Read Ebook: Troian sota: Muinaiskreikkalaisia jumaluus- ja sankaritarinoita by Berg Fridtjuv Kajander Kalle Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 741 lines and 42731 words, and 15 pages

Mutta tultuaan jonkun matkaa sivummalle kohotti h?n k?tens? ja rukoili Apollonia, ett? t?m? kuolonnuolillaan kostaisi akhaialaisille Agamemnonin tylyyden. Ja jumala kuuli h?nen rukouksensa. H?n astui syd?n t?ynn? vihaa Olympoksesta alas, jousi olallaan ja nuolet helisten sel?ss?. Ja h?n l?hestyi niinkuin y?, asettui et??lle laivoista ja alkoi ampua, jolloin h?nen hopeajousestaan l?hti kauhua her?tt?v? hel?hdys.

Ensin suuntasi h?n nuolensa akhaialaisten muuliaaseihin ja koiriin, mutta sitten alkoi h?n surmata miehi?kin, ja niin tuhoisasti, ett? ruumisroviot paloivat leiriss? lakkaamatta. Kun yhdeks?n p?iv?? oli sill? tavoin kulunut, kutsui Akhilleus miehet pit?m??n k?r?ji?. Kun kaikki olivat koossa, astui h?n esiin ja lausui:

-- Nyt, Agamemnon, t?ytyy meid?n luullakseni luopua koko t?st? yrityksest?, meit? kun samalla kertaa painaa sek? tauti ett? sota. Mutta kuulkaamme sent??n ensiksi jotakuta pappia, tiet?j??, tai unien selitt?j??, ett? saisimme tiet??, mit? varten Apollon ahdistaa meit? n?ill? ruttonuolilla: olemmeko j?tt?neet t?ytt?m?tt? jonkun lupauksen vaiko laiminly?neet uhrimme.

Silloin nousi Kalkhas ja sanoi:

-- Sin? tahdot siis, Akhilleus, meit? lausumaan julki, miksi Apollon on vihastunut. Hyv? on, min? voin sen tehd?. Mutta silloin on sinun etuk?teen luvattava minulle turvaa, jos Agamemnon sattuisi julmistumaan siit? mit? minulla on sanottavaa.

Akhilleus antoi lupauksensa, ja nyt julisti Kalkhas, ettei Apollonin viha lauhtuisi, ennenkun Agamemnon olisi l?hett?nyt takaisin Khryseiksen sek? h?nen mukanaan hekatombin sovitusuhriksi jumalalle. Agamemnon hyp?hti yl?s s?ken?ivin silmin, t?ynn? katkeruutta.

-- Sin? turmion tiet?j?, huusi h?n, et koskaan viel? ole ennustanut mit??n hyv??, aina n?ytt?? sinua huvittavan puhua onnettomuuksista. Nyt kuvittelet sin? akhaialaisille, ett? rutto on tullut Khryseiksen t?hden ja ett? minun muka pit?? l?hett?? pois voittosaaliini. Olkoon niin, min? teen sen, mutta ainoastaan sill? ehdolla, ett? saan t?ysin yht? hyv?n sijaan.

-- Voi sinua ahnasta miest?, vastasi Akhilleus, mit? luulet akhaiaiaisten t?ll? hetkell? voivan antaa? Kukaan meist? ei ole kuullut, miss? yhteisi? aarteita s?ilytet??n. Kaiken sotasaaliimme valloitetuista kaupungeista olet sin? jakanut, ja tuskin on soveliasta, ett? kansan t?ytyisi tuoda takaisin, mit? sille kerran on annettu. L?het? siis tytt? pois! Kun Troia on k?siss?mme, annamme sinulle silloin kernaasti kolmin- tai nelinkertaisenkin korvauksen.

-- El? koeta viekoitella minua moisilla puheilla! sanoi Agamemnon. Luuletko todellakin, ett? min? luopuisin saaliistani, ja sin? saisit sent??n pit?? omasi? Teen sen kyll?kin, jos akhaialaiset suostuvat ehtoihini, antavat minulle toivoni mukaisen korvauksen. Ellei siihen suostuta, otan min? joko sinun saaliisi, tai Aiaan, tai jonkun muun, mutta olkoon se mies tyytyv?inen osaansa, jonka luo min? tulen vaatimustani tekem??n. Kuitenkin -- no niin, siit? seikasta saamme kyll? puhua vastedes. Antakoon nyt joku teist? ty?nt?? laivan vesille ja valitkoon niin monta soutajaa kuin tarvitaan, sek? toimittakoon hekatombin ja Khryseiksen laivaan.

-- Onnea matkalle, jos sinua haluttaa, vastasi Agamemnon. Min? en pyyd? sinua j??m??n, apulaisia on minulla kyll? tarpeeksi; juonien punoja olet aina ollutkin. L?hde vaan kotiin laivoinesi, miehinesi, ja ohjaa myrmidonejasi parhaasi mukaan! Min? en kaipaa sinua, mutta varo itse?si, jos satutaan tapaamaan! Khryseiksen l?het?n takaisin, mutta huomaa tarkoin: silloin riist?n sinulta sinun saaliisi, ihanan Briseiksen. Silloinpa n?hd??n, onko sinulla valtaa uhitella minun yliherruuttani.

T?m?n kuultuaan kuohahti Akhilleus, ja h?n punnitsi itsekseen, ty?nt?isik? sivulliset syrj??n ja iskisi Agamemnonin maahan, vai peitt?isik? kiukkunsa. Seistess??n siin? ep?ilev?n?, miekka puoleksi huotrasta ulkona, tunsi h?n jonkun silittelev?n hiuksiaan. H?n py?r?hti ymp?ri ja huomasi, ett? se oli jumalatar Athene. T?m? kuiskasi h?nen korvaansa:

-- Sano h?nelle kernaasti mik? h?n on miehi??n, mutta el? koske h?neen! Kerran viel? tulee p?iv?, jolloin h?n tarjoo sinulle kolminkertaisen korvauksen. Malta mielesi nyt ja tottele minua!

Kun Akhilleus kuuli t?m?n, ty?nsi h?n voimakkaasti miekkansa huotraan. Athene katosi ja Akhilleus jatkoi:

-- Sin? humalainen koira, jolla on hirvilehm?n syd?n, onko sinulla milloinkaan ollut rohkeutta miehen tavoin taistella vihollista vastaan enemp?? avoimessa rintamassa kuin v?ijyksist?k??n? Ei, mieluummin olet rosvonnut saaliin niilt?, jotka rohkenevat sanoa sen sinulle p?in naamaa. Tee kuinka tahdot, mutta min? vannon valtikkani kautta, ett? turhaan rukoilet t?st? l?hin minun apuani. Syv?sti kaivataan viel? Akhilleusta teid?n joukossanne, ja turhaan etsit apua silloin, kun miehi? kaatuu Hektorin edess? kuin hein??. Silloin tunnet kalvavaa katumusta rinnassasi, ett? olet rohjennut h?v?ist? akhaialaisten uljainta miest?.

Sitten viskasi h?n kultakoristeisen valtikkansa maahan ja istui. Agamemnon nousi raivoisana yl?s, mutta silloin astui esiin vanha Nestor.

-- Olkoon niin, vastasi Agamemnon, saatat kyll? olla oikeassa, mutta tuo tuossa on olevinaan ensimm?inen kaikista ja tahtoo hallita ja komentaa kaikkialla, vaikka harvatpa sent??n taitavat totella h?nt?. Jos kohta jumalat loivatkin h?net sotilaaksi, onko h?nell? sen nojalla oikeus h?v?ist? mahtavampia?

-- Lienet p??llikk? kelle voit, et minulle, vastasi Akhilleus. Jos akhaialaiset tahtovat hyleksi? apuani, niin ry?st? orjattareni! H?nen t?htens? en tahdo taistella, mutta jos muuhun omaisuuteeni kajoot, silloin jumalavita virtaa musta veresi t?m?n keih??n k?rke? my?ten.

-- Jos Akhilleus vastustaa, sanoi h?n, niin tulen itse j?lest?, ja silloin h?nen ei k?y hyvin.

Airueet tottelivat varsin vastenmielisesti. He astuivat surullisina rantaa pitkin ja tulivat vihdoin myrmidonien laivain luo. Siin? istui Akhilleus telttansa edustalla. H?nen katseensa synkistyi, kun h?n huomasi airueet, eiv?tk? n?m? rohjenneetkaan ilmaista asiaansa. Silloin lausui h?n itse:

-- Rauha teille, airueet, te jumalain ja ihmisten sanansaattajat! Tulkaa l?hemm?ksi, teit? en moiti, sill? kaikki syy on Agamemnonin. Taluta orjatar ulos, Patroklos, ja j?t? h?net n?ille miehille! Mutta he olkoot minun todistajani jumalain ja ihmisten ja tuon ynse?n kuninkaan edess?, jos h?n viel? kertaakaan tarvitsee minun apuani.

Patroklos toi Briseiksen teltasta ja j?tti airueille.

Alakuloisena seurasi neito heit?. Mutta jalo Akhilleus poistui itkuun puhjeten leirist??n ja meni istumaan vaahtoavan meren rannalle. Siell? katseli h?n punertavaan syvyyteen ja alkoi ojennetuin k?sin palavasti rukoilla ?iti??n:

-- Koska kerran synnytit, ?itini, minut nuorena kuolemaan, niin pit?isi kaiketi olympolaisen Zeuksen suoda minulle jonkun verran kunniaa. Mutta sit? h?n ei tee. N?etk?, kuinka Atreuksen mahtava poika, Agamemnon, minua h?p?isee!

Niin h?n puhui ja itki. Ja jalo ?iti kuuli poikansa rukouksen meren syvyyteen, jossa istui vanhan is?ns? luona. H?n kohosi lakkap?ille laineille keve?n? kuin usma, l?hestyi itkev?? poikaansa, hiveli h?nt? hyv?illen poskelle ja lausui:

-- Miksi itket poikani? Mik? tuska painaa mielt?si? El? salaa minulta sit?, vaan avaa syd?mmesi!

Vihdoin valkeni kahdennentoista p?iv?n aamu, ja kaikki jumalat, Zeus etunen?ss? saapuivat kotiin. Thetiksell? oli visusti mieless??n lupaus, jonka oli pojalleen antanut. H?n nousi nopeasti meren syvyydest? ja riensi aamuh?m?r?ss? jumalain asuntoon. H?n tapasi Zeuksen istumassa yksin??n Olympoksen korkeimmalla huipulla, erill??n toisista. Siin? asettui Thetis h?nen eteens?, tarttuen vasemmalla k?dell??n h?nen polviinsa ja silitellen oikeallaan h?nen parrakasta leukaansa.

-- Is? Zeus, sanoi h?n, jos milloinkaan olen ty?ll? tai neuvolla tehnyt sinulle jonkun palveluksen, niin t?yt? nyt rukoukseni! Koska olet m??r?nnyt Akhilleukselle varhaisen kuoleman, niin suo h?nelle edes mainehikas el?m?. Anna Agamemnonin k?rsi? tappioita, kunnes h?n on sovittanut loukkauksen minun poikaani kohtaan!

Zeus ei vastannut mit??n, istui vaan kauvan ??nett?m?n?. Silloin syleili Thetis viel? innokkaammin h?nen polviaan ja sanoi:

-- Anna edes vastaus minulle, joko sitten my?nt?v? tai kielt?v?! Sin? voit kielt??, jos tahdot, mutta silloin tied?n min? olevani halveksituin kaikista jumalattarista.

-- Pahasti teet, vastasi Zeus huokaisten, kun n?in saatat riitaa minun ja Heran v?lille. Aina kun me jumalat istumme yhdess?, valittaa h?n ja v?itt??, ett? min? autan h?nen vihamiehi??n. Rienn? siis heti pois t??lt?, ettei h?n n?e sinua! Mutta mit? olet pyyt?nyt, se tapahtukoon, ja t?m?n lupaukseni vakuudeksi r?v?hyt?n min? suosiollisesti kulmakarvojani! sin? tied?t, ett? se on suurin vakuus, mink? kukaan voi saada.

Niin h?n puhui ja r?v?hytti mustia kulmakarvojaan. Ja koko Olympos vavahteli.

Thetis painautui takaisin meren syvyyteen, mutta Zeus l?hti linnaansa. Kun h?n astui sis??n, riensi koko jumalain joukko kunnioittavasti h?nt? vastaan.

Ja h?n nousi istuimelleen. Mutta Hera oli yht?kaikki huomannut h?nen keskustelunsa Thetiksen kanssa eik? malttanut olla h?nt? siit? pistelem?tt?.

-- Sin? salaper?inen, sanoi h?n, aina on sinulla tapana minun poissa ollessani toimia hiljaisuudessa ja tehd? salaisia p??t?ksi?; et koskaan tahdo omasta ehdostasi ilmaista minulle pienint?k??n ajatustasi.

-- El? toivokaan saavasi tiet?? kaikkea, mit? min? ajattelen, sanoi Zeus k?rsim?tt?m?n?. Niist? asioista, joitten tarvitsee tulla sinun tietoosi, sin? kyll? saat tiedon edell? kaikkien jumalain ja ihmisten. Mutta mik? koskee ainoastaan minua, sit? ell?s tutkiko tai kyselk?.

-- Mit? sanoitkaan kauhea Zeus! huudahti Hera, Enh?n koskaan ole sinulta tutkinut tai kysellyt mit??n. Pelk??np? vaan, ett? meren ukon tyt?r on vietellyt sinut johonkin hullutukseen. H?n rukoili aamuh?m?riss? sinua polviasi hyv?illen, ja sin? mahdoit nyyk?ytt?? h?nelle suostumuksesi ja luvata troialaisille voiton.

T?m?n kuultuaan pel?styi Hera. H?n salasi suuttumuksensa ja istui. Ja kaikki toisetkin jumalat istuivat hiljaa ja alakuloisina.

Sit? ei voinut Zeuksen ja Heran poika, tuo ontuva mutta taitava sepp? Hephaistos siet??.

-- Mit? apua on siit?, sanoi h?n, ett? kurjain kuolevaisten t?hden saatetaan meid?n keskuuteemme t?llaista toraa ja ik?vyytt?? Ota neuvoni vastaan, ?iti, ja ole is?lleni kuuliainen, sill? jos h?n tahtoo, voi h?n sy?st? meid?t kaikki istuimiltamme; niin v?kev? on h?n. Parempi, ett? koetat lepytt?? h?nen mielt??n yst?v?llisin sanoin, niin tulee h?n hyv?lle tuulelle taas!

Ja Hephaistos hypp?si yl?s, t?ytti kaksoismaljan nektarilla ja ojensi sen ?idilleen. Sitten kulkea onnahteli h?n puuhaavana miehest? mieheen ja kaatoi maljaan jokaiselle.

Ja autuaat jumalat nauroivat katketakseen, kun katselivat Hephaistoksen innokasta touhua salissa. He istuivat kemuissa koko p?iv?n, kunnes aurinko oli mennyt mailleen, eik? puuttunut siin? ruokaa ei juomaa, ei Apollon sointuvia lyran s?veli? eik? runottarien vaihtelevia lauluja.

Illan tullen meniv?t he kukin omaan palatsiinsa levolle.

Kaikki muut jumalat Olympoksessa nukkuivat, mutta Zeus valvoi ja mietiskeli, kuinka voisi t?ytt?? Thetikselle antamansa lupauksen. Vihdoin keksi h?n sen keinon, ett? antaisi Agamemnonin n?hd? jonkun petollisen unen. Ja Agamemnon n?kikin unessa, ett? vanha Nestor oli seisovinaan h?nen vuoteensa vieress? ja sanovinaan h?nelle, ett? jos akhaialaiset seuraavana aamuna hy?kk??v?t Troiaan, on kaupunki heid?n.

Siihen iloiseen sanomaan her?si Agamemnon. H?n nousi heti yl?s, veti pehme?n ihotakin p??lleen, heitti v?lj?n vaipan hartioilleen, pisti sandaalit jalkaansa ja l?hti ulos, hopeahelainen miekka olkavy?ss? riippuen ja kuninkaan valtikka k?dess?. Ensin k?ski h?n airueitten kulkea ymp?ri leirin ja kutsua koko miehist?n k?r?j?paikkaan. Sill? aikaa keskusteli h?n ruhtinasten kanssa Nestorin laivan luona ja kertoi heille unensa. H?n aikoi noudattaa sit? opastusta, jonka jumalat siten olivat h?nelle l?hett?neet, mutta arveli sent??n sopivaksi ensin koetella miehist?n rohkeutta sill? tavoin, ett? kehoittaisi heit? palaamaan Akhaiaan; siin? h?n n?kisi kehenk? voisi luottaa, kehenk? ei. Ruhtinaat suostuivat h?nen tahtoonsa ja seurasivat h?nt? k?r?j?paikkaan. Sinne riensiv?t nyt kaikki niinkuin surisevat mehil?isparvet.

Kun kaikki istuivat paikoillaan ja melu oli hiljennyt, nousi Agamemnon yl?s, nojautui kuningassauvaansa ja lausui:

-- Suurena h?pe?n? pit?v?t varmaan tulevaiset sukupolvet, ettei niin suuri ja voimakas kansa kuin akhaialaiset ole voinut kukistaa troialaisten mit?t?nt? joukkoa. Todellakin -- jos me molemmat kansat kokoontuisimme yhteiseen juominkiin ja akhaialaiset istuisivat kymmenmiehisiin seurueihin, valiten kukin seurue yhden troialaisen juomanlaskijakseen, niin varmaan usea meik?l?isist? juomakunnista j?isi tarjoojaa vaille. Niin paljo enemm?n on meit?. Nyt on yhdeks?n vuotta vier?ht?nyt, laivamme maatuvat, niitten k?ydet m?t?nev?t, puolisomme ja lapsemme menehtyv?t kotona ik?v??n, emmek? me ole viel? saaneet toimeen mit??n. Palatkaamme siis kotiin! Ilion pysyy meilt? kuitenkin aina valloittamatta.

Kaikki ne, jotka eiv?t olleet kuulleet ruhtinasten neuvoittelua, pettyiv?t t?m?n puheen johdosta, ja kiihke? el?m? syntyi sotajoukossa. Monet juoksivat kirkuen laivojen luo, niin ett? p?ly kohosi pilvin? maasta. He kehoittivat toisiaan k?ym??n k?siksi ja ty?nt?m??n laivoja vesille; jotkut v??nsiv?t irti tukipuita, toiset avasivat kiireell? mudan t?ytt?mi? kanavia, ja pilviin saakka kohosi niitten huuto, jotka tahtoivat l?hte? kotiin.

Mutta t?m? ei miellytt?nyt Heraa, ja h?n pyysi Athenea hillitsem??n kansaa. Athene saapui sy?ksyv?ll? kiireell? leiriin ja kohtasi Odysseuksen, joka synkk?n? ja ?re?n? seisoi laivansa luona.

-- Onko aikomuksenne todellakin paeta? kysyi h?n. Aattelepa Priamoksen riemua! Ei, Odysseus, se ei saa tapahtua. Rienn? heti hillitsem??n kansaa j?rkevin sanoin!

Odysseus tunsi jumalattaren ??nen. H?n heitti pois vaippansa ja juoksi Agamemnonin luo, otti h?nelt? valtikan k?teens? ja kiirehti j?lleen laivaleiriin k?skem??n kaikkia ylikuninkaan nimess? uudestaan k?r?j?paikalle.

Ja kun h?n tapasi jonkun ruhtinaista tai p??llik?ist?, seisahtui h?n ja puhui imartelevin sanoin:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet