Read Ebook: Permalaisten uskonto by Harva Uno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 165 lines and 47953 words, and 4 pages

ko kysyy tanssijalta: "kenelle tanssit?" vastaa t?m? mainitsemalla vainajan nimen. Kun vanhukset ovat tanssitaitoansa n?ytt?neet, asettuvat kaikki sek? nuoret ett? vanhat korin ymp?rille h??lauluja laulamaan. Iloista laulua s?est?? viulu ja jalkain poljenta. Muutamia lauluja on olemassa eritt?in t?t? tilaisuutta varten, esim. seuraava:

"Hevostarhasi, is?nt?, on t?ynn? hevosia, nyt me niist? yhden viemme. Vaikka yhden hevosen olemmekin vieneet, menestyk??t kuitenkin j?ljelle j??neet hevoset!"

Laulujen loputtua kannetaan kori kartanolle, jossa valjastetut hevoset ovat valmiina luita ja vieraita hautausmaalle kuljettamaan. Kori asetetaan ensim?iseen rekeen. Tapetun hevosen nahka levitet??n maahan ja nahan p??ll? j?lleen tanssitaan ja sen ymp?rill? h??lauluja lauletaan. Sitten l?htee koko joukko vanhalle pakanalliselle hautausmaalle ajelemaan tiukujen soidessa ja h??laulujen kaikuessa.

Vereshtshagin kertoo lis?ksi, ettei uhriel?imell? saa olla mink??nlaisia synnynn?isi? vikoja, vaan esim. jos se on lehm?, tulee sarvien olla ehe?t j.n.e. Viel? lausuu kirjailija, ett? sukulaiset tullessaan muistojuhlaan tuovat tuomisia mukanaan, kuten kumyshkaa ja mit? muuta valmistettua ruokaa sek? olutta sattuu olemaan, miehet tuovat sit? paitsi kukin vahakynttil?n. Jos miest? muistellaan, ovat miehet, jos naista, naiset etualalla.

K?yh?t, joilla ei ole varaa uhrata kotiel?int??n, ostavat markkinoilta uhriin v?ltt?m?tt?m?t p??n ja jalkojen luut kalmistoon kuljetettavaksi.

Viimeksimainittua tapaa muistuttaa seuraava omituinen tapa, jonka Osokin kertoo Malmyzhin piirin votjakeista:

Is?nt? hakee huonoimman niinivasun, jota ei sovi mihink??n tarkoitukseen k?ytt??, latoo siihen kaikenlaisia luita, joita sek? ihmiset ett? el?imet ovat kalunneet, ja sit? paitsi panee h?n siihen leiv?nkuoria ynn? olkilyhteen. Sellaisena h?n nostaa vasun p?yd?lle, sytytt?? kaksi vahakynttil??, joista toisen kiinnitt?? p?yd?nreunaan ja toisen tuvankynnykseen, sitten ottaa niinikopan k?teens? ja seisoen lakki p??ss? kumartelee kohti huoneen per?nurkkaa. Samalla kumartaa my?s koko perhe rukoillen, ettei Jumala n??nnytt?isi vainajaa n?lk??n ja viluun. Rukouksen p??tytty? kantaa is?nt? vasun luineen ja leiv?nkuorineen kynttil?n yli, joka on asetettu kynnykselle, sek? sytytt?? siit? olkikimpun, joka otetaan esiin niinivasusta. Sitten l?htee koko perhe vasussa palavan kynttil?n valossa mets??n, miss? ripustavat kopan uhrilahjana puuhun ripustettuina, ett? ovat toimittaneet vainajalle sek? ravintoa ett l?mp?? ja ett? ovat mit? tunnollisimmin t?ytt?neet velvollisuutensa h?nt? kohtaan.

Yleisi? muistojuhlia votjakit viett?v?t joko siten, ett? kukin perhekunta erikseen muistelee omia sukulaisvainajiaan, tai siten, ett? samaa sukua olevat perheet kokoontuvat yhteen suvun yhteisi? vainajia muistelemaan. Joskus saattaa koko kyl?kin, joka siin? tapauksessa tavallisesti on sukukyl?, viett?? yhteisesti kuolleitten muistoa. Nykyaikana lienee ensiksimainittu viettotapa enimm?n k?yt?nn?ss?, mutta useilla seuduin on kuitenkin meid?n aikaamme asti s?ilynyt j?lki? my?s viimeksimainitusta suvun keskisest? muistajaisvietosta.

Siin?kin tapauksessa, ett? kukin perhe aluksi viett?? erikseen muistojuhlan, on kuitenkin monesti tapana sittemmin k?yd? sukulaisten taloissa, niit?kin vainajia, jotka ovat n?it? l?hinn?, muistelemassa. Sellainen tieto on muun muassa Jelabugan piirist?. Ensiksi vietet??n muistajaisia kotona, jolloin omaiset nimelt? mainiten kehoittavat esi-isi??n tulemaan kesteihin ja sen j?lkeen menn??n viel? niiden naapurien pitoihin, joiden kanssa vainajat el?ess??n harjoittivat kanssak?ymist?. Hyvin yleinen muistojuhlan viett?mistapa on lis?ksi se, ett? sukulaiset kokoontuvat suvunvanhimman taloon yhdess? muistelemaan yhteisi? vainajia. Niin kertoo Kuvshinskij, ett? samaa sukua olevat henkil?t kokoontuvat m??r?ttyihin taloihin, joten kyl??n sin? p?iv?n? muodostuu useita pieni? seuroja.

Seuroittain tapahtuvista muistajaisista kertoo my?s Bogaevskij, mutta h?n lausuu, etteiv?t noita kyl?ss? juhlivia joukkoja muodosta henkil?t, jotka aina olisivat samaa sukuper??, sill? hyv?n naapuruuden siteet saattavat yhdist?? ihmisi? my?s yleisiss? muistojuhlissa. Naapuruuden perustuksella vietetyt muistajaiset kuuluvat ep?ilem?tt? kuitenkin my?h?isemp??n aikaan. Vanhimman tavan mukaan olivat muistajaiskokoukset aina vain sukukokouksia, sill? sukulaisten yhtyminen kuuluu jo itse vainajainpalvonnan luonteeseen ja sit? paitsi vainajalle valmistettua uhriruokaa vanhemman k?sityksen mukaan eiv?t sivulliset saaneet nauttia.

Miropoljskij mainitsee, ett? talo, jonne suku kokoontuu juhlimaan, on suvun vanhimman talo. Sit? paitsi h?n lausuu, ett? sukukokouksen j?lkeen viel? vuorotellen k?yd??n juhlimassa yksityisiss? taloissa.

On hyvin luultavaa, ett? mainitut koko kyl?n keskiset muistajaiset polveutuvat ajoilta, jolloin votjakkikyl?t yleens? viel? olivat sukukyli?, sill? Gavrilov tiet??, ett? ainoastaan saman kyl?n asukkaat ottavat osaa juhlaan, vieraista kylist? ei ket??n kutsuta. Bogaevskij huomauttaa samoin kuin Buch'kin, ett? vaimot, jotka hiljattain on taloon tuotu, eiv?t ota osaa muistojuhlaan.

Kun kokonainen suku tai kyl? ryhtyy yhteisesti viett?m??n muistajaisia, kest?v?t ne tavallisesti useampia p?ivi?. Miropoljskij tiet?? niit? vietett?v?n joskus kolme, joskus nelj?kin p?iv??. Useimmiten p??ttyv?t ne kuitenkin jo seuraavan p?iv?n aamuna. Gavrilov kertoo, ett? Kasanin l??nin votjakit teurastavat muistop?iv?n j?lkeisen? aamuna kanaparin. Sill? aikaa kun ruokaa keitet??n, kutsutaan viidest?, joskus useammastakin talosta sukulaisia, jotka eiv?t heti tullessaan istu p?yt??n, vaan j??v?t v?h?ksi aikaa lattialle seisomaan, kunnes vartavasten valmistettu juhlaruoka on kannettu p?yt??n. Ukot ja akat ottavat nyt lusikan k?teens? ja vuorotellen vuodattaa kukin lient? kaukaloon. Sit? paitsi vuodatetaan siihen my?s muutamia pisaroita olutta ja kumyshkaa sek? samalla muistellaan vainajia. Toisen p?iv?n juhla, huomauttaa kertoja, on oikeastaan vain vainajien kohmelonparantamista varten .

Vasiljev sanoo, ett? toinen juhlap?iv? samalla on vainajien hyv?stij?tt?. Kun kukko aamulla on teurastettu ja vainajia j?lleen edellisen p?iv?n tavalla on kestitty lihalla ja juomalla, lausuvat omaiset heille: "sy?k??, juokaa ja menk?? kotiin toverienne luo, el?k?? sovinnossa, olkaa meille armollisia, suojelkaa meid?n lapsiamme, varjelkaa meid?n toukojamme, el?imi?mme ja lintujamme."

M??r?aikaista yleist? muistojuhlaa viett?v?t votjakit paitsi kotona my?s kalmistossa. Shestakov tiet??, ett? Glazovin piirin votjakit kaikkien yleisten muistojuhliensa aikana k?yv?t kalmistossa, jonne he, niin hyvin miehet kuin naiset, tavallisesti ratsastavat hevosten sel?ss? vieden mukanaan ruokaa ja juomaa. Haudalla he itkev?t ??neen, sy?v?t ja juovat j?tt?en loput vainajien k?ytett?v?ksi. Pervuhin kertoo heid?n k?yv?n kalmistossa radonitsana sek? pokrovan p?iv?n?, jota viimeksi mainittua he kutsuvat "pikkumuistajaisiksi". Silloin he teurastavat sorsan m??r?tyss? paikassa joen rannalla sek? vuodattavat linnun veren virran veteen sanoen: "T?ss? annamme teille verta, ?lk?? vihastuko, vanhukset". Lihan he keitt?v?t kotona, pudottaen vainajille osan p?yd?n alla olevaan ?mp?ripahaseen. Seuraavana aamuna he menev?t hautuumaalle vieden mukanaan munia, ohukaisia, olutta, suolaa, leip?? ja kumyshkaa. T??ll? he sytytt?v?t kynttil?n, levitt?v?t liinan haudalle, asettavat sille ruuat sek? ristien itsens? rukoilevat: "Valossa vaeltakaa, vanhukset! Vieraaseen maahan l?ksitte, olkoon teill? siell? sek? leip?? ett? suolaa yht?kyllin, yst?vienne kera sovussa el?k??. Teist? j?imme orvoiksi ja v?h?v?kisiksi, ?lk?? irroittako meid?n k?si?mme ty?st?, meid?n perhett?mme ?lk?? hajoittako, karjaamme ?lk?? ahdistako. T?ss? tuomme teille kynttil?t. Aina valossa vaeltakaa! Teit? varten ovat munakokkeli ja ohukaiset, vihatta ottakaa vastaan meid?n kestityksemme, sy?k??, juokaa ja laulakaa lauluja." Sy?ty??n he j?tt?v?t haudalle j?tteet musertaen sinne muutamia kokonaisia muniakin, samalla my?s vuodattavat olutta ja kumyshkaa toivottaen, ett? ravinto tulisi vainajien hyv?ksi.

Kestitess??n ja muistellessaan kuolleita omaisiaan on viimeksimainitulla kansalla lis?ksi ollut tapana niin hyvin peijais- kuin muissa muistojuhlissa viritt?? itkuvirsi? vainajien kunniaksi. Itkuvirsi? tavataan my?& pohjoisinten alueitten, esim. Glazovin piirin, votjakeilla. Siihen katsoen, ettei niit? etel?isill? votjakkialueilla ole olemassa, voinee olettaa, ett? niiden alkuper? on etsitt?v? ven?l?isten taholta.

Kasanin l??niss? liittyy palmusunnuntaisiin tapoihin jonkinlaisia n?ytelmi?kin, jotka suoritetaan tavallisesti ennen varsinaista henkienkarkoittamismenoa. Jo edellisen? aattoiltana ker??ntyv?t nuorukaiset jonnekin kyl?n ??rim?isell? syrj?ll? olevaan saunaan, jonne he tekev?t tulen ja alkavat leikki? monenlaisia leikkej? kuten veronkantoa ja sotilasten v?rv?yst?. Veronkantoa varten valitaan kaikenlaisia asiaankuuluvia virkamiehi?, veronkantajia, tarkastajia ja tuomareita, viel?p? poliisimiehi?kin j?rjestyst? yll?pit?m??n. Verorahana, jota ker?t??n kultakin hengelt?, k?ytet??n t?ss? tilaisuudessa papuja, joita itse kukin tullessaan tuo mukanaan. Muutamat niskoittelevat. Heilt? otetaan saatavat v?kivallalla. Toiset saavat k?rsi? rangaistustakin. Sen j?lkeen alkaa sotav?en v?rv?ys. Nuorukaiset valitsevat keskuudestaan muutamia, joille annetaan kenraalin, kapteenin tai jonkun muun ylh?isen sotaherran arvo. N?m? ryhtyv?t v?rv??m??n sotav?ke? valtakunnan palvelukseen. Kun se on tehty, alkavat harjoitukset. Sotamiehet voimistelevat keppi kiv??rin?. Vihdoin puoliy?n aikaan komentaa kenraali miehi??n juoksemaan kyl??n paholaista karkoittamaan.

Se seikka, ett? yll?mainittu uskomus on olemassa my?s permalaiskansain etel?isill? naapureilla, osoittaa, mist? p?in sen alkuper? on etsitt?viss?. Varmaankin bolgarit ovat v?litt?neet t?m?n k?sityksen levi?mist? it?isille suomalaiskansoille. Samalta taholta on heille tullut paljon muita uskomuksia ja tapoja, joitten j?lki? ei huomaa ainoastaan kehittyneimmill? uskonnonasteilla, vaan osaksi my?s jo vainajainpalvonnassa. Piirteit?, jotka bolgarien taholta ovat tulleet votjakeille ja jotka ovat yhteisi? n?ille ja edellisten j?lkel?isille, tshuvasseille, mainittakoon ennen muita yksityisten ja vuotuisten muistojuhlien m??r?ajat. Lis?ksi ovat sellaisia monet pikku seikat, kuten vainajan voiteleminen, ruumiin asettaminen niinenkuorille, omaisten hyppiminen yli vainajan arkun, rahojen mukaanpaneminen paikan ostamista varten, kanauhrit, kynttil?t sek? kuolleen astia ovipieless?, johon vainajain nimi? mainiten murennetaan ruokaa ja sen j?lkeen jaellaan koirille tarkastamalla niiden sy?misest? vainajien mielialaa, mik? viimeksimainittu tapa ei ole syrj?neillek??n tuntematon. Samoin ovat votjakeille ja tshuvasseille yhteisi? tapoja pyhitt?? kalmiston ohella kuolleitten palvomista varten erityinen "kuorenheittopaikka" sek? kuolleen muistoksi pystytt?? tolppanen, jonka eteen rakennetaan uhria varten pieni yksijalkainen p?yt?. Sit? paitsi vainajille toimitettava p??n ja jalkojen uhraaminen ynn? hevosen lahjoitus h??menoilla ovat kaikki tapoja, jotka n?ht?v?sti eiv?t votjakeilla ole omaper?isi?.

Muhamettilaista vaikutusta todistaa votjakeilla haudan suunta pohjoisesta etel??n, jota syrj?nitkin muutamin seuduin n?ytt?v?t ennenvanhaan noudattaneen.

Useimpien luonnonkansain tavalla votjakit uskovat, ett? elossaolevien el?m? ja menestys on vainajista riippuva. T?st? johtuu se taikauskoinen kunnioitus, jota ihmiset tuntevat kuolleita kohtaan, varsinkin lapset vanhempiaan kohtaan. Toisinaan voivat vanhukset siin? tapauksessa, ett? omaiset ovat heit? pahoin pidelleet vanhuuden vuosina uhata j?lkel?isi??n jo el?m?ns? iltana. Niin kertoo Vereshtshagin, ett? jos omaiset ovat huonosti hoitaneet vanhusta, uhkaa t?m? heit? kuolinvuoteella seuraavin sanoin: "te piditte minua kuin koiraa, vihasitte minua, ainoassaan minun kuolemaani te odotitte, no niin, se l?heneekin yh?, enemp?? en tule teit? el?m?ni aikana h?iritsem??n. Mutta katsokaa, menty?ni on teille tuleva onnettomuus onnettomuuden j?lkeen, vastoink?yminen vastoink?ymisen j?lkeen."

Paitsi tauteja l?hett?m?ll? voivat vainajat matkaansaattaa paljon muutakin onnettomuutta. Ne voivat esimerkiksi k?tke? omaistensa karjat. Jelabuzhskij kertoo, ett?, kun joku elukka karjalaumasta hukkaantuu, on votjakeilla tapana sanoa: "vanhukset ovat sen k?tkeneet". Jos sivulliset silloin sattuvat sen l?yt?m??n, eiv?t he uskalla ilmoittaa asiasta el?imen omistajalle pel?ten vainajien vihoja. Bogaevskij tiet??, ett? kun hevonen hukkaantuu, pidet??n sit? miespuolisen vainajan syyn?, jos lehm? katoaa, naispuolisen. Kummassakin tapauksessa on kysymyksess? oleva elukka vainajalle "luvattava", sill? sen katoaminen osoittaa, ett? vainaja on kotiel?imen tarpeessa.

Lis?ksi vainajat voivat monella tavalla turmiollisesti vaikuttaa j?lkeenj??neiden talouteen, he voivat h?vitt?? touot, l?hett?? turmiollisia hy?nteisi?, hiiri? y.m.

Yleens?, lausuu Jelabuzhskij, votjakit n?kev?t isiss??n enemm?n pahaa kuin hyv??, siksi voi vainajista helposti kehitty? kaikellaisia pahoja henkiolentoja.

Mutta suosiollisina ollessaan vainajat voivat monella tavalla my?s edist?? j?lkel?istens? onnea ja menestyst?. Rukouksista, joita votjakit lukevat muistajaisjuhlissa, ilmenee p?iv?nselv??n, ett? vainajat heid?n k?sityksens? mukaan voivat saada aikaan mit? ikin? jumalat, he voivat kartuttaa perhett? ja karjaa, he voivat suojella niit? vihollisilta ja pedoilta, he voivat pit?? huolen viljan kasvamisesta, sateesta ja p?iv?npaisteesta. Senvuoksi votjakit l?hestyv?t esi-isi??n uhreilla ja rukouksilla kaikissa el?m?n kohtaloissa.

Onpa itse ihmisen el?m?kin votjakkien k?sityksen mukaan vainajien lahja. Bogaevskij huomauttaa, miten l?heinen yhteys esi-is?in ja j?lkel?isten v?lill? ilmenee votjakkien uskossa, ett? vainajat antavat syntyv?lle hengen. T?m? k?sitys esiintyy ilmeisesti siin?, ett? vaikeiden synnytystuskien aikana k??nnyt??n rukouksilla esi-isien puoleen. Vereshtshagin mainitsee tapauksen, jolloin er?s vaimo kuolleena syntynyt lapsi syliss??n rukoilee: "vainajat, veljet, antakaa lapselle henki!" Pervuhin sanoo, ett? k?til?akka, kun h?n vaikean synnytyksen aikana on turhaan k??ntynyt useiden jumalien puoleen, vihdoin alkaa rukoilla synnytt?j?n ja t?m?n miehen arvokkaimpia sukulaisvainajia, mainitsee heit? nimelt? ja samalla lupaa toimittaa heille uhreja. Sama kirjailija kertoo lis?ksi, ett?, jos ?sken synnytt?neen ?idin vanhemmat jo ovat kuolleet, pidet??n v?ltt?m?tt?m?n? toimittaa lapsen ensim?isin? elinviikkoina muistajaiset kuolleiden kunniaksi. Ne toimitetaan my?s lapsen sairastuessa silloin, kun tiet?j? on ilmoittanut taudin johtuvan siit?, ett? ?idin is? tai ?idin?iti haluaa lapsen luokseen.

Lopuksi mainittakoon viel? er?s uhritoimitus, joka osoittaa, miten monella tavalla, v?h?p?t?isimmiss?kin asioissa vainajat votjakkien k?sityksen mukaan saattavat vaikuttaa elossaolevien toimiin. Se toimitetaan manalle menneiden kunniaksi silloin, kun kumyshkan keitt?minen ei ota onnistuakseen. Vasiljev kertoo, ett? votjakittarilla on tapana, kun viinanpoltto menestyy huonosti, uhrata musta kana lepytt??kseen vainajien henki?. Bogaevskij huomauttaa lis?ksi, ett? muutamien mielest? uhrijuhla on vietett?v? koko suvun kesken, jolloin jokaisen on omista vainajistaan pidett?v? huoli, sill? eih?n aina voi tiet??, kuka niist? h?iritsee v?kijuoman keitt?mist?.

Vainajainpalveluksen suuri merkitys ilmaantuu lis?ksi siin?, ett? votjakit eiv?t pid? esi-isi??n ainoastaan tapojensa ja uskonnollisten menojensa s??t?jin?, vaan my?s niiden suojelijoina. Vainajat ovat heid?n k?sityksens? mukaan vanhojen tapojen vartiat. Gavrilov mainitsee Kasanin l??nin votjakkien v?itt?v?n, ett? jos ei nyky??n el?v? kansa noudata tapoja, joita is?t ovat sille s??t?neet, niin vainajat rankaisevat sit? viljankadolla. Samat k?sitykset ovat vallalla kaikilla votjakkialueilla. T?ss? suhteessa eiv?t luonnon jumalat kykene kilpailemaan vainajien kanssa. Vasta varsin my?h?isen? aikana astuu taivaanjumala vieraan kulttuurin vaikutuksesta t?ss?kin suhteessa vainajien rinnalle.

Kuala-palvonta.

Muistona t?st? et?isest? ajasta, jota votjakit viel? tarinoissaan muistelevat, on muutamissa seuduin meid?n p?iviimme asti s?ilynyt tapa k?ytt?? kualaa paitsi varastoaittana my?s perheen keitto- ja aterioimishuoneena, varsinkin l?mpim?n? vuodenaikana. T?ss? tapauksessa se osaksi on sisustettu asuinrakennuksen tapaan, pitkin seini? ovat paksut honkaiset penkit ja ovensuupuolen jommassakummassa nurkassa on p?yt?, jonka ??reen perhev?ki kes?ll? kokoontuu aterian ajaksi. Joskus on sein?ll? viel? kaappikin talousesineiden s?ilytt?mist? varten. Votjakkien vanhanaikaisen asuinrakennuksen muistorikkain ja samalla huomattavin esine on kuitenkin kodan per?ll? noin miehen korkeudella oleva, vanhuuttaan tummentunut lautahylly, jossa viime aikoihin asti, muutamissa seuduin viel? meid?n p?ivin?mme, n?kee v?h?isen, niinipuusta valmistetun kannellisen vakan. T?m? vaatimaton vakkanen, jonka suuruus ja muoto eri paikoissa jonkun verran vaihtelevat, on votjakkien pyhin esine, sill? siihen ei ainoastaan k?tkeydy heid?n sukunsa lapsuudenuskonto, esi-isien huokaukset ja toiveet, vaan paljoa enempi -- sen ??ress? elossaolevat uskovat voivansa l?hesty? manalle menneit? sukupolvia. Pyh?kk?n? onkin kuala voinut s?ily? entisell??n huolimatta siit?, ett? votjakit maanviljelyksen tultua p??elinkeinoksi ovat alkaneet rakentaa itselleen ajanmukaisempia asuntoja.

Votjakkien sukunimien alkuper?st? on olemassa erilaisia otaksumia. Smirnov pit?? niit? naisnimin? ja arvelee, ett? ne alkujaan ovat suvun myytillisen, kaukaisen kanta?idin nimityksi?. Ne polveutuvat muka n.s. materniteetin aikakaudelta, jolloin sukuper? luettiin ?idin puolelta. Yksinkertaisinta ja varminta lienee kuitenkin pit?? niit? ainoastaan eri sukuryhmien nimityksin?, jotka sukukyli? muodostaen ovat asettuneet asumaan erikseen. Kyl?ll? ja siin? asuvalla suvulla onkin usein sama nimitys, toisinaan kutsutaan uutiskyl??kin kotikyl?n nimityksell?. Jos uutiskyl?ss? on useampia sukuja, on kyl?ll? sama nimi kuin siin? asuvalla vanhimmalla suvulla. Ett? votjakkikansalla todella on luonnollinen taipumus pysytt?yty? ik??nkuin yhten? perheen?, osoittavat esimerkit, joita Haruzin mainitsee Sarapulin piirist?. H?n kertoo, ett? er??ss? Norja nimisess? kyl?ss? viel? joku aika sitten 16 perheenis?? eli taloudellisessa suhteessa niin l?heist? yhteisel?m??, ett?, vaikka he asuivat eri tuvissa, siit? huolimatta kaikki olivat samassa ruuassa. Lis?ksi h?n mainitsee er??n toisen kyl?n, jossa 20 erikseen asuvaa miest? kaikki olivat yhdelle yhteiselle p??miehelle kuuliaisia.

Materniteetin aikuisena muistomerkkin? Smirnov pit?? ennen kaikkea sit? seikkaa, ett? votjakkitarta miehel?ss? ei kutsuta h?nen syntym?-, vaan h?nen sukunimens? mukaan. T?m? seikka ei kuitenkaan kelpaa todistukseksi siit?, ett? votjakit joskus olisivat lukeneet suvun ?idin puolelta, sill? edell?mainitusta omituisesta tavasta huolimatta sukunimi menee perint?n? niin hyvin pojalle kuin tyt?lle s??nn?llisesti is?n puolelta. Paljoa yksinkertaisempi ja todenmukaisempi lienee se selitys, ett? votjakit tuodessaan vaimon vieraasta sukupiirist?, joka entisin? aikoina lienee tapahtunut ry?st?m?ll?kin, kutsuivat h?nt? sanotun sukukyl?n nimell? erotukseksi siit? suvusta, johon h?n avioliiton kautta oli liittynyt. Buch kertoo viel? nyky??n muutamissa seuduin Sarapulin piiriss? olevan tapana, ett? vaimo avioliittoon menty??n saa sen kyl?n nimen, josta h?n on kotoisin. T?h?n on sit? suurempi syy, kun vaimoa vaimonakaan ei ole pidetty miehen sukuun kuuluvana, sill? h?nell? on eri esi-is?t ja eri suku-kuala, jossa h?nen viel? miehelle menty??n toisinaan on k?yt?v? palvomassa tautien ynn? muiden vastoink?ymisten kohdatessa.

Paitsi sukunime? yhdist?? votjakkiperhekunnan perheen puumerkki , jolla votjakit, samoin kuin monet paimentolaiskansat, merkitsev?t omaisuutensa. Se on tavallisesti jonkin esineen kuten renkaan, ristin, hanhenjalan, kirveen y.m. karkea j?ljenn?s. Is?n merkki j?? vanhimmalle pojalle, joka j?? asumaan is?n tupaan. Muiden miespuolisten j?senten on, muuttaessaan is?n kodista, hankittava itselleen uusi merkki, joka tavallisesti v?h?p?t?isill? lis?yksill? tai muutoksilla muovaillaan vanhan kodin merkist?. Uuden merkin saatuaan eiv?t votjakit kuitenkaan silti unohda is?n kodin merkki?, joka on samalla sen rukous-kualan merkki, joka sijaitsee vanhan kodin pihalla. Is?lt? vanhimmalle pojalle sukuperint?n? mennen saattaa siis sukumerkki toisinaan olla varsin vanha. Siit? samoin kuin sukunimest? saattavat veriheimolaiset tuntea toinen toisensa vieraassa seudussa.

Sukuperint?n? puumerkin mukana saa vanhin poika is?n kuoleman j?lkeen paitsi kotitaloa ja kualaa my?s kualan-vartian viran, jolla nimityksell? votjakit nimitt?v?t sit? henkil??, jonka teht?v?n? on rukous-kualassa toimittaa uhritoimituksia. Siin? tapauksessa, ettei miespuolista perillist? satu olemaan, menee kualan-vartian virka perint?n? vainajan veljelle tai muulle l?himm?lle miespuoliselle sukulaiselle.

Paitsi perhekunnan rukous-kualassa, jota sen is?nt? samalla k?ytt?? keittohuoneena ja varastoaittana ja jossa ainoastaan asianomainen perhekunta palvoo, ottavat votjakit osaa uhritoimituksiin my?skin siin? kualassa, jonka vartia polveutuu, mik?li mahdollista, suoraan kyl?suvun kantais?st?. J?lkim?iseen n.s. suku-kualaan verraten nimitet??n perhekunnan pyh?kk?? "v?h?ksi kualaksi" . V?h?isi? rukous-kualoja on votjakkikyl?ss? useita, ei kuitenkaan yht? monta kuin perhett?, sill? jokaisen talon pihakualaa ei k?ytet? pyh?kk?n?. T?m? johtuu siit?, ettei jokainen perheellinen votjakki, joka on irtaantunut is?n kodista ja hankkinut itselleen oman talouden, heti perusta itselleen pyh?kk??, vaan yh? edelleen k?y palvomassa is?n ja, jollei t?ll?k??n satu sellaista olemaan, isois?n kualassa, jonka vartiana on t?st? suoraan polveutunut henkil?, jos mahdollista, vanhin poika. T?ss? n?ytt?? siis edell?mainittujen esimerkkien lis?ksi olevan viittaus siihen, ett? votjakkiperhekunta entiseen aikaan on ollut nykyist? suurempi sulkien helmaansa useita pieni? aliperheit?, jotka luultavasti ovat asuneet samassa taloryhm?ss? saman perheenp??n alaisina.

Kyl?n ulkopuolella tai kyl?ss? muista rakennuksista erill??n sijaiten on kualan rakennustapakin tavallisesti entisest??n muuttunut. Mutta joskus se on voinut s?ilytt?? vanhan asunsa, joten sen kehityst? voidaan helposti seurata. Kualan vanhimpina piirtein? mainittakoon muiden muassa, ett? rakennuksen pohja on neli?n muotoinen, ovi on sivusein?ll? eik? kualan per? ole suunnattu mit??n varsinaisesti m??r?tty? ilmansuuntaa kohti; jos per?n suunta ennen vanhaan on ollut m??r?tty, lienee ovi ollut auringon puolella. Muutamia siihen viittaavia muistoja on kirjallisuudessa olemassa. Niin kertoo Georgi suur-kualan oven olleen suunnattu etel?? p?in. Samoin mainitsee Jelabuzhskij lis?ten, ett? asianlaita aina on niin, viel?p? otetaan rakennettaessa huomioon, ett? kualan l?heisyydess? on etel??n p?in virtaava joki tai puro. Etel?isill? votjakkialueilla on kyl?-kuala rakennustapaansakin n?hden saanut vaikutuksia muhamettilaisesta rukoushuoneesta. Rakennuksen pohja on k?ynyt suunnikkaan muotoiseksi, ovi on siirtynyt p??tysein??n ja katon harja on huomattavasti kohonnut. Sit? paitsi on kyl?-kualan koko entiseen verraten melkoisesti laajentunut. Joskus on kualan per??n viel? kasvanut lis?rakennuskin, n.s. "kualan per?" . Niin kertoo Kurotshkin Malmyzhin piirist?, ett? kyl?-kualan per?ll? on lis?rakennus, jossa s?ilytet??n tulisijan tuhkaa ynn? uhriteurasten luita. Samoin mainitsee Gavrilov, ett? suku-kualan rakenne Kasanin l??niss? eroaa tavallisesta siin?, ett? edellinen on v?lisein?ll? jaettu kahteen osaan. Nyky??n ne kuitenkin ovat jo yll?mainituillakin alueilla harvinaisia. Per?osastoon astuu ainoastaan uhripappi, muut palvojat eiv?t sinne milloinkaan mene. Siell? on maassa l?j? olkia ja kaikenlaista roskaa, kuten uhrilintujen sis?lmyksi?, sulkia ja luita.

Joskin votjakkien suku-kuala on jonkun verran ollut kehityksen alainen, on siin? kuitenkin l?pi kaikkien kehitysmuotojen s?ilynyt piirteit?, joihin vieras vaikutus ei ole voinut koskea. N?m? jokaisen rukous-kualan oleellisimmat piirteet, jotka ovat niin l?heisiss? tekemisiss? itse palvonnan kanssa, etteiv?t ne mist??n votjakkipyh?k?st? saata puuttua, ovat ennen kaikkea kualan keskess? oleva tulisija ynn? sen per?ll? oleva, esi-isien ajoista pyh?n? pidetty uhrihylly. Niiden merkityksest? riippuu my?s, ettei niiden asema, miten kualan rakenne vaihteleekin, huomattavasti ole saattanut muuttua. Ennenmainitussakin pyh?k?ss? miss? kualan per?ss? erityinen lis?rakennus on olemassa, ovat niin hyvin uhrihylly kuin tulisija s?ilyneet paikoillaan uuteen osastoon muuttamatta.

Suku-kualassa s?ilynyt uhrivakka saattaa monesti olla hyvinkin vanha ja kualan savussa tummentunut, sill? pyh?n? muistona se on periytynyt menneilt? nykyiselle ja periytyy yh? edelleen tuleville polville. Miten votjakit sit? vaalivat, osoittaa Pervuhinin tiedonanto, ett? uhrilauta toisinaan on katettu liinasella, joka on silkill? kirjailtu, ja pyh? vakka p??llystetty koruompeleisella vaatteella.

Yll?olevista tiedoista emme kuitenkaan saa selv?piirteist? k?sityst? votjakkien muinaisista kodinhaltiain kuvista. Edellytt?en, ettei heid?n uhrivakkansa, joiden ymp?rysmitta keskim??rin on n. 110 cm ja korkeus n. 30 cm, ole aikojen kuluessa suuresti muuttunut, voimme p??tt??, etteiv?t mainitut kuvat ole saattaneet olla aivan suurikokoisia. Luultavasti ne ovat olleet samanlaisia karkeatekoisia vaatteisiin puettuja puunukkeja kuin ne, joita votjakit viel? nyky??n vaikeiden tautien aikana valmistavat siirt??kseen sairauden ihmisest? nukkeen. Sellaisia n?ytt?v?t syrj?nienkin jumalankuvat olleen, sill? pyh?n Tapanin el?m?kerrassa kerrotaan, ett? ne olivat ihmisten kaltaisia, niill? oli nen?, suu, sieramet, jopa jalatkin, ja ett? ne oli valmistettu veist?m?ll?, kaivertamalla ynn? leikkaamalla. Puisia kun olivat, saattoi Tapani hakata ne kirveell? palasiksi ja polttaa tulessa. Niit? oli suuri paljous my?s "kyliss? ja asunnoissa".

Kualan nurkkahyllylle uhrivakan alle asettavat votjakit, joka kerta kun he ryhtyv?t uhraamaan, tuoreita, vihreit? oksia. Syksyll? tai kev??ll? eli yleens? lehdett?m?n? aikana uhratessaan he k?ytt?v?t hopeakuusen , mutta kes?ll? koivun lehvi?. Georgi mainitsee heid?n kuusenoksien ohella asettavan uhrihyllylle my?s suoruohoja . Muutamin seuduin on lis?ksi ollut tapana k?ytt?? kualassa pajunoksia p??si?isuhrin aikana. Viimeksimainittu tapa lienee kuitenkin tullut ven?l?isten taholta, jotka palmusunnuntaina asettavat pyh?inkuvainsa taakse pajunoksia, joita heill? juhlap?iv?n aamuna on tapana poimia. T?m? on sit? todenn?k?isemp?? kun kev?iset pajunoksat eiv?t mitenk??n voi t?ytt?? tavan alkuper?ist? vaatimusta, ett? nim. uhrivakan alla juhlap?iv?n? tulee olla "vihreit? oksia". Vihreiden oksien k?ytt? uhrijuhlissa polveutunee varmaankin jo hyvin varhaisilta ajoilta, sill? samanlainen tapa on ollut k?yt?nn?ss? my?skin lappalaisilla, joista l?hetyssaarnaajat kertovat, ett? he asettivat jumalankuviensa alle kes?ll? koivun, talvella kuusen oksia.

Ett? kuala-palvonta keskittyy juuri uhrihyllyyn ja siin? olevaan vakkaan, todistaa ennen kaikkea kualan-vartian tapa seisoa rukoillessaan kasvot uhrihyllyyn p?in. T?h?nkin vanhaan ja alkuper?iseen rukous-asentoon on kuitenkin vieras kulttuuri toisin paikoin koskenut, votjakeilla on n?et, varsinkin etel?isill? alueilla, yleens? tullut tavaksi palvoa muhamettilaisten tatarien rukousasennossa kasvot etel?? kohti. Jos kualan per? siis on suunnattuna johonkin muuhun ilmansuuntaan, eiv?t uhripapin kasvot en?? rukouksen aikana saata olla uhrivakkaan p?in. Niin kertoo m.m. Georgi, ett? kualan-vartia uhritilaisuudessa, huolimatta siit?, ett? uhrihylly on pohjan puolella, k??ntyy rukoillessaan etel?? kohti olevaan oveen p?in. Poistaakseen t?ten syntyneen ristiriidan ovat votjakit joskus olleet pakoitetut siirt?m??n uhrihyllyn, huolimatta kualan asemasta, sen etel?npuoleiseen nurkkaan. Siten on uhrihylly joskus, tosin harvoin, joutunut oven puolelle.

K?sitys, jonka mukaan liett? ja lieden ??rt? pidet??n kualan muita paikkoja pyhemp?n?, on kuitenkin ristiriidassa ennen mainitun vanhemman k?sityskannan kanssa. N?ytt?? siis silt? kuin vieras vaikutus votjakeilla olisi p??ssyt tunkeutumaan itse vanhan kodin pyh?kk??n. Jo Vereshtshagin huomauttaa, mitenk? tuhan vieminen vanhasta kualasta uuteen muistuttaa ven?l?isten tapaa, jotka siirtyess??n uuteen kotiin tai muuttaessaan uutisasukkaina vieraaseen seutuun, ottavat vanhan kodin liedelt? kourallisen tuhkaa, siroittaakseen sen uuden kodin liedelle. Viimeksimainituista kertoo my?s Saharov, ett? kun he perustivat uuden tuvan, he ker?siv?t hiili? vanhasta asunnosta, asettivat ne savipataan sek? k??ntyen kohti per?nurkkaa pyysiv?t kodinhaltiaa l?htem??n uuteen taloon. Samanlainen k?sitys liedest? ja sen merkityksest? on aikoinaan ollut muillakin indogermanisilla kansoilla.

Uuden rukous-kualan perustettuaan votjakki siit? huolimatta palvoo viel? vanhassa, joskus viel? sit?kin aikaisemmassa em?kodin kualassa. Ensiksimainittu on toiseen verraten "v?h? kuala", samoin toinen kolmanteen verraten, jota vastoin toinen ensim?iseen verraten on "suur-kuala" ja samoin kolmas toiseen verraten. Votjakkien alkuper?isen kuala-j?rjestyksen rikkoutumiseen on kuitenkin vaikuttanut se seikka, etteiv?t kaikki votjakit perusta itselleen rukous-kualaa ja ett? kyl?suvun vanhimman haaran talossa oleva kuala on muiden rinnalla p??ssyt aivan erikoiseen asemaan. Wichmann kertoo, ett? votjakit kuala-palveluksen mukaan jakaantuvat kahteen ryhm??n, ison kualan sukuun ja v?h?n kualan sukuun . Valaistaksemme votjakkien nykyist? kuala-palvelusta ja eri sukuryhmien suhdetta toisiinsa mainittakoon esimerkkin?, ett? sama votjakkiukko, Mamadyshin piirin Oshtorma Jumjassa palvoo paitsi v?h?ss? kualassa , joka sijaitsee h?nen pihassaan ja jonka uhreihin ottaa osaa lukuunottamatta h?nt? h?nen kolmen nuoremman veljens? perheet, my?s samassa kyl?ss? sijaitsevassa suku-kualassa , jossa kaikkiaan palvoo 73 perhekuntaa. Muut kyl?ss? olevat perheet, jotka ovat toista sukuper??, k?yv?t omalla tahollaan uhraamassa. Nuo 73 perhett? palvovat sit? paitsi viel? l?hell? sijaitsevassa Staraja-Jumja nimisess? em?kyl?ss?, josta Oshtorma Jumja ynn? muutamat muut naapurikyl?t aikoinaan ovat syntyneet. Staraja Jumjan suur-kualassa palvovat paitsi oman kyl?n sukua ja Oshtorma Jumjan 73 perhekuntaa lis?ksi kaikki muut naapurikyliss? asuvat samansukuiset henkil?t. Viime aikoina ovat vieraskyl?l?iset kuitenkin vuosi vuodelta yh? enemm?n lakanneet saapumasta uhriantimineen em?kyl?n suurkualaan.

M??r?aikaisina kuala-juhlina votjakit palvovat sek? perhekunnittain v?h?ss? kualassa, ett? yhteisesti kyl?n suku-kualassa; joskus l?hetet??n sit? paitsi edustajia viel? em?kyl?nkin sukupyh?kk??n. Palvontamenot niin hyvin eriarvoisissa kualoissa kuin my?s eri votjakkialueilla muistuttavat, v?h?p?t?isi? poikkeuksia lukuunottamatta, suuresti toisiaan. Sit? vastoin eri arvoisten rukous-kualain palvonta-aika ja j?rjestys jonkun verran vaihtelevat. Kasanin l??niss? palvotaan Gavrilovin mukaan ensiksi koti- ja sen j?lkeen suku-kualassa. Samoin on laita Sarapulin piiriss?. Buch kertoo, ett? esim. joulunaattona palvotaan ensiksi illalla perhe-kualassa ja sen j?lkeen my?h??n y?ll? kyl?-kualassa. Palmusunnuntaina toimitetaan palvonta aamup?iv?ll? ensiksi koti- ja sitten suku-kualassa. Syksyll? palvotaan juhlap?iv?n aattona v?h?ss? ja juhlap?iv?n aamuna suur-kualassa. Samoin kertoo Bogaevskij, ett? perheenp?? ker?? juhlap?iv?n iltana perhekuntansa koti-kualaan, josta toimituksen p??tytty? viel? yksi perheen j?senist? menee suku-kualaan rukoilemaan. Samasta piirist? on Vasiljevilla samanlainen tieto.

Vanhin kuala-palvontaa koskeva uhrikuvaus on Rytshkovin Ufan l??nin alueelta. Kirjailija kertoo siin?, ett? votjakit oksien ??ress?, jotka heill? ovat kotijumalan kuvana, teurastavat uhriksi nuoren vasikan, jonka korvat he asettavat sille hyllylle, miss? kuusen oksat ovat. Uhriel?imen he teurastavat itse pyh?k?n keskess?.

Paitsi teurasuhreja, joiden tarkoituksena etup??ss? on ollut henkien kestitseminen, ovat votjakit kuala-pyh?kk??ns? kantaneet entisin? aikoina my?s sellaisia uhriantimia, joiden tarkoitus lienee ollut olla niiden pukuna, koristeena tai muuna pyh?n? omaisuutena. Olemme jo ennen maininneet, ett? votjakkien vanhoissa uhrivakoissa on ollut kaikenlaisia esineit?, kuten nahkoja, sulkia, rahoja j.n.e., joita niihin alkujaan varmaankin on uhriantimina asetettu. Entiseen aikaan olivat kuala-uhrit t?ss?kin suhteessa luonnollisesti paljoa runsaampia ja kallisarvoisempia, niin ett? monet suuret suku-kualat saattoivat olla hyvin huomattavia aarreaittoja. Siksi niiden ovet rauhattomina aikoina olivatkin vahvasti lukittuja ja juuri sen vuoksi niill? varmaankin my?s piti olla erityinen hoitaja.

Muinaisajan runsaammista kuala-uhreista saamme havainnollisen kuvan pyh?n Tapanin el?m?kerrasta, jossa ohimennen puhutaan votjakkien veljeskansan, syrj?nien ep?jumalanhuoneista. N?ill?kin oli erityiset rukoilijat ja vartiat. Itse rakennusten ulkomuodosta ei sen l?hemmin kerrota, mainitaan ainoastaan, ett? niiss? oli ep?jumalankuvia, alttareja eli uhrip?yti? sek? suuret m??r?t rikkauksia. El?m?kerrassa ylistet??n pyh?? Tapania siit?, ettei h?n k?ytt?nyt uhrivaroja hyv?kseen, vaan "mit? oli ripustettu ep?jumalankuvien ymp?rille, joko peitteeksi niiden ylle tahi uhriksi elikk? kaunistukseksi tuotu niille: sopulit, n??d?t, k?rp?t, lumikot, majavat, ketut, karhut, ilvekset, oravat -- kaikki ne h?n kokosi yhteen kasaan, kokosi ja poltti, l?i ep?jumalia ensin kirveenhamaralla otsaan ja hakkasi ne kirveell? pieniksi palasiksi sek? tuleen heitt?en poltti molemmat, niin hyvin kasan n??d?nnahkoineen kuin ep?jumalat samalla niiden kanssa. Itselleen h?n ei ottanut mit??n t?st? saaliista, vaan poltti ne kaikki tulessa. -- -- T?t? ihmetteliv?t permalaiset suuresti sanoen: miksei h?n ottanut kaikkea sit? saaliiksi itselleen." Toisessa paikassa luemme: "Samoin kielsi tuo kunnianarvoisa oppilaitansa ottamasta mit??n ep?jumalien huoneista, olipa sitten kultaa, hopeaa, vaskea, rautaa, tinaa tai jotakin muuta ennen mainittua".

Satunnainen uhri toimitetaan suur-kualassa viel?, kuten Vasiljev tiet??, karjanhoidon edist?miseksi. Se toimitetaan tavallisesti syksyll? ja uhriteuraana on v?ltt?m?tt? oleva musta varastettu oinas. Uhritavasta p??tt?en lienee t?m? uhri kuulunut alkujaan taudinhengille.

Paitsi edell?mainittuja vieraisiin pyh?p?iviin liittyvi? juhlia votjakit viett?v?t kotoisessa kualassaan enemm?n tai v?hemm?n m??r?aikaisia uhrijuhlia my?s maanviljelyksen yhteyteen kuuluvien merkkip?ivien aikana. N?in on laita etup??ss? pohjoisimmilla votjakkialueilla. Gavrilov kertoo, ett? jokainen perhe teurastaa hein?nteon edell? kualassa nuoren lampaan. Vereshtshaginin mukaan on Sarapulin piiriss? samaan aikaan kuala-palvonta. Pervuhin sanoo Glazovin votjakeista, ett? heill? on kynt?m??n meno -juhlana tapana palvoa koti-kualassa varhain aamulla, ennenkuin he menev?t pellolleen. Saman piirin asukkaista h?n kertoo lis?ksi, ett? he uhraavat Iljan p?iv?n? kualassa valkoisen lampaan; luut poltetaan mets?ss?.

Samoin kuin suur-kualassa palvotaan perhe-kualassakin my?s ulkonaisten kualan-haltioista aiheutuneitten vammojen lievent?miseksi. Niill?kin seuduin, kuten Glazovin piiriss?, joissa vanhat pakanalliset menot jo melkein tykk?n??n ovat syrj?ytyneet, palvoo kansa kualassa usein viel?kin salaa sairauden sattuessa.

My?s avio-onnen vuoksi on votjakeilla tapana toimittaa veriuhreja kotikualassa. Ennenkaikkea on uhrinantaminen miehel??n joutuneen vaimon asia. T?ll?ink??n ei uhritoimitusta heti panna toimeen itse h??p?iv?n?, vaan aluksi rajoitutaan lupauksen tekemiseen. Bogaevskij kertoo Sarapulin votjakkien, kun he l?htev?t viem??n mini?? uuteen kotiin, kuljettavan h?net lieden ymp?ri, jona aikana is? rukoilee kumyshka- ja olutmalja k?dess??n luvaten uhriksi teurastaa h?r?n, vasikan, metsoparin ja kaksi haukea. Kertoja huomauttaa, etteiv?t uhriteuraat saa olla kirjavia, muuten avioliitosta syntyneet lapsetkin tulevat kirjavia. Uhriel?inten luku ja laatu vaihtelee paikkakunnan tavoista riippuen suuresti eri seuduilla. Muutamin paikoin on t?ss? tilaisuudessa tullut tavaksi uhrata vain sorsa; ainoastaan it?iset votjakit toimittavat pihalla teurastaen yh? edelleen suurempia ja runsaampia uhreja.

Vertaillessamme kuala-uhreja ja niiden palvontaj?rjestyst? votjakkien nykyisiin muistojuhliin, joita he viett?v?t asuintuvassaan, huomaamme, ett? yleisten m??r?aikaisten muistajaisten nykyaikainen viettotapa ei ole muuta kuin vanhojen kuala-menojen kertaamista. Viel?h?n votjakit nyky??n viett?v?t muistojuhlaa paitsi perheitt?in kotona my?skin suuremman perhekunnan tai suvun kantais?n talossa, jossa suvun kaikkia, varsinkin sen arvokkaampia vainajia yhteisesti muistellaan. Siit? saa selityksens? tuo votjakkien omituinen jakaantuminen "v?h?n" ja "suuren" kualan sukuun. Ei ole siis ainoastaan sattuma, ett? m??r?aikaisten kuala-juhlien ja yleisten muistajaisten viettoaika on niin l?hell? toinen toistaan. N?ht?v?sti ovat kuala-juhlat ainoastaan nykyisten muistojuhlien vanhempi muoto, miss? kanauhrien asemasta on k?ytetty suurempia kotiel?imi?, miss? nykyisen uunin ??ress? olevan uhrikaukalon sijalla on ollut kualan uhrihylly ja vainajain haihtuvan muiston sijalla pienet puunuket, jotka varmaankin juhlap?iv?n? otettiin vakasta esille ja asetettiin vihreiden lehv?in koristamalle uhrip?yd?lle. Kumpaistenkin muistajaismenojen eroavaisuudesta on johtunut, ett? ne meid?n p?iviimme asti ovat voineet s?ily? toinen toistensa rinnalla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet