bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Seikkailujen saari by Tracy Louis Kare Aito Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 2255 lines and 49575 words, and 46 pages

"Kas niin!" huudahti h?nen armonsa. "Tiesin, ett? joutuisimme myrskyyn, vaikka kapteeni Ross uskotteli -- John, vie minut heti hyttiini!"

Pitk?t, tummat aallot liukuivat ??nett?m?sti ohi laivan. Miehist? oli t?ydess? ty?ss?. Laskarit juoksivat edestakaisin totellen puosmannin ja p??llik?ittens? pillien vihellyksi?.

Upseerit valkoisissa univormuissaan kulkivat edestakaisin. Vahdinmuutossa huomasi Iris ensimm?isen upseerin olevan puettuna vanhaan siniseen pukuun ja kantavan k?sivarrellaan ?ljytakkia kiivetess??n komentosillalle.

Luonto n?ytti oikulliselta ja levottomalta. Laiva tuntui olevan samanlaisessa mielentilassa. Ilmassa oli varustautumisen ja koettelemuksen tuntu. Kettingit kitisiv?t tavalla, jota tytt? ei ollut milloinkaan ennen huomannut, ja myrskykannella juoksevien miesten askeleet kaikuivat raskailta ja kovilta.

Miss Deane osoitti kest?v?ns? merenk?ynti?. H?n hymyili iloisesti laival??k?rille kun t?m? huomasi h?nen katselevan monia tyhji? paikkoja p?yd?ss?. Iris oli yksin ja l??k?ri asettui h?nen viereens?.

"Te tuotatte kunniaa yhti?lle -- olette oikea merenkuninkaan tyt?r", sanoi l??k?ri.

"Tohtori, puhutteko samalla tavoin kaikille naismatkustajille?"

"En, en suinkaan! Liiankin usein voin pysy? totuudessa vain olemalla vaiti."

Iris nauroi. "Jos j??n kauaksi aikaa laivalle, niin menee p??ni py?r?lle", huudahti h?n. "Saan kuulla kohteliaisuuksia aina kapteenista --"

"L??k?riin saakka!"

"Te olette luettelossa jo toisena!"

Oikeastaan ajatteli h?n j??tel?? kuljettavaa tarjoilijaa ja t?m?n h?mm?styst? kuullessaan mainittavan h?nen otaksutusta kihlauksestaan. Mies kiinnitti h?nen mielt??n. H?n n?ytti uraltaan suistuneelta herrasmiehelt?. Ylitarjoilija seisoi l?hell? ja hetken aikaa tuumi h?n kysy? mihin rikollinen oli joutunut, mutta ei sitten v?litt?nyt siit?. Asia oli liian jokap?iv?inen.

"Suunnanmuutos!" huomautti tohtori. "Tavallisesti on tapana v?ltt?? sit? matkustajien istuessa p?yd?ss?, mutta rajumyrsky ei salli mit??n kohteliaisuuksia."

"Minun on kiiruhdettava kannelle", sanoi miss Deane.

"Ette voi p??st? sinne ennenkuin huomenaamulla."

"Niink?! Kapteeni Ross lupasi minulle -- se tahtoo sanoa, min? pyysin h?nt? --"

Tohtori hymyili. Iris oli niin ihastuttavan itsep?inen.

"Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Ovet ovat suljetut. Laineet huuhtovat k?velykantta joka minuutti. Yksi pelastusvenhe on ry?st?ytynyt irti ja useat kannatushirret ovat murskautuneet kuin tulitikut. Ensi kerran el?m?ss?nne, miss Deane, olette lukittujen ovien takana."

Tytt? ehk? kalpeni hiukan, sill? tohtori lis?si kiireesti:

"Ei tietystik??n ole mit??n vaaraa, ymm?rr?tteh?n, mutta n?m? varovaisuustoimenpiteet ovat v?ltt?m?tt?mi?. Te ette arvatenkaan pit?isi siit?, jos useita tonneja vett? sy?ksyisi alas salonginportaita, vai miten?"

"En, ehdottomasti en. Mutta ei ole hauskaa olla suljettuna suureen rautalaatikkoon, tohtori. Se muistuttaa suurta ruumisarkkua."

"Onko monta matkustajaa sairaana?"

"Ei, ainoastaan tavallinen m??r?. Mutta ennen p?iv?llist? sattui suuri onnettomuus."

"Varjelkoon! Mit? tapahtui?"

"Muutamat laskarit joutuivat myrskylaineeseen. Er??lt? murtui luu."

"Viel?k? muuta?"

Tohtori ep?r?i. H?nen mielt??n n?ytti kiinnitt?v?n bourgougneviinin v?ri.

"En tunne viel? yksityiskohtia", vastasi h?n. "Huomenna aamiaisen j?lkeen kerron teille kaikki."

Mahtava aalto oli temmannut etukanssista mukaansa toisen per?miehen ja nelj? laskaria. Seuraava aalto sinkautti kaikki viisi takaisin kaidetta vasten. Er?s mustista merimiehist? j?i jalka murtuneena makaamaan kannelle. Toiset nelj? musertuivat rautakaidetta vastaan ja katosivat.

Kone hiljentyi hetkeksi. Laiva alkoi k??nty?. Kapteeni Ross puri hampaitaan ja merkinantokello soitti: T?ydell? vauhdilla!

Tohtori oli kutsuttu pois ja Iris oli ainoa nainen salongissa. Istuttuaan hetken katselemassa kortinpelaajia l?hti h?n hyttiins?. Siell? tapasi h?n kamarineitins? ja er??n siivoojattaren. Molemmat naiset itkiv?t.

"Mik? on h?t?n??" kysyi Iris.

"Er?s h?nen yst?v?tt?rist??n oli naimisissa ?skenhukkuneen miehen kanssa", selitti kamarineito osoittaen siivoojatarta.

"Hukkuneen? Mink? miehen?"

Ja v?hitellen sai Iris tiet?? koko surullisen totuuden. H?n oli v?h?ll? puhjeta kyyneliin. H?n muisti tohtorin ep?r?innin ja omat sanansa "suuresta ruumisarkusta."

H?n ei halunnut riisuutua. Kamarineiti pyysi itkien saada j??d? em?nt?ns? luo. H?n tahtoi lev?t? sohvalla.

Iris paneutui vuoteeseen ja koetteli lukea, mutta se oli hyvin vaikeaa. H?nen katseensa harhaili paikasta paikkaan ja h?n huomasi naurettavat liikkeet, joita koukuissa olevat vaatteet tekiv?t. H?n ei ollut peloissaan, vaan pikemmin kummastunut, sek? varustautunut vakaviin tapahtumiin.

Lopuksi h?n kuitenkin nukahti ja h?nen viimeinen selv? ajatuksensa oli kiitollisuudentunne siit?, ett? kone jatkoi jyskytyst??n sellaisella lujalla p??tt?v?isyydell?.

Heti puoleny?n j?lkeen osoitti ilmapuntari kohoamisen merkkej?. Kello puoli yksi k?vi kohoaminen huomattavaksi ja samalla k??ntyi tuuli ?kki? l?nteen.

Kapteeni Ross hymyili v?syneesti. H?nen muotonsa valkeni. H?n napitti ?ljytakkinsa, heitti katseen kompassiin ja ny?kk?si hyv?ksyv?sti.

"Hyv? on", huusi h?n torveen alaper?miehelle. "Pit?k?? sama suunta -- etel? 15 l?nsi."

"Etel? 15 l?nsi, sir", huusi merimies vastaukseksi.

Kapteeni Ross s?i muutamia voileipi? ja huuhtoi ne alas kylm?ll? teell?. H?n oli n?lk?isempi kuin oli luullutkaan, sill? yhteentoista tuntiin ei h?n ollut maistanut mit??n. H?n tilasi puhetorvella lis?? voileipi? sek? kahvia.

Sitten alkoi h?n tutkia karttaa ja ensimm?inen upseeri ryhtyi samaan ty?h?n. Molemmat miehet tarkastelivat sit? hiljaisuuden vallitessa.

Vihdoin tarttui kapteeni Ross lyijykyn??n ja asetti sen er??lle pisteelle 14? N ja 112? ? v?lille.

"Olemme n?ill? tienoin", sanoi h?n.

Ensimm?inen upseeri my?nsi ja sanoi:

"Ei mit??n teille t?n? y?n?, sir."

"Ei yht??n mit??n. Se on kuitenkin onni t?llaisella ilmalla. P?iv?nkoittoon voimme pit?? niin kauas etel??n kuin haluamme ja sitten -- -- Milt? n?ytti ulkona kun tulitte sis??n?"

"Hiukan paremmalta, arvelen."

"Olen k?skenyt lis?? virvokkeita. Ottakaamme pieni t?hystys ennenkuin k?ymme k?siksi niihin."

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

 

Back to top