Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Elämäni ja työni by Crowther Samuel Ford Henry Voionmaa Eino Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 686 lines and 65785 words, and 14 pages
ainoa. Ja n?in aina edelleen on laita tuhansissa muissa seikoissa.
Maanviljelij? tekee jokap?iv?isest? ty?st??n liian mutkikkaan jutun. Minun luullakseni tulee ainoastaan noin 5 prosenttia siit? voimasta, jota tavallinen maanviljelij? k?ytt??, todellisen hy?dyn osalle. Jos joku varustaisi tehtaan sill? tavoin kuin maanviljelys tavallisesti on varustettu, olisi se t?p?t?ynn? v?ke?. Huonoin tehdas Euroopassa on tuskin niin huonosti sommiteltu kuin keskinkertainen maanviljelij?n talo. Voimaa on k?ytetty hyv?ksi mahdollisimman v?h?isess? m??r?ss?. Ei siin? kyllin, ett? enin osa tehd??n k?sin, vaan sangen harvoin on pantu todellista huolta j?rkiper?isiin laitteisiin. Maanviljelij? kantaa vett? vuosikausia ennemmin kuin rakentaa v?h?isen m??r?n putkijohtoa. Kun tarvitaan ylim??r?ist? ty?t?, ajattelee h?n vain ylim??r?isten p?iv?palkkalaisten hankkimista. Maanviljelystuotteet ovat halvimmillaankin ollessaan kalliimpia kuin niiden pit?isi olla. Maanviljelysvoitto on huonompi kuin sen pit?isi olla, silloinkin kun se on korkeimmillaan. Koko suunnitelma ja siihen k?ytettyjen voimain hy?dyt?n k?ytt? tekee maanviljelystuotteet niin kalliiksi ja voiton niin v?h?iseksi.
Omassa maanviljelyksess?ni Dearbornissa kaikki suoritetaan koneilla. Me olemme poistaneet k?yt?nn?st? monta tuhlauksen muotoa, mutta taloudellisesti todella tuottoisalle kannalle emme viel? ole tulleet. Me emme ole voineet uhrata siihen viisi- tai kymmenvuotista herke?m?t?nt? tutkistelua keksi?ksemme, mit? todella olisi teht?v?. Olemme j?tt?neet tekem?tt? enemm?n kuin tehneet. Ja kuitenkin olemme aina -- mink?laiset hintasuhteet ovat vallinneetkin -- poikkeuksetta saavuttaneet ensiluokkaisen voiton. Me emme ole farmareita -- me olemme teollisuudenharjoittajia farmitilalla. Siit? hetkest? alkaen, jolloin maanviljelij? katsoo olevansa tehtailija, joka tosiaan kammoo kaikenlaista tuhlausta -- aineen tai ihmisvoiman -- me tulemme saamaan maanviljelystuotteita niin halpaan hintaan, ett? kaikki saavat riitt?v?sti sy?d?kseen ja voitto on kuitenkin niin tyydytt?v?, ett? maanviljelyst? pidet??n turvallisimpana ja parasta voittoa tuottavana kaikista elinkeinoista.
Puuttuva tuntemus ty?n todellisesta luonteesta ja ty?n parhaasta tekotavasta on syyn? siihen, ettei maanviljelyksen katsota kannattavan. Eik? maanviljelys, sellaisena kuin sit? nyky??n harjoitetaan, voi kannattaakaan. Maanviljelij? el?? onnenkaupalla ja esi-isiens? malliin. H?n ei tied?, miten h?nen olisi menetelt?v? saadakseen tuotantonsa halvaksi, eik? h?n osaa myyd? tuotteitaan. Teollisuudenharjoittaja, joka ei tied?, miten h?nen on valmistettava ja myyt?v? tuotteitansa, ei voisi kauan pysy? pystyss?. Se seikka, ett? maanviljelij? sittenkin voi kest??, osoittaa kuinka ihmeellisen kannattavaa maanviljelys itse asiassa saattaa olla.
On pyritt?v? halpaan, valtavaan tuotantoon niin hyvin maanviljelyksen kuin teollisuudenkin alalla -- ja halpa, valtava tuotanto merkitsee runsautta kaikille -- seh?n on ihan yksinkertaista. Vaikeus on siin?, ett? yleinen suunta pyrkii sotkemaan ihan yksinkertaisia asioita. Katsotaan esimerkiksi "parannuksia".
Parannuksista puhuessamme ajattelemme tavallisesti jotakin tuotteeseen tehty? muutosta. "Parannettu" tuote on sellainen, jota on muunnettu. Niin en min? katso asiaa. Min? en ryhdy panemaan toimeen mit??n, ennenkuin olen l?yt?nyt mahdollisimman parhaan laadun. T?m? ei tietenk??n sis?ll?, etteik? tuotetta saisi koskaan muuntaa, mutta min? uskon, ett? ajan mittaan on taloudellisempaa, etten edes ryhdy teett?m??n mit??n, ennenkuin olen t?ysin vakuutettu siit?, ett? hy?ty, muoto ja aines ovat parhaat mahdolliset. Ellei tutkimuksenne anna teille t?t? vakaumusta, niin jatkakaa niit?, kunnes olette saaneet vakaumuksen. Jos aikoo ryhty? valmistamaan jotakin, t?ytyy ensin keskitt?? tutkimuksensa itse valmisteeseen. Tehdas, j?rjestely, myynti ja p??omanhankinta muodostuvat tavaran laadun mukaan. "Liiketaltta" on silloin ter?v? kuin partaveitsi, ja te tulette ajan mittaan s??st?m??n aikaa. Se, ett? on sokeasti sy?ksynyt teett?m??n jotakin tuotetta hankkimatta t?t? varmuutta siit?, on syyn? moneen ep?onnistumiseen, joka on asianomaiselle itselleen j??nyt k?sitt?m?tt?m?ksi. Ihmiset n?ytt?v?t luulevan, ett? p??asiana tuotannossa on tehdas, puoti, rahallinen pohja tai johto. P??asiana on tuote, ja kaikki kiire ehti? sit? valmistamaan, ennenkuin suunnitelma on selv?, on hukkaan heitetty? aikaa. Min? kulutin kaksitoista vuotta ennenkuin sain T-mallin -- mik? nyt tunnetaan Ford-auton nimell? -- sellaiseksi kuin sen halusin. Me emme yritt?neetk??n oikein toden per??n ryhty? tuottamaan, ennenkuin meill? oli tarjottavana todellinen tuote. Sit? ei sittemmin ole asiallisesti muunnettu.
Me kokeilemme lakkaamatta uusilla aatteilla. Jos matkustatte Dearbornin seudulla, niin tapaatte kaikenmallisia Ford-autoja. Ne ovat kokeiluvaunuja -- ei uusia malleja. En tahdo laskea yht??n hyv?? aatetta luotani, mutta en halua my?sk??n ?kisti p??tt??, onko jokin aate hyv? vai huono. Jos aate tuntuu hyv?lt? tai vain sellaiselta, jolla n?ytt?? olevan mahdollisuuksia, niin ryhdyn koettelemaan sit? joka n?k?kannalta. Mutta jonkin aatteen, koetteleminen on aivan toista kuin jonkin muunnoksen tekeminen vaunuun. Kun useimmat tehtailijat ovat k?rkk??mm?t tekem??n muunnoksia tuotteeseen kuin sen valmistusmenetelmiin, teemme me aivan p?invastoin.
Suuret muutokset meill? ovat koskeneet valmistusmenetelmi?. Ne eiv?t koskaan pysy hiljaa paikallaan. Ei liene autojemme valmistustavassa en?? ainoatakaan otetta, joka olisi sama kuin valmistaessamme ensimm?iset kappaleet nykyist? mallia. Se selitt??, miksi voimme tehd? automme niin halvalla. Ne harvat muutokset, joita vaunuun on tehty, ovat tarkoittaneet mukavuuden lis??mist?, ja mik?li jotakin muutosta muotoon on tehty, on se tapahtunut lujuuden lis??miseksi. Vaunujen ainesta muutetaan sit? mukaa kuin saamme lis?? kokemusta aineen luonnosta. Me olemme my?skin tahtoneet ehk?ist? tuotannonseisauksen ja tuotantokustannusten lis?yksen jonkin erikoisen aineslajin puutteen vuoksi, jonka vuoksi olemme useimpia osia varten kokeilemalla hankkineet korvausaineen. Vanadiiniter?s on esimerkiksi se ter?slaji, jota me enimm?n k?yt?mme. Sen avulla voimme saavuttaa suurimman lujuuden pienimm?n painon ohella. Mutta ei olisi hyv?? liikemenettely?, jos antaisimme koko tulevaisuutemme riippua siit?, kykenemmek? saamaan vanadiiniter?st?. Senvuoksi olemme kokeilemalla hankkineet sille vastikkeen. Kaikki ter?slajimme ovat erikoislajeja, mutta jokaiselle niist? on meill? ainakin yksi ja muutamissa tapauksissa useampia t?ysin koeteltuja vastikkeita. Sama koskee kaikkia muita aineksia ja kaikkia osia. Alussa teimme itse vain muutamia osia emmek? lainkaan moottoreita. Nyt valmistamme itse kaikki moottorimme ja melkein kaikki osat, koska katsomme sen halvimmaksi. Mutta me teemme sen my?skin ollaksemme riippumattomia markkinoista tai tehtailijoista, jotka eiv?t kykene suorittamaan tilauksia. Lasinhinnat koroitettiin kohtuuttoman korkealle sodan aikana. Me kuulumme suurimpiin lasinkuluttajiin maassa. Nyt rakennamme oman lasitehtaan. Jos olisimme k?ytt?neet kaiken t?m?n tarmon muuntaaksemme tuotetta, emme olisi p??sseet mihink??n. Mutta j?tt?m?ll? sen muuntamatta voimme keskitt?? kaikki voimamme tuotantotavan parantamiseen.
Taltan t?rkein osa on sen ter?. Jos on mit??n periaatetta, mihin liike-el?m? perustuu, niin se on t?m?. Yhdentekev?? kuinka hyvin taltta on tehty, kuinka hienoa sen ter?s on tai kuinka hyv? se on muodoltaan -- ellei siin? ole ter??, niin se ei ole taltta, vaan onpahan vain metallikappale. Se, mik? jotakin merkitsee, ei ole siin?, min? jotakin asiaa pidet??n, vaan siin?, mihin sit? voidaan k?ytt??. Mit? j?rke? on k?ytt?? suurta voimaa tyls??n talttaan, kun kevyt isku ter?v??n suorittaa ty?n? Taltta on leikkaamista, ei vasaroimista varten. Vasaroiminen on ty?ss? sivutoimitus. Jos siis haluamme tehd? ty?t?, niin miksemme keskit? itse?mme ty?h?n ja tee sit? mahdollisimman nopealla tavalla? Myyntitoimen ter?n? on se kohta, miss? tuote on tullut kosketuksiin kuluttajan kanssa. Ep?tyydytt?v? tuote on kuin tyls?ter?inen taltta. Tarvitaan paljon tarpeetonta voimaa sellaisen tavaran kaupaksisaantiin. Tehtaan ter?n? on mies ja kone ty?ss?. Ellei mies ole oikea, ei konekaan voi olla sit?, jos kone on puutteellinen, ei miesk??n voi tehd? teht?v??ns?. On tuhlausta pyyt?? kenelt?k??n enemp?? voimaa kuin m??r?tyn ty?n tekemiseen on ehdottoman v?ltt?m?t?nt?.
K?sitykseni ydin on siis, ett? tuhlaus ja itaruus est?v?t todellisten palvelusten tekemist?. Sek? tuhlaus ett? itaruus ovat tarpeettomia. Tuhlaus riippuu p??asiallisesti siit?, ettei ymm?rret? sit?, mit? tehd??n, tai hutiloidaan siin?. Itaruus on vain jonkinlaista lyhytn?k?isyytt?. Min? olen koettanut aikaansaada tuotteeni tuhlaamalla mahdollisimman v?h?n sek? ainesta ett? ty?voimaa, asettuen voiton kokonaissumman suhteen kokonaan riippuvaksi myynnin laajuudesta. Tuottajana haluan maksaa mit? suurimmat palkat -- mik? merkitsee kaikkein suurinta ostovoimaa. Kun kaikesta t?st? johtuu, ett? kustannusten tulee olla mahdollisimman pienet ja ett? me myymme mahdollisimman pienell? voitolla, saatamme levitt?? tuotetta, jonka hinta vastaa ostovoimaa. Seuraus on, ett? kaikilla, jotka ovat meid?n kanssamme tekemisiss? joko ty?njohtajina, ty?miehin? tai ostajina, on etua meid?n toiminnastamme. Meid?n luomamme laitos t?ytt?? yleishy?dyllisen teht?v?n; t?m? on ainoa syy, miksi siit? puhun. T?llaisen toiminnan periaatteet ovat seuraavat:
Kuinka n?m? periaatteet syntyiv?t, mit? ne ovat vaikuttaneet ja kuinka k?ytt?kelpoisia ne yleens? ovat, sit? koetan osoittaa seuraavissa luvuissa.
II luku.
TY? ALKAA.
Toukokuun 31 pn? 1921 valmistui Ford-yhti?ss? auto n:o 5.000.000. Se on museossani yhdess? sen bensiinivaunun rinnalla, jota kolmekymment? vuotta aikaisemmin aloin rakentaa, mutta josta ei tullut mieleist?ni, ennenkuin vasta kev??ll? 1893. Mit? ulkon?k??n tulee, ei n?iden kahden vaunun v?lill? ole v?hint?k??n yht?l?isyytt?, ja erotus on melkein yht? suuri my?skin rakenteeseen ja aineksiin n?hden, mutta perusaatteeltaan ovat ne merkillisen yht?l?iset -- lukuunottamatta sit?, ett? vanhassa vaunussa on erin?isi? laitteita, joita emme ole k?ytt?neet nykyisess? vaunutyypiss?. Vaikka ensimm?isess? autossa oli ainoastaan kaksi silinteri?, kulki se kaksikymment? mailia tunnissa. Kuudenkymmenen mailin ajoon ei kulunut enemp?? kuin pienen s?ili?n vet?m?t 13 1/2 litraa bensiini?, ja auto on yht? hyv? t?n?p?iv?n? kuin silloin kun se rakennettiin. Oikeastaan on enemm?n paranneltu valmistustapoja ja itse aineksia kuin itse perussuunnitelmaa. Koko tyyppi on jalostettu; nykyisess? Ford-autossa -- "T-mallissa" -- on nelj? sylinteri? ja l?ht?vauhdin saanti on vaivaton -- se on joka suhteessa mukavampi ja helpompi ajaa. Se on yksinkertaisempi kuin ensimm?inen auto, mutta molemmilla on samat tunnusmerkilliset perusominaisuudet. Muutoksia on tehty valmistuksessa saatujen kokemusten johdosta, mutta mit??n muutosta ei ole tehty perusaatteeseen. T?t? min? pid?n merkitsev?n? seikkana, sill? se todistaa, ett? jos on saanut hyv?n aatteen, on parempi keskitty? sit? t?ydellist?m??n kuin ruveta uutta etsim??n. Ihminen jaksaa hallita vain yht? aatetta kerrallaan.
Maalaisel?m? sai minut mietiskelem??n keinoja kulkuneuvojen parantamiseksi. Min? synnyin hein?kuun 30 p:n? 1863 er??ll? farmilla l?hell? Dearbornin kaupunkia Michiganissa ja aikaisimpia huomioitani oli, ett? saatuihin tuloksiin tarvittiin aivan liian paljon ty?t?. Se tunne on minulla maanviljelykseen n?hden viel?kin. Olen kuullut tarinoita, ett? vanhempani muka olivat hyvin k?yhi? ja ett? heid?n toimeentulonsa nuoruudessaan oli ollut vaivalloista. Rikkaita he eiv?t varmastikaan olleet, mutta ei heit? my?sk??n voinut sanoa k?yhiksi. Toisiin Michiganin farmareihin verraten oli meid?n tilamme oikein hyv?. Talo, jossa synnyin, on viel? j?lell? ja muodostaa, farmin ohella, osan nykyist? omaisuuttani.
Minun lapsuudessani oli ruumiillinen ty? aivan liian kovaa sek? meid?n ett? muiden tiloilla, enk? ollut erin vanha kun aloin arvella, ett? moni asia voitaisiin j?rjest?? j?rkev?mm?ll? tavalla. T?m? ajatus se minut johti mekaaniselle alalle, vaikka ?itini aina v?ittikin, ett? min? olin syntynyt mekaanikoksi. Ennenkuin sain mit??n muuta, oli minulla jonkinlainen verstas ja siin? kaikenn?k?ist? romua, josta sepittelin ty?aseita. Siihen aikaan ei lapsilla ollut sellaisia leikkikaluja, joita nyky??n saa ostaa. Kaikki, mit? meill? oli, oli kotitekoista. Minun leikkikaluni olivat ty?aseita -- ja niin on yh? viel?kin laita! Ja pieninkin koneensiru oli oikea aarre.
Merkillisin tapaus n?in? vuosina sattui, kun kerran ajaessamme kaupunkiin kohtasimme h?yryvaunun 15 kilometrin p??ss? Detroitista. Min? olin silloin kaksitoistavuotias. Seuraava suuri tapaus oli, kun sain kellon ja se tapahtui samana vuonna. Min? muistan tuon h?yryvaunun niinkuin eilisen p?iv?n, sill? se oli ensimm?inen n?kem?ni hevoseton ajopeli. Se oli p??asiassa tarkoitettu kuljettamaan puimakoneita ja sahausalustoja, ja siin? oli yksinkertaisesti vain pieni kone ja h?yrykattila, jotka oli sovitettu py?rien p??lle, ynn? per??nkiinnitetty hiilivaunu ja vesis?ili?. Min? olin n?hnyt monta t?mm?ist? h?yrykonetta hevosten vet?m?n?, mutta t?m? oli varustettu ketjulla, joka yhdisti h?yrykoneen sen puulaitteen takapy?riin, johon h?yrykattila oli sijoitettu. Kone oli asetettu h?yrykattilan p??lle ja sen takana oli lava, jolla seisova mies lapioi hiili?, hoiti s??t?venttiili? ja ohjasi kulkua. H?yryvaunun oli valmistanut Nichols, Shepard & Company Battle Creekiss?. Siit? otin heti selv?n. Koje pys?htyi antaakseen meid?n hevosinemme p??st? ohi, ja ennenkuin is?ni aavistikaan, olin min? hyp?nnyt vaunuista pois ja antautunut keskusteluun koneenk?ytt?j?n kanssa. H?n oli sangen altis selitt?m??n minulle kaikki. H?n oli ylpe? koneestaan. H?n n?ytti minulle, ett? ketjun voi irroittaa vauhtipy?r?st? ja sen sijalle panna hihnan k?ytt?m??n muita koneita. H?n kertoi koneen tekev?n kaksisataa kierrosta minuutissa ja ketjupy?r?n voitavan irroittaa niin, ett? vaunu pys?htyi, vaikka kone edelleen oli k?ynniss?. T?t? j?rjestely? on, vaikka hiukan muutettuna, k?ytetty nykyisiss? automobiileissa. Se ei ollut niin tarpeellinen h?yrykoneissa, jotka voi helposti saada pys?htym??n ja taas k?yntiin, mutta sit? tarpeellisempi, kun bensiinimoottorit tulivat k?yt?nt??n. T?m? kone sai harrastukseni kohdistumaan automobiilialalle. Min? yritin valmistaa sen mukaisia malleja, ja muutamia vuosia my?hemmin sainkin aikaan yhden koko hyv?n; mutta siit? kerrasta, kun kahdentoistavuotiaana poikana n?in h?yryvaunun, t?h?n p?iv??n saakka on suurimpana harrastuksenani ollut teill? kulkevien koneiden valmistaminen. Kun k?vin kaupungissa, olivat taskuni palatessani aina t?ynn? ruuvimuttereita, trassia ja kaikellaisia koneosia. Joskus koetin panna kokoon rikkin?ist? kelloa, ja kolmentoista vanhana onnistui minun ensimm?isen kerran korjata kello k?ym??n. Viidentoista vanhana osasin korjata mink? kellon tahansa, vaikka ty?kaluni olivat mit? karkeinta laatua. Kaikkinaisia kojeita hypistelem?ll? oppii tavattoman paljon. Kirjoista ei saa selv??, mink?laisia n?m? kojeet ovat ja miten tehdyt, mutta se t?ytyy oikean mekaanikon tiet??. Koneet ovat mekaanikolle samaa kuin kirjat kirjailijalle. H?n saa niist? aatteensa, ja jos h?nell? on hyv? ymm?rrys, panee h?n n?m? aatteet sopivaan k?yt?nt??n.
Alunpit?enk??n ei minulla koskaan ole ollut oikeata harrastusta maanviljelykseen. Min? halusin k?sitell? koneita, mutta is?ni ei ollut lainkaan tyytyv?inen minun pyrkimyksiini mekaniikan alalle. H?n tahtoi minusta maanviljelij??. Kun seitsentoistavuotiaana p??tin koulun ja menin oppipojaksi er??seen konepajaan, pidettiin minua hukkateille antautuneena. Minun oli helppo suorittaa oppilaskokeeni -- s.o. ennenkuin kolme oppivuottani olivat kuluneet, olin kurssink?ynyt mekaanikko -- ja kun erikoisesti harrastin hienompia konet?it? ja varsinkin kelloja, ty?skentelin iltaisin er??ss? kulta- ja kellosep?nliikkeess?. Yhteen aikaan korjasin ainakin 300 kelloa. Uskoin kykenev?ni valmistamaan kunnollisen kellon noin 30 sentill? ja olin v?h?ll? perustaa sellaisen liikkeen, mutta luovuin siit? kun kuvittelin, ett? kellot eiv?t olleet v?ltt?m?tt?mi? tarvekaluja ja etteiv?t ihmiset huolisi niit? ostaa. Kuinka t?h?n kummalliseen p??telm??n p??dyin, en en?? muista. Tavalliset kultasep?nty?t ja kellonkorjaukset eiv?t mielt?ni kiinnitt?neet, ellei niiss? ollut jotakin erikoista vaikeutta. Jo siihen aikaan halusin valmistaa tavaraa tukuttain. Juuri silloin vahvistettiin erityinen rautatieaika. Meill? oli sit? ennen ollut aurinkoaika, ja silloin oli niinkuin nykyisinkin, jolloin koetamme k?ytt?? hyv?ksemme p?iv?nvaloa, olemassa m??r?ero rautatieajan ja aurinkoajan v?lill?. T?t? min? mietiskelin sangen paljon, ja niinp? onnistui minun sommitella kello, joka n?ytti molemmat ajat. Siin? oli kaksi kellotaulua ja se oli ymp?rist?n ihmisten mielest? kerrassaan kumma kalu.
Vuonna 1879 -- eli noin nelj? vuotta sen j?lkeen kun olin ensi kerran n?hnyt Nichols-Shepardin koneen -- onnistui minun saada haltuuni sellainen, ja kun oppiaikani oli kulunut umpeen, sain paikan Westinghouse-yhti?n paikallisedustajan luona Schenectadyssa heid?n h?yryvaunujensa montt??rin? ja korjaajana. T?m? h?yryvaunu oli jokseenkin samantyyppinen kuin Nichols-Shepardin, paitsi ett? kone oli sijoitettu h?yrykattilan eteen, mist? voima hihnan avulla johdettiin taka-akseliin. Se saattoi kulkea 12 mailia tunnissa, vaikka sen itsekuljetuskyky oli vain sivuseikka sen rakenteessa. V?liin k?ytettiin sit? kuljettamaan raskaita kuormia, ja jos omistajalla sattui olemaan tekemist? maanviljelyskoneiden kanssa, yhdisti h?n puimakoneita ja muita kojeita koneeseensa kierrelless??n talosta taloon. Minun mielt?ni askarrutti n?iden lokomobiilien suuri paino ja k?ytt?kustannus. Ne painoivat pari tonnia ja olivat niin kalliita k?ytt??, ett? ainoastaan suurviljelij?t saattoivat ajatella niiden ostamista. Enimm?kseen k?yttiv?t niit? henkil?t, jotka harjoittivat puimista ammattinaan tai omistivat sahoja, jotka vaativat liikuteltavaa k?ytt?voimaa.
Jo siihen aikaan olin ajatellut jonkinlaisen keve?n h?yryvaunun rakentamista, joka tekisi hevoset tarpeettomiksi, ja varsinkin olin ajatellut sen k?ytt?mist? sanomattoman raskaassa kynt?ty?ss?. Hevoseton vaunu ei ollut en?? mik??n mahdottomuus. Sellaisesta oli puhuttu aina h?yrykoneen keksimisest? saakka, mutta ajovaunu ei tuntunut minusta k?yt?nn?llisesti niin hy?dylliselt? kuin maanviljelyskone, ja kaikista maanviljelyst?ist? oli kynt? raskainta. Maantiemme olivat hyvin huonot eik? meill? juuri ollut tapana ajella niill? jouten. Yksi automobiilin tuottamia etuja on maanviljelij?n n?k?piirin laajentaminen. Ei olisi p?lk?ht?nytk??n p??h?mme ajaa kaupunkiin ellei ollut t?rke?? toimitettavaa, ja harvoin siell? k?ytiink??n useammin kuin kerran viikossa. Jos sattui huono ilma, ei k?yty edes niink??n usein.
Kun olin t?ysi mekaanikko ja minulla oli tilallamme aika hyv? verstas, ei minun ollut vaikea rakentaa h?yryvaunua tai traktoria. Siin? puuhassa ollessani johtui mieleeni, ett? sen mahdollisesti voisi rakentaa maantieliikennett? varten. Kun otti huomioon, mik? vaiva hevosten hoitamisesta ja kustannus niiden el?tt?misest? oli, niin olin aivan vakuutettu, ett? hy?ty ei vastannut menoja. T?rkeint? oli rakentaa h?yrykone, kyllin kevyt sijoitettavaksi tavallisiin vankkureihin tai vet?m??n auraa. Mutta ensin tahdoin sommitella traktorin. Minun mielihalunani on aina ollut p??st? nostamaan raskaat maanviljelystoimet ihmisten hartioilta ja sijoittaa ne sen sijaan raudan ja ter?ksen kannettaviksi. Olosuhteet tekiv?t, ett? jouduin nykyiseen urakkaani rakentelemaan maantievaunuja. Mahdollisesti huomasin ihmisten harrastavan enemm?n sit?, joka liikkui teill?, kuin sellaista, mik? helpotti ty?t? maatiloilla. Enp? edes usko, ett? kevyt maanviljelystraktori olisi koskaan tullut k?yt?nt??n maataloissa, ellei maanviljelij? v?hitellen olisi tullut huomaamaan automobiilin merkityst?. Mutta t?tenp? jo menen tapausten edelle. Silloin luulin traktorin enemm?nkin kiinnitt?v?n maanviljelij?n mielt?.
Min? rakensin siis h?yryvaunun. Siihen oli yhdistetty h?yrykattila, joka l?mmitettiin palo?ljyll?. Se kehitti aika paljon voimaa ja oli helppo hoidella, mutta itse h?yrykattila oli vaarallinen. Tarvittavan voiman saamiseksi ilman kovin suurta ja raskasta aineistoa on koneen toimittava korkeapaineen alaisena, mutta korkeapaineella ty?skentelev?n h?yrykattilan p??ll? istuminen ei ole aivan hauskaa. Kahden vuoden ajan kokeilin erilaatuisilla h?yrykattiloilla -- kone- ja hoito-ongelmat ovat niiss? kyll?kin yksinkertaiset -- ja sitten luovuin lopullisesti h?yryll? kulkevan vaunun ajatuksesta. Tiesin Englannin maanteill? k?ytett?v?n vetureita, joiden per?ss? oli jono vaunuja, eik? ollut vaikeata sommitella isoa h?yrytraktoria suurviljelyst? varten. Mutta meill? ei ollut sellaisia teit? kuin Englannissanne olisivat t?rvelleet lujimmankin ja raskaimman tietraktorin. Ja suuren, ainoastaan moniaiden harvojen varakkaiden maanviljelij?in ostettavissa olevan traktorin valmistaminen ei mielest?ni paljoa merkinnyt.
Mutta min? en luopunut ajattelemasta vaunua, joka voisi liikkua ilman hevosia, ja yhteisty? toiminimi Westinghousen edustajan kanssa vahvisti vain k?sityst?ni, ett? h?yry ei ollut sovelias keve?mmille ajopeleille. Senvuoksi olin vain yhden vuoden t?m?n toiminimen palveluksessa. Ei ollut en?? mit??n oppimista suurista h?yrytraktoreista ja -koneista, enk? min? halunnut hukata aikaa sellaiseen, joka ei mihink??n johtanut. Muutamia vuosia aikaisemmin olin er??ss? englantilaisessa julkaisussa, "World of Science", lukenut "??nett?m?st? kaasumoottorista", jollainen juuri silloin oli laskettu markkinoille. Muistaakseni se oli Otto-moottori. Sit? k?ytettiin valokaasulla, siin? oli yksi ainoa suuri silinteri, ja k?ytt?voima, joka tuli ty?nt?in?, vaati tavattoman raskasta vauhtipy?r??. Mit? painoon tuli, ei moottori antanut samaa voimaa metallikiloa kohti kuin h?yrykone, ja valokaasu teki sen k?ytt?misen tieliikenteess? mahdottomaksi. Min? en tuntenut sit? kohtaan suurempaa mielenkiintoa kuin koneisiin yleens?. Englantilaisista ja amerikkalaisista aikakauskirjoista, joita konepajaan saapui, seurasin moottorin kehityst? ja varsinkin niit? viittauksia, joita tehtiin valokaasun korvaamiseksi kaasulla, joka syntyi bensiinihaihtumisesta. Kaasumoottorien aate ei suinkaan ollut uusi, mutta ensimm?ist? kertaa yritettiin sit? nyt vakavasti saada markkinoille. Ne otettiin vastaan suuremmalla uteliaisuudella kuin innostuksella, enk? muista kenenk??n uskoneen r?j?hdysmoottorista voivan olla kovinkaan suurta hy?ty?. Kaikki viisaat selittiv?t p??tt?v?isesti, ettei moottori voinut ryhty? kilpailemaan h?yrykoneen kanssa. Kukaan ei ajatellut, ett? se voisi luoda itselleen oman uransa. Niin on aina viisaiden laita -- he ovat niin viisaita ja k?yt?nn?llisi?, ett? he aina t?sm?lleen tiet?v?t, mink? vuoksi mit?kin on mahdoton tehd?; he tuntevat aina kaiken rajoituksen. Senvuoksi en koskaan ota palvelukseeni "p?tev?? asiantuntijaa". Jos joskus tahtoisin tuhota kilpailevan liikeyrityksen kunniattomilla keinoilla, k?hvelt?isin siihen asiantuntijoita, sill? ne antaisivat niin monta hyv?? neuvoa, ettei mit??n ty?t? saataisi tehdyksi.
Kaasumoottori kiinnitti mielt?ni ja min? seurasin sen kehityst?, mutta ainoastaan uteliaisuudesta, vuoteen 1885 tai 1886. Silloin t?ytyi minun, kun olin hyl?nnyt h?yrykoneen, etsi? jotakin muuta k?ytt?voimaa suunnittelemalleni vaunulle. Vuonna 1885 korjasin Eagle Irontehtaissa Detroitissa er?st? Otto-moottoria. Kukaan kaupungissa ei tuntenut niit?. Huhu v?itti minun tuntevan, ja vaikka silloin n?in sellaisen moottorin ensimm?ist? kertaa, otin ty?n tehd?kseni ja tein sen my?skin. T?st? sain tilaisuuden l?heisesti tutkia uutta moottoria ja vuonna 1887 rakensin moottorin samojen periaatteiden mukaan kuin Otton "nelitahtinen" malli. "Nelj?ll? tahdilla" tarkoitetaan, ett? m?nt? k?y silinterin l?pi nelj? kertaa antaakseen ty?iskun. Ensimm?isell? tahdilla imet??n kaasu sis??n, toisella se tiivistet??n, kolmannella tapahtuu r?j?hdys ja nelj?s ajaa polttokaasun ulos. Pieni malli toimi aika hyvin. Sen silinterin l?pimitta oli 2,5 cm ja iskupituus 7,5 cm, sit? k?ytettiin bensiinill?, ja kun siin? ei ollut suurta voimaa, oli se verrattain kevyt kaupassa oleviin moottoreihin verraten. Min? lahjoitin sen sittemmin er??lle nuorelle miehelle, jonka nimen olen unohtanut; arvatenkin se t?rveltiin. Sill? tavoin aloitin ty?ni polttomoottorien alalla.
Olin palannut is?ni maatilalle -- en sen vuoksi, ett? olisin ik?v?inyt takaisin maanviljelykseen, vaan saadakseni rauhassa kokeilla, ja kun nyt olin "ulosoppinut" mekaanikko, oli minulla ensiluokkainen ty?paja entisen leikkipajan sijalla. Is?ni tarjosi minulle 16 hehtaarin suuruisen mets?palstan ehdolla, ett? luopuisin koneenk?ytt?j?nammatista. Min? suostuin sill? kertaa, sill? mets?nhakkuu teki minulle naimisiinmenon mahdolliseksi. Rakensin sahan ja siirrett?v?n koneen ja aloin kaataa ja sahata puita. Ensimm?iset hirret k?ytettiin asuntoon, joka rakennettiin uudelle farmilleni, ja siell? me aloimme avioel?m?mme. Asunto ei ollut suuri -- yksinelj?tt? jalkaa taholleen ja puolitoista kerrosta korkea -- mutta se oli viihtyis? ja mukava. Min? muutin pajani siihen, ja kun en ollut mets?? hakkaamassa, askartelin kaasumoottorieni kimpussa, oppien niiden rakenteen ja ty?tavan. Luin niinik??n kaikki mit? sain k?siini, mutta suurin hy?ty minulla oli omasta ty?st?ni. Kaasumoottori on sangen salaper?inen kapine -- se ei aina ty?skentele niinkuin pit?isi. Voitte arvata, kuinka nuo ensimm?iset koneeni toimivat!
Vuonna 1890 aloin rakentaa kaksisilinterist? moottoria. Kuljetustarkoituksia varten oli ep?k?yt?nn?llist? ajatella yksisilinterist? moottoria -- vauhtipy?r? tulisi aivan liian raskaaksi. Sen j?lkeen kuin olin valmistanut ensimm?isen Otto-tyyppisen nelitahtimoottorin, olin kokeillut useilla moottoreilla ja tunsin olevani niihin hyvin perehtynyt. Ajattelin, ett? kaksisilinterist? moottoria voitaisiin k?ytt?? ajopeleihin, ja alkuper?inen suunnitelmani oli sovittaa se polkupy?r??n kiinnitettyn? py?r?akseliin niin, ett? takapy?r? olisi siirtopy?r?n?. Vauhti j?rjestett?isiin vain s??t?venttiilin avulla. En toteuttanut koskaan t?t? aatetta, sill? minulle selvisi pian, ett? moottori, bensiinis?ili? ja muut tarpeelliset laitteet k?visiv?t liian raskaiksi polkupy?r?lle. Kahden silinterin aate oli siin?, ett? toisen antaessa ty?iskun tapahtuisi ulospuhallus toisesta. T?m? ei tietenk??n vaatisi varsin raskasta vauhtipy?r?? voiman tasoittamiseksi. Min? aloitin ty?ni kotipajassani. Silloin minulle tarjottiin koneenk?ytt?j?n ja mekaanikon paikka Detroitin s?hk?yhti?ss? viidenviidett? dollarin kuukausipalkalla. Min? suostuin t?h?n tarjoukseen, se kun tiesi parempaa rahatuloa kuin mit? farmi saattoi tuottaa, ja joka tapauksessa olin p??tt?nyt luopua maael?m?st?. Koko mets? oli jo kaadettu. Me vuokrasimme talon Detroitissa. Pajan vein mukanani ja sijoitin er??seen tiilivajaan pihan puolella. Alussa minulla oli useita kuukausia y?vuoro s?hk?laitoksessa, joten ei j??nyt paljoa aikaa kokeiluun, mutta sitten p??sin p?iv?vuorolle, ja joka y?n ja kaikki lauantait askartelin uuden moottorin kimpussa. En voi sanoa, ett? ty? olisi ollut rasittavaa. Ty?, joka innostaa, ei koskaan tunnu rasittavalta. Tunsin itseni aina varmaksi tuloksista. Ne ovatkin aina varmat, kun vain ty?skentelee kylliksi. Mutta minulle merkitsi paljon, ett? vaimoni oli viel?kin luottavaisempi kuin min?. Sellainen h?n on aina ollut.
Minun t?ytyi aloittaa ty?ni alusta, vaikka tiesin monen toisenkin puuhailevan mekaanisia vaunuja. Enh?n voinut tiet??, mihin suuntaan he meniv?t. Vaikein ongelma oli sytytyskipin?n aikaansaaminen ja painon v?hent?minen. Siirrosta, ohjausrattaasta ja yleisest? rakenteesta minulla oli kokemusta h?yrytraktorikokeistani. Vuonna 1892 oli ensimm?inen moottorivaununi valmis, mutta vasta seuraavana kev??n? sain sen sellaiseksi, ett? saatoin olla siihen tyytyv?inen. Ensimm?inen vaununi muistutti jonkin verran keveit? yhden hevosen vankkureita. Siin? oli kaksi silinteri?, l?pimitta p??lle 6 cm ja iskumitta 15 cm. Olin tehnyt ne vanhoista h?yryputkista. Moottori kehitti noin nelj? hevosvoimaa. Moottorista siirrettiin voima v?liakseliin hihnan avulla ja siit? takapy?r??n ketjun v?lityksell?. Vaunussa oli tilaa kahdelle hengelle, istuin oli tolppain p??ll? ja alusta soikiojoustimien varassa. Nopeus oli laskettu sek? kymmenen ett? kahdenkymmenen mailin vauhtia varten tunnissa ja vaihdettiin hihnav?lityksell?, jota ohjauspaikan eteen sovitettu vipusin liikutti. Kun vipusinta ty?nnettiin eteenp?in, lis??ntyi vauhti, taaksep?in vedett?ess? se v?heni. Kun vipusin oli pystyss?, oli moottori eristetty. L?ht?vauhdin saamiseksi t?ytyi moottoria py?ritt?? k?dell? sen ollessa eristettyn?. Vaunun pys?ytt?miseksi taasen eristettiin moottori ja k?ytettiin jalkajarrua. Siin? ei ollut suunnanvaihtajaa eik? muita nopeuksia kuin mink? venttiili antoi. Min? ostin raudat vaununkeh??n, istuimeen ja vietereihin. Py?r?t olivat 70 cm korkuisia kummirenkaisia polkupy?r?npy?ri?. Vauhtipy?r?n rakensin oman piirt?m?ni mallin mukaan samoin kuin hienommat koneosat. Tarpeellisena pidin vaihdelaitetta, joka antaisi yht? suuren voiman kummallekin takapy?r?lle vaunua k??nnett?ess?. Koko kone painoi alle 225 kg. Istuimen alla oleva s?ili? sis?lsi noin kolmetoista litraa bensiini?, ja moottoria sy?tettiin pienen putken kautta, joka oli varustettu sekoitusventtiilill?.
Sytytys tapahtui s?hk?kipin?n avulla. Alkuper?inen kone j??hdytettiin ilman avulla tai -- tarkemmin sanoen -- sit? ei j??hdytetty lainkaan. Min? huomasin moottorin kuumenevan noin tunnin kuluttua ja senvuoksi asetin yksinkertaisesti vesivaipan silinterien ymp?rille ja yhdistin sen putkella vaunun takaosaan silinterien yl?puolelle sijoitettuun s?ili??n.
Melkein kaikki n?m? yksityiskohdat olivat edelt?p?in suunnitellut. Sill? tapaa olen aina ty?skennellyt. Teen piirustusluonnoksen ja harkitsen jokaisen yksityiskohdan, ennenkuin ryhdyn rakentamaan. Muuten menett?? paljon aikaa aprikoidessa keinoja ty?n kest?ess?, ja valmistuneelta kapineelta puuttuu yhten?isyytt?. Sille ei tule oikeita suhteita. Moni keksij? ep?onnistuu senvuoksi, ettei tee eroa suunnittelun ja kokeilun v?lill?. Suurin voitettavanani vaikeus oli oikean aineksen hankkiminen. Sitten tuli hankaluutta sopivien ty?aseiden saannissa. Min? sain tehd? erin?isi? oikaisuja ja muutoksia muutamiin yksityiskohtiin, mutta enimm?n huolta tuotti minulle se, ett? minulla ei ollut aikaa eik? rahaa etsi? oikeaa ainesta jokaista pikkuosaa varten. Mutta kev??ll? 1893 olin verrattain tyytyv?inen koneeseen ja p??sin koettamaan, mihin suunnitelma ja aines kelpasi maantiell?.
MIT? OPIN KAUPPATOIMESTA.
Minun bensiinivaununi oli ensimm?inen ja melko kauan ainoa automobiili Detroitissa. Se her?tti sangen paljon pahennusta, sill? se s?tkytti kovasti ja peloitti hevosia. Se h?iritsi my?skin liikennett?, sill? jos seisautin auton johonkin kaupungilla, syntyi sen ymp?rille v?entungos, ennenkuin j?lleen ehdin saada sen k?yntiin. Jos j?tin sen yksin hetkeksikin, ilmestyi aina joku utelias, joka koetti ajaa sill?. Lopulta t?ytyi minun kytke? se kiinni lyhtytolppaan, jos itseni oli ment?v? johonkin sis?lle. Ja sitten syntyi selkkausta poliisin kanssa. Min? en saata oikein k?sitt?? mink? vuoksi, sill? en luule siihen aikaan olleen mink??nlaisia m??r?yksi? ajovauhdista. Joka tapauksessa oli minun pakko hankkia erikoinen lupa pormestarilta, ja jonkun aikaa oli minulla kunnia olla Amerikan ainoa autonkuljettaja, jolla oli lupatodistus. Vuosina 1895 Ja 1896 ajoin autollani tuhatkunta mailia ja m?in sen sitten Charles Ainsleylle Detroitissa kahdestasadasta dollarista. Se oli ensimm?inen kauppatoimeni. Min? en ollut rakentanut autoa sit? myyd?kseni, vaan kokeillakseni sill?, mutta nyt halusin koetella uutta. Ainsley tahtoi ostaa ja min? tarvitsin rahoja, ja me sovimme helposti hinnasta.
Tarkoitukseni ei ollut suinkaan valmistaa autoja noin vain yksitellen. Tahdoin rakentaa niit? tukuttain, mutta ennenkuin siit? mit??n saattoi synty?, t?ytyi olla jotakin, mit? rakentaa. Liika hoppu ei ole hyv?ksi. Vuonna 1896 oli minulla uusi auto valmiina. Se muistutti paljon ensimm?ist?, mutta oli keve?mpi. Siin?kin oli vauhtihihna, mist? laitteesta vasta my?hemmin luovuin; hihnat olivat kyll? hyvi?, paitsi ei kuumalla s??ll?, ja senvuoksi aloin k?ytt?? vaihdeketjua. Se auto opetti minulle montakin asiaa. Automobiileja ruvettiin nyt rakentamaan sek? Amerikassa ett? ulkomailla, ja vuonna 1895 kuulin puhuttavan, ett? er?s Benz-automobiili Saksassa oli n?ytteill? Macysin luona New Yorkissa. Matkustin sinne sit? katsellakseni, mutta en havainnut siin? mit??n erikoista. Se oli my?skin varustettu vauhtihihnalla, mutta se oli paljoa raskaampi kuin minun autoni. Min? pyrin painon keveyteen, mutta sit? taas eiv?t ulkomaalaiset tehtailijat n?yt? koskaan ottaneen huomioon. Konepajassani valmistin kaikkiaan kolme autoa, ja niit? k?ytettiin vuosikausia Detroitissa. Minulla on viel? ensimm?inen autoni hallussani. Muutamia vuosia j?lkeenp?in ostin sen takaisin er??lt? henkil?lt?, joka vuorostaan oli ostanut sen mr Ainsleylt?. Min? maksoin siit? sata dollaria.
Koko t?m?n ajan olin edelleen s?hk?yhti?n palveluksessa ja ylenin v?hitellen ylikoneenk?ytt?j?ksi sadanviidenkolmatta dollarin kuukausipalkalla. Mutta kokeiluni kaasumoottoreilla eiv?t miellytt?neet s?hk?yhti?n johtajaa enemp?? kuin haluni mekaaniselle alalle oli miellytt?nyt is??ni. Min? saatan viel?kin kuulla h?nen sanovan:
"S?hk?lle, n?etk?s, s?hk?lle kuuluu tulevaisuus, mutta ei kaasulle."
H?nell? oli my?skin perusteltuja syit? ep?r?intiins? -- k?ytt??kseni lievint? sanaa. K?yt?nn?llisesti puhuen ei kell??n ollut kaukaisintakaan aavistusta polttomoottorien tulevaisuudesta, sill? me elimme juuri s?hk?n suurenmoisen kehityksen kohinassa. Kuten verrattain uuden aatteen laita tavallisesti on, odotettiin silt? enemm?nkin kuin edes viel? nytk??n on syyt? odottaa. Omia tarkoituksiani varten ei minulla ollut suurta hy?ty? s?hk?ll? kokeilemisesta. Tieliikenteess? kulkeva vaunu ei voi kulkea johtolankoja my?ten, vaikkapa n?m? eiv?t olisikaan niin kalliita; ja mit??n k?ytt?kelpoisen suuruista voiman varauspatteria ei my?sk??n tuntunut olevan n?k?piiriss?. S?hk?vaunulla t?ytyi ehdottomasti olla rajoitettu liikuntapiiri ja suuri k?ytt?koneisto, joka vastaa kulutettavaa voimaa. T?ll? en tarkoita, etten antaisi arvoa s?hk?lle; viel? olemme tuskin alkaneet sit? k?ytt??, mutta s?hk?ll? on oma merkityksens? ja polttomoottoreilla omansa. Ei kumpikaan voi korvata toistaan -- ja se on erinomaisen onnellista.
Minulla on viel? hallussani se dynamokone, jota aluksi k?ytin Edison-yhti?n laskuun. Kun perustin kanadalaisen haaraosastomme, ostin sen er??lt? rakennusliikkeelt?, jolle s?hk?yhti? oli sen myynyt. Siistin sen, ja se toimi monta vuotta mainiosti voima-asemallamme Kanadassa. Kun liikkeen laajentamisen vuoksi tuli rakennettavaksi uusi voima-asema, annoin vied? vanhan moottorin museooni Dearborniin, joka sis?lt?? suuren joukon mekaanisia aarteitani.
Edison-yhti? tarjosi minulle ylip??llysmiehen paikkaa, mutta vain sill? ehdolla, ett? luovuin kaasumoottorista ja ryhdyin harrastamaan jotakin todella hy?dyllist?. Minun oli valittava joko leip?toimeni tai automobiili, ja min? valitsin j?lkimm?isen, sill? jo silloin tiesin automobiilin tulevan menestym??n. Niinp? j?tin toimeni 15. elokuuta 1899 ja siirryin automobiilialalle.
Se saattoi tuntua uhkarohkealta askelelta, sill? minulla ei ollut p??omaa ja kaiken ylij??m?n tuloistani k?ytin kokeisiini. Mutta vaimonikin my?nsi, ettemme voineet luopua automobiiliajatuksesta -- ett? meid?n t?ytyi yritt?? ep?onnistumisenkin uhalla. Siihen aikaan ei ollut v?hint?k??n automobiilien "kysynt??", mutta niinh?n aina on kaiken uuden laita. Automobiileja katseltiin jokseenkin samalla tapaa kuin nyt katsellaan lentokoneita. Oltiin sit? mielt?, ett? "hevoseton vaunu" oli vain lapsellinen oikku, ja monet viisaat ihmiset selittiv?t perusteellisesti, miksei siit? koskaan voinut tulla muuta kuin leikkikalu. Yksik??n liikemies ei ajatellut siit? mahdollista kauppatavaraa. Min? en voi k?sitt??, mink? vuoksi kaikkien uusien kulkuneuvojen pit?? kohdata niin paljon vastarintaa. Viel? nyky??nkin on sellaisia, jotka pudistavat p??t??n pit?en automobiilia ylellisyyskapineena ja vain vastahakoisesti my?nt?v?t, ett? kuormabiilist? saattaa olla jotakin hy?ty?. Alussa oli tuskin ket??n joka ymm?rsi, ett? siit? tulisi teollisuudessa lukuunotettava, merkitsev? tekij?, ja parasuskoisimmatkin toivoivat korkeintaan polkupy?r??n verrattavaa kehityst?. Kun sitten havaittiin, ett? automobiili tosiaan saattoi kulkea, ja useat liikkeet toivat niit? markkinoille, alettiin heti kysell?, mik? niist? pystyi kulkemaan nopeimmin. Tuo oli merkillinen, mutta hyvin luonnollinen kehityskulku -- kilpa-ajoaate. Min? en milloinkaan ole pit?nyt silm?ll? kilpa-ajon?k?kantaa, mutta yleis? kielt?ytyi itsepintaisesti pit?m?st? automobiilia muuna kuin pikavauhdin leikkikaluna. Senvuoksi oli meid?n my?hemmin pakko antautua kilpa-ajoon. Koko automobiiliteollisuus k?rsi haittaa t?st? kilpa-ajohulluudesta, sill? tehtailijain t?ytyi keskitt?? pyrkimyksens? enemm?n vaunujen nopeuteen kuin hyvyyteen ja kest?vyyteen. Se oli keinottelutointa.
Kohta kun olin eronnut s?hk?yhti?st?, perustivat muutamat keinotteluun taipuvat liikemiehet yhti?n, Detroit Automobile Companyn, minun autoni kaupittelua varten. Min? tulin p??insin??riksi ja sain muutamia osakkeita. Kolme vuotta valmistimme automobiileja, enemm?n tai v?hemm?n alkuper?isen mallini mukaisia. M?imme ainoastaan muutamia eik? kukaan kannattanut minun suunnitelmaani, ett? rakentaisimme parempia vaunuja suuren yleis?n tarvetta varten. Ainoana ajatuksena on m??r?t? mahdollisimman kallis hinta joka vaunulta. P??tarkoitus oli saada rahaa. Minulla ei ollut muuta sananvaltaa kuin minulle kuului insin??rin?, ja min? huomasin, ett? uusi yhti? ei ollut keino minun aatteitteni toteuttamiseen, vaan pelk?st??n rahakeinottelu -- joka kuitenkaan ei tuottanut paljonkaan rahaa. Maaliskuussa 1902 sanoin itseni irti, lujasti p??tt?en, etten en?? milloinkaan alistuisi toisten m??r?ysvallan alaiseksi. Detroit Automobile Companyst? tuli Cadillac-yhti?, jonka omistajaksi tuli Leland-suku.
Min? vuokrasin pajan -- yksikerroksisen tiilivajan -- jatkaakseni kokeilujani ja tutkiakseni, mit? liiketoimi oikeastaan oli. Sen t?ytyi olla jotakin muuta kuin mit? minun ensimm?inen kokemukseni oli opettanut.
Vuodesta 1902 siihen saakka, kunnes perustin Ford-yhti?n, koetin perusteellisesti tutkia n?it? asioita. Pieness? pajassani rakentelin nelisilinterist? moottoria ja ulkona el?m?ss? koetin saada selkoa, oliko liike-el?m? todellakin itsek?st? rahansaalistusta, jollaiselta ensimm?inen lyhyt kokemukseni oli pannut sen minusta n?ytt?m??n. Kun perustin nykyisen yhti?ni, olin rakentanut kaikkiaan viisikolmatta autoa, joista 19 tai 20 olivat rakennetut Detroit Automobile Companyn lukuun. Automobiili oli nyt siirtynyt alkuasteelta, jolloin tyydyttiin vain siihen ett? se kulki, sille asteelle, jolla sen t?ytyi n?ytt?? kuinka nopeasti se saattoi kulkea. Alexander Winton, clevelandilaisen Winton-vaunuyhti?n perustaja, oli maan silloinen nopeusmestari ja valmis kilpailemaan kenen kanssa tahansa. Min? rakensin kaksisilinterisen moottorin, joka oli ennen k?ytt?m??ni tukevampaa tyyppi?, sovitin sen pelkk??n alustaan, totesin, ett? se oli nopeakulkuinen ja j?rjestin kilpa-ajon Wintonin kanssa. Min? j?in voittajaksi. Se oli ensimm?inen kilpa-ajoni ja tuotti minulle sit? ainoata reklaamia, jota ihmiset viitsiv?t lukea.
Yleis? ei kysynyt automobiilia, ellei se saavuttanut vauhtienn?tyst?. Kunnianhimo rakentaa maailman nopeakulkuisin auto sai minut suunnittelemaan nelisilinterist? moottoria. Mutta siit? tuonnempana.
Liike-el?m?ss? h?mm?stytti minua eniten se, ett? niin suurta huomiota kiinnitettiin raha-ansioon ja niin pient? yleiseen hy?tyyn. T?m? oli minusta nurinp?inen luonnonj?rjestys, sill? rahat tulee saada vasta ty?n tuloksena eik? p?invastoin. Sitten loukkasi minua yleinen v?linpit?m?tt?myys valmistusmenettelyn parantamisesta niin kauan kuin vanha tuotti rahaa. Toisin sanoen: esinett? ei valmistettu silm?ll?pit?en sen hy?ty? yleis?lle, vaan ajateltiin yksinomaan, mit? sill? voitaisiin ansaita. V?h?t siit?, oliko ostaja tyytyv?inen; p??asia oli, ett? saatiin myyty?. Tyytym?t?nt? ostajaa ei pidetty ihmisen?, jonka luottamusta on v??rink?ytetty, vaan joko h?n oli siet?m?t?n ja rasittava tai toivottiin ansaittavan enemm?n rahaa korjaamalla ty?t?, jonka alun alkaen olisi pit?nyt olla kunnollisesti tehty. Esimerkiksi automobiilien suhteen: autosta ei en?? paljoakaan piitattu, sitten kun se oli saatu myydyksi. Ei otettu selkoa bensiininkulutuksesta tai auton hy?dyst? yleens?, ja jos se meni rikki, joten erin?isi? koneosia oli korvattava uusilla, oli se omistajan onnettomuus. Pidettiin sangen hyv?n? liiketoimena koneosien myynti? mahdollisimman kalliista hinnasta, ajatellen, ett? kun joku henkil? kerran oli ostanut auton, oli h?nen yksinkertaisesti pakko saada se koneosa ja siis maksaa siit? mit? vaadittiin.
Minun mielest?ni eiv?t automobiililiikkeet t?ll?in toimineet kunniallisella pohjalla, puhumattakaan -- valmistuskannalta katsoen -- tieteellisest? pohjasta, mutta ne eiv?t olleet huonompia kuin liiketoimet yleens?. T?ytyy muistaa, ett? elettiin aikaa, jolloin monet liikeyritykset kukoistivat ja saivat helposti p??omaa. Rahamiehet, jotka t?h?n saakka olivat keinotelleet vain rautateill?, harrastivat nyt teollisuutta. Minun ajatukseni oli ja on edelleen, ett? jos mies hoitaa ty?ns? s??llisesti, j?rjestyy ansio itsest??n; liike on perustettava pieness? mittakaavassa ja laajennettava sit? mukaa kuin tulot lis??ntyv?t. Ellei ansiota tule, on se vihjaus kauppiaalle, ett? h?n hukkaa aikaansa turhaan eik? sovellu juuri tuolle liikealalle. En ole koskaan huomannut olevan syyt? muuttaa n?it? mielipiteit?, mutta piankin havaitsin, ett? t?t? yksinkertaista aatetta valmistaa kelpo tuotteita ja saada niist? vastaava maksu pidettiin liian hitaana nykyisess? liike-el?m?ss?. Siihen aikaan pyrittiin perustamaan liikett? mahdollisimman suurella p??omalla ja myym??n kaikki osakkeet. Vasta ne rahat, joita mahdollisesti oli ylij??m?n?, k?ytettiin vastahakoisesti liikkeen perustamiseen. Senvuoksi sanottiin, ett? on oikeutettua antaa osakkeista maksettujen rahojen koron rasittaa liikekustannustili?. Hyv? liiketoimi ei ollut samaa kuin hyv?n ty?n suorittaminen ja kohtuullisten voittojen saanti. Hyv? liiketoimi oli sellainen, joka antoi mahdollisuuksia osakekeinotteluun ja suuriin kurssivoittoihin. Vain osakkeilla oli jotakin merkityst?, ei ty?ll?. Min? en saattanut k?sitt??, miten uusi tai vanha yritys voisi lis?t? korkeiksi keinoteltujen osakearvojen korot tuotantokustannuksiin ja kuitenkin myyd? tuotteitaan kohtuullisiin hintoihin. En ole milloinkaan ymm?rt?nyt sit?.
En ole milloinkaan saattanut ymm?rt??, mill? j?rkisyill? alkuper?inen rahansijoitus voidaan panna yrityksen velkatilin rasitukseksi. Ne liikemiehet, jotka kutsuvat itse??n rahamiehiksi, sanovat, ett? rahat ovat viiden, kuuden tai jonkun muun prosentin "arvoisia", ja ett? jos joku henkil? on pannut johonkin yritykseen satatuhatta dollaria, niin on h?nen saatava korko rahoistaan yht? hyvin kuin jos h?n olisi pannut ne s??st?pankkiin tai sijoittanut ne jotakin muuta vakuutta vastaan. T?m? ajatus on syyn? monen af??rin ep?onnistumiseen. Rahalla ei ole m??r?tty? arvoa sin?ns?. Ainoa hy?ty rahoista on, ett? niill? voi ostaa ty?aseita tai n?ill? ty?aseilla valmistettuja tuotteita. Siisp? ovat rahat sen avun arvoisia, jota niist? voi olla tuotteiden valmistamiselle. Jos joku odottaa, ett? h?nen rahojensa on tuotettava h?nelle viisi tai kuusi prosenttia, on h?nen sijoitettava ne sellaiseen paikkaan, mist? sen koron saa, mutta jos sijoittaa rahoja liikkeeseen, ei voi tehd? mit??n vaatimuksia. Rahat lakkaavat olemasta rahoja ja muuttuvat tuotantov?lineiksi. Ne ovat siis sen arvoisia, mit? ne tuottavat -- eik? mit??n m??r?summaa, joka ei ole miss??n suhteessa siihen liikeyritykseen, johon rahat ovat sijoitetut. Korko tulee kysymykseen vasta, kun tuotteita on valmistettu, mutta ei sit? ennen.
Liikemiehet luulivat, ett? kaikki riippui p??oman saannista, ja ellei yritys onnistu ensimm?isell? kerralla, niin on j?rjestett?v? uusi osakemerkint?. T?m? uusi "rahoittaminen" merkitsee yksinkertaisesti sit?, ett? hyvi? rahoja ty?nnet??n menem??n samaa tiet? kuin huonoon ostoon menneet rahat. Jos lis?? rahoja tarvitaan, viittaa se useimmissa tapauksissa huonoon j?rjestelyyn, ja tuomion p?iv?? ainoastaan lyk?t??n. T?m? h?t?keino on keinottelevien rahamiesten keksim?. Heill? ei ole mit??n hy?ty? rahoistaan, elleiv?t saa niit? sidotuksi yritykseen, jossa tehd??n todellista ty?t?, mutta toisaalta he eiv?t voi saada rahojaan sijoitetuksi, ellei t?t? yrityst? hoideta huonosti. Sill? tavoin he pett?v?t itse?ns?. Rahoista ei ole mit??n hy?ty?; ne vain h?vitet??n.
Min? olin ehdottomasti p??tt?nyt olla koskaan menem?tt? mihink??n yhti??n, miss? raha k?vi ennen ty?t? ja miss? pankit ja rahamiehet olivat osakkaina. Ellei ollut mahdollista perustaa liikett?, jota voitaisiin hoitaa ajattelemalla suuren yleis?n etua, niin luovuin siit? ennemmin. Sill? oma lyhytaikainen kokemukseni yhdess? tekemieni huomioitten kanssa sanoi minulle, ett? keinotteluun ja onnenkauppaan perustuvat liikkeet eiv?t olleet vankkaperusteisia ja ett? ne eiv?t laisinkaan soveltuneet miehelle, joka todella tahtoi aikaansaada jotakin. Eiv?tk? ne minusta my?sk??n olleet sellaisia, joiden voi uskoa tuottavan rahallista hy?ty?. Ainoa tukeva perusta jollekin liikkeelle on sen yleishy?dyllisyys.
Tehtailija ei ole ostajastaan irti niin pian kuin kauppa on tehty. Automobiileihin n?hden on esim. myynti vain jonkinlainen esittely, ja jos auto on huono, olisi parempi ett? t?t? esittely? ei laisinkaan olisi tapahtunut, sill? t?ll?in tehtailija saa osakseen kaikista reklaameista turmiollisimman -- tyytym?tt?m?n ostajan. Ennen aikaan pidettiin myynti? lopullisena eik? sen koommin v?litetty ostajasta. Mutta se on lyhytn?k?isen liikemiehen n?k?kanta. Jos kauppias ottaa maksun vain siit?, mink? h?n on myynyt, niin h?nen ei voi odottaa v?litt?v?n paljoakaan ostajasta, jolle ei en?? saada jotain uutta myydyksi. T?h?n katsantokantaan me my?hemmin perustimme parhaimman myyntitodistelumme Ford-autoja myydess?mme. Niiden huokeahintaisuus ja kelpo laatu olisivat ep?ilem?tt? varanneet meille hyv?n menekin. Mutta menimme viel? pitemm?lle. Henkil?, joka osti meilt? auton, oli minun mielest?ni edelleenkin oikeutettu nauttimaan hy?ty? t?st? autosta, ja jos se meni rikki, oli meid?n velvollisuutemme katsoa, ett? se mahdollisimman pian saatiin j?lleen k?ytt?kuntoon. Ford-autojen menestys riippui suureksi osaksi siit?, ett? me jo varhain pidimme reserviosia ja korjaajia saatavissa. Useimmilla senaikaisilla kalliiden autojen tehtailla ei ollut korjauspajoja. Jos auto meni vialle, oli omistaja riippuvainen jostakin paikkakunnan korjaajasta. Jos t?m? korjaaja oli ymm?rt?v? mies ja h?nell? oli lajiteltu varasto koneosia, saattoi pit?? itse??n onnellisena. Mutta jos h?n oli neuvoton nahjus, jolla oli automobiileista puutteelliset tiedot, saattoi kest?? viikkoja ennenkuin v?h?inenkin vamma saatiin korjatuksi, ja korjauskustannukset nousivat suureen summaan kun auto vihdoin taas saatiin. Korjaajat olivat siihen aikaan automobiiliteollisuuden suurimpana vaarana. Viel?p? niin my?h??n kuin 1910 ja 1911 pidettiin autonomistajaa huikean rikkaana miehen?, jota sopi v?hin nylke?. Me emme sallineet typer?in nahjusten tukkia levikki?mme.
Mutta nyt olen mennyt muutamia vuosia kertomukseni edelle. Tahdon korostaa, ett? rahan?k?kanta t?rvelee liikeyritysten yleishy?dyllisyyden, sill? se t?ht?? ainoastaan rahan v?litt?m??n ansaitsemiseen. Jos ennen kaikkea pyrit??n saavuttamaan m??r?tty rahavoitto, niin uhrataan liikkeen tulevaisuus hetken voiton vuoksi, elleiv?t -- jonkun onnellisen sattuman johdosta -- olot ole erikoisen suotuisia ja yrityksen johtaja saa tilaisuutta tehd? yleishy?dyllist? palvelusta.
Olen my?skin pannut merkille, ett? monet liikemiehet olivat sen tunteen vallassa, ett? heid?n kohtalonsa oli kova -- he ty?skenteliv?t aina sit? hetke? silm?ll?pit?en, jolloin he voisivat vet?yty? syrj??n ja el?? koroillaan. El?m? oli heille taistelua, josta he tahtoivat p??st? rauhaan niin pian kuin mahdollista. T?t? en my?sk??n voinut ymm?rt??, sill? min? en pid? el?m?? taisteluna muuta kuin omaa taipumustamme vastaan hellitt?? "p??st?ksemme rauhaan". Jos menestys on kangistumista, niin eih?n tarvitse muuta kuin viljell? omaa velttouttaan. Mutta jos menestys merkitsee kasvamista, niin t?ytyy her?t? uutena miehen? joka aamu ja pysy? valveilla koko p?iv?. Olen n?hnyt suurten yritysten muuttuvan vain nimens? varjoksi senvuoksi, ett? niit? luultiin voitavan johtaa niinkuin ennenkin oli johdettu, ja vaikka johto aikanaan oli saattanut olla erinomainen, niin oli sen erinomaisuuden ilmett?v? mukautumiskyvyss? nykyajan vaatimuksiin eik? entisyyden orjamaisessa j?ljittelyss?. El?m? ei minun n?hd?kseni ole paikallaanseisomista, vaan alituista kulkua. Sek??n, joka luulee p??sseens? lepoon, ei ole levossa, vaan lipuu luultavasti hiljoilleen taaksep?in. El?m? on liikuntaa ja muuttumista. Vaikka asumme ik?mme samassa talossa, ei se ikin? ole sama ihminen, joka siin? asuu.
Olen huomannut sen harhak?sityksen, ett? el?m? on sellaista taistelua, jonka voi menett?? yhdell? erehdyksell?, synnytt?v?n ankaran s??nn?llisyyden harrastusta. Ihmiset uppoutuvat helposti melkein itsetiedottomiin tottumuksiin. Keng?nkorjaaja ei hevin k?yt? uutta menetelm?? kenki? puolipohjatessaan, k?sity?l?inen ei halua kokeilla uutta ammatissaan. Tottumus synnytt?? er??nlaista hervottomuutta, ja v?hinkin h?iri? siin? myrrytt?? mielt?. Muistettanee, ett? kun tehtaiden ty?tapoja tutkittiin, jotta ty?miehille voitaisiin neuvoa, miten he voisivat suorittaa ty?n harvemmilla tarpeettomilla liikkeill? ja v?hemm?n v?sytt?v?sti, tuli vastustus enimm?kseen ty?miesten itsens? taholta. He ep?iliv?t tosin koko puuhaa juoneksi, miten heilt? voitaisiin puristaa viel? enemm?n ty?t?, mutta enimm?n heit? huolestutti se, ett? piti luopua vanhoista, juurtuneista tottumuksista. Liikemiehet luhistuvat yrityksineen senvuoksi, ett? ovat niin piintyneet vanhoihin menetelmiins?, etteiv?t kykene niit? muuttamaan. Kaikkialla tapaa miehi?, jotka eiv?t huomaa, ett? uusi p?iv? on koittanut, vaan pit?v?t kiinni menneiden aikojen k?sityksist?. Voi melkein pit?? s??nt?n?, ett? kun ihminen rupeaa luulemaan l?yt?neens? vihdoinkin oikean menettelytavan, h?nen olisi ruvettava l?pikotaisesti tutkimaan itse??n n?hd?kseen, eik? h?nen aivoissaan ole jokin osa lamautunut. On aina vaarallista, jos ihminen luulee olevansa valmis. Se merkitsee, ett? kehityksen py?r? tulee heitt?m??n h?net syrj??n.
Add to tbrJar First Page Next Page