Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Seikkailujen saari by Tracy Louis Kare Aito Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2255 lines and 49575 words, and 46 pages
Translator: Aito Kare
SEIKKAILUJEN SAARI
Kirj.
Louis Tracy
Suomentanut
Aito Kare
Helsingiss?, Kustannusliike Minerva Oy, 1923.
Sirdarenin haaksirikko.
Lady Tozer korjasi taistelunhaluisena kultasankaisia silm?lasejaan. H?n oli oleskellut liian monta vuotta kaukaisessa id?ss?. Hongkongissa kutsuttiin h?nt? yleisesti "mandariiniksi". Englantiin menev?n Sirdarenin p??llikk? arvasi joutuvansa kidutuspenkille ottaessaan paikkansa salongin p?yd?n ??ress?.
"Onko totta, kapteeni, ett? joudumme py?rremyrskyyn?" kysyi h?nen armonsa.
"Kuka niin on sanonut, lady Tozer?" Kapteeni Ross oli varovainen, vaikkakin hiukan h?mm?stynyt.
"Miss Deane. Muistelen h?nen joku aika sitten sanoneen, ett? te puhuitte siit? h?nelle."
"Min??"
"Niin, ettek? se olleet te? Joku puhui siit? aamulla minulle. En kai itse ole voinut sit? arvata", sanoi Iris Deane katsoen h?neen suurilla, sinisill? silmill??n.
"Ah niin, -- aivan niin -- olin sen unohtanut", sanoi tahdikas merimies.
"Onko se totta?" kysyi lady Tozer kiusottavasti.
"On, totta se on", vastasi kapteeni Ross samanlaisella ??nens?vyll?.
"Kauheata!" l??h?tti h?nen armonsa salaamatta pelkoaan.
"Tulitteko vakuutetuksi siit? vilkaistessanne aurinkoon?" kysyi Iris.
Kapteeni hymyili. "T?ll? kertaa osasitte l?hemm?ksi totuutta kuin ehk? luulettekaan, miss Deane", sanoi h?n. "Eilen huomioita tehdess?mme oli auringon ymp?rill? harvinainen keh?. T?n? aamuna huomasitte kenties meren olevan peilityynen?, ainoastaan joku maininki silloin t?ll?in sit? liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen p?iv?n loppua alkavan kovan merenk?ynnin. Pelk??n, ettette ole tottunut merenk?yntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?"
"Min?k?! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyss?!"
"Varjelkoon! Toivon, ettei siit? tule kovin raju!" huudahti lady Tozer.
Senj?lkeen poistui kapteeni Ross, eiv?tk? matkustajat en?? h?nt? sin? p?iv?n? n?hneet.
H?nen armonsa antoi puheenaiheen j??d? ja mittaili miss Deanea lorgnettinsa l?pi.
"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kes?kuussa kotiin Englantiin, luulen kuulleeni?" sanoi h?n.
Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. H?nen huomionsa oli t?ll? hetkell? kiintynyt suureen banaaniin ja h?n ny?kk?si iloisesti.
"Te oleskelette h?nen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady Tozer.
"Sukulaisten? -- Niit? meill? ei ole ket??n -- tarkoitan sellaisia, joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pys?hdyn pariksi p?iv?ksi Lontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sitten suoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen."
"Mutta teill?h?n pit?? tietysti olla seuranainen?"
"Seuranainen? Rakas lady Tozer, tekik? is?ni teihin sellaisen vaikutuksen, ett? h?n sallisi ik?v?n, lihavan vanhan naisen tehd? el?m?ni siet?m?tt?m?ksi?"
Korko vastauksessa oli sanalla "lihava". Mutta Iris ei ollut tottunut olemaan ristikuulustelussa.
Kolmikuukautisella saarella oleskeluaikanaan oli h?n oppinut v?ltt?m??n lady Tozeria. T??ll? se kuitenkin oli mahdotonta ja vanha nainen pureutui h?neen kiinni kuin iilimato. Miss Iris Dean oli makupala sellaisille, jotka pit?v?t juoruamisesta. Ei viel? kahtakymment?yht? t?ytt?nyt, is? rikas baronetti, joka vallitsi kokonaista laivastoa komeita aluksia -- m.m. Sirdarenia --; tytt?, joka oli ollut is?ns? kodin hallitsijattarena siit? saakka kun tuli Dresdenist? kolme vuotta sitten -- nuori, rikas, kaunis -- siin? yhdistelm?, joka sai miehet kiitt?m??n lempe?? sallimusta ja naiset pakahtumaan kateudesta.
Sir Arthuria pid?ttiv?t liikeasiat, mutta h?n ei tahtonut j?tt?? Irist? alttiiksi vaaralliselle kiinalaiselle kev??lle, joten he erosivat kyyneleet silmiss? ja Iris uskottiin kapteenin hoitoon.
"Arvelen sir Arthurin teid?n tulevaa avioliittoanne silm?ll?pit?en haluavan, ett? tottuisitte olemaan itsen?inen", jatkoi lady Tozer.
"Minun -- tulevaa -- avioliittoani!" huudahti Iris suunnattoman h?mm?styneen?.
"Niin. Eik? ole totta, ett? aiotte avioliittoon lordi Ventnorin kanssa?"
Er?s juuri ohikulkeva tarjoilija kuuli suoraan asiaan k?yv?n kysymyksen.
Sill? oli omituinen vaikutus h?neen. H?n tuijotti miss Deaneen ja unohti itsens? siihen m??rin, ett? antoi j??tel?maljakon lev?t? sir John Tozerin kaljulla p??laella.
Iris ei voinut olla huomaamatta h?nen kummallista k?yt?st??n. Tavallinen hyv? tuuli karkoitti h?nen lady Tozerin ristikuulustelun johdosta tuntemansa vihan.
"Se ehk? tulee minun onnelliseksi kohtalokseni", sanoi h?n iloisesti, "mutta lordi Ventnor ei ole kosinut minua."
"Peijakas! Mit? te teette, p?ssinp??", huusi sir John kun j??tel? alkoi sulaa.
Kohtaus huvitti niit? matkustajia, jotka istuivat kyllin l?hell? n?hd?kseen sen. Mutta ylitarjoilija juoksi esiin kalpeana raivosta ja s?hisi: "Ilmoittautukaa toisen luokan ruokasaliin palvelukseen t?n? iltana!" Ja h?n t?ytt?si k?skynalaisensa syrj??n sir Johnin tuolin luota.
Miss Deane nousi yl?s reippautta s?teillen.
"Olkaa hyv?, ?lk??k? rangaisko miest?, mr Jones", sanoi h?n rakastettavasti. "Se oli selv? onnettomuus. H?n h?mm?styi niin. H?nen sijassaan olisin kaatanut koko maljakon."
Ylitarjoilija vaikeni. H?n ei oikein tiennyt mit? oli tapahtunut, mutta niin merkitt?v? henkil? kuin sir John Tozer olikin, oli kuitenkin laivan omistajan tyt?r viel? merkitt?v?mpi.
"Kyll?, miss, kyll?!" vastasi h?n sek? lis?si sitten luottavasti: "On hyvin ik?v?? tarjoilijalle tulla l?hetetyksi toiseen luokkaan, miss. Matkustajien juomarahoissa on niin suuri ero."
Tytt? hymyili ja kumartui sir Johnin puoleen, joka kuivasi ruokaliinalla niskaansa.
"Te annatte h?nelle anteeksi, eik? niin?" kuiskasi h?n. "En tied? mink?vuoksi, mutta miesraukka tarkasteli minua niin, ettei n?hnyt mit? teki."
Sir John tuli heti lempe?mm?ksi.
Yht'?kki? tunsivat matkustajat vaipuvansa ik??nkuin alus olisi muuttunut suureksi hissiksi. He tarttuivat kovasti tuoleihinsa, jotka natisivat ja koettivat py?r?ht?? nurin, samalla kun avonaisesta luukusta r?isk?hti vesiry?ppy sis??n.
"Kas niin!" huudahti h?nen armonsa. "Tiesin, ett? joutuisimme myrskyyn, vaikka kapteeni Ross uskotteli -- John, vie minut heti hyttiini!"
Add to tbrJar First Page Next Page