Read Ebook: Pieni italialainen by Spyri Johanna Granfelt Mandi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 358 lines and 18039 words, and 8 pages

T?m?n lausui nuorukainen italiankielell? ja Rikosta tuntui hyvin kummalliselta: h?n ymm?rsi mit? kuuli; mutta h?n ei olisi osannut puhua sit? kielt?. H?n meni puutarhaan, ja nuorukainen alkoi puhutella h?nt?, mutta kun h?n huomasi, ettei Riko osannut vastata, viittasi h?n kohden avonaista ovea ja selitti, ett? siell? tuli Rikon soittaa.

Riko l?hestyi ovea, joka vei suoraan asuinhuoneeseen. Siell? oli pieni vuode ja sen ??ress? istui rouva, joka valmisti jotain punaisesta punonnaisesta. Riko asettui oven edustalle ja alkoi soittaa ja laulaa mielilauluaan:

"Hoi, lampahat pienet!"

Kun h?n oli lopettanut, kohosi vuoteesta pienen pojan kalpea p??, ja ??ni huusi:

"Soita viel?!"

Riko soitti toisen s?velm?n.

"Soita viel?!" kuului taas vuoteesta.

N?in k?vi viisi, kuusi kertaa ja aina vain kuului vuoteesta: "Soita viel?!"

Nyt ei Riko en?? osannut mit??n uutta. H?n otti viulun k?teens? ja aikoi l?hte? pois. Mutta silloin alkoi pienokainen huutaa: "?l? mene, soita viel?, soita viel?!" Rouva nousi ja tuli Rikon luo. H?n pisti jotain Rikon k?teen, mutta poika ei ymm?rt?nyt mit? rouva tahtoi. Samassa h?n kuitenkin muisti mit? Stineli oli sanonut: "Kun sin? soitat viulua oven edustalla antavat ihmiset sinulle jotain." Sitte rouva yst?v?llisesti kysyi mist? poika oli ja mihin h?n oli menossa? Riko ei osannut vastata. Rouva kysyi taas oliko h?n tullut t?nne vanhempiensa kanssa? Riko pudisti kielt?en p??t?ns?. Oliko h?n sitte yksin? Riko ny?k?ytti my?nt?en p??t?ns?. Mihin h?n aikoo menn? y?ksi? Riko pudisti taas surullisena p??t??n. Silloin rouva s??li pient? muukalaista; h?n huusi luokseen nuorukaista ja k?ski h?nen vied? Riko "Kultainen aurinko" nimiseen ravintolaan. Is?nt? ehk? ymm?rt?? pienen soittoniekan puhetta, sill? h?nkin on ollut kaukaisissa maissa. Is?nn?lle olisi sanottava, ett? h?n antaisi y?sijan pojalle, niin rouva sen kyll? maksaa. Ja aamulla h?nen pit?isi neuvoa pojalle tie sinne, minne t?m? on maikalla, sill? poikahan on viel? niin nuori -- "vain muutamia vuosia minun poikaani vanhempi" -- jatkoi rouva s??lien -- ja ruokaakin olisi pojalle annettava.

Mutta pienokainen huusi taas vuoteestaan: "h?nen t?ytyy viel? kerran soittaa!" eik? h?n herennyt huutamasta, ennenkuin ?iti sanoi: "Tuleehan h?n uudestaan huomenna, mutta nyt h?nen t?ytyy menn? nukkumaan, niinkuin sinunkin."

Nuorukainen l?hti nyt Rikon edell?, ja t?m? tiesi hyvin mihin mentiin, sill? h?n oli ymm?rt?nyt rouvan puheen.

Pieneen kaupunkiin oli t??lt? noin kymmenen minuutin matka. Siell? poikkesi nuorukainen kaitaisen kadun varrella olevaan taloon ja meni suoraan ravintolahuoneeseen, joka oli t?ynn? tupakansavua ja jossa joukko miehi? istui p?ytien ymp?rill?.

Nuorukainen toimitti asiansa ja is?nt? sanoi: "Hyv? on." Samassa tuli siihen em?nt?kin ja molemmat tarkastivat Rikoa kiireest? kantap??h?n. Mutta kun l?himm?n p?yd?n ??ress? istuvat vieraat n?kiv?t viulun, huusivat monet heist?: "Nytp? saamme soittoa", ja muuan huusi: "Soitapas, pienokainen, jotain iloista!" Ja n?in he huusivat kilvan, jotta is?nt? tuskin p??si kysym??n mit? kielt? Riko puhui ja mist? h?n tuli. Riko vastasi nyt omalla kielell??n, ett? h?n oli tullut yli Malojan ja ett? h?n ymm?rsi kaikki, mit? t??ll? puhuttiin, mutta ei osannut puhua t?t? kielt?. Is?nt? ymm?rsi h?nen kielt?ns? ja kertoi itsekin olleensa vuoristossa, ja sanoi vasta puhelevansa pitemm?lt? Rikon kanssa, mutta nyt tulisi pojan soittaa viuluaan, sill? vieraat yh? huusivat haluavansa soittoa.

Riko totteli ja alkoi nyt niinkuin ainakin soittaa ja samalla laulaa omaa lauluaan. Mutta vieraat eiv?t ymm?rt?neet siit? sanaakaan, ja s?vel tuntui heist? kovin yksinkertaiselta. Toiset alkoivatkin rupattaa ja meluta, toiset taas huusivat tahtovansa kuulla jotain muuta, tanssis?velt? tai muuta kaunista.

Siit? v?litt?m?tt? lauloi Riko laulunsa loppuun, sill? kun h?n kerran oli pannut sen alulle, tahtoi h?n my?skin laulaa sen kokonaisuudessaan. Kun se oli tehty, alkoi h?n tuumailla. Tanssi-s?velt? ei h?n voinut soittaa, sill? h?n ei osannut sellaisia; mummun laulu oli soitettava viel?kin hitaammassa tahdissa, eiv?tk? n?m? ymm?rt?isi senk??n sanoja. Mutta nyt h?n muisti ja alkoi laulaa:

"Una sera In Peschiera --"

T?m?n sulosointuisen laulun ensim?iset s?veleet olivat tuskin kajahtaneet, ennenkuin syntyi t?ydellinen hiljaisuus ja samalla alkoi sielt? t??lt? ja vihdoin joka p?yd?n ??rest? ??ni? yhty? lauluun ja syntyi niin kaunis kuoro, ettei Riko moista milloinkaan ennen ollut kuullut; h?n joutuikin aivan haltioihinsa ja soitti yh? tulisemmin ja miehet lauloivat yh? innokkaammin, ja kun yksi v?rssy loppui, alkoi h?n voimakkaasti soittaa toista, sill? h?n oli is?lt? oppinut milloin laulu p??ttyi. Ja kun vihdoin loppu tuli, syntyi kauniin laulun j?lkeen sellainen melu, ettei Riko sellaistakaan ollut milloinkaan kuullut. Kaikki ihmiset huusivat ja r?hisiv?t kilvan ja puivat pelk?st? ilosta nyrkki? p?yt??n, ja sitte he kaikki lasit k?dess? t?yt?siv?t Rikon luo, ja joka lasista t?ytyi h?nen juoda ja kaksi pudisti h?nt? k?dest? ja yksi hartioista ja kaikki huusivat kilvan, saaden pelk?ll? ilon-vimmallaan Rikon pelon ja tuskan valtaan, niin ett? h?n k?vi yh? kalpeammaksi. Mutta h?np? olikin soittanut heid?n oman Peschieralaulunsa, joka kuului yksinomaan heille, ja jota ei yksik??n muukalainen voinut oppia, ja h?n oli soittanut sen voimakkaasti ja puhtaasti ik??nkuin h?n olisi ollut peschieralainen; t?t? n?m? vilkasluontoiset peschieralaiset eiv?t voineet kyllin ihailla, eik? kyllikseen iloita t?st? ihmeellisest? viuluniekasta, jonka kanssa he nyt tahtoivat juoda veljenmaljoja.

Mutta samassa tuli em?nt? k?dess? lautanen t?ynn? riisi? ja ylinn? suuri kimpale kananlihaa. H?n viittasi Rikon luoksensa ja vieraille h?n sanoi, ett? poika on j?tett?v? rauhaan; h?nen t?ytyi nyt p??st? sy?m??n, sill? h?n, raukka, on aivan kalpea pelk?st? ponnistuksesta. Sitte h?n asetti lautasensa nurkkap?yd?lle ja istui itse pojan viereen ja kehotti h?nt? sy?m??n vahvasti, sill? niin laihalle pojalle se tekee vain hyv??.

Rikolle maistuikin illallinen mainion hyv?lt?, sill? siit? saakka kun h?n ani varhain aamulla oli juonut kahvia, ei h?n ollut muruakaan nauttinut, ja t?n??n oli h?n kuitenkin paastonsa ohessa kokenut varsin paljon.

Kun lautanen oli tyhj?, painuivatkin h?nen silm?ns? v?symyksest? umpeen. Is?nt?kin oli tullut p?yd?n luokse ja kiitti Rikon soittoa ja kysyi kenen poika h?n oli ja mihin h?n oli menossa. Riko, vaivoin kokien pit?? silmi?ns? auki, sanoi, ettei h?nell? ollut ket??n omaisia ja ettei h?n aikonut menn? mihink??n.

Silloin rohkaisi is?nt? yst?v?llisesti poikaa ja arveli ett? nyt on vain huoletta ment?v? nukkumaan. Huomenna voi h?n uudestaan menn? rouva Menotin luo, joka oli l?hett?nyt h?net t?nne; t?m? rouva on varsin hyv? ja voi ehk? ottaa h?net juoksupojakseen, koska h?n ei tied? mihin olisi ment?v?.

Mutta em?nt? nyk?isi kaiken aikaa miest??n k?sipuolesta ik??nkuin est??kseen h?nt? puhumasta. Is?nt? puhui kuitenkin asiansa selville, sill? h?n ei ymm?rt?nyt mit? toinen tahtoi.

Nyt miehet p?ytien ??rest? taas alkoivat meluten huutaa, ett? he tahtoivat uudestaan kuulla laulunsa. Mutta em?nt? huusi: "Ei, ei, vasta sunnuntaina se soitetaan. Eih?n poika pelk?st? v?symyksest? en?? pysy pystyss?." Sitte tarttui h?n Rikon k?teen ja vei h?net suureen huoneeseen. Siell? riippui valjaita seinill?, ja er??seen nurkkaan oli levitetty viljaa ja toisessa oli vuode. Ei aikaakaan niin lep?si Riko vuoteessa ja nukkui raskaasti ja makeasti.

My?hemmin, kun talossa vallitsi hiljaisuus, istui is?nt? sen pienen p?yd?n ??ress?, miss? Riko oli sy?nyt, ja em?nt? seisoi h?nen vieress??n -- sill? h?n siivosi parastaikaa -- ja puhui innokkaasti: "T?t? poikaa et saa l?hett?? pois rouva Menotin luokse; juuri sellaisen pojan min? tarvitsisin kaikenmoisiin toimiin. Etk? huomannut, kuinka hyvin h?n soittaa viulua? Kaikkihan olivat ihan hurjia ihastuksesta. Pane vain merkille, t?st? tulee viel? parempi viulunsoittaja kuin ne kolme, jotka meill? on nyky??n. Tanssis?veleit? h?n pian oppii soittamaan, niin ett? saat h?nest? ilmaiseksi soittajan kaikkia tanssip?ivi? varten ja voit viel? vuokrata h?net muillekin. T?t? et en?? saa p??st?? k?sist?si, h?n n?ytt?? siivolta ja miellytt?? minua; me pid?mme h?net."

"On se minustakin parasta", sanoi mies. H?n ?lysi heti, mit? etua vaimon esityksest? tulisi olemaan.

NELJ?STOISTA LUKU.

Uusia yst?vi? eik? vanhojakaan unohdeta.

Seuraavana aamuna seisoi em?nt? ulko-ovella ja tarkasteli ilmaa ja mit? y?n kuluessa oli tapahtunut. Silloin tuli rouva Menotin nuori palvelija pitkin tiet?; h?n oli samalla is?nt? ja renki rouvan kauniilla, hedelm?rikkaalla maatilalla, -- h?n oli, n?et, perehtynyt puutarha- ja peltoty?h?n. H?n hallitsi ja vallitsi ja piti huolta kaikesta ja h?nen oli hyv? olla. Sent?hden h?n yht? mittaa viheltelikin.

Kun h?n nyt saapui em?nn?n eteen, herkesi h?n hetkeksi vihelt?m?st? ja sanoi, ett? jos tuo eilinen nuori soittoniekka ei viel? ole l?htenyt pois, saisi h?n taas tulla rouva Menotin luo, sill? pikku poika tahtoisi viel? kuulla h?nen soittoaan.

"Voihan poika tulla, kun ei rouva Menotti vain liikoja vaadi", sanoi em?nt? ja pani samalla molemmat k?tens? puuskaan ik??nkuin merkiksi siit?, ettei t?ss? kovin suurta kiirett? pidet?. "Parastaikaa makaa soittoniekka tuolla ylh??ll? hyv?ss? vuoteessaan ja ottaa makeita unia, ja min? suon mielell?ni h?nelle sen levon. Voitte sanoa rouva Menotille, ett? viel? min? h?net sinne l?het?n; h?n ei l?hde t??lt? pois, sill? min? olen ottanut h?net turviini. H?n on turvaton orpopoika, joka ei tied? mihin h?nen on ment?v?, ja nyt h?nest? on pidetty huolta."

Nuorukainen l?ksi n?ine tietoineen.

Em?nt? antoi Rikon nukkua kyllikseen, sill? h?n oli hyv?luontoinen nainen; tosin ajatteli h?n aina ensin omaa etuaan, mutta sitte my?skin toisten. Kun Riko vihdoin itsest??n her?si, oli h?n nukkunut pois kaiken v?symyksen, ja tuli nyt reippaana alas. Silloin em?nt? viittasi h?nt? ky?kkiin ja asetti suuren maljan kahvia h?nen eteens? p?yd?lle ja viereen kauniin, keltaisen maissileiv?n. Sitte h?n sanoi: "T?llaista voit saada joka p?iv?, jos vain tahdot, ja p?iv?lliseksi ja illalliseksi viel? paljon parempaa, sill? miss? keitet??n vieraille, siell? j?? aina t?hteit?. Sitte saat vain juosta minun asioillani, ja sen ohessa tarvittaissa soittaa viulua. Meill? saat kodin ja oman huoneen eik? sinun en?? tarvitse kiert?? maailmaa. Nyt saat vain sanoa, tahdotko j??d? t?nne."

Silloin Riko tyytyv?isen? vastasi: "Tahdonhan min? j??d?", sill? niin paljon h?n toki osasi em?nn?n kielt?.

Sitte em?nt? heti kuljetti h?nt? l?pi koko talon, k?ytti vajassa ja tallissa, kasvitarhassa ja kanapihassa, ja joka paikasta n?ytti h?n pojalle ymp?rist?? ja selitti mist? mentiin kauppapuotiin, mist? suutariin ja muiden t?rke?mpien ihmisten luokse. Riko kuunteli tarkasti, ja koetellakseen h?nt?, l?hetti em?nt? h?net kohta kolmeen, nelj??n eri paikkaan hakemaan kaikenlaista tavaraa, kuten olutta, saippuaa ja lankaa sek? noutamaan suutarista korjattavaksi l?hetetyn saappaan; sill? h?n oli huomannut, ett? Riko kyll? osasi lausua yksityisi? sanoja.

Riko toimitti kaikki asiat oikein; t?m? miellytti em?nt?? suuresti ja illemm?ll? h?n sanoi: "Nyt saat menn? viuluinesi rouva Menotin luo ja olla siell? koko illan."

Siit? Riko tuli hyvin iloiseksi, sill? nyt h?n taas sai kulkea pitkin j?rven rantaa, ja menn? sinne, miss? kauniit kukkaset kasvoivat.

J?rven luokse tultuaan juoksi h?n j?lleen pienelle sillalle ja istui v?h?ksi aikaa sen l?heisyyteen, sill? siell? levisi taas kaikki entinen ihanuus h?nen eteens?; vesi ja vuoret olivat nytkin hienon kulta-udun verhoamia, ja Riko tuskin malttoi l?hte? paikaltaan.

Mutta joka tapauksessa h?n jatkoi matkaansa, koska h?n tiesi, ett? nyt oli noudatettava em?nn?n k?sky?, sill? sit? vartenhan h?n sai asua ravintolassa.

Kun h?n tuli puutarhaan, kuuli h?n heti pikku pojan ??nen -- ovi n?et oli aina auki -- ja t?m? huusi: "Tule taas soittamaan!"

Rouva Menotti tuli ulos, antoi yst?v?llisesti Rikolle k?tt? ja vei h?net huoneeseen. Se oli avara sali ja suuresta ovesta n?kyi kaunis puutarha kukkasineen. Sairaan pojan pieni vuode oli asetettu aivan vastap??t? ovea, ja sen ohessa oli huoneessa vain p?yti? ja tuoleja ja kauniita kirstuja, mutta ei toista vuodetta; sill? y?ksi vietiin pieni s?nky viereiseen huoneeseen, jossa ?idinkin vuode oli, Aamulla vietiin poika vuoteineen taas kauniiseen, iloiseen saliin, miss? aurinko joka p?iv? loi loistavan valojuovan lattialle ja siten ilahutti pikku sairaan syd?nt?. Pienen vuoteen vieress? oli kaksi kainalosauvaa, ja tuontuostakin nosti ?iti pienokaisen vuoteesta ja kuljetti h?nt? sauvojen nojassa ymp?ri huonetta, sill? h?n ei osannut k?vell? eik? seisoakaan yksikseen; h?nen jalkansa olivat halvaantuneet eik? h?n ollut milloinkaan niit? k?ytt?nyt.

Kun Riko astui huoneeseen, ponnahti pikku poika istumaan pitk?n nuoran avulla, joka vuoteen kohdalla riippui katosta; sill? omin voimin ei h?n p??ssyt istumaan. Riko meni vuoteen luo ja katseli ??neti pient? sairasta. H?nell? oli hentoiset k?sivarret, pienet, laihat k?t?set, ja niin pienet kasvot, ettei Riko milloinkaan ennen ollut niin pieni? pojankasvoja n?hnyt, ja niiss? oli kaksi suurta silm??, jotka ter?v?sti katselivat Rikoa; sill? pieni sairas, joka harvoin p??si n?kem??n jotain uutta tai outoa, mutta joka aina kovin halusi n?hd? sellaista, katseli hyvin tarkoin kaikkea, mik? sattui h?nen yksin?iselle tielleen.

"Mik? sinun nimesi on?" kysyi pikku poika ensin.

"Riko", oli vastaus.

"Minun nimeni on Silvio. Kuinka vanha sin? olet?" jatkoi h?n kysely??n.

"Kohta yhdentoista."

"Kohta min?kin olen yht? vanha", kertoi poika.

"Voi, Silvio, mit? puhut", sanoi siihen ?iti. "Sin?h?n t?yt?t vasta nelj? vuotta. Ei ne vuodet niin pian kulu."

"Soita taas!" sanoi nyt pikku Silvio.

?iti istui paikalleen vuoteen viereen, ja Riko asettui v?h?n et??mm?lle ja alkoi soittaa viuluaan. Silvio ei tuntunut saavan siit? kyllikseen; niin pian kun Riko oli saanut kappaleen soitetuksi, kuului vuoteesta taas: "Soita viel?!"

N?in soitti Riko kaikki kappaleensa ainakin kuuteen kertaan; sitte l?hti ?iti pois, ja kun h?n tuli takaisin, toi h?n mukanaan lautasellisen kullankeltaisia viiniryp?leit? ja sanoi, ett? nyt on Rikon lev?tt?v? ja istuttava tuolille vuoteen viereen ja sy?t?v? ryp?leit? Silvion seurassa.

Sitte ?iti l?ksi hetkeksi puutarhaan katsomaan kasvejaan, ja oli varsin hyvill??n siit?, ett? kerrankin voi poistua pienokaisen vuoteen ??rest?; tavallisesti ei h?n voinut menn? mihink??n, sill? Silvio ei h?nt? p??st?nyt luotansa, vaan alkoi heti surkeasti huutaa, jos ?iti v?h?nkin j?tti h?net yksikseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet