Read Ebook: Salaperäinen ratsastaja by Grey Zane Nyman V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2627 lines and 74995 words, and 53 pages

oi peitty? pimeyteen. Varjot hiipiv?t jo rinteelle, kun h?n ratsasti niit? vastaan. Mustangilla oli ter?v?t silm?t ja vainu. Columbine pys?hdytti sen.

Kaikki oli hiljaista. Laakson et?isin p?? alkoi pimet? ja punerrus ja kullanv?ri rupesivat jo haihtumaan muualtakin. Alempana laakson tasaisessa pohjassa sijaitsi vanha karjakartano katoksineen ja aitauksineen, jotka ulottuivat h?m?r?ss? kosteilta ja harmailta n?ytt?viin pehmeihin ruohokenttiin. Sielt? vilkkui yksin?inen tuli kuin majakka.

Ilma oli kylm? ja siin? oli hieman pakkasen tuntua. Kaukaa harjanteen toiselta puolelta kuului viimeisten tarkastuspaikalle ajattavien karjalaumojen ammuntaa. Hevonen ei kai kuitenkaan ollut herist?nyt korviaan sen vuoksi. Kuin vastaukseksi kajahti silloin rinteelt? villi kiljunta; joka s?ik?hdytti sit?. Columbine oli kuullut sen ennenkin.

"Susi siell? vain ulvoo, poikaseni", h?n tyynnytti sit?.

Ulvonta oli melko ??nek?st? ja kovaa alussa, mutta heikkeni sitten jonkunlaiseksi villiksi, surulliseksi ja j?rkytt?v?ksi murinaksi. Muudan arosusilauma alkoi haukkua vastaan yhteen ??neen kime?sti ja pys?hdellen, ja kimeimm?t soinnut kaikuivat selv?sti kylm?ss? iltailmassa. N?m? mets?n ??net ja kaiut olivat kuin soittoa Columbinesta. H?n ratsasti eteenp?in lis??ntyv?ss? pimeydess?, pel?ten v?hemm?n y?t? ja sen villej? asukkaita kuin sit?, joka odotti h?nt? White Slidesin karjakartanossa.

Pimeys kietoi laakson kuin mustaan vaippaan. Columbine melkein toivoi, ett? Wilson olisi odottanut h?nt? ottaakseen haltuunsa h?nen hevosensa, kuten h?nen tapansa oli, mutta h?n pettyi toivossaan. Rakennuksesta, jossa paimenet asuivat, ei n?kynyt valon pilkahdustakaan. Wilson ei siis viel? ollut palannutkaan tarkastuksesta. Columbine irroitti satulan ja vei hevosensa laitumelle.

Pitk?n ja matalan p??rakennuksen ikkunat muodostivat kirkkaita neli?it? pimeydess?, l?hett?en iloisesti tuikkivia s?teit? kauaksi. Columbine arvaili vapisten, oliko Jack jo saapunut. H?nen oli pakko ponnistaa voimiaan voidakseen l?hesty? taloa. Mutta koska h?nen t?ytyi kohdata h?net, oli sit? parempi kuta pikemmin h?n kokeestaan selviytyisi. H?n hiipi valaistujen ikkunain alle, k?veli pitk?n kuistin p??st? p??h?n, k??ntyen takaisin, ep?r?i ja koetti tukahduttaa vastahakoisuutensa ja yritti rohkaista mielt??n. Ovi oli suuri ja raskas ja aukeni jym?ht?en.

H?n tuli suureen huoneeseen, jota p?yd?ll? oleva lamppu ja suuressa takassa r?iskyv?t halot valaisivat. T?m? oli talon arkihuone, melko synkk? pimeine nurkkineen ja vajavaisine kalustoineen, mutta kodikas t?ytt?en kohtuulliset vaatimukset. Hirret olivat viel? valkoiset, samoin kuin niiden v?liin tukittu savikin, josta voitiin n?hd?, ett? talo oli vasta rakennettu.

Kartanon omistaja, Belllounds, istui nojatuolissaan takan ??ress? l?mmitellen luisevia k?si??n tulen loisteessa. H?n oli paitahihasillaan, t?m? harmaatukkainen ylpe?n n?k?inen vanhus, joka, vaikka h?n jo olikin seitsem?nnell?kymmenell?, oli kuitenkin viel? voimakas ja karski.

Columbinen tullessa h?n kohotti kumarruksissa olevaa p??t??n muuttaen siten surulliselta n?ytt?v?? asentoaan.

"Kas, siin?p? sin? taasen oletkin, tytt?seni", h?n tervehti. "Jake on jo huudellutkin, ett? illallinen on valmis. Nyt voimme ruveta sy?m??n."

"Is?, on-onko poikasi saapunut?"

"Ei, mutta auringonlaskun aikaan sain muutamia tietoja laakson toisessa p??ss? asuvan Bakerin paimenelta. H?n oli tulossa Kremmlinist? ja pys?htyi kertomaan, ett? Jack viett?? siell? tuloaan juomalla hurjasti punaista viinaa. Olen varma, ettei h?n saavu t?n??n, tuskinpa viel? huomennakaan."

Belllounds puhui tyynesti ja kylm?sti mink??nlaisetta erikoisetta tunteetta. H?n oli aina s??lim?tt?m?n rehellinen eik? h?n milloinkaan salannut totuutta. Mutta Columbine, joka tunsi h?net hyvin, tiesi, miten t?m? uutinen oli j?rkytt?nyt h?nt?. Tytt? tunsi suuttuvansa tuolle oikulliselle pojalle, mutta ei halunnut lausua julki ajatuksiaan.

"Onhan luonnollistakin, ett? Jack hieman iloitsee p??stess??n kotiin. En ole h?nelle vihoissani siit?. N?m? viimeiset kolme vuotta ovat varmaan tuntuneet h?nest? hyvin vaivalloisilta."

Columbine ojensi k?tens? tulta kohti.

"Siell? on melko kylm?, is?", h?n sanoi. "Pukeuduin niin ohuesti, ett? olin melkein paleltua. Syksy on tullut ja ilmassa on pakkasen tuntua. Ah, kukkulat kimaltelivat aivan kullalta ja punaiselta, ja haavan lehdet varisevat. Rakastan syksy?, vaikka se ilmoittaakin talven olevan tulossa."

"Niinh?n se aika kuluu", vanhus huokaisi. "Miss? olet ollut?"

"Harjun l?ntisell? rinteell?. Sinne on pitk? matka enk? ratsastakaan sinne usein."

"Tapasitko jonkun pojista? L?hetin heid?t ajamaan karjaa vuoristosta laaksoon. Olen menett?nyt paljon el?imi? viime aikoina. Ne sy?v?t jotakin kasvia, joka myrkytt?? ne. Ensin ne ajettuvat ja sitten kuolevat. T?m? vuosi on ollut viel? pahempi siin? suhteessa kuin muut."

"Mutta seh?n on hyvin ik?v??, is?. El?inraukat! Puhdas myrkky olisi melkein parempaa... Niin, tapasin siell? Wilson Mooren. H?n oli tulossa vuorilta."

"Vai niin. No ruvetkaamme nyt sy?m??n."

He istuutuivat p?yt??n, johon kokki Jake kantoi kaikenlaisia h?yry?vi? ruokalajeja. Illallinen tuntui olevankin hyvin herkullinen tuon t?n??n odotetun vieraan kunniaksi, joka ei ollut saapunutkaan. Columbine tarjoili vanhukselle h?nen mieliruokiaan katsoen samalla salavihkaa h?nen ryppyisiin ja huolestuneihin kasvoihinsa. H?n tunsi, ett? vanhuksessa sitten iltap?iv?n oli tapahtunut jonkunlainen muutos, jota ei kumminkaan voitu huomata vanhuksen ulkomuodosta eik? k?ytt?ytymisest?. H?nen ruokahalunsa oli yht? hyv? kuin ennenkin.

"Vai tapasit sin? Wilsin. Mielisteleek? h?n viel? sinua?" Belllounds kysyi ?kki?.

"Ei. Mielest?ni h?n ei ole tehnyt sit? ennenk??n, is?."

"Olet mielelt?si viel? lapsi, mutta ruumiiltasi olet jo nainen. H?n rakasti sinua jo silloin kun olit pieni tytt?. Senvuoksi h?n on palvellutkin minua niin uskollisesti."

"Is?, minun on melkein mahdoton uskoa sit?", Columbine sanoi punastuen. "Olet aina kuvitellut sellaista Wilsonista ja kaikista muistakin pojista."

"Niin olenkin. Olenko min? mik??n vanha houkka naisiin n?hden, vai mit?? Olin ehk? sellainen vuosia sitten, mutta nyt minulla on asiat selvill?... Etk? ole huomannut, miten Wilsonin silm?t leimuavat silloin kun joku toinen mielistelee sinua?"

"En muista ainoatakaan sellaista tapausta", Columbine vastasi.

H?nt? nauratti, vaikka puheenaihe olikin kaikkea muuta kuin huvittava.

"Sin? olet ollutkin aina hyvin viaton. Jumalalle kiitos, ettet ole milloinkaan turvautunut kauniiden tytt?jen temppuihin lumotaksesi kaikki miehet. Noin kolme kuukautta sitten sanoin Wilsille, ett? h?nen on pysytelt?v? sinusta erill??n, sill? sinusta ei tule kenenk??n k?yh?n paimenen vaimoa."

"Et ole milloinkaan pit?nyt h?nest?. Miksi? Teitk? mielest?si oikein, kun otetaan huomioon, miten heik?l?isi? pit?? kohdella?"

"En tietystik??n", Belllounds vastasi katsoen tytt??n, jolloin h?nen leve?t kasvonsa punastuivat. "Wils on sellainen ratsastaja ja suopungin k?ytt?j?, ettei minulla ole ollut h?nen veroistaan vuosikausiin. H?n ei ole mik??n hulivili. H?n ei juo, h?n on rehellinen ja n?yr? ja s??st?? rahansa, ja mit? karjan k?sittelyyn tulee, h?n on siin?kin miesten parhaita. Saamme n?hd? viel?, ett? h?nest? jonakin p?iv?n? tulee rikas karjanomistaja."

"Senp?vuoksi tuntuukin minusta omituiselta, ettet ole milloinkaan pit?nyt h?nest?", Columbine mumisi. H?n tunsi h?pe?v?ns? niit? miellytt?vi? tunteita, joita Wilsonin kehuminen h?ness? her?tti.

"Siin? ei ole mit??n omituista. Minulla on siihen omat syyni", Belllounds vastasi ryhtyen j?lleen sy?m??n.

Columbine luuli ymm?rt?v?ns? vanhan karjanomistajan kohtuuttoman vastenmielisyyden t?t? paimenta kohtaan. Se johtui ehk? siit?, ett? Wilson oli aina ollut joka suhteessa Jack Bellloundsia etev?mpi. Pojat olivat olleet luonnollisia kilpailijoita kaikessa, mik? tulee kysymykseen t?llaisessa maalaisel?m?ss?. Mit? Bill Belllounds enimm?n kunnioitti miehiss?, oli synnynn?ist? Wilsonissa ja keinotekoista h?nen omassa pojassaan.

"Aiotko ottaa nyt Jackin tilojesi hoitajaksi?" Columbine kysyi.

"En. Koetan, sopiiko h?n t?nne White Slidesiin ty?njohtajaksi. Jos h?n onnistuu teht?viss??n, niin sittenp?h?n n?hd??n."

"Is?, h?n ei tule milloinkaan komentelemaan White Slidesin miehi?", Columbine v?itti.

"Niin, kovallehan se ottaa, my?nn?n sen, mutta luultavasti j??v?t kaikki muut pojat paikoilleen, paitsi ehk? Wils. Enk? ole ollenkaan pahoillani, vaikka h?n l?hteekin."

"Teet tyhm?sti, jos erotat palveluksestasi parhaan paimenesi. Olen kuullut sinun viime aikoina valittavan miesten puutetta."

"Niin, olen kyll? kovasti niiden tarpeessa", Belllounds vastasi vakavasti. "Karjani lis??ntyy niin, etten voi sit? en?? k?sitell?. L?hetin jo sanan Mekerillekin saadakseni h?nelt? muutamia paimenia. Olisin nyt juuri sellaisen miehen tarpeessa, joka osaisi kasvattaa koiria ja voisi tappaa kaikki sudet, puumat ja karhut, jotka raatelevat karjaani."

"Is?, olet hankkinut niin paljon koiria, ettei niiden hoitamiseen yksi mies riit?. Sinullahan on niit? suurenmoinen kokoelma, ainakin sata. Muudan mies toi eilenkin suuren lauman kapisia pitk?korvaisia petoja. Miten hullunkurista! Sinullehan nauravat jo seudun kaikki asukkaat."

"Naurakoot vain, mutta sitten he ovat kiitollisia minulle, kun olen h?vitt?nyt kaikki pedot", Belllounds sanoi. "Vannon sinulle ostavani kaikki koirat, joita minulle tuodaan, kunnes niit? on kylliksi kaikkien susien ja muiden petojen tappamiseen. Saankin sen varmasti tehdyksi, mutta siihen hommaan tarvitsen mets?st?j?n."

"Miksi et anna koiria Wilson Mooren haltuun? H?nh?n on mets?st?j?."

"Hyv?, tytt?seni, huomautuksesi ei ole niink??n tyhm?", vanhus vastasi ny?k?ytt?en harmaata p??t??n. "Taidat ollakin sit? mielt?, etten saa p??st?? Wilsonia pois, vai mit??"

"Kyll?, is?."

"Miksi? Pid?tk? h?nest? niin kovasti?"

"Tietysti pid?n h?nest?. H?nh?n on ollut minulle melkein kuin veli."

"No niin. Oletko aivan varma siit?, ettet pid? h?nest? muulla tavoin, kun otetaan huomioon sekin mit? on tulossa?"

"Olen!" Columbine vastasi polttavin poskin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet