Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Pohjolan poikia: Kaksi kertomusta perimmästä pohjolasta by Hannikainen Lauri
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 372 lines and 9914 words, and 8 pages
POHJOLAN POIKIA
Kaksi kertomusta perimm?st? pohjolasta
Kirj.
LAURI HANNIKAINEN
Helsingiss?, Kansanopettajain Osakeyhti? Valistus, 1916.
Muuan joulu Muotkavuomassa.
Muotkatunturien takana, kaukana Lapissa, Muotkavuoman lappalaiskodassa, siell?kin joulua odotettiin. Kodan is?nt?, porolappalainen Iisko Muotkavuoma ja h?nen vaimonsa Inka olivat jo viikko sitten ajaneet poroillaan jouluostoksille Ruijaan, sek? kaksi pojista, Matti ja Jouni pari p?iv?? sitten samoille asioille Inarin kirkolle. Nuorin perheenj?senist?, kymmenvuotias Aslak, oli yksin j??nyt kotimieheksi.
Kota oli suuri ja l?mmin, turpeista rakennettu, lumella paksusti p??llystetty ja porontaljoilla vuorattu sis?lt?. Hyv? oli siell? Aslakpojan tulen ??rell? taljoilla makailla. Aika tahtoi vaan k?yd? pitk?ksi yksin ollessa, kun ei ollut kunnon ty?t?k??n mit? tehd?.
Luonnossa vallitsi Lapin y?, pitk? ja katkeamaton. Keskip?iv?ll?k??n tuskin valonkajastusta taivaalla n?kyi. T?hdet vain tuikkivat ja revontulet taivaankannella r?iskyiv?t.
L?mmin poronnahkapeski yll??n Aslak usein painautui kodan ovesta pihalle, silm?ili suuntaan ja toiseen sek? kuunteli eik? porokellon kilkahtelua edes jostakinp?in kuuluisi!
Ei kuulunut mist??n!
Ikuinen hiljaisuus kaikkialla ja revontulten hiljainen ritin? ylh??ll? taivaalla!
Kas! Kaukana ulvoi susi! Aslak pist?ytyi kotaan, latasi pyssyn, saapui j?lleen vartiopaikalleen kodan edustalle ja kuunteli...
Taas ulvoo. Nyt jo l?hemp?n?. Porot pihalla nostavat p?it??n, alkavat p?rskytell? sieraimiaan ja tuijottavat vavahdellen ulvonnan suuntaan, unhottaen j?k?l?annoksensa rippeet.
-- ?lk?? pelj?tk? porot! Kyll? Aslak teid?t varjelee, puhelee poika tyynesti poroilleen.
Yh? l?hemp?? kuuluu ulvonta. Aslak painautuu hangelle pitk?kseen, tarkaten hievahtamatta ??nen kuuluntaa kohti.
Jo ilmestyy rinteelle tumma varjo. Jo toinen, kolmas, nelj?s ja viel? pari lis??...
Aslakin silm?, tottunut pimeydess?kin tarkaksi n?kem??n, huomaa ne heti.
-- Kuusi sutta, h?n laskee. Kuusi vain! Ei enemp??!
Varjoista erkanee yksi ja liukuu kotaa kohti. Porot pihalla seuraavat vavisten sen kulkua. Se saapuu yh? l?hemm?ksi, k?y selvemm?ksi ja pian n?kee Aslak, noin sadan askeleen p??ss? edess??n kaksi kiiluvaa silm??.
Naksahtaa pyssyn hana. Leimahtaa... Kuuluu paukaus, joka jylin?n? kaikuu tuntureista takaisin. Porot hyp?ht?v?t korkealle. Susi kier?ht?? hangelle, vierii rinnett? alasp?in ja j?? liikkumattomana makaamaan.
Et??mm?lle j??neet sudet h?vi?v?t samassa tunturirotkoa kohti.
-- Eiv?tp? sattuneet n?lk?isi? olemaankaan, kun noin v?h?st? s?ik?htiv?t, puhelee Aslak itsekseen, taputtaa l?hint? poroa, omaa ajokastaan, kaulalle ja ladattuaan pyssyns?, kahlaa kaatunutta sutta kohti.
Saapuu luokse. Hyvin oli t?hd?tty! Se ei liiku en??.
Aslak kiskoo suden pihaan. Porot v?ist?v?t kammoksuen.
Siihen j?? h?n otuksensa viereen istumaan, koetellen sen tuuheata turkkia.
-- Mahtaapa is? t?m?n n?hty??n olla hyvill??n, tuumii poika tyytyv?isin mielin. Siit? saa taas kunnon jauhos?kin Inarin kauppiaalta. Ja t?m? on jo toinen suteni t?n? talvena sek? kolmas el?m?ss?ni!
Niin menee vuorokausi taas toinen toisensa j?lkeen. Ik?v?ksi kovin k?y aika. Jouluaatonkin pit?isi jo olla parin p?iv?n p??st?, mutta ei kuulu tulijoita mist??n, ei is?? eik? ?iti?, ei velji?, ei edes susiakaan, jotta niit? saisi joutessaan napsutella.
T?htien tuike kirkastuu kirkastumistaan. L?henee puoliy?. V?syneen? odottamiseen Aslak nukkuu taljalle tulen ??reen. Mutta tuskin h?n p??see uneen, kun jo hyp?ht?? ?kki? pystyyn hierasee silmi??n ja sy?ksyy kodasta ulos.
Varmasti kuului porokellon kilkatusta kaukaa!
Jo kuuluu taas... ja taas. Se l?henee... Vinhaa vauhtia tuntuu l?henev?nkin. Inarista p?in tulee. Siis veljet saapuvat! Mutta miksi ajavat niin hurjasti? Mit?! Yhden kellon ??nih?n sielt? vain kuuluukin! Olisikohan ehk? joku vieras tulija? Ei! Matin porokello sielt? kaikaa! Mutta miksi yksin??n? Olisiko tapahtunut...!?
Samassa jo onkin Aslakin vanhin veli, viidentoista vuotias, tukeva Mattipoika pihassa. H?n hypp?? pulkastaan ja huutaa:
-- Aslak! Aslak! tuo pian ruutia! Nyt on h?t?! Jouni puussa istuu susien saartamana, parinkymmenen virstan p??ss? etel?ss?. Susia salo t?ynn?! Ammuin kaksi. Kolmannen tapoin puukollani, vaan siin? metakassa kadotin ruutisarveni hankeen. Jounilta s?iv?t poron. Min? p??sin karkuun. Sudet, n?lk?isi? olivat, j?iv?t ampumiani raatoja sy?m??n ja niin p??sin niist? irti. L?hde matkaani!
Silm?nr?p?yksess? oli Aslak valmiina pyssyineen, puukkoineen ja Matilla uusi ruutisarvi luotikoteloineen. Porot kiskottiin kotaan susilta piiloon, teljettiin ovi ja riennettiin Jouniparalle apuun.
Matti otti kotoa uuden virman ajokkaan, j?tt?en v?syksiin ajetun kotaan. Aslak valjasti oman nimikkonsa ja niin lasketettiin tulista lentoa etel?? kohti. Tuiskuna halkesi hanki pulkkain keulassa ja sarvet takakenossa sy?ksyiv?t uljaat ajokkaat eteenp?in, pian kadoten y?pime??n er?maahan pulkkineen ja ajajineen.
Harvoin lienee Lapin er?maa niin kovaa ajoa n?hnyt ja tuskin koskaan paljoa kovempaa. Porotkin, aivan kuin vaaraa vainuten, pisteliv?t mink? solakoista koivista l?ksi. Joutuisaan katkesi matka, jo loppui suuri suo, noustiin tunturille, laskettiin rotkoon, taas tunturille, taas rotkoon, siit? kummun yli ja jouduttiin mets??n.
Sielt?p? vasta kuului kiljunta ja ulvonta! Jounin puun juurella siell? sudet el?m?iv?t, tuskin virstan p??ss? en??n.
Porot k?ytettiin puuhun kiinni ja sykkivin syd?min alettiin astella kiljuntaa kohti.
Pienen aukeaman takaa n?kyi pian liikkuva joukko hangella m?en rinteess?, muutaman puun juurella. Ja tarkkaan katsoen huomasi puussa pojan alimmalla oksilla liikahtelevan.
-- Mit?s se Jouni siell? oikein huitoo? N?etk? Matti? kuiskaa Aslak. L?mpimikseenk??
Kas tuota hurjap??t?, kun on uskaltanut alimmille oksille! Jospa ne viel? katkeisivat ja poika tipahtaisi petojen kitaan! Mutta mit? se oikein puuhaa? Eik?s vain uskalikko h?rn?? susia pitk?ll? oksalla.
-- Niin tekee!
Ja on varmaankin sitonut puukon oksan p??h?n, koska ne noin kiljahtavat aina piston saatuaan.
Matti ja Aslak hiipiv?t l?hemm?ksi. Laskeutuvat hangelle, t?ht??v?t ja laukasevat. Susista kaatuu kaksi. Muut s?ik?ht?v?t, lakkaavat ulvomasta ja sitten ?kki? hy?kk??v?t pyryn? ampujia kohti.
Nopsasti lataavat pojat uudelleen ja laukasevat taas.
Yksi kaatuu. Toinenkin kier?ht??, mutta nousee pystyyn ja heitt?ytyy suoraan Mattia kohti. Lataamiseen ei ole en?? aikaa, pojat turvautuvat pitkiin puukkoihinsa, asettuvat selk? selk?? vasten ja iskev?t raivoisasti. Kaatuu pari sutta, mutta toiset tunkevat entist? hurjemmin p??lle.
Taistelu kiihtyy kamalaksi. Raivoisasti ly?v?t pojat.
Samassa kuuluu pamaus! Jouni on laskeutunut puusta, rient?nyt pulkalleen ja sinne j??neell? pyssyll??n alkaa nyt paukutella omalta suunnaltaan. Sudet sy?ks?ht?v?t taas h?nt? kohti. H?n tarttuu pyssyn piippuun, antaa sen tukista aika kolauksen ensim?iselle tulijalle ja alkaa huitoa puoleen ja toiseen mink? kerki??.
Salaman nopeudella juoksevat Matti ja Aslak per?st? ja iskev?t hekin samoin pyssyill??n. Taistelu kiihtyy kamalaksi. Raivoisasti ly?v?t pojat. Yhdeks?n on kaiken kaikkiaan susista jo nurin ja vihdoin pakenee lauman j??nn?s.
Kauvan eiv?t pojat en??n olisi jaksaneetkaan petojen kanssa rynnistell?. Voimat olivat jo perin lopussa. Uupuneina ja huohottaen istahtivat veljekset hangelle, iloisina voitostaan ja ennen kaikkea Jounin pelastumisesta.
Hetkisen lev?hdetty??n he kokosivat kaatamansa sudet tiensyrj??n, tihe??n vesakkoon, yhteen kasaan sek? pantuaan paikan tarkkaan merkille, astelivat tyytyv?isin? porojensa luokse ja alkoivat ajaa hilkutella kotikodalle p?in.
Add to tbrJar First Page Next Page