Read Ebook: Troian sota: Muinaiskreikkalaisia jumaluus- ja sankaritarinoita by Berg Fridtjuv Kajander Kalle Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 741 lines and 42731 words, and 15 pages

?ll?, ettei tiennyt mit? tehd?. Silloin tuli viekas Odysseus h?nen luokseen, veti h?net syrj??n ja sanoi:

Tyndareos oli niin kovassa pulassa, ett? h?n empim?tt? my?ntyi. Odysseus jatkoi sitten:

-- Nyt on sinun heti kutsuttava kokoon kaikki kosijat ja ilmoitettava heille, ett? Helena ottakoon miehen oman valintansa mukaan. Mutta sano heille samassa, ett? heid?n on kaikkien ennen vaalia kalliilla valalla luvattava, ett? ovat tyytyv?isi? kohtaloonsa ja ett? vastaisuudessa kaikin voimin tahtovat auttaa Helenaa ja h?nen tulevaa miest?ns? kaikkea v??ryytt? vastaan, tulkoon se mist? p?in tahansa.

Nyt oli Agamemnonin ja Menelaoksen muistutettava entisi? kosijoita heid?n lupauksestaan ja saatava heid?t pit?m??n se. Siin? tarkoituksessa l?htiv?t he ensiksi Antilokhoksen luo, joka oli Pyloksen kuninkaan Nestorin poika. Viisas Nestor poikineen kuunteli kauhulla ja inholla kertomusta Helenan ry?st?st?, ja Nestor lausui:

-- T?llainen konnanty? on niin musta, ett? meid?n t?ytyy ponnistaa kaikki voimamme saadaksemme se kostetuksi. Thrasymedeen ja kaikkien poikaini t?ytyy l?hte? Troiaan, eik? vaan Antilokhoksen yksin, ja niin vanha kuin olenkin, tahdon viel? itsekin yhty? seuraan.

Kun Agamemnon ja Palamedes olivat laskeneet Ithakaan ja saapuivat h?nen taloonsa, n?kiv?t he h?nen pellolla kynt?m?ss?. Mutta h?n k?ytt?ytyi ty?ss??n niinkuin v?h?mielinen, sill? auransa eteen oli h?n valjastanut h?r?n ja hevosen, ja vakassa, josta h?n kylvi siement? peltoon, ei ollut viljaa, vaan suolaa. Vieraita h?n ei ollut tuntevinaan, ja kun he puhuttelivat h?nt?, py?ritteli h?n silmi??n kuin hullu ja mutisi partaansa sekavia, hajanaisia sanoja. Agamemnon uskoikin todella, ett? mies oli menett?nyt j?rkens?. Mutta Palamedes ep?ili asiaa, hiipi Odysseuksen asuntoon ja tempasi siell? Telemakhoksen h?nen hoitajansa sylist?. Sitten juoksi h?n pellolle ja laski avuttoman pojan juuri siihen vakoon, jota pitkin Odysseus tulla porhalti hullunkurisella auraparillaan. Odysseus koetti yh? jatkaa juontansa, mutta kun h?n huomasi poikansa vaossa, seisautti h?n yhdell? ainoalla nyk?isyll? vetojuhdat, viskasi auran sivulle ja nosti varovasti poikansa yl?s. Silloin p??stiv?t Palamedes ja Agamemnon ilohuudon, sill? nyt oli p?iv?n selv??, ett? Odysseuksen hullutus oli vaan pelkk?? juonittelua. Eik? h?nell? en?? ollutkaan mit??n tekosyyt? j??d? kotiin, vaan t?ytyi h?nen suostua toisten pyynt??n. Mutta Palamedesta, joka oli ollut viekkaampi h?nt? itse??n, ei h?n sen koommin voinut koskaan siet??.

Peleus nosti Akhilleuksen maasta ja vei ?itins? is?n, kentauri Kheironin luo. H?nest? tuli pojan kasvattaja ja opettaja. ?idin rintaa ei Akhilleus saanut ime?, mutta sen sijasta el?tti Kheiron h?nt? karhujen ytimill? ja jalopeurain maksalla, niin ett? h?nest? tulikin v?kev? kuin karhu ja rohkea kuin jalopeura. Kheironilta oppi h?n my?s taidon parantaa haavoja ja soittaa lyyraa.

-- Oletpa ilmaissut itsesi, Peleuksen poika. Heit? pois joutava valepukusi, ja ota sotisopa, joka paremmin soveltuu urholle! Nyt seuraat meit? Troiaan; sielt? olet voittava kuolemattoman maineen.

Akhilleusta ei tarvinnut kehoittaa kahta kertaa. H?n pukeutui sotilaaksi, heitti hyv?stit Deidamialle ja Neoptolemokselle ja palasi is?ns? luo varustautumaan retkelle. Jonkun ajan kuluttua tulivat Nestor ja Odysseus noutamaan h?nt?. Peleus antoi h?nelle seuralaiseksi ja neuvonantajaksi vanhan Phoinixin sek? lahjoitti h?nelle kaikki ne kalleudet, jotka itse oli saanut h??lahjakseen: komean sotapuvun, kuolemattomat hevoset ja ihmeellisen peitsen.

Kaiken aikaa oli Agamemnon osoittanut erinomaista intoa p??st?kseen t?m?n suuren yrityksen ylimm?ksi johtajaksi. H?n kulki ymp?ri kuninkaan luota toisen luo, ja jokaiselle riitti h?nelt? l?mpimi? k?ttenly?ntej? ja yst?v?llisi? sanoja. Kotona loistavassa Mykeness? olivat h?nen ovensa kaikille avoinna, eik? niin halpaa vierasta tullut, ettei h?nt? olisi runsaasti kestitty.

T?m?n mielittelevyytens? vuoksi alettiin h?nest? lopulta pit?? siihen m??r??n, ett? ruhtinaat yksimielisesti valitsivat h?net ylip??llik?ksi.

Kun kaikki olivat tulleet paikalle, kokoontui koko sotajoukko rannalle anomaan yhteisell? uhrilla Zeukselta onnea ja vahvistamaan itse??n uhri-aterialla matkaa varten. Kokonaisia h?rk?laumoja eli "hekatombeja" tuotiin siin? esiin ja teurastettiin uhreiksi.

Ja ne uhrattiin jumalille pyh?ll? alttarilla tuuhean vaahteran suojassa, jonka juurien alta kumpusi esiin mit? kirkkahin l?hde. Mutta katso, silloin sattui ihmeellinen enne: kauhea lohik??rme, punaisenkirjava sel?st??n, nousi jumalan l?hett?m?n? alttarilta ja kiemurteli yl?s vaahteraan, jonka ylimm?ll? oksalla lehtien suojassa oli varpusen pes?. Pes?ss? lep?si kahdeksan vastahaudottua poikaa, em? yhdeks?nten?. Kaikki kahdeksan poikaa nielasi lohik??rme ahnaaseen kitaansa, ja ne vikisiv?t surkeasti. Em? lent?? r?pytteli valittavalla ??nell? poikastensa ymp?rill?, mutta nielty??n ensin kaikki poikaset, tempasi lohik??rme h?netkin suuhunsa. Ja nyt teki sama jumala, joka lohik??rmeen oli l?hett?nyt, uuden ihmeen: Zeus muutti sen silm?nr?p?yksess? kiveksi. Kaikki olivat ??rett?m?sti h?mm?styksiss??n t?st? n?yst?, joka pyh?? uhria toimitettaissa oli sattunut. Mutta ennustushenkens? vaikutuksesta julisti Kalkhas: Miksi seisotte niin ??nett?min?, runsastukkaiset akhaialaiset? Kaikkiviisas Zeus on t?ll? enteell? n?ytt?nyt meille, ett? me lopultakin tulemme niitt?m??n kunniaa, vaikka meilt? kuluu siihen paljon aikaa. Sill? niinkuin lohik??rme nieli kahdeksan varpusen poikaa ja em?n yhdeks?nneksi, niin saamme mekin taistella Ilionin edustalla yhdeks?n vuotta ja vasta kymmenenten? joutuu se mahtava kaupunki k?siimme.

Ei ollut ilosanoma ruhtinaille sellainen tieto, ett? vasta kymmenvuotisen sodan j?lkeen saisivat valtaansa Troian. Mutta olihan usein havaittu tiet?j?in ennustukset turhiksi, eik? Kalkhaan sanoille siis annettu aivan painavaa merkityst?. Moisien valmistuksien j?lkeen olisi ollut suuri h?pe?kin luopua yrityksest?. He heittiv?t siis ennustukset mielest??n ja l?htiv?t matkalle.

Kun Telephos oli saanut t?llaisen tervehdyksen, nousi h?n tautivuoteeltaan, kannatutti itsens? laivaan ja purjehti Kreikanmaalle. Sinne saavuttuaan kuuli h?n, ett? akhaialaiset ruhtinaat olivat koossa Agamemnonin luona Mykeness? neuvoittelemassa uudesta sotaretkest?. Telephos pukeutui ryysyiseksi kerj?l?iseksi, reppu olalla, vesileili vy?ll?, ja hoiperteli sauva k?dess? suurella tuskalla Agamemnonin p??kaupunkiin. H?n tiesi joutuvansa hengen vaaraan, jos h?net tunnettaisiin. P??sty??n palatsiin meni h?n suoraan kehdon luo, jossa Agamemnonin ainoa poika, pieni Orestes nukkui, otti lapsen syliins? ja riensi perhealttarin ??reen. Sellaista turvan etsimisen tapaa akhaialaiset pitiv?t eritt?in pyh?n? eik? kukaan oikeamielinen mies sit? hyl?nnyt. Agamemnon hy?kk?si suuttuneena esiin, mutta Klytaimnestra juoksi heid?n v?liins?, sill? h?n pelk?si, ett? kerj?l?inen voisi tappaa heid?n lapsensa, jos h?nelle teht?isiin pahaa. Senvuoksi t?ytyi Agamemnonin luvata Telephokselle t?ysi rauha ja turvallisuus.

Nyt ilmoitti vieras nimens? ja asiansa ja pyysi Akhilleusta parantamaan haavaa. Jos h?nelle se hyv? teht?isiin, sanoi h?n, niin n?ytt?isi h?n AkhaiaIaisille oikean tien Troiaan, ettei heid?n toista kertaa tarvitsisi tehd? turhaa matkaa. Akhilleus tarkasti haavaa, mutta selitti, ett? se oli aivan liian vaikea h?nen taidollaan parantaa, etteik? sit? voinutkaan parantaa muuten kuin ihmeen kautta. Kauvan seisoivat kaikki neuvottomina, mutta vihdoin sanoi Odysseus:

-- Apollonin vastauksella on toinen tarkoitus, kuin mit? me aluksi olemme luulleet. Sill?, joka haavan on antanut, ei jumala varmaankaan tarkoita Akhilleusta itse??n, vaan h?nen peist?ns?. Sen t?ss? my?s pit?? auttaa, eik? miehen yksin??n. Vuolkaamme siit? hiukan lastuja haavaan, niin saamme n?hd?, eik? jumala tule meille avuksi parantavalla voimallaan.

Niin tehtiin. Peleidi nouti peitsens? ja vuoli siit? veitsell? lastuja. Ja silloin n?htiin ihme -- sit? mukaa kuin lastut putosivat haavaan, alkoi se silmin n?hden parantua, ja muutaman tunnin kuluttua oli oraakelin ennustus t?ytetty: sama, joka oli haavan antanutkin, oli my?s parantanut sen. Telephos kiitti sek? Akhilleusta ett? Odysseusta avun saannista. Palkkioksi antoi h?n akhaialaisille tarkkoja tietoja Troian asemasta ja kulkuv?yl?st? sinne sek? neuvoi heit? pyrkim??n maihin Skamandros joen suulla, koska se oli ainoa kelvollinen satamapaikka. Terveen? ja iloisena palasi h?n sitten omalle maalleen.

-- Katsokaapa, kuinka onni seuraa miest?! Ei itse Artemiskaan olisi osannut paremmin kuin min?.

Mutta rangaistus h?nen uhkamielisyydest??n oli l?hell?. Juuri kun kaikki olivat koossa ja toista tuhatta laivaa oli sullottuna kylki kyljess? ahtaaseen lahteen, valmiina nostamaan purjeensa, tyynnytti Artemis meren. Agamemnonin t?ytyi j?tt?? l?ht? seuraavaan p?iv??n, vaan kun huomisaamu koitti, oli tyven sama kuin eilenkin. Joka ilta toivoi h?n, ett? aamulla nousisi tuuli, mutta p?iv?n valjetessa l?ikkyi meri rasvatyynen?, eik? ainoakaan purje hulmahtanut. Aluksi koettivat urhot kuluttaa aikaa parhaansa mukaan kaikellaisilla kisoilla, mutta vihdoin rupesi toimettomuus k?ym??n heille tuskalliseksi. Sellainen tyven oli varmaan jumalain kostoa, arvelivat he. Kova-??nisin? kokoontuivat he Kalkhaan ymp?rille ja vaativat h?nelt? tietoa, kuka oli syyllinen. Kun tiet?j? ei p??ssyt heilt? rauhaan, sanoi h?n vihdoin:

Mutta kun Talthybios oli asian julistanut, puhkesi leiriss? kapina. Soturit ymp?r?iv?t Agamemnonin teltin ja vaativat hurjasti huutaen h?nt? my?ntym??n; koska h?n oli ollut niin innokas pyrkim??n heid?n ylip??llik?kseen, oli h?n my?s velvollinen pit?m??n huolta heid?n yhteisest? asiastaan, sanoivat kaikki. Agamemnon s?ik?htyi heid?n uhkauksiaan ja pelk?si, ett? he surmaisivat h?net paikalla tai seuraisivat h?nt? Mykeneen, jos h?n pakenisi sinne. Senvuoksi pani h?n viestin kuningatar Klytaimnestralle, ett? Iphigeneia heti l?hetett?isiin Auliiseen, koska h?n muka ennen laivaston l?ht?? tahtoi antaa h?net avioksi Akhilleukselle.

Moinen tieto sai Klytaimnestran suuresti h?mm?stym??n, sill? ei h?n koskaan ollut kuullut hiiskaustakaan sellaisesta avioliitosta. Kuitenkin riensi h?n aarrevarastoon ja valikoi kaikellaisia kalliita esineit?, jotka h?nen mielest??n soveltuivat my?t?j?isiksi. Palvelijain k?ski h?n kantaa kaikki vaunuihin ja valjastaa eteen nopeimmat varsat. Ei h?n kuitenkaan tahtonut erota tytt?rest??n, vaan l?hti samaan matkaan ja ottipa viel? mukaan poikansakin, pienen Oresteen, joka matkalla makasi h?nen helmassaan ja nukkui.

Saavuttuaan Auliiseen ja saatuaan kuulla, ett? h?nen tytt?rens? olikin uhrattava, riensi h?n heti Agamemnonin luo ja rukoili t?t? luopumaan sellaisesta petomaisesta aikeesta. Mutta Agamemnon ei vastannut sanaakaan. Silloin rukoili Iphigeneia itse henkens? puolesta, lausuen:

-- Oi is?, jos olisin Orpheus ja voisin lauluni taikavoimalla liikuttaa vuoret ja hellytt?? syd?mmet, niin sit? taitoani varmaan nyt koettelisin. Mutta eih?n minulla ole muuta voimaa kuin kyyneleeni. En laske jalkoihisi oliivipuun oksaa, niinkuin tapa vaatisi -- en, vaan lasken oman itseni. El? murra omaa nuorta umppuasi! Kuinka synkk?? onkaan manalan maa kirkkaan p?iv?n rinnalla! Olen ensimm?inen, jonka suusta olet kuullut is?n nimen, olen ensimm?inen, jota sin? kutsuit lapseksesi. Sano, muistatko viel? p?ivi? menneit?, kun min? istuin leikkien polvellasi ja me suutelimme toinen toistamme? Silloin sanoit sin?: saanko koskaan, lapseni, katsella sinua kokoistavana ja terveen? ja onnellisena onnellisen puolison talossa? Painautuen t?t? samaa poskea vastaan, jota nyt k?dell?ni hyv?ilen, vastasin min? sinulle: saanenko milloinkaan omassa kodissani ottaa hell?sti vastaan is?ni ja kiitollisuudella palkita harmaalle vanhukselle kaiken sen hoivan, jota h?n minulle lapsuudessani antoi? Niin me keskustelimme. Min? puolestani muistan sen niin hyv?sti. Mutta sin? olet unohtanut sen, ja tahdot nyt minun kuolemaani.

Tyytyv?isen? palasi Odysseus ruhtinaitten neuvotteluun. Siin? k?ytt?ytyi Agamemnon yst?vineen hyvin ylimielisesti. He s?iv?t ja joivat suunnattomasti ja kerskasivat, ett? jokainen heist? vastaa hyv?sti sataa troialaista, viel?p? kahtakin sataa, jos niin tarvitaan. Parhaan mehkansa aikana kuulivat he k??rmeen pureman Philokteteksen p??st?v?n surkeita valitushuutoja. Agamemnon tuli tuskaiseksi ja alkoi pel?t?, ett? sotilaat menett?isiv?t kaiken miehuutensa, jos he yhten??n kuulisivat sellaista valitusta. Sent?hden kutsui h?n luokseen Menelaoksen ja Odysseuksen tuumailemaan mit? haavoitetulle oli teht?v?. Silloin p??tettiin kuljettaa h?net huomaamattaan takaisin Lemnoksen saareen ja j?tt?? sinne. Odysseus otti t?ytt??kseen t?m?n teht?v?n. H?n odotti kunnes Philoktetes tuiki uupuneena vihdoin raukeni uneen. Silloin siirsi h?n h?net pienemp??n alukseen ja pani mukaan vaatteita ja aseita sek? ruokavaroja muutamiksi p?iviksi. Sitten soudettiin Lemnokseen ja siell? antoi Odysseus miestens? kantaa Philokteteksen er??seen kallioluolaan l?hell? rantaa. Nukkuvan viereen j?tettiin vaatteet, aseet ja ruokavarat. Kun kaikki oli tehty, riensi Odysseus alukseensa takaisin, nosti purjeen ja palasi muun laivaston luo.

Pian sen j?lkeen suuntasi t?m? Hellespontokseen ja l?hestyi troialaisten rantaa.

Nyt pitiv?t akhaialaiset ruhtinaat sotaneuvoittelun. He p??ttiv?t, ettei viel? ryhdytt?isi rynn?kk??n, vaan l?hetett?isiin ensin kaupunkiin airueet pyyt?m??n sovinnolla takaisin Helenaa ja Menelaoksen aarteita. Airueiksi valittiin Menelaos itse sek? Odysseus.

Sill? kun he siin? seisoivat loistavan troialaisjoukon keskell?, n?ytti Menelaos hartiakkaammalta kuin toverinsa. Mutta heti kun he istahtivat, silloin oli Odysseus kaikkien silmiss? vallitsevamman n?k?inen. Ja kun he alkoivat puhua ja neuvoitella, lausui ruhtinas Menelaos ajatuksensa lyhyesti mutta voimakkaasti, v?ltellen turhia sanoja ja puheen ulkonaista komeutta, vaikka olikin nuorempi ij?lt??n kuin Odysseus. Vaan kun ?lyk?s Odysseus nousi puhumaan, seisoi h?n aluksi katse maahan luotuna ja ruhtinassauvaansa nojaten, niinkuin arka ja kokematon. Mutta sitten kun h?n kerran oli p??st?nyt sointuvan ??nens? kuuluviin, ry?ppysi sanojen tulva voimakkaana niinkuin talvinen lumimyrsky.

Kaunopuheisin sanoin osoitti Odysseus, kuinka mielet?nt? olisi, jos kaksi niin suurta ja voimakasta kansaa kuin akhaialaiset ja troialaiset k?visiv?t sotaa kesken??n yhden ainoan kevytmielisen nuorukaisen t?hden.

Antenor piti Odysseuksen puolta ja h?neen yhtyiv?t useat suku-ylimyksist?. Helena itse kaipasi laillisen puolisonsa luo takaisin, ja vanha Priamoskin alkoi kallistua samaan suuntaan. Mutta Paris pani tiukasti vastaan jokaista my?nnytyst? ja samoin Deiphobos ja Aineias, jotka olivat olleet mukana ry?st?retkell? Spartaan. Hektor, joka itse asiassa oikeastaan oli Troian hallitsija, olisi my?skin mieluimmin luovuttanut Helenan aarteineen. Mutta koska Paris oli h?nen veljens?, ei h?n tahtonut h?nt?k??n liian jyrk?sti vastustaa. H?n ehdoitti siis, ett? Menelaokselle annettaisiin ry?stetyist? aarteistaan t?ysi korvaus, mutta ett? h?nelle Helenan sijasta tarjottaisiin jotakuta Priamoksen tytt?rist? sek? t?ydet kuninkaalliset my?t?j?iset. H?n saisi oman valintansa mukaan ottaa joko viisaan Kassandran tai nuoren kukoistavan Polyxenan. Mutta Menelaos vastasi ylenkatseella:

-- Enp? totisesti olisi p??ssyt pitk?lle, jos minun nyt t?ytyisi valita vaimo pahimpien vihamiesteni joukosta. Pit?k?? te rosvot ja raakalaiset itse tytt?renne, mutta antakaa minulle nuoruuteni morsian takaisin!

Silloin sy?ksyi Paris yst?vineen Menelaoksen ja Odysseuksen p??lle. Mutta Hektor astui airueitten turvaksi ja saattoi heid?t loukkaamattomina kaupungin portista ulos. Vihasta raivoavina riensiv?t he rantaan ja kertoivat Agamemnonille, kuinka matkalla oli k?ynyt.

Nyt oli akhaialaisten toivo pikaisesta kotiinpaluusta rauennut tyhjiin. Oli helppoa arvata, ett? sota tulisi kest?m??n kauvan. Sill? he olivat huomanneet troialaiset sotakuntoiseksi kansaksi ja heid?n kaupunkinsa lujasti varustetuksi.

Senvuoksi oli heid?n ensimm?isen? huolenaan rakentaa vankka leiri, jossa voisivat pit?? laivojaan turvattuina sek? itsekin asustaa pitemm?n ajan.

T?rkein oli laivojen suojaaminen. Sit? varten asetettiin rannalle py?reit? hirsi?, ja niin valmistetuille teloille kiskottiin kaikki laivat merest? pitkiin riveihin. L?himp?n? rantaa olleet vedettiin ylimm?ksi maalle, siit? seuraavat j?iv?t keskustaan, ja uloimpana olleet joutuivat alimpaan riviin. Rantaan kaivettiin kanavia ja kaikki laivat k??nnettiin keula merelle p?in, ett? olisi helpompi saada ne pikaisesti veteen, jos tarve niin vaatisi. Ett? ne seisoisivat vapaasti eiv?tk? ottaisi m?d?ntymisen alkua maan kosteudesta, asetettiin niitten sivuille vahvoja tukipuita ja pohjain alle pantiin pelkkoja ja kivi?. Jokaisen pohjaan kairattiin l?pi, josta sadevesi p??sisi valumaan pois.

Jokainen laiva-osasto sai oman paikkansa, ja niin syntyi niitten v?liin ik??nkuin katuja, suuremmat pitkin, pienemm?t kadut poikin, aivan kuin kaupungissa. P??kadut kulkivat laivarivien v?liss? rannan suuntaa, poikkikadut taas rannasta yl?s p?in. Ylimm?ss? riviss? asui Akhilleus Sigeionin niemen juurella ja Aias Telamonidi Rhoiteionin juurella, sek? heid?n keskell??n Idomeneus, Menestheus ynn? muita. Alimmassa riviss? oli Diomedeella paikkansa Sigeionin l?hell?, Agamemnonilla ja Menelaoksella taas l?hemp?n? Rhoiteionia, sek? Odysseukselle keskess?. Odysseuksen leiripaikan edustalla oli yhteinen kokouskentt?. Se oli niin laaja, ett? siihen voi kokoontua koko sotajoukko, ja siihen oli my?s pystytetty uhrialttari jumalankuvineen.

Akhaialaiset eiv?t asuneet laivoissaan, vaan niitten viereen rakennetuissa leirimajoissa ja teltoissa. Teltat olivat rakennetut paaluista, tiivistetyt risuilla tai savella ja katetut kaisloilla. Miehist?n majat olivat pieni? ja yksinkertaisia, ruhtinaitten suurempia ja komeampia.

Heti kun akhaialaiset olivat saaneet leirins? kutakuinkin valmiiksi, p??tti Agamemnon ryhty? hy?kk?yspuuhiin. Ja kun kaikki olivat sy?neet vankan aterian, kokosivat ruhtinaat miehens? ja k?skiv?t heid?n varustautua taisteluun. Se k?vi tavallisilta sotilailta varsin nopeasti. Muutamat heimot k?yttiv?t aseinaan vaan linkoja, nuolia ja heittokeih?it?; he siis taistelivat pitk?n v?limatkan p??st?, eiv?tk? tarvinneet kyp?reit? eiv?tk? kilpi?. Toiset taas k?viv?t vastustajansa kimppuun l?hemp??, taistellen peitsell?, miekalla, sotakirveell? tai nuijalla. Heill? t?ytyi siis olla hyv?t suojeluskojeet. S??rien etupuolta peitti tina- tai pronssilevyist? tehdyt s??rykset; miehustaa suojeli vahva metallihaarniska; p??t? peitti jouhit?yht?inen kyp?ri, ja vasemmassa k?dess? oli kilpi. Hy?kk?ysaseista riippui miekka huotrassaan olkavy?ss?; peist?, tapparaa ja nuijaa kannettiin k?dess?. Ruhtinaat ja ylimykset eiv?t kulkeneet jalan, vaan ajoivat sotavaunuissa; ajajana oli heill? joku valittu yst?v?, johon voivat t?ydellisesti luottaa.

Uhrattuaan ensin ja rukoiltuaan jumalilta voittoa, l?htiv?t he liikkeelle. Heid?n edess??n kohosi loivasti etel??n p?in, Ida vuorta kohti, Ilionin vihert?v?, kukoistava kentt?. Sek? oikealla ett? vasemmalla rajoittivat sit? kalkkikivivuoret. It?puolella laski vuorilta alas Skamandros joki, polveillen jalavain, poppelilehtojen ja kanervamaisten tamariskipensaikkojen lomitse. Tavan takaa t?ytyi akhaialaisten v?ltell? soita ja vesil?t?k?it?, joita oli talvesta j??nyt alangolle, kun virta oli tulvinut yli ?yr?ittens?. Siell? t??ll? n?kiv?t he hiekkakumpuja, joita hautapatsaat koristivat. Merkillisimm?n kummun ohi kulkivat he heti leirist? l?hdetty??n; se oli luotu Troian linnan perustajan, muinaissankari Iloksen haudalle.

Vuolaana ja v?keviss? py?rteiss? virtasi Skamandros uomassaan, kuljettaen ??rett?m?t joukot hiekkaa ja keltaista mutaa mukanaan. Sen l?ntist? rantaa seurasivat akhaialaiset yl?sp?in, etsien sopivaa kaalamoa, mutta eiv?t l?yt?neet sellaista. Kaiken aikaa oli heill? Troia silm?ins? edess?. Jyrkk?n? se kohosi korkeuteen Skamandroksen toisella rannalla ja sit? ymp?r?i etel?n ja pohjan puolella syv?t laaksot. Pohjanpuolisessa laaksossa virtasi Simoeis joki, etel?isess? pienempi puro. Ylinn? vuoren huipulla loisti linna temppeleineen ja palatseineen, mutta penkereell? heti sen etel?puolella oli itse kaupunki suljettuna muureilla, porteilla ja torneilla, ja koko joen ranta alahalla kihisi troialaisia.

N?hty??n toisensa p??stiv?t akhaialaiset ja troialaiset huikean sotahuudon. Akhaialaiset riensiv?t jokeen ja koettivat kahlata yli, mutta saivat vastaansa niin rajun kuuron nuolia, keih?it? ja kivi?, ett? heid?n, pelastuakseen hukkumasta, t?ytyi pian py?rt?? takaisin. He tekiv?t uusia koetuksia, mutta yht? turhaan, ja illalla t?ytyi heid?n tyhjin toimin palata leiriins?. Eik? sill? hyv?, viel?p? troialaiset ajoivat heit? takaakin, ahdistellen nuolillaan ja keih?ill??n sek? monenmoisilla ivahuudoilla.

Sill? tavalla jatkui sotaa kauvan aikaa. Joka p?iv? hy?kk?siv?t akhaialaiset esiin ja kohtasivat vastustajansa joko joen rannalla tai ulompana kent?ll?. Mutta ratkaisevaa voittoa eiv?t he saaneet kertaakaan. Yksi syy siihen oli vaikeassa ruokavarojen saannissa. Toisinaan saapui kyll? leirirantaan kauppiaita laivoineen, mutta niitten tuomat elintarpeet eiv?t riitt?neet suurelle sotajoukolle. Senvuoksi t?ytyi ruhtinasten aika ajoin tehd? pitki? partioretki? ja koettaa ry?st?m?ll? saada v?ltt?m?tt?mi? tarpeita.

Sellaisilla retkill? voitti Akhilleus suurimman maineen ja rikkaimman saaliin. H?nen mukanaan oli aina Patroklos, toisinaan my?s Nestor ja Antilokhos tai h?nen sukulaisensa Aias Telamonin poika. Ja h?n retkeili sek? maalle ett? merelle p?in.

Kerran purjehti h?n laivoineen Kreikan saaristoon ja valloitti Tenedoksen ja Lesboksen sek? monta muuta saarta. Saarelaisten omaisuuden otti h?n ry?st?saaliiksi ja teki heid?t itsens? orjiksi.

Akhilleuksen poissa ollessa olivat troialaiset saaneet olla enemm?n rauhassa ja alkaneet tuntea olonsa koko lailla turvalliseksi. Priamoksella oli Troilos niminen poika, vasta mieheksi tulossa. H?n piti eritt?in paljon hevosista ja tepasteli niitten kanssa mielell??n vuoren rinteill? Troian ulkopuolella. T?m?n huomasi Akhilleus ja p??tti menn? v?ijym??n poikaa. H?n kahlasi salaa joen yli, hiipi puulta puulle ja lymysi vihdoin er??n korkean kaivon taa. Hetken kuluttua n?ki h?n Troiloksen saapuvan huolettomasti ratsastaen, mukanaan sisarensa Polyxena, joka tuli noutamaan vett?. Et??mm?ll? seisoi kaksi troialaista etuvartijaa, mutta ne eiv?t n?ytt?neet vainuavan mit??n vaaraa. Polyxena otti vett? astiaansa ja Troilos juotti hevosiaan. Silloin lent?? kohahti musta korppi ilke?sti koikkuen kaivon katolle, ja samassa hy?kk?si Akhilleus piilostaan esiin. Polyxena heitti astiansa maahan ja alkoi v?hiss? hengin juosta kaupunkiin p?in. Troilos k??nsi hevosensa ja pakeni t?ytt? nelist?. Mutta nopeajalkainen Akhilleus saavutti h?net sittenkin ja tempasi h?net ratsailta maahan. L?hell? oli pieni Apollonin temppeli ja sen alttarille juoksi nyt Troilos turvaa hakemaan. Mutta Akhilleus l?visti h?net miekallaan ja aikoi raastaa mukanaan h?nen ruumiinsa. Patroklos, joka oli seurannut matkan p??st?, riensi siin? toimessa h?nelle avuksi, mutta vartijat olivat tehneet h?lytyksen ja Hektor kiirehti paikalle. Ry?st?j?in t?ytyi j?tt?? saaliinsa, ja Hektor kantoi nyt pienen veljens? ruumiin kaupunkiin ja vei sen surevalle Hekabelle.

Kaikesta t?st? huolimatta n?ytti tulevaisuus akhaialaisille kuitenkin pime?lt?. Elintarpeet k?viv?t yh? niukemmiksi, leiriss? vallitsi n?lk? ja tauti. Koko seutu ymp?rist?ss? oli ry?stetty ja tyhj? sek? ihmisist? ett? karjasta. Ida vuorelta tuli laumoittain susia, jotka hy?kk?siv?t p??lle ja repiv?t kappaleiksi jokaisen, joka rohkeni leirist? ulos. Miehist? huusi ??neens?, ett? ruhtinasten oli hankittava apua. Vihdoin selitti Palamedes, ettei muuta pelastuskeinoa ollut, kuin luopua piirityksest?. Mutta sellaista puhetta eiv?t Agamemnon ja Menelaos k?rsineet, ja heihin liittyi my?s Odysseus, joka ei koskaan voinut unohtaa kuinka Palamedes ennen Ithakassa oli h?net viekkaudessa voittanut. Palamedesta syytettiin lahjain ottamisesta troialaisilta ja nimitettiin miehist?n kuullen kurjaksi petturiksi. Vihdoin meni asia niin pitk?lle, ett? h?net vietiin oikeuteen ja pantiin syytteen alaiseksi. Oikeuden j?seniksi oli Agamemnon valinnut kaikki ne ruhtinaat, jotka olivat Palamedeksen vihamiehi?. He julistivat h?net syylliseksi ja tuomitsivat kuolemaan, Agamemnon antoi vied? h?net leirin ulkopuolelle ja kivitt?? siell?, sek? julisti, ettei kukaan saanut toimittaa h?nelle kunniallista hautausta.

Yhdeks?nten? vuotena ensimm?isen l?hd?n j?lkeen Auliista syttyi Agamemnonin ja Akhilleuksen v?lille kiivas riita.

Apollonin-pappi Khryses, joka asui Khrysen kaupungissa, oli Theben valloituksessa menett?nyt tytt?rens? Khryseiksen. Saatuaan kuulla, ett? Khryseis oli Agamemnonin orjattarena, otti h?n kultaisen sauvansa sek? jumalan pyh?t seppeleet ja l?hti akhaialaisten leiriin pyyt?m??n, ett? saisi lunastaa tytt?rens? takaisin. H?n lupasi korkeat lunnaat, ja muut akhaialaiset olivatkin taipuvaisia h?nen pyynt??ns?, mutta Agamemnon vihastui ja puhkesi lausumaan:

-- Ukko, jos min? sinut viel? toistain tapaan t??ll? laivojen luona, niin v?h?n on sinulle silloin apua jumalasi sauvasta ja seppeleist?. Tytt?rest?si en luovu, vaan saa h?n harmaantua minun luonani. Korjaa luusi t??lt? el?k? ?rsyt? minua, jos tahdot nahkasi s?ilytt??!

Ukko totteli pel?styneen? ja l?hti sanaakaan sanomatta astuskelemaan pitkin kuohuvan meren rantaa.

Mutta tultuaan jonkun matkaa sivummalle kohotti h?n k?tens? ja rukoili Apollonia, ett? t?m? kuolonnuolillaan kostaisi akhaialaisille Agamemnonin tylyyden. Ja jumala kuuli h?nen rukouksensa. H?n astui syd?n t?ynn? vihaa Olympoksesta alas, jousi olallaan ja nuolet helisten sel?ss?. Ja h?n l?hestyi niinkuin y?, asettui et??lle laivoista ja alkoi ampua, jolloin h?nen hopeajousestaan l?hti kauhua her?tt?v? hel?hdys.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet