Read Ebook: Suomen kansan seikkailusatuja Kolmas sarja suomalaisia satuja lapsille ja nuorisolle by H Rk Nen Iivo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1493 lines and 32455 words, and 30 pages

Besides, no one will expect or desire that the President should become a Revolutionist. This would certainly be no gain of ours, nor would the State suffer harm. Surely there are enough professional politicians who do not lack talent for the calling of doorkeepers on a large scale.

As to the moral sermons against the undesirable and obnoxious element, all that can be said, from a practical standpoint, is, that their originality and wisdom are in no proportion to the salary the sermonizer receives. Competition among preachers of penitence and servility is almost as great as among patent medicine quacks. Four or five thousand a year can easily buy the services of a corpulent, reverend gentleman of some prominence.

The dangers of the first of May, when France was to be ruined by the "mob" of socialists and anarchists, was very fantastically described by the Paris correspondents of the American newspapers. These gentlemen seem to have known everything. They discovered that the cause of the threatened revolution was to be found in the irresponsible good nature and kindness of the French government.

Just show "Satan" Anarchy a finger, and straightway he will seize the entire arm. Especially M. Clemenceau was severely censured as being altogether too good a fellow to make a reliable minister. There he is with France near the abyss of a social revolution! That is the manner in which history is being manufactured for boarding-school young ladies.

The social revolution may come, but surely not because of the kindness or good nature of the government. France needed a newspaper boom for her elections: "The republic is in danger; for goodness' sake give us your vote on election day!"

In order that the citizens might feel the proper horror, trade-union leaders, anarchists and even a few royalistic scare-crows were arrested; at the same time the sympathy and devotion of the government for its people manifested itself in the reign of the military terror in the strike regions.

The real seriousness of the situation, the correspondents failed to grasp. How could they? since they got their wisdom in the ante-chamber of the ministry.

The revolutionary labor organizations care little for the good will or the Jesuit kindness of the authorities. They continue with their work, propagate the idea of direct action, and strengthen the anti-military movement, the result of which is already being felt among the soldiers and officers.

The officer who jumped upon the platform at the Bourse du Travail, expressing his solidarity with the workers and declaring that he would not fire on them, was immediately arrested; but this will only influence others to follow the good example.

In the old fables the lion is described as supreme judge and not the mule or the wether.

In Cleveland things are different. Several weeks ago Olga Nethersole gave a performance of Sappho there. Whereupon the police felt moved to perform an operation on the play, for moral reasons, of course. The staircase scene was ordered to be left out altogether.

Ye poor, depraved artists, how low ye might sink, were the policn, kun is?ni on m??r?nnyt minut lohik??rmeen sy?t?v?ksi eik? ket??n ilmaannu pelastajaksi.

-- No, kenenk? tyt?r sin? olet?

-- Kuninkaan, t?m?n valtakunnan kuninkaan.

-- No, samanlaisiapa n?ytt?v?t t??ll? olevan kuninkaatkin, millaisia alamaiset, tuumi Mikko ja kysyy edelleen:

-- Mit? pahaa sin? sitten olet tehnyt?

-- En muuta kuin etten tahtonut menn? sille miehelle, jolle is?ni m??r?si.

-- Jos suit p?rr?ttyneen p??ni, niin katsotaan, mik? el?v? se on, joka sinut sy?.

Mielihyv?ll? suostuu tytt? sukimaan Mikko Miehel?isen p?rr?ttynytt? p??t?.

Kun ty? on tehty, hakee Mikko mets?st? suuren tukin ja sitten asettuu odottamaan lohik??rmeen tuloa.

Kohta t?m? ilmestyykin merelle. Kun se l?henee rantaa, huutaa Mikko Miehel?inen sille:

-- Kuuleppas, kyrmyniska, avaappas sit? suurta suutasi, ett? n?en, sopiiko t?m? tytt? siihen.

Lohik??rme luulee t?t? puhetta hyv?ntahtoisuudeksi ja avaa mielihyv?ll? suuren suunsa. Silloin Mikko tempaa maasta tukin ja sy?ksee sen kaikella voimalla pedon kitaan. Peto siihen paikkaan kuolee. Tytt? pelastuu.

Toisena p?iv?n? pelastaa Mikko samalla tapaa kuninkaan toisen pedolle j?tetyn tytt?ren ja kolmantena kolmannen.

Kun kuningas, jonka tytt?ret ne olivat, huomasi, etteiv?t tytt?ret kuolleetkaan, vaan l?ydettiin heid?t el?vin? rannikolta, ?k?ili h?n ensin kauvan aikaa n?ille, mutta sitten k??nsi vihansa Mikkoa kohtaan, ja k?ski tuoda h?net puheilleen. No, Mikko etsittiin k?siin ja tuotiin kuninkaan eteen.

Kuningas sanoi h?nelle ivallisesti:

-- No, sin? olet pelastanut n?m? tytt?reni lohik??rmeen kidasta ja sinua tulisi palkita. Teenkin sen. Ota heid?t kaikki vaimoiksesi.

-- Ohoh, sanoi Mikko hiukan nolostuen, tulipa heit?, mutta jatkoi sitten: -- Otetaan pois vain! Mutta kun kerran tytt?ret annoit, niin antanet meille vapaan matkankin kotimailleni.

Kuninkaan ei auttanut muu kuin antaa vapaa matka Mikon elinmaille. Mutta h?n teki sen omalla tavallaan.

H?n huhusi ilmaan ja kutsui Mikon ja h?nen seuralaistensa kulettajaksi sen haukan, jota Mikko ja h?nen toverinsa olivat kolme p?iv?? turhaan ampuneet.

-- Tuossa sinulle kyytimies!

Mikko h?mm?styi ensin, mutta sitten arveli, ett? kyytimiesh?n se on sekin, ja tarttui haukan niskaan sek? kehotti sit? l?htem??n. Kyll? se vastusteli ja vikuroi ja oli matkalla pudottaa heid?t kolmasti suureen mereen, mutta p??stiin kuin p??stiinkin siit? onnellisesti perille, Mikon maille.

T??ll? Mikko ensi t?iksi antoi saamansa kuninkaan tytt?ret em?nniksi hyville yst?villeen ja sitten etsi k?siin ne toverinsa, jotka olivat h?net vuoren sis??n moksahuttaneet. N?m? riiteliv?t yh? saaliistaan. T?m? riita loppui heti, kun Mikko tuli. He tiesiv?t, ettei Mikon kera ollut leikkimist? ja p?tkiv?t heti pakoon, kun Mikko heit? l?heni, j?ttiv?t siihen sek? tyt?n ett? rikkaudet.

Mikko otti saaliit ja j?i elelem??n is?ns? maille.

Ja onnellisesti h?n eli.

Eiv?tk? vanhemmat suinkaan en?? pel?nneet h?nt? eiv?tk? vihanneet.

Ry?stetty kuninkaanpuoliso ja h?nen poikansa.

Olipa er??ll? kuninkaalla nuori, kaunis puoliso, mutta t?m? katosi kerran salaper?isesti ollessaan k?velyll? puutarhassa. Eik? h?nt? mist??n l?ydetty, vaikka kuinka etsittiin. Kuninkaalla oli kolme pient? poikaa.

Kun n?m? kasvoivat suuriksi, kysyiv?t he kerran is?lt??n:

-- Is?, miss? on meid?n ?itimme?

-- En tied?, poikaseni; katosi kerran ollessaan k?velyll? puutarhassa.

-- Me tahdomme h?net etsi?!

-- Jospa l?yt?isitte!

-- Kyll? me l?yd?mme!

Ja niin l?htiv?t vanhin ja keskim?inen poika etsim??n ?iti??n. Olisi l?htenyt nuorinkin, mutta h?n oli veljiens? mielest? niin kovin mit?t?n, ettei h?nt? otettu mukaan.

Mutta kun vanhemmat veljet olivat l?hteneet, suorisi nuorin veli yksin samoille teille.

Kun vanhemmat veljet olivat kulkeneet kappaleen matkaa, tuli er?s ukko heit? vastaan.

-- Minne menette, poikaset? kysyi h?n.

-- Mit? sinulla on siit? tekemist??

-- Ei mit??n, mutta kun ajattelin, ett? olisitte kuninkaan poikia ja menisitte ?iti?nne etsim??n, niin arvelin antaa teille er??n neuvon.

-- Mink? neuvon sin? voisit meille antaa? Mene matkoihisi!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet