Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Pohjolan poikia: Kaksi kertomusta perimmästä pohjolasta by Hannikainen Lauri
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 372 lines and 9914 words, and 8 pages
Hetkisen lev?hdetty??n he kokosivat kaatamansa sudet tiensyrj??n, tihe??n vesakkoon, yhteen kasaan sek? pantuaan paikan tarkkaan merkille, astelivat tyytyv?isin? porojensa luokse ja alkoivat ajaa hilkutella kotikodalle p?in.
Ruijasta kuuluu porokellojen kilin??. Sielt? ajaa Iisko Muotkavuoma vaimoineen iloisin mielin kotia kohti, ahkiot t?ynn? jouluvarusteita, jauhoja ja riisiryynej? ynn? kaikellaista hyv?? lapsille. Poronliha ja nahat olivat olleet hyviss? hinnoissa ja niit? vaihtamalla he nyt kaikki ostoksensa olivat saaneet tehdyksi sek? viel? rahaa p??lle p??tteeksi.
-- Hei Inka-eukko! Tuon kummun takaa pit?isi jo kodin n?ky?! Ei ole matkaa en?? paljoa j?lell?. Saapa n?hd? joko pojat Inarista ovat kotiutuneet! Tuskinpa viel? sent??n!
Porot ponnistavat viimeiset voimansa. Hekin tiet?v?t pian saavansa lev?t? pitk?n raskaan matkan j?lkeen. Ajetaan kummun yli.
-- Kas tuollapa kota jo pienen? kyhmyn? n?kyykin tunturia vasten, jatkaa Iisko, mutta kumma, ett'ei tulenv?lkett? sielt? n?y. Onkohan Aslak nukahtanut liian pitk??n ja tuli sis?ll? sammunut?
He l?henev?t yh? kotia.
-- Kummapa on tosiaankin, ett'ei tulta n?y! virkkaa Inka k?yden levottomaksi. Ja muutenkin tuntuu kota minusta niin aution ja elottoman n?k?iselt?. Ei suinkaan vaan mit??n pahaa ole tapahtunut!
-- Ei! Mit?p? siell?! Mutta hiukan kummalta tuntuu minustakin. Enk? eroita porojakaan pihalla. Pimeysk? sen tehnee vai mik??
He saapuvat pihaan ja rient?v?t kodan ovelle.
-- Mit? ihmett?! Ovi auki, tuli sammunut, porot pihasta kadonneet! Mit? t?m? merkitsee? Ja ammuttu susi t?ss? n?in!
-- Hohoi! Aslak! Aslak! Miss? olet?
Ei vastausta mist??n!
S?ik?htynein? ja kauhistuksissaan kiert?v?t he ymp?rist?j?, palaavat kodalle, kiert?v?t j?lleen huudellen ja yh? huudellen. Inka-?iti purskahtaa hillitt?m??n itkuun, is?n valmistautuessa synkin aavistuksin seuraamaan kodalta poisp?in vievi? porojen j?lki?.
Samassa kuuluu kaukaa ??nt?. Molemmat pys?htyv?t hievahtamatta sit? kuuntelemaan.
-- Porokello! huudahtavat he yhteen ??neen. Pojat varmaankin saapuvat.
Niin, ehk? Matti ja Jouni Inarista, tuumii Isko itsekseen, tahtomatta arvelullaan lis?t? ?idin huolestunutta mielt?. Mutta mitenh?n on Aslakin laita? Minne se poika on voinut h?vit?? Hm! K?sitt?m?t?nt?! Ja minne porot pihasta ovat joutuneet?
Tulijat l?hestyiv?t hitaasti. Monasti tuntui jo silt? kuin ne ajaisivatkin ohitse Utsjoelle p?in. Jonkun ajan kuluttua saattoi kuitenkin havaita kellon kilkatoksen tulleen l?hemm?ksi Muotkavuomaa. Kaukaa ei en??n kest?nytk??n, ennenkuin pime?st? tunki n?kyviin kaksi hiljalleen l?nk?tt?v?? poroa puikkineen.
Is?n ja ?idin sanomattomaksi iloksi hyp?hti sielt? heid?n vastaansa, iloisina ja tervein? kaivatut pojat Matti, Jouni ja Aslak.
Pojat kertoivat heti mit? oli tapahtunut, eiv?tk? luonnollisesti unohtaneet mainita saaliinsa m??r??.
-- Vai yhdeks?n sutta! ihmetteli is?. Olettepa te aika poikia!
-- Niin yhdeks?n siell? mets?ss? ja kymmenes t??ll? kotona viel? lis?ksi, jatkoi Aslak. T?m?n min? ammuin yksin ollessani, ennenkuin Matti tuli kertomaan Jounista ja siit? suuresta susilaumasta.
-- T?m?h?n on kerrassaan komeata pojat! lis?si is?. Sill? raham??r?ll?, mink? saamme tapporahoista ja nahoista, tulemme hyvin pari vuotta toimeen ja viel?p? j??kin. Mutta pojat, mihin j?titte porot t??ll? kotona, susientappoon l?htiess?nne?
-- Telkesimme kotaan! Eik?s ne sitten ole siell??
-- Ei ole! Kota on tyhj?. T??ll? on varmaankin k?ynyt rosvoja. Ehk?p? viel? saavutamme heid?t, jos heti l?hdemme per??n.
Is?, Matti ja Jouni l?ksiv?tkin heti hiiht?en rosvoja takaa ajamaan.
-- J?ljet tuntuvat aivan tuoreilla, virkkoi is?, joten luulen piankin heid?t saavuttavamme, jos vain tiukasti hiihd?mme. Mutta onhan t?m? hiukan ik?v?? hommaa n?in jouluaattona!
-- Ai, t?n??nk? on jouluaatto! huudahtavat molemmat pojat.
-- Niin on! Mutta nyt ei ole aikaa sit? ajatella, ennenkuin olemme rosvojen kanssa tehneet tilit selviksi ja saaneet poromme pois.
Pari tuntia hiihdetty? tulivat he aavalle suolle. Oli juuri vuorokauden valoisin aika. Toisin sanoen n?ki hiukan paremmin kuin y?ll?. Siin? keskip?iv?n pime?nh?m?r?ss? takaa-ajajat huomasivat suolla jonkun matkaa edess??n tumman ryhm?n kiit?v?n pohjoista kohti.
-- Siin? ne nyt ovat! huudahti Jouni, pian saamme kiinni!
-- N?ettek? pojat, onko siin? ryhm?ss? montakin ihmist?!
-- Minusta n?ytt??, ett? on vain yksi, virkkoi Matti.
-- Niin n?ytt?? minustakin, tuumi is?.
-- Olkoon kuinka monta tahansa, kyll? me nyt ne h?yhenn?mme, jatkoi Jouni.
-- Kyll?! Kyll? me nyt roiston opetamme, ett'ei en??n toisten tule jouluamme h?iritsem??n.
-- Kas! huudahti Matti. Mies n?ytt?? huomanneen meid?t. Katsokaa miten h?n hiiht?? kovasti ja kiiruhtaa poroja!
Rosvo oli tosiaankin huomattavasti lis?nnyt vauhtiaan ja takaa-ajajat tekiv?t samoin. Pyryten katkesi suo. Hiihdettiin pienen mets?kannaksen poikki. Alkoi toinen aava suo. Mets?nreunasta erotessa virkkoi is?:
-- Kas kummaa, miten liukkaasti se poika potkii eteenp?in umpihangessakin. V?limatka on tuskin v?hentynyt. T?t? vauhtia pit?en emme saavuttane h?nt? ennen iltaa.
-- Heitt?isi edes porot, jotta saisimme ne takaisin, niin antaisimme miehen rauhassa menn? menojaan, tuumi Matti.
-- Ei, emmep? antaisikaan menn?! katkaisi is?. Vai saisi sinun mielest?si tuommoinen roisto rankaisematta livist?? tiehens?! Ehei poika!
-- Ei, eip? tietenk??n, vahvisti Jouni,
Takaa-ajo alkoi k?yd? yh? j?nnitt?v?mm?ksi. V?limatka oli nyt selv?sti v?hentynyt, ollen tuskin nelj?nnesvirstaa en??n.
-- Nyt se ampuu! huusi Jouni.
Samassa kuuluikin pamaus ja luoti viuhahti aivan Matin korvan vieritse.
-- Katsoppas riivi?t?! karjasi is?. Painetaanpa pojat tiukasti nyt v?h?n l?hemm?ksi ja annetaan mekin lyijy? puolestamme.
Silloin huomasivat takaa-ajajat h?mm?styksekseen lauman susia kiit?v?n pienest? suonsaarekkeesta suoraan edell?kiit?vi? kohti. Silm?nr?p?yksess? ymp?r?iv?tkin ne rosvon ja h?nen saaliinsa.
Mies ei ollut kerinnyt edes uudelleen ladata pyssy??n. Senvuoksi h?n nyt iskee pyssyntukilla oikeaan ja vasempaan, kolahutellen aina l?hint? petoa tuimasti kalloon. Mutta kas! H?n ei huomaakaan kun takaap?in muuan suuri susi ?kki? hypp?? niskaan ja kaataa h?net allensa hankeen.
Hiiht?j?t ovat saapuneet ampumamatkan p??h?n.
-- Nyt min? ammun suden ja miehen samalla kertaa, virkkaa is? nostaen pyssy? poskelleen.
-- Is?, el? ammu miest?! Armahda h?nt?, nyt on joulunaatto! huutaa Matti kauhistuen.
Samassa paukahtaa pyssy. Suuri susi vier?ht?? nurin.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page