Read Ebook: Elämäni ja työni by Crowther Samuel Ford Henry Voionmaa Eino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 686 lines and 65785 words, and 14 pages

Olen huomannut sen harhak?sityksen, ett? el?m? on sellaista taistelua, jonka voi menett?? yhdell? erehdyksell?, synnytt?v?n ankaran s??nn?llisyyden harrastusta. Ihmiset uppoutuvat helposti melkein itsetiedottomiin tottumuksiin. Keng?nkorjaaja ei hevin k?yt? uutta menetelm?? kenki? puolipohjatessaan, k?sity?l?inen ei halua kokeilla uutta ammatissaan. Tottumus synnytt?? er??nlaista hervottomuutta, ja v?hinkin h?iri? siin? myrrytt?? mielt?. Muistettanee, ett? kun tehtaiden ty?tapoja tutkittiin, jotta ty?miehille voitaisiin neuvoa, miten he voisivat suorittaa ty?n harvemmilla tarpeettomilla liikkeill? ja v?hemm?n v?sytt?v?sti, tuli vastustus enimm?kseen ty?miesten itsens? taholta. He ep?iliv?t tosin koko puuhaa juoneksi, miten heilt? voitaisiin puristaa viel? enemm?n ty?t?, mutta enimm?n heit? huolestutti se, ett? piti luopua vanhoista, juurtuneista tottumuksista. Liikemiehet luhistuvat yrityksineen senvuoksi, ett? ovat niin piintyneet vanhoihin menetelmiins?, etteiv?t kykene niit? muuttamaan. Kaikkialla tapaa miehi?, jotka eiv?t huomaa, ett? uusi p?iv? on koittanut, vaan pit?v?t kiinni menneiden aikojen k?sityksist?. Voi melkein pit?? s??nt?n?, ett? kun ihminen rupeaa luulemaan l?yt?neens? vihdoinkin oikean menettelytavan, h?nen olisi ruvettava l?pikotaisesti tutkimaan itse??n n?hd?kseen, eik? h?nen aivoissaan ole jokin osa lamautunut. On aina vaarallista, jos ihminen luulee olevansa valmis. Se merkitsee, ett? kehityksen py?r? tulee heitt?m??n h?net syrj??n.

Niinik??n pel?t??n kovasti joutumista hullun maineeseen, ja kiinnitet??n yleens? suurta huomiota siihen, mit? ihmiset sanovat. Voihan olla, ett? useimmat tarvitsevat sellaista kurittajaa yl?puolellaan kuin yleinen mielipide on, sill? se voi pit?? ihmist? aisoissa, ja ellei h?n moraalisesti paranekaan, niin tulee h?n kuitenkin siedett?v?mm?ksi yhteiskuntaj?senen?. Mutta ei ole hullumpaa olla hullu vanhurskauden vuoksi. Tavallisesti n?et sellaiset hullut el?v?t kyllin kauan todistaakseen, ett? he eiv?t olleet hulluja, tai my?skin j?tt?? heid?n ty?ns? siit? riitt?v?n todistuksen. Rahan vaikutus -- voittojen pusertaminen rahojen "sijoittamisesta" -- ja sen seuraukset laiminly?dyn ja huolimattoman ty?n muodossa ilmeniv?t minulle monella tavalla. Se n?ytti olevan syyn? useimpiin vaikeuksiin. Se oli syyn? palkkojen huonouteen, sill? ellei ty? ole hyvin j?rjestetty, ei voida maksaa korkeita palkkoja. Ellei toisaalta antaudu koko harrastuksellaan ty?h?n, ei sit? voi hyvin johtaa. Useimmat tahtovat olla vapaita voidakseen tehd? ty?t?, mutta nykyisen j?rjestelm?n vallitessa he eiv?t ole vapaita. Aluksi en min?k??n ollut vapaa, sill? en saanut toteuttaa aatteitani. Kaikki kohdistui rahan ansaitsemiseen; itse ty? oli viimeinen, johon kiinnitettiin huomiota. Ei kukaan tuntunut my?sk??n huomaavan sen ajatuksen j?rjett?myytt?, ett? raha oli ty?t? t?rke?mp??, vaikka jokaisen t?ytyi my?nt??, ett? voitto oli ty?n tulosta. Tahdottiin l?yt?? oikotie rahansaantiin, mutta hyp?ttiin suorimman oikotien yli, joka kulkee ty?n kautta.

Ottakaamme esimerkiksi kilpailu; min? havaitsin ett? sit? k?sitettiin vaaraksi ja ett? taitava liikkeenjohtaja puijasi kilpailijansa hankkimalla itselleen monopolin. Kuviteltiin, ett? ainoastaan m??r?tty ihmispiiri oli ostokykyist? ja ett? t?m? ostajapiiri t?ytyi saada puolelleen ennen muita ostajia. Automobiilialallakin koetettiin my?hemmin muodostaa rengasta n.s. Selden-patentin turvin juuri siin? tarkoituksessa, ett? olisi saatu laillisesti mahdolliseksi m??r?t? hintoja ja rajoittaa tuotantoa. Tehtailijoilla oli sama nurinkurinen k?sitys kuin niin monella ammattiyhdistyksell?, ett? voitto lis??ntyy jos tehd??n v?hemm?n. T?m? luulo on minun luullakseni jo hyvin vanhentunut. Min? en voinut ymm?rt?? sit? silloin enk? yh? viel?k??n kykene k?sitt?m??n, ettei olisi tilaa jokaiselle, joka tekee ty?ns? kunnollisesti. Se aika, joka k?ytet??n kamppailuun kilpailijoita vastaan, on hukkaanheitetty?. Aina on kylliksi v?ke?, joka on valmis ja kykenev? ostamaan, kun sille vain tarjotaan sopivia tavaroita oikeaan hintaan -- ja t?m? koskee mieskohtaista palvelusta samoin kuin tavaraa.

Mutta n?it? miettiess?ni en suinkaan ollut toimettomana. Me rakensimme nelisilinterist? moottoria ja paria suurta kilpa-ajoautoa. Minulla oli runsaasti aikaa, sill? min? oli aina liikkeess?ni kiinni. Luulenpa, ettei kukaan voi j?tt?? liikett?ns?. Sit? pit?? ajatella p?iv?ll? ja uneksia siit? y?ll?. On tosin sangen hyv? suunnitella ty?ns? konttoritunneilla, aloittaa se aamulla ja lopettaa illalla ja olla sit? sitten ajattelematta ennenkuin vasta seuraavana p?iv?n?. Se k?y hyvin laatuun, jos aikoo koko ik?ns? kulkea toisten johdossa, olla toisten palveluksessa, mutta se ei k?y, jos on jonkun yrityksen johtaja tai p??llikk?. Ruumiillisen ty?n tekij? voi ty?skennell? vain m??r?tunnit, muutoin h?n on pian kulunut. Jos h?n aikoo aina pysy? ruumiillisen ty?n tekij?n?, tulee h?nen unohtaa ty?ns? kun h?yrypilli soi, mutta jos h?n tahtoo p??st? eteenp?in ja tulla joksikin muuksi, niin on h?yrypilli h?nelle vain merkki ruveta ajattelemaan p?iv?n ty?t? n?hd?kseen, eik? sit? olisi voitu suorittaa paremmin.

Se mies, jolla on suurin ajatus- ja ty?kyky, voi olla varma menestyksest?. En tied? tokko se mies, joka aina tekee ty?t?, ei koskaan hellit? liikett?ns?, on ehdottomasti p??tt?nyt p??st? ja senvuoksi p??see eteenp?in, tokko h?n lienee onnellisempi kuin se, joka pit?? m??r?tyt konttoritunnit sek? aivojensa ett? k?siens? ty?lle. Mutta ei olekaan v?ltt?m?t?nt? ratkaista sit? kysymyst?. Kymmenen hevosvoiman kone ei ved? yht? v?kev?sti kuin kahdenkymmenen, ja se mies, joka j?rjest?? konttoriaikoja aivoilleen, v?hent?? hevosvoimaansa. Jos h?n tyytyy vain vet?m??n sit? kuormaa, mik? h?nell? jo on, niin se on h?nen asiansa -- mutta h?n ei saa valittaa, ett? toinen mies, joka ponnistaa voimiansa, kykenee vet?m??n suurempaa kuormaa. Lepo ja ty? eiv?t anna samoja tuloksia. Jos mies haluaa ja saa lepoa, ei h?nell? ole syyt? valittaa. Mutta h?n ei voi yhdenaikaisesti nauttia levosta ja ty?ns? tuloksista.

Ne liike-el?m?n tiedot, jotka saavutin t?n? vuonna -- ja joka vuosi olen oppinut yh? enemm?n, ilman ett? minun on tarvinnut muutella ensimm?isi? p??telmi?ni -- voidaan lausua lyhyesti n?in:

IV luku.

TODELLINEN LIIKETOIMINTA ALKAA.

Pieness? pajassani Park Placen varrella n:ossa 81 oli minulla hyv? tilaisuus valmistaa uusi automalli. Vaikka olisi ollut mahdollistakin perustaa juuri minun mieleiseni yhti?, jossa ty?n hyv? suoritus ja ostajien etu olivat johtavina aatteina, oli selv??, etten silloisia valmistusmenetelmi? k?ytt?en olisi voinut valmistaa hyv?? moottorivaunua halpaan hintaan.

Jokainen tiet??, ett? on aina helpompi tehd? joku esine paremmin uudella yrityksell?. En ymm?rr?, mikseiv?t tehtailijat voi tunnustaa t?t? todeksi -- ellei asia ole niin, ett? heill? on niin kiire myym??n, ett? heill? ei ole aikaa kunnollisiin valmisteluihin. Tilauksesta-teko tukkuteollisuuden asemesta on luullakseni vanhaa totuttua tapaa, entisen k?sity?kauden perua. Kysyk?? sadalta ihmiselt?, kuinka he tahtovat kapineen tehdyksi, ja kahdeksankymment? vastaa, etteiv?t sit? tied?, vaan j?tt?v?t sen teid?n valtaanne. Viisitoista arvelee t?ytyv?ns? sanoa jotakin, ja j?lelle j?? viisi, joilla tosiaan on oma ajatuksensa. Nuo yhdeks?nkymment?viisi muodostavat jokaisen tuotteen suuren ostajakunnan, ja ne viisi, jotka kernaasti haluaisivat jotakin erikoista, eiv?t ehk? kykene maksamaan erikoisteoksen hintaa. Jos heill? on riitt?v?sti varaa, voivat he saada ty?n tehdyksi, mutta he muodostavat poikkeuksellisen ja pienen ostajapiirin. Noista 95 prosentista haluaa ehk? 10 tai 15 maksaa laatuhintoja. Muista ostavat useat ajatellen yksinomaan hintaa ja laatuun katsomatta. Mutta heid?n lukum??r?ns? v?henee p?iv? p?iv?lt?. Ostajat oppivat yh? paremmin, miten heid?n on ostettava. Enemmist? tulee kiinnitt?m??n huomiota laatuun, saadakseen rahastaan mahdollisimman kunnollista. Jos siis voi saada selville, mik? parhaiten hy?dytt?? noita yhdeks??kymment?viitt? prosenttia, ja valmistaa paraslaatuista tavaraa halvimpaan hintaan, tulee kysynt? olemaan niin suuri, ett? sit? melkein voi sanoa yleismaailmalliseksi.

T?m? ei ole "standardisointia". Sen sanan k?ytt?minen johtaa meit? helposti harhaan, sill? se sis?lt?? jossakin m??rin muotojen ja menetelm?in kiteytymist? ja p??tyy tavallisesti siihen, ett? tehtailija valitsee ensimm?isen kapineen, mit? h?n voi valmistaa helpoimmin ja myyd? suurimmalla voitolla. Yleis?? ei ajatella laatua eik? hintaa m??r?tess?. Standardisoinnissa enimm?kseen ajatellaan suuremman voiton saantimahdollisuutta. Niist? s??st?ist?, jotka ovat v?ltt?m?tt?mi?, jos tehd??n vain yht? esinett?, voi tehtailija odottaa yh? suurempaa voittoa. H?nen menekkins? suurenee my?skin -- h?n voi k?ytett?viss??n olevilla varoilla tuottaa enemm?n -- ja ennenkuin h?n aavistaakaan, ovat markkinat tulvillaan tavaraa, joka ei mene kaupaksi. Mutta n?m? tavarat saataisiin myydyksi, jos tehtailija tyytyisi halvempaan hintaan. Ostokyky? on aina olemassa -- mutta se ei aina vastaa hinnanalennukseen. Jos jotakin tavaraa on myyty liian korkeaan hintaan ja hinta sen j?lkeen, ostohalun lakkaamisen vuoksi, ?kki? alennetaan, voi seurauksena olla suuri pettymys. Mik? onkin hyvin luonnollista. Yleis? asettuu odottavalle kannalle. Se luulee, ett? t?m? hinnanalennus on viel? puijausta, ja j?? odottamaan lopullista alennusta. Juuri n?in tapahtui vuonna 1921. Jos sit?vastoin s??st?t heti siirret??n hintoihin ja yleisesti tiedet??n t?m?n kuuluvan tehtailijan liiketapoihin, niin osoittaa yleis? luottamustaan ostamalla. Luotetaan siihen, ett? h?n antaa s??llisen vastikkeen. Standardisointi voi siis olla huonoa liiketointa, ellei siin? noudateta hintapolitiikkaa, joka pyrkii alinomaiseen myyntihintojen alentamiseen, ja hinnat t?ytyy alentaa valmistustalouden paranemisen vuoksi eik? siit? syyst?, ett? yleis? kysynt??ns? v?hent?m?ll? osoittaa olevansa tyytym?t?n hintoihin. Yleis?? on aina pidett?v? ihmetyksess?, kuinka sen on mahdollista saada rahallaan niin paljon. Meid?n myyntitilastomme todistaa t?m?n t?ydellisesti.

Standardisointi, sellaisena kuin min? sen sanan ymm?rr?n, ei sis?ll? keskittymist? parhaiten kaupaksik?yv?n tavaran valmistamiseen. Se sis?lt??, ett? ensin harkitaan y?t? ja p?iv??, mieluimmin vuosikausia, mik? parhaiten hy?dytt?? yleis??, ja sitten mietit??n, miten se on teht?v?. Lopulliset valmistustavat tulevat sitten itsest??n. Jos me siis siirr?mme valmistuksen voitonhimon perustalta yleisen hy?dyn pohjalle, olemme saaneet todellisen liiketoimen, jossa voitto on niin suuri kuin saatamme toivoa.

Kaikki t?m? tuntuu minusta itsest??n selv?lt?. Se on loogillinen perusta jokaiselle liikkeelle, joka haluaa palvella yhteiskunnan 95 prosenttia. Se on loogillinen menetelm?, jonka mukaan yhteiskunta voi palvella itse?ns?. En voi k?sitt??, miksei kaikkia liikkeit? hoideta t?lt? perustalta. Eih?n siihen tarvita muuta kuin ett? luovutaan tottumuksesta tavoittaa l?hint? dollaria ik??nkuin se olisi ainoa dollari maailmassa. T?m? tottumus alkaakin jo olla jossakin m??rin h?vi?m?ss?. Kaikki maan suurimmat erikoisliikkeet noudattavat jo hinnan yhten?isyytt?. Ainoa askel, joka viel? tarvitaan, on ett? luovutaan pyyt?m?st? kaikkea, mit? liike voisi tuottaa, ja sen sijaan ryhdyt??n noudattamaan tervett? j?rke?, s.o. sovittamaan hintoja tuotantokustannusten mukaan ja sit? my?ten alentamaan niit?. Jos tuotteen rakenne on kyllin perinpohjaisesti tutkittu, niin muutokset saattavat tapahtua hyvin hiljoilleen, sill? niit? on tarkoin harkittava. Mutta muutokset valmistusmenetelmiss? tulevat sit?vastoin sangen nopeasti ja ihan luonnollisesti. Se on ollut meid?n kokemuksemme kaikessa, mihin olemme ryhtyneet. Kuinka luonnollisesti ne ovat syntyneet, selit?n tuonnempana. Nyt haluan korostaa, ett? on mahdotonta aikaansaada tuotetta, jonka valmistamiseen voi keskitty?, ellei ole sit? todella perinpohjin ennakolta tutkinut. Ja se ei olekaan vain yhden iltap?iv?n ty?.

T?llaisia ajatuksia muodostui mieless?ni tuona kokeilujen vuonna. Suurin osa n?ist? kokeiluista oli kohdistettu kilpa-ajoauton rakentamiseen. Siihen aikaan oli se ajatus yleinen, ett? ensiluokkaisen auton tuli olla kilpa-ajokone. Min? en koskaan ole paljoa uskonut kilpailuihin, mutta tehtailijoilla oli se polkupy?r?aatteiden mukainen k?sitys, ett? kilpa-ajossa saatu voitto valaisisi yleis?? jonkin auton ansioista -- vaikka minusta tuskin mik??n koe voi olla niin v?h?n valaiseva kuin tuo.

Mutta kun muut tekiv?t niin, niin t?ytyi minunkin.

Vuonna 1903 rakensin, yhdess? Tom Cooperin kanssa, kaksi nopeusautoa. Ne olivat aivan samanlaiset, mutta toiselle annoimme nimeksi "999" ja toiselle "Nuoli". Jos kerran automobiili tulisi tunnetuksi nopeutensa nojalla, niin tekisin min? koneen, joka voisi tehd? itsens? tunnetuksi kaikkialla, miss? nopeudesta jotakin ymm?rrettiin. Niin tapahtui. Autot varustettiin nelj?ll? jykev?ll? silinterill?, jotka kehittiv?t 80 hevosvoimaa, jollaisesta siihen aikaan ei kukaan ollut kuullut puhuttavankaan. N?iden silinterien jytin? jo riitti ottamaan ihmisen hengilt?. Kummassakin autossa oli vain yksi istumapaikka. Yksi ihmishenki riitti autoa kohti. Min? k?vin niill? koeajolla ja Cooper samaten. Me panimme p??lle t?yden vauhdin. En osaa kuvata sit? tunnelmaa, mutta luulen ett? kulku Niagaran putousten yli olisi tuntunut viattomalta huvittelulta sen ajomatkan j?lkeen. Emme kumpainenkaan, ei Cooper enemp?? kuin min?k??n, uskaltaneet ottaa vastuullemme k?ytt?? "999":?? kilpa-ajossa. Silloin sanoi Cooper tuntevansa miehen, jonka mielest? mik??n ei kulkenut kyllin nopeasti. Me s?hk?timme h?nelle. H?n oli ammattipy?r?ilij?, nimelt??n Barney Oldfield. H?n ei ollut koskaan ennen ajanut moottorivaunua, mutta halusi kernaasti koettaa. H?n selitti haluavansa koettaa kerran mit? hyv?ns?.

Meni vain viikko opettaessamme h?nt? ajamaan. Mies ei tiennyt, mit? pelko on. Ainoa, mik? h?nen oli opittava, oli hirvi?n ohjaaminen. Nykyajan nopeimpien autojen ohjaaminen on leikintekoa t?m?n auton pitelyyn verraten. Silloin ei oltu viel? ajateltu ohjauspy?r??. Siihen saakka rakentamiani autoja ohjattiin viputangolla. T?h?n vaunuun min? sovitin kahden k?den k?ytett?v?n vivun, sill? vaadittiin v?kev?n miehen koko voima pit?m??n vaunua oikeassa suunnassa. Kilpailu tapahtui 3 mailin radalla. Me ajoimme vaunullamme kuin sokealla hevosella ja annoimme arvelut muiden asiaksi. Kilpa-ajoratoja ei siihen aikaan oltu varustettu tieteellisesti rakennetuilla valleilla, eik? kukaan tiennyt kuinka suuren vauhdin joku moottori saattoi antaa. Oldfield ymm?rsi paremmin kuin kukaan muu, mit? tienk??nteet merkitsiv?t, ja h?n sanoi hilpe?sti minun pannessani moottoria k?yntiin:

"T?m? sotavaunu vie kukaties minulta hengen, mutta j?lkeenp?in sanotaan ainakin, ett? min? ajoin kuin piru itse, kun se kiid?tt?? minut nurin niskoin vallin yli."

Ja h?n ajoi todellakin niinkuin -- no niin, niinkuin h?n itse sanoi. H?n ei uskaltanut katsahtaa sivulle. H?n ei hiljent?nyt k??nteiss?. H?n antoi vain menn?, ja perill? h?n oli puolta mailia ennen seuraavaa miest?!

"999" t?ytti tarkoituksensa ja todisti, ett? min? osasin rakentaa nopeakulkuisen auton. Viikkoa j?lkeen kilpa-ajon min? perustin Ford-yhti?n. Min? olin varapuheenjohtaja, piirustaja, ty?mestari, p??llysmies ja toimitusjohtaja. P??oma oli satatuhatta dollaria, joista min? omistin 25 1/2 prosenttia. K?teisesti maksettiin kaikkiaan noin 28 tuhatta dollaria, ainoa k?teismaksu muuten, mik? yhti?n p??omaan milloinkaan on suoritettu yli omien voittos??st?jen. Huolimatta aikaisemmista kokemuksistani luulin mahdolliseksi aloittaa yhti?t?, jossa minulla ei ollut osake-enemmist??. Pian huomasin kuitenkin v?ltt?m?tt?m?ksi hankkia ratkaisevan m??r?ysvallan, ja yhti?ss? ansaitsemillani rahoilla lis?sin v?hitellen osakem??r?ni 5872 prosenttiin. Uudet kalustot ja koko yhti?n hoito on aina kustannettu liikkeen tuloilla. Vuonna 1919 osti poikani Edsell j?ljell? olevan osakep??oman, koska muutamat osakkeenomistajat eiv?t hyv?ksyneet minun politiikkaani. N?ist? osakkeista h?n maksoi 12,500 dollaria 100 dollarista eli kaiken kaikkiaan 75 miljoonaa.

Min? olin p??asiallisesti kokeillut painon pienent?mist?. Liikapaino on jokaiselle itsekulkevalle ajopelille turmioksi. On yleens? sangen monta hullua k?sityst? painosta. Merkillist? on huomata, kun sit? tulee ajatelleeksi, kuinka jotkut nurinkuriset nimitykset ovat tulleet yleisesti k?yt?nt??n. "Painava"-sanaa k?ytet??n esim. ihmisen ajatuksista! Mit? se tarkoittaa? Eih?n kukaan tahdo kernaasti olla lihava ja raskas ruumiiltaankaan -- kuinka sitten aivoiltaan! Jostakin hassusta syyst? on jouduttu sekoittamaan voimaa ja painoa toistensa kanssa. Ensimm?iset ja k?mpel?t valmistustavat olivat ep?ilem?tt? aiheuttaneet osaltaan t?t? k?sitteiden sekaannusta. Vanhat rattaat painoivat niin paljon, ett? koko rakenne heikkeni. Kuljettaakseen muutaman sadan naulan ihmispainoa New Yorkista Chicagoon rakentavat rautatiet junia, jotka painavat monta sataa tonnia, ja seuraus on, ett? suurellisesti tuhlaillaan ep?lukuisia miljoonia tarpeettoman voiman muodossa. Kun on kysymys h?yryll?k?yv?st? k??nt?aurasta, on paino kukaties suotavaa, mutta ei muutoin, eik? sill? ole mink??nlaista tekemist? voiman kanssa. Jos mies todella on "painava", niin h?n mahdollisesti on typer? ja itserakas. Kauneimmat esineet maailmassa ovat ne, jotka ovat vapautetut kaikesta liikapainosta. Sill? ihmisell?, joka maailmassa jotakin toimittaa, on kevyt, voimakas ja vilkas ?ly. Voima ei milloinkaan ole painoa eik? painavuutta -- ei ihmisiss? eik? esineiss?. Kun joku ehdottaa minulle, ett? enent?isin koneitteni painoa tai lis?isin jonkun osan, alan heti ajatella, eik? painoa mill??n voisi v?hent?? ja jotakin osaa tarpeettomana poistaa. Se auto, jonka min? piirsin, oli kevyempi kuin mik??n muualla tehty ja olisi tullut viel? kevyemm?ksi, jos minulla olisi ollut enemm?n kokemusta. Sittemmin hankin sellaisia aineksia, jotka tekiv?t painon v?hent?misen mahdolliseksi.

Ensimm?isen? toimivuotenamme rakensimme A-mallia ja m?imme koneiston 800 dollarista, ottaen vaunukorista 100 dollaria lis??. T?ss? mallissa oli kaksisylinterinen vastakkaismoottori, joka kehitti 8 hv. Siin? oli ketjusiirto, 180 cm pitk? py?r?nalus -- jota arveltiin liian pitk?ksi -- ja 20 litran vetoinen poltto?ljys?ili?. Me teimme ja m?imme 1,708 autoa tuona ensi vuonna. Me olimme siis heti tulleet kosketuksiin yleis?n kanssa, ja p??pyrkimyksemme olikin tarjota t?lle yleis?lle sellainen autotyyppi, joka suurelle enemmist?lle oli k?yt?nn?llinen.

Ensimm?isess? ilmoituksessamme me sanoimme:

"Tarkoituksenamme on rakentaa ja tuoda kauppaan automobiili, joka on erikoisesti suunniteltu arkip?iv?iseen k?ytt??n ja kulutukseen -- liikematkoja, ammattitoimia ja perhett? varten; automobiili, jonka nopeus riitt?? tyydytt?m??n tavallista ihmist?, pyrkim?tt? lainkaan saavuttamaan hengenvaarallisia nopeusenn?tyksi?, jotka yleis?? niin huolestuttavat; kone, jonka vankkuutta, yksinkertaisuutta, turvallisuutta, kaikinpuolista mukavuutta ja -- mik? on t?rke? juttu -- perin huokeaa hintaa ihailee samassa m??r?ss? jokainen mies, nainen ja lapsi. Huokean hintansa vuoksi se vastaa monien tuhansien ostokyky?, joilla ei ole varaa maksaa niit? miltei satumaisia summia, joita useimmista koneista vaaditaan."

Seuraavia seikkoja me erityisesti korostimme.

Kelpo ainetta.

Yksinkertaista k?ytt?? -- useimmat sen ajan autot vaativat k?ytt?jilt??n melkoista taitoa.

Konetta.

Sytytyst? -- jota sy?tti kaksi sarjaa kuuden kuivan elementin pattereja.

Itsetoimivaa ?ljy?mist?.

Yksinkertaista ja mukavaa vaihteen hoitoa -- vaihde oli kiert?v?? tyyppi?.

Rakenteen taituruutta.

Ajon tuottamaan huviin emme vedonneet silloin emmek? koskaan j?lkeenp?ink??n. Ensimm?isen? asiana moottorivaunusta ilmoittaessamme me korostimme sen hy?dyllisyytt?:

"Olemme usein kuulleet mainittavan vanhaa sananpartta: 'Aika on rahaa' -- mutta kuinka harvat liikkeet ja ammattimiehet k?yt?nn?ss? n?ytt?v?tk??n uskovansa sen totuuteen?

"Ihmiset, jotka alituisesti valittavat ajan lyhyytt? ja harmittelevat, ett? viikossa on niin v?h?n p?ivi? -- miehet, joille jokainen hukkaan mennyt viisiminuuttinen tiet?? dollarin vahinkoa -- miehille, joille viiden minuutin menetys joskus merkitsee monen dollarin vahinkoa -- pysyv?t yh? riippuvaisina raitiovaunujen ja sen sellaisten, ajovehkeiden sattuman varassa olevasta, ep?mukavasta ja rajoitetusta kuljetuksesta, vaikka he sijoittamalla perin kohtuullisen summan oivallisen, tehoisan, nopeakulkuisen auton ostoon p??sisiv?t kerrassaan vapaiksi h?t?ilyst? ja ep?t?sm?llisyydest? ja saisivat ajoneuvon, jolla p??see mukavasti huristamaan min? hetken? hyv?ns?.

"Aina valmis, aina varma.

"Rakennettu s??st?m??n teille aikaa ja niinmuodoin rahaa.

"Rakennettu kuljettamaan teid?t minne hyv?ns? teid?n on ment?v? ja palauttamaan teid?t takaisin ajoissa.

"Rakennettu koroittamaan t?sm?llisyydenmainettanne; pit?m??n asiakkaanne hyv?ll? p??ll? ja oivalla ostamistuulella.

"Rakennettu liike- tai huviajoa varten -- aivan kuten itse mielitte.

"Rakennettu my?skin terveytt?nne silm?ll?pit?en -- ravistelematta ja heittelem?tt? kuljettamaan teid?t puoleksikin kelvollisia teit? pitkin virkist??ksenne aivojanne 'ulkoilman' suloisella herkulla ja keuhkojanne 'l??kkeiden l??kkeell?' -- terveellisell? hengityksell?.

"Omassa vallassanne on lis?ksi nopeudenkin m??r??minen. Jos haluatte, voitte maleksia verkalleen varjoisilla lehtokujilla, tahi voitte jalallanne painaa vipusinta siksi kunnes koko maisema h??m?tt?? harmaana silmiss?nne ja teid?n on j?nnitett?v? n?k??nne voidaksenne laskea ohikiit?v?t virstantolpat tienvierest?."

Mainitsen t?m?n ilmoitusn?ytteen osoittaakseni, ett? me alusta alkaen t?ht?simme yleishy?dyllisyyteen emmek? v?litt?neet v?h??k??n "urheiluvaunusta".

Kaikki k?vi kuin taika. Automme saavuttivat yleist? tunnustusta. Ne olivat lujia, yksinkertaisia ja hyvintehtyj?. Min? suunnittelin yht? ainoaa yleismallia, mutta minulla ei ollut viel? piirustus t?ysin selvill? eik? my?sk??n tarvittavia rahoja laitosta varten, joka olisi tehnyt niiden valmistamisen mahdolliseksi. Minulla ei ollut rahaa tutkiakseni, mik? aines olisi ollut keveint? ja parasta. Meid?n t?ytyi tyyty? siihen, mit? oli saatavissa; me hankimme parasta -- mutta meill? ei ollut mahdollisuuksia toimituttaa tieteellisi? ainestutkimuksia tai suorittaa niit? itse.

Minun yhti?kumppanini eiv?t katsoneet mahdolliseksi rajoittaa automobiilejamme yhteen ainoaan tyyppiin. Automobiilialalla seurattiin polkupy?r?teollisuuden vanhoja menetelmi? ja pidettiin v?ltt?m?tt?m?n? tuoda joka vuosi markkinoille uusi malli, niin eroava entisist? kuin mahdollista, jotta ostajat hylk?isiv?t vanhansa ja ostaisivat uuden. T?t? pidettiin hyv?n? liiketoimena. Se oli sama ajatus, joka saa naiset niin ahkerasti vaihtamaan hattuja ja pukujaan. On omituista, kuinka syv?lle juurtunut se ajatus on, ett? liiketoimi ei ole ostajan tarpeen tyydytt?mist? kerta kaikkiaan, vaan rahan ansaitsemista ensin yhdell? tavalla ja ostajan houkuttelemista sitten hankkimaan uutta ja toisenlaista. Minun aatteeni, jota viel? en ollut kyllin kyps? ilmi tuomaan, oli se, ett? kun oli p??tetty omaksua uusi malli, pit?isi jokaista muutettua ja parannettua osaa voida k?ytt?? my?skin vanhassa, jotenka t?m? ei milloinkaan tulisi vanhanaikaiseksi. Minun kunnianhimoni on rakentaa jokainen koneosa niin hyvin ja niin lujaksi, ett? ostajan ei koskaan tarvitse ajatella uuden auton hankkimista. Hyv?n koneen, olkoon mit? laatua tahansa, pit?isi kest?? yht? kauan kuin hyv?n kellon.

Toisena toimivuonna me hajoitimme voimiamme kolmeen tyyppiin, "B", "C" ja "F". Hinnat koroitettiin -- ja siit? johtuen me m?imme v?hemm?n autoja kuin edellisen? vuonna. Niit? meni vain 1,695 kpl. "B"-tyyppi oli ensimm?inen nelisilinterinen maantieauto, joka joutui markkinoille ja se kaipasi reklaamia. Kilpa-ajossa voittaminen tai enn?tyksen saavuttaminen oli siihen aikaan erinomainen reklaami. Min? panin "Nuolen", vanhan "999":n kaksoisveljen, kuntoon, ja viikkoa ennen New Yorkin automobiilin?yttely? ajoin sill? itse mailin matkan j??t? my?ten. En unohda milloinkaan tuota ajoa. J?? n?ytti tasaiselta ja hyv?lt?, mutta todellisuudessa siin? oli tuontuostakin halkeamia, ja min? tiesin niiden tekev?n paljon haittaa, kun olin saanut vauhdin korkeimmilleen. Mutta minulla ei ollut valinnan varaa, vaan panin vanhan "Nuolen" lent?m??n. Joka halkeaman kohdalla se hypp?si korkealle ilmaan. Tuskin tiesin, kuinka se j?lleen tuli alas. Kun en lent?nyt ilmassa, laskin luikua, mutta kuinka olikaan, onnistui minun pit?? oikea suunta ja saavutin enn?tyksen, joka tuli tunnetuksi kautta maailman! Nyt oli minulle "B"-tyyppi maissa, mutta hintojen korkeus oli yh? esteen?. Mik??n reklaami sin?ns? ei ajan mittaan voi tehd? tavarasta kaupaksik?yp??. Liiketoimi ei ole peli?, ja nyt tulemme asian ytimeen.

Meid?n pieni pajamme oli tullut aivan riitt?m?tt?m?ksi, ja vuonna 1906 otimme liikep??omaamme ulos niin paljon, ett? saatoimme rakentaa kolmikerroksisen tehtaan, joka ensimm?ist? kertaa antoi meille tehdasteollisuusmahdollisuuksia. Me aloimme itse valmistaa osan tarvittavista koneosista, vaikka edelleenkin tilasimme suurimman osan muilta tahoilta. Vuosina 1905 -- 1906 valmistimme vain kahta tyyppi?, nelisilinterist? 2,000 ja yksinkertaisempaa 1,000 dollarin autoa; molemmat olivat edellisen vuoden mallia -- ja myytyjen autojen lukum??r? aleni ja oli vain 1,599.

Toiset sanoivat t?m?n riippuvan siit?, ett? emme olleet tuoneet uusia malleja markkinoille, mutta itse uskoin vian olevan siin?, ett? meid?n automme olivat liian kalliita -- ne eiv?t vedonneet noihin ostajapiirin 95 prosenttiin. Hankittuani seuraavana vuonna itselleni osake-enemmist?n muutin menettely?. Vuosina 1906 ja 1907 lakkasimme tykk?n??n rakentamasta kalliita autoja ja rakensimme kolmea tyyppi? pika- ja maantievaunuja, joiden rakenteessa ja valmistustavassa ei ollut eroa, vaan ainoastaan ulkomuodossa. Mutta t?rkeint? oli, ett? halvin voitiin myyd? 600 dollarilla ja kallein maksoi ainoastaan 750, ja nyt vasta n?htiin, mit? hinta merkitsee. Me m?imme 8,423 autoa -- l?hes viisi kertaa niin paljon kuin edellisen? vuonna. Enn?tyksen saavutimme toukokuun 15 p:n? 1906, jolloin olimme kuutena p?iv?n? panneet kokoon 311 vaunua. Se nousi melkein tuotantokykymme rajojen yli. Ty?njohtajalla oli edess??n merkitsemisp?yt?, johon h?n veti liidulla viivan joka kerta kun uusi vaunu oli valmistunut ja j?tetty koeteltavaksi. P?yt? ei tahtonut riitt?? h?nen liidulleen. Mutta er??n? seuraavan kes?kuun p?iv?n? me panimme kokoon t?ydet sata vaunua.

Vuonna 1908 luovuimme onnistuneesta ohjelmastamme ja min? tein piirustukset suureen viidenkymmenen hevosvoiman autoon. Me jatkoimme my?skin pienempien autojen valmistamista, mutta paniikki vuoden 1907 liikemarkkinoilla ja harrastuksen kiinnitt?minen kalliimpaan, malliin v?hensiv?t j?lleen menekin 6,398:aan.

Nyt olimme kokeilleet viisi vuotta. Vaunumme alkoivat saada menekki? Euroopassa, ja automobiililiikkeeksi pidettiin meid?n liikett?mme eritt?in kukoistavana. Meill? oli runsaasti rahaa, ja me m?imme k?teisell? ja suoraan ostajalle. Meill? ei ollut mit??n suurehkoja velkoja ja me toimimme tulojemme mukaan. Min? olen aina pysytellyt varojeni rajoissa. Minulle ei ole koskaan k?ynyt tarpeelliseksi j?nnitt?? niit? liiaksi, koska kehityksen v?ltt?m?t?n meno on sellainen, ett? kun tarkkaavaisuus on kokonaan kohdistettu ty?h?n ja yleis?n hy?dytt?miseen, niin varoja virtaa paljon nopeammin kuin on keinoja niiden k?ytt?miseen.

Me olimme my?s hyvin tarkat edustajiemme valinnassa. Niit? oli sangen vaikea saada, sill? automobiilien kauppaa ei pidetty vakinaisena. Seh?n oli vain ylellisyystavaran myynti?. Valittuamme parhaat saatavissa olevat asiamiehet maksoimme heille paremman palkan kuin he muuten olisivat voineet ansaita. Alussa emme olleet maksaneet suuria summia palkkoina, mutta me kuljimme eteenp?in koettelemalla, ja kun olimme asiastamme varmat, noudatimme sit? menettely?, ett? maksoimme korkeimmat palkat, mutta vaadimme my?skin mahdollisimman parhaan palveluksen. Asiamiehillemme asettamamme vaatimukset olivat seuraavat:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet