Read Ebook: Paimenpoika alppimajalla by Spyri Johanna

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 138 lines and 8364 words, and 3 pages

"Sormus?"

"Ei, mutta jotain sen tapaista."

"Kuka sen on sinulle antanut?"

"Antanut? Ei kukaan, olen sen itse l?yt?nyt."

"Mutta sittenh?n se ei ole omasi, Yrj?."

"Miksei? En ole sit? kenelt?k??n ottanut, olin v?h?lt? astua sen p??lle jalallani, silloinhan se kumminkin olisi s?rkynyt, voinhan yht? hyv?n pit?? sen."

"Mist? sen l?ysit?"

"Alhaalta kylpyhuoneen luota eilen illalla."

"Sitten on sen joku talon asukkaista hukannut, sinun pit?? ilmoittaa is?nn?lle, ja, ellet sin? sit? tee, teen min? sen t?n? iltana".

"Ei, ei, Monni, ?l? vain sit? tee", sanoi Yrj? nyt pyyt?en, "katsos, min? tahdon n?ytt?? sinulle, mik? se on. Min? aijon myyd? sen er??n ravintolan sis?k?lle, mutta h?nen t?ytyy varmasti antaa minulle nelj? markkaa. Annan sinullekin yhden tai kaksi, sittenh?n ei kukaan tied? siit? mit??n."

"En huoli niist?! En huoli niist?!", keskeytti Monni h?net kiivaasti, "ja hyv? Jumala on kuullut kaikki, mit? olet sanonut".

Yrj? katsahti taivaaseen p?in: "Niin kaukana", sanoi h?n ep?r?iden, mutta alkoi kuitenkin kohta puhua hiljemmin.

"H?n kuulee sinut kumminkin", sanoi Monni luottavasti.

Yrj?st? alkoi tuntua hiukan peloittavalta. Kunpa h?n vain saisi Monnin puolelleen, muuten oli kaikki hukassa. H?n mietti ja mietti. "Monni", sanoi h?n ?kki?, "tahdon luvata sinulle jotain, mik? sinua ilahduttaa, jos olet sanomatta kenellek??n l?yt?m?st?ni korusta. Eih?n sinun tarvitse siit? mit??n ottaakaan, silloinhan sinulla ei ole sen kanssa mit??n tekemist?. Jos sin? siis suostut pyynt??ni, niin laitan min? puolestani niin, ett? is?ni kuitenkin viel? ostaa pikku Maggin, ettei sit? teurasteta, tahdotko?"

Monnin syd?mess? syntyi kova taistelu. Oli v??rin, jos h?n auttoi salaamaan l?yt??. Yrj? oli avannut k?tens?, siin? oli risti. Se oli koristettu monilla kivill?, jotka s?ihkyiv?t kaiken v?risin?. Monni n?ki selv?sti, ettei se ollut arvoton esine, jota ei kukaan kyselisi, h?n tunsi hyvin, ett? se oli samaa kuin olisi h?n itse pit?nyt jotain itselleen kuulumatonta, jos h?n vaikenisi. Mutta toisella puolen oli pieni, hell? Maggi, joka veitsell? kauhealla tavalla surmattaisiin, ja h?n saattoi sen ehk?ist?, jos h?n tahtoi salata l?yd?n.

Juuri parhaillaan makasi pikku vuohi niin luottavaisesti h?nen vieress??n kuin olisi se tiennyt, ett? h?n aina auttaisi sit?. Ei, h?n ei voinut antaa sen tapahtua, h?nen t?ytyi koettaa pelastaa lemmikkins?.

"No niin, min? tahdon, Yrj?", sanoi h?n, mutta vailla iloisuutta,

"Ly? k?tt? p??lle sitten!" Ja Yrj? tarjosi Monnille k?tt??n, jotta t?m? lupaisi tarttumalla siihen, sill? ainoastaan siten oli lupauksella horjumaton voima.

Yrj? oli kovin iloinen siit?, ett? h?n nyt oli varma asiastaan, mutta koska Monni oli k?ynyt niin hiljaiseksi, ja koska h?nell? oli paljon pitempi matka kotiin kuin t?ll?, huomasi h?n parhaaksi l?hte? kahden vuohensa kera. H?n j?tti hyv?stit Monnille ja vihelsi molempia seuralaisiaan, jotka sill? v?lin olivat liittyneet Monnin laumaan, tosin ei ilman useita puskuja ja muita arveluttavia hy?kk?yksi? molempien puolueitten v?lill?, sill? Fiderisin vuohet eiv?t viel? olleet kuulleet, ett? on oltava kohteliaita vieraille, eiv?tk? Kyblisin vuohet tienneet, ettei vierailulla ollessa saa heti kohta hakea parhaita kasveja eik? ty?nt?? muita pois tielt??n. Kun Yrj? nyt oli ehtinyt kappaleen vuorta alasp?in, l?hti Monnikin laumoineen liikkeelle, mutta h?n oli aivan hiljaa eik? laulanut ainoatakaan s?velt? eik? vihelt?nyt ainoatakaan vihellyst? koko kotimatkalla.

Nelj?s luku.

Monni ei en?? voi laulaa.

Monni l?hestyi kylpylaitosta seuraavana aamuna aivan yht? hiljaisena ja masentuneena kuin edellisen? iltana. Hiljaa haki h?n is?nn?n vuohet ja nousi edelleen yl?sp?in, muttei laulanut s?velt?k??n, ei ainoatakaan joikausta kaiuttanut yl?s ilmaan. H?n kulki allap?in, ja h?nen kasvoissaan ilmeni pelkoa, paikka paikoin katseli h?n my?s arasti ymp?rilleen, eik? joku tullut h?nen per?ss??n ja tahtonut h?nelt? jotain kysy?.

Monni ei en?? ensink??n voinut olla iloinen, h?n ei aluksi itsek??n tiennyt, miksi. H?n tahtoi iloita siit?, ett? oli pelastanut pikku Maggin, ja koetti kerran laulaa, mutta siit? ei tullut mit??n. Taivas oli t?n??n pilvien peitossa, ja Monni ajatteli, ett?, kun aurinko tulisi n?kyviin, niin h?nenkin olisi parempi olla ja h?n saattaisi taas iloita.

Kun h?n oli p??ssyt yl?s, alkoi sataa aika vinhasti. H?n pakeni Sadekallion alle, sill? pian valui sade virtanaan.

Vuohetkin tulivat sinne ja asettuivat mik? minnekin kallioitten alle. Ylh?inen Mustikki oli kohta tahtonut suojella kaunista, kiilt?v?? turkkiaan ja ry?minyt ennen Monniakin kallion alle. Se makasi nyt h?nen takanaan ja katseli mukavasta nurkastaan hyvill??n rankkasateeseen. Pikku Maggi seisoi suojelijansa edess? kallionkielekkeen alla ja hieroi hell?sti pient? p??t??n h?nen polveaan vasten ja katsahti t?ll?in kummissaan Monniin, sill? h?n ei sanonut sanaakaan, siihen ei vuona ollut tottunut. Monnin Ruunikkikin kaapi h?nen jalkainsa juuressa ja m??ki, sill? h?n ei ollut viel? koko aamup?iv?n? sanonut sille mit??n. Monni istui miettiv?isen? nojaten sauvaansa, jonka h?n sateisella s??ll? aina otti k?yt?nt??n, jottei luiskahtaisi jyrkiss? kohdissa, sill? sellaisina p?ivin? oli h?nell? keng?t jalassa. Nyt, kun Monni istui tuntikausia Sadekallion alla, oli h?nell? hyv?? aikaa miettimiseen.

Monni ajatteli, mit? h?n oli luvannut Yrj?lle, ja h?nest? tuntui aivan silt? kuin olisi Yrj? ottanut jotakin ja h?n samoin, koskapa Yrj?n kumminkin t?ytyi siit? hyv?st? antaa tai tehd? jotakin. Olihan h?n siis tehnyt v??rin, ja hyv? Jumala oli nyt h?nt? vastaan, sen h?n tunsi syd?mess??n. H?nelle oli oikein, ett? oli pime?? ja satoi, ja ett? h?n oli k?tk?ss? kallion alla, sill? h?n ei sent??n olisi saattanut entiseen tapaansa katsahtaa kohden sinitaivasta, koska h?n nyt pelk?si hyv?? Jumalaa, Mutta Monnin t?ytyi ajatella muitakin asioita: Jos pikku Maggi taas putoisi jyrk?lt? kalliolta, ja h?n aikoisi hakea sen, eik? hyv? Jumala suojelisikaan h?nt? siin? en?? ollenkaan, eik? h?n saisi en?? rukoilla eik? huutaa h?nt?, eik? h?nell? siten olisi en?? mit??n turvallisuutta, ja kun h?n sitten luiskahtaisi ja putoisi pikku Maggin kanssa ter?vi? kallioita vasten syv?lle alas, ja he molemmat makaisivat ihan revittyin? ja musertuneina alhaalla kuilun pohjalla -- Oi, ei, niin ei sent??n saisi k?yd?, h?nen t?ytyi toimia niin, ett? h?n taas voisi rukoilla ja tulla hyv?n Jumalan luo kaikkine syd?nsuruineen, silloin saattaisi h?n taas olla iloinenkin, sen Monni tunsi. H?n tahtoi viskata pois painon, joka h?nt? rasitti, h?n tahtoi menn? sanomaan kaikki is?nn?lle, -- mutta ent? sitten? Silloin ei Yrj? taivuttaisi is??ns?, ja is?nt? pist?isi pikku Maggin kuoliaaksi. Voi, ei! Voi, ei! Sit? ei h?n voinut kest??, ja h?n sanoi: "Ei, en tee sit?, en sano mit??n!" Mutta h?nen ei ollut siit? hyv? olla, ja paino h?nen syd?mell??n k?vi yh? raskaammaksi. Siten kului koko Monnin p?iv?. H?n palasi illalla kotiin yht? ??nett?m?n? kuin h?n aamulla oli tullut, ja kun Paula seisoi alhaalla kylpyhuoneen luona ja juoksi kiireesti vuohinavettaan kysyen my?t?tuntoisesti: "Monni, mik? sinua vaivaa? Miksi et en?? ensink??n laula?" silloin k??ntyi h?n arkana poisp?in ja sanoi: "En voi", ja mahdollisimman pian l?hti h?n vuohineen pois.

Paula sanoi ylh??ll? t?dilleen: "Kunpa vain tiet?isin, mik? vuohipaimenen on, h?nh?n on ihan muuttunut, h?nt? ei tunne en?? ollenkaan -- kunpa h?n sent??n viel? laulaisi!"

"T?m? kauhea sade mahtaa tehd? pojan niin alakuloiseksi", arveli t?ti.

"Nyt tulevatkin kaikki ik?vyydet yhtaikaa, l?hdemmeh?n kotiin, t?ti", pyysi Paula, "hauskuus on t??ll? lopussa. Ensin hukkasin kauniin ristini, eik? sit? en?? l?ydet?, sitten tuli t?m? loppumaton sade, eik? nyt edes en?? kuulu iloisen vuohipaimenen laulua. L?hdet??n pois!"

"Kylpyohjetta on seurattava loppuun asti, ei siin? mik??n auta", selitti t?ti.

Pime?? ja harmaata oli seuraavanakin aamuna, ja sade valui herke?m?tt?. Monni vietti p?iv?ns? aivan kuin edellisenkin. H?n istui kallion alla, ja h?nen ajatuksensa py?riv?t rauhattomina samaa rataa, sill? kun h?n joskus p??tti: "Nyt tahdon menn? tunnustamaan v??ryyden, jotta taas saan katsoa yl?s hyv?n Jumalan puoleen", -- silloin n?ki h?n taas vuonan edess??n teurastettavana, kaikki h?nen sis?ss??n alkoi taas alusta, niin ett? h?n illalla oli ihan v?synyt ajattelemisesta ja sureksimisesta ja painosta, jota h?n kantoi, ja hiipi kotiin rankkasateessa ik??nkuin ei olisi sit? huomannutkaan.

Alhaalla kylpyhuoneen luona seisoi is?nt? takaovella ja tiuskasi Monnille: "Tuo ne nyt kerrankin, kyll? ne jo ovat tarpeeksi m?rki?! Miksi ry?mitkin kuin etana vuorta alas! Ihmettelen, mik? sinua yleens? vaivaa."

Niin ep?yst?v?llisesti ei is?nt? ennen ollut koskaan kohdellut Monnia, p?invastoin oli h?n aina huudellut iloiselle vuohipaimenelle mit? yst?v?llisimpi? sanoja. Mutta Monnin muuttunut olento ei h?nt? miellytt?nyt, ja sit? paitsi oli h?n muutenkin pahalla p??ll?, sill? Paula-neiti oli valittanut h?nelle ristins? katoamista ja lujasti vakuuttanut, ett? tuo kallisarvoinen esine oli voinut hukkua vain taloon tai heti oven ulkopuolelle, sill? h?n oli sin? p?iv?n? k?ynyt vain ulkona kuulemassa illalla kotiin palaavan vuohipaimenen laulua. Se seikka, ett? saatettiin sanoa niin arvokkaan esineen voivan hukkua h?nen talossaan ilman ett? sit? saatiin takaisin, suututti is?nt?? kovasti. H?n oli edellisen? p?iv?n? koonnut koko palvelijakunnan, kuulustellut ja uhannut ja lopuksi luvannut palkinnon l?yt?j?lle. Koko talo oli kapinassa kadotetun korun vuoksi.

Kun Monni vuohineen kulki talon etusivun ohi, seisoi Paula siell?. H?n oli odottanut Monnia ja tahtoi tiet??, eik? t?m? viel?k??n voisi laulaa eik? olla iloinen. Kun Monni nyt hiipi ohi, huusi Paula:

"Monni! Monni! Oletkohan ollenkaan sama vuohipaimen, joka aamusta iltaan lauloi:

"Sinitaivaskin kaunis Ilon ylt?isen suo?"

Monni kuuli kyll? sanat. H?n ei vastannut mit??n, mutta ne tekiv?t h?neen syv?n vaikutuksen.

Voi, miten toisin olikaan, kun h?n kaiken p?iv?? saattoi laulaa, ja kun h?nen mielialansa oli aivan samallainen kuin h?nen laulunsakin. Voi, jospa taas saattaisi olla niin!

Taaskin kulki Monni huipulleen hiljaisena, ilotonna ja laulutta. Sade oli nyt tauonnut, mutta synkk?n? riippui sumu yltymp?ri vuorilla, ja taivas oli viel? t?ynn? tummia pilvi?. Monni istahti taas kallioitten alle ja taisteli ajatustensa kanssa. Puolip?iv?n seuduissa alkoi taivas selit?, tuli yh? valoisampaa ja valoisampaa. Monni l?hti luolastaan ja katseli ymp?rilleen. Vuohet hyppeliv?t iloisesti sinne t?nne, pikku vuonakin oli ihan vallaton ilosta auringon taas tullessa n?kyviin ja teki mit? rattoisimpia hyppyj?.

Monni seisoi Saarnastuolilla ja n?ki, kuinka alhaalla laaksossa ja ylh??ll? vuorilla kaikki kaunistui ja valkeni. Nyt hajosivat pilvet, ja hele?nsininen taivas hohti niin herttaisena ja suloisena. Monnista tuntui kuin katselisi hyv? Jumala h?nt? vaaleasta sinest?, ja yht?kki? tuli h?nelle syd?mess??n ihan selv?ksi, mit? h?nen oli tekeminen, h?n ei voinut en?? kantaa v??ryytt?, h?nen t?ytyi vapautua siit?. Monni tarttui vuonaan, joka juoksenteli h?nen vieress??n, otti sen k?sivarrelleen ja sanoi hell?sti: "Voi, pikku Maggi, sin? pikku Maggi raukka! Olen totisesti tehnyt voitavani, mutta se on v??rin, eik? sit? saa tehd?. Voi, kun sinun vain ei tarvitsisi kuolla, min? en voi sit? kest??." Ja samassa alkoi Monni itke? niin, ettei h?n en?? voinut puhua, ja vuona m??ki surumielisesti ja ry?mi syv?lle h?nen kainaloonsa kuin olisi se tahtonut kokonaan k?tkeyty? h?nen turviinsa. Sitten nosti Monni vuonan harteilleen: "Tule, pikku Maggi, min? kannan sinut t?n??n viel? kerran kotiin, ehk? en voi sinua kohta en?? kantaakaan."

Kun joukkue tuli alas kylpyhuoneen luo, seisoi Paula taas odottamassa heit?. Monni pani vuonan Mustikin kanssa navettaan ja sen sijaan, ett? olisi l?htenyt eteenp?in, tuli h?n p??rakennukselle ja aikoi menn? neidin ohi sis?lle. T?m? pid?tti h?net.

"Yh? viel? ilman laulua, Monni? Mihin sin? nyt aijot noin surkean n?k?isen??"

"Minun pit?? ilmoittaa jotakin", vastasi Monni, nostamatta silmi??n.

"Ilmoittaa? Mit? sitten? Enk? min? saa sit? tiet???"

"Minun pit?? menn? is?nn?n luo, on l?ydetty jotakin."

"L?ydetty? Mit? sitten? Min? my?s olen jotakin kadottanut, kauniin ristin."

"Se se juuri onkin."

"Mit? sin? sanot?" huusi Paula suuresti yll?tettyn?, "onko se risti, jossa on s?ihkyvi? kivi??"

"On, aivan niin."

"Miss? sinulla on se sitten, Monni? Annahan se minulle, oletko l?yt?nyt sen?"

"En, vaan Kyblisin Yrj?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet