Read Ebook: Lentävä hollantilainen by Fogowitz Andrea H

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 135 lines and 10132 words, and 3 pages

ia. Voidakseen niihin menn? t?ytyy ensiksikin olla avojaloin ja toiseksi pit?? olla v?hin nuoralla-tanssijan sukua sek? osata uida.

-- Frank, -- sanoi herra Rostales muutamalle neekerille, -- oletko valmis?

-- Olen, herra.

-- Is?, -- virkkoi nuori Louis Rostales, -- ellette pane vastaan, menen min? Frankin matkaan. Laputcha ilmoitti minulle sorsain jo tulleen. Menisin mielell?ni huomenna niit? ampumaan.

-- Sorsanko ammuntaan? Silloin tulen min?kin mukaan, lis?sin sukkelasti.

L?ht? oli pian p??tetty. Vanha Rostales toivotti onnea matkallemme ja k?ski meid?n aamiaiselle tulla kotiin.

Heti sen j?lkeen vene jo suikkelehti halki aaltojen Pointe-aux-Joncsiin p?in, joka oli noin kuuden peninkulman p??ss? Biloxista. Frank oli per?miehen?. Louis Rostales, istuen maston juurella sanaakaan sanomatta, veteli sauhuja sikaristaan; min? taas istuin keulassa. Frank nukahti viimein airon yksitoikkoiseen liikkeeseen ja jatkoi teht?v??ns? aivan konemaisesti. Minusta se tuntui arveluttavalta ja siksi huomautin nuorta Rostalesia pit?m??n silm?ll? neekeri?. H?n sieppasi paikalla suuren calebassin , joka sattui olemaan veneess?, t?ytti sen merivedell? ja viskasi veden neekerille vasten silmi?. Frank kipsahti, her?si, kadotti tasapainon ja heilahti mereen, jonne joutuivat my?skin purjenuora toiselle ja mela toiselle puolella veneest?. Tilamme oli hyvin arveluttava. Min? tartuin irtip??sseeseen purjeeseen, joka liehui tuulessa, sidoin sen mastoon ja k?skin Louis Rostalesia heti ottamaan airon ja auttamaan veneeseen neekerin, joka voimakkaasti ui per?st?mme. Rostales ei kuitenkaan pit?nyt kiirett?. H?n purki vihaansa Frankille, jota h?n tahtoi pakottaa pelastamaan pudonneen melan, ennenkuin laski h?net veneeseen.

-- Olkaa hyv? ja p??st?k?? minut veneeseen, pyyteli neekeri. -- Hai tarttuu jalkoihin; tuossa tuokiossa olen hain kidassa!

-- Sen parempi sinulle, heitti?! Hae mela tai hukutan sinut.

Rostalesilla oli pyssy ladattuna ja h?n t?ht?si neekeri?. H?n seurasi is?ns? tapaa, joka uhkauksensa pani aina heti t?yt?nt??n.

Frank p??tti hakea melan, sill? h?n v?hemm?n pelk?si haita kuin herransa vihaa. Kun h?n molemmin k?sin tarttui veneen laitaan noustaksensa yl?s, iski Louis Rostales h?nt? viel? airolla p??h?n. Frank, jonka p??kallo oli kovaa tekoa, ei v?litt?nyt ly?nnist? mit??n, vaan j?ntevill? k?sill??n kiepsautti itsens? veneeseen. H?n istui jo paikallaan koskettamatta hyp?tess??n veneen laitaakaan. Is?nt? ja orja n?yttiv?t muutamain minuuttien kuluttua j?lleen olevan paraat yst?v?t.

Ihmetelless?ni ymp?r?iv?n luonnon mahtavuutta kulki vene melkein nuolen nopeudella Biloxin ja Pointe-aux-Joncsin v?lin. Ranta, johon laskimme maalle, oli ik?v?n n?k?ist?. Rostalesiila oli siell? nelj?tt?sataa elukkaa, mutta ei siell? n?kynyt ainoatakaan puuta, ei pienint?k??n kasvullisuuden merkki?. Olisi hyvin hyv?sti voinut luulla saarta asumattomaksi, jollei hietikolla olisi huomannut r??syist? kerj?l?ist?, joka pyssy olalla vakavin askelin meit? l?hestyi. Se oli Laputcha, villi paimen, jonka t?hden olimme sinne tulleet. Laputchasta olin erehtynyt niinkuin kaikesta muustakin. Olin toivonut n?kev?ni oikean villin semenoolin kansallispuvussaan, mutta edess?ni oli vain urhoollisen kansan turmeltunut j?lkel?inen. Laputcha oli hiihnoilla k??rinyt jalkoihinsa nahkoja, lanteilla h?nell? oli kappale sinist? pumpulivaatetta, muu ruumis aivan paljaana. H?nell? oli paksut hiukset ja sankka tukka, joka oli yht? karhea kuin piikkisian piikit, H?nen silm?ns? paloivat kuin k??rmeen, joka piileilee pensaikossa. Laputcha p??sti kurkustaan ??ni?, joita en ensin ollenkaan ymm?rt?nyt; se kuului rastaan karinalta. Kun tarkoin kuuntelin, huomasin h?nen huonosti ranskaksi mongertavan:

-- Vanha Rostales hyv?, nuori Rostales hyv?!

Viekas mies kiitti is?nti??n saamistaan ruokavaroista.

-- Frank, musta mies, paha, h?n lis?si.

Villit eiv?t ollenkaan sied? neekerej?. Viitaten sitten l?nteen ja osottaen kirkasta aurinkoa, h?n toimesi:

-- Paha, hyvin paha! Myrsky! Myrsky!

Nuori Rostales selitti minulle, sitten kun Laputcha oli mongertanut koko joukon ranskalaisia, englantilaisia ja espanjalaisia sanoja, paimenen ihmettelev?n, ett? me sellaisella ilmalla olemme tulleet Pointe-aux-Joncsiin, ja kehoittavan meit? viel? sin? iltana palaamaan, jollei sekin jo ollut liian my?h?ist?. Laputcha pyysi meit? kulkemaan jalkaisin rantaa pitkin, sill? aikaa kun h?n aikoi kulettaa veneemme asuntonsa luo. Ketter?sti kuin apina h?n hypp?si veneeseen. Oikeinpa tuntui kammottavalta, kun n?imme tuon kummallisen, aavemaisen haamun iltaruskon hohteessa merell? kiit?v?n.

Paimen, joka oli saapunut perille paljoa ennen meit?, oli sytytt?nyt tulen kattilan alle ja istuutunut sen ??reen. Ymp?rille muodosti karja laajan keh?n, jonka l?pi meid?n t?ytyi kulkea hyvin varovasti, etteiv?t elukat olisi meit? raadelleet. Sitten kun Laputcha oli kutsunut meit? istumaan, viittasi h?n k?skev?sti neekerille, joka paikalla h?nt? totteli. Maahan tulleiden vierasten voittama semenooli, Rostalesin karjanpaimen, piti itse??n kumminkin neekeri? ylev?mp?n? olentona, sill? h?n oli viel? vapaa. Vedetty??n veneen maalle toi Frank meille Laputchan k?skyst? suuren kypressipuisen vadin, muutamia rikkin?isi? fajanssilautasia, ameriikkalaisia kaksihaaraisia ottimia ja calebasseja, jotka saivat toimittaa lasin virkaa. Me kielt?ysimme kuitenkin sy?m?st? ja joimme sen sijaan kupin teet?. Vaihtokauppaan olimme hyvin tyytyv?iset, sill? jo n?hdess?kin inhotti meit? ruoka, jota Laputcha meille tarjosi.

Y? oli tullut. Me levitimme peitot vuoteeksemme ja paneusimme maata. Laputchalla n?ytti viel? olevan jotain sanottavaa. N?hty??n meid?t y?teloillamme ei h?n en?? voinut pid?tt?? itse??n.

-- Whisky? Laputchalle! h?n huusi Frankille komentavasti.

-- Ei, sanoi Louis Rostales p??tt?v?sti, kuitenkin ihan eri tavalla kuin Frankia puhutellessa. -- Ei ollenkaan whisky?, muutoin Laputcha juopuu, emmek? huomenna voi l?hte? sorsan ammuntaan.

-- Laputcha tahtoo vain v?h?sen!

-- Hyv?, saat v?h?sen! Huomenna meid?n pois menty? voit juoda loput.

Louis Rostales toi majasta noin litran vetoisen calebassin t?ynn? whisky?. Laputcha oli kuin j?ret?n peto, joka ei voi hillit? himoaan. H?n rupesi laulamaan laulua, joka lopulta muuttui kauheaksi, kammoksuttavaksi kirkunaksi, Kun h?nen mielett?myytens? oli kohonnut ??rimmilleen, sy?ksyi h?n kuin tiikeri whiskyn kimppuun ja tyhjensi astian yhdell? siemauksella. ?kki?, kuin salaman iskem?n?, lys?hti h?n maahan ja hiki virtana valui.

-- Hyv? -- sanoi Louis Rostales k??ntyen minuun, -- niin olemme p??sseet h?nest? huomiseen asti! Frank, viskaa h?lle vaippa hartioille ja lis?? puita tuleen!

Frank teki ty?t? k?sketty?, mutta aivan kuin olisi ruoskalla ajettu.

-- Mink? t?hden Frank niin kammoo Laputchaa? min? kys?isin.

-- Sen t?hden, kun Laputcha on niin valmis ilmoittamaan h?nelle ik?vi? asioita. Ik??n h?n taas ennusti Frankille pikaista kuolemaa, sanoen: "Frank, musta mies kuolee. Frank, katsele kuuta viel? kerran, se on viimeinen kerta!" Sellaisia asioita ei neekerik??n mielell??n kuuntele.

-- Ei kai Laputcha toivottavasti kumminkaan h?nen henke??n v?ijy?

-- Ei toki; mutta h?n arvelee, ett? suuri henki on h?nelle ilmoittanut Frankin huomenna myrskyss? henkens? menett?v?n. Mutta nyt on kumminkin neekeri unen helmassa, emmek? mek??n en?? viivytelle maatapanoamme.

Kun Louis Rostales her?tti minut l?htem??n, olivat kaikki jo valveilla ja istuivat tulen ymp?rill?, joka viel? paloi. Laputcha oli jo aivan selv?n?. Me joimme taaskin teet? l?mmitell?ksemme sumussa, joka nousi ymp?rill? olevista soista, ja kun kukin oli ottanut pyssyns? ja ruutisarvensa sek? t?ytt?nyt taskunsa haulilla, l?hdettiin majapaikalta viimeisten el?inten kanssa.

Kulettuamme hiukan aikaa viett?v?? maata pys?htyi Laputcha kolmenkymmenen askelen p??h?n korkeasta mustasta muurista, joksi sit? luulin, Frank j?tettiin siihen ja me toiset jatkoimme matkaamme pitkin muuria, vaikkemme aivan l?hitse. Pyssynkantaman p??ss? neekerist? pys?hdyttiin. Louis Rostales, sitten kun h?n oli maininnut olevamme soiden ja "hyllyv?in preerioiden" kohdalla, kielsi minua paikaltani hievahtamasta, samalla kun h?n arveli minulla olevan kyllin tekemist? ampuessani sorsia, jotka lentiv?t ylitseni. H?n kielsi minua etsim?st? ampumiani lintuja, sill? tiet?m?tt?myydess?ni voisin helposti astua harhaan suolla. Lupasin noudattaa h?nen kehoitustaan ja annoin h?nen menn? Laputchan kanssa.

P?iv?n selitess? huomasinkin muurin kaislikoksi, joka aaltoili tuulessa kuin aukea ulappa. Suolta kuului karjan ammuntaa, johon yhtyi alligaattorin kauhistuttava ulina. Minua kammoksutti. Syd?mmeni sykki kuuluvasti. Kylm?t v?reet karsivat selk?ni. Olin seisonut nelj?nnestunnin -- se minusta tuntui sanomattoman pitk?lt? -- kun oikealta puoleltani kuulin kaksi laukausta ja v?h?n ajan per?st? taas kaksi. Kohta kulki noin kymmenen askelen p??ss? yl?puolellani kuin paksu pilvenlonka, joka vinkuen halkaisi ilman. Sen j?lkeen kuulin v?h?n etemp?? Frankin kaksi laukausta. "Sorsat n?ytt?v?t jo olevan liikkeess?!" sanoin itsekseni. Pilvi, joka kiiti ylitseni, oli sorsaparvi! "Ole varuillasi! Silm?t auki!" Tuskin olin sen sanonut, kun jo toinen parvi lensi samaa tiet?. T?ht?sin ja ammuin -- mutta ei yht??n pudonnut. Kun olin pyssyni ladannut, liiti kolmas parvi. Sill? kertaa t?ht?sin paremmin; kaksi sorsaa putosi. Olin siit? niin mieliss?ni, etten ajatellutkaan toisen laukauksen ampumista. Unohdinpa Rostalesin varoituksenkin ja sy?ksyin kuin hullu eteenp?in, huomaamatta uppoavani nilkkoja my?ten mutaan. Kun sain molemmat sorsat k?siini, olin jo vajonnut polviani my?ten. Minun t?ytyi ponnistaa voimiani sanomattomasti p??st?kseni j?lleen mudasta ja voidakseni palata entiseen paikkaani pyssy toisessa, sorsat toisessa k?dess?. Ei ollut kuin askel kovalle maalle, kun tunsin jotain kiertyv?n vasemman jalkani ymp?ri. Katsahdin ja n?in suuren mustan k??rmeen, k?sivarteni pituisen, tarttuneen housuni lahkeeseen, jotka onneksi olivat hyvin v?lj?t. Sukkelasti ly?d? kopsautin sit? pyssyni per?ll? ja painoin sen p??n mutaan. Se olikin ainoa keino, jolla v?ltin kuoleman. Astuin viel? muutamia askeleita... kauhu valtasi minut, voimani pettiv?t ja min? vaivuin py?rtyneen? maahan. Luullakseni en siin? kauvan maannut, sill? sorsan ammunta, joka kesti korkeintaan puoli tuntia, oli juuri loppumaisillaan, kun py?rryin.

Tointuessani piti Louis Rostales minua syliss??n ja nuuhkasutti minulla jotakin kirpe?? nestett? Laputchan valellessa kylm?? vett? silmilleni. Jos olisin kuusi askelta etemm? astunut, sanoi Laputcha, olisin vajonnut, voimatta tehd? mit??n pelastuksekseni. Moni mets?st?j? oli siten joutunut varomattomuutensa uhriksi, kun oppaatta oli uskaltautunut soille ja "hyllyville preerioille". On vain yksi pelastuskeino, nim. heitt?yty? vatsalleen ja kulkea ry?mim?ll?, kunnes p??see varmemmalle pohjalle. Onneksi siis py?rryin.

K??rme, joka minua ahdisti, oli ly?nnist?ni vain hortunut. Kun Laputcha ?lysi mudassa kiemurtelevan, viskasi h?n viitan hartioiltaan ja r?mpi vy?t?isi??n my?ten mutaan, sieppasi sen paljain k?sin ja n?ytti meille sen litte?t? inhottavaa p??t?.

-- Congo paha! h?n sanoi vihasta s?hisev?n k??rmeen purtavaksi tarjoten sormiaan, rintaansa ja paljaita k?sivarsiaan. Mutta k??rme ei n?ytt?nyt niist? huolivan, k??ntyi poisp?in. Laputcha l?h?tti sen viimein muutaman kymmenen askelen p??h?n ja Rostales ampui sen p??n m?s?ksi. Villien sanotaan voivan suojeleutua k??rmeenpistolta. Laputcha lupasi ennen kuolemaansa neuvoa oman keinonsa rouva Rostalesille.

Niin pian kun olimme yhytt?neet neekerin, kehoitti paimen meit? paikalla palaamaan Biloxiin, sill? kova myrsky oli tulossa. Aurinkokin nousi jo huonoilla enteill? ja tuuli puhalteli kovasti. Louis Rostales ei v?litt?nyt varoituksesta, vaan tuotti Laputchan kalastusneuvot, ett? saisimme sy?d? paistettuja kaloja. Frank palasikin heti, tuoden s?killisen nuoraa ja lapion, jonka j?lkeen l?ksimme matkalle. Kaalettuamme noin nelj?nnestunnin kaislikkoa tulimme suunnattomalle preerialle, jossa Rostalesin karja oli laitumella. Louis Rostales ilmoitti olevamme kalastuspaikalla. Leikkin? sit? pidin, kun en miss??n vett? n?hnyt. Vastauksen asemasta h?n viittasi Laputchaan, joka oli pitk?n??n maassa ja n?ytti h?r?ll? korvin kuuntelevan. L?ydetty??n etsitt?v?ns? h?n otti lapion ja kaivoi puolentoista jalan syvyisen kuopan, johon vesi kiehuen virtasi. S?kist??n h?n sitten otti kummallisen kapineen: kaksi ristiin asetettua puukapulaa. Niiden p?iss? oli nelj? silkkiper?int? koukkuineen, joihin kuhunkin oli pistetty itikan kokoinen pala suolaista lihaa. Omituista pyydyst??n h?n piti vesikuopassa ja hetkisen per?st? vet?isi kalan joka koukussa. Kalastustaan h?n pitkitti, saaden joka nostolla nelj? kalaa, kunnes ilmoitimme niit? olevan kylliksi.

Preeria, jossa olimme, oli muodostunut keskelle suurta suota, joka arvatenkin ennen muinoin oli ollut j?rven?. Aikain oloon oli se kovettunut, mutta pinta oli toisin paikoin ohuempi kuin toisin ja hyllyv?, niin ett? se monin paikoin halkeili astuessa kuin j??; siit? ne olivatkin saaneet nimens? "hyllyv?t preeriat".

Viimeinkin oli aika palata. Myrsky alkoi jo h?tyytt??. Etel?inen taivas oli sysimusta. Ei tuntunut pienint?k??n tuulen henk?yst?, vaan kumminkin vy?ryiv?t aallot pauhaten vasten rantaa ja ajoivat edell??n kokonaisia laumoja lokkia ja pelikaania. Rostalesin karjakin p??sti hirve?n m?lin?n, Oikeinpa pelotti jo ajatellessakin paluumatkaa Biloxiin; sill? vaikka olisimmekin enn?tt?neet perille ennen myrskyn puhkeamista, olisimme toki tarvinneet heiver?? alustamme ohjaamaan varmemman per?miehen kuin Frank oli.

Huomautin sit? Louis Rostalesille. Mutta kun h?n oikeastaan olikin syyp?? viipymiseemme, vastasi h?n huolettomasti, ettei ollut mit??n vaaraa. Sit? paitsi h?n sanoi luvanneensa ?idillens? palata ajoissa eik? sen vuoksi tahtonut suotta saattaa h?nt? h?t?ilem??n. Kun Laputcha huomasi, ettei Louis ottanut h?nen varoitustaan kuuleviin korviinsakkaan, ehdotti h?n, ett? veneemme kuletettaisiin Pointe-aux-Joncsin ??rim?iseen k?rkeen, josta p??sisimme Biloxiin muutamassa nelj?nnestunnissa. Ehdotus hyv?ksyttiin ja Frankin k?skettiin menn? edell? jalkaisin niemen k?rkeen niin nopeasti kuin suinkin, sill? muuten ei h?nt? otettaisikaan matkaan, vaan j?tett?isiin Laputcha-yst?v?ns? luo. Uhkauksen kuultuaan h?n sai jalat alleen.

Ei ollut niink??n helppoa saada venett? vesille. Laputchalle piti meid?n luvata tottelevamme h?nt? kuin kapteenia. Veneess? t?ytyi jokaisen ottaa airo k?teens?. Laputcha j?i hietikolle odottamaan sopivaa hetke? vesille l?hte?ksemme. Kun h?n viimeinkin n?ki suunnattoman aallon olevan tulossa huusi h?n: "Katsokaa!" huomauttaakseen meit? olemaan varuillamme. Vesivuori vy?ryi yh? l?hemm? ja l?hemm? -- silm?nr?p?yksen kuluttua se uhkasi meid?t nielaista. "Reippaasti eteenp?in!" kiljaisi Laputcha. Nuolena kiiti vene l?pi vaahtopilven ja tuossa paikassa olimme pyssynkantaman p??ss? rannasta. Laputcha istui per?ss? ja huopasi kaikin voimin. Muutamassa minuutissa olimme saaren k?ress?. Laputcha sanoi meille hyv?stit, hypp?si maalle ja vet?isi taskustaan whiskypullon, jonka majasta l?htiess??n oli mukaansa ottanut. Frank, iloiten p??stess??n h?nest? erilleen, sy?ksyi veneeseen ja me jatkoimme matkaamme v?litt?m?tt? yht? v?h?n myrskyst?, jota pakenimme, kuin Laputchasta, joka taas veisasi entist? virtt??n hypelless??n whiskypullonsa kanssa.

-- Frank kuolla! h?n hoilotti. -- Hirmumyrsky tappaa mustan miehen!

Olimme jo p??sseet matkan puoliv?liin, kun Biloxi alkoi n?ky?; huomasimme jo rannalta odottajatkin, kun tuuli ?kki? tuntuvasti kiihtyi. Py?r?hdimme katsomaan, mik? siihen oli syyn?. Kauhu valtasi meid?t. Hirvitt?v?n musta, kuohuinen vesipatsas, jonka yl?osa taivasta hipui, alaosa py?ri ymp?ri huimaa vauhtia, vy?ryi merell?, l?hestyen meit? junan nopeudella.

Saarella, enemm?n kuin kolmen sadan askeleen p??ss? vesi-ilmi?st?, satavuotiset puut kaatuivat ryskien, hiekka tuprusi korkealle, lehti?, kukkia ja hedelmi? lenteli ilmassa. Meren aallot mylierehtiv?t, toisin paikoin kohoten korkeiksi patsaiksi, jotka hajotessaan kimeltelev?n? vaahtosateena p?rskyiv?t laajalle yltymp?ri.

Myrskypilvet kulkivat suoraan id?st? l?nteen. Minusta n?ytti silt?, ett? jos ohjaisimme veneemme paremmin pohjoista kohti, emme tuntuvasti joutuisi koko myrskyn kynsiin. Mutta tuskin olin enn?tt?nyt sit? ajatella, kun veneemme ?kki? kohosi ilmaan ja paiskautui kumoon. En n?hnyt en?? mit??n. Kuulin vain kaksi h?t?huutoa ja tunsin vajoavani veteen. Kun j?lleen kohosin pinnalle, vallitsi t?ydellinen pimeys. Oli mahdotonta saada selville miss? olin. Vaistomaisesti uin eteenp?in my?t?virtaan, tiet?m?tt? minne. Silm?t minulla oli ummessa; hiekan ja poron tuprakka oli silm?ni sokaissut.

En voi sanoa, mitenk? kauvan t?t? menoa kesti. Olin aivan huumauksissa; muistan vain taaskin joutuneeni aallon valtaan, joka minua py?ritteli ja heitteli. Sitten tuli eteeni jotain estett?. En kyennyt tajuamaan, mik? se oli. Vasta kun ep?toivoissani tarttuin siihen k?siksi, tunsin, ett? pid?ttelime tuulen repim?n puun juurissa. Yh? vallitsi pimeys. Aioin juuri p??st?? k?teni juuresta, kun aalto taas puski, pakottaen minut j?lleen siihen tarttumaan, etten vajoaisi pohjaan. Aallon ylitseni hulahtaissa rutisi puun runko kovan painon alla; samalla kuulin luiden taittumista. Ojensin k?teni; se sattui neekerin villaiseen p??h?n, Aalto oli ??rett?m?ll? voimalla paiskannut Frankin puuta vasten, joka minut pelasti. "Frank, musta mies", joksi Laputcha h?nt? aina nimitti, oli todellakin joutunut myrskyn uhriksi! --

Muutaman askelen p??ss? minusta huusi Louis Rostales apua; h?n oli kaulaansa my?ten vedess?. H?nen is?ns? tuli neekereineen meit? auttamaan ja he kulettivat kotiin ainoat, mit? haaksirikosta saatiin pelastetuksi: kaksi puolikuollutta ihmist? ja hengett?m?n neekerin.

Frankin hukkuminen oli ik?v? seikka, tuumi Rostales, sill? Frank oli h?nelle maksanut kaksituhatta piasteria orjamarkkinoilla New-Orleansissa. Kuka valko-ihoinen on sen arvoinen?

Taistelu tiikerikissan kanssa.

Er??n? h?ik?isev?n kirkkaana kes?p?iv?n?, jollaisia vain Intiassa saa n?hd?, l?ksin Calcutasta suuren seurueen kanssa tiikerinpyyntiin. P?iv? oli polttavan kuuma. Calcuttalaiset arvelivat meid?n l?yt?v?n tuskin yht??n tiikeri?, mutta me l?ysimmekin kokonaisen pes?n, niin ett? mets?stysseurue v?en v?keenkin muuttui oikeaksi teurastusseurueeksi. Englantilaiset upseerit, tottuneet tiikerinpyyt?j?t, kaatoivat viisi mit? komeinta petoa, joiden nahkat nyt varmaankin ovat monen salin koristuksena.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet