Read Ebook: Kaksi vankia: Novelli by Heyse Paul

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 318 lines and 21232 words, and 7 pages

"Koska ylpeys on heid?n ainoa rikkautensa."

"Tosiaankin vaivainen rikkaus -- ?lk?? vain suuttuko minuun, neitiseni. Kaikista maallisista eduista on rahalla v?himmin tekemist? itsekunnioitukseni kanssa. Kahdeksan p?iv?? sitten ei minulla ollut juuri enemp?? kuin kymmenen guldenia omaisuutta; silloin saan tiet??, ett? er?s vanha serkkuni, joka elinaikanaan ei minusta v?h??k??n huolinut, on kuollut t?ss? kaupungissa ja tehnyt minut perillisekseen. P??sin vasta eilen t?nne tulemaan, ottaakseni vastaan perinn?n, vanhanpojan laitokset, huonekaluja, vaatteita, vanhoja kuvia ja kolmen tai nelj?ntuhannen guldenin suuruisen puhtaan rahasumman.

"Kuinka kiitollinen olisin ollutkaan kelpo serkulleni, jos minulla olisi ollut n?m? rahat kymmenen vuotta sitten! Min? olisin voinut lueskella jotakin toista ja olisin nyt -- toinen ihminen. Mit? auttaa rikkaus minua nyky??n, kun istun, -- pysy?ksemme ?skeisess? vertauksessa -- kiinnikahlehdittuna vankikoppiini elinij?ksi? Pit??k? paremman viinilasin ja hienomman sikarin korvata kaiken menetetyn onneni? Ja jos min? nyt -- koska rikkailla on omat oikkunsa -- l?yt?isin jonkun, joka t?m?n summan avulla olisi lunastettavissa vankeudesta, selitt?isittek? Te sen hienotunteisuuden puutteeksi, jos kysyisin, eik? h?n mahdollisesti voisi vapauttaa minut t?st? hy?dytt?m?st? aarteesta?"

Molemmat olivat pys?htyneet ja seisoivat jonkun silm?nr?p?yksen ??nett?min? toistensa vieress? katsoen virtaan, jonka sile?t? vuota kuun loisto juuri alkoi hopeoida.

Puhuja teki nopean liikkeen, ik??nkuin h?n olisi aikonut l?hte?. Mutta kun mies j?i lyhyen kunnioittavan kumarruksen tehty??n paikalleen ja katsoi h?neen malttavin rauhallisin kasvoin, ei h?n raaskinut ty?nt?? luotaan t?t? omituisen avosyd?mist? ihmist?, kuten ensi vastaantulijan, joka valmistamatta olisi tarjonnut h?nelle palvelustaan. H?n astui j?lleen miehen luo ja sanoi yst?v?llisell? ??nell?:

"En ymm?rr?, mist? se johtuu, herrani, ett? Te panette niin suuren luottamuksen minuun, ja heti muutamien vaihdettujen sanojen j?lkeen asetatte omaisuutenne minun k?ytett?v?kseni. Joka tapauksessa olisi kiitt?m?t?nt?, jos noin ilman muuta lausuisin Teille hyv?stit, etenkin kun meill?, kuten luulen, ei ole ainoastaan samanlainen kohtalo, vaan my?skin suoraan sanoen samanlainen ty?ala. En luule erehtyv?ni, jos pid?n Teid?t koulunopettajana, jolle kyl?koulunsa on liian ahdas. N?hk??s, min?kin olen opettaja, ja vaikka minun v?h?iset tietoni tekisiv?t minut kykenev?ksi korkeampaankin vaikutuspiiriin, niin tiet?isin toki jotakin hauskempaakin kuin opettaa tusinalle tytt?j? ranskankielen kielioppia ja k?sit?it?."

Mies oli tuskin huomattavalla p??nny?kk?yksell? vastannut kysymykseen ammatistansa; mutta kysyj? ei odottanutkaan selvemp?? vastausta, sill? h?n luuli olevansa varma asiastaan.

"Onko Teill? virka jossakin yleisess? oppilaitoksessa?" kysyi mies kotvasen kuluttua heid?n jatkaessaan hidasta kulkua joenvartta pitkin.

"N?ettek? noita molempia ikkunoita tuolla ylh??ll? sivurakennuksessa aivan l?hell? kulmatornia, nuo, jotka juuri loistavat kuunvalossa? Siell? olen min? viett?nyt lapsuuteni kolmanteentoista ik?vuoteeni saakka; tuo oli vanhempieni asuinhuone. Siell? olen usein leikiskellyt pikku kreivitt?ren kanssa, enk? min? silloin olisi voinut uneksiakaan, ett? monta vuotta my?hemmin tulisin t??ll? alhaalla muukalaisena kulkemaan y?ll?. Senj?lkeen sai is?ni, joka kerran ?isess? tulipalossa oli liiaksi ponnistanut ja ?kkin?isesti kylmettynyt, leinin jalkoihinsa, ja oltuaan puolen vuotta vuoteen omana, t?ytyi h?nen pyyt?? eronsa, kun ei en?? voinut hoitaa virkaansa. H?n ei viel? ollut palvellut tarpeeksi saadakseen suuren el?kkeen. Mit? kreivi h?nelle my?nsi, riitti juuri sen verran, ett? h?n voi viel? pienemm?ss? kaupungissa -- kaksituntisen rautatiematkan p??ss? t??lt? -- tulla h?din-tuskin toimeen. Siihen aikaan eli viel? ?itini; ainoa sisareni oli nelj? vuotta minua nuorempi. Me koetimme rajoittaa tarpeemme ??rimm?isimp??n, eik? meill? sittenk??n viel? olisi ollut valittamista, ell'ei is?ni mielentila olisi katkeroittanut h?nen omaa ja meid?n el?m??mme. H?n oli sit? mielt?, ett? h?n aina oli tahtonut ja yh? eteenkinp?in tahtoi meid?n, parastamme katsoa, mutta ett? h?n yksin oli syyp?? kaiken rauhan ja kaikkien toiveitten murtumiseen. H?n luulotteli, oltuaan ennen linnanhoitajana, olevansa korkeammassa asemassa kuin nuo poroporvarit, korkeintaan lukuunottamatta pormestaria ja piiril??k?ri?, ja n?inollen emme saaneet seurustella kenenk??n kanssa. Ett? me naurettavassa ylpeydess?mme useinkin kadehdimme naapurimme, er??n suutariperheen lihapataa, ei voinut luonnollisestikaan ajanpitk??n pysy? salassa. Ja kuitenkaan emme saaneet tehd? t?it? toisille, jott'emme saattaisi h?pe?t? s??dyllemme kuten h?nen oli tapana sanoa. Me kyll? teimme ty?t? salaa hyv?n ?itimme johdolla, kirjailimme, kudoimme ja ompelimme liinavaatteita, joita sitten annoimme my?d? hallituskaupungissa. Mutta se oli surullista ansiota. P?iv?kaudet istui is? vaatteisiin k??rittyine jalkoineen nojatuolissa, tupakoi ja sadatteli, ja minun t?ytyi lukea h?nelle milloin sanomalehte? milloin paria sidett? vanhaa maailmanhistoriaa. T?t? kesti kahdenteenkymmenenteen ik?vuoteeni asti. Silloin kuoli ?itini. Nyt ei mitenk??n, ollut ajateltavissa panna toimeen aiettani, jota usein olin ajatellut murheellisina ?in?: l?hte? pois; ansaitsemaan leip?ni jossakin maailmalla, yhdentekev?? miss?. En olisi pit?nyt itse?ni liian hyv?n? palvelemaankaan. Mutta nyt minun t?ytyi j??d?. Siskoni oli juuri p??ssyt tytt?vuosistaan; mitenk? h?n olisi voinut hoitaa em?nnyytt?, hoivata is?? ja viel? lis?ksi tehd? ty?t?, saadakseen hieman raha-apua ky?kki? varten?

"Is? ei koskaan huolehtinut. H?n oli varma siit?, ett? viel? koittaisi onnen p?iv?, ellei muuten, niin nuoremman tytt?ren kautta. H?n saisi viett?? el?m?ns? ehtoon silkkisess? y?takissa ja l?hte? ajelulle rikkaan v?vypoikansa ajoneuvoissa. H?nelle ei n?ht?v?sti juolahtanut mieleenk??n, ett? min? kerran voisin menn? naimisiin; tuskinpa h?n asiaa ajattelikaan. Min? en ole koskaan ollut kaunis, enk? min? my?sk??n ollut mik??n edullinen naimasy?tti, vaikka minulle olikin enemm?n j?rke? ja syd?nt? kuin yleens? meid?n sukupuolessamme, Kuka siit? v?litti? Ei kukaan ainakaan meid?n seudullamme. Min? olin kalpea ja v?h?verinen, kun en koskaan saanut ravintoa kylliksi, ja aina sain olla huonosti puettuna. Tosin oli kerran aika, jolloin min?kin olisin voinut miellytt?? miest?, jos olisin ollut paremmassa asemassa ja onnellisempi. Olen verrannut itse?ni useaan, jotka ovat olleet rumemmat ja v?hemm?n j?rkev?t kuin min?, ja kuitenkin ovat he saaneet kelpo miehen ja tuvan t?yden armaita lapsukaisia, koska heid?n ei ole tarvinnut istuskella kuin kirkonrotat ja jyrsi? leiv?nmurusia. Mutta minua, koska kerran oli puhe minusta ja sisarestani, kutsuttiin yksinkertaisesti Klaaraksi, kun sit?vastoin siskoani mainittiin 'kauniiksi' neiti Landolin'iksi -- se oli perheemme nimi. Jumala tiet??, etten kadehtinut etuoikeutettua siskoani. Kuinka kernaasti olisin suonut h?nen p??sev?n hyviin naimisiin! Sill? eih?n h?nellek??n tehnyt hyv?? istua niin varjossa ja olla nauttimatta yht?v?h?n kastetta kuin auringonpaistetta. Kielt?ymykset ja surut ovat huonoja kaunistuskeinoja. Nyt on jo aikoja kulunut siit? kun joku puhui 'kauniista' Landolinista. Meid?n naapureittemme nuoret miehet, jotka pieniss? tanssitilaisuuksissa antoivat h?nelle kukkia ja lausuivat kohteliaisuuksia, olivat kaikki liian hyvi? laskijoita; he k??ntyiv?t muualle etsim??n itselleen rouvaa. Nyky??n on tuo olentoparka surkuteltavammassa asemassa kuin min?, sill? h?n suree pettyneit? toiveitaan; min? taas en alusta pit?ink??n ole antanut johtaa itse?ni harhaan."

He olivat saapuneet er??n penkin luokse, joka oli aivan joen partaalla tuuhean saarnipuun alla. T?ss? puhuja istuutui, sill? innokas puhelu n?ytti h?nt? v?sytt?neen. Mies sit?vastoin j?i seisomaan h?nen eteens?, selk? k??nnettyn? kohti kuun valaisemaa hiljaista kunnasta ja silm?t rauhallisesti kiintynein? istuvan maahanluotuihin silm?ripsiin.

"Kuinka surullista onkaan kaikki, mit? Te olette minulle tunnustanut!" sanoi mies. "Mutta Te ainakin n?ytte s?ilyneen kaikkein katkerimmalta el?m?ss? -- toivottomalta intohimolta."

"Onko se jotakin niin surullista?" kysyi nainen. "Min? en, totta puhuen ja niin kummalta kuin kuuluukin, ole koskaan kokenut sit?, mit? kutsutaan rakkaudeksi, en edes mieltymyst?. Kehen minun olisi pit?nyt rakastua? Kauppamatkustajat, jotka s??nn?llisesti saapuivat meid?nkin seudullemme, eiv?t kertaakaan k?yneet tervehdyksell? ikkunani alla, viel? v?hemmin he ly?tt?ytyiv?t seuraani, kun k?vin sisareni t?hden hienoissa 'kasinotanssiaisissamme'. Silloin miellytti 'kaunis' Landolin heit? enemm?n. Itse lohduttaihe helposti. Hankin itselleni useita miellytt?vi? kirjoja; tapahtuipa joskus, ett? solmin hartaan yst?vyyden jonkun keksityn henkil?n kanssa tai viel?p? kirjantekij?nkin. Toivottomat n?m? intohimot luonnollisesti olivat jo alusta pit?in. Mutta ne olivat kuitenkin lohduttavammat kuin tuo harmaa, kylm? v?linpit?m?tt?myys, joka vallitsi ymp?rill?ni, ja min? toivoin usein syd?nt?s?rkev?? onnettomuutta, kaunista punaista haavaa. Kun sitten l?mmin veri tihkuu esiin, ajattelin, tuntee toki, ett? verta on suonissa, ja vaikkapa el?m? itse virtaisi pois, niin mit?p? tuosta? Eik? sellainen kuolema olisi parempi kuin kuolo ik?v??n ja vanhuudenheikkouteen, jolloin ei tiet?isi el?neens?k??n?"

"Teill? voi olla oikein, neiti hyv?. Ja kuitenkin -- Te ette ole viel? kokenut mitenk? er??t tuskat voivat raastaa ja polttaa. Mit? itse siit? tied?n on alkuisin jo aikoja sitten kuluneilta ajoilta. On hyvin luultavaa, ett'en min? en?? voisi niit? sortumatta kest??.

"Kunpa kaikki p??ttyisi samalla lailla kuin t?m?np?iv?isess? murhen?ytelm?ss? ja jokainen Ferdinand l?yt?isi Louisensa ja p??sisi yhdess? h?nen kanssaan maailmasta! Mutta el?? siten, ett? toinen on siell?, toinen t??ll?; toinen yksin??n ja toinen -- mutta miksi ajatella sellaisia! Min? katkaisin Teid?t el?m?kertanne kertomisessa."

"Olette kovin hyv?ntahtoinen kutsuessanne kertomukseksi sellaista, jossa ei mit??n tapahdu, jossa yksi luku on yht? v?rit?n kuin toinenkin, muste vain yh? vaaleampaa, mit? useampi lehti tulee kirjoitetuksi. Vaan ei, tulipa kerran j?nnitt?v? k??nne. Kerronpa sen, jott'en tekisi tuntemattomalle tekij?lle v??ryytt?:

"Er?s viraton kapteeni oli jo useampia vuosia sitten asettanut meid?n kaupunkiimme, juuri vastap?iseen taloon. Kerrottiin, ett? h?n oli ollut pakotettu ottamaan eron, koska kohteli v?ke??n huonosti. Toiset taas v?ittiv?t, ett? se oli tapahtunut kaikenlaisten rumien raha-asioitten t?hden. Kylliksi t?st?. Meid?n rehellisten porvariperheittemme ja kapteenin v?lill? ei voinut synty? mink??nlaista luottamusta. Kun kapteeni huomasi t?m?n, kiintyi h?n innokkaasti is??ni, joka oli hyvinkin tyytyv?inen, kun sai seurustella upseerin ja samalla sivistyneen miehen kanssa; h?n sulki korvansa kaikilta pahoilta juoruilta. Uusi naapuri tuli t?st'l?hin joka ehtoopuoli luoksemme, poltteli piipullisen toisensa j?lkeen sairaan tuolin ??ress?, pelasi yhden 'sechsundsechzig'-pelin toisensa per?st? ja miellytteli leikill? sisartani. Kapteeni oli ehk? kolmekymment? vuotta vanhempi t?t?. Minusta ei h?n n?ytt?nyt tuskin yht??n v?litt?v?n, mik? olikin mieluista minulle, sill? vihasin h?nt? jo ensi hetkest? saakka, mutta minun t?ytyi pakottaa itse?ni olemaan kohtelias h?nelle.

"Ajatelkaapa kauhuani, kun is?ni er??n? aamuna ilmoitti minulle, ett? kapteeni oli eilis-iltana, poltettuaan viidennen piipullisensa, pyyt?nyt k?tt?ni.

"Tavallisesti h?n poltteli kolme piippua tupakkaa. Mutta tuona p?iv?n? oli h?nen taloudenhoitajattarensa, joka ei varmaankaan kauemmin voinut siet?? oloaan ankaran ja h?ijyn miehen luona, pyyt?nyt eronsa; silloin oli kapteeni tullut ajatelleeksi, ett? h?nen t?ytyi huolehtia seuraajasta, joka ei niin helposti koska tahansa voisi l?hte? palveluksesta.

"Min? selitin hetke?k??n arvelematta, ett? en koskaan tulisi menem??n t?lle ep?ilytt?v?lle miehelle. Ensin koetti is?ni, joka hyvin tunsi luonteeni ja tiesi, ett'ei mit??n ollut saavutettavissa v?kivallalla, suostuttaa minua hyv?ll? puheella. Kapteeni oli muka hyvinvoipa ja h?n voisi muuttaa el?m?mme paremmaksi. Kun min? pysyin lujasti p??t?ksess?ni, joutui h?n sellaiseen raivoon, ett? lausui sanoja, jotka i?ksi p?iv?ksi irroittivat syd?meni h?nest?, niin heikot kun ne siteet olivat olleetkin, jotka siihen saakka olivat kiinnitt?neet meid?t toisiimme. Muun muassa h?n soimasi minua siit?, ett? niin kauan olin ollut h?nen rasituksenaan, muiden tytt?jen jo siin? i?ss? ollessa is?ns? turvana. Turhaan sanoin h?nelle, ett? usein olin pyyt?nyt p??st? kotoa, mutta ett'ei h?n ollut p??st?nyt minua. H?n oli liian kiihdyksiss? kuullakseen mit??n vastav?itteit?.

"Tuona y?n? olin v?h?ll? l?hte? maailmasta. Luulen, ett'ei edes usko Jumalaan olisi voinut pid?tt?? minua tarttumasta ensim?iseen ky?kkiveitseen ty?nt??kseni sen rintaani; mutta minulla ei ollut rohkeutta. Helpompia kuolemantuottajia, myrkky? tai ampuma-asetta ei ollut saatavissa.

"Kun seuraavana aamuna taas astuin is?ni luo, selitin, ett'en en?? koskaan tulisi ottamaan h?nelt? vastaan leip?palasta tai rahakolikkoa, ja ett? vain juorujen ehk?isemiseksi j?isin h?nen kattonsa alle, mutta siit?kin maksaisin vuokran. Siit? p?iv?st? alkain aloin j?rjest?? kouluani. Aina olin ensin vakaasti ajatellut l?hte? seudulta kokonaan pois, mieluimmin Amerikkaan, mutta minua pid?tti s??li ajatellessani siskoani.

"My?skin h?n pelk?si kapteenia, joka oli niin kohtelias. Ett? kapteeni oli mieluummin pyyt?nyt minun k?tt?ni kuin h?nen, voin ainoastaan siten selitt??, ett? h?n ei oikein luottanut 'kauniin' vaatimattomuuteen ja uhrautuvaisuuteen, jota h?n vaati orjattareltaan. Lapsiparka olikin hieman hajamielinen ja kotona h?n teki paljon nurinkurista, jota min? sitten sain oikaista. Kun min? olin antanut kapteenille rukkaset, n?ytti h?n aikovan vied? nuoremman kotiinsa; sisko ei luullut voivansa pysy? rohkeana ja v?ltt?? tuota vihattua avioliittoa, ell'en min? j?isi kotiin tukemaan h?nt? is?? vastaan.

"Min? olin vihdoin saanut is?ni melkein pelk??m??n itse?ni. H?n ei en?? puhutellut minua, antoi minun avata kouluni ja oli katsovinaan muualle, kun min? ensi kerran asetin m??r??m?ni vuokrasumman h?nen kaapilleen. Min? k?ytin yh? viel? joka p?iv? tunnin ajan lukeakseni h?nelle kuten ennenkin, mutta me emme ole vaihtaneet turhia sanoja kahteen vuoteen.

"Te varmaankin olette saanut minusta huonon ajatuksen. Tunnustakaa vain suoraan: tyt?r, joka is?ns? kanssa voi seurustella kuin puol'vieraan kanssa, on inhoittava, syd?met?n ja luonnoton olento. Mutta olenko min? syyp?? siihen, ett? useat vieraat ihmiset ovat h?nt? paljoa l?hemp?n? kuin h?nen oma tytt?rens?, ett'ei h?n minua kaipaisi muuta kuin oman mukavuutensa vuoksi, jos esimerkiksi salama iskisi minuun tai jos jollakin muulla tavalla tulisin erotetuksi h?nest?? Ei kukaan tunne paremmin kuin min?, kuinka surullista on, kun niinsanotut luonnolliset siteet painavat kuin kahleet; ja kaikkein surullisinta on se, ett'ei is? itse n?y sit? ollenkaan tuntevan. H?n n?kee minun tulevan ja menev?n kuin palkollisen, ja min? ihmettelen usein, mitenk? ihmiset voivat arvostella niin korkeaksi sit? hyvinkin ep?ilt?v?? ansiotekoa, ett? ovat lahjoittaneet toisille el?m?n, ja sitten vaativat, ett? t?m? hyv?ty? on palkittava koko el?m?n uhraamisella.

"Mies ei vastannut. Yh? viel? h?n seisoi liikkumatonna puhujan edess? ja luki t?m?n kasvoilta selityksen moneen asiaan, joka puheessa j?i h?m?r?ksi. Yh? viel?k??n ei h?n voinut pit?? noita kasvoja kauneina, ja vavahtava ryppy, joka kertomuksen loppupuolella k?vi yh? jyrkemm?ksi antoi h?nen suulleen onnettoman katkeran ilmeen. Ja kuitenkin veti tuo olento h?nt? yh? kiinte?mmin puoleensa. Puhujan kertomatapa, h?nen ??nens? ja p??n liikkeet -- mies tunsi, ett? h?n t?ss? oli l?yt?nyt olennon, jolle voisi ilmaista kaikki salaisimmat ajatuksensa, avata vuosikausia suletun sisimp?ns?. H?n pelk?si vain alkamista; mitenk? voisi h?n p??st? loppuun ennen aamunkoittoa.

"H?nen yh? viel? mietiskelless??n, mit? h?nen tulisi lausua, nousi nainen ?kki? penkilt?.

"Mies tarjosi h?nelle ehdottomasti k?sivartensa, sill? kuu peittyi pilveen ja maisema tuli ?kki? pime?ksi. Nainen tarttui siihen arvelematta ja he kulkivat reippaasti puiston l?pi kaupunkia kohti. Naisesta tuntui suloiselta, ett? mies oli hyvinkin p??t? pitempi, ja ett? h?n huoletta, tarvitsematta pel?t?, ett? rasittaisi, voi nojata t?m?n voimakkaaseen k?sivarteen. Jonkunverran h?n kuitenkin tunsi v?symyst? p?iv?n tavattomien ponnistusten ja mielenliikutusten johdosta.

"'Kuinka kauaksi aikaa aijotte j??d? t?nne, neiti?' kysyi mies.

"'Min? en tied? viel? itsek??n. Minulla on t??ll? asia ajettavana, jonka ehk? jo huomenna voin toimittaa tehdess?ni er??n vieraissak?ynnin, mutta se voi pid?tt?? minua joitakuita p?ivi?kin. Kun kerran olette kuullut pitk?n otteen el?m?st?ni, niin kerronpa viel?kin. Kuten jo sanoin Teille, kuoli tuon linnan vanha kreivi joitakuita kuukausia sitten. Niin kauvan kuin h?n eli, voi is?ni olla varma el?kerahastaan. Nyt minun pit?? huomenna persoonallisesti menn? tapaamaan nuorta kreivi? ja antaa h?nelle anomuskirja, jonka is?ni on kirjoittanut, ja samalla suullisesti koettaa saada kreivi taipuvaiseksi my?nt?m??n tuon mainitun el?kesumman. Todellakin kaunis teht?v? minunlaiselleni, kuten arvaattekin. Olisin tahtonut, ett? sisareni olisi ryhtynyt t?h?n diplomaattiseen toimeen. Mutta kun h?n ei en?? ole kyllin 'kaunis' voidakseen ulkomuodollaan vaikuttaa ja kun muutenkaan, mit? viisauteen ja kest?vyyteen tulee, is? ei oikein luota h?neen -- h?n on viel? yh? 'lapsi', ja is? antaisi h?nen viel?kin kulkea lyhyess? hameessa -- sain min? taas uhrata itseni. Se ei tosin ollut mik??n raskas uhri. Pari p?iv?? vapautta, toisia kasvoja -- ik??nkuin kahlekoiraparka, joka kerrankin p??see vapaana juoksemaan metsi? ja ketoja. Minulla ei senvuoksi olisi mit??n sit? vastaan, vaikka nuori kreivillinen herrasv?ki, kuten matkalla rautatiell? kuulin, nyky??n olisikin hallintokaupungissa ja vasta muutamien p?ivien per?st? olisi odotettavissa. Saisinpa silloin kerrankin juopua raittiista ilmasta ja vapaudesta, juosta itseni v?syksiin omin p?in t??ll?, jossa tunnen jokaisen polun ja tien ja unohtaa, kuinka paljon vett? on virrannut tuossa virrassa kaupungin ohi senj?lkeen kuin viimeksi olin siin? uimassa.

"'Ja mit? Te silloin olisitte tehnyt rahalla?'

"Toisen puoliskon olisin antanut is?lleni ja toisella olisin p??ssyt l?htem??n Ranskaan, Italiaan tai vaikkapa yli merenkin. Olisin silloin ollut kyllin nuori luodakseni itselleni inhimillisemm?n el?m?n kuin meid?n nurkkakunnassamme on mahdollista. Jos minulla olisi ollut hieman vapautta ja henkist? toimintapiiri? ja ennen kaikkea jonkun verran rahaa, olisin min? ollut kyllin kaunis lopultakin l?yt??kseni sopivan miehen ja onnelliseksi olisin h?net kyll?kin tehnyt. Minussa on v?h?n avuja, mutta viel? v?hemm?n vikoja. Se joka minusta pit??, voi hyvin kanssani el??. Useilla naisilla heid?n kehuttu rakastettavuutensa ei ole muuta kuin ett? heill? on, mit? toivovat; he olisivatkin todella paholaisia, jos he sittekin olisivat tyytym?tt?mi? ja kiitt?m?tt?mi?.

"Kuinka olisinkaan tahtonut tehd? perheelle, joka olisi ollut omani, kaikki miellytt?v?ksi ja kodikkaaksi! Mutta nyt ei sellainen olisi ajateltavissakaan kaiken maailman aarteillakaan; sent?hden voin niin rauhallisesti puhua kaikesta mink? olisin tehnyt. Jos Jumala on kyllin julma pit??kseen minut yht? terveen? kuin t?h?nkin saakka, tulen pian viett?m??n 25-vuotista opettajariemujuhlaani. Silloin vanhemmat kunnioittavat minua jollakin lahjalla, ja oppilaani tulevat ?sken pestyiss? rippivaatteissaan laulamaan jonkun virren ja lausumaan runon, ja kun sitten olen viel? kymmenen vuotta harjoittanut opettajatointa, kannetaan minut jonakin kauniina p?iv?n? sinne, miss? muutkin hyv?t ihmiset lep??v?t hukkaan menneest? el?m?st??n. Ken sitten lukee puisesta ristist? haudallani tuon kauniilta sointuvan nimen 'Klaara Landolin', ei varmaankaan aavista, mik? tyytym?t?n vanha neiti t?m?nkin kummun alla lep??, odottaen yl?snousemusta ja samalla el?m?ns? arvoituksen ratkaisua".

T?m?n kaiken lausui puhuja vallan hilpe?ll? ??nell?; h?nen silm?ns? loistivat ik??nkuin h?n olisi kertonut hauskimpia juttuja, ja ryppyk??n suupieless? ei vavahtanut t?ss? ep?toivon huumorissa, joka h?nest? virtasi.

Mies arveli, ett? h?nell? mahtoi olla erinomaisen voimakas ja tavaton sielu, joka niin rauhallisesti voi katsella kohtaloaan kasvoihin. Vaistomaisesti h?n veti h?nen k?sivartensa lujemmin itseens?, ik??nkuin h?n olisi tahtonut vakuuttaa veljellist? my?t?tuntoaan. Nainen ei n?kynyt t?t? ollenkaan huomaavan.

"Tulee viel? levoton y?", jatkoi h?n hetken kuluttua. "Jos me olisimme kumpikin juhlapuvussa, esitt?isin, ett? l?htisimme h??tanssiaisiin 'Kolmeen Kyp?r??n'. Musiikki tietysti kuuluu koko talossa, ja ainahan j?rjestet??n pienet tilap?iset sivutanssijaiset. T?llaiset h??t -- luulisin sortuvani mieluummin! Olen n?hnyt morsiusparin; yksi noita tavallisia rahanaimakauppoja, jossa ahnas hauki armosta nielasee ruman kultakalaraukan, sy?ty??n jo sit? ennen useita muita ja ollen nyt jo enemm?n kuin puol'kyll?inen. Kuinka usein olenkaan ylist?nyt itse?ni onnelliseksi k?yhyydess?ni! Tyt?lle ei mik??n ole alentavampaa kuin joutua naimisiin rahan t?hden. Vastakohta, ett? esimerkiksi miljoonan omistaja ostaa k?yh?n kaunottaren, ei ole puoliksikaan niin h?pe?llist?. Silloin mies kuitenkin osottaa, ett? naisen persoona on h?nelle arvokas, vaikkapa naisella olisikin jotain vastaansanomista. Kaikkein paras on kuitenkin olla, kun ei ole rikas eik? kaunis; silloin ainakin on vapaa kiusauksista ja voi huoletta tanssia toisten h?iss?."

Mies tunnusti, ettei h?n ollut koskaan oppinut tanssimaan. Senj?lkeen he puhuivat hetkisen naimisesta, ja nainen kysyi, eik? h?n aikonut panna lehtiin seuraavanlaista ilmotusta: nuori mies, jolla on kolmen-, nelj?ntuhannen guldenin omaisuus, etsii el?m?nkumppania, joka on sen- ja senkaltainen. Mutta mies tuli ?kki? vakavaksi ja ??nett?m?ksi; h?n ei tiennyt mitenk? oli h?nt? loukannut; h?n moitti kuitenkin itse??n siit?, ett? oli niin ylimielisesti puhellut. Nyt he kumpikin k?veliv?t ??nett?min?, nainen nojaten miehen k?sivarteen.

He saapuivat ravintolaan. T??ll? olivat ikkunat valaistut, kaikissa huoneissa n?ytti ilo olevan ylimmill??n. He kuulivat tanssimusiikin vy?ryv?n portaita ja ikkunat vapisivat kiert?vien parien poljennasta. Heit? vastaan lehahti huonon punssin, tuoreitten leivosten ja kuihtuneiden kukkien imel? tuoksu. Katu talon edustalla oli aivan autio ja pime?.

"T?ss? on minun ottaminen j??hyv?iset", sanoi neiti. "Kiitos yst?v?llisest? saattamisestanne ja siit?, ett? Te olette osottanut vieraalle ihmiselle niin paljon k?rsiv?llisyytt? ja harrastusta. Me tuskin en?? tapaamme toisiamme; muistelkaa kuitenkin joskus kaukaista virkasisartanne".

H?n ojensi k?tens? miehelle ja odotti, ett? t?m? lausuisi jotain. Mutta mies n?ytti niin hajamieliselt?, ett? h?n jo aikoi ilman k?denpuristusta ja hyv?ny?n toivotusta j?tt?? t?m?n merkillisen saattajansa kadulle, kun h?n ?kki? tunsi miehen k?den vy?t?isill??n ja kiihke?n suudelman huulillaan.

Seuraavassa silm?nr?p?yksess? oli h?n ty?nt?nyt miehen syrj??n ja kiiruhtanut eteiseen. "Neiti! armahin neiti!" kuuli h?n miehen huutavan takanaan. Mutta h?n ei katsonut taakseen eik? pys?htynyt ennenkuin h?n oli saapunut ensim?isen kerroksen rappusten luo. Siell? valoisassa eteisess?, vastap??t? tanssin sekamelskaa, joka n?kyi avoimesta kaksoisovesta h?n nojasi vasten k?sinojaa heng?ht??kseen ja toipuakseen pel?styksest??n.

Mitenk? se oli voinut olla mahdollista? Tuo totinen, kunnioittavainen, hieman saamaton ihminen -- mik? oli h?neen mennyt, ett? h?n niin oli voinut unohtaa itsens?? Ja mit? merkitsi tuo suudelma? Olikohan se muuta kuin omituinen vahvistus heid?n harvinaiselle kohtaamiselleen, joka oli niin veljellisesti tarkoitettu kuin muukin, mink? h?n oli sanonut? Tai pitik?h?n h?n mahdollisesti t?t? ?ist? keskustelua onnistuneena seikkailuna, joka ei voisi p??tty? paljaaseen k?denpuristukseen?

Pieni renki, joka nyt oli viel? ep?varmempi jaloiltaan kuin ?sken, nousi juuri t?ytetty punssimalja k?dess? rappusia ja h?iritsi h?nt? haaveissaan. Mies kysyi tutunomaisesti, eik? h?n tahtoisi maistaa "tavaraa"; h?n muka voi sit? suositella. Nainen kiitti lyhyesti ja pyysi miehen tuoda lasillisen teet? huoneeseen. Sitten nainen nousi hitaasti ylimp??n kerrokseen ja astui et?iseen kamariinsa.

Pitk?lle esiinpist?v? katon reuna ei p??st?nyt kuuns?teit? v?litt?m?sti huoneeseen, mutta kirkkaan taivaan kajastus heitti suuren huoneen keskilattialle saakka hieman valoa, niin ett? selv?sti voi erottaa kaikki esineet.

Sis??ntulija viskasi p?iv?nvarjon p?yd?lle ja astui heti kuvastimen eteen, joka oli molempien ikkunain v?liss?. Pari tuntia sitten h?n oli katsellut siihen v?linpit?m?tt?m?sti, mutta nyt n?ytti silt?, kuin h?n olisi unohtanut koko ulkomuotonsa ja t?ytyisi uudestaan oppia se tuntemaan. Ensi kerran eiv?t kasvot tuntuneet h?nest? ep?miellytt?vilt?. H?n koki hymyill? ja huomasi, ett? hampaat olivat viel? kaikki valkoiset ja huulet tavallista punaisemmat. H?n otti hatun p??st??n ja joitakuita neuloja tukasta; palmikot p??siv?t t?ten vapaasti riippumaan. Ei minulla toki ole valetukkaa, h?n ajatteli. Kuinkahan moni morsiusneidoista tuolla alempana voi samaa sanoa itsest??n? -- H?n ravisti p??t??n. Kun annan riippua tukan valtoinaan, olen ainakin kuusi vuotta nuorempi n??lt?ni. Mutta lapset pilkkaisivat minua. Vaan suurkaupungeissa saa pukeutua mielens? mukaan.

T?m?n j?lkeen h?n istuutui tuolille ikkunan ??reen ja katseli kuun valaisemaa toria ja noita pieni? ikkunoita ylh??ll? korkeissa p??tyrakennuksissa, joissa siell? t??ll? yksin?inen lamppu tuikki ja joissa joku perhe tai yksin?inen viel? valvoi. Nyt heill? on taas p?iv? kulunut, h?n ajatteli. Olikohan sekin vaivan arvoinen? Ja huomenna he taas nousevat jatkaakseen saman v?h?p?t?isen jokap?iv?isen kohtalonsa harmaan langan punomista; vihdoin se katkeaa, ja naapuri jatkaa oman lankansa kehr??mist?, ik??nkuin se olisi pysyv?isempi, tai ik??nkuin siihen punottaisi puhtaita helmi?. Niin jatkuu lukemattomia vuosia, vuossatoja -- ja tuhansia. Maailman Herra kai tarvitsee n?m? langat suureen kutomukseensa, jotta kirjavat tuotteet vaikuttaisivat sit? enemm?n vasten v?rit?nt? taustaa. Mit? hy?ty? on sill?, joka joutuu t?ytteeksi t?h?n taiteelliseen kutomukseen?...

Sill?v?lin kaikui tanssimusiikki yh? h?nen luokseen, mutta h?n ei ollut tyytym?t?n talossa vallitsevaan h?lin??n. H?n ei muutenkaan olisi niin pian ryhtynyt ajattelemaan maatamenoa. H?n riisui ahtaan puvun p??lt??n ja kietoi paljaalle kaulalleen kevyen vaatteen, k?sivarret vain j?iv?t paljaiksi. H?n hieroi niit? ik??nkuin olisi tahtonut niit? hyv?ill?. Vartalo ei ollut niink??n kuihtunut; k?sivarret eiv?t tosin olleet pulleat, mutta ne olivat kauniisti muodostuneet ja hyvin valkoiset. Niin h?n kulki edes takaisin pitk?ss? huoneessa puoliksi tanssimalla soiton tahdissa ja syd?n l?i harvinaisella el?m?ntunteella ?kkin?isen salaisen ilon johdosta, joka h?net valtasi.

H?n tunsi olevansa hieman n?lk?inen. H?n aikoi tilata jotain illallisekseen, mutta huomasi, ett? kellonnuora oven luona oli katkaistu. Vaan mit?p? se olisi hy?dytt?nyt, lohduttihe h?n. Ei kukaan olisi minua kuitenkaan kuullut tanssin h?lin?ss?. Kun mies tuo teen, voin h?nelt? viel? tilata.

Matkalaukussa oli kappale leip?? ja hieman makeisia, jotka sisko oli h?nen mukaansa ty?nt?nyt t?lle kahdentunnin matkalle. Ne h?n otti esiin ja aikoi juuri ruveta sy?m??n, kun h?n kuuli kolkutusta, ovella.

Luullen, ett? se oli renki, joka oli teet? tuomassa, huusi h?n "sis??n" laittaen samalla huivinsa huolellisempaan kuntoon. Ovi aukeni verkalleen, mutta heti kun sis??ntulija oli astunut kynnyksen yli, paiskasi h?n sen kuin kuumeentapaisessa tuskassa kiinni j?lkeens? ja astui nopeasti huoneen asujamen luo, joka huudahti hiljaa ja per??ntyi pari askelta, ik??nkuin olisi tahtonut varustautua p?yd?n taakse sohvan luona.

H?n tunsi sis??ntulijan ensi silm?ykselt?, vaalean kes?puvun, olkihatun, kalpeat py?re?t kasvot. Mies ei ensi aluksi puhunut mit??n; h?n ojensi k?tens? pyyt?v?ll? eleell? h?nen puoleensa, ja silm?t etsiv?t rukoilevasti h?nen silmi??n. My?s naiselta oli t?m? ?kkin?inen ilmestyminen vienyt puhelahjan. Vapisevin k?sin h?n kopeloi p?yd?lt? tulitikkuja sytytt??kseen kynttil?n. Mutta sitten h?n muistikin, ettei h?n ollut t?ysin puettu, ja n?inollen olisi siis parasta pysy? h?m?r?ss?. Polvet kielt?ytyiv?t palvelemasta, ja h?n vaipui sohvalle. Vihdoin h?n ??rimm?isell? ponnistuksella sai ensi sanan esiin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet