Read Ebook: Lapset: Kuvauksia lapsille lapsista by Finne Jalmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 801 lines and 27432 words, and 17 pages

Kenraali katsahti h?mm?styneen? rotevaan poikaan, mutta ei sanonut sanaakaan. Hetkisen p??st? h?n kysyi:

-- Mist? tulit t?nne?

Karhu kalpeni ja oli vaiti.

-- Vastaa, mist? tulit t?nne?

Karhun p??ss? kiisiv?t ajatukset nopeasti eteenp?in. Nyt se siis oli tullut, ajatteli h?n. Nyt h?nen se t?ytyi sanoa, se, jota h?n oli muilta salannut. Ja kenraalilleen h?n ei voinut valehdella.

-- Mist? sin? tulit? Etk? saa suutasi auki?

-- Vankilasta.

Adlercreutz oli hetkisen vaiti rypist?en silm?kulmiaan.

-- Sin? karkasit?

-- Niin.

-- Mist? rikoksesta olit tuomittu?

Karhu tuli aivan punaiseksi ja vastasi hiljaa:

-- Varkaudesta.

Ankarana kajahti kenraalin ??ni:

-- Etsi sitten onneasi muualta. Minun rykmentiss?ni ei ole varkaita. Riisu univormutakkisi pois. Heti paikalla. Ei hetke?k??n en?? saa se olla yll?si.

Karhu oli aivan kalpea. Olisihan h?n vapaaehtoisestikin l?htenyt pois sotav?est?, mutta nyt h?net ajettiin. Ja sen teki kenraali saatuaan kuulla, ett? h?n oli varas. H?n avasi takkinsa napit ja riisui sen ylt??n. Adlercreutz oli k??nt?nyt selk?ns? sotilaille ja seisoi ikkunan luona katsellen pihalle. Tuvassa oli aivan hiljaista, sotilaat seisoivat aivan j?ykkin? katsomattakaan Karhuun. T?m? k??ri takin hell?varoen kokoon ja laski sen penkille. Kenraali k??ntyi ja aikoi juuri k?ske? h?nt? poistumaan tuvasta, kun sanat kuolivat h?nen huulillaan. H?nen katseensa osui pojan rintaan. Risainen paita oli aivan verinen.

-- Oletko haavoitettu? kysyi h?n.

-- Pari naarmua.

-- Miss? ne sait?

-- ?sken.

-- Taistelussa kasakkain kanssa?

-- Niin.

-- Se olit sin?, joka sait iskun, kun er?s kasakka aikoi iske? minuun?

-- Min? se olin, sanoi Karhu hiljaa. H?n, joka taistelussa oli ollut niin urhoollinen, oli nyt arka ja ujo.

Adlercreutz k?veli hetkisen huoneessa edes ja takaisin. Sitten h?n k??ntyi Karhun puoleen. ??nens? oli k?skev?, mutta samalla hell?:

-- Pue takki yllesi!

Karhu s?v?hti, h?n ei ensin tahtonut ymm?rt?? k?sky?. H?nk? saisi pukea takin j?lleen ylleen! Sit? ei siis otettaisikaan h?nelt? pois! H?n saisi siis kuitenkin kuulua rykmenttiin.

-- Pue takki yllesi, sanoi Adlercreutz uudelleen.

Karhu sieppasi takin penkilt? ja puki sen nopeasti ylleen. Mutta vasen k?si ei l?yt?nytk??n hihan reik??, h?n koetti nostaa k?tt??n, se ei noussut. H?n katsahti arasti kenraaliin, ik??nkuin pyyt?en anteeksi sit?, ettei h?n osannut noudattaa h?nen k?sky??n. Adlercreutz huomasi pojan avuttomuuden, h?n tarttui Karhun hervottomaan k?teen, nosti paidan liian yl?s, ja ammottava verihaava tuli n?kyviin.

Adlercreutz avasi nopeasti oven ja huusi ulkona vahdissa olevalle sotilaalle:

-- Kutsu v?lsk?ri t?nne!

Nyt uskalsi Karhu kysy?:

-- Min? saan siis j??d? t?nne?

-- Saat.

-- Eik? minulta en?? koskaan oteta univormua pois?

-- Ei.

-- Vaikka min? olenkin ollut vankilassa?

-- Se on nyt unohdettu.

Karhun teki mieli sanoa jotain, kiitt??, luvata jotain, mutta ei l?yt?nyt sanoja. Veri kohosi h?nen poskillen ja h?nen silm?ns? olivat tummat katsoessaan kenraaliin.

-- Kyll? min? viel? n?yt?n, ajatteli Karhu, ettei h?n suotta ollut minulle yst?v?llinen.

Samassa riensi v?lsk?ri sis??n. Kenraali sanoi h?nelle osoittaen Karhua:

-- Sido tuon pojan haavat, h?n sai ne pelastaessaan t?n??n henkeni.

Sitten k??ntyi h?n Karhun puoleen ja sanoi:

-- T?n? p?iv?n? sin? olet sovittanut sen, mit? ennen lienetkin rikkonut. Uusi sellainen teko ja min? mainitsen nimesi p?iv?k?skyss?.

P?iv?k?skyss?! Oikein Karhu s?ps?hti, seh?n oli suurin kunnia, mink? sotilas voi saavuttaa. Nimi p?iv?k?skyss?! Ja h?n tiesi, ett? niin kauvan kuin vaaroja oli, h?n saattoi sen saavuttaa. Ja vaaroja ei sodan aikana puuttunut, eik? siis tilaisuutta urhoollisuuteen.

Kun v?lsk?ri sitoi h?nen haavojaan ja ompeli k?sivarressa olevaa pistimen tekem?? haavaa, kysyi h?n:

-- Koskeeko?

Karhu nauroi ??neen, niin lapsellinen oli h?nen mielest??n tuo kysymys. Ja h?nen naurunsa sointui niin oudolta, sill? h?n ei koskaan sit? ennen ollut nauranut.

Haavoistaan huolimatta h?n kuljeskeli pitkin pihamaata, k?vi viem?ss? ratsunsa talliin ja puheli sille hiljaa taputellen sit? kaulalle ja kokosi suuren tukon heini? sen eteen.

Kun kenraali teki iltatarkastuksen, seisoi Karhu riviss? j?lleen omalla paikallaan ja kenraali ny?kk?si h?nelle astuessaan h?nen ohitseen. Karhu oli siit? onnellinen. Kenraali oli yst?v?llinen h?nelle, vankilasta karanneelle varkaalle, kaikkien n?hden!

Isossa v?entuvassa h?n aikoi asettua syrj??n muista levolle, kun kuuli vanhan rakuunan Hakalan mainitsevan h?nen nime??n:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet