan ja odottamaan, sill? samassa tuli ostajia.
-- K?y kamariin, -- h?n kehoitti, -- on siell? Mirjam. -- Vaan rouva Sliman tupsahti rahille kuin pehme? vaatepallo ja viittasi merkitsev?sti: -- Ei, ei, min? vartoan t?ss?, en nyt edemm?ksi aio. Kun en sattunut olemaan kotona, k?ydess?si ukolle Haijelen kirjett? n?ytt?m?ss?...
Mirjam ei ?itins? vieraasta tiet?nyt; Haijelea muistaen h?n j?rjesteli kamaria sellaisella kiireell?, kuin olisi luullut sisarensa jo samana iltana saapuvan. -- Nuo paperit saattoi polttaa, n?m? tilkut sitoa myttyyn ja ty?nt?? kauvas s?ngyn alle. -- Ent? mihin Haijele pantaisiin maata? Ehk? ?iti saisi s?ngyn lainaksi jostakin, sill? eih?n Haijelen sopinut tulla kolmanneksi heid?n vuoteeseensa, vaikka se leve?kin oli...
Mutta kesken puuhiensa h?n myh?hti ja pys?htyi peilin eteen. Pitkin aamua ne ajatukset olivat tulleet ja menneet, ja siin? ne taas olivat... T?ytyi kerrankin oikein katsoa. Oliko h?n todellakin hyvin kaunis?
Kuvastin oli vanha ja himme?, mutta siit? s?teili kumminkin kaksi t?htisilm?? h?nt? vastaan ja pieni mansikkasuu hymyili omistajallensa. Mirjamista alkoi tuntua oikein hupaiselta. H?n ny?k?ytti p??t?ns?, niin ett? kullatut messinkikorvarenkaat heilahtivat, silm?si ?kki? pukuansa ja painoi hakaset kiinni, etsi viel? nuppineulankin pudonneen napin paikalle ja palasi sitte j?lleen peilin ??reen.
Oli se kauheata, ett? ne herrat olivat tulleet h?nt? katsomaan... Mutta... mutta... oli se v?h?n hauskaakin sent??n. Eiv?t ne suinkaan olisi viitsineet vaivata itse?ns? Eeva Peritzin tai Afifa Junkerin takia... Kohta varmaankin h?nelle oikea sulhanenkin ilmaantuisi... Sill? kyll? se oli totta, ett? h?n oli kaunis!
Ja t?n??nh?n h?nen piti p??st? laulamaan herra Kaislan sisaren kanssa, oikein hienon ja niin yst?v?llisen herrasneidin kanssa! Hauskaa sekin oli. Mutta se ajatus teki h?net samalla miettiv?iseksi. Kaukaa sukelsi esiin kuva: pieni valkoinen tytt?, joka soitti kitaraa ja lauloi jotakin Jeschu-laulua... Mirjam k??nsi selk?ns? peilille ja kulki levottomana oveen p?in, tiet?m?tt? itsek??n, mit? h?n tahtoi. Kyll? ?iti sent??n taisi olla oikeassa: t?ytyi pel?t? ja varoa...
Kas, mik? siell? puodissa puhui? Ihan kuin t?ti Slimanin ??ni.
Mirjam unohti tuokiossa laulutunnin ja kurkisti avaimenrei?st?, mutta kun ei siit? mit??n n?hnyt, avasi h?n oven. T?ti Sliman oli aina niin yst?v?llinen ja kiltti -- ja viel? Hesekielin ?iti. Pitih?n menn? h?nt? katsomaan.
Mutta Rebekka karkoitti h?net paikalla. -- Mene sin? vaan p?iv?llist? toimittamaan, meill? on kesken?mme puhuttavia.
-- Viel? minulla on sinullekin asiaa, nuppuseni, -- ny?kk?si rouva Sliman Mirjamille.
Voi kumminkin, h?n oli aivan unohtanut koko p?iv?llisen. Jospa t?ti Sliman viipyisi hyvin kauvan, ett? viel? ehtisi lihan keitt??, muuten ?iti toruu. -- Vaan samalla h?n oli hirmuisen utelias. Vuorotellen h?n kurkisti pataansa ja hiipi puodin oven taakse kuuntelemaan.
Ensin molemmat naiset vaan kuiskailivat, mutta v?hitellen innostuivat ??nekk??mmiksi. He olivat niin l?hell?, ett? jotain voi saada onkeensa, kun oikein koetti.
Hesekiel naimamatkalla... kuullut, ett? Rachel Rain oli kaunis ja rikas... tyt?n is? kirjoittanut, ett? Hesekiel sai tulla n?ytt?m??n itse?ns?... Ensi schabesina kihlajaiset, jos kaupoista sovittiin...
Hyv? ihme! Se makupala oli siis luistanut ohi Mirjamilta. Tytt? seisoi siin? ?llistyksiss??n eik? kuullut en??, miten rouva Sliman valitti ik?v??ns?, kun luultavasti saisi ihan oudon kotimini?n. Hesekielin piti n?et j??d? is?? auttamaan lakkitehtaaseen, ja alussa oli mukavinta pysy? samassa s?rpimess?. Gietel oli aina niin kuvitellut, ett? tytt? tuotaisiin likemp??, t??lt? naapurista. Mutta kuka miesv?en mielen ymm?rsi...
Mirjam seisoi siin? yh?, kun Rebekka ty?nsi oven auki, k?ske?ksens? h?nt? sis?lle. Melkein h?n oli lent?? sel?llens?, mutta p??si v?istym??n.
Rebekalla oli nuhde huulillaan, vaikka se rouva Slimanin t?hden j?i sanomatta. Eik? tuo nyt sit?paitsi niin ihme ollutkaan, ett? lapsi tahtoi selkoa uutisista... Koskivathan ne t?ll? kertaa tavallaan h?nenkin kohtaloansa.
H?peill??n Mirjam astui rouva Slimanin eteen, mutta t?m? vaan herttaisesti taputteli h?nt? ja katsoi niin rakkaasti, ett? tytt? oli v?h?ll? hyr?ht?? itkem??n.
Add to tbrJar First Page Next Page