Read Ebook: Permalaisten uskonto by Harva Uno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 165 lines and 47953 words, and 4 pages

Vertaillessamme kuala-uhreja ja niiden palvontaj?rjestyst? votjakkien nykyisiin muistojuhliin, joita he viett?v?t asuintuvassaan, huomaamme, ett? yleisten m??r?aikaisten muistajaisten nykyaikainen viettotapa ei ole muuta kuin vanhojen kuala-menojen kertaamista. Viel?h?n votjakit nyky??n viett?v?t muistojuhlaa paitsi perheitt?in kotona my?skin suuremman perhekunnan tai suvun kantais?n talossa, jossa suvun kaikkia, varsinkin sen arvokkaampia vainajia yhteisesti muistellaan. Siit? saa selityksens? tuo votjakkien omituinen jakaantuminen "v?h?n" ja "suuren" kualan sukuun. Ei ole siis ainoastaan sattuma, ett? m??r?aikaisten kuala-juhlien ja yleisten muistajaisten viettoaika on niin l?hell? toinen toistaan. N?ht?v?sti ovat kuala-juhlat ainoastaan nykyisten muistojuhlien vanhempi muoto, miss? kanauhrien asemasta on k?ytetty suurempia kotiel?imi?, miss? nykyisen uunin ??ress? olevan uhrikaukalon sijalla on ollut kualan uhrihylly ja vainajain haihtuvan muiston sijalla pienet puunuket, jotka varmaankin juhlap?iv?n? otettiin vakasta esille ja asetettiin vihreiden lehv?in koristamalle uhrip?yd?lle. Kumpaistenkin muistajaismenojen eroavaisuudesta on johtunut, ett? ne meid?n p?iviimme asti ovat voineet s?ily? toinen toistensa rinnalla.

Lud-palvonta.

Suvun keskist? uhrijuhlaa votjakit viett?v?t paitsi kodin pyh?k?iss? my?skin uhrilehdoissa. Selostaessaan heid?n uskonnollisia menojaan eiv?t ven?l?iset kirjailijat tavallisesti tee mit??n erotusta erilaatuisten uhrimetsikk?jen v?lill?, vaan nimitt?v?t niit? kaikkia yhteisell? vierasper?isell? nimityksell? "keremet". T?m? on varmaankin aiheutunut siit?, ett? votjakkien pyh?t lehdot sek? ulkomuotoonsa ett? niiss? tapahtuvaan uhripalvontaan n?hden suuresti muistuttavat toisiaan. Jotkut, kuten Bryzgalov, sanovat keremetiksi edell?mainittua luidenheittopaikkaakin .

Jo 1700-luvulla, jolloin M?ller matkusti votjakkimaan l?pi, oli uhrilehtoja toisin paikoin paitsi metsiss? my?s aukeilla mailla. Kasanin l??niss?, miss? on korkeita hiekkaharjanteita, ne tavallisesti sijaitsevat ylimm?ll?, kauasn?kyv?ll? huipulla. Niiss? seuduissa, miss? mets? on s?ilynyt meid?n p?iviimme asti, saattaa lud joskus viel?kin olla salon suojassa, niin ett? vieraan on vaikea sit? l?yt??. Niin kertoo Wichmann olleen asianlaidan Jelabugan piirin Bussurman Mozhgassa, jossa h?n, vaikkei mets?, miss? lud sijaitsi, ollut suuri, sai sit? oppaansa kanssa kauan etsi?, se kun oli hyv?ss? piilossa. Tihe??, raivaamatonta mets?? oli joka puolella. Itse uhripaikka oli kunnaalla, jota ymp?r?i pensastunut notko. Aitauksen ymp?rill? oli puita siell? t??ll?; niinik??n oli aitauksen sis?puolella muutama kuusi ja lehmus.

Seudun mets?n laadusta riippuen saattaa ludissa ilman erotusta kasvaa kaikenlaisia puita. On varsin vaikeata p??tt??, ovatko votjakit yleens? suosineet pyh?k?iss??n toista puulajia enemm?n kuin toista, sill? muutamin paikoin on lehto lehtipuinen, toisin paikoin siin? kasvaa havupuita; useimmiten se on sekamets?n peitt?m?. Kuten edell? on mainittu, kertovat vanhimmat kirjailijat votjakkien metsikk?jen yleens? sijainneen kuusikoissa. Behterev sanoo niiden olleen lehmus- tai koivulehtoja. Haruzin tiet?? niiss? kasvavan pet?ji?, tammia ja lehmuksia. Ostrovskij kertoo, ett? ne ovat pieni? puuryhmikk?j?, joissa kohoaa koivu-, lehmus- ja tammipuita; mainittuja puulajeja kertoja arvelee votjakkien pit?v?n erityisesti arvossa. Vereshtshagin puhuu vainioilla sijaitsevista lehdoista, miss? on sek? lehti- ett? havupuita. Bogaevskij sanoo lyhyesti, ett? niiss? kasvaa kaikenlaisia puita.

Miss? lud sijaitseekin, mets?ss? tai aukealla maalla, aina se on aitauksen ymp?r?im? ja sit? paikkaa kansa kavahtaa taikauskoisesta pelosta. Tuskin mit??n monista pyh?k?ist??n votjakit arastelevat siihen m??r??n kuin viimeksimainittua. Kukaan ei l?hde lehtoon turhan vuoksi, ei edes juhlap?iv?n? uhriantimetta. Karjaa ei sinne lasketa, sielt? ei saa taittaa oksaa, ei edes tikkua tuoda kotiin, kaikenlainen meluaminen on siell? ankarasti kielletty eik? ludiin pujahtavaa otustakaan saa mets?st?j? pyydyst??. Naiset ja lapset sit? tykk?n??n karttavat; puhumattakaan siit?, ett? he astuisivat sinne jalallaan, he jo ohikulkiessaankin sen arasti sivuuttavat. Muukalaisen ei my?sk??n sovi pyh?kk??n astua. Ken ludin haltiaa loukkaa, sit? kohtaa ehdottomasti rangaistuksena jokin onnettomuus. Votjakit tiet?v?t kertoa useita varoittavia esimerkkej?. Vasiljev sanoo, ett? kun er?s kirkonpalvelija, joka oli mennyt ludiin sieni? poimimaan, aikoi sielt? palata, pid?tti h?net joku n?kym?t?n mahti, niin ett? h?nen oli j?tett?v? sienet sinne p??st?kseen pois lehdosta vahingoittumattomana. Sama kertoja mainitsee my?s, mitenk? sotilaalle tapahtui, joka vieraassa seudussa oli oppinut halveksimaan esi-isiens? menoja; h?n n?et vetoa ly?m?ll? kerskasi kaatavansa ludista puut k?rsim?tt? siit? vahinkoa, mutta kun h?n oli tukit tuonut kotiin ja alkoi rakentaa, l?i h?n kirveell? jalkaansa ja h?nen hevosensa, jota h?n oli k?ytt?nyt puiden ved?tt?miseen, katosi. Viel? pelottavamman esimerkin tiet?? Buch mainita er??st? ven?l?isest?, joka hakkasi puun ludista; t?m? heti paikalla sairastui ja kuoli, viel?p? koko h?nen perheens? my?hemmin sairastui kuolemantautiin. Potanin kirjoittaa Jelabugan piiriss? uskottavan, ett? sit?, joka taittaa oksan pyh?k?st?, karhunhaahmoinen "keremet" rankaisee. Hyvin yleinen votjakkien keskuudessa on usko, ett? jos ludista kaataa puun, syntyy raemyrsky, ja jos sen polttaa tuvassa, syttyy rakennus palamaan. Aitaus, joka ymp?r?i lehdon, on joko riuku- tai lauta-aita, joskus se on puunoksista punottu. Samoin kuin sen tekotapa, vaihtelee sen korkeus jonkun verran eri seuduissa. Pyh?kk??n johtaa tavallisesti pienoinen puusaranoilla k??ntyv? lautaportti, joka on auki ainoastaan uhrin ajan. Portin suunta vaihtelee siihen m??r??n, ettei sen sijoittamiseen n?hden voi olettaa mit??n erityist? ilmansuuntaa noudatetun. Tavallisesti se sijaitsee sill? lehdon sivulla, joka on kyl??n tai kyl?st? johtavaan tiehen p?in. Wichmann n?ki Jelabugan piirin Bussurman Mozhgassa ludin, jonka aitaus oli kaksiosainen. Sisemp??n osastoon astuu ainoastaan ludin hoitaja ja h?nen apulaisensa. T?ss? osastossa oli tulisija ynn? p?yt? uhrilihoja varten. Etuosastossa, johon rahvaskin p??see, oli p?yt? yleist? ateriaa varten. Samasta votjakkipiirist? kertoo Potanin, ett? keremet-aitauksen sis?puolella oli viel? nurkka erikseen aidattu. Sit? pyh?k?n osaa ei saanut tyhjin k?sin l?hesty?, jotakin oli v?ltt?m?tt? viet?v? uhriksi. Kertoja huomauttaa, ett? jos esim. is? poikansa kera meni sinne, ei ollut kylliksi, ett? is? vei uhrin, vaan pojankin oli jotakin viet?v?. Siin? tapauksessa, ett? h?n oli seurannut is??ns? lehtoon ilman uhria, tuli h?nen j??d? esiaitaukseen.

Wichmannin muistiinpanoissa mainitaan lis?ksi er?s harvinainen lud-muoto, jossa suuremman aitauksen keskell? viel? on v?hempi. Kaikkein pyhimp??n, jossa on uhrialttari, saattavat ainoastaan uhripapit astua.

Samoin kuin ludin porttiin ei sen tulisijaankaan n?hden huomaa erityist? ilmansuuntaa noudatetun. Er??ss? kyl?ss? Sarapulin piiriss? kertoo Buch tulisijan olleen etel?n eli kyl?n puolella, mutta huomauttaa samalla, ett? se yht? hyvin saattaa olla miss? hyv?ns?. Toisinaan n?kee ludissa useampiakin tulisijanj?lki?, joskus on niit? pyh?n lehdon aitauksen ulkopuolellakin.

Useimmissa ludeissa, joita t?m?n kirjoittaja n?ki matkoillaan, ei ollut mit??n esinett?, aitausta lukuunottamatta, joka erityisesti olisi voinut kiinnitt?? huomiota. Ainoastaan muutamissa pyh?k?iss? tapaa jonkun lahoamaisillaan olevan penkin, sammaltuneen jakkaran tai kapean p?yd?n, joita votjakit palvonnan aikana k?ytt?v?t uhrialttarina. Uhrip?yt? on useimmiten sijoitettu jonkun paksun, satavuotisen puun juurelle, jossa uhripapin on tapana lukea rukouksensa. N?ytt?? silt? kuin votjakkien lehtopalvonta keskittyisi erityisesti jonkun vanhemman uhripuun juurelle. Niin kertoo Buch Sarapulin piirist?, ett? lehdon keskell? oli vanha puu, jonka alaoksat olivat katkotut, jotta helpommin voi p??st? sen ??reen. Puun ymp?rill? oli lehdossa aukea paikka. Samoin sanoo Bogaevskij, ett? votjakit kokoontuivat uhraamaan lempipuun siimekseen. Haruzin tiet?? lis?ksi, ett? jokaisella votjakilla oli ludissa oma puunsa, jonka ??ress? h?n toimitti palvontaansa, kukin rukoili erikseen, polvistuen uhripuunsa juurelle. Puun rungon sanoo kertoja palvojien koristaneen kuusenhavuista tai koivun lehvist? tehdyll? seppeleell? tahi sitomalla siihen eriv?risi? kangastilkkuja tai nauhoja. Haruzinin tieto on kuitenkin ainoa laatuaan. Puhumattakaan siit?, ett? votjakeilla uhrilehdossa olisi ollut kullakin oma erityinen palvontapuunsa, ei kertojan mainitsemia uhriv?it? n?e edes vanhaan yhteiseen uhripuuhun kiinnitett?v?n. Jos t?llainen harvinainen tapa todella on joillakuilla votjakeilla ollut olemassa, muistuttaa se tsheremissien vastaavaa tapaa; n?m? uhrilehdoissaan sitovat uhriv?it? palvontapuiden ymp?rille.

Nykyaikana ovat kuala-rakennuksella varustetut ludit jo k?yneet harvinaisiksi. Lehdoissa, joissa perim?tieto kertoo sellaisia olleen, ei en?? ole mit??n muistomerkki? olemassa. Mamadyshin piiriss? kuulin v?itett?v?n, ettei lud-kualassa, miten paljon se muuten muistuttikin koti-kualaa, ole milloinkaan ollut tulisijaa. Kualojen ynn? osaksi my?s ludin aitausten nykyiseen h?vi?miseen on ennenkaikkea vaikuttanut metsien puute ynn? siit? johtunut puiden kallistuminen.

Mainitsimme jo alussa, ett? votjakit palvovat ludissa suvuttain. Samoin kuin rukous-kualan menee ludinkin palvontavelvollisuus sukuperint?n? is?lt? lapsille. Toisen suvun j?senet eiv?t milloinkaan tule palvomaan toisen suvun lehtoon. Lud saattaa kuulua yhdelle tai useammalle perheelle, koko kyl?n muodostavalle suvulle, joskus parille tai useammalle kyl?lle yhteisestikin. Jos kyl?ss? on useampia lud-sukuja, on sen l?heisyydess? yht? monta ludia. Gavrilov mainitsee er??ss? Mamadyshin piirin kyl?ss? olleen nelj? ludia. Samoin kertoo Wichmann olleen laidan Malmyzhin Kushketissa. Pieniss? votjakkikyliss? niit? tavallisesti on ainoastaan yksi tai pari. Wichmann kertoo my?s olevan kyli?, joissa ei ole ludia ollenkaan. T?m? saattaa toisinaan johtua siit?, ett? kyl?n asukkaat palvovat jossakin naapurikyl?n ludissa, sill? uutiskyl?l?iset eiv?t aina heti perusta itselleen uutta uhrilehtoa, vaan k?yv?t yh? edelleen palvomassa vanhan em?kyl?n ludissa. Niin lausuu Bogaevskij Sarapulin piirin votjakeista, ett? eri kyl?kunnat palvovat yhdess? ja samassa ludissa siin? tapauksessa, etteiv?t votjakit eri seutuihin siirtyess??n perusta itselleen uusia uhrilehtoja. T?m? on tullut tavaksi varsinkin mets?tt?mill? seuduilla, miss? jo alkaa k?yd? vaikeaksi uuden uhrilehdon perustaminen. Ettei kyl?n lud aina ole sen rajojen sis?puolella, saattaa lis?ksi johtua siit?, ett? uhrilehto, joka monesti on hyvin vanha, on ollut olemassa ennen nykyisi? kyl?nrajoja.

Niin pian kuin lud on virkaansa vihitty, on se pyh?kk?, jossa vuotuisesti on palvottava. T?m? ei ole ainoastaan ludin perustajan, vaan my?s h?nen j?lkel?istens? pyh? velvollisuus. Miropoljskij sanoo, ett? vaikka ven?l?iset ovat h?vitt?neet ludin, niin votjakit palvovat edelleen pyh?n lehdon paikalla. Ken m??r?tyt uhrit laiminly?, sit? lud-haltia kovasti rankaisee, votjakit n?et pit?v?t t?t? ankarana ja vaateliaana henken?.

Lud-haltian vakituinen asuinpaikka on h?nelle pyhitetty lehto. It?iset votjakit, jotka yh? edelleen pit?v?t lud-haltiaa suuressa arvossa, uskovat t?m?n pyh?n toimituksen aikana oleskelevan uhrialttarin ??ress?. Bogaevskij sanoo lud-haltian asustavan pyh?ss? puussa, jonka ymp?rille palvojat juhlap?iv?n? kokoontuvat. He ovat tuntevinaan sen olopaikan oravien, n??tien ynn? muiden el?inten j?ljist?. Useimmiten ilmaantuu lud-haltia votjakkien saduissa ja k?sityksiss? ihmisen muotoisena. Miropoljskij tiet?? niit? olevan monta, ne ovat mies- ja naispuolisia, menev?t naimisiin ja synnytt?v?t lapsia. Tavallisesti ne ilmaantuvat ihmisille tatarin n?k?isin?. Kun lud-haltia ilmestyy uniin, ennustaa se onnettomuutta, tavallisesti tautia, joskus saattaa se kuitenkin ennustaa my?s kivuista parantumista. Miropoljskij kertoo er??n votjakkiukon sairautensa aikana n?hneen, miten h?nen tupaansa tuli lukitusta ovesta puoliy?n aikana yksi nais- ja kaksi miespuolista tataria, jotka jonkun ajan per?st? suhisten kuin tuuli katosivat katon l?pi. Usko, ett? lud-henki n?ytt?ytyy tatarin puvussa, on yleinen kaikilla votjakkialueilla.

Muutamat kirjailijat kertovat votjakeilla entisaikaan olleen ludissa my?s jonkinlaisia pyhi? kuvia, joista muistomerkkej? viel? my?hemp?n?kin aikana muka on ollut olemassa. Behterev mainitsee, ett? votjakit palvonnan aikana asettivat lehtoon karkeasti veistetyn kuvan , joka oli hevosen tai muun el?imen muotoinen riippuen siit?, mit? keremet kulloinkin vaati. Ostrovskij lausuu, ettei jumalankuvaa en?? miss??n ole olemassa, mutta muistomerkit siit?, ett? niit? entiseen aikaan olisi k?ytetty, eiv?t viel?k??n ole tykk?n??n h?vinneet. Kirjailija kertoo er??n votjakkiukon muistaneen, mitenk? uhraajat yleisen uhrin aikana ottivat puusta tuohen, k??riv?t sen teuraan nahkaan ja asettivat maahan. Vjatkan l??ninlehdess? vuodelta 1861 puhuu nimet?n kirjoittaja my?s keremetiss? olleesta uhrilaatikosta. H?n sanoo, ett? uhripappi asettaa uhriel?imen karvav?rin mukaan mustan tai punaisen kangastilkun laatikkoon, joka on pyh?k?n keskell? olevaan kuuseen ripustettu, uskottaen yksinkertaisia votjakkeja, ett? itse "keremet" on tilkun sinne asettanut. Vereshtshagin, kuten jo on mainittu, puhuu keremet-pyh?k?st?, jossa ei ollut pyhimyksen kuvaa, vaan sen sijalla punainen oravannahka.

Mainitut muistomerkit ovat kuitenkin liian vajavaisia osoittaakseen, onko votjakkien ludissa aikoinaan ollut kuvia ja millaisia ne todellisuudessa ovat olleet. Ep?ilem?tt? ne kuitenkin, jos niit?, kuten luultavaa on, on ollut olemassa, ovat olleet ihmismuotoisia. El?inten kaltaiset kuvat, joista Behterev puhuu, ovat pikemmin olleet uhriantimia kuin varsinaisesti jumalankuvia. Joka tapauksessa ovat yll?olevat tiedot arvokkaita muistomerkkej? votjakkien omasta k?sityksest?, ett? lud-haltiaa aikoinaan on kuvissa palvottu. Miten vaikeata luonnonlasten todella on kuvitella henke?, joka ei olisi jollakin tavalla aineeseen sidottu, osoittaa Bogaevskijn mainitsema Sarapulin piirin etel?-osaa koskeva kertomus, jossa esitet??n, mitenk? votjakit kerran olivat niin masentuneet ulkonaisista vastoink?ymisist?, ett? he pitiv?t liian raskaana lepytt?? keremeti? uhreilla ja siksi p??ttiv?t hylj?t? sen. Er?s tatari suostuikin 15 ruplan hinnasta kuljettamaan keremetin pois kooten mukaansa kaikki lehdossa olevat uhrikapineet. Mutta votjakkien harras toivomus ei kuitenkaan toteutunut, sill? yh? edelleen keremet heit? vaivasi. Kansan mielest? se johtui siit?, ettei tatari ollut vienyt uhrikapineita tarpeeksi kauas, vaan heitt?nyt ne kyl?n pelloille.

Samoin kuin kualassa votjakit palvovat ludissakin paitsi satunnaisista syist? my?s vuotuisina m??r?aikoina. Uhriajat vaihtelevat jonkun verran eri paikoissa, mutta milloinkaan ei ole tapana viett?? yleist? lud-juhlaa talven aikana. Aleksandra Fuchs kertoo Kasanin l??niss? uhratun kes?ll? Pietarin p?iv?n tienoissa. Samoin sanoo Miropoljskij, jota vastoin Gavrilov mainitsee ludissa uhratun syksyll? marraskuun 8:ntena. Mamadyshin piiriss? kuulin nyky??n uhrattavan yksinomaan syksyll?, mutta entisin? aikoina oli palvottu my?s kes?ll? ennen hein?ntekoa. Sarapulin piiriss?, kuten Koshurnikov kertoo, uhrattiin keremetille kev??ll? ennen tou'on tekoa. Haruzin mainitsee votjakkien menev?n lehtoon kev??ll? helluntain j?lkeen. Bogaevskij v?itt?? lud-juhlaa vietett?v?n viikkoa j?lkeen Pietarin p?iv?n; Vasiljev kaksi kertaa vuodessa, nim. syksyll? sek? kes?ll? ennen hein?ntekoa; Vereshtshagin mainitsee kokonaista kolme uhriaikaa: kev??ll? kynt?misen j?lkeen, kes?ll? Pietarin p?iv?n tienoissa sek? syksyll? peltot?iden p??tytty?. Jelabugan piiriss? palvotaan Jelabuzhskijn tietojen mukaan kerta kes?ll? hein?nteon edell? ja Wichmannin mukaan kahdesti vuodessa, kev??ll? ja syksyll?. Osan piiriss? on toisilla tapana uhrata kaksi kertaa vuodessa, kes?ll? Pietarin p?iv?n tienoissa ja syksyll? ensi lumen tullessa. Toiset uhraavat ainoastaan kes?ll?. Birskin piiriss? uhraaminen tapahtuu kes?ll? ja syksyll?, kumpaisenakaan aikana ei itse p?iv? ole sen l?hemmin m??r?tty, vaan riippuu sukukokouksen p??t?ksest?. Mainituista uhriajoista n?ytt?? siis enimm?n k?yt?nn?ss? olleen kaksi, nim. kes?ll? ennen hein?ntekoa ja syksyll? ulkot?iden p??tytty?.

Erilaisia ovat tiedot my?s siit?, min? vuorokauden hetken? lud-uhrit ovat toimitettavat. T?m? koskee niin hyvin m??r?aikaisia kuin satunnaisia uhreja. Muutamat kirjailijat kertovat, ett? ludissa uhrataan y?n aikaan. Niin mainitsee Vereshtshagin Sarapulin piirist?, ett? Pietarin p?iv?n tienoissa tapahtuva uhri toimitetaan y?ll?. Samoin kertoo Wichmann, ett? lud-palvonta Bussurman Mozhgassa ei tapahtunut p?iv?ll?, niinkuin tavalliset uhrit vaan y?n aikana. Yleisint? on kuitenkin ett? lud-uhrit toimitetaan p?iv?ll?, monesti jo ennen puoltap?iv??. Niin kertoo Aleksandra Fuchs Kasanin l??niss? ja Buch Sarapulin piiriss? olleen tapana. P?iv?n aikaan tapahtui my?s Gavrilovin kuvauksessa kerrottu lud-palvonta. It?iset votjakit aloittavat lud-uhrin tavallisesti auringon ollessa korkeimmillaan. Olisiko y?naikainen uhritapa er?ill? votjakkialueilla ehk? johtunut vain uhritoimituksen salaamisen halusta?

Kun lud-suku on kesken??n sopinut uhrip?iv?st?, ryhdyt??n juhlavalmistuksiin. Ennen kaikkea on uhrikansan peseydytt?v? ja pukeuduttava alusvaatteita my?ten puhtaaseen pukuun. Gavrilov kertoo, ett? ludin-vartia l?mmitt?? saunan m??r?ttyn? p?iv?n? ja kutsuu sinne kaikki ne, jotka aikovat menn? pyh??n lehtoon palvomaan.

Uhrivalmistuksiin kuuluu my?s uhrirahan sek? ruokalahjojen keruu. Bogaevskij sanoo, ett? Sarapulin piiriss? on tapana tuoda jo juhlan aattona joko ludin-vartialle tai terelle, riippuen siit? kuka heist? asuu asianomaista l?hemp?n?, kupillinen jauhoja. Ken haluaa tuo mukanaan my?s munia. Jauhoista keitet??n olut, munista ja jauhoista valmistetaan ohukaisia. Vasiljev kertoo, ett? uhrivieraat tuovat ludin-vartialle paitsi jauhoja my?s hunajaa, voita ja munia. Edelt?p?in ker?t??n my?s rahat uhriel?inten ostamista varten. Tilitys toimitetaan siten, ett? niinipuiseen pirkkaan piirret??n joko kunkin ludissa palvovan perhekunnan puumerkki tai henkil?jen luku talojen j?rjestyksess?, ja n?iden kohdalle merkit??n roomalaisin kirjaimin maksettu raham??r?.

Gavrilovin kuvauksessa tapahtuu lupausuhrien keruu siis ludin-vartian tuvassa; yleisimm?n tavan mukaan se kuitenkin toimitetaan itse uhrilehdossa.

"Merkin" saatuaan uhripapit ryhtyv?t teurastamaan uhriel?int?. Jalat sidotaan yhteen, el?in kaadetaan vasemmalle kyljelleen ja veri vuodatetaan poikkileikatuista kaulasuonista el?int? sit? ennen tainnuttamatta. Teurastamisen aikana ludin-vartia rukoilee hartaasti puoli??neen uhrileip? k?dess?. Niin pian kun uhri on teurastettu, nyljet??n nahka ja lihat paloitellaan m??r?tyll? tavalla. Jos uhriteuraita on useampia, keitet??n kunkin lihat erikseen eri kattiloissa. Entiseen aikaan, kuten joskus viel? nyky??n, asetettiin suurempien kotiel?inten t?rkeimm?t ruumiinelimet muista lihoista erilleen. Niin tiet?? Behterev, ett? uhriteuraan korvat, syd?n, keuhkot ja suolet keitettiin erikseen ja, kun ne olivat kypsyneet, asetettiin erityiseen kuppiin. Samoin lausuu Buch, ett? syd?n, keuhkot ja maksa keitettiin toisessa, muut lihat toisessa kattilassa.

Uhrin p??toimitus eli itse uhrilihojen pyhitt?minen lud-haltian k?ytett?v?ksi tapahtuu ludissa samoin kuin kualassa kahdella eri tavalla. Osa heitet??n tuleen , osa asetetaan sellaisenaan jumalien saatavaksi .

Sy?misen p??tytty? asettuu uhrikansa riviin ja ludin-vartia rukoilee puoli??neen. Rukouksen sis?lt? vaihtelee eri paikoissa riippuen ennenkaikkea uhraajien satunnaisista tarpeista. Miropoljskij sanoo, ett? votjakit rukoilevat lud-haltiaa suojelemaan heit? rakeista, myrskyist?, taudeista ynn? kaikesta pahasta. Jokaisen pyynn?n j?lkeen, jonka uhripappi esitt??, painaa polvillaan oleva uhrikansa otsansa maahan ja lausuu: "amin". Joskus on lis?ksi ollut tapana kohottaa uhrijuhla-tunnelmaa kielisoittimella. Haruzin tiet?? votjakkien sy?v?n ja juovan lehdossaan uskonnollisen virren kaikuessa, jota guslilla s?estet??n. Georgin mukaan palvojat viel? l?htiess??n lehdosta kumartavat syv??n keremettiin p?in ja sanovat: "el? onnellisena ja suojele meit?".

Mit? ludissa noudatettuun palvontasuuntaan tulee, huomaa siin?kin, kuten monissa muissa votjakkien uhrimenoja koskevissa seikoissa, tapoja, joista toiset saattavat polveutua my?hemm?lt?, toiset aikaisemmalta ajalta. Olemme jo kuala-uhrien yhteydess? maininneet, ett? votjakit varsinkin etel?isill? alueilla ovat viime aikoina yh? yleisemmin omaksuneet tatarien rukoussuunnan. T?m? on tullut tavaksi my?s ludissa palvottaessa. Jo Pallas tiet?? kertoa, ett? votjakit rukoilevat keremetiss? kasvot etel??n p?in. Georgi sanoo samoin: "ut'is asettaa teuraat ja muut uhrit keremetiss? tulen ??reen etel?? kohti ja sanoo: Inmar, Saltan djes, me uhraamme sinulle punaisen oriin tai valkean lampaan viljankorjuun vuoksi, vapauta meid?t taudeista, tee meid?t rikkaiksi, anna terveytt?, siunaa hallitsijaa".

Hyvin yleinen viime aikoihin asti on edellisen ohella ollut tapa k??nty? uhrirukouksen aikana auringonnousuun p?in. Niin kertoo jo M?ller, ett? votjakit ja tsheremissit k??nt?v?t rukouksen aikana kasvonsa it?? kohti. Siin? asennossa uhripappi, joka seisoo kansan edess?, kumartaa maahan asti, samoin tekev?t ne, jotka seisovat h?nen takanaan. My?s Jelabugan piirin votjakkien sanoo Potanin rukoilevan "Sultania" kasvot it??n p?in. Samoin kertoo Buch Sarapulin piirin votjakeista.

Viel? kolmattakin uhrisuuntaa ovat votjakit noudattaneet ludissa palvoessaan. Bogaevskij kertoo, ett? Sarapulin piiriss? on ludissa palvottu l?nteen p?in k??nnetyin kasvoin. Samoin kuulin olevan tapana Birskin piirin Mozhgassa.

Varhaisimpina aikoina ei uhrilihan j?tteit? n?yt? niinkuin nyky??n kuljetetun kyl??n. Siit? on todistuksena M?llerin lausunto, ett? votjakit ja tsheremissit keitt?v?t ja sy?v?t koko uhriel?imen yhdell? kertaa, sill? he pit?v?t syntin?, jos pienikin osa j?? sy?m?tt?, sen vuoksi he kutsuvat niin paljon ihmisi? uhritilaisuuteen, ett? kaikki, mit? on keitetty, loppuisi.

Uhriteurasten sy?t?v?ksi kelpaamattomat osat, kuten luut, poltetaan nyky??n juhlamenojen p??ttyess?, nahat ja lintujen h?yhenet myy ludin-vartia enimm?n tarjoavalle; rahat s?ilytet??n ludille kuuluvana omaisuutena seuraavaan juhlaan.

Samoin kuin Georgi sanoo Haruzin, ett? uhriteuraan nahka tulee uhripapin hy?dyksi. Behterev tiet??, ett? nahka joko heitet??n tuleen tai ottaa uhripappi sen itselleen. Ennen vanhaan n?ytt?? kuitenkin nahatkin ripustetun uhrilehdon puihin. Niin kertoo M?ller, ett? votjakit ripustivat puihin kaikenlaisia nahkoja ja asettivat ne tavallisesti puiston it?puolelle tammeen tai koivuun, joita puita he pitiv?t suurimmassa arvossa. Miss? ven?l?iset varastivat nahat, siell? oli tapana paloittaa ne veitsell?. Samoin kertoo Ostrovskij uhrinahkoja puihin ripustetun, mutta huomauttaa samalla, ett? nyky??n on t?m? tapa hylj?tty syyst? siit?, ettei edes nahkojen paloittaminen ole suojellut niit? varkailta.

Nyky??n ei en?? miss??n votjakkipyh?k?ss? huomaa uhrinahkoja riippumassa, niinkuin viel? usein it?isten tsheremissien uhrilehdoissa; sit? vastoin olen useissa paikoin Osan ja Birskin piirikunnan ludeissa n?hnyt uhripuissa kokonaisia luurankoja, joita niihin on niinik?ysin ripustettu. Varovaisuus, jota votjakit noudattavat uhrilihoja paloitellessaan, jottei yksik??n luu s?rkyisi, sek? huolellisuus, jota he osoittavat niit? sitoessaan toisiinsa luonnollisessa j?rjestyksess?, johtunee k?sityksest?, jonka Behterev sanoo heill? olevan, ett? se, mit? keremetin kunniaksi teurastetaan, ei kuole, vaan menee el?v?n? t?m?n olopaikkaan.

Toinen kysymys on, onko t?m? uhripalvonta votjakeilla omaper?inen vai vieraan kulttuurivirtauksen tuoma. Se seikka, ett? votjakit uskovat lud-haltian ilmaantuvan unissa tatarin muotoisena, on viittauksena siihen, ett? t?m?n haltian palvominen olisi tullut heille naapurien taholta. Sit?paitsi on huomattava, ett? votjakit k?sitt?v?t lud-palvonnan ennen kuuluneen my?s tatarien pakanuudenaikaisiin uhrimenoihin. Bogaevskij kertoo mielenkiintoisen tarinan Sarapulin piirist?, jossa puhutaan, miten votjakit alkoivat ludia palvoa: "Entiseen aikaan, kun tatareilla ei viel? ollut nykyist? uskontoaan, rukoilivat n?m?kin ludia. Mutta k??ntyess??n muhametinoppiin heit? kiellettiin k?ytt?m?st? jumalanpalveluksessa kynttil?it? ja sen vuoksi oli heid?n hylj?tt?v? lud. Lud tuli alakuloiseksi, l?hti vaeltamaan pitkin maailmaa tavattoman kauniine liinoineen sek? itki sanoen: ken minut ottaa vastaan, kuka minua palvoo, sille min? annan loppumattoman nnen. Silloin tyhm? votjakki kauniin pyyhinliinan lumoamana alkoi sit? palvoa." -- Er??n toisen tarinan mukaan tatarit kerran teurastivat hevosen ludille, mutta uhriteuraan p??n he heittiv?t mets??n, votjakit huomasivat sen, ottivat p??n ja siit? asti he ovat ludia palvoneet.

Kaikesta huolimatta emme viel? yll?olevan perustuksella voi p??tt??, ett? votjakkien lud-uhreilla tykk?n??n olisi vieras alkuper?. Ep?ilyksi? her?tt?? jo votjakkien oma vakiintunut nimitys "lud" ynn? oikeutettu olettamus, ett? heill? heid?n vapautensa aikana on ollut omiakin sankariruhtinaita, joita varten he ep?ilem?tt? ovat uhrilehtoja perustaneet. Lis?? valaistusta lud-kysymykseen saamme tsheremissien vastaavaa uhripalvontaa tutkimalla.

Kysymykseen, onko syrj?neill?kin ollut veljeskansan lud-palvontaa vastaavia uhrimenoja, ei voitane antaa mit??n varmaa vastausta. Kuitenkin viittauksia siihen tapaa Pyh?n Tapanin el?m?kerrasta, miss? jumalankuvia sanotaan olleen paitsi kyliss? ja taloissa my?s metsiss? ja kukkuloilla. Vastineita votjakkien lud-kualoille voivat my?s hyvin olla Pyh? Tapanin h?vitt?m?t ja polttamat ep?jumalan huoneet, joissa oli kuvia, uhrip?yti? ja uhriantimia. Samoin kuin votjakit kavahtivat syrj?nitkin kaikkea jumalille omistettua, uskoen ett? se, joka jumalille kuuluvaan omaisuuteen koskee, tulee taudin v??nteisiin, tuskiin ja poltteeseen.

Syrj?neill?kin olleeseen suku-palvontaan siin? viittaa ilmeisesti seuraava arvokas tiedonanto: "Permiss? oli n?et useanlaisia ep?jumalia, toiset suuria ja pieni?, toiset keskikokoisia; muutamat olivat kuuluisia ja mainioita, muutamia oli aivan lukemattoman paljon; toisia rukoilivat vain harvat ja osoittivat niille v?h?ist? kunniaa, mutta toisia palvoivat monet ei ainoastaan l?hell?asuvat, vaan my?s kaukaiset. Heill? on muutamia ep?jumalia, joiden luokse he tulevat kaukaa ja tuovat kaukaisista paikoista niille lahjoja, semmoisiakin, jotka ovat kolmen ja nelj?n p?iv?n matkan p??ss? ja viikonkin matkan p??ss?..."

T?llaisia suuria uhrijuhlia eiv?t votjakit kuitenkaan viet? ludissa, vaan monen kyl?n yhteisiss? uhrilehdoissa.

Kylien yhteinen uhripalvonta.

Suurenmoisimmat votjakkien monista uhrijuhlista ovat ne, joita useiden kyl?kuntien asukkaat yhdess? viett?v?t. Uhripaikka, joka sukupolvesta sukupolveen on sama, monesti vuosisatoja vanha, aidattu uhrilehto, sijaitsee tavallisesti kauniilla, silm??npist?v?ll? paikalla, mik?li mahdollista jonkin l?hteen tai puron l?heisyydess?. Lehdon ulkomuoto aitauksineen ja korkeine uhripuineen muistuttaa suuresti edell?kerrottua ludia, niin ett? niit? ulkonaisten tuntomerkkien perusteella on usein vaikea, jopa mahdoton toisistaan erottaa.

Niit? l?hemmin kesken??n vertaillessa huomaa kuitenkin muutamia v?h?p?t?isi? eroavaisuuksia. Niin esim. pinta-alaltaan on monen kyl?n yhteinen pyh?kk? tavallisesti ludia suurempi. Sit?paitsi on sen aitauksessa usein pari, joskus kolmekin porttia, jotavastoin niit? ludissa aina on vain yksi. Lis?ksi ansaitsee mainitsemista, ettei kylien yhteisess? uhrilehdossa kuten ludissa milloinkaan n?e kuala-rakennusta eik? erityist? aitauksella muusta uhripaikasta erotettua osastoa, jota pidett?isiin muuta pyh?k?n aluetta pyhemp?n?.

Eroavaisuuksia huomaa my?s itse uhripalvonnassa. Jo se seikka on huomattava, ettei monen kyl?n yhteisi? uhrilehtoja, kuten ludeja, ole l?hesk??n kaikissa votjakkikyliss?, vaan ainoastaan vanhoissa em?kyliss?, joihin ymp?rill? olevat, n?ist? my?hemmin syntyneet kyl?kunnat saapuvat palvomaan. Sit?paitsi on mainittava, ettei useiden kyl?in v?list? uhrijuhlaa vietet? yht? useasti kuin lud-juhlaa, vaan tavallisesti jonkun pitemm?n v?liajan kuluttua. Ei siihen my?sk??n ryhdyt? kuten lud-palvontaan milloin mist?kin satunnaisesta syyst?. Lis?ksi eroaa ensinmainittu j?lkim?isest? siin?kin, ett? sit? vietet??n paljoa juhlallisemmin, uhrimenot kest?v?t monta p?iv??, usein kokonaisen viikon, jolloin uhriteurasten luku joskus nousee moniin kymmeniin. Buch mainitsee viel? er??n huomattavan eroavaisuuden lausuessaan, etteiv?t monen kyl?n yhteisjuhlaan ota osaa ainoastaan miehet, kuten lud-juhlaan, vaan my?s naiset ja lapset. Saman huomion tein min?kin matkoillani; kuitenkin on mainittava, ettei naisilla aina, kuten miehill?, ole oikeutta astua itse uhrilehtoon, vaan heid?n on lapsineen j??t?v? aitauksen ulkopuolelle, jossa he polvistumalla ottavat osaa rukouksiin. Siell? heill? my?s on tapana nauttia uhriruokaa, jota miehet lehdosta heille kantavat. Toisinaan, varsinkin Birskin piiriss?, j??v?t miehist?kin ne, jotka eiv?t tavalla tai toisella ota osaa itse uhritoimituksiin, pyh?k?n ymp?rill? olevalle aukealle kedolle.

Suuremman tai pienemm?n uhripiirin keskustana on votjakkien uhrilehdoilla enemm?n tai v?hemm?n huomattava merkitys. Kuuluisimpia heid?n suurista kylien yhteisist? uhrijuhlistaan ovat n.s. bulda-uhri Jelabugan piiriss? sek? Mamadyshin piirin Nyrjan kyl?n uhrijuhla. Edellisen, jota vietet??n Bussurman Mozhgassa, sanoo Wichmann olevan suurenmoisimman sen puolen uhrijuhlista. Sit? vietet??n joka kolmas vuosi ja sadottain votjakkeja yhdest?toista kyl?kunnasta ottaa siihen osaa. Uhripaikka on aidattu ja siin? on ainoastaan yksi portti l?nnen puolella. Uhripappeja on tilaisuudessa kolme; uhriel?imi? ovat orivarsa, musta h?rk?, punainen vasikka ja pari valkeita hanhia.

Viel? mahtavampi on Nyrjan kyl?n suuri uhrijuhla, johon paitsi Mamadyshin piirin votjakkeja lukuisat joukot Vjatkankin l??nin puolelta ottavat osaa. Uhripyh?kk? sijaitsee, kuten Aminoff mainitsee, m?en vietteell? luonnonihanalla paikalla. Pyh?k?n keskell? kohoaa ikivanha tammi, jota ymp?r?i aukea keto, kedon syrjill?kin kasvaa komeita tammipuita. Lehto on suojattu hyvin hoidetulla aitauksella, jonka porttia ei saa avata muulloin kuin joka kolmas vuosi vietett?v?? uhrijuhlaa varten, silloinkin vasta sen j?lkeen kuin siihen on lupa hankittu erityisill? rukouksilla ja uhreilla. Ostrovskij, joka muutamaa vuotta aikaisemmin k?vi pyh?kk?? tarkastamassa, sanoo lehdossa olleen kaksi aitausta, joista toista k?ytettiin uhriksi tuotujen teuraiden s?ilytt?mist? varten.

Muutamaa vuosikymment? my?hemmin kertoo Ostrovskij, ett? Nyrjan suureen uhrikokoukseen saapui kansaa aina nelj??n sataan henkeen saakka ja ett? suurten uhriteuraiden luku toisinaan saattoi nousta kuuteenkymmeneen. Joutsenistakin, joista votjakit maksoivat 25-40 ruplaa ja joita he uhrilehdossaan ruokkivat herkuillaan, tiet?? kirjailija kertoa. Samalla h?n mainitsee, ettei pyhi? lintuja milloinkaan teurasteta, vaan niiden jalkoihin sidotaan hopearahoja sek? saatetaan ne juhlallisesti kolmivaljakolla Vjatka-joen rantaan, jossa ne lasketaan vapauteen.

Aminoff kertoo muistiinpanoissaan Nyrjan uhrijuhlassa teurastetun kolme, nelj? hevosparia, pari h?rk?? ja lehm?? ynn? n. 50 oinasta ja lammasta. Vasiljev, joka varmaankin seuraa seudun perim?tietoa, laskee uhriteurasten luvun paljoa suuremmaksi sanoen, ett? lukuunottamatta h?rki? oli lehmi? 80 ja yht? paljon hevosia sek? pient? karjaa. Sit? paitsi kirjailija kertoo uhratun my?s rahoja, pyh?k?ss? n?et oli ontto lehmus, jonka onteloon useat uhrivieraista panivat roponsa.

Viime aikoina ei Nyrjan kyl?n uhrijuhlalla en?? ole ollut sen entist? upeutta. Uhriel?inten lukum??r? on v?hitellen supistunut. Et?isemmist? kyl?kunnista on vuosi vuodelta yh? harvalukuisemmin saavuttu pyh?kk??n, useimmiten vain siin? tapauksessa, ett? on ollut joku uhrilupaus t?ytett?v?n?. Kuitenkin vanhemmalla sukupolvella on viel? tuoreessa muistissa juhlan vanha viettotapa, sen suurenmoiset esivalmistukset, loppumattomat jonot uhriteurasten kuljettajia ja satoihin nousevat hevoskuormat juhlapukuista yleis??, jonka sijoittamista varten naapurikylienkin oli avattava ovensa. Koko juhlan ajan, kestip? sit? viikon tai pari, paloivat uhritulet lehdossa y?t? p?iv??, nuoriso huvittelihe ja vanhukset tarinoivat uhritoimitusten lomassa p?iv?n t?rkeist? tapahtumista sek? tulevien uhrijuhlien viett?misest?. Olipa entiseen aikaan jonkinlaisia markkinoitakin pidetty. Innostuen vanhukset selitt?v?t lapsilleen, miten silloin oli Nyrjassa iloa ja el?m??.

Lis?ksi on er?s mielenkiintoinen muistotieto olemassa, joka selv?sti osoittaa, ettei monen kyl?n yhteinen uhrijuhla alkujaan ole ainoastaan ollut m??r?tyn alueen, vaan todella samaan sukukuntaan kuuluvien asia. Wichmannin arvokkaissa kansanrunouskokoelmissa kerrotaan n?et, ett? samat yksitoista kyl?kuntaa, jotka ottavat osaa edell?mainittuun bulda-uhriin, polveutuvat samasta, ennenmainitusta Mardan kantais?st?.

Kuten kuala-palvonnassa jakaantuvat votjakit suurempaan tai pienemp??n sukuun my?s kylien yhteiseen uhripalvontaan n?hden. Paitsi laajemman suvun eli heimon yhteisess? uhripyh?k?ss?, joka aina sijaitsee suvun alkajan asuinsijoilla, palvovat votjakit samalla my?s v?hemm?n sukupiirin pyh?k?iss?, joiden uhreihin ainoastaan muutamat harvat kyl?kunnat ottavat osaa. Esimerkkin? mainittakoon, ett? seitsem?n kyl?? Mamadyshin piiriss?, jotka yhdess? joka kolmas vuosi palvovat em?kyl?n nim. Staraja Jumjan upeassa Yzerno-puron rannalla sijaitsevassa uhrilehdossa, ottaa sit?paitsi lukuisien muiden kylien kanssa osaa Nyrjan kantakyl?n suuriin suku-uhreihin. Samaten ottaa nelj? Birskin piirin votjakkikyl??, jotka palvovat Kaimashebash nimisen em?kyl?n uhrilehdossa, sit? paitsi yhdentoista muun kyl?n kanssa osaa vanhan kantakyl?n Staraja Kyrgan suuriin, joka kolmas kes? vietett?viin suku-uhreihin. Kuten kuala-palvonnassa on t?ss?kin suhteessa huomattava, etteiv?t vanhemman sukupiirin j?senet milloinkaan mene palvomaan nuoremman sukupiirin uhrilehtoihin, vaan aina p?invastoin. Eiv?t my?sk??n pienemm?t sukupiirit, jotka samaan suurempaan sukuun kuuluen ottavat osaa yhteisiin suuriin heimouhreihin, tule palvomaan toistensa uhrilehtoihin. N?in ollen on sukupalvonta apul?hteen? votjakkiasutuksen levi?mist? tutkittaessa.

Vanhin votjakkien monen kyl?n yhteist? uhrijuhlaa koskeva kuvaus on er??ss? Vjatkan hiippakunnanarkistossa olevassa asiakirjassa v:lta 1836. L?hetyssaarnaaja Dvinjaninov kertoo siin? n?hneens?, mitenk? yhdeks?n Sarapulin piirin kyl?kuntaa kes?kuun 19:n? p?iv?n? v. 1836 viettiv?t yhteist? uhrijuhlaa. Pieness? Sosnovkan ja Byzinovin kylien v?lisess? metsik?ss?, joka sijaitsi n. puolen virstan matkan p??ss? kummastakin kyl?st?, kansajoukot seisoivat tuuhean kuusen ymp?rill?, minne uhriateria oli valmistettu. Kansan keskell? rukoilivat papit kuusen oksien alla. Pyh?kk??n oli tehty v?h?inen p?yt?, joka oli pellavaisella liinalla katettu. P?yd?lle oli sit?paitsi siroitettu kuusenhavuja, joiden p??lle oli asetettu puinen ruokavati sek? kumyshka-astia. Muut ruokakupit, joita oli suuri joukko, olivat ladotut maahan uhrip?yd?n ja kuusen ymp?rille; lehm?nliha kiehui kattilassa. P??pappi oli p?yd?n ??ress? polvillaan kasvot k??nnettyin? kuusta kohti. Mit??n "pyhimyksenkuvia" ei ollut. Uhrip?yd?n viereen oli kuusen juurien lomitse kaivettu noin kyyn?r?n syvyinen kuoppa, johon oli asetettu uhriel?imen sis?lmyksi?.

Mielenkiintoisia piirteit? on my?s Bogaevskijn uhrikuvauksessa, jossa kirjailija kertoo, mitenk? h?n er??n votjakki-yst?v?n seurassa Minderyn kyl?ss? joutui ottamaan osaa suurenmoiseen uhrijuhlaan. Pyh?kk? sijaitsi mets?n reunassa puolentoista virstan p??ss? mainitusta kyl?st?. Vaikka uhripitoja pidettiin jo viidett? p?iv??, jona aikana oli uhrattu varsa, hanhi ja lammas, ker??ntyi juhlapaikkaan yh? uudelleen juhlapukuista yleis??. Jokaisella uhrivieraalla oli kainalossaan tuohikontti, jossa oli leip??, pannukakkua, ohukaisia ja kumyshkaa. T?n? juhlap?iv?n? oli karitsa uhrattava. Kirjailija kertoo, miten h?nen saapuessaan uhripaikkaan silmien eteen aukeni omituinen n?ky, niin ett? jollei olisi tiet?nyt, ett? paikka oli pyh?kk?, olisi luullut t??ll? pidett?v?n markkinoita tai jonkinlaisia kyl?kisoja. Mets?n rinteess? olevalta v?h?iselt? aholta kuului taukoamatonta h?lin??. Ahon keskell? oli vankkureita, joihin valjaista p??stetyt hevoset olivat sidotut. V?h?n et??mp?n? oli paljon kansaa koolla. Lapset melusivat, nuoriso leikki rahaleikki?. Votjakkineidot kulkivat juhlapuvuissaan, pojat pitiv?t heille seuraa kestiten heit? makeisilla, joita oli kaupan niityn suussa olevilla vankkureilla. Itse rukouspaikka oli mets?ss?. Uhrikuusen ??ress? oli oksista valmistettu, lehvill? katettu p?yt?, jonka ??ress? istui ukkoja kolmella sivulla. V?h?n matkan p??h?n ukkojen taakse oli akkoja varten varattu samanlainen sija. Itse puun juurelle oli asetettu pienoinen p?yt?, jossa oli kakku ynn? hunajakuppi. Leiv?n viereen oli pantu pieni lauta, johon oli kiinnitetty vahakynttil? ynn? v?h?inen renkaan muotoon taivutettu kuusenoksa.

Itse uhripuuhun oli ripustettu pyyhinliina. Maassa puun oikealla puolella oli uhriantimia. Tullessaan lehtoon otti kukin tuomiset tuohikontistaan sek? asetti leiv?t, pannukakut, ohukaiset ynn? kumyshkapullon riviin maahan levitetylle liinalle. Juomaa oli jokaisen perhekunnan tuotava pyh?kk??n.

V?h?n sen j?lkeen ryhdyttiin teurastamaan uutta uhria, nim. karitsaa, joka seisoi sidottuna jonkun matkan p??ss? kattiloista. Kaksi toimitusmiest? "pesi" el?imen sek? johti sen syrj??n er??n puun juurella olevan kaukalon luo. Puun juurelle oli maahan asetettu leip??, suolaa ja kumyshkaa. Teurastettaessa asetettiin el?imen p?? kaukalon kohdalle, kurkku leikattiin poikki ja veri vuodatettiin astiaan. T?ss? tilaisuudessa ei kuitenkaan kansa eiv?tk? kaikki papitkaan olleet l?sn?. Kun lammas oli teurastettu, ripustettiin se puuhun nylkemist? varten, samalla poistettiin sis?lmykset, joista votjakeilla on tapana valmistaa erityinen uhriruoka. Sen j?lkeen er?s teurastajista alkoi l?helle sytytetyss? nuotiossa savustaa karitsan p??t?, joka lopuksi luiden mukana kuopattiin maahan. Taas oli rukoilemisen aika tullut, kansa kutsuttiin koolle ja papit alkoivat rukoilla heitt?en toimituksen p??ttyess? tuleen leip??, suolaa ja kumyshkaa sek? my?s oksan, josta edell? on ollut puhe. Poltettuaan sen lausui uhripappi, ett? uhriteuraan sielu menee taivaalle kuten savu, joka kohoaa palavasta oksasta. Sen j?lkeen asetettiin karitsan lihat kattilaan, jotta ne olisivat kypsi? seuraavana p?iv?n?, jolloin uhrimenoja viel? oli jatkettava. Pian alkoi kuulua syrj?st?p?in soittoa, uhrikansa hajaantui kisailemaan ja tanssimaan, kunnes illan tullen oli l?hdett?v? kotiin.

Muutamin seuduin liittyv?t yll?mainittuun uhrijuhlaan viel? vainajien muistajaiset. Niin kertoo Potanin, joka v. 1884 otti osaa Jelabugan piirin suureen, kokonaisen viikon kest?v??n bulda-juhlaan. Juhla alkoi toisena p?iv?n? Pietarin p?iv?n j?lkeen, jolloin votjakit teurastivat illalla kyl?n takana olevalla niityll? lampaan ja keittiv?t sen vainajia varten. Niitylle oli asetettu tuohivakka. Siihen vuodatettiin teurastetun el?imen veri, ja sit? paitsi oli jokaisen osaaottavan velvollisuus heitt?? sinne my?s v?h?isen kumyshkaa sek? ohukaispaloja, joita oli valmistettu muistajaisruuiksi; lopuksi vuodatettiin siihen my?s uhrilampaasta laadittua keittoa. Menojen p??tytty? tuohivakka j?tettiin pellolle, ja koirat s?iv?t sen sis?llyksen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet