Read Ebook: Kolme miestä matkalla Kertomus Juhanin Tuomaan ja Simeonin pikaretkestä pyramiideille by Railo Eino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 744 lines and 85033 words, and 15 pages

i merkille ne kymmenet ja sadat temppelien tornit, joiden ohitse junat kiit?v?t. Simeonin mielest? ne olivat kuin k?si?, jotka maan pinnalta, p?lyst? ja arkisen aherruksen keskelt?, kohoavat kohti taivasta todistuksena paremman toivosta, pyh?st? aavistuksesta ja uskosta. "Jos voisi", alkoi h?n runollisesta mielikuvastaan innostuneena selitt?? Juhanille ja Tuomaalle, "yhdell? silm?yksell? n?hd? samalla kertaa koko Europan pinnan, antaisivat kirkkojen tornit sille varmaankin erikoisen luonteen piirteen..." -- "Aivan niin", huomautti aina asiallinen Tuomas, "piirteen, joka olisi henkev? ja kaunis, ellei uusi aika olisi pyrkinyt sit?kin kuvaa s?rkem??n. Muistettava nimitt?in on, ett? temppelien tornien rinnalla on nykyisin sarja viel? korkeampia tehtaanpiippuja, jotka parhaansa mukaan suitsuttavat sinitaivaalle mustaa nokea ja usein ovat todistuksia kaikesta muusta kuin pyh?st? uskosta ja aavistuksesta." T?m?n kielt?m?tt? oikean huomautuksen johdosta h?m??ntyiv?t Simeonin romanttiset tunnelmat; h?n ryk?isi hiukan nolostuneena, pisti tupakaksi ja rupesi katselemaan, mit? muuta ymp?rill? mahtaisi n?ky?.

Tyynen el?m?n ylistyslaulua. -- Saksan varallisuus ja nousukyky. -- Suomalaisten suhteet saksalaisiin. -- Er?s, joka aikoi ??nest?? puolalaisia.

Merelt? oli tultu, mutta meri oli tavallaan taaskin edess?. Sen laineet olivat kuitenkin j??hmettyneet rauhallisiksi, pehme?piirteisiksi kummuiksi, jotka olivat vain peltoa, niin pitk?lle kuin silm? kantoi ja juna jaksoi halki menn?. "T?m? rupeaa olemaan valmiinpuoleista maata", arvosteli Juhani, jonka maanviljelyksellisi? vaistoja tuo valtavien vainioiden n?ky kiihoitti. Kahden ja kolmen hevosen vet?mi? auroja kulki pelloilla kaikkialla, verkalleen k??nt?en muheata multaa sopivaksi ottamaan vastaan kylv??; kynt?j?n tanakka vartalo leikkautui v?liin taivasta vasten tukevana varjokuvana, ja pitkill?, puiden reunustamilla viertoteill? menn? k?r?tteli lihavien hevosten vet?mi? nelipy?r?isi?, ajajan istuimella nukkuva, aivan kuin Fliegende Bl?tterist? leikattu mies, suussa posliinipiippu. Koko n?ky oli kuin porvarillisen, kuohahtelemattoman, ruisleiv?n nojassa vaeltavan tyynen el?m?n ylistyslaulua. Samoin kuin Sk?nessa ja viel? enemm?nkin ihmetteli ja h?mm?steli Simeoni n?iden viljelyksien suuruutta, joissa pellon pinta joka paikassa todisti aivan erikoisesta huolellisuudesta ja perinpohjaisuudesta ty?n teossa. T??ll? n?kyy maanviljelij? kehittyneen jo niin pitk?lle, ettei h?n voi siet?? mit??n roskia, turpeita, mutkaisia lahtia peltojen reunoissa, vaan vaatii, pit?en joka neli?metrin alaa kalliina, kaikessa loppuun viety? j?rjestelm?llisyytt?, siisteytt? ja perinpohjaisuutta. Maan, jossa on t?llaiset alueet tuollaista peltoa, t?ytyy, ainakin suomalaisen silmill? katsottuna, olla rikas.

Mutta miss? asuvat ihmiset, jotka kaiken t?m?n viljelysty?n suorittavat? Kolmiliitto teki t?m?n kysymyksen melkein yhtaikaa, sill? ihmisasuntojahan n?kyi per?ti harvassa. Suomessa on totuttu siihen, ett? vainioittensa keskell? on punasein?inen ja valkonurkkainen talo, kuin lehm? apilamaassa, ja viitan v?lin p??ss? taas toinen, kujat t?ynn? multaisia, kirkuvia lapsia. T??ll? ei n?y merkki?k??n sellaisesta -- niin, kyll? n?kyy: tuolta kaukaa kohoaa kirkontorni ja rakennusten p??tyj?, puita ja muita asumuksen merkkej?; kaipa ihmiset siis ovat kokoontuneet tuollaisiin kaupunkimaisiin kyliin, sielt? pit?en hoitaen viljelyksi??n. Maatahan siin? s??styy paljon, mutta viljelyksille tulee melko pitk?t matkat. Simeoni ei kuitenkaan uskalla ruveta tuota asianhaaraa arvostelemaan, ep?illen mieless??n, ett? luultavasti sekin on harkittu t?ten parhaaksi.

Toverukset punnitsevat siin? mieless??n tuota samaa kysymyst?, joka on aina saksalaisista puhuttaessa ihmisten huulilla: miten on Saksan varallisuuden ja nousukyvyn laita? He huomaavat kyll?, ett? esim. rautateill? viel? n?kyy kaikkialla merkkej? joko sitten k?yhyydest? tahi johdonmukaisesta ja ankarasta s??st?v?isyydest?: vaunujen sohvat on p??llystetty jonkunmoisella sijakekankaalla; ikkunoiden remmit ovat paperia eiv?tk? nahkaa; mukavuuslaitoksessa ei ole saippuaa eik? k?siliinoja; asemarakennukset ovat sangen vanhan maalauksen varassa j.n.e. Mutta toiselta puolen t?ytyy panna merkille kaikkialla huomattavissa oleva j?ykk? ahkeruuden ja ty?nteon leima. Stralsundin asemalla esim. joukko ty?miehi? sijoitti vaunuun jotakin raskasta konetta, joka sai katsojan ep?ilem??n, oliko se ollenkaan liikutettavaksi tarkoitettukaan. Siin? ei seisottu ja katsottu, ei liioin syljeksitty ja kohauteltu liian alas valahtaneita housuja -- ei, vaan siin? yritettiin todella hikip?in ja samalla neuvokkaasti ja taitavasti. Ja koko meno tapahtui hiljaisesti, ilman mit??n ?rr?p?it? ja meill? tehokkaiksi huomattuja aatteellisia voimalauseita. Simeonista, joka ep?ili itse??n puolueelliseksi sen my?t?mielen vuoksi, jota h?n aina oli tuntenut saksalaisia kohtaan, n?ytti silt?, ettei kylmink??n, vihamielisink??n arvostelija olisi voinut kielt?? kaikessa t?m?n matkan varrella Saksassa n?kem?ss??n vallitsevan toimellisen, viisaan ja sivistyneen ahkeruuden leiman. Jos niin on, ja Simeonin mielest? oli niin, on Saksan tulevaisuus taattu, sill? juuri t?h?n seikkaanhan ehk? ratkaisevasti perustuu kansan todellinen voima ja menestys.

T?ten siin? Meklenburgin ja Brandenburgin vainioiden l?pi kiit?ess??n kuin Saksan maanviljelyksen ylitarkastaja, mietiskeli Simeoni Suomen ja suomalaisten suhdetta ulkomaalaisiin. H?n muisti ?skeiset kokemuksensa Ruotsista, mutta tunnusti huoaten, ett? asiain nykyisill??n ollen ovat v?lit sinne kylm?t. T?ll? hetkell? on suhteemme sittenkin -- ehk? virolaisia lukuunottamatta -- l?heisin saksalaisiin, eik?h?n se ole kummakaan: ovathan he tosiasiallisesti Suomen vapauttajia ja pelastajia ryss?n kynsist?. Ja onhan saksalainen muutenkin meille niin tavattoman tuttu ja l?heinen, koskapa olemme vuosisatojen kuluessa saaneet sielt? ratkaisevia kulttuurivaikutelmia, el?neet niin sanoaksemme saman lieden l?mm?st? ja valosta. Se on t?rke? ja vaikuttava tosiasia.

Niinp? tunsi Simeoni jo ensi tunneilla Saksassa ollessaan tuota samaa yksinkertaisen ja koruttoman, mutta sivistyneen ihmisen ymp?rilleen ja el?m??ns? luomaa kodikkuutta, rauhallista viihtyv?isyytt?, jota h?n ennenkin oli siell? kokenut. Mutta nyt se oli jollakin tavalla viel? syd?mellisemp??, heit? suomalaisia kohtaan ainakin. Oli kuin olisi entinen, mahtavuudesta johtunut pikku korskeus pudonnut kokonaan pois ja nyt paljastunut se, mik? sis?ll? aina on ollut: gemyyttinen ja hyv?ntahtoinen, rauhallinen saksalainen, tunnettu siksi ammoisista ajoista. Ja kun t?m? suuri kansa maailmansodan vaiheissa katseli ymp?rilleen ja huomasi, ettei sill? ollut ket??n muuta yst?v?? kuin tuo piskuinen Suomi, se ik??nkuin her?si huomaamaan t?llaisen yst?vyyden merkityksen ja on sit? hoitanut siit? asti huolella ja arvonannolla. Se on nyt kuin h?kiss??n makaava leijona, joka ilokseen ja suojellen seuraa ja katselee ainoan yst?v?ns?, pikku hiiren, leikki? ja puuhia.

Juna menee eteenp?in t?sm?llisesti aikataulun mukaan. Toverusten huomiota her?tt?? se, ett? asemat on koristettu k?ynn?ksill?, seppeleill? ja lipuilla: sekin tarkoittaa Schlesiaan matkustavien innostamista. Heit? kulkeekin sinne n?in? p?ivin? junittain. Tuomas k?y katselemassa ter?vin silm?yksin er?st? asemaa, huomaa sen olevan kaikin puolin kunnossa ja palaa vaunuun kainalossa tukku kirjallisuutta, jonka laatua h?n ei ollut ehtinyt ottaa l?hemmin selville. Ruvetaan sit? nyt miehiss? katselemaan.

Simeonin k?teen osuu er?s lentokirjanen, joka on kirjoitettu, kuten h?n sen asiasis?llyksest? arvaa, sill? saksankielen murteella, jota hyv?ss? Schlesiassa puhutaan. Siin? on sekaisin suorasanaista ja runoa, ja kaiken esineen? on se kulttuurikanta, jonka puolalainen kansallisuus on t?h?n maailmanvaiheeseen p??sty??n ehtinyt saavuttaa. Loppupiikki on aina kohdistettu henkil??n, joka tottelee nime? Korfanty ja joka on ehtinyt tehd? itsens? kuuluisaksi koko maailmassa. Kun nyt t?st? lentokirjasesta tuulahti vastaan aito Simplicissimuksen henki ja viel? suuntaan, jota Simeoni jyrk?sti kannatti, vaikka kukaan ei h?nen kannatustaan kysynytk??n, hihitti h?n pian tahdissa junan jyskytyksen kanssa. Mutta k??nnetty??n sitten er?st? lehte? vaikeni h?n ?kki? ja kalpeni, kuten sanan sattuessa oikealle paikalleen usein tiedet??n tapahtuvan.

Lehdell? oli koko sivun t?ytt?v? kuva ja allekirjoituksena ainoastaan kolme sanaa. Simeoni tirkisteli kuvaa r?pytellen silmi??n ja ajatellen, ett? tuo elukka tuossa on ehdottomasti tutun n?k?inen, mutta vaikea on muistaa, miss? sen viimeksi olisi n?hnyt ja mik? sen nimi on. Mutta kun h?n tarkemmin katseli sen valkoista, soikeahkon pitkulaista, ilke?t? ruumista, pient? p??t? ja p??puolessa olevia, ter?v?kyntisi? jalantapaisia, kirkastui asia h?nelle pian ja h?n sanoi jyrk?sti: "T?m? on t?i". Huudon kuultuaan kiiruhtivat Juhani ja Tuomas ilostuneina paikalle, ottivat hekin kuvan silm?m??r?isen tarkastuksen alaiseksi ja sanoivat olkap?it??n nyk?isten: "On noita jo toki kerennyt Suomessakin n?hd?!" Mutta silm?tty??n allekirjoitukseen painautuivat he masentuneina ja ly?tyin? paikalleen.

Allekirjoituksena oli nimitt?in: "Min? ??nest?n puolalaisia!"

T?m? el?in, joka on ihmisen uskollisimpia tovereita, seuraten h?nt? pohjoisnavalta p?iv?ntasaajalle ja edelleen, katoaa h?nen seurastaan ainoastaan sik?li ja siin? tapauksessa, mik?li h?n kylpyjen ja kaikinpuolisen, luonnonvastaisen ja keinotekoisen kulttuurin mukanaan tuoman puhtauden kautta itsess??n ja ymp?rist?ss??n tulee esi-isiens? tavoille ja menoille uskottomaksi. T?in ??nestysaikomus osoittaa n?in ollen selv?sti, kuinka perinpohjaisesti puolalainen kansanaines oli pysynyt uskollisena esi-isiens? tavoille, sallimatta vietell? itse??n kulttuurin liukkaille poluille, joilla ei t?i, ter?vist? kynsist??n ja vakavamielisest?, rauhallisesta luonteestaan huolimatta voi pysy?, vaan horjahtaa syrj??n k?rsi?kseen kurjan ja h?pe?llisen kuoleman.

Pimeys peitt?? jo Saksanmaan. Klo 10 tulla hurahti juna Berliniin kiljahdellen mielihyv?st?, kun oli saanut kiskotuksi kolme suomalaista herrasmiest? ehein? t?nne saakka.

Suomen ja er?iden muiden valtakuntain l?hetyst?iss? Berliniss?. -- Aamiainen Kempinskiss? ja kuinka muuan nuori pari sit? s?i. -- Museoissa k?ynnit.

Iloisina kuin mehil?iset, joskaan eiv?t niin kevein?, ponnahtivat Juhani, Tuomas ja Simeoni maaliskuun 16 p?iv?n aamuna vieteripatjoiltaan Lessingstrasse 9:ss?, jonne he huoneitten puutteen vuoksi edellisen? iltana olivat joutuneet asumaan ja jota he ensin olivat luulleet ry?v?rien luolaksi, mutta joka osoittautuikin olevansa hieno, luultavasti k?teisen rahan puutteen vuoksi hotellitarkoituksiin luovutettu entinen rikas yksityiskoti. Kun sit? tutkittiin tarkemmin, l?ytyiv?t sielt? upeat kylpyhuoneet, siistit ja aistikkaat ruokasalit, jonka sein?ll? oli kauniin naisen, n?ht?v?sti talon paenneen herrattaren, etev?ll?, joskaan ei silti primitivistis-futuristis-dadaistismaisella tyylill? maalattu muotokuva. Joka sopesta tuntui kuuluvan huokaus sen vuoksi, ett? koti oli t?ten t?ytynyt luovuttaa maailman matkalaisten k?ytett?v?ksi, ja surumielisen ja valjun n?k?isen?, kestettyjen n?lk?vuosien kaihoisana kuvana, liikuskeli talon palvelijatarkin toverusten vaiheella, t?ytellen hiljaisella ja alistuvalla tahdilla heid?n vaatimattomia toivomuksiaan. Portinvartijan virkaa toimittava mieshenkil? sen sijaan oli erinomaisen hyvin suoriutunut n?lk?-ajan vaikeuksista, sill? h?nen valtava runkonsa oli melkein yht? pitk? ja paksu kuin tukevin Tiergartenin tammi, vertaus, joka hakematta juolahti Simeonin mieleen h?nen katsellessaan miehen naamaa, joka oli suuri, py?re? ja rosoinen kuin j?ttil?ispahka vanhan puun kyljess?. Mies taisi kuitenkin teht?v?ns? t?ydellisesti, toimittaen yst?vysten asiat siekailematta ja ludendorffimaisen varmasti ja p??tt?v?isesti.

Notkein, nuorekkain ja joustavin askelin siirteliv?t toverukset pian itse??n Suomen l?hetyst??n p?in, sill? aikoivatpa he kunnioittaa sit? ja siell? hallitsevaa is?nmaamme edustajaa tervehdysk?ynnill??n. Aamup?iv?n Berlini kuhisi jo kuin muurahaispes?. "Voi pauhaavaista kyl??, voi h??lyv?ist? el?m?? kumminkin!" puhkesi Juhani kuuluisan kaimansa sanoilla tulkitsemaan katuliikenteen h?ness? her?tt?m?? tunnelmaa, kun he onnellisesti ja peitt?en teeskenneltyyn kylmyyteen pienen ep?varmuutensa taas olivat selviytyneet er??n kadun yli, t??lt? ja tuolta katkeamattomana virtana ajavien vaunujen jaloista. Katuel?m? oli jokseenkin t?ydelleen palautunut rauhan aikaiseen tasoonsa: ajopelit olivat kunnossa, hevosilla oli yll??n hiukan muutakin kuin paljas karvaton nahka, autot olivat saaneet uudet kumit sek? kiilteliv?t maalauksen tuoreudesta, kuluneita sotilastakkeja ei juuri huomannut, ja invaliidejakin oli vain joskus siell? t??ll?. Demokratian voitollep??syn johdosta aluksi vapautettu likakin, roskapaperit ja muu sellainen leventelev? t?sk?, jota vallankumoukset tuovat runsaasti kaduille voittonsa todisteeksi, oli saanut, taantumuksen j?lleen hiljoilleen anastaessa jalansijaa, ry?mi? porvarillisen hallituksen sille armotta m??r??miin pimeisiin ja ummehtuneisiin s?ili?ihin, siirty?kseen niist? Berlinin kaupungin viljelyksille. Kaupungin el?m?lle antoi leiman vilkas hy?rin?, eiv?tk? v?himmin raskaat kuorma vankkurit, joita veti pari esihistoriallisen hirvi?n kokoista hevosta, ohjaksissa mies, jota arvattavasti eiv?t v?h?iset tuulet pystyneet j?rkyttelem??n. "Ty?t? ne taitavat t??ll? tehd? yritt??", lausui Juhani arvioidessaan n?kem?ns? pohjalla talousel?m?n keskikorkeutta ter?vin silmin kuin henkinen geodeetti.

Kun ruvettiin nouseskelemaan Suomen l?hetyst?n komeata porrasta, valtasi Simeonin samalla sek? kunnioittava ett? hieman arastuttava tunnelma. H?n, mies parka, jonka syrj?iseen kammioon suuren maailman, politiikan ja diplomatian pauhu kuului perin vaisusti, ei tietenk??n ollut tottunut liikuskelemaan niill? palkeilla, joilla kansojen kohtaloita ly?d??n p?yt??n kuin resuisia ristikakkosia, vaan tunsi itsens? paremminkin kuin torpanmieheksi, joka tyhm?sti t?llistelee rovastin salin ovensuussa ja ?lytt?m?sti py?rittelee lakkikuluaan multaisissa kourissaan. Ja kun toiselta puolen Suomen itsen?isyyden tosiasia ei ollut menett?nyt h?nelle ollenkaan uutuuden vieh?tyst??n, oli sellainenkin sin?ns? v?h?p?t?inen tapahtuma kuin k?ynti jossakin Suomen l?hetyst?ss?, h?nelle pieni itsen?isyytemme hartaushetki.

Komeassa talossa t?m? l?hetyst? olikin -- monarkistit pitiv?t aikoinaan silm?ns? auki ostaessaan talon hyv?lt? paikalta ja halvalla hinnalla. Ja kun toverukset sitten puristivat ministeri Holman k?tt? ja kuuntelivat itsens? ja h?nen puhumaa virallista Suomen valtakunnan kielt?, muisti Simeoni j??k?reit?, jotka maanpakolaisina olivat t??ll?kin harhailleet ja sitke?ll?, ihmeellisell? uskollaan laskeneet alkuperustuksen t?m?nkin paikan nykyiselle k?yt?nn?lle. "Jaa jaa", mietiskeli h?n hurskaasti, "se oli todellakin sinapin siemen, se j??k?rien ensiksi kylv?m? uskonjyv?, mutta onpas totisesti siit? kasvanut iso puu." Kotoinen ja hauska tunnelma vallitsi t?n? aamuhetken? Suomen Berlinin l?hetyst?ss?, josta kolmiliitto l?ksi tyytyv?isen?, hyppysiss? ministeri Holman yst?v?lliset suositukset passileimauksen saantia varten Tshekko-Slovakiaan, Unkariin ja Bulgariaan. Ilman niit? suosituksia, ja niist? viel?kin kiitos, ei tuon asian toimittaminen olisi taitanut niin helposti ja nopeasti onnistua.

T?llainen paperi kourassa sopii nyt menn? kylm?sti ja ylh?isesti vieraan maan l?hetyst??n ja vaatia heti etehisen vartijalta niit? v?h?n parempia herroja puhuteltavakseen. Ja kun niit? sitten tulee, pit?? ensin esitt?? asiansa selv?sti ja taitavasti, n?ytt?m?tt? tuota suositusta, joka on ly?t?v? p?yt??n vasta sitten, kun asianomaisen kasvoille alussa ilmestynyt huolestumisen, ik?vystymisen ja vastahakoisuuden pilvi on uhannut valloittaa lopullisen ja ratkaisevan sijan. Silloinpa on hyv? tilaisuus nautinnolla n?hd?, kuinka herran k?si ?kki? valahtaa alas korvalliselta, jonne se ?sken yleismaailmallisen tavan mukaan oli mennyt apua hakemaan. H?nen otsaltansa haihtuvat rypyt kuin olisi h?n syntynyt uudelleen, ja pyydetty??n herroja toki istumaan kiiruhtaa h?n pois l?himp??n huoneeseen, josta pian alkaa kuulua ep?toivoinen leimasinten jyske. Ainoastaan silloin, kun paikalle sattuu sarja muita yht? mahtavia herroja, t?ytyy vaivautua odottamaan hetkinen.

T?ss? suhteessa meni siis n?iden leimausten saanti hyvin, mutta oli siin? silti pieni vastuksensa sent??n. Kun nimitt?in pitk? ja mustaverinen magyari-sihteeri oli vienyt kolmiliiton passit pyh??n eri??ns?, palasi h?n hetken per?st? hyvin pulmallisen n?k?isen?, kourassa Juhanin ja Tuomaan passi. "Eih?n n?iss? ole en?? tilaa, mihin ly?d? Unkarin kuningaskunnan leimaa, sill? se viepi melkein koko sivun", selitti h?n. Ja suunnilleen niinp? olikin asia, sill? Juhanin passi oli harvalehtinen ja jo edellisist? leimoista tupaten t?ynn?, ja Tuomaan passi taas kantoi lis?ksi ylen runsaita merkkej? h?nen edellisist? matkoistaan. Veljekset eiv?t kuitenkaan t?st? pahemmin h?m??ntyneet, vaan oikaisten tukevan etusormensa osoittivat niit? sivuja, joissa eri kielill? luetellaan karkumatkalla olevien Suomen kansalaisten tuntomerkkej?. "Ly? h?nt? vaikka tuohon!" neuvoskeli Tuomas rauhallisesti ja magyari ymm?rsi totella. Mutta t?ll? hetkell? tekiv?t molemmat jyrk?n p??t?ksen ensi tilaisuudessa ostaa liimaa ja paperia, liitt??kseen passeihinsa kaikkien mahdollisuuksien varalta sarjan lis?lehti? ja paikkaillakseen niit?, koska ne, kruunun ty?t? kun olivat, olivat ruvenneet n?ytt?m??n arveluttavia alkutekij?ihins? hajaantumisen oireita.

Muuten oli, niin ainakin Simeonista tuntui, jokaisella l?hetyst?ll? oman maansa leima. Suomen Berlinin l?hetyst? voisi asultaan ja n??lt??n olla mink? kulttuurimaan edustaja hyv?ns?, sit? ei voi kohtuudella kielt??. Unkarin l?hetyst? oli paljoa vaatimattomampi, mutta teki henkil?kuntansa esiintymisen vuoksi eritt?in miellytt?v?n vaikutuksen. Unkarilaiset ovat nyt kerta kaikkiaan ainoita aatelismiehi? sill? puolella Europaa. Tshekko-Slovakian l?hetyst?ss? tuulahtaa suomalaista vastaan jotakin, joka ehdottomasti heti muistuttaa mieleen ven?l?iset, ja Bulgarian l?hetyst?ss? on vaikutelma sama. Simeoni totesi t?m?n rauhallisesti, tahtomatta ket??n nostaa tahi polkea. H?nelle muistuivat kuitenkin ilmiel?vin? mieleen "svabodan" ajat Helsingiss?, seisoessaan yhteisen bulgarialaisen kansan keskell? l?hetyst?n etehisess? ja tuntiessaan, kuinka erikoinen ja selv? "natsionalnii duh", "kansallinen henki", tuulahteli h?nen ymp?rill??n. Miss? slaavilaisuutta on alunperin tahi minne se on p??ssyt tunkeutumaan, siell? rupeavat l?htem?tt?min? vallitsemaan useat suomalaisille tuntemattomat hajut -- se on nyt kerta kaikkiaan slaavilaisen sielun tuoksu sellainen luonnon j?rjestyksen mukaan. Mutta Simeoni oli samalla valmis mit? suurimmalla mielihyv?ll? my?nt?m??n, ett? esim. Bulgarian l?hetyst?n herrojen kohteliaisuus ei ollut ainoastaan muodollista, vaan viel?p? syd?mellist? ja jo ensi kohtauksella puoleensa vet?v?? laatua. Heh?n ovatkin alkusynnylt??n muka suomalaista juurta.

Aurinko, joka taivaaltansa oli kertaakaan silm??ns? r?v?hdytt?m?tt? j?nnityksell? seurannut kolmiliiton k?ynti? ulos ja sis?lle n?iss? eri paikoissa, oli ollut toverusten lopettaessa passipuuhansa pakotettu laskeutumaan paljoa alemmaksi puolip?iv?n korkeudestaan kuin mit? porvarillinen aamiais-aika oikeastaan olisi sallinut. Todettuaan t?m?n p??ttiv?t toverukset menn? katsomaan Kempinskiin, kuinka pehmeiksi keitettyj? lanttuja, sinikaalia ja hevosen lihaa sielt? mahtaisi l?yty?. S?ps?ht?m?tt? ensimm?isten hovimestarien tuiki notkeista kumarruksista vaelsi Tuomas leve?sti ja rauhallisesti sinne luolan per?kulmille asti, ylimm?isiin ymm?rkkeihin saakka, valitsi maantieteelliselt? asemaltaan hyv?sti sijoitetun p?yd?n ja sanoi t?ll?ttelev?lle Simeonille: "Paina puuta!" Sammutettuaan ensimm?isen n?lk?ns? oikaisi Simeoni kumaraan k?ynytt? selk??ns? ja rupesi katselemaan, kuinka berlinil?iset nauttivat aamiaistansa. Se ansaitsikin vaivan.

Hankavastaiseen h?nest? istui sel?n puolelta suojatussa asemassa nuori pari, joka ruokaili hyvin hauskalla ja mukavalla tavalla. Herra oli sit? lajia ihmisi?, joiden esi-isien kehto on keikkua rytkynyt jossakin Jordanin laakson liepeell?, mutta rouva, neito, morsian, yst?v?t?r, toimitusjohtajan yksityissihteerit?r, liikkeen konekirjoittajatar tahi miksi h?net nyt m??rittelisi, oli ainakin sangen suuressa m??r?ss? vapautunut saattelijallensa ominaisista kansallisuusmerkeist?, edustaen vain yleens?, mutta eritt?in siev?ll? tavalla, "ikuisesti naisellista", ja ollen, suomalaisen asiallisesti sanottuna, "n?tti pullukka". He ruokailivat nyt seuraavalla tavalla: ensin otti herra haarukkaansa palan jotakin ravintoainetta, maistoi sit? hiukan, ja pisti sitten loput neidon punaisten huulien v?liin, jotka olivat auenneet onnellisina kuin linnunpojalla, koska h?n odottaa emonsa tuomaa lihavaa matoa; sitten teki h?n miehelle vuorostaan saman palveluksen, jonka j?lkeen he ryypp?siv?t molemmat samasta lasista ja mik?li mahdollista samalla kertaa. Sen j?lkeen seurasi sarja onnellista kikatusta ja muuta teerenpeli?, jota kaikkea Simeoni silm?t pystyss? kuin pel?styneell? huuhkajalla sohvansa nurkasta seurasi. "Mutta t?m?h?n nyt on vasta oikein mukavaa aamiaisen sy?nnin tyyli?", arveli h?n itsekseen, "-- lienev?tk?h?n ne siell? Helsingiss? selvill?, ett? sit? voisi n?inkin harjoittaa?" H?n ei voinut olla tuolle menolle naurahtamatta, jolloin neito heitti koko seurueeseen er?it? leimuavia katseita, niin ett? Simeonin silm?ripsit tuntuivat k?r?ht?v?n, kokosi vaatteensa, antoi herrallensa merkin ja vaelsi loukattuna tiehens? koko Kempinskist?, j?tt?en kuitenkin j?lkeens? sakean hajun kalliista ?ljyist? ja rasvoista.

T?m?n j?lkeen, koska p?iv?ist? p?iv?? oli viel? muutamia tunteja j?ljell?, nosti Simeoni kiivaan kysymyksen siit?, eik? nyt olisi ment?v? johonkin museoon perehtym??n "ihmiskunnan kulttuurin aarteisiin", kuten h?n ylev?sti lausui, mutta siin?p? h?n kohtasikin jyrkk?? ja p??tt?v?ist? vastarintaa. "T?ss? on nyt, kun ollaan t?llaisella pikamatkalla, tyydytt?v? siihen, mit? silm?in edess? on, eik? koetettava tunkeutua museoiden ytimeen, koska se ajan v?hyyden vuoksi kuitenkin on mahdotonta ja koska se tunnetusti on v?sytt?vint? hommaa, mit? ihmiset voivat toistensa kiusaksi keksi?. S??st? sin? vain, varsinkin kun olet tuollainen heikko k??kk?, voimasi etel?mm?ss? olevia n?ht?vi? varten, ett? voit sitten itse?si turmelematta nielaista kaikki kivet ja pilarinkappaleet, joiden ??reen arvattavasti aiot polvistua, miss? ikin? sellaisia luulet n?kev?si!"

N?in haasteli Juhani ja matkueen varusmestari Tuomas huomautti lis?ksi kuivasti, ett? t?st? on kiireesti ment?v? matkailutoimistoon ottamaan selkoa, onko Balkanin niemimaalla yht??n omin voimin liikkuvaa veturia, vai vet?v?tk? niit?kin h?r?t, kuten auroja. Kaiken t?m?n kuultuaan tunsi Simeoni toveriensa todellakin olevan oikeassa ja p??sseens? vapaaksi raskaasta velvollisuudesta, joka oli painanut h?nen hartioitansa n?ihin saakka.

Simeoni merkitsi t?m?n j?lkeen lyhyesti muistoonsa, ett? kev??ll? vuonna 1921 oli Berlinin suuressa matkailutoimistossa viel? sangen ep?varmat tiedot siit?, mitenk? parhaiten p??st?isiin Buda-Pestist? Belgradiin ja siit? Konstantinopoliin, kulkiko sielt? laivoja ja mit? Atenaan ja Aleksandriaan, ja kuinka varmat ja hyv?t siell? yleens? liikennesuhteet olivat. T?st? kuitenkaan s?ik?ht?m?tt? toverukset kylm?sti p??ttiv?t menn? ottamaan itse "paikan p??lle" niist? selkoa, vahvasti vakuutettuina siit?, ett? kyll? heille sielt?kin menoreik? eteen aukeaa. Ja he lopettivat mieluisen oleskelunsa Berliniss? ministeri Holman vieraina, l?mmitellen kansallisilla ja kotoisilla asioilla, kunnes tuli aika k?mpi? kajuuttaan, saatuaan p?iv?n ty?t suoritetuksi ja is?nn?n sek? em?nn?n kunnollisesti kiitellyksi kaikesta heid?n osoittamastaan yst?v?llisyydest?.

Pakinaa ja huomioita metsist? ja pelloista. -- Saksin vuorimaassa. -- Tutuhkossa ilmapiiriss?. -- Viini- ja humalaviljelyksi?.

Tarkastaessaan seuraavana aamuna klo 8 Anhaltin asemalla kiikarinsa, kompassinsa ja karttansa huomasi Simeoni, ett? heid?n l?yt?retkens? tuli jatkumaan edelleen pitkin Saksan tasankoa, kunnes Dresdenin seuduilla t?rm?tt?isiin Saksin vuorimaahan. Kun sitten pitkin Elben laaksoa menn? nujuutettaisiin sen poikki, aukeisi eteen B?hmin yl?tasanko, jolloin saisi n?hd?, mink?laista siell? nyt sitten olisi. Ja kun olisi ajettu sit? aikansa, tulla hurahtaisi juna Pragiin, jossa toverukset mieliv?t taas hetken huoahtaa.

Jo Berliniin tullessa olivat veljekset ik?v?iden katselleet, eik? n?kyisi miss??n metsi?. Ja olihan niit?kin, metsikk?j?, siell? ja t??ll?, mutta eip? siin? merkityksess? ollenkaan kuin vanhan Jukolan mailla. Miss? lienee vika, mutta istutettu ja hoidettu pet?j?, joka seisoo tiukassa ryhm?rivist?ss? kuin ainakin kaiken kurin ja j?rjestyksen kotimaassa, ei n?yt? t??ll? jaksavan kasvaa sill? tavalla kuin hongisto Teerim?ell? ja tuhansilla muilla Suomen kankailla. Alkurunko on kyll? oksatonta, mutta sittenkin jollakin tavalla kaiskerata, useimmiten lenkoa puoleen tahi toiseen, ja p??ttyy liian pian sakeaan ja heikon n?k?iseen latvatupsuun, jossa on tihe?sti pieni? hoikkia oksia, kuin olisi sit? nuoruudessa ollut lammas pilaamassa. Lieneek? ilmanala m?nnylle jo liian l?mmint?, vai tehneek? pohjakasvillisuuden, marjanvarren, sammalen, risukon ja kaiken sellaisen kosteutta s?ilytt?v?n aineksen puute olon pet?j? paralle liian kuivaksi? Perehtym?tt?m?n? n?ihin syvempiin mets?asioihin t?ytyi Simeonin j?tt?? kysymyksens? vastausta vaille.

Koivukin, riippaoksa ja ritvalatva, n?ytt?? t??ll? hiukan vieroksuvan oloaan. Veljekset eiv?t ainakaan n?hneet yht??n sellaista koivua, joka rungon suoruudessa, tuohen valkeudessa ja lehvien notkeassa tuuheudessa voisi ajatellakaan kilpailua Suomen kohisevien ritvaj?ttil?isten kanssa. Se on t??ll? syrj??n sys?tty ja viett?? n?ht?v?sti ujoa ja vaatimatonta el?m??, uskaltamatta nousta siihen suoraan ja soleaan korkeuteen, joka meill? usein tekee koivut niin uljaan ja ihanteellisen kauniiksi. Py?kill?, tammella ja muilla sellaisilla paremman maan puilla on kyll? rehevyytt? ja paksuutta sek? lehv?in tummaa tuuhevuutta, mutta tuota vapaata ja korkean itsen?ist?, ilmavaa ja kohottavaa rungon nousua, joka usein on niin luonteenomaista Suomen pet?jille ja koivuille, ei niill? ole. T?ten ainakin Simeoni asian harkitsi, tuijottaessaan v?p?tt?vin silmin nopeasti ohi kiit?v??n maisemaan.

Se oli samaa ruis-, sokerijuurikas-, vehn?- ja perunalakeutta, jota oli jo kest?nyt R?genin rannasta saakka, mutta t??ll? Berlinin etel?puolella eiv?t maat n?ytt?neet Simeonin mielest? aivan yht? hyvin hoidetuilta kuin It?meren puolella. Salaojitusta ei kaikkialla huomannut ja hyvin suuria aloja oli aivan yl?sottamatonta kulomaata. Se muodosti kuitenkin poikkeuksen ja oli ehk? siin? tilassa Simeonille tuntemattomia, mutta silti mahdollisesti hyvinkin viisaita viljelystarkoituksia varten. Maanviljelij?s??ty hoiti t??ll?kin selk? kumarassa vanhaa syntiinlankeemuksessa m??r?tty? teht?v??ns?, menn? junnaten auran j?ljess? ja massautellen huulillansa. Pohjois-Saksan pulleat hevoset olivat kuitenkin h?vinneet, luovuttaen sijansa h?rille, jopa lehmillekin, jotka vaelsivat sukunsa tunnetulla tyyneydell? ja verkkaisuudella, huolimatta paljoa ajajan r?hin?st?, tehden vakoa valjastettuina milloin rinnakkain, milloin per?kk?in. Kuta l?hemm?ksi Dresdenin seutuja kuitenkin tultiin, sit? puutarhamaisemmaksi muuttui maa, ollen lopuksi tuota samaa poikkeuksettomasti valmista maailmaa, jota Simeoni oli jo aikaisemmin ihmetellyt.

Katsellessaan t?t? n?ky?: loputtomia peltoja, suoria, kirsikkapuiden reunustamia viertoteit?, tasankojen keskell? kyyr?tt?vi? kyli?, kaikkialla silmiinpist?v?? el?m?n ja maan lopullisesti tapahtunutta j?rjestely?, valtasi Simeonin yht?kki? kiitollisuuden tunne siit?, ettei h?nen ollut tarvinnut synty? t?nne ja j??d? el?m??n n?iden kaikkien viivotinsuorien olosuhteiden ja teiden aitaukseen. Jos h?net nyt siihen pakotettaisiin, tulisi h?n hulluksi ik?v?st?. H?nen syd?meens? nousi vieh?tt?v? kuva siit?, kuinka h?n ennen poikasena Jukolassa, kyll?styneen? Toukolaisiin ja koko maailmaan nimismiehinens? ja pappeinensa, koppoi kontin ja kirveen sek? painui synkk??n saloon, korpien kohtuun, kuunnellakseen niit? ??ni?, jotka lauloivat h?nelle samalla tavalla kuin vuosituhansia sit? ennen omalle yksin?isyydelleen. T?m? Pohjolan salojen koskemattomuus, h?nen nuoruutensa salaper?inen Impivaara ryhmyisine kallioineen ja partaisine kuusineen, v?ikkyi t?ll? hetkell? h?nen sielussaan kalliimpana kuin kaikki maailman viljelykset ja aarteet yhteens?. Sellaisia ovat Jukolan veljekset.

Dresdenin seuduilla v?istyi rauhallinen ja vakava maanviljelysleima syrj??n yh? tihe?mm?ss? olevien tehtaanpiippujen tielt?. Toverukset panivat merkille, ett? jokaisesta niist? nousi savua ja ett? siell? alla siis ty?skenteli armeija nokisia ja hikisi? naisia ja miehi?, kahlehdittuna uuden ajan hirveimm?n keksinn?n, teollisuuden palvelukseen. Simeoni tunsi el?v?sti, ajaessaan t?nne hymyilev?lt? maaseudulta, kev?tleivon laulun ja orastavan ruohon keskelt?, kuinka vihamielinen ihmisen yksil?lliselle onnelle ja alkuper?iselle tarkoitukselle kehitys on ollut ja on, luodessaan armottomista taloudellisista syist? maailmaan n?it? nokisia mehil?ism?tt?it?, joissa raudan ja tulen keskell? hiljalleen sielu n?ivettyy, k?y kapinalliseksi ja yhteiskunnalle vaaralliseksi.

Simeoni ei kuitenkaan ehtinyt kehitell? n?it? maailmanpulma mietteit??n sen pitemm?lle, ennen kuin jo oli sivuutettu Saksin kaunis p??kaupunki ja l?hestyttiin Erzgebirgen vuorimaata. Matka muuttui nyt uudella tavalla mielenkiintoiseksi. Sile?n?, mutta nopeana vuolteena virtaa vastaan Elbe, kannatellen pinnallaan pitki? ja kapeita, t?yteen lastattuja proomuja, joita puuhakkaan ja h??r?ilev?n n?k?iset, p?ssim?iset pikku pukseerit haalaavat sek? vasta- ett? my?t?virtaan. Joki n?ytt?? kauttaaltaan hyvin peratulta, jopa rannatkin ovat eritt?in sile?t ja siivotut. Jonkunmoisia matalia, kaarevia, pieni? patolaitoksia pist?? rannoista jokeen, muodostaen alapuolelleen tyynen kosteen, mutta Simeonin tiedot eiv?t riit? sanomaan, mit? tarkoitusta noilla laitteilla mahtoi olla. Virtaavan, raikkaan veden n?keminen vaikuttaa raitistuttavalta ja saa ajatuksen kysym??n sen alkuper??, kuvittelemaan niit? vilpoisia vuoria, joiden rinteilt? t?m? Saksan toinen mahtava valtasuoni saa ensimm?isen alkunsa.

Virtapa olikin pitk?n aikaa ainoa, joka oli junan ikkunasta n?ht?viss?, sill? yh? jyrkempin? kohosivat vuoret jokilaakson molemmin puolin. V?h?n kumartumalla saattoi Simeoni kuitenkin l?hett?? tutkistelevan ja janoisen katseen vuorten huipuille saakka ja tuntea syd?mess??n niiden ryhmyisen korkeuden aiheuttamaa juhlallista huimausta. V?liin ne ovat viljeltyj? aivan kokonaan ja peltojen sek? ketojen keskell? kasvaa s??nn?llisiss? riveiss? hedelm?-, arvattavasti omenapuita. Toisin paikoin kasvaa rinteill? istutettua m?ntymets??. Tuossa on yksi mets?sarka kaadettu. Kun mit??n pikkum?nty? ei ole, on se pantu aivan sile?ksi, ja joka pikku oksakin on otettu talteen. Tukin suuruutta ei ole ainoakaan puu ehtinyt saavuttaa. Se on j?rjestelm?llist? puun viljelyst?. Tuossa kohoaa huippu paljaana, harmaana, ryhmyisen? liuskekalliona, joka pist?? mets?n keskelt? esiin kuin saarnatuoli, tuossa aukeaa huippujen lomitse laaja n?k?ala vuoristoon, joka korkeana, pehme?piirteisen? kukkularyhm?n? h?ipyy ihmeen ihanaan kev?iseen autereeseen. Toverukset ovat vaiti ja tuijottavat maisemaan, joka vaihtuu minuutti minuutilta, tarjoten heid?n siimalleen yh? uutta kauneuden ravintoa.

Sit? jatkui viel?, kun oli menty Tshekko-Slovakian rajan yli ja saavuttiin Tetschenin kaupunkiin, jossa Saksan tomu oli virallisesti pyyhitt?v? pois ja ruvettava nielem??n tshekkil?ist? ilmaa. Tavaroineen kaikkineen joutuivat matkustajat pitk?ss? riviss? odottamaan sek? tulli- ett? rahavarain tarkastusta, jossa toveruksille olisi saattanut k?yd? hullusti, ellei Tuomas olisi nokkeluudellaan selvitt?nyt asemaa.

M??r?tty? summaa suurempaa er?? ei Saksan valtakunnasta saa vied? mukanaan. Niin kuuluu s??nt?, mutta toverukset eiv?t olleet ottaneet sit? viel? t?h?n saakka vakavalta kannalta, vaan oli Tuomas pit?nyt kaikkien kolmen varalle taskussaan joltisenkin suurta matkakassaa. Kun nyt tarkastaja, jonka tiukat ja kylm?t, ter?ksiset silm?t, sek? kentt?harmaa, yksinkertainen sotilastakki osoittivat h?nen aikoinaan olleen keisarillisen armeijan kuuluisia aliupseereja tahi muita sellaisia ruumiillistuneita velvollisuudentunto-ilmi?it?, kysyi Simeonilta ja Juhanilta, oliko heill? k?teist? rahaa ja kuinka paljon, vastasivat he kielt?en, mik? olikin totuus. Siit? huolimatta vaati tarkastaja n?hd?kseen lompakon ja k??nteli sit? kylm?sti kuin vanhaa virsikirjaa, antaen sen lopuksi takaisin, kun ei huomannut mit??n. Samoin vaadittiin esiin Tuomaan lompakko ja sielt?h?n sit? l?ytyikin hyv?lle paperille painettua rahaa aikalailla. Huolimatta selityksist?, ett? tuo summa edusti kolmiliiton yhteist? matkakassaa, vei tarkastaja sen sis?huoneisiin, mutta Tuomaspa l?ksikin viivana per??n, koska h?n ei mielinyt heitt?? kukkaroansa enemp?? kuin Lauri konttiansa Hiidenkivelle menness?, vaikka suuri olikin miesten h?t?.

Palattuaan selitti Tuomas hymyillen, ett? siell? oli tapahtunut tiukka kertolasku, joka olisi saattanut p??tty? nolosti, ellei h?n olisi huomannut ilmoittaa er?it? uusia kurssitietoja ja toimittaa laskua tottuneen ja kokeneen liikemiehen nopeudella ja sukkeluudella, j?tt?en siin? ohimennen pari nollaa tuloksen h?nt?p??st? pois. Kun lasku oli suoritettu ja rahaa ei sen mukaan ollut kolmelle miehelle liikaa, olivat Tuomas ja se korkeampi virkamies katsoneet toisiaan hetken aikaa vakavasti ja nauramatta silmiin, kunnes virkamiehen kasvoille oli levinnyt ymm?rt?v?inen ja aatteellinen hymy, ja h?n oli sanaa sanomatta tupannut lompakon takaisin Tuomaan turpeaan kouraan. Ja aliupseeri oli tuijottanut ulos, sill? h?n oli puolestaan tehnyt velvollisuutensa. Niin p??si kolmiliitto siit? p?lk?h?st?. Kun tullista oli vaikeuksitta selvitty, alettiin menn? jyrist?? pitkin B?hmin yl?tasankoa valtakunnan p??kaupunkia kohti.

Tetschenin kokemuksista ja siit?, mit? h?n siell? n?ki, j?i Simeonille jonkunmoinen h?m?r? ep?ilys, ett? oli tultu h?nelle toiselta puolen tuttuun ja toiselta puolen uuteen ilmapiiriin. Mik? sen oikeastaan aiheutti, sit? h?n ei aivan t?sm?llisesti voinut sanoa, koska tuo tunnelma oli syntynyt monesta pikku piirteest?. Niinp? h?n oli joutunut v?h?n t?ll?tellen katsomaan er?st? nuorta upseerin n?k?ist? virkamiest?, jolla oli harmaja, hyvin ryss?n tapainen sinelli, tutun muotoinen "furashka", ja pitk? t?ysiparta, joka oli viel? kaksihaarainen. "Mik?h?n Heiteni-vainaa t?m? on?" kyseli h?n itsekseen, sill? tuo n?ky muistutti ehdottomasti mieleen ryss?n. Kun siihen tuli lis?ksi asemahuoneen hiukan p?lyinen ja nuhruinen komento, er??t svabodan ajalta Suomessakin tunnetut hajut sek? melkoisesti vilkas ja jo k?si?kin avuksi ottava puheen politus, p??tteli Simeoni heti: "N?m? ovat ryssi? kaikki". Seh?n ei ole totta, mutta liioittelun ymm?rt?? muistaessaan, ett? luoja on erottanut suomalaisen slaavilaisesta korkeammalla muurilla kuin mist??n muusta valkoisesta rodusta, mink? johdosta suomalainen yleens? mielell??n m??rittelee kaikki slaavilaiset ryssiksi. Ja ehk? se ei olekaan kaukana oikeasta?...

Mutta olipa miten hyv?ns? -- veljekset tunnustivat pian, ett? tshekkil?iset n?ht?v?sti olivat saksalaisten veroisia ainakin maanviljelyksess?. B?hmin yl?tasanko levisi heid?n eteens? silm?nkantamattomana, pehme?sti ja kauniisti kumpuilevana maisemana, joka upposi taivaan rannan sineen jonkunmoisena maanviljelij?n ihannen?kyn?. Ja kaikki oli niin perinpohjin muokattua, niin muheata ja hedelm?llisen n?k?ist?, ett? olisi haluttanut ottaa tuota multaa kourallinen ja haukata sit?. "Kyll? t?m? on kirottua", puhkesi Juhani vaikeroimaan, "eih?n t??ll? ole en?? mit??n muuta kuin maallista paratiisia, jossa ihmisten luulisi olevan paljaita miljuneereja ja enkeleit?, ilman tuskia ja vaivoja. Ajatelkaa nyt, hyv?t veljet, kuinka suunnattoman edullisessa asemassa suomalaisiin verraten n?m? ihmiset el?v?t. Meill? saa pellon raivata kiukkuiseen korpeen, jossa ei tunnu olevan muuta kuin rautavett? ja sitkeit?, vanhoja kannonk??k?leit?, joita ei mill??n ihmeell? tahdo saada yl?s nostetuksi. Ja kun siihen olet sitten suunnattomalla vaivalla saanut valmistetuksi joitakin saran tapaisia, niin sitten se vasta p??ty? alkaakin. Tuhattakin lajia huolta siihen t?ytyy panna, lantaa ja muuta roskaa ajaa yhten??n, suostutella ja taputella sit? sek? puhutella kauniisti, ja kuinka k?y? Niin, kaiken lopuksi tulee halla ja vie nen?si edest? vaivan palkan, niinkuin olisi suupala otettu kielelt?si. Mutta ent?s t??ll?? Kaikki kasvaa niin ett? rotisee, hallaa ei ole koskaan, jo maaliskuulla paahtaa p?iv? kuin olisi ensi kertaa taivaalla, ja ihmisill? on nautittavinaan vehn?t, viinimarjat ja jos mitk? hedelm?t. Luulisi niiss? oloissa el?v?n kansan jo n?ihin aikoihin p??sseen kaiken inhimillisen kulttuurin yl?rajoille..."

"Mutta ovatkos p??sseet!" puhui nyt Simeoni, "kaukana siit?. Menepp?s tuonne kyl??n ja rupea tutkistelemaan, mit? kansa tiet?? ja miten se el??, niin huomaat, ettei se niin loistavaa ole. En kadehdi heid?n rikkauttaan enk? heid?n aurinkoaan, sill? kylmyys ja kova ty? kasvattaa rautaa kansan rintaan. Pohjola on Europan perillinen. Tunnethan, kuinka jo nyt tuo kirottu l?mmin veltostuttaa j?seni?!"

"Niin", sanoi Tuomas, "l?mmin ei ole oikeastaan hyv? muualla kuin hein?pellolla, riihess? ja saunassa."

N?in toverukset koettivat pidell? oman k?yh?n ja kylm?n maansa puolta, ettei irvistelev? kateus olisi saanut kovin suurta sijaa heid?n syd?mess??n. Seh?n ei olisi muuten ollut kummakaan, kun muistaa, kuinka ??rett?m?n raskaan ty?n palkkana Impivaaran vainioiden vihreys on ollut, ja kuinka monta kertaa halla oli noussut Sompiosuosta ja vienyt kaikki, j?tt?en ?sken niin ter?isen viljan seisomaan tyhj?n? ja avuttomana kuin sokean er?maahan. Saattoipa Juhani n?ist? asioista keskusteltaessa rynn?t? ankarasti moitiskelemaan esi-isi?mme, jotka tyhm?sti, n?ht?v?sti jonkun aivan taitamattoman "tohelon" johdolla, olivat paenneet yh? kauemmaksi paremmilta mailta, kunnes vihdoin l?ysiv?t sellaisen korpilompolon kuin nyt t?m?n Suomenkin. "Olisi se mies tuossa", lausuili h?n kiivaasti, "niin pieks?isin mokoman johtomiehen!" Ja hauskempaahan olisi tietysti n?hd? suomalaiset rynnistelem?ss? maailman rintamailla mahtavana ja suurena pohattakansana sek? Suomessa heid?n sijallaan esimerkiksi ranskalaiset raivaamassa jotakin kuloutunutta suoniitty?, saadakseen lehm?paralleen edes jonkun hein?npiikin talven varaksi. "Eip? minunkaan syd?meni sit? vastaan l?isi", tunnusti Simeoni. "Mutta n?in on ollut kohtalon m??r?ys ja siihen on tyytyminen -- ja paras maa meill? on sittenkin", lopetti h?n.

Jo kauan oli Simeoni ep?illen katsellut, kuinka radan varrella hy?riv?t ihmiset hoitelivat jotakin h?nelle outoa viljelyskasvia. Siin? katkottiin pois vanhoja varsia matalista, ryhmyisen ja koukkuisen n?k?isist? pienist? rungoista, jotka olivat ehk? noin puolta metri? korkeita, m?yhittiin multaa ahkerasti, pystyteltiin pieni? keppej? rungon juurelle ja v?liin tirautettiin joukkoon jotakin lannoitusta. Juhlallinen aavistus valtasi Simeonin ja h?n sanoi tovereilleen: "Ottakaa, pojat, lakki pois p??st?nne, sill? t?ss?h?n parhaillaan ajetaan viiniviljelysten halki."

Simeonille oli saapuminen viinirajan etel?puolelle melkoinen tapaus. Eletty??n ik?ns? oloissa, joissa ei viini? oltu monta kertaa n?hty ja joissa sen tavaran halu tyydytettiin "rehellisell?" paloviinalla, h?n oli joskus tullut ep?illeeksi, mahtaako niit? oikeita viinej?, joista sokea eno-vainaakin joskus puhui, ollakaan. Eiv?tk? liene herrain sekoittelemia marjavesi?? Tosinhan Pipliassakin, esimerkiksi ukko Noakin historiassa, kerrotaan viinipuusta, jopa siit?kin, ett? t?m? sanottu ?ij? ehti sen hedelm?st? humaltuakin ja tietysti porsastella pahanp?iv?isesti, mutta silti oli tuo viinipuun asia Simeonille v?h?n niinkuin satua. Mutta eip?s: tuossapa sit? nyt kasvoi, tuota mainittavaa k?ynn?skasvia, jolla on ihanat marjat ja niiss? ihmeellinen neste! Ja sanotaanhan viel?, ett? siin?, miss? on viiniraja, alkaa vasta ihmiskunnan todellinen el?m?nilo, joten viinill? olisi sen mukaan suuresti nostattava vaikutus ihmiseen ja h?nen el?m?nhaluunsa. Kukapa tiet??, vaikka tuo olisi tottakin, sill? muistellessaan, kuinka h?nen oma kansansa oikeastaan vaeltaa el?m?ns? halki kiukkuinen ?rr?p?? alati tipahtamassa suupielest? ja kulmat rypyss? kuin kostonenkelill?, h?n tunsi uskovansa, ett? jos viinimaiden aurinkoa todellakin p??sisi valahtamaan suomalais-ugrilaisen sielun pimentoihin, sen raskas veri ehk? jonkun verran kevenisi ja kirkkaampi el?m?nkatsomus tulisi vallitsevammaksi.

"Kunniata ukko Noak ij?t kaiket saakohon", siteerasi Juhani, h?nkin n?ht?v?sti kerraten mieless??n viinin lukemattomia vaiheita, kun samalla tultiin seudulle, jolla oli jo uuden viljelyksen leima. Peltomaisilla tasangoilla oli eritt?in hyv?ss? j?rjestyksess?, viel? talvisilla korjuupaikoillaan, l?jiss? pitki? ja solakoita riukuja, joiden tarkoitusta Simeoni ei ymm?rt?nyt. Aluksi h?nen huomiotaan her?ttikin se huolellisuus, jolla ne n?yttiin asetetun talviteloilleen, ja h?n muisti huoaten, kuinka kotona Suomessa vastaavat esineet, jopa kalliit maanviljelyskoneetkin, usein saavat j??d? huiskin haiskin mik? minnekin lahoinaan ja ruostumaan, kun ei kenell?k??n "tule korjatuksi" niit? talteen. Simeonin siin? juuri aprikoidessa noiden pitkien riukujen tarkoitusta saapui paikalle ylikondukt??ri tarkastamaan, olivatko piletit asianomaisessa kunnossa. H?nen py?re? ja punakka naamansa, josta loisti pari yst?v?llist? vanhan miehen silm??, ja h?nen tanakka, kohtuullisella riippavatsalla varustettu ruumiinsa her?ttiv?t Simeonissa mielikuvan jonkunmoisesta viinin ja oluen sekajumalasta, ja h?n kysyi ?ij?lt?, mit? kansa tuolla kedolla teki noita riukuja pystytelless??n. "T?m? on viinin- ja humalan viljelyksen aluetta", selitti vanhus, "ja nuo pitk?t riu'ut ovat humalan tukipuita". -- "Ahaa", sanoi Simeoni viisaasti, ja ylisti sitten kaunein ja valituin sanoin maan lihavuutta. Mutta ukko vastasi raskaasti huoaten: "Niin, maa on kyll? viljava ja ihana, mutta ihmiset, jotka siin? asuvat, ovat pahoja. Viel? l?ytyy kuitenkin niit?, jotka ovat lujia vakaumuksessaan, eiv?tk? anna itse??n horjuttaa." N?in sanottuaan vilkutti h?n silmi??n salamyhk?isesti ja meni, mutta Simeoni j?i ?llistyneen? miettim??n, mit? h?n tuolla kaikella oli mahtanut tarkoittaa. Vasta my?hemmin h?n tuli ajatelleeksi, ett? koska ukko silminn?ht?v?sti oli selv? saksalainen, oli tshekko-slovakien uusi kansalliskiihkoinen komento h?net kokonaan katkeroittanut ja tarkoitti h?n ehk? tulkita puheellaan jotakin t?h?n viittaavaa.

Valtava m??r? humaloita mahtoi tulla t?lt? alueelta viljelij?ns? sadoksi. Simeoni mietiskeli, miksi ei Suomessa, jossa humala kuitenkin menestyy joltisestikin, viljell? sit? ainakin niin paljon, ett? oman maan kalja saataisiin sen avulla tehdyksi? Sekin riippunee suomalaisten hitaudesta ja saamattomuudesta, samoin kuin moni muu pienempi viljelys- ja tavara-asia, jotka kuitenkin yhteen laskettuna merkitsisiv?t paljon sellaiselle k?yh?lle miehelle kuin suomalainen.

Juna sukeltelee korkeitten kumpujen v?liin. Kirjavapukuisia akkoja vaeltaa radan vartta tahi kykkii kyyrysill??n pellolla. Kaukaa n?kyy torneja ja korkeita rakennuksia. Tullaan Pragin kaupunkiin. Kello n?ytt?? nelj?? maaliskuun 17 p?iv?n?. Ilma on eritt?in kaunis.

Pragin hajuja ja ihmisi?. -- Tshekkil?isten uusi suojeluspyhimys ja heid?n kielikiihkonsa. -- Pikkuhuomioita. -- Vanha synagoga ja sirunen historiaa. -- Kolme omituista edesk?yp??.

Simeoni oli jo ehtinyt n?hd? siksi monta suurkaupunkia, ett? h?n oli oppinut tuntemaan ensimm?isen silm?nr?p?ys vaikutelman merkityksen. Todellisessa suuressa kulttuurikaupungissa edustaa jo rautatieasema paljon, kantaen melkoisessa m??r?ss? sit? k?ytt?v?n yleis?n leimaa, ja sen antama vaikutelma on monessa suhteessa oikeaan osuva.

Pragin asema ja siell? tunkeileva yleis? ei saavuttanut kolmiliiton my?t?tuntoa. Heid?n silm?ns? panivat merkille er??nlaisen tyypillisen harmauden ja nuhruisuuden, joka oli melkoisesti sukua sille komennolle, jonka he olivat huomanneet ryss?n menoihin kuuluvaksi, ja heid?n nen?ns? haisteli ep?illen er?it? tunkeilevia ja outoja, mutta sittenkin niin tuttuja hajuja, jotka kertoivat piintyneest? ja uskollisesta rakkaudesta likaan. Ven?j?lt? kaikuva puheen politus, ??nek?s ja h??r??v? meno kaikkialla, siihen kuitenkaan olematta erikoisempaa t?rke?t? aihetta, rasvaiset ja tummat naamat sek? pelottavan lukuisesti esiintyv?t k?yr?t nen?t ilmoittivat toveruksille ep??m?tt?m?n varmasti, ett? he nyt olivat saapuneet maahan, jossa vallitsee slaavilaisuus ja juutalaisuus. Simeoni oli t?t? odottanut ja oli varoittanut itse??n ankarasti tekem?st? mit??n johtop??t?ksi?, koska tulisi olemaan kaupungissa vain yhden vuorokauden eik? siis voisi oppia tuntemaan sit? suorastaan ollenkaan, mutta mink?p? h?n siit? huolimatta nen?lleen ja silmilleen teki.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet