Read Ebook: Kolme miestä matkalla Kertomus Juhanin Tuomaan ja Simeonin pikaretkestä pyramiideille by Railo Eino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 744 lines and 85033 words, and 15 pages

Pragin asema ja siell? tunkeileva yleis? ei saavuttanut kolmiliiton my?t?tuntoa. Heid?n silm?ns? panivat merkille er??nlaisen tyypillisen harmauden ja nuhruisuuden, joka oli melkoisesti sukua sille komennolle, jonka he olivat huomanneet ryss?n menoihin kuuluvaksi, ja heid?n nen?ns? haisteli ep?illen er?it? tunkeilevia ja outoja, mutta sittenkin niin tuttuja hajuja, jotka kertoivat piintyneest? ja uskollisesta rakkaudesta likaan. Ven?j?lt? kaikuva puheen politus, ??nek?s ja h??r??v? meno kaikkialla, siihen kuitenkaan olematta erikoisempaa t?rke?t? aihetta, rasvaiset ja tummat naamat sek? pelottavan lukuisesti esiintyv?t k?yr?t nen?t ilmoittivat toveruksille ep??m?tt?m?n varmasti, ett? he nyt olivat saapuneet maahan, jossa vallitsee slaavilaisuus ja juutalaisuus. Simeoni oli t?t? odottanut ja oli varoittanut itse??n ankarasti tekem?st? mit??n johtop??t?ksi?, koska tulisi olemaan kaupungissa vain yhden vuorokauden eik? siis voisi oppia tuntemaan sit? suorastaan ollenkaan, mutta mink?p? h?n siit? huolimatta nen?lleen ja silmilleen teki.

Seisoessaan asemasalissa ja katsellessaan Johan Hussin ja pyh?n Nepomukin kansaa, kun se siin? h?lisi ja h??ri, huomasi h?n, ett? joka paikasta oli saksan kieli maalattu pois, kuultaen vain himme?sti huonon peitev?rin alta. Niinp? niin -- h?n oli nyt tullut todellisen kielikiihkon ja ahdasmielisyyden maahan, jossa saksan kieli oli kerrassaan alas painettu ja mielittiin v?kivallalla kokonaan tukahduttaa, siihen v?liin kenenk??n hein?nkorrellakaan puuttumatta. Niin erilainen on maailma jo kukon askeleen p??ss? Suomesta. Siell? kotimaassa, mietiskeli Simeoni, on ruotsinkielell? kansalliskielen asema ja rauha, mutta siit? huolimatta parkuu koko maailma kuin olisi sill? peukaloruuvit pahimmilleen kiristettyin? suomalaisten harjoittamasta kansallisuussorrosta -- t??ll?, jossa saksalaisia on yht? monta miljoonaa kuin siell? ruotsalaisia satojatuhansia, on toiskielisilt? kielletty yksinkertaisesti kaikki oikeudet, kenenk??n puhumatta siihen mit??n. Miten t?m? on mahdollista? Simeoni katseli ymp?rilleen vilpitt?m?sti ihmetellen ja mietiskeli juuri, soisiko h?n itselleen nautinnoksi pienen ivanaurun lirauksen, kun h?n samalla huomasi jotakin, joka selitti, miksi n?ihin kansallisuussorto-asioihin ei t??ll? puututtu.

Aseman ulosk?yt?v?n oven p??lle oli kiinnitetty Tshekkoslovakian uuden suojeluspyhimyksen, presidentti Woodrow Wilsonin medaljonkikuva. Se oli l?pimitaltaan siin? metrin korvilla ja montteerattu niin lujasti koloonsa, ett? arvattavasti maa ja taivas saisivat hukkua, eik? se siit? kuitenkaan irtautuisi. Siin? on selitys, ymm?rsi nyt asian Simeoni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mihin tuo mies sai syvemm?lle sormensa pistetyksi, siin? syntyi, jos ei muuta, niin ainakin mit? kiihkeint? kansallisuussortoa. Paikallaanhan siis onkin, ett? h?nen kuvansa on t??ll? julkisesti kansan rukoiltavana, arveli h?n, ja nautiskeli nyt itsekseen hiljaisesta, pitk?ksi venyv?st? ivan ja katkeruuden irvistyksest?.

Hotelliin ajettaessa oli sama n?ky edess?: liikekilvist? ja kaikkialta, miss? ennen oli saksan kielt? ollut, oli se nyt poistettu. Jos t?ll?kin kadulla olisi luudanvarsi heilahtanut edes niink??n monta kertaa kuin maalarin sivellin tuon kielikiihkon palveluksessa, olisivat tulokset ehdottomasti olleet paljoa arvokkaampia, sill? olisihan kadulla silloin ollut ehk? muutamia unsseja v?hemm?n t?sk?? ja saman verran enemm?n kulttuurileimaa. Mutta eip?s ole siihen ollut intoa eik? aikaa. Harmistuneena Simeoni, joka itse rakastaen kielt?ns? ja pit?en sit? arvossa koetti noudattaa samaa lakia toistenkin kieleen n?hden, pani merkille t?m?n ahdasmielisyyden ja ep?kulttuurin ilmeen sek? katseli murjottaen eteens?, ajurin huonon hevosen hyppiess? kivelt? toiselle Palace-hotellia kohti, joka matkak?sikirjassa oli ihan t?hdell? merkitty. Juhani lausui puolueettomasti ja kylm?sti tarkastuksiensa tuloksena: "T?m? on nyt sitten Prag", mutta Tuomas ei puhunut mit??n, virutti vain ajattelevaisen n?k?isen? kaulustansa v?h?n h?llemm?lle.

Kun sitten tultiin hotellin kaikkea muuta kuin houkuttelevan n?k?iseen etehiseen portinvartijan puheille, t?ytyi toverusten tietysti turvautua tuohon vihattuun saksankieleen, koska heille ei ollut koskaan p?lk?ht?nyt p??h?nk??n opetella edes yht? ainoata suhausta Johan Hussin kansan puheesta. Siit?k? sitten lie johtunut vai mist? se kolmiliiton mielest? erinomaisen kylm? ja tympe? kohtelu t?m?n viranomaisen puolelta, jota h?n osoitti, sit? ei Simeoni voinut menn? sanomaan; h?n totesi vain, ett? annettiinhan paikassa toki lupiin y?sija, jopa vaivauduttiin n?ytt?m??n itse huonekin, kun toverukset eiv?t olleet niin nerokkaita, ett? olisivat omin p?in sen l?yt?neet. P??stiinh?n kuitenkin lopuksi asettumaan taloksi ja l?hdettiin astua toilailemaan pitkin kaupungin katuja.

Toverukset, joiden aika ei my?nt?nyt ollenkaan ryhty? tutkimaan Pragin n?ht?vyyksi?, joita siell? kyll? tiesiv?t olevan hyvinkin arvokkaita ja mielenkiintoisia, p??ttiv?t pakostakin tyyty? vain siihen kuvaan, mik? syntyisi heid?n silm?verkkoonsa, kun he rauhallisesti ja h?t?ilem?tt? astelisivat toista katua yl?s ja toista alas. Se onkin uudessa ja oudossa kaupungissa ohjelmanumero, jota yleens? sopii suositella, mik?li vain tavallisen, jokap?iv?isen el?m?n katseleminen yleens? asianomaista huvittaa. Niinp? he siis kysyiv?t tiet? kaupungin keskustaan, jolloin heid?t ohjattiin suurelle Am Graben-kadulle -- sen tshekkil?ist? nime? on mahdoton muistaa. Ja n?kemist? on Pragin kaupungissa, sit? ei sovi kielt??.

Mit? yleis??n tulee, antaa, kuten jo on sanottu, slaavilaisuus ja juutalaisuus sille oman, suomalaisesta v?h?n it?maiselle tuntuvan ja hajahtavan leiman. Tummaverisin?, hiukan rasvaisina, vankkoina ja tukevina sek? hartioiltaan ett? nen?lt??n, vaeltavat tshekit itsetietoisesti katuansa, n?ht?v?sti t?ysin siemauksin nauttien, kuten heill? kernaasti lupa ja syy olkoonkin, vuosisataisten kansallisuustaistelujensa t?ydellisest? voittoon p??semisest?. Yleis?n leimana n?ytt?? olevan, v?liin esiintyv?st? h?lin?st? huolimatta, paljoa suurempi itsens? hillitsemiskyky kuin ryssill?, jopa suoranainen jurouskin, joka tuulahtaa muukalaisen heit? puhutellessa esiin jonkunmoisena ep?luuloisuuden ja itseens? sulkeutuneisuuden vivahduksena. T?m? oli ainakin Simeonilla ensi vaikutelmana. Ja kun h?n muisti niit? aivan suurenmoiselta n?ytt?vi? maanviljelysalueita, jotka ovat tshekkien ylpeys ja kunnia, sit? kielt?m?t?nt? tarmoa ja uutteruutta, jota se osoittaa kansassa olevan, tshekkien intohimoista ja kiihke?t? vuosisataista taistelua kansallisuutensa puolesta, koko maan hurjista ristiriidoista ja kamppailuista rikasta historiaa, ymm?rsi h?n varsin selv?sti, ett? t?ss? kansassa t?ytyi olla sisua erinomaisen runsaasti, elinvoimaa ja m??r?tietoista pyrkimyst?, joka todenn?k?isesti takaa sille johtavan aseman kolkallansa ja ehk? p??miehen paikan slaavilaisessa rintamassa. Ehk?p? tuo tyyneyden ja tanakkuuden vivahdus onkin vain sen raudan v?lkett?, jota aikain vaiheet ovat sen rintaan kasvattaneet?

Ja kun toverukset katselivat ymp?rilleen, tunnustivat he kernaasti, ett? kyll? tshekkien sopiikin olla tyytyv?isi?. He ovat n?ht?v?sti hyvin varakkaita, joiden maa pystyy tuottamaan runsaasti el?misen hyvyytt? sek? heille ett? muillekin. Upeat kaupat ja liikehuoneet reunustavat katua vierivieress?, raskaita tavarakuormia, edess? lihavuuttansa ?hkiv?t hevoset, menn? jyrist?? tiet?ns?, ruokakauppain ikkunat ovat pakaten t?ynn? kaikkea mahdollista, jopa mahdotontakin provianttia, ja ihmisten kasvoista n?kee, ett? he ovat kaikki s??nn?llisesti nauttineet kolme runsasta ateriaa p?iv?ss?. Upeina, korkearintaisina ja leve?lanteisina, voimastaan ja hedelm?llisyydest??n ylpein? kuin itse Astartet, vaeltavat tuossa tshekkil?isnaiset, poskilla verev? punerrus ja olemuksessa paljon slaavilaisen naisen kielt?m?t?nt? vieh?tysvoimaa. "T??ll? on sivilirekisterin pit?jill? paljon ty?t?", lausahti Tuomas tyynesti, kun oli hetkinen katseltu kadun liassa py?rivi? lapsia ja huomattu heid?n olevan siin? omassa elementiss??n, virkein? ja tervein? kuin rotat rikkal?j?ll?.

Kuta kauemmin veljekset liikuskelivat kaupungilla, joutuen n?kem??n sen kauniin aseman Moldaun kahden puolen, komeat sillat, tyynesti virtaavan joen, ja vaihtelevan rakennustyylin, jossa vanhojen, historiallisten rakennusten rinnalla kohosi uudenaikaisia kivimuureja, sit? enemm?n joutui ainakin Simeoni sen historiallis-romanttisen tunnelman valtaan, joka lieneekin Pragille ominainen. Kuin sattumalta tulivat he vanhaan juutalaisten synagogaan, joka oudolla n??ll??n keskell? uudenaikaisia korkeita rakennuksia her?tti heid?n huomiotaan. Menty??n sis??n ja suoritettuaan kumartelevalle vartijalle pienen p??symaksun saivat he n?hd? pyh?k?n, jolla on ik?? harjavuorensa p??ll? siin? kuusi ja puoli sataa vuotta. Pieni oli t?m? lain selityspaikka ja per?ti ummehtunut sen ilma, penkit omituisen malliset ja kuluneet, mutta k?yt?nn?ss? kuului se olevan viel?kin, ja "laki", "thora", oli siell? omalla pyh?ll? paikallaan kuten ennenkin. T?risev?ll? ??nell? selitteli vartija-?ij?, joka hengityksest??n p??tt?en sairasti viimeisen asteen keuhkotautia, pyh?n rakennuksensa historiaa, osoittaen ylpe?sti er?st? vanhaa ja haalistunutta lippua, joka riippui holvin katosta. Olivathan nimitt?in ruotsalaiset ja suomalaiset joukot vuonna 1648 tulla rynnist?neet aina Pragin porteille, valloittaneet jo osan kaupungista ja mielineet ryhty? lopustakin selv?? tekem??n, kun herrat Osnabr?ckiss? vihdoinkin p??siv?t sovintoon ja keskeyttiv?t t?m?n kolmikymmenvuotisen sodan huikean loppun?yt?ksen. Kaupungin puolustukseen olivat nyt israelinlapset ottaneet odottamattoman tarmokkaasti osaa, jonka johdosta keisari lahjoitti heille, pankkiireilleen, muistoksi tuon sanotun, viel?kin tallella olevan lipun. "Jaa jaa, ?ij? parka", arveli Simeoni itsekseen, "olisivatpa vain sen ajan Suomen pojat p??sseet aikomustensa perille, niin takaanpa, ett? olisi paikkakunnalta v?h?ksi ajaksi unehtunut sek? Roman ett? Moseksen usko." Koska vanhus oli puhunut ruotsalaisista, antoi Tuomas lopuksi h?nelle kymmenen ?yrin rahan, joka saattoi ukon vaipumaan syv?mietteisiin numismaattisiin tutkimuksiin. Juutalaisena h?n siit? kuitenkin perisi itselleen seitsenkertaisen voiton.

"Sen hakkapeliittasodan viimeinen rynnistys tapahtui siis t?ss? kaupungissa", puheli Simeoni silm?t harmaina ja hajamielisen n?k?isin?. "Mutta eik?s se t?st? alkanutkin? Alkoipa vainkin! Ellen v??rin muista, heitt?? rys?ytettiin t??ll? jostakin ikkunasta ulos kolme korkeasti katolista herraa ja siit?h?n se sitten p??si kulovalkea liikkeelle palaen niin kauan, ett? oli v?h?ll? polttaa koko Europasta kaiken ruokamullan pois. Mist? ne oikein silloin tappelivat?"

"Uskon puolesta", selitti Juhani. "Siit? asti, kun papit polttivat Johan Hussin ja Hieronymus Pragilaisen sek? kukistivat Hussilaiset, kesti t??ll? B?hmiss? kr?n?? katolisten ja protestanttien v?lill?, kunnes se johti veriseen sotaan, johon lopuksi sekaantui v?h?n jokahinen. Papit ja jesuiitat, joiden luvattu maa t?m? on aina ollut, siit? p??syyn kantavat, mutta huitoivat kai siihen joukkoon kaikki muutkin -- ett? nyt l?htiv?tkin pappien usutuksesta sotimaan!"

"Niin, omituisia olivat entisen ajan ihmiset", j?rkeili Simeoni. "Jos heid?n johtomiehens?, muista puhumattakaan, nyt ilmestyisiv?t teutaroimaan keskuuteemme aatteineen ja mielipiteineen, niin arvattavasti l?himm?lt? paloasemalta tilattaisiin kiireimm?n kaupalla ambulanssi ja mies viet?isiin muutamien lujien konstaapelien saattamana Lapinlahteen, jossa h?n sittemmin olisi l??ketieteen kandidaateilla mielenkiintoisena tutkimusobjektina. Muistelen hussilaisten jakaantuneen kahteen lahkoon, joista toinen, 'kalkkilaiset', vaati ehtoollisessa itselleen ei ainoastaan leip??, vaan viini? my?s; t?m?n j?lkim?isenh?n nimitt?in pappi itse nautti antamatta sit? seurakunnalleen ollenkaan. Ja t?st?kin asiasta pantiin monta kaulaa poikki puolin ja toisin."

"Mutta seh?n sent??n oli vaatimus, jonka ainakin voi ymm?rt??", harkitsi nyt Tuomas; "niin min?kin olisin tehnyt, sill? enp? totisesti olisi siet?nyt n?hd? pappilurjuksen kaatavan naamaansa minulle laillisesti kuuluvaa tavaraa, jonka kohtuudella taidan itselleni pyyt??."

"Niinp? niin", jahkaili Simeoni, "mit? siihen tulee, niin saattaapa nyttemmin kalkkilaisten j?lkel?isist? olla suurin osa sellaisia, jotka eiv?t pid? v?li? enemp?? viinist? kuin leiv?st?k??n -- osoittaneeko se sitten kehityksen kulkua eteen vai taakse p?in, en mene sanomaan. Kaiken kaikkiaan t?m? on erikoisten ja harvinaisten historiallisten tapausten n?ytt?m??, veljet, -- katsokaa Moldau-virtaa, kuinka kauniisti illan rusko kuvastaa sen pintaan, siint?vi? kukkuloita ja keisari Rudolfin linnaa, jossa h?n uneksi t?hdist? ja kullan teosta. Enp? ihmettelisi, jos itse pyh? Nepomuk nousisi noista aalloista..."

"J?tet??n nyt Nepomuk vain sinne virtaan, koskapa h?n on ollut siell? jo niin kauan, ett? hyvin viihtyy niiss? olosuhteissa -- meid?n t?ytyy toki menn? hiukan sy?m??n ja lep??m??n, etteiv?t voimat lopu kesken matkaa!"

Ja n?in sanoen tarttui Juhani p??tt?v?isesti Simeonia k?sipuolesta taluttaen h?net pois pyh?n Nepomukin sillalta, koska, kuten h?n selitti Tuomaalle, mies parka saattoi oireista p??tt?en pian langeta historialliseen lovetilaan, joka on viel? kauheampi kuin se, jossa h?n oli saapasnahkatornista palattuaan ja n?hty??n itsens? Lusifeeruksen. Varovasti he siis kuljettivat hajamielisen ja itsekseen jahkailevan Simeonin keskell?ns? aina Wenzel-aukeamalle saakka, jossa sitten pontevasti ruvettiin ottamaan selkoa el?m?n aineellisista puolista.

Hetken per?st? nouseskelivat veljekset er?it? portaita yl?s, jotka tuntuivat heist? hiukan liian yksinkertaisilta ja tomuisilta ollakseen vientiv?yl?n? siihen ensiluokan ravintolaan, jota heille oli suositettu. Mutta uskoahan t?ytyi ja perille mentiin. Avattuaan sitten oven tulivat he etehiseen, jonne vaatteitten vastaanottop?yd?n taakse oli kasattu suuri joukko wienil?istuoleja. Mutta p?yd?n ??ress?, riviss? kuin p??skyset puhelinlangalla, istui kolme valkorintaista edesk?yp??, kaikilla naamat oveen p?in ja edess??n kukkurallinen lautanen perunoita ja jotakin lihaa, n?ht?v?sti kanaa. Veljesten astuessa sis??n muljauttivat he kaikki kuin komennosta silmi??n tulijoihin p?in, kuitenkaan v?h??k??n keskeytt?m?tt? sy?nti?ns?, joka suoritettiin kumartuneena lautasen p??lle, ahmimalla ja kuurona kaikille muille inhimillisille intresseille. ?llistyneen Simeonin kysymykseen, oliko t?ss? yleinen ravintola, vastasivat he ny?k?ytt?en samalla kertaa kuin potkija-ukot p??t?ns? viereist? ovea kohti ja keskeytt?m?tt? jatkaen sy?mist??n. Simeoni kurkisti ovesta: sali oli suuri, mutta siell? ei ollut ainoatakaan el?v?? sielua. "Eih?n t??ll? ole ollenkaan ihmisi?!" k??ntyi h?n ihmettelem??n kyyppareille. Kuin surumielinen tuulen kohaus lenn?hti murheen pilvi jokaisen otsalle, mutta sy?mist?ns? he eiv?t keskeytt?neet, vaan omistivat lautasilleen entist? suurempaa ja kiinte?mp?? huomiota. Per?ti ?llistyneen? ja ymm?ll? moisesta traht??ri-menosta py?ritteli Simeoni lakkiansa oven suussa, kunnes kyypparien tekem? vaikutelma purkautui leve?ksi ja ravitsevaksi nauruksi, jonka turvin he virkein? p??siv?t ovesta ulos ja toiseen paikkaan. Siell? veljekset saattoivat panna merkille, ett? tshekkil?isill? on sama ominaisuus kuin veljill??n ryssill?: he ovat aivan mestareita valmistamaan erinomaisen maukkaita ja monipuolisia ruokia, joiden veroisia ei pursunnut ainoastakaan niist? ihmeellisist? sarvista, jotka pyh?lle marttyyrille ilmestyiv?t luolan sein??n. Ja h?nh?n oli kuitenkin Timon arvostelun mukaan taivaassa!

Passikokemuksia. -- Tuntematon Suomi. -- Tshekkil?isess? kirjakaupassa. -- Narodny Listy'n toimituksessa. -- Tshekkil?isess? pankissa.

Aamulla 18 p?iv?n? viittasi synk?n ja juhlallisen n?k?inen portinvartija etehisen sein?ll? oleviin erin?isiin julkipanoihin, joita oli siin? monella kielell?, viel?p? saksaksikin. Siin? tehtiin tiett?v?ksi, ett? matkustajain oli ehdottomasti persoonallisesti ment?v? poliisikamariin n?ytt?m??n passiaan, sill? ilman sen leimaa ei maassa saanut olla eik? sielt? p??ssyt pois. Mik?p? siin? auttoi, veljekset l?htiv?t sanottua paikkaa etsim??n, aavistaen, ett? t?m? oli vasta ensimm?inen monesta samallaisesta, edess? olevasta kokemuksesta.

Tultiin sellaiseen paikkaan, jollaisia poliisikamarit yleens? ovat. Ne eiv?t her?t? mit??n esteettisi? tunnelmia. "Pysyk??h?n per?ss?", sanoi Tuomas, ja raivautui nokkelasti ja kylm?sti ?llistyneen, n?ht?v?sti samalla asialla olevan yleis?n l?pi kirjurin p?yd?n ??reen, ly?den h?nen nen?ns? eteen kolme kappaletta maaherra Jalanderin antamia passeja, joista ainoastaan yksi oli kansissaan kiinni, mutta toiset kaksi kuin repaleiksi luettuja lainakirjaston suosituimpia rakkausromaaneja. Herra sihteeri ei siit? kuitenkaan ?llistynyt, vaan rupesi tavailemaan asianomaisten nimikirjoituksia, toimitus, joka taas nosti erin?isi? hikikarpaloita veli Juhanin otsalle. Mutta kun siit? oli selvitty -- siten, ett? sihteeri piirteli joitakin hyvin apokryyfisi? koukeroita Juhanin ristim?nimen j?lkeen kirjaansa -- otti mies esille sarjan erilaisia leimoja, ryk?isi ja rupesi iskem??n niit? passeihin, niin ett? p?yt? notkahteli. Virastot ovat aina rakastaneet leimoja ja onpa voinut huomata, ett? kuta kansanvaltaisempia olot ovat, sit? enemm?n tarvitaan leimasimia. Leimasinteollisuus on suoraan verrannollinen demokratian edistykseen: paperi, jossa sellainen l?ytyy, on jokaisesta todellisesta demokraatista "tabu", "pyh?", s.o., se sis?lt?? jonkunmoista maagillista voimaa, joka suojelee sit? ja sen paperin kantajaa.

Sihteeri lienee n?hnyt hienon hymyn pilkahduksen Simeonin suupieless? ja arvannut, mist? se johtui. Mutta ihmeellist?! H?n ei rypist?nyt ankarasti ja virallisesti kulmakarvojaan tuuheaksi vihan sillaksi, vaan -- hymyili h?nkin sardoonisesti. Simeonin teki mieli ojentaa k?tens? p?yd?n yli ja taputtaa h?nt? olkap??lle, sill? h?n oli kaikesta p??tt?en Pragin poliisilaitoksen viisaimpia miehi?. Mutta h?n ei tehnyt sit? kuitenkaan, koska h?n pelk?si, ett? maailma ymp?rill? ei h?nen hyv?? tarkoitustansa ymm?rt?isi, ja koska h?n sittenkin tunsi hiukan n?r?? tuota sihteeri? kohtaan siksi, ettei h?nell? n?ht?v?sti ollut suurta aavistusta siit?, mik? maailmanpaikka Suomi oli ja miss? se sijaitsi. H?n olisi arvattavasti silm?t ummessa osannut luetella Etel?-Amerikan tasavallat, unohtamatta Haitia ja muita sivistysvaltioita, jotka olivat olleet mukana antamassa "hunneille" selk??n, mutta Suomi ja suomalaiset -- mit? ne olivat? Katkerana mietti Simeoni, mit? ihmett? Suomen pit?isi tehd? tullakseen tunnetuksi. Kirjallisuus siin? ei auta, ei, vaikka tietoja Suomesta painettaisiin joka ainoa paperineli?sentti t?yteen, mink? kaikki Suomen paperitehtaat yhteens? valmistavat, ja se kirjallisuusm??r? sitten vy?rytett?isiin uutena aineen paisumuksena Europan yli; j?rk?ht?m?tt? silloinkin Europa kielt?ytyisi tutustumasta Suomeen -- se on sellainen ominaisuus tuon niemimaan asukkaissa. Mutta mik? muu valtio tahansa -- Albania! Kuinka intressanttia! Kuinka omituiset olot -- kerrassaan patriarkaaliset -- siell?h?n viel? vallitsee verikosto -- taitaisi olla parasta Suomessakin kielt?? lukutaito ja avioliitto, pukeutua nahkoihin ja asua luolissa -- arvattavasti maailman mielenkiinto silloin kohdistuisi meihin niin ?kki?, ett? ylim??r?isill? laivalinjoilla saataisiin ruveta rahtaamaan t?nne uteliaita turisteja, jotka tulisivat keskuuteemme lev?ht?m??n liikakulttuuristaan mielenkiintoisissa ja alkuper?isiss? oloissamme. -- Todenn?k?isesti meist? silloin tulisi sanomattoman kallis kansansirpale, jota suojeltaisiin rautah?kiss? kaikelta v?kivallalta kuin maailman viimeist? majavaa, ja josta kirjoitettaisiin toinen toistansa laajempi ja oppineempi teos...

"Kuule Tuomas, pid? hiukan silm?ll? tuota Simeonia sill? aikaa, kun k?yn ostamassa paperia ja liimaa, ett? saamme koettaa korjata n?it? passi-onnettomia. H?nh?n on aivan sen n?k?inen kuin mietiskelisi h?n murhayrityst? jotakin Tshekkoslovakian merkkihenkil?? vastaan!" Annettuaan n?m? ohjeet poistui Juhani luoden Simeoniin varoittavan katseen, ja Tuomas laski konstaapelimaisesti k?tens? t?m?n olkap??lle.

Niin oli se asia selv? ja jonkun aikaa my?hemmin tapasi Simeoni itsens? harhailemasta kaupungilla, uudelleen syventy?kseen sen hauskaan ja pittoreskiin ulkon?k??n. H?n astua tapsutteli siell? ja t??ll?, kunnes huomasi seisovansa suuren kirjakaupan ikkunan ??ress?, aivan kuin olisi ollut iltak?velyll??n Aleksilla, suorittamassa jo 16-vuotista vahtipalvelustaan Suomalaisen ja Akateemisen kirjakaupan n?yteikkunoiden ??ress?. Katsellessaan siin? rikasta ja monipuolista kirjavarastoa, mik?li saattoi ollenkaan p??st? selville oudoista nimist? ja otsakkeista, juolahti h?nelle mieleen menn? sis?lle kyselem??n itse kauppiaalta jotakin. Heti sen j?lkeen seisoi h?n hienon ja sivistyneen n?k?isen, viel? nuorenpuoleisen miehen edess?, esitti asiansa ja oli pian vilkkaassa keskustelussa.

Keskustelun aikana tunsi h?n vaistomaisesti is?nt?ns? puheen s?vyst?, ett? t?ll?kin oli Suomesta hyvin h?m?r?t k?sitykset. Kun h?n vaatimattomasti mainitsi, ett? Suomessakin on kirjakauppoja ja kustantajia, ja ett? siell? painetaan kaikenlaisia kirjoja, otettiin t?m? tieto vastaan jotenkin siihen tapaan, ett? "vai niin -- onpa hauskaa, ett? olette jo p??sseet niin pitk?lle". Ehk? Simeoni erehtyi t?ss?, mutta niin h?nest? ainakin tuntui. Tshekkil?isi? kehui kirjakauppias lukuhaluisiksi. "Kuinka suuria painoksia teid?n kirjailijainne teoksista otetaan?" kysyi Simeoni. "3-15,000 kappaletta", vastasi kirjakauppias. "Ja tshekkil?isi? on?" -- "Ehk? siin? 10 miljoonaa." Simeoni muisteli, ett? painosm??r?t nyttemmin saattaa Suomessakin, ainakin samassa liev?ss? reklaamitarkoituksessa, ilmoittaa jokseenkin samoiksi ja ett? suomalaisia on vain kolmisen miljoonaa; n?in ollen h?n ei puhunut suomalaisten painoksista ja asukasluvusta mit??n, sill? kirjakauppias ei olisi h?nt? uskonut. Simeoni sai kuulla, ett? Tshekko-Slovakian kirjatuotanto on vilkasta, ett? l?ytyy suuria kansallisia kustannusliikkeit?, jotka t?ysin pystyv?t tyydytt?m??n kansan kulttuuritarpeen, ett? kansakouluoppikirjat ovat valtion huollettavina ja ett? kirjakauppaj?rjestelm? on suunnilleen sama kuin Saksassa -- eli siis sama kuin Suomessakin. H?nelle n?ytettiin kohteliaasti kauniita tshekkil?isi? teoksia, joskaan mit??n sellaista, joka olisi kest?nyt kilpailun Seitsem?n veljeksen, Suomen kansan satujen tahi muiden loistoteostemme kanssa, ei tuntunut olevan. Suuri ja laaja propagandateos Tshekko-Slovakiasta oli my?skin n?ht?v?n?. Simeoni p??si selville siit?, mink? oli jo ennest??nkin tiennyt, ett? t?m?n kansan el?m? on kirjalliseenkin tulevaisuuteen n?hden ep?ilem?tt? lujalla kansallisella pohjalla, jolle sopii toivo rikkaasti rakentaa niin paljon kuin voimat my?nt?v?t.

"Mik? on teill? tavallinen kirjailijapalkkioiden maksuperuste?" kysyi Simeoni vihdoin uteliaasti. "Arkkipalkkio ensimm?iselt? ja seuraavilta tuhansilta". Siis samaan tapaan kuin Ruotsissa. Keskustelu siirtyi sitten yleisemmille aloille, p??ttyen tiedusteluun, mink? verran Suomessa tunnettiin tshekkil?ist? kulttuuria. Kun Simeoni mainitsi, ett? m.m. tshekkil?isist? s?velt?jist? tunnetaan etevimm?t Suomessa kuten muissakin kulttuurimaissa, n?ytti kyselij? ilahtuvan melkoisesti. Simeonin kohteliaisuuteen ei h?nell? kuitenkaan ollut mit??n vastaavaa sanottavana, ei esimerkiksi sit?, ett? Sibelius tunnettaisiin Tshekko-Slovakiassa kuten muissakin kulttuurimaissa.

Simeoni oli tyytyv?inen k?yntiins?, kiitteli ja l?hti. Menness??n h?n viel? tapaili muutamia sidottuja kirjoja kouraansa, kuuli, ett? ne olivat valtion kustantamia kansakouluoppikirjoja ja pys?htyi. Ensi silm?ys osoitti ne ulkoasultaan toisluokkaisiksi: paperi oli huonoa ja sidonta viel? huonompaa. Kirjakauppias kohautti hym?ht?en olkap?it??n. Mutta luonnollistahan oli, ett? t?m?n t?ytyi tuloksen olla valtion puuhista t?ll? alalla nykyisten hintain aikana.

Kun Juhania ja Tuomasta, jotka olivat menneet hiukan tutustumaan Pragin liike-el?m??n, ei viel?k??n kuulunut, tallusteli Simeoni uusine tietoineen j?lleen katuja ristiin ja rastiin, kunnes h?nen katseensa osui er??n korkean talon sein?ll? oleviin suuriin kirjaimiin, jotka muodostivat nimen "Narodny Listy". -"Eih?n vain", ajatteli h?n, "tuossa liene sanomalehden toimitus? On vainkin." Ja koska h?n oli varustanut itselleen yst?v?ns? sanomalehtimies Vehkaper?n suosituskortin t?llaista mahdollisuutta ajatellen, kaivoi h?n sen nyt liivins? povitaskusta ja vaelsi rohkeasti sis??n suuresta, ammottavasta ovesta. H?n oli aikoinaan, opeteltuaan luku- ja kirjoitustaidon, ty?skennellyt kotimaassaan sanomalehtimiehen?, ja oli siit? saakka sanomalehti? ja sanomalehtimiehi? hartaasti sek? vihannut ett? rakastanut. Siksip? h?n nyt oli utelias n?kem??n, milt? tshekko-slovakialainen neekeri n?ytt?isi.

Ensimm?inen kokemus oli heti sama kuin Suomenkin lehtien toimituksissa -- p??toimittaja ei ollut tavattavissa eik? ollut tietoa, milloin h?n tulee. "Mik? on p??toimittaja?" kysyi kerta Manchester Guardianin ?lyk?s ja leikillinen ulkomaanosaston toimittaja, mr Sidebotham, Simeonilta, joka aikoinaan oli samoin kuin nytkin harhaillut Manchesterin katuja ja joutunut sanotun lehden toimitukseen, ja kun Simeonilla ei ollut siihen heti sopivaa vastausta, vastasi kysyj? itse: "Se on se toimittaja, joka ei ole ja jonka ei koskaan tarvitse olla tavattavissa". Mutta sen sijaan oli t??ll?kin, kuten aina Suomessa ja arvattavasti kaikkialla maailmassa, toimitussihteeri kyll? saapuvilla ja valmis antamaan kaukaiselle virkaveljelleen kaikkia niit? tietoja, joita t?m? suinkin halusi.

Narodny Listy on suuri lehti; toimittajan ilmoituksen mukaan sit? painetaan 80,000 kpl. p?ivitt?in, mik? ei olekaan mahdotonta v?kilukuun verraten. Puoluekantaa ei ilmoiteta, mutta tosiasiallisesti se on "kansallis-demokraattinen agraarisella pohjalla." Tshekkil?iset talonpojat ovat ahkeria sanomalehtien lukijoita. Bolshevismia ei tarvitse pel?t?, sill? jo nykyiset ja parhaallaan uudistusten alaisina olevat maanomistussuhteet kiinnittiv?t kansan m??r?? vimman ja parhaan osan itsen?iseen ja innokkaaseen ty?h?n yksityisen maanomistuksen pohjalla. Vasta saavutettu kansallinen ja valtiollinen voitto on aikaansaanut my?s kaikissa luokissa voimakkaan is?nmaallisen innostuksen, ja sekin tekee bolshevismin opit tshekkil?iselle aivan oudoiksi ja h?nen mielest??n kerrassaan j?rjett?miksi. Valtion el?m?n p??huomio on tietysti kohdistunut valtakunnan uuden aseman, taloudellisen el?m?n ja poliittisten suhteitten lujittamiseen. Taloudellisessa suhteessa on Tshekko-Slovakialla hyv?t edellytykset: paitsi tuottavaa maanviljelyst? on sill? perint?n? yhteismonarkian ajoilta melkoisen korkealla kannalla oleva teollisuus; puutavaran tuottajanakin se pystyy harjoittamaan huomattavaa vienti?. Siksip? onkin valtakunnan raha sent??n parempaa kuin Puolan, puhumattakaan It?vallasta.

"Niin, It?vallan asema ei liene kadehdittava?" sanoi Simeoni, vilkaisten kulmiensa alta is?nt??ns?.

"Ei siell? kuitenkaan niin suurta h?t?? ole kuin he itse valittavat", vastasi t?m? kylm?sti.

Sitten Simeoni sai tehd? selkoa Suomen oloista ja Kronstadtin kapinasta, jonka kukistumisesta lehti juuri silloin oli saanut tietoja. Toimittaja oli selvill? asioistamme sangen hyvin ja lausui sivumennen ihmettelyns? suomalaisten tunnetusta saksalaisyst?vyydest?. Simeoni vastasi kysyen:

"Kenenk? voitosta Tshekko-Slovakia saavutti nykyisen asemansa?"

"Ententen", vastasi toimittaja ja lis?si sitten hymyillen: "Ja Suomi siit?, ett? Saksa voitti Ven?j?n. Meid?n pikku kansain oli menetelt?v? siell? niin, t??ll? n?in."

Puolituntinen kului hauskasti, kunnes toimittaja vihdoin kysyi nauraen, olivatko vieraat saaneet Pragissa kylliksi ja hyv?? ruokaa, tiedustelu, joka osoitti, miten t?rke? t?m? ala tuossa viinin ja hunajan maassa on. Ja kun Simeoni vastasi siihen sek? my?nt?en ett? kehuen, lis?si toimittaja ylpe?sti:

"Niin, me sy?mme t??ll? Tshekko-Slovakiassa todellakin hyvin."

Tultuaan kadulle pys?htyi Simeoni tarkastamaan n?ky?, joka jo edellisen? p?iv?n? oli her?tt?nyt h?nen huomiotansa: er?st? lajia hevosen valjaita, jotka todistivat h?nen olevan toisessa maassa kuin Suomessa. L?nget olivat eritt?in raskaat ja paksupuiset, niin ett? olisi luullut v?hemm?nkin riitt?v?n, vaikka vankkurit per?ss? olivatkin tavattoman suuret. Mutta paitsi tavallista nahkavuorausta oli niskan puolelle rakennettu nahasta korkealle kohoava koriste, joka varmuuden vuoksi oli isketty t?yteen messinkiheloja, niin ett? hevosella oli sel?ss??n kuin jonkunmoinen vaski-ies. Tuolla kaikella ei voinut olla mit??n tarkoitusta, vaan teki se l?nget raskaiksi sek? hevoselle ett? muille k?sittelij?ille, ja n?ytti Simeonista, joka aina oli koettanut saada Valko paran valjaat niin keveiksi ja sopiviksi kuin suinkin, aivan raakalaismaiselta. Mutta t?m? oli kuitenkin pienimpi? ihmeit?, mit? Simeoni tuli matkallaan el?inten kohtelusta n?kem??n.

Pian h?n sitten tapasi Juhanin ja Tuomaan, jotka olivat kumpikin haarallaan hoidelleet asioitaan. Nyt he olivat menossa Tshekko-Slovakian kansalliseen pankkiin, ja koska Simeonikin oli joskus "diskannut" jonkun "maisterivekselin", p??tti h?n menn? mukaan, n?hd?kseen, milt? t?ss? maassa n?ytt?isi sellainen laitos. Heid?t saateltiin monia portaita yl?s ja pitki? k?yt?vi? my?ten, kunnes he huomasivat seisovansa pienen, nuorenpuoleisen, hiukan japanilaista muistuttavan miehen edess?, joka kiinnitti heihin kysyv?sti katseensa. Nytp? Juhani, joka Jukolan is?nt?n? oli tottunut puhuttelemaan Viertolan patruunaa, lautamies M?kel??, rovastia, kanttoria, nimismiest? ja muita suuria herroja, nopeasti teki selv?? asiasta, ruveten keskustelemaan tuon miehen kanssa miljoonista, kansallisista pankkilaitoksista, tuonnista ja viennist?, kaupasta ja teollisuudesta, niin ett? Simeonin korvissa rupesi humisemaan. H?n sai siin? kuulla, ett? Tshekko-Slovakian rahalaitokset olivat kansallisissa k?siss?, eik? juutalaisten huostassa, kuten esimerkiksi Unkarissa, ja ett? ne katsoivat toimivansa hyv?ll? menestyksell?, nojautuen maan suureen tuotantokykyyn. Juhani teki puolestaan pontevasti selv?? oman maamme asioista ja Tuomas s?esti h?nt? pist?en v?liin lyhyen ja vankan huomautuksen silloin t?ll?in. Olihan h?nell? Impivaaran tilalla valtaiset tukkimets?t, joiden puolesta sopi nousta puhumaan maailman mahtavainkin edess? sangen keve?ll? ja rauhallisella omallatunnolla. N?in vy?ryiv?t Simeonin henkisilmien editse maailman kaupan eri puolet kuin kultarahat runsauden sarvesta, ja h?n katseli niit? lumottuna, sill? Jukolan talon palkattomana set?miehen? h?n oli j??nyt mammonasta osattomaksi, omistaen el?m?nty?ns? tavaran hankkimiseksi taivaassa. Mutta h?n oli silti ylpe? veljiens? puolesta, sill? olihan komeaa n?hd?, kuinka Jukolan vanhimmat veljet pystyiv?t kunnollisesti edustamaan maansa taloudellista puolta n?iss? vieraissa ja meit? aina v?heksym??n taipuvissa oloissa.

T?ss?p? sitten olikin kaikki, mit? Simeoni ehti Pragin kaupungista ja siin? asustavasta kansasta saada tiet?? yhden vuorokauden kuluessa. Loppuvaikutelma oli h?nell? se, ett? tshekkil?isill? on voimakas ja nuorekas halu p??st? edistym??n kaikilla aloilla ja ett? he todenn?k?isesti tulevat my?s pyrkimyksiss??n onnistumaan. Mit?p? siis muuta, kuin my?t?mielinen onnittelu ja menestyksen toivotus! Ellei ahdasta kansalliskiihkoa olisi, todistaen sittenkin kulttuurin nuoruudesta, olisivat Simeonin muistot Pragista ylip??t??n eritt?in mieluiset. Kohottaen k?tens? asemahuoneella, h?lisev?n ja sekalaisen yleis?n keskell?, Wilsonin j?ttil?ismedaljonkia kohti, manasi Simeoni pois kansallissorron hengen ja sijaan rauhan, sovun ja vapauden tshekkil?isten, saksalaisten, slovakien ja unkarilaisten keskeen.

Gulliverit ja Lilliputit. -- It?vallan tulli. -- Masennuksen valtakunta. -- Suuret rahalaukut. -- Y?tunnelma Wieniin tullessa.

Juna kiljaisi ilosta saadessaan taas kunnian kuljettaa Jukolan veljeksi? edelleen heid?n kansainv?lisell? tarkastusmatkallaan. Kello osoitti nelj?? iltap?iv?ll?, taivas oli aivan pilvet?n, luonnossa yh? enemm?n elpyv?n kev??n virkeytt?. Veljekset asettelivat tavaransa ikkunapaikoille ja pist?ytyiv?t viel? jonnekin, kunnes palasivat takaisin osastoonsa. Silloin oli ikkunapaikoille asettunut kaksi englantilaista. Toverusten tavarat oli siev?sti nostettu syrj??n.

"Miehen tulee itse??n jalosti puolustaa, koska maailma h?nt? sortaa tahtoo", sanoi Juhani jyrk?sti ja katsahti kysyv?sti tovereihinsa. Mutta n?m? kielsiv?t, tahtomatta ruveta asiasta huomauttamaan, koska heill? kuitenkin oli kaikilla hyv?t istumapaikat. Niin l?hdettiin ja uteliaina tarkastelivat veljekset sek? matkatovereitansa ett? j?ttil?isfilmin? ohi kiit?vi? maisemia.

Sokealta eno-vainajaltaan ja eritt?inkin merimies Nikolta oli Simeoni kuullut paljonkin englantilaisista, oli heist? lukenut ja olipa vihdoin itse k?ynytkin iloisen Englannin mantereella. Siit? matkasta h?nell? ei ollut mit??n ik?v?? muistoa -- p?invastoin. Mutta h?nell? oli jo silloin her?nnyt mieless? haparoiva ajatus jostakin vertauksesta, joka selitt?isi h?nelle englantilaisten ja suomalaisten, ehk?p? useimpain muidenkin kansojen suhteen havainnollisesti, vaikka h?n ei ollut saanut ajatustaan oikein kirkastetuksi. Katsoessaan nyt noita kahta lippalakkiin, vankkaan sadetakkiin, paksuihin nahkahansikkaihin puettua miest?, joiden kasvoille kylm? ilme, suurehko piippu ja kilpikonnanluusankaiset, geometrisen py?re?t silm?lasit antoivat leimansa, ?lysi h?n ?kki?, mit? oli silloin hakenut: -- nuo englantilaiset ovat Gulliverej? ja me kaikki muut -- Lilliputteja. Kulkivat he miss? hyv?ns?, katsoivat he vaistomaisesti "alas" kaikkiin muihin, jotka kyll?kin t?ydellisin?, mutta pienuutensa vuoksi silti niin naurettavina puuhailivat tuossa heid?n jalkainsa juuressa. Eih?n t?llaisille j?ttil?isille voinut juolahtaa mieleenk??n, ett? heid?n esimerkiksi matkoilla tarvitsisi osoittaa mit??n huomiota Lilliputtien mukavuudelle, sill? jo yksinomaan tuo suuruus-eroitus ik??nkuin itsest??n teki sen tarpeettomaksi. Eih?n Lilliputeilla voinut tietysti olla mit??n sanomista, jos he milloin aukaisivat akkunan, milloin sen sulkivat, polttivat vaunun tupaten t?yteen ankaran v?kev?? savua tahi tekiv?t mit? yleens? halusivat, nauraa hohottivat niin, ett? Lilliputeilla korvat soivat "tilli?", ja antoivat ymp?rist?n ihailla heid?n kidastansa v?lkkyv?? loistoisaa kulta-aarretta. "Sanotaan kullan sodan aikana siirtyneen ententen haltuun ja niinp? todella n?ytt?? k?yneenkin", arveli Simeoni siin? muun puheen lomassa, kun menn? jyryytettiin eteenp?in ja katseltiin toisiaan sek? maisemia.

Ne olivat samoja kauniisti kumpuilevia viljelyksi?, joita veljekset olivat jo n?hneet kyll?lt??n Pragiin tullessaan. Sielt? t??lt? h??m?itt?v?t korkeammat kukkulat osoittivat kuljettavan yl?nk?maitten v?lisess? uomassa, joka arvattavasti johti juuri heid?n kulkemaansa tiet? Unkarin tasangolta B?hmin l?pi Elben l?hteille saakka, ja siit? Erzgebirgen l?pi Keski-Europan tasangolle. He olivat siis siin? uomassa, joka oli h?m?r?st? muinaisuudesta saakka ik??nkuin kanavan tavoin johtanut patoutuneet ja liikkumahaluiset kansat Unkarin suuresta tasankos?ili?st? L?nsi-Europan vitsaukseksi. T?t? tiet? olivat arvattavasti unkarilaisetkin k?ytt?neet rynn?tess??n Saksaan ja pakottaessaan sen maksamaan itselleen veroa. Suurta mielikuvitusta ei tarvitse kuvitellessaan, mink?laista hurjaa joukkoa tuo magyarien lauma siihen aikaan oli, ja kuitenkin saattaa nykyaikaisen ihmisen kuvittelukyky olla liian heikko esitt?m??n koko sen aikaista totuutta kaikessa realistisessa hirveydess??n; sellaisia poikia olivat serkkumme viel? 1000 vuotta sitten.

N?m? historialliset unelmat keskeytyiv?t saavuttaessa Smuntin asemalle, jossa It?vallan tupakanvihastaan kuuluisa tulli otti toverukset k?siins?. Tupakan orjana ahersi seurueesta ainoastaan Simeoni, joka oli huomannut tuolla yrtill? olevan melkoisia etuja, jos varjopuoliakin, ja tottuneena aina k?ytt?m??n samaa lajia oli varannut kotimaasta mukaansa muutamia savukelaatikoita. Jos h?n nyt olisi tehnyt samoin kuin kaikki muut: valehdellut, ettei ole tupakkaa, olisi h?n p??ssyt menem??n niine hyvineen, mutta kun h?n ei voinut valehdella, vaan ilmoitti totuuden, rupesi tullimies kuivasti laskemaan laatikkojen lukum??r??. Kaksi h?n antoi pois, mutta lopusta olisi pit?nyt maksaa tullia. "Me tarvitsemme my?s tupakkaa", ilmoittivat nyt Juhani ja Tuomas auttaakseen Simeonia ja saadakseen siis hekin kaksi laatikkoa ilmaiseksi mukaansa, mutta tullimiesp? huomautti kuivasti herrojen ?sken p?invastoin sanoneen, etteiv?t he polta ollenkaan. Koska Simeoni ei halunnut maksaa tullia, lahjoitti h?n lopuksi nuo laatikot tullimiehelle, mutta ei t?m? edes kiitt?nyt. Ei tainnut kuitenkaan miesparalle lahja pahaa tehd?, sill? tuskinpa h?nell? oli palkkaa riitt?v?sti kunnolliseen tupakkaan. Koska tullin kanssa v?nk??minen on aina hiukan kiusallista, istuivat veljekset loppumatkan sadatellen itsekseen, ik??nkuin asia olisi ollut sen arvoinen.

Pimeys peitti maailman ja junan jyrin? vaikutti unettavasti ja yksitoikkoisesti. Kuta l?hemm?ksi Wieni? tultiin, sit? enemm?n toverukset joutuivat omituisen, ymp?rist?st?, ihmisten ilmeist?, kaikkialta huokuvan hiljaisen masennuksen ja resignatsionin valtaan. Se oli luultavasti itsepetosta kaikki, johtunutta vain siit?, mit? oli luettu ja kuultu It?vallan kurjista oloista, sill? veljesten huomiopiiriin ei todellakaan mit??n erikoisempaa kurjuutta sattunut, mutta tuon tunnelman syntyminen oli kuitenkin tosiasiallista. Ainoa seikka; joka jo junassa her?tti t?lt? kannalta heid?n huomiotaan, oli kondukt??rien ja muiden rahaa k?yttelevien oudostuttavan suuri nahkainen rahalaukku. Siin? oli eri seteleille omat osastonsa ja kun seteleist? toiset olivat melko kookkaita, muodostui tuosta laukusta pullea ja t?ysin?inen kuin puuhakkaan asianajajan salkku. T?m?n n?hdess??n ja muistaen maassa vallitsevaa puutetta tuumi Juhani: "Niin, leip?? ei kyll? Latom?en talossa aina ole, mutta tuota rahan roskaa on niin, ett? hirvitt??." N?m? rahalaukut olivat sitten tyypillisin? sivukoristeina kaikilla rahan k?ytt?jill? koko Tonavan laaksossa, aina siihen asti, kunnes ne veljesten noustessa Belgradissa kansainv?liseen pikajunaan katosivat heid?n n?kyvist??n. Valikoima niist? olisi v?ltt?m?tt? saatava asianomaisten maitten historiallisiin museoihin todistamaan menneist? ankarista pulakausista.

Kello 12 y?ll? saapuivat veljekset Wieniin ja ajoivat hotelliin. He olivat luulleet, ett? t?m? Europan iloisin kaupunki olisi huvitteluel?m??n n?hden vilkkaimmillaan t?h?n vuorokauden aikaan, mutta erehtyiv?t: kaupunki tuntui aivan kuin kuolleelta. Kaikki ravintolat oli suljettu eik? ihmisi? n?kynyt paljoakaan liikkeell?. V?synein? toverukset rupesivat katselemaan hotelliansa, joka oli heille neuvottu jo Pragista pit?en, ja huomasivat pettyneens? siin? kokonaan. Sen vanhat, kosteat ja ummehtuneet huoneet, hydraulisella puristimella ij?isyyshitaasti liikkuva hissi, ja palvelevainen, mutta k?hiv? ja yskiv?, naskalinen?inen portinvartija, joka oli kuin ilmeinen Kuninkalan Eenokki keuhkotautinsa viimeisell? asteella, olivat omiaan lis??m??n sit? tunnelmaa, ett? entisten keisarien upean Wienin sijaan oli tultu johonkin rauniokaupunkiin, jossa asustaa vain haamuja ja y?ky?peleit?. Ennen kuin Simeoni kallistui vuoteelleen, tutki h?n tarkoin huoneensa vieress? olevan typ?tyhj?n ja kammottavan alkoovin, kohautteli sein?verhoja ja kurkisti vuoteensa alle, silt? varalta, ett? siell? olisi joku pitk?ll? tikarilla varustettu it?valtalainen rosvo yst?v?llisiss? aikeissa. Sitten h?n nukahti, huomattuaan juuri sit? ennen ajatuksissansa hyr?illeens? jotakin wienil?isvalssin palasta.

P?iv? Wieniss?. -- Herr Fiaker. -- Rahaa paaleittain. -- Yleinen el?m?n ilme. -- Bella gerant alii. -- Elintarvepulia ja hintoja. -- Ravintolamoraalia. -- Juoppouden harvinaisuus. -- Pyh?n Tapanin tuomiokirkko ja goottilainen kirkkotyyli. -- Gretchenin rukous.

Kirkkaana ja l?mp?isen? valkeni maaliskuun 19, Marian ilmestymisen p?iv?. Lev?tty??n riitt?v?sti her?siv?t toverukset siihen mieluiseen tunnelmaan, joka on terveille ja uteliaille ihmisille luonnollinen vieraalla ja kuuluisalla paikkakunnalla. Tosin heill? ei ollut paljon tilaisuutta tiedonhaluansa tyydytt??, sill? yksi p?iv? oli vain Wienin kohdalle sallittu, mutta eih?n se silti hauskuutta sen v?hemm?ksi tehnyt.

Wieniss? ei sovi kuten Suomessa ankaralla ??nell? tahi kiivaalla vihellyksell? kutsua luokseen "issikkaa", "ajuria" tahi mit? nime? kukin haluaa k?ytt??, vaan on t?t? ammattilaista puhuteltava sulavasti sanoilla "Herr Fiaker". H?nell? on mukavat ja tilavat vaunut, joihin mahtuu kolme, jopa nelj?kin henkil??, sek? edess? kaksi hevosta, joita h?n taitavasti ohjailee katuvilin?ss?. Ja h?n on siit? ihmeellinen, ett? h?n vastaa heti kohteliaasti, kun h?nelt? kysyt??n, ollen siis poikkeuksena suomalaisesta ammattikunnasta, jonka j?senten velvollisuuksiin, kuten tunnettua, kuuluu joko olla kokonaan vastaamatta tahi kirota.

Kun nyt Herr Fiakerin maksuvaatimukset liikkuivat huimaavissa summissa, t?ytyi veljesten ensi ty?kseen l?hte? pankkiin hakemaan rahaa. He keskustelivat vakavasti, olisiko syyt? ostaa varsinainen, maan tarpeitten mukainen rahasalkku, mutta hylk?siv?t t?m?n ajatuksen, vahvasti luottaen kaikkien taskujensa kuutiotilavuuteen. V?h?ll? oli kuitenkin, ettei t?m? luottamus joutunut h?pe??n, sill? kun pankin kassanhoitaja ylimielisesti hymyillen latoi Tuomaan eteen setelipinkan toisensa j?lkeen, kysyi t?m? huolestuneena, ottaisivatko veljetkin osan taakasta kantaakseen, sill? ei h?n ainakaan yksin??n rapea n?it? paperipaaleja pitkin katuja haalaamaan. Huomattuaan toverusten ihmettelev?n ilmeen naurahti pankkimies kuivasti ja lausahti: "Eih?n tuossa ole viel? paljoakaan!" Pulleina rahamiehin? painuivat veljekset sitten ulos, antaen aluksi Herr Fiakerin ajella pitkin upeita katuja, minne halusi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet