Read Ebook: Paimenpoika alppimajalla by Spyri Johanna

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 138 lines and 8364 words, and 3 pages

t? hellyydest? teki, sitten m??ki se lempe?sti, meni Monnin toiselle puolelle ja hieroi taas p??t??n h?nen olkaansa. Toisistakin vuohista tuli milloin toinen, milloin toinen katsomaan paimenta ja jokaisella oli oma tapansa tervehtiess??n.

Ruunikki, h?nen oma vuohensa tuli hyvin huolekkaan n?k?isen? ja tarkasti, oliko kaikki j?rjestyksess?. Se seisoi sitten h?nen vieress??n ja katseli h?nt?, kunnes h?n sanoi: "Niin, niin Ruunikki, kaikki on hyvin, meneh?n vain takaisin sy?m??n." Pieni valkea vuohi ja P??sky, joka oli saanut nimens? siit?, ett? se oli niin laiha ja ketter? ja hy?kk?si joka paikkaan kuin p??skyset pesiins?, rynt?siv?t aina yhdess? Monnin kimppuun sellaisella voimalla, ett? ne varmaankin olisivat kaataneet h?net kumoon, ellei h?n jo ennest??n olisi ollut pitk?n??n, ja kohta sen j?lkeen rynt?siv?t ne taas pois.

Kiilt?v? Mustikki, kylpylaitoksen is?nn?n vuohi, pikku Maggin em? oli hieman ylpe?, se tuli vain noin parin askeleen p??h?n, katseli p?? pystyss? Monnia -- se ei n?et tahtonut olla liian tuttavallinen -- ja meni sitten taas tiehens?. Mutta suuri Sulttaani, pukki, n?ytt?ytyi aina vain kerran, puski silloin tielt??n kaikki, jotka h?n tapasi Monnin l?heisyydess?, ja m??ki muutamia kertoja niin merkitsev?sti kuin olisi h?nell? annettavina tietoja lauman tilasta, jonka johtajaksi h?n tunsi itsens?.

Ainoastaan pikku Maggi ei milloinkaan antanut tunkea itse??n suojelijansa luota. Jos pukki tuli ja tahtoi puskea sen syrj??n, niin se ry?mi niin syv?lle Monnin kainaloon tai p??n alle, ettei suuri Sulttaani ensink??n en?? h?tyytt?nyt sit?, eik? pikku vuona siten Monnin turvissa hituistakaan pel?nnyt Sulttaania, vaikka se muuten v?risi, kun t?m? vain tuli sen l?heisyyteen.

Niin oli aurinkoinen aamu kulunut, Monni oli jo murkinoinut ja seisoi nyt miettiv?isen? nojaten sauvaansa, jota h?n t??ll? ylh??ll? usein tarvitsi, sill? se oli h?nelle yl?sp?in ja alasp?in kapuamiseen varsin mukava. H?n ajatteli, nousisiko h?n jollekin toiselle puolelle vuorta, sill? korkeammalle yl?s ei h?n t?n? iltap?iv?n? halunnut menn? vuohien kanssa, kysymys oli vain siit?, mille puolelle. H?n p??tti menn? vasemmalle, sill? siihen suuntaan p??stiin kolmelle Louhik??rmekalliolle, joiden ymp?rill? kasvoi niin hienoa ruohoa, ett? se oli todellista juhlaruokaa vuohille.

Polku oli jyrkk? ja ylh??ll? kalliosein?m?ll? oli vaarallisia paikkoja, mutta h?n tiesi hyv?n tien, ja olivathan vuohet ymm?rt?v?isi? eiv?tk? helposti eksyneet. H?n l?hti nousemaan m?ke?, ja iloisesti kiipesiv?t kaikki h?nen vuohensa mukana milloin h?nen edell??n, milloin h?nen per?ss??n, pikku Maggi ihan h?nen l?heisyydess??n, v?list? h?n pitelikin siit? ja veti sit? mukanaan, kun tuli per?ti jyrkk? kohta. Kaikki k?vi kumminkin aivan hyvin, ja nyt olivat he ylh??ll?. Korkealle hypellen riensiv?t vuohet kohta vihreit? pensaita kohden, sill? he kyll? tunsivat oivallisen rehun, jota he jo usein olivat t??ll? nakertaneet.

"Siivosti, siivosti vain!" muistutti Monni, "?lk??k? tyrkkik? toisianne jyrkiss? kohdissa, silm?nr?p?yksess?h?n joku voisi pudota ja taittaa jalkansa. P??sky! P??sky! Mik? sinun p??h?si on p?lk?ht?nyt?" huusi h?n samassa sangen kiihtyneen? yl?s kallioita kohden, sill? ketter? vuohi oli kiivennyt yl?s korkeille Louhik??rmekiville, seisoi nyt yhden kiven ??rimm?isell? reunalla ja katseli h?nt? sielt? varsin nen?kk??sti. H?n kiipesi kiireesti yl?s, sill? vain yksi ainoa askel olisi tarvittu, ja P??sky olisi suistunut kuiluun. Monni oli sangen nopsa, muutamassa hetkess? oli h?n kivell?, tarttui nopealla otteella p??skyn jalkaan ja veti sen takaisin. "Tule nyt minun kanssani, sin? ymm?rt?m?t?n elukka", torui Monni, veti P??skyn mukanansa alas toisten luo ja piteli sit? viel? hetkisen, kunnes se oli oikein p??ssyt sy?misen alkuun er??n pensaan vieress? eik? en?? ajatellut karkaamista.

"Miss? on pikku Maggi?" huudahti Monni ?kki? n?hdess??n Mustikin seisovan yksin er??n jyrk?nteen reunalla sy?m?tt? ja katsellen rauhallisesti ymp?rilleen. Pieni vuona oli aina joko Monnin vieress? tai juoksenteli se em?ns? per?ss?.

"Miss? vuonasi on, Mustikki?" huusi Monni kauhistuneena ja juoksi vuohen luo. Mustikki oli merkillisen n?k?inen, ei sy?nyt, vaan seisoi yh? samalla paikalla ja heristi niin ep?luuloisesti korviaan. Monni asettui ihan sen viereen ja katseli yl?s ja alas, Nyt kuuli h?n hiljaista, valittavaa m??kin??, se oli pikku Maggin ??ni ja se tuli alhaaltap?in surkeana ja apua pyyt?v?n?. Monni heitt?ytyi maahan ja kurottautui katsomaan. Tuolla alhaalla liikkui jotakin, nyt n?ki h?n selv?sti pikku Maggin riippuvan syv?ll? er??ll? kalliosta ulkonevalla puunoksalla. Se uikutti s??litt?v?sti; se oli pudonnut.

Onneksi oli oksa kannattanut sit?, muuten olisi se sy?ksynyt kuiluun ja surkeasti musertunut kuoliaaksi. Mutta viel?kin oli suistumisen vaara suuri, ellei se saattaisi pysytt?yty? oksan varassa. "Pid? kiinni, pikku Maggi, pid? kiinni oksasta! Katso, min? kyll? tulen sinua noutamaan!" Mutta miten p??st? sinne? Kalliosein?m? oli niin jyrkk? t?st? kohden, Monni huomasi kyli?, ettei h?n mitenk??n voinut siit? laskeutua. Mutta pikku vuohi mahtoi siell? alhaalla olla suunnilleen Sadekallion, ulkonevan kielekkeen kohdalla, jonka alle niin hyvin p??si sateen suojaan. Siell? viettiv?t paimenpojat aina sadep?iv?t, siksi kutsuttiinkin paikkaa vanhoista ajoista asti Sadekallioksi, Monni ajatteli ett? h?n sielt?p?in voisi kiivet? kallion poikki ja palata vuonan kanssa.

Kiireesti vihelsi h?n lauman kokoon ja laskeutui sen kanssa alasp?in, kunnes h?n saapui sille kohdalle, mist? p??si Sadekalliolle. Siihen j?tti h?n vuohet laitumelle ja meni kalliota kohden. T??lt? h?n kohta n?kikin viel? melkoisen paljon yl?puolellaan oksan ja sill? riippuvan vuohen. H?n huomasi kyll?, ettei ollut helppoa kiivet? kalliota yl?s ja takaisin pikku Maggi sel?ss?, mutta muulla tavoin ei elukkaa voitu pelastaa. H?n ajatteli my?s kohta, ett? hyv? Jumala varmaankin auttaisi h?nt?, sittenh?n h?n ei voisi ep?onnistua. K?tens? ristien katsahti h?n taivasta kohden ja rukoili: "Hyv? Jumala, auta minua, ett? saan pikku Maggin pelastetuksi!." Nyt luotti h?n t?ydelleen siihen, ett? kaikki k?visi hyvin, ja kiipesi ravakasti kalliota, kunnes saapui yl?s oksan luo. Siell? tarrautui h?n lujasti kiinni molemmilla jaloillaan, nosti vapisevan, uikuttavan elukan hartioilleen ja kiipesi nyt hyvin varovasti alas. Kun h?n taas seisoi varmalla nurmipohjalla ja n?ki kauhistuneen pikku vuohen pelastettuna, oli h?n niin iloinen, ett? h?n huudahti yl?s taivasta p?in: "Tuhannen kiitosta, hyv? Jumala, ett? niin hyvin meit? autoit! Voi kuinka iloisia me molemmat olemme siit?!" Sitten istahti h?n viel? hetkiseksi maahan ja silitteli vuonaa, jonka hennot j?senet yh? viel? v?risiv?t, ja lohdutti sit?.

Koska pian sen j?lkeen oli aika l?hte? pois, nosti Monni vuonan viel? kerran harteilleen ja sanoi huolestuneena: "Tule, pikku Maggi raukka, sin?h?n viel?kin vapiset, t?n??n sin? et jaksa k?vell? kotiin, minun t?ytyy kantaa sinut --", ja niin kantoi h?n elukkaa, joka kiinte?sti nojasi h?neen, koko matkan alas.

Paula seisoi nyt viimeisell? kunnaalla kylpylaitoksen edess? ja odotti vuohipaimenta. H?nen t?tins?kin oli seurannut h?nt?. Kun nyt Monni l?hestyi taakkoineen, halusi Paula tiet??, oliko vuona kipe?, ja osoitti suurta my?t?tuntoa. Kun Monni sen n?ki, istahti h?n kohta maahan Paulan eteen ja kertoi h?nelle t?m?np?iv?isen kokemuksensa Maggin kanssa.

Paula osoitti sangen suurta mielenkiintoa asialle ja silitteli pelastettua elukkaa, joka nyt rauhallisena makasi Monnin polvilla ja oli varsin soma valkoisine jalkoineen ja kauniine mustine pikku turkkineen sel?ss?. Se antoi ihan mielell??n silitell? itse??n.

"Nyt laulat minulle viel? laulusi, kun siin? juuri niin mukavasti istut", sanoi Paula. Monni oli niin iloisella mielell?, ett? h?n kernaasti ja t?ydest? povesta viritti ja lauloi koko laulunsa loppuun asti.

Se miellytti Paulaa erinomaisesti ja h?n sanoi, ett? Monnin piti laulaa se viel? toistekin h?nelle. Sitten l?hti koko seurue yhdess? alas kylpyhuoneelle. T??ll? laskettiin vuona leposijalleen, Monni j?tti hyv?sti ja Paula meni takaisin huoneeseensa puhellaksensa t??ll? viel? kauvan t?dille vuohipaimenesta, jonka iloiseen aamulauluun h?n taas toivoi her??v?ns?.

Kolmas luku.

Vierailu.

Niin oli kulunut useampia p?ivi?, toinen oli ollut yht? aurinkoinen ja kirkas kuin toinenkin, sill? oli eritt?in kaunis kes?, ja taivas pysyi sinisen? ja pilvett?m?n? aamusta iltaan.

Joka aamu oli vuohipaimen hele?sti laulaen kulkenut kylpyhuoneen ohi, joka ilta palannut laulaen takaisin, ja kaikki kylpyvieraat olivat niin tottuneet tuohon iloiseen lauluun, ettei kukaan olisi tahtonut olla sit? ilman.

Ennen kaikkia piti kumminkin Monnin ilomielisyydest? Paula, joka melkein joka ilta meni h?nt? vastaan ryhty?kseen h?nen kanssaan keskusteluun.

Er??n? p?iv?npaisteisena aamuna oli Monni taas saapunut yl?s Kalliosaarnastuoliin ja oli juuri heitt?ytym?isill??n pitk?kseen, kun h?n muuttikin mielens?. "Ei, eteenp?in, vuohiseni! Teid?nh?n t?ytyi viime kerralla j?tt?? pureksimatta kaikki hyv?t lehdet, koska meid?n t?ytyi menn? pikku Maggia hakemaan, nyt l?hdet??n viel? kerran yl?s, saatte nakertaa siell? pensaat putipuhtaiksi!" Ja iloissaan hyppiv?t kaikki vuohet h?nen j?less??n, sill? he huomasivat, ett? nyt mentiin yl?s oivien pensasten luo Louhik??rmekiville. Mutta t?ll? kertaa pitikin Monni pikku Maggia koko ajan kainalossaan, nyhti sille itse hyvi? lehtisi? kallioilta ja sy?tti niit? sille k?dest??n. Se lienee varsin suuresti miellytt?nyt vuonaa, se hieroi v?h? v?li? tyytyv?isen? pient? p??t??n Monnin olkaa vasten ja m??ki iloisesti. Niin oli koko aamu kulunut, ja Monni havaitsi vasta, kun n?lk? rupesi vaivaamaan, ett? oli tullut my?h?. Oman ruokansa oli h?n j?tt?nyt pieneen koppaan alas, koska h?n oli aikonut palata sinne p?iv?lliseksi.

"Kas niin, nyt te olette jo saaneet paljon hyv??, enk? min? viel? mit??n", sanoi h?n vuohilleen, "nyt minunkin pit?? saada jotakin, ja sielt? alhaalta te l?yd?tte viel? yllin kyllin, tulkaahan". Samassa h?n vihelsi ??nekk??sti, ja koko lauma l?hti liikkeelle poisp?in, vilkkaimmat aina edell? ja kaikkien etunen?ss? ketter? P??sky, jolle t?n??n oli tapahtuva jotakin odottamatonta. Se hyppeli alas kivelt? kivelle, monen kallion repe?m?n yli, mutta yht?kki? se ei p??ssytk??n etemm?ksi, ihan sen edess? seisoi yht?kki? vuorikauris ja katseli sit? uteliaasti. Sellaista ei P??skylle viel? koskaan ollut tapahtunut! Se seisoi, katseli vierasta kysyv?sti ja odotti, ett? se menisi pois h?nen tielt??n ja sallisi h?nen kauniisti hyp?t? kallionlohkareelle kuten h?n oli aikonut. Mutta kauris ei hiiskahtanutkaan, katseli vain julkeasti P??sky?. Siten seisoivat molemmat toistensa edess? yh? uppiniskaisempina, ja seisoisivat siin? viel? t?n? hetken?, ellei iso Sulttaani olisi sill? v?lin saapunut paikalle. Se oivalsi heti asiaintilan, astui varsin maltillisesti P??skyn ohi ja puski vuorikauriin yht?kki? niin kauvas ja niin voimakkaasti syrj??n, ett? sen t?ytyi tehd? rohkea hypp?ys v?ltt??kseen luisumasta alas kalliolta. Mutta P??sky k?veli riemuiten tiet?ns? eteenp?in ja Sulttaani asteli tyytyv?isen? ja ylv??n? sen per?ss?, sill? se tunsi itsens? laumaansa kuuluvien vuohien turvalliseksi suojelijaksi. Sill?v?lin olivat Monni ylh??lt?p?in ja er?s toinen poika alhaaltap?in saapuneet l?heiselle kent?lle ja hekin katselivat h?mm?stynein? toisiaan. Mutta he tunsivat hyvin toisensa ja ensi h?mm?styksen menty? ohi tervehtiv?t he toisiaan yst?v?llisesti. Vieras oli Yrj?, kotoisin Kyblisist?. H?n oli jo puolen aamup?iv?? turhaan hakenut Monnia ja nyt tapasi h?net t??ll? ylh??ll?, jossa h?n ei ensink??n ollut tiennyt h?nen olevan.

"En luullut sinun kulkevan n?in yl?s vuohinesi", sanoi Yrj?,

"Kuljenpa niinkin", vastasi Monni, "mutten aina, tavallisesti olen Kalliosaarnastuolin luona ja sen ymp?rill?. Miksi tulit sit? tiet? yl?s?"

"Tahdoin vierailla luonasi", kuului vastaus, "minulla on sinulle kaikellaista kerrottavaa. Minulla on t?ss? my?s kaksi vuohta, ne vien min? kylpylaitoksen is?nn?lle, h?n haluaa ostaa yhden sellaisen, ja siiloin ajattelin tulla viel? yl?s luoksesi."

"Sinunko vuohiasi ne ovat?" kysyi Monni.

"Niin, meid?n ne ovat, ei minulla ole vieraita paimennettavinani, en ole en?? vuohipaimen."

Se ihmetytti suuresti Monnia, sill? Yrj? oli samaan aikaan kuin h?nkin p??ssyt Kyblisin vuohipaimeneksi, eik? Monni voinut ymm?rt??, ett? se saattoi noin p??tty?, eik? Yrj? edes valittanut.

Sill?v?lin olivat paimenet ja laumat saapuneet Kalliosaarnastuolille. Monni haki leip?? ja viipaleen kuivattua lihaa ja kutsui Yrj?n p?iv?lliselle. He istahtivat molemmat Saarnastuolille ja aterioivat hyv?ll? ruokahalulla, sill? oli tullut hyvin my?h?, ja heill? oli kummallakin erinomainen ruokahalu. Kun nyt kaikki oli sy?ty ja sitten viel? juotu v?h?n kutinmaitoa, oikaisihe Yrj? mukavasti pitkin pituuttaan maahan ja nojasi p??t??n molempiin kyyn?rp?ihins?, Monni taas j?i istumaan, sill? h?n katseli aina mielell??n ylh??lt? alas syv??n laaksoon.

"Mik? sin? sitten nyt olet, Yrj?, kun et en?? ole vuohipaimen?" alkoi Monni, "jokin sinun sent??n t?ytyy olla".

"Kyll? min? jokin olenkin", vastasi Yrj?. "Olen munapoika. Joka p?iv? kuljetan munia kaikkiin ravintoloihin niin kauvas kuin ehdin, tulen t?nne yl?s kylpylaitoksellekin, eilen k?vin jo siell?."

Monni pudisti p??t??n: "Se ei ole mit??n, munapoika en tahtoisi olla, tuhat kertaa mieluummin tahdon olla vuohipaimen, se on paljon ihanampaa."

"Mit? viel?, kuinka niin?"

"Eiv?th?n munat ole el?vi?, niitten kanssahan et voi yht??n sanaa puhua, eiv?tk? ne juokse per?ss?si kuten vuohet, jotka iloitsevat, kun tulet. Ne ovat uskollisia ja ymm?rt?v?t joka sanan, jonka puhut niitten kanssa; sinulla ei ole yht??n iloa muniesi kanssa kuten vuohien kera t??ll? ylh??ll?."

"Niin ja sin? sitten", keskeytti Yrj? h?net, "mit? suuria iloja sinulla sitten on t??ll? ylh??ll?? Nytkin on sinun varmaankin kuusi kertaa t?ytynyt nousta, sill? aikaa kuin s?imme, ainoastaan tuon tyhm?n pikku vuohen t?hden, jottei se putoisi -- onko se sitten iloa?"

"On, teen sen ihan mielell?ni! Eik? niin, pikku Maggi, tule, tule!" Monni hypp?si pystyyn ja juoksi pikku vuohen j?lkeen, sill? se teki varsin varomattomia ilohyppyj?. Kun h?n taas oli istumassa, sanoi Yrj?:

"On olemassa toinenkin keino pid?tt?? pieni? vuohia putoamasta kallioilta ilman ett? aina t?ytyy juosta niitten per?ss? kuten sin? teet."

"Mik? keino?" kysyi Monni.

"Pist?? kepin lujasti maahan ja sitoo vuohen yhdest? jalasta siihen kiinni, se s?tkii kyll? silloin hirve?sti, muttei kumminkaan p??se karkuun."

"Eth?n tarkoittane, ett? tekisin jotain sellaista pikku vuohelle!" sanoi Monni ihan n?rk?styksiss??n, veti pikku Maggin luokseen ja piteli sit? kuin t?ytyisi h?nen suojella sit? sellaiselta menettelylt?.

"Tuosta ei sinun kauvaa en?? tarvitse huolehtia", alkoi Yrj? taas, "se ei en?? monesti tule t?nne yl?s".

"Mit?? Mit?? Mit? sin? sanot, Yrj?!" kiivastui Monni.

"Haa, etk? sin? sit? tied?k??n? Is?nt? ei aijo kasvattaa sit?, se on h?nen mielest??n liian heikko, siit? ei koskaan tule kaunista vuohta. H?n olisi myynyt sen is?lleni, muttei h?nk??n siit? v?litt?nyt. Nyt aikoo is?nt? teurastaa sen ensi viikolla ja sitten ostaa h?n tuon meid?n Kirjokin."

Monni oli aivan kauhusta kalvennut. Ensin ei h?n voinut sanoa sanaakaan, mutta nyt puhkesi h?n ??neens? valittamaan pikku vuohen kohtaloa:

"Ei, ei, sit? he eiv?t saa tehd?, pikku Maggi, he eiv?t saa teurastaa sinua, sit? en voi kest??. Voi, mieluummin tahdon kohta kuolla kanssasi, ei, niin ei voi k?yd?!"

"?l?h?n nyt", sanoi Yrj? harmissaan ja nosti Monnia, joka tuskissaan oli heitt?ytynyt kasvoilleen maahan.

"Nousehan nyt, tied?th?n, ett? vuohi nyt kerta kaikkiaan kuuluu is?nn?lle, ja ett? h?n saa tehd? sille, mit? h?n tahtoo. ?l? nyt sit? en?? ajattele! Tulehan, min? tied?n viel?kin jotain. Katso! Katso!" Samassa kurotti Yrj? Monnille k?tt??n ja peitti toisella k?dell? lujasti esineen, jota Monnin piti ihailla, mutta se s?ihkyi ihan kummasti h?nen k?dess??n, sill? aurinko paistoi juuri siihen.

"Mik? se on?" kysyi Monni, kun esine taas s?ken?i auringon s?teen valaisemana.

"Arvaa."

"Sormus?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet