Read Ebook: Israelin tyttäret by Haahti Hilja

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1382 lines and 35661 words, and 28 pages

H?peill??n Mirjam astui rouva Slimanin eteen, mutta t?m? vaan herttaisesti taputteli h?nt? ja katsoi niin rakkaasti, ett? tytt? oli v?h?ll? hyr?ht?? itkem??n.

-- Kuulehan, nuppuseni, -- puheli rouva, -- min? olen hyv?ntekev?isyysseuramme iltamatoimikunnassa ehdottanut, ett? sinut valittaisiin y?n keijukaisten kuningattareksi suureen balettiin. Nyt min? tulin pyyt?m??n sinua.

Rouva Sliman tarkkasi mielihyv?ll? tyt?n h?mm?styneit? silmi?, jotka kohta alkoivat s?ihky? ja heitt?? ilonsalamoita.

-- Kas juuri noin, tuommoiselta sinun silloinkin pit?? n?ytt??. Me hankimme sinulle valkoisen harsopuvun ja paljon kiiltokoristeita, ja oikea tanssinopettajatar ohjaa harjoituksia.

-- ?iti, saanko min?? -- kysyi Mirjam henke?ns? pid?tt?en.

Rebekka aina ep?ili ja pelk?si, kun tyt?n piti jonnekin menn?. Mutta olihan t?m? juutalaisten oma iltama, ja ihan harvinainen oli se kunnia, joka tarjouksen kautta tuli Mirjamin osaksi.

-- No tietysti h?n saa, -- nauroi Gietel, keskeytt?en Rebekan tuumailut. -- Lupaa pian, taikka min? vien v?kisin nuppuseni!

Eik? ?idin auttanut muuta kuin suostua ja kiitt??. Toiselta puolen asia oli hyvin h?nen mieleisens?kin, kun sit? oikein ajatteli. Siell?h?n sitte Mirjam olisi n?ht?v?n? -- jos onnistuisi...

Mirjamin t?ytyi heitt?yty? naapurin t?din kaulaan. H?n oli niin ??rett?m?n onnellinen. T?m? oli aivan yht? hauskaa, hauskempaakin, kuin jos rouva Sliman olisi kertonut, ett? h?nen poikansa aikoi tulla kosimaan. Ei Mirjam en?? ollenkaan sit? surrut, ett? Hesekiel oli p??tt?nyt naida Rachel Rainin. Saada kaunis valkoinen puku ja tanssia iltamassa ylinn? muita -- olihan se viel? paljon erinomaisempaa!

Rouva Sliman l?hti keventynein syd?min, kun oli edes jollakin tavalla voinut poikansa kepposen korvata lemmikillens?. Ja Mirjam py?r?hteli riemusta, unohtaen koko maailman. Vasta h?n her?si, kun Rebekka ep?toivoisena huudahti:

-- Mutta tytt?, tytt?, mit? t?m? on? Eih?n ole p?iv?llinen alullakaan, ja aikaa olisi pit?nyt sy?d?, jos ei Gietel Sliman olisi tullut. Valkea sammuksissa, vesi kylm?n?! Kyll? k?skee paimentaa tuollaisia tytt?hattaroita!...

ALENNUKSEN KESKELL?

Haijele oli l?htenyt Leipzigist?, viiv?ht?nyt Berliniss?, saapunut Stettinin laivalla Suomeen, ja nyt h?n oli p?iv?n viett?nyt kodissansa.

Mik? omituinen p?iv?! Se oli melkein kuin tarina lapsuuden ajoilta. Haijele ei tosin koskaan ollut Helsingiss? k?ynyt, mutta kuitenkin kaikki oli kuin muistojen maailmaa; ensinn? ?iti ja Mirjam, sitte leve? s?nky ja vanha peili, jotka Joosef Rain oli huutokaupassa pelastanut Rebekalle; ahdas asunto ep?mukavuuksineen, ep?j?rjestyksineen; -- niin, jopa pohjolan varhainen talvikin, lumir?nt?, likaiset kadut ja puuhkalakit...

Ehk? olikin unta kaikki, mik? sill? v?lill? oli h?nen ohitsensa kulkenut el?m?n taipaleella. Liek? h?n koskaan komeissa huoneissa astellut, oliko h?nen henkens? milloinkaan liit?nyt aatteiden avaruuksia? Ehk? h?n olikin vain pikku Haijele, jonka tarun haltijatar taikasauvallaan oli nukuttanut kymmeneksi vuodeksi, ja nyt h?n neitona her?si...

Ei, ei. Ymp?rist? muistutti entisyytt?, mutta h?n itse oli toinen, kasvanut pois t?st? kaikesta, tullut kuin eri maailmasta.

Niin, omituinen p?iv? tosiaankin! H?n ei tiet?nyt, pitik? t?m?n surkeuden ja alennuksen keskell? itke? vai nauraa. Ulkonaisesti ei kumpaakaan, syd?mess? vuoroin molempia.

H?n oli ollut koko ajan suuren uteliaisuuden ja kunnioituksen esineen?. Kaikki Slimanit, Peritzit, Junkerit ja mit? lienev?tk??n olleet, enn?ttiv?t jo k?yd? h?nt? katsomassa, ja ??nekk??sti mieliteltiin Rebekkaa, jonka tyt?r oli niin "betu?ch" ja "bekohwed" . Haijelelle itselleen jokainen j?rjest??n selitti, kuinka erinomaisen sopivaan aikaan h?n oli sattunut tulemaan, kun n?et juuri odotettiin vuoden merkkitapausta, hyv?ntekev?isyysyhdistyksen suuria tanssiaisia. -- Kun h?n sitte oli j??nyt ?idin kanssa kahdenkesken, oli t?m? hiukan arastellen kysynyt, joko Haijelella oli sulhanen. Junkerin vaimo oli n?et kuiskannut hyvi? sanoja Naftalinsa puolesta...

Vihdoinkin h?n oli p??ssyt matka-arkkuansa purkamaan, ja silloin rep?isi Mirjam silm?ns? sel?lleen. Voi ihme ja kumma, oliko Haijele lukenut noin monta kirjaa? Saksaako ne olivat kaikki tyyni? Hebreankielinen raamattu? -- Mirjam oikein per?ytyi muutamia askelia syv?ss? kunnioituksessansa.

Mutta arkun toiselta puolelta tulivat vaatteet esiin, ja se vasta oli hauskaa. T?ytyi jokaista kappaletta silitt?? ja hypistell?. Kuinka kauniita kirjaimia ja pitsej? liinavaatteissa! Ja viisi pukua, joista yksi oli kokonansa tummanpunaisesta sametista! -- Ent? mik? tuo? Hyv?nen aika, voi kuinka siev? silkkipusero! -- Ja kun Mirjam kuuli, ett? se oli tuliaislahja, aiottu h?nelle ihan omaksi, silloin h?n j?i sanattomaksi onnesta, ja sisar kohosi h?nen silmiss?ns? melkein puolijumalaksi.

Sitte he olivat l?hteneet k?velylle. Mirjam tahtoi vied? h?net esplanaatia ihailemaan, mutta Haijele halusi juutalaiskaduille. He tulivat narinkan luo. Kurjann?k?inen rakennus t?ynn? moninaisinta s?ly?, mit? ajatella voi, viheli?iset myym?kojut, joihin lumir?nt? paikoittain satoi sis?lle, likaisen ruskeisiin viittoihin puetut tai kirjaviin liinoihin ryys?tyt myyj?t, jotka torailivat kesken?ns? -- ah, Haijelea v?risytti t?t? n?hdess?. Vie minut synagoogaan, -- h?n pyysi. -- Haetaan is?nn?itsij?, min? tahdon sinne oikein sis?lle! -- Mutta Mirjam t?llisti h?neen, ik??nkuin ei olisi ymm?rt?nyt. -- Sin?k? sis?lle synagoogaan? Eih?n sinne naisia p??se. Min?kin olen vaan muutamia kertoja ullakkoruudusta kurkistanut sinne. Emmek? me nyt en?? niin kauvas ehdi, se on Siltasaarella asti.

He olivat siis palanneet kotiin. Ilta oli ollut pitk?, ilma tukala, yksin?isyyden rauhaa ei hetkeksik??n. Haijele oli koettanut syventy? omaistensa ajatuspiiriin, mutta lopulta huoahtaen heitt?nyt sen yrityksen, sill? h?nest? tuntui, kuin olisi pinnan alta l?ytynyt pelkk?? tyhj??. Ei tietoja, ei pyrkimyst?, ei el?m??. Isien s??dyt ulkokuorta, rukouksen tie tuntematon, suuret aatteet ventovieraita, k?sitt?m?tt?mi?... Sulhaset, vaatteet ja raha -- siin? kaikki.

Kun h?n t?n? aamuna n?it? ajatteli, j??ty?ns? vihdoinkin yksin, silloin oudot tunteet valtasivat h?nen mielens?. Oi Israel, Israel, kuinka syv??n alennukseen se olikaan vaipunut! -- Sin? hetken? h?n ymm?rsi, milt? Ruubenista usein oli mahtanut tuntua -- Ruubenista, joka verrattain kehittyneen? poikana oli Suomesta l?htenyt, vieden katkeria muistoja mukanaan uuteen kotimaahansa. Olihan siell? monin verroin parempaa -- mutta sittekin! Paljon h?n nyt saattoi antaa anteeksi Ruubenille. Sill?, h?nen t?ytyi tunnustaa itsellens? jotakin kauheata: oli ollut hetki? eilen, joina h?n itse, Haijele, oli tuntenut melkein vastenmielisyytt? oman kansansa j?seni? kohtaan...

H?n h?pesi ja katui noita tunteita koko hehkuvan syd?mens? kiihkeydell?, h?n rukoili, h?n lupasi entist? palavammin rakastaa, panna voimansa ja henkens? alttiiksi, tehd? ty?t?, taistella ja ponnistella Israelin kohottamiseksi. -- Ja j?lleen ajatukset lensiv?t Ruubenin luo. Eik? h?nkin katunut?

Haijele otti lasista kuihtuneen kukkavihon, katseli sit? kauvan, painoi ruusun lehdille suudelman ja nosti sen sitte hellin, varovaisin k?sin paikallensa takaisin.

H?n muisteli sen sabbatin j?lkeist? viikkoa, jona h?n oli Ruubenin sormuksen hyl?nnyt -- viimeist? viikkoa, jonka h?n vietti Leipzigiss?. He olivat ylpeit? molemmat, eik? kumpikaan l?htenyt toista tapaamaan. Vihdoin torstaina Ruuben tuli, mutta Haijele ei ottanut vastaan... Seuraavana p?iv?n?, sabbatin valmistusp?iv?n?, h?n paljon taisteltuansa haki valkoisen kortin ja kirjoitti siihen muutamia sanoja Ruubenille: "Maanantaina l?hden Suomeen. Jumalan siunaus sinulle! J?? hyv?sti, Ruuben, ja muista, ett? olet israelilainen!" -- Ruuben oli tullut junalle vakavana, kalpeana. Heill? ei ollut monta sekuntia selityksiin. H?n vaan ojensi Haijelelle kukkavihon, kuiskaten: -- Anna anteeksi! Min? k?sit?n nyt, Haijele, ett? Israelin tytt?ren tulee olla sellainen kuin sin?...

Oi jospa h?n kirjoittaisi, jospa Ruuben sen tekisi! Haijele ei tahtonut eik? voinut. Mutta h?n oli ottanut kukkavihon, ja siin? oli sanoja kyllin Ruubenille...

Vaan samassa Haijele ik??nkuin unelmista her?ten naurahti katkerasti. Vai niin -- h?n ei siis t?ss? suhteessa ollutkaan ymp?rist??ns? ylemp?n?. Sulhasista t??ll? puhuttiin lakkaamatta, ja juuri niiss? ajatuksissa h?nkin oli istunut. Erotus oli ainoastaan siin?, ettei h?nen mielitiettyns? osunut olemaan joku tuntematon Naftali Junker tai Hesekiel Sliman, vaan er?s toinen kaukaisempi ja kuitenkin niin l?heinen...

Oh, t?m? oli siet?m?t?nt?! Haijele oikein suuttui itsellens?.

H?nen t?ytyi paikalla ryhty? johonkin. Jos h?n syventyisi sionistikirjoihin, joita h?n oli koko tukun tuonut mukanansa? Ehkei sent??n viel? t?n?p?iv?n?; se voisi omaisista tuntua loukkaavalta ja ep?yst?v?lliselt?. Ei ollut hauska menn? puotiinkaan ?idin luo, sill? juutalaiset h?nt? siell? t?llistelisiv?t, ja t?k?l?isten kristittyjen kielen h?n oli unohtanut -- jos h?n muutenkaan olisi viitsinyt heit? kuunnella. Sit?paitsi h?nest? oli ihan tuskallisen vastenmielist? n?hd? oman ?itins? seisovan myyskentelij?n? likaisessa hameessansa vanhojen r??sykasojen keskell?. -- Miss? Mirjam olikaan? Ah niin, h?n oli mennyt laulutunnille. Mit? jos l?htisi h?nt? vastaan? Paistoihan nyt aurinko j??tyneelle maalle ja puiden lumikukkasille. T?n??n oli parempi k?velyilma kuin eilen.

Haijele puki nopeasti yllens? turkissyrj?isen lyhyen p??llystakin ja leve?reunaisen hatun, jota niskassa lierin alla kaksi tummanpunaista ruusua koristi. Rebekka tiesi sanoa kadun ja numeron, ja l?himm?st? kirjakaupasta Haijele osti Helsingin kartan oppaaksensa. H?n toivoi ehtiv?ns? perille ennen tunnin loppua, jottei Mirjam h?nt? miss??n sivuuttaisi. Nyth?n heid?n sopisi yhdess? l?hte? synagoogaan. Haijele ei itsek??n oikein tiet?nyt, miksi h?n halusi sinne niin hartaasti, ettei malttanut edes ensi sabbattiin odottaa. Ehk?p? syd?n hiljaisesti toivoi sielt? l?yt?v?ns? jotakin lohdutusta, valot?ht?sen alennuksen pime??n y?h?n...

Tuskin oli Haijele ehtinyt m??r?paikkaan, kun jo suuren kivimuurin katuovi aukesi ja Mirjam astui ulos nuotteinensa. Mutta h?n ei ollutkaan yksin; vaaleakiharainen tytt? kulki h?nen vieress?ns?. He piteliv?t toisiansa k?dest? ja olivat niin innokkaassa keskustelussa, ett? Mirjam ei Haijelea huomannut, ennenkuin t?m? lausui h?nen nimens?.

-- Kas, Haijele! -- huudahti h?n h?mm?styneen?. -- Kuinka sin? t?nne osasit? -- Saanko esitell?: Fr?ulein Kaisla...

Sointu aikoi k?tell?, mutta Haijele esti sen kylm?n kohteliaalla kumarruksella. Samassa h?nt? kuitenkin nauratti. Vai oli Mirjamille jotakin tapoja opetettu, koska h?n tiesi esitell?. Olisi vaan sopinut my?skin tiet??, kelle osotti huomaavaisuutta.

-- Tulin hakemaan sinua kanssani synagoogaan, -- virkkoi h?n lyhyeen.

-- En min? jouda. ?iti k?ski oikein pian rient?m??n kotiin, ett? h?n sitte p??see ulos.

Mutta Haijelea ei huvittanut k?veleminen tuon kalpeanaamaisen suomalaistyt?n kanssa.

-- Menen siis yksin, -- h?n sanoi, kumartaen kevyesti Soinnulle ja ny?k?ten p??t??n siskollensa.

-- ?l? suotta mene! -- huusi Mirjam h?nen j?lkeens?. -- Sinne on vaikea l?yt??.

-- Ole huoletta, en min? eksy, -- vastasi Haijele levollisesti, jatkaen matkaansa suorana ja varmana kuin ruhtinatar.

Mirjam ja Sointu my?skin k??ntyiv?t omaan suuntaansa. He astuivat kepe?sti ja kiireisesti, mutta puhelemaan he kumminkin joutuivat. Laulutunneilla heist? oli tullut hyv?t yst?v?t, he jo sinuttelivatkin toisiansa, ja tavallisesti heill? oli paljo juttelemista kotimatkalla. Nyt olikin asetettu siten, ett? heill? aina oli yhteiset tunnit. Milloin he eiv?t laulaneet yhdess?, he kuuntelivat toistensa harjoituksia. T?ten Sointu, joka muuten helposti rasittui, sai lev?t? laulujen v?lill?; ja kumpaisenkin tyt?n mielest? oli paljon hauskempaa, kun ei tarvinnut yksin olla.

-- Min?p? luulen, ett? olisin h?net tuntenut, -- virkkoi Sointu Haijelen kadottua n?kyvist?. -- En koskaan ole voinut unohtaa h?nen silmi?ns?. Muistatko viel?, kuinka Viljakan matami tukisti h?nt?? Min? katselin ikkunasta ja kuulin sisaresi huutavan: "Min? vihaan kristittyj?!" Se tapaus on j??nyt mieleeni aivan kuin eilisest?.

-- Sin? soitit ja lauloit silloin...

-- Mit? lienenk??n laulanut? Ehk? jotakin leikkilaulua.

-- Ei, kyll? min? muistan.

-- Mit? sitte?

Mirjam viivytteli vastausta; sitte h?n kiert?en sanoi:

-- Me kuuntelimme ensin, mutta juoksimme kesken pois...

Samassa Sointu ymm?rsi, mist? oli kysymys. H?n loi vakavat, kirkkaat silm?ns? Mirjamiin, lausuen:

-- Lauloinko Jeesuksesta?

Mirjam katsoi poisp?in ja kiirehti askeleitansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet