Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Lapset: Kuvauksia lapsille lapsista by Finne Jalmari
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 801 lines and 27432 words, and 17 pages
LAPSET
Kuvauksia lapsille lapsista
Kirj.
JALMARI FINNE
Helsingiss?, Vihtori Kosonen, 1908.
SIS?LLYS:
Karhu. Napukka. von D?belnin kuriiri. Sandelsin hattu. von D?belnin ruusu.
Karhu.
Kenraali Adlercreutzin johtama uusmaalainen rykmentti oli per?ytyess??n ven?l?isten edell? saapunut Tampereelle. Mieliala armeijassa oli hyvin katkera sen vuoksi, ett? vihollista v?istettiin ja Adlercreutzin upseerit kuulivat h?nen puolikovaa lausuvan ankaria lauseita sodan ylijohtajasta Klingsporista joka kerta kun uusi k?sky saapui armeijan per?ytymisest?.
Oli maaliskuu ja purevan kova pakkanen. Juuri kun armeija oli l?hd?ss? Tampereelta pohjoiseen p?in, saapui uusmaalaisen rakuunarykmentin luo juron n?k?inen poika ajaen virman hevosen sel?ss?. H?n pys?ytti hevosensa torilla olevan ratsujoukon luo ja kysyi, kenelle oli ilmottauduttava sen, joka tahtoi liitty? v?keen. Korpraali kuuli kysymyksen, astui l?hemm?ksi, tarkasti poikaa, joka oli astunut hevosen sel?st? alas. Poika oli tanakka ja roteva. Kun h?nell? oli oma hevosensa mukanaan, niin p??si h?n pitemmitt? mutkitta rykmenttiin. Kuormastosta sai h?n uusmaalaisten sinisen sotilastakin ylleen ja sotilastakin p??h?ns?. Korpraali kysyi h?nen nime?ns?. Ehk? h?n ei tahtonut sit? sanoa, h?nell? oli kai omat syyns? ollessaan sit? ilmaisematta, mutta sille ei pantu sen suurempaa painoa, matkalle oli kiire ja nimen tiedusteleminen sai j??d? sikseen. V?h?t nimest?, kun vain kykeni sotilaaksi ja rotevana n?ytti tuo poika t?ytt?v?n paikkansa, ja se tapa, jolta h?n ratsuaan ohjasi, osoitti, ett? h?n oli tottunut hevosen sel?ss? istumaan.
Kun armeija ensi kertaa lep?si matkallaan ja sotilaat viety??n hevosensa talliin istuivat er??n talonpoikaistalon pirtiss? l?mmittelem?ss?, n?ki rykmentin tukanleikkaaja, ett? uudella tulokkaalla oli pitempi tukka, kuin mit? oli sallittu sotilaan pit??. Heti otti h?n keritsimet esiin ja tyynen? istui poika katsellen miten pellavanv?rinen tukkansa putoili maahan.
-- Mik? on nimesi? kysyi leikkaaja.
-- Ei minulla ole nime?, vastasi poika.
-- Vai ei ole sinulta nime?? vastasi sotilas nauraen. Lienetk? edes kastettukaan? Ei auta muu kuin ett? min? sinulle annan nimen. Karhu. Sopiiko se?
-- Miksi ei se sopisi, vastasi poika.
-- Sinulla on nimitt?in tuollainen py?re? naama kuin karhulla ja olet tukeva ja tanakka ja astuskelet hajareisin, aivan kuin karhu. Vanhako sin? olet?
-- Viidentoista vuotias.
-- Eip? uskoisi, kyll?p? olet ik??si n?hden kookas.
N?in oli h?n saanut nimen ja Karhuksi kutsuttiin h?nt? piankin koko rykmentiss?, sill? kaikkien huomio k??ntyi h?neen heti kun h?n hevosen sel?ss? n?ytti taitoaan. Ja siin? h?n olikin oikea mestari, h?n saattoi pysy? seisaaltaan hevosen sel?ss? ajaessaan t?ytt? laukkaa ja istuessaan satulassa h?n saattoi putoamatta kumartua niin syv?lle sivulle, ett? osasi ottaa mink? esineen tahansa maasta.
Tehdess??n miesten huviksi kaikellaisia temppujaan osoitti Karhu kyll? vilkkautta, mutta sotamiesten seurassa h?n oli j?ykk?, juro ja harvasanainen. H?n ei koskaan yhtynyt sotilaitten keskusteluihin ja vastasi vain lyhyesti h?nelle tehtyihin kysymyksiin, mutta aina h?n kuunteli toisten puheita varsinkin silloin kun ne sodasta keskustelivat. Ja kun muut innostuivat, niin pysyi h?n vaiti, h?nen harmaat silm?ns? vaan tulivat tummemmiksi. Ja varsinkin Adlercreutzist? puhuttaessa ne hohtivat niin ihmeellisesti ja h?n oli silloin kaunis, niin omituinen valo levisi h?nen muuten rumille kasvoilleen.
Sotilaat oppivat pit?m??n tuosta hiljaisesta pojasta, joka aina oli valmis toisia palvelemaan.
Er??n? iltana kun uusmaalaiset rakuunat l?mmitteliv?t er??ss? pirtiss?, tuli sis??n h?m?l?inen kuriiri. Heti h?nen astuttuaan sis??n vet?ysi Karhu tuvan perimp??n kolkkaan. H?n olisi pysynyt siell?, elleiv?t halot takassa olisi loppuneet ja korpraali k?skenyt h?nt? menem??n noutamaan lis??. Sanaakaan sanomatta nouti Karhu pihalta halkoja ja laski ne permannolle takan viereen. H?m?l?inen kuriiri katsoi hyvin pitk??n h?neen ja kun Karhu aikoi j?lleen palata nurkkaansa, sanoi h?n pilkallisesti:
-- Vai t??ll? sin?kin olet?
Karhu tuli aivan kalpeaksi eik? sanonut sanaakaan. Kaikki pirtiss? olijat katsoivat h?neen. Syntyi pitk? ??nett?myys. Lopulta l?ksi Karhu liikkeelle ja sanaakaan sanomatta, katsomatta kehenk??n h?n meni pihalle. H?n hengitti raskaasti seisoessaan pakkasessa ulkosalla. Sitten h?n meni riihen luo, jonka oveen h?n oli sitonut hevosensa, asettui sen viereen seisomaan, siveli sen kaulaa ja toisella k?dell??n sy?tti sille heini?. H?m?r?ss? h?n n?ki, miten h?m?l?inen sotilas l?ksi talosta ja kohta huomasi h?n rakuunojenkin valmistautuvan l?ht??n. H?n p??sti hevosensa irti, hyp?hti satulaan ja ajoi toisten luo. H?nen l?hestyess??n vaikenivat kaikki ja h?n huomasi, miten jokainen h?nt? v?isti. Karhu ei uskaltanut ajaa hevostaan rivin alkup??h?n, jossa h?n tavallisesti oli ollut ja h?n huomasi, miten toinen jo otti h?nen paikkansa. H?n pysytteli viimeisten joukossa pihamaalta l?hdett?ess?, mutta kun h?n ajoi hevosensa viimeisen rakuunan rinnalle, niin t?m? karautti ?kki? ratsuaan ja j?tti Karhun yksin. Karhu n?ki, miten kaikki h?nt? karttoivat. Arkana j?i h?n yh? kauemmaksi toisista eik? kukaan n?ytt?nyt kiinnitt?v?n siihen huomiota. Lopulta pys?ytti h?n hevosensa kokonaan ja antoi toisten ajaa yh? loitommalle.
H?n oli niin iloinnut sotilaitten seurasta ja nyt h?n huomasi, miten yksin h?n oli, kun kaikkien yst?v?llisyys oli haihtunut tuon h?m?l?isen sotilaan kertomuksen johdosta. Ja Karhu tiesi, mit? t?m? oli kertonut tovereilleen, eik? h?n sen vuoksi uskaltanut puolustaakaan itse??n. H?nell? oli h?pe?pilkku el?m?ss??n ja h?n tiesi kaikkien v?ltt?v?n h?nt? heti sen tiedetty??n.
Kauvan h?n antoi ratsunsa seisoa paikallaan. Se k?vi jo levottomaksi, mutta Karhu ei sit? huomannut, h?n tuumi l?htisik? kokonaan pois sotav?est?.
Silloin kuului hevosten hirnuntaa ja kavioiden kopsetta kaukaa. Se oli Adlercreutz, joka saapui oman vartiojoukkonsa kanssa. Siell? ei viel? h?nest? tiedetty mit??n, heid?n seurassaan h?n siis voi olla viel? jonkun aikaa. H?n odotti ratsujoukkoa tien syrj?ss? ja liittyi sitten heihin.
Adlercreutz oli j??nyt viimeiseksi armeijasta viiden ratsumiehen keralla. H?n oli levoton, sill? aivan viimehetkell? oli h?n saanut vakoojien kautta tiet??, ett? ven?l?isi? joukkoja kulki pitkin seutua aikoen hy?k?t? suomalaisiin.
Karhun liittymisen j?lkeen eiv?t he olleet kauvaakaan ratsastaneet kun er??ss? tien k??nteess? ilmestyi ?kki? heid?n eteens? parvi kasakoita. Nyt oli heid?n k??nnytt?v? tai hy?k?tt?v? kasakoitten rintaman l?pi eteenp?in. Adlercreutz tuumi hetkisen, katsahti pieneen joukkoonsa. Heit? oli yhteens? seitsem?n ja ven?l?isi? parikymment?.
-- Eteenp?in! komensi h?n. Suomalaiset kannustivat ratsujaan. Syntyi vimmattu taistelu, mutta niin ?killinen oli ollut suomalaisten hy?kk?ys, ett? ven?l?isten joukko hajaantui ja Adlercreutz kiisi t?ytt? laukkaa miehineen eteenp?in. Penikulman p??ss? he pys?htyiv?t suureen kartanoon, jonne edelt?ajanut rakuunajoukko oli asettunut y?t? viett?m??n.
Karhu n?ki entiset toverinsa ja nyt tiesi h?n t?ytyv?ns? l?hte? pois. Adlercreutz oli mennyt kartanoon, jonka is?nt? l?mpim?sti otti h?net vastaan. Karhu seisoi pihamaalla valmiina eroamaan joukosta, kun Adlercreutz ilmestyi portaille ja huusi:
-- Minun vartiostoni!
Nuo viisi miest?, jotka olivat ajaneet h?nen seurassaan, riensiv?t portaitten luo. Adlercreutz laski heid?n lukum??r?ns? ja sanoi sitten:
-- Miss? on se rakuuna, joka tiell? liittyi meihin?
Karhu tiesi sill? h?nt? tarkoitettavan, eik? uskaltanut olla l?hestym?tt?. Tultuaan portaitten luo viittasi kenraali heit? seuraamaan h?nt? kartanoon.
Astuttuaan sis??n j?iv?t rakuunat oven luo riviin, Karhu j?i arkana heid?n taakseen.
Adlercreutz lyhyen?, leve?harteisena k?veli huoneessa ja k??ntyi sitten rakuunain puoleen:
-- Se oli lyhyt, mutta tulinen ottelu. Min? saan hengest?ni kiitt?? teit?. Onko kukaan haavoittunut?
H?n kulki miehen luota miehen luo kysellen, ja jokaisen h?n tunsi nimelt??n. Vaarallisia haavoja ei ollut kell??n.
-- Sep? oli onnen kauppaa, sanoi kenraali mielihyvill??n hykerrellen k?si??n.
H?n n?ki Karhun toisten takana.
-- Sin? olet se, joka tiell? liityit meihin? kysyi h?n.
-- Niin olen, vastasi Karhu.
Toiset v?istyiv?t syrj??n, niin ett? h?n nyt ensi kertaa seisoi Adlercreutzin edess?.
-- Sinua min? en tunne? kysyi h?n. Mik? on nimesi?
-- Karhu.
-- Ja kuulut rykmenttiini. Kuinka kauvan?
-- Kaksi viikkoa.
-- Kuinka vanha olet?
-- 15 vuotta.
Kenraali katsahti h?mm?styneen? rotevaan poikaan, mutta ei sanonut sanaakaan. Hetkisen p??st? h?n kysyi:
Add to tbrJar First Page Next Page