Read Ebook: Hiljaisina hetkinä: Toinen kokoelma laulurunoja by Kianto Ilmari
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 361 lines and 12417 words, and 8 pages
HILJAISINA HETKIN?
Toinen kokoelma laulurunoja
Kirj.
ILMARI CALAMNIUS
Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1898.
SIS?LT?:
Y?purjehtija. Tuulen tupia. Laulu pilville. Korven poika. Ma lammen l?ysin. Vihre? oksa. Toisen oma. Uskotulleni. Olla mullai... Ailin koivulle.. Idylli. Pikku Inkerin laulu. Heisi nuori. Huokaus. Rantakoivulleni. Kotoa pois. T?htiy?n?. Inarin immelle. Iltataulu Pohjanmaalla. Pappilan tiell?. Majan muutto. Kes?laulu. Kuin ruis kukkii. ?l? sin? tytt? ja ?l? sin? tytt?. Lailla laineen. Ballaadi. Syksy-ilta. Karjalan tytt?. Jos luonani oisit nyt... Lahjaton. Er?s kirje. Lumimyrskyll?. En unta saa! Mets?ss? j?rvi. Lippa. Helmikuun ilta. Sytytetty -- sammutettu. Kullan renki. Haltijat. Kaislan kohtalo. Piirilaulu. Olin sairas. Uusi kulta ja vanha kulta. Petetty. Sein?kantele. Turjan tytt?. Heikot hetket. Oi lemmi, lemmi minua! Hylj?tyn hauta. Tikan sauna. Kullan ometta. Pai, pai! Ma muistelen kotoa kaukaisaa. Helmille. Kenen ottais? Sin? ja min?. Suomussalmi -- kotiseutu. Muistelma ulkomaalta. Y?. Tyt?n rukous. Elokuun viime ilta. P?iv?kirjan lehti. Yksin olen heitetty. Miettiv?. Kun lunta sataa. Sa lausuit hyv?? y?t? vain. Miks suhiset tuuli niin kolkosti?
Y?purjehtija.
Y?tuuli lauha puhaltaa Mun kotilahdeltain, Viel' illan rusko punastaa Mun valkopurjettain.
Mun purteni -- se kehtoni Ja tuuli tuutijain, Y?n taivas yksin ?itini Ja aalto, armahain!
Tuulentupia.
Hei tullos tytt?ni tumman sorja, Niin tuulehen tupamme teemme! Kun sin? olet nuori ja min? olen norja, Ja yhdet on ihanteemme!
Hei korkealle, hei taivahalle Ma tytt?ni nuoren nostan! Mut jos sanot tuntuvan huimaavalle, Niin suuteloilla sen kostan!
Hih heisuli huima, se tuuli on tuima, Se hiuksias hulmuttaapi! Vaan sin? olet uljas ja min? olen huima Ja tuulessa telmi? saapi!
Ja tuulessa meill? on toivon tupa Ja ilmassa ihanat linnat, Ja taivaista meill? on talon lupa Ja pilvist? pirtin hinnat!
Laulu pilville.
Pilvet, pilvet! jotka pimit?tte Suvip?iv?n sinitaivahan, Ukkospilvi?k? uhkaavia ootte? Vaiko ilman impysi? vaan?
Vierik??, niin vierik??, oi pilvet, ?lk?? p??lleni mun p?rskyelk?! Tuoll' on tunturit ja suuret vuoret Niit?, niit? ?lk?? s??lielk?!
Pilvet, pilvet, jotka synkist?tte Elon nuoren sinitaivahan, Ukkospeikkojako uhkaavia ootte? Vaiko ilman impysi? vaan?
Korven poika.
Syd?nmaitani ylist?n, Korven karkeita oloja, Miss' ei kulttuuri kuhise Eik? eksyt? edistys. -- Min? rakastan risuja, Rotkoja ja korpimaita, Taajaa, tummaista turetta, Miss? kontiot pesiv?t. Vaan en rakasta remua, Sivistyksen silityst?, Sielu n?iss? n?ivettyisi, Jos vain kauvemmin el?isi!
Rakastanpa raitapuuta, Rakastanpa ?ist? kuuta Tuolla korpien syliss?! Rakastanpa illan tuulta, Rakastanpa immen huulta, Sek? paljon, paljon muuta Mutta toisilla tuvilla! Tuulta tunturin rakastan, Lemmin lehtojen lemua ?yr?hill? ?rjyn virran, Kosken kuohuvan kupeella!
Ma lammen l?ysin.
Ma lammen l?ysin kes?isn? y?n? korpea astellessa, Se silm?h?n siinsi kuin p?ilyv? helm aamun kastehessa.
Sen lammenpa rannalle majani teen ja kullan kihlaelen, Ja siell? sitten onnellisna korvessa eleskelen.
En maailman touhusta piittoa,
Vihre? oksa.
Taita, tytt?, koivunoksa, Taita aikanansa! Ennen kuin sen syksy sy?pi Kalman kellallansa.
Kotihisi k?dess?si en kunnian j?ljess? juokse, On mulle sulompi hiljaisuus ja pihkan ja kanervan tuokse.
Kantele koreasti, Somista sill? sun kammarisi, Somista soreasti!
Koivun lehv?n lemussapa Hyv?t hymnit nukkuu: Unessa silloin kuulevat, Kun onnen k?ki kukkuu.
Mit? k?ki kukkuileisi, Jollei toivojansa? Mist? immet uneksuisi, Ellei kullastansa?
Toisen oma.
Her?sin aamulla aikuisin, niin viesti se mulle tuodaan: Tuhannen tunturin toisella puolen kultani h?it? jo juodaan.
L?ksin ma polona pois kotoain -- Oi mit? ne linnut nyt laulaa? Sit? ne linnut nyt laulelivat ett? toinen mun kultaani kaulaa!
K?velin, k?velin yksiksein min? pauhaavan meren rantaa -- Oi mik? tuska ja voi mik? vaiva viesti? tuota mun kantaa!
Istuin ma rannan kivelle ja katselin sinist? merta -- Senp? kuohuissa seilattiin me kuutamossakin kerta!
Silm?ni t?yttyi kyyneliin, niin mont' oli muistoa mulla: Oi miksik? kultani kummainen et mulle tahtonut tulla?
Ja eik?h?n tultuna toimeen ois vain lemmell? l?mp?isell?! Kun ulkona syysy?n myrskyt ne sois, Mut tuvassa haastelo hell?...
Uskotulleni.
Oi ollos, ollos mun yst?v?n?in, Mua murhe kun painavi kumma, Kun orpona oon min? yksin n?in Ja toivoni taivas on tumma!
Oi lohduta lasta, mi itkuhun sai, Kun poissa on hellyys ja hoito! Ne luulee sen parkuvan oikusta vain, Se siksi on heist? vain koito.
En heille ma avaja syd?nt?in: Kuin rautaanhan kalskahtaisin -- Mut sulle, oi sulle, mun yst?v?in Min? sieluni paljastaisin.
Oi emmek? k?y siis siimekseen T?n kev?h?n nuoren koivun? Niin tunnustukseni sulle ma teen Ja tunteista tummista toivun.
Ma kertoilen sullen kaiken sen, Mik? eloni onnea est??, Ja kuinka oon herkk? ma tunteillen Ja kylm?ss? en voi kest??!
Oi ollos, ollos mun yst?v?n?in, Mua murhe kun painavi kumma, Kun orpona oon min? yksin n?in Ja toivoni taivas on tumma.
Olla mullai...
Olla mullai oma pirtti, Oma liesi -- omat orret, Olla seiniss? hilot hirret, Hilot hirret ja kanteleet: Niin ne mullai vieris virret, Ilovirret sulovirret, Niin ne mullai vieris virret, Soisi suopeat s?veleet!
Enk? aina ma oisi vainen Kaipaavainen -- surevainen, Enk? aina ma ruikuttaisi Kuni orpo ja onneton; Olla kulta, mi kuiskuttaisi, Kuiskuttaisi kauloaisi, Niin ne surutkin suiston saisi, Katois kaihonnat kantelon!
Ailin koivulle.
Koivu nuori, joka kasvat Ailin akkunoita kosketellen, Suhise, oi koivu, lempe?sti Suomen armautta kuiskiellen!
Add to tbrJar First Page Next Page