Read Ebook: A House Divided Against Itself; vol. 3 of 3 by Oliphant Mrs Margaret

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1085 lines and 22862 words, and 22 pages

Mies heitt?ytyi pitk?kseen laiturille ja kurkoitti k?tt?ns? alas, mutta h?n ei ylt?nyt veteen, vaan ep?toivoisissa ponnistuksissaan repi sormensa verille lankkunauloihin. Mutta veneess?oleva nainen osasi k?siksi pojan pitkiin kiharoihin juuri kun t?m? oli vaipua toisen kerran upoksiin, ja sai h?net t?ten vedetyksi veneeseen.

-- Jumalan kiitos! H?n on pelastettu! -- huudahti nainen vilpitt?m?n iloisesti.

-- Antakaa h?net t?nne, ojentakaa h?net minulle! Jumala siunatkoon teit?, hyv? nainen! -- huusi is?, ojentaen k?sivartensa alas venett? kohti.

Samassa l?hestyi paikkaa varovaisesti ja varpaisillaan muuan merimiehen asuun puettu nuorehko mies, ik??nkuin pel?ten ilmituloa.

H?net n?hdess??n nainen h?tk?hti.

-- Poika on kuollut! -- huudahti h?n kovin levottomin katsein, jotka kuitenkin v?hemmin kohdistuivat h?nen pitelem??ns? hukkuneeseen lapseen kuin viimeksi saapuneeseen; t?m?kin puolestaan ilmaisi suurta h?t??nnyst?.

-- Kuollut! Kuollut! -- kirkui is?, temmaisten lapsen syliins?, ja syd?nt?s?rkev?sti voivotellen h?n l?hti juoksemaan pient? puutaloa kohti, joka siihen aikaan oli sataman vieress? parmaajan asuntona.

Merimies hypp?si alas veneeseen, joka rajusta liikkeest? keikahti kaatumaisilleen.

-- Jumala ja kaikki pyh?t enkelit olkoot kiitetyt, sin? olet pelastettu, Carl... Pelastettu! Pelastettu! -- hoki nainen sek? suurimman tuskan ett? rajattomimman riemun vallassa.

Vene ty?ntyi rannasta ja l?hti nopeaan kuin lintu liit?m??n yli hopeanhohtavien laineitten.

SOUTAJAT

Merimiehen soutamana ja naisen ohjaamana liukui vene yl?s lahtea, poikkesi oikealle ohi Blasieholmenin ja Skeppsholmenin sek? k??nsi sitten kokkansa etel?isi? vuoria kohti.

Oli jo kulunut runsas nelj?nnestunti siit? kun alus oli l?htenyt Nybron satamasta, mutta veneess?olijat eiv?t viel? olleet vaihtaneet kesken??n sanaakaan. Heid?n yhteisen? ajatuksenansa, joka ei ehtinyt antaa tilaa millek??n muulle, n?ytti olevan vain pyrki? pienell? aluksellaan etenem??n niin nopeasti kuin mahdollista. Nainen katsahti usein taakseen tuskaisin silm?yksin mitatakseen pitenev?? v?limatkaa, ja soutava mies jokaisella vedolla puoleksi nousi istuimeltaan, saadakseen soudulle suurempaa voimaa.

-- N?kyyk? ket??n? -- kysyi viimein soutaja l??h?tt?en.

-- Ei, ei, ei! -- vastasi nainen, kohottaen tavattoman kirkkaan katseensa taivasta kohti; -- souda, ole huoletta!... Ket??n ei n?y ... ei ket??n.

-- Lapsi-parka! -- huudahti soutaja lev?ten hetkisen airoillaan ja nojautuen veneen pohjalla lep??v?n tyt?n puoleen; -- pikku Julia-raukkani!

Nainenkin kumartui katsomaan pient? olentoa. Soutajan ja per?npit?j?n kasvot osuivat silloin yhteen ja kummankin k?sivarret kuroittausivat toisen kaulaan.

Seurasi hetkisen hiljaisuus, jonka j?lkeen vene taas l?hti kiit?m??n eteenp?in entist? nopeammallakin vauhdilla, jos mahdollista.

-- Kenen poika satamassa putosi mereen? -- kysyi soutaja, pyyhk?istess??n tovin kuluttua hike? otsaltaan.

-- H?n oli ... mutta etk? tuntenut miest?, joka otti pojan vastaan?

-- En.

-- Se oli kivalteri Kron.

-- H?nk??... Mit? h?n tahtoi?... Saattoiko h?n ehk? ep?ill?...?

-- Tuskin... H?nen poikansa se oli... Onneksi olin min? niin l?hell? veneineni, ett? enn?tin tarttua lapsiparkaan, joka muutoin olisi varmasti hukkunut.

-- H?n ei siis ollutkaan henget?n?

-- Ei, toivoakseni.

-- Mutta min? luulin kuulleeni...

-- Niin, min? huusin, ett? h?n oli kuollut, k??nt??kseni is?n huomion sinusta, kun tulit samassa... Onnellinen p??h?npisto!

-- Parasta olisi ollut j?tt?? poika oloilleen.

-- Mit? sanotkaan?... Sin?, joka aina olet ollut niin hyv? ja leppe? kaikille!

-- Jos poika olisi j??nyt mereen, hommailisi is? nyt parhaillaan naaraamisessa, sen sijaan, ett? h?n nyt ehk?... Miksi et pysynyt erossa?

-- Minulla ei ollut syd?nt? antaa lapsi-poloisen hukkua, -- v?itti Anna; -- sekin oli tulos sinun opetuksistasi. Eth?n nyt puhunekaan syd?mest??

-- Anna, kun syd?n on kurkussa, ei se tunne eroa hyv?n ja pahan v?lill?... Min? tunnen vanhastaan Kronin... Kenet h?n kerran on saanut n?kyviins?, sit? h?n ei hevill? hellit? kynsist??n.

-- Mutta kun on oma lapsi her?tett?v?n? henkiin, unohtuu kaikki muu mielest?... Tapaus oli ihan ihmeellinen onnen sattuma, sill? muutoin en olisi uskaltanut tulla laiturin viereen, ja Herra tiet??, miten olisinkaan saanut sinut veneeseen...

-- Tultuaan vakuutetuksi siit?, ett? lapsi el?? ja ettei mik??n vaara h?nt? uhkaa, alkaa h?n ajaa meit? takaa... Niin, niin, sen h?n tekee, sanoi mies, katsellen levottomana ymp?rilleen.

-- Ei, ei h?n l?hde per??mme, -- lohdutti Anna; -- eih?n h?n voi toimittaa perikatoon sit?, joka on pelastanut h?nen lapsensa... Voi! Se ihminen, joka olisi pelastanut minun lapseni, saisi sytytt?? tuleen maan ja taivaan, minun ottamattani askeltakaan sen est?miseksi!

Vene, joka taas liukui eteenp?in yht?mittaisen nopealla vauhdilla, oli jo ehtinyt niin kauas, ett? soutajalla oli Djurg?rdslandet vasemmalla ja Etel?-vuoret oikealla puolellaan. Kello saattoi olla yhdeks?n vaiheilla illalla, ja jota enemm?n y? l?heni, sit? purevammaksi k?vi pohjatuuli.

Soutajalla kuten per?npit?j?ll?kin kiersi veri kuumana ruumiin ja sielun ponnistuksista, joten he eiv?t v?litt?neet korvissaan vinkuvasta j??t?v?st? viimasta; mutta vene ei kuitenkaan n?ytt?nyt en?? etenev?n yht? kevyesti kuin t?h?n saakka, vaikka soutajan k?sivarret eiv?t viel? olleet menett?neet mit??n voimastaan ja joustavuudestaan.

Veden pinnalle tuntui nimitt?in muodostuvan ohut j??hile, ja joskaan se ei viel? suuresti haitannut aironvetoja, se kuitenkin jossain m??rin v?hensi soutajan ponnistusten tuloksia. Mutta mit? kauemmas he p??siv?t kaupungista ja virtapaikoista, sit? vahvemmaksi j??peite muodostui; ritisten yh? itsep?isemmin kokan ja airojen sit? s?rkiess?.

T?m?n esteen huomattuaan valtasi kummankin veneess?olijan tuska ja levottomuus. He katsahtivat toisiinsa pel?stynein?.

-- Sanoinhan, ett? lempo on vanha kelmi! -- huudahti soutaja; -- h?n asettaa minut nyt iljanteelle liukumaan ja toimittaa sitten ilmaan killumaan... Itse luontokin on liittoutunut meit? vastaan.

Soutaja nosti aironsa ja k?tki lannistuneena kasvot k?siins?.

-- Carl, -- virkkoi nainen teeskennellen levollisuutta, -- hoida sin? vain yht? airoa ... min? soudan toisella ... ponnistakaamme viel? puolen tuntia ... sitten olemme turvassa... Jos vaivumme ep?toivoon, olemme hukassa!

-- Niin, niin!... Hukassa, hukassa!

-- Ainoastaan pelkurille k?y hullusti! -- huudahti nainen p??tt?v?n rohkeasti, mik? ratkaisun hetken? yleens? on ominaista h?nen sukupuolelleen. -- Her??, Julia, katsomaan, mink?lainen raukka is?si on!

Tytt? aukaisi silm?ns? ja katseli unenhuumauksessa vuoroin toista, vuoroin toista.

-- Anna, etk? n?e, ett? meri j??tyy? -- valitti mies.

-- Niin, meri ... vaan ei toivo, -- vastasi nainen.

-- Min? tahdon soutaa, min? tahdon auttaa is?? soutamisessa, -- sanoi lapsi reippaasti.

-- Oikein, Julia! -- riemuitsi ?iti! -- kolmenkymmenenkuuden vanhan pit?isi toki h?vet? kuusivuotiaan edess?; mutta, -- lis?si h?n tavattoman pehme?ll? ??nell?, -- etk? huomaa, rakkaani, ett? me, kun ankarasti ponnistelemme, p??semme saarelle ennenkuin j?? ehtii muodostua niin kovaksi, ettei sit? en?? voi s?rke? airoilla, joten sen, joka meit? ajaisikin takaa, on mahdoton saavuttaa meit?, sill? j?? vahvenee vahvenemistaan... ?l? siis syyt? luontoa!... P?invastoin on sinun sit? kiitt?minen, sill? juuri se t?ss? vain asettaa voittamattoman esteen meid?n ja takaa-ajajamme v?lille.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet