Read Ebook: Josua by Ebers Georg S Il J Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1213 lines and 56311 words, and 25 pages

pian ja nopeasti tuon teht?v?n. Tiell? k??ntyi h?n tosin monen puoleen ja kysyi kainosti vangittua puolisoansa, mutta kukaan ei voinut h?nelle antaa mit??n tietoa h?nest?. Mirjam sai Nun'ilta, Hosean is?lt?, tiet??, mit? h?nen j?lelle j?tt?m?ns?, vapautettu orjansa, Eliab, oli h?nelle kertonut, nimitt?in, ett? h?nen poikansa olisi valmis seuraamaan kansalaisiaan. Niinik??n sai h?n tiet??, ett? sairas Efraim oli saanut hoitoa odotetun teltassa.

Oliko poika kovin sairas tai mik? pid?tti muutoin h?nen enoansa Taniksessa? T?m? kysymys t?ytti h?nen syd?mens? uudella levottomuudella, mutta t?st? huolimatta antoi h?n harvinaisella toimeliaisuudella apua ja lohdutusta, miss? vain tarvittiin.

Vanhan Nunin syd?mellinen tervehdys oli h?nt? ilahduttanut, ja voimallisempaa, hyv?ntahtoisempaa, rakastettavampaa ukkoa ei voitu ajatellakaan.

Jo tuon arvokkaan p??n n?k? lumivalkeilla taajoilla kiharahiuksilla ja parralla ja nuo s??nn?llisist? kasvoista nuorenlaisesti loistavat kirkkaat silm?t tekiv?t h?nelle hyv??, ja kun h?n tulvaavalla, vilkkaalla, syd?nt? voittavalla tavalla ilmoitti iloansa h?nen n?kemisest??n, kun h?n painoi h?nt? rintaansa vasten ja suuteli h?nt? otsalle, sittenkuin h?n oli Nun'ille ilmoittanut, ett? h?n korkeimman nimess? oli kutsunut Hosean "Josuaksi" ja oli kehoittanut h?nt? palajamaan h?nen heimolaistensa luo johtamaan heid?n sotajoukkoansa, tuntui h?nest? ik??nkuin olisi h?n saanut palkkion kuolleesta is?st??n ja uudella voimalla antautui h?n raskaisiin velvollisuuksiin, mitk? h?nt? t??ll? kaikkialla odottivat.

Eik? ollutkaan v?h?inen asia tuolle ylev?lle neidolle yst?v?llisell? alttiudella uhrautua ihmisille, joiden raakuus ja villit tavat h?nt? innoittivat. Vaimot ottivat halulla vastaan h?nen apuansa, mutta miehet, jotka olivat kasvaneet voudin ruoskan alla, eiv?t osoittaneet mit??n tunteellisuutta. He olivat niin sis?llisesti kuin ulkonaisestikin villiytyneet, ja kun he saivat tiet??, kuka h?n oli, ja raa'oilla sanoilla nuhtelivat, h?nt?, ett? h?nen veljens? oli houkutellut heit? k?rsitt?v?st? tilasta sy?kseytym??n kaikkein kauheimpaan, kun Mirjam kuuli kirouksia ja sadatuksia ja n?ki, kuinka nuo mustat silm?t s?ken?iv?t katkeruudesta ruskeissa kasvoissa, joita ymp?r?iv?t kiharat ja typistetyt hiukset ja parta, tunsi h?n syd?men kouristuksia. Kuitenkin onnistui h?nen hillit? pelkoaan ja inhoaan ja sykkivin syd?min sek? odottaen pahinta kehoitti h?n niit?, jotka h?nest? olivat vastenmielisi? ja joita h?n vaimollisen heikkoutensa t?hden olisi paennut, heid?n is?ins? Jumalan ja h?nen lupauksensa turviin.

Nyt luuli h?n tiet?v?ns?, mit? tuo surullinen varoittava ??ni oli sykomorin alla ennustanut, ja nuoren kuolemalle vihityn ?idin vuoteen ??ress? kohotti h?n k?tens? ja syd?mens? taivasta kohti ja lupasi korkeimmalle tehd? kaikkia mit? h?n voi taistellakseen arkaa heikkouskoisuutta ja raakaa uppiniskaisuutta vastaan, mik? uhkasi sy?st? kansan suuriin vaaroihin. Korkein ja suurin oli sille luvannut ihanimman p??maalin eik? se tulisi petetyksik??n yksityisten hairaantuneen lyhytmielisyyden ja ynseyden vuoksi; mutta tuskin voi Jumalakaan vihastua niihin, jotka tyytyv?isin?, kunhan vain heid?n ruumiilleen suotiin mit? se halusi, olivat kuin luontokappaleet vastustamatta k?rsineet pilkkaa ja ly?ntej?. Kansanjoukko ei viel? tuntenut, ett? sen t?ytyi el?? sit? ymp?r?iv?n y?n l?pitse tullakseen kelvolliseksi siihen kirkkaasen p?iv??n, mik? sit? odotti.

Mirjamin antamat l??kkeet n?kyiv?t tekev?n sairaalle hyv?? ja uuden luottamuksen el?hdytt?m?n? j?tti profetissa teltan tavatakseen velji??n.

Leiriel?m? oli tuskin sanottavasti muuttunut ja h?n sai t??ll? taaskin n?hd? seikkoja, joista h?n h?mm?styi ja joiden t?hden h?n valitti tuoneensa tunteellisen Milcan mukanaan.

Kehnot henkil?t p?iv?ty?l?isten joukossa, jotka olivat n?pistelleet toisten kaluja ja karjaa, olivat joutuneet kiinni ja tulleet er??sen palmuun sidotuiksi, ja korpit, jotka seurasivat matkuetta eiv?tk? tiell? l?yt?neet runsasta ravintoa, lensiv?t nyt vaakkuen tuon pikaisesti laaditun mestauspaikan ymp?rill?.

Kukaan ei tiet?nyt, kuka t??ll? oli ollut tuomarina elikk? pannut tuomion t?yt?nt??n, mutta vallanpit?j?t, jotka olivat t?h?n nopeaan ty?h?n ottaneet osaa, havaitsivat sen oikeutetuksi ja iloitsivat siit?.

Nopein askelin ja poisk??nnetyin p?in veti Mirjam tuon vapisevan nuoren vaimon mukanaan pois ja j?tti h?nen sukulaiselleen Naheson'ille, ett? h?n veisi h?net kotiin. T?m? oli aivan ?skett?in eronnut miehest?, joka yhdess? h?nen kanssansa suvun ruhtinaana johti Judan poikia. Se oli sama Hur, joka paimenten etunen?ss? oli voittanut ensim?isen voiton egyptil?isi? vastaan ja iloisella ylpeydell? saattoi h?n neitoselle miehen ja nuorukaisen, h?nen poikansa ja pojanpoikansa. Molemmat olivat olleet egyptil?isten palveluksessa ja olleet Memphiksess? kultaseppin? ja metallivalureina faraon palveluksessa. Ensim?iselle oli h?nen taitonsa vuoksi annettu nimi Uri, mik? egyptin kielell? merkitsee suuri, ja t?m?n mestarin pojasta, Hurin pojan pojasta, Bezaleel'ista sanottiin, ett? h?n oli is??ns? etev?mpi suurissa lahjoissa, vaikka h?n tuskin oli pojanij?st? p??ssyt.

Oikeutetulla ylpeydell? katseli Hur poikaa ja pojanpoikaa; sill? vaikka molemmat olivatkin voittaneet arvoa egyptil?isten seassa, olivat he kuitenkin ilman vastav?it?st? seuranneet is?n sanansaattajia ja olivat hylj?nneet kaikki, miss? heid?n syd?mens? riippui ja mit? he Memphiksess? olivat ansainneet, sek? liittyneet poisvaeltavaan kansaan jakaakseen sen ep?tietoista onnea.

Mirjam tervehti tulokkaita l?mpim?sti, ja miehet, jotka seisoivat h?nen edess??n kolmen sukukunnan edustajina, tarjosivat kuvan, jota jokainen hyv?ntahtoinen ihminen mielell??n katseli.

Iso-is? oli viidenkymmenen ik?vuotensa lopulla, ja vaikka h?nen mustan kiilt?viss? hiuksissaan olikin paljon hopeisia karvoja, piti h?n kuitenkin itsens? suorana kuin nuori mies, ja h?nen laihoissa, ter?viss? kasvonpiirteiss??n ilmeni taipumaton lujuus, mik? teki k?sitett?v?ksi, ett? poika ja pojanpoika olivat niin pian taipuneet h?nen tahtonsa alaisiksi.

Urikin oli pulska mies ja Bezaleel nuorukainen, josta n?htiin, ett? h?n ahkerasti oli k?ytt?nyt yhdeks?ntoista ik?vuottansa ja seisoi jo vakavasti omilla jaloillaan. Sit?paitsi loisti h?nen taiteilijasilm?ns? hyvin omituisesta valosta ja sittenkuin h?n ja h?nen is?ns? olivat j?tt?neet Mirjamin hyv?sti k?yd?kseen tervehtim?ss? Kalebia, heid?n iso- ja kanta-is??ns?, toivotti h?n miehelle, joka luettiin h?nen veljeins? uskollisimpain yst?v?in joukkoon, syd?mest??n onnea, ett? h?nen jalolla suvullaan oli sellaisia pylv?it?.

Nyt tarttui Hur h?nen k?teens? ja huusi kiitollisesta mielest? vuotavalla l?mm?ll?, mik? muutoin oli vierasta t?lle hillitt?m?n paimensukukunnan ankaralle ja k?skev?lle p??miehelle:

"Niin niin, he ovat pysyneet hyvin?, kunniallisina ja tottelevaisina. Jumala on heit? varjellut ja minulle t?m?n ilop?iv?n valmistanut. Sinun vallassasi on nyt tehd? se kaikkein kauniimmaksi juhlaksi Jo kauvan olet varmaankin huomannut, ett? minun silm?ni seuraavat sinua ja ett? sin? olet kallis syd?melleni. Ty?skennell? kansan hyv?ksi on korkeinta minusta miehen? ja sinusta vaimona, ja se on luja side. Mutta min? haluaisin, ett? tulisimme yhdistetyiksi viel?kin vahvemmalla siteell?, ja koska vanhempasi ovat menneet pois, enk? en?? voi l?hesty? Amramia morsiuslahjalla ostaakseni sinua h?nelt?, niin pyyd?n nyt sinua itselt?si, sin? jalo neito. Mutta ennenkuin vastaat minulle my?nt?v?sti tai kielt?v?sti, on sinun tiet?minen, ett? minun poikani ja pojanpoikani ovat valmiit kunnioittamaan sinua huoneemme p??n? samoin kuin itse?nikin ja ett? sinun veljesi mielell??n sallivat minun kosijana l?hesty? sinua".

Mirjam oli h?mm?styksest? mykk?n? kuunnellut t?t? kosimista. H?n kunnioitti tuota miest?, joka niin hartaasti h?nt? halusi, hyvin paljon ja oli suosiollinen h?nelle. Huolimatta monista vuosistaan seisoi h?n t?ydess? miehuuden voimassaan ja jalossa arvokkaisuudessaan h?nen edess??n, ja tuo rukoileva katsanto h?nen muutoin niin k?skevist? ja itsetietoisesti katselevista silmist??n liikutti h?nen sieluansa.

Mutta neito odotti palavalla halulla er?st? toista ja sent?hden vastasi h?n h?nt? ainoastaan surullisella p??n pudistuksella.

Mutta tuo ik?mies, suvun p??llikk?, joka oli tottunut viem??n p??maaliinsa mit? h?n oli p??tt?nyt, ei kuitenkaan h?mm?stynyt t?st? myk?st? kiellosta, vaan pitkitti viel? hartaimmin kuin ennen: "?l? yhdess? silm?nr?p?yksess? h?vit? koko vuoden vaivaloisesti pid?tetty? kaipiota! Onko se minun vanhuuteni, mik? on sinulle vastenmielinen?"

Silloin pudisteli Mirjam toistamiseen kielt?v?isesti p??t?ns?, mutta Hur pitkitti:

"Ja juuri se oli se, jota pelk?sin, vaikka min? miehuuden voimassa olen monen nuoren vertainen. Mutta jos sin? saatat katsoa sivuun kosijan harmaista hiuksista, niin ehk?p? punnitset sanoja, joita h?n nyt sinulle lausuu. Sieluni uskollisuudesta ja alttiudesta en tahdo min? puhua. Minun ij?ll?ni ei kosi kukaan, jota ei syd?n v?kev?sti siihen vaadi. Mutta er?s toinenkin seikka n?kyy minulla olevan yht? suuresta arvosta. Huoneeseni sanoin min? tahtovani sinut vied?. Tuolla se on, ja se on vahva ja tilaa kyllin, mutta huomisesta on teltta oleva kotimme, leiri asuntonamme ja siell? on vilkas el?m?. Katsele vain noita onnettomia, jotka tuolla ovat palmuihin sidotut! Ei kukaan tuomari tutki syytettyjen asiaa, kansan valtavat himot ovat lakimme. Siell? ei ole kukaan turvattu, eip? edes henkens?k??n puolesta, ja kaikkein v?himmin vaimo, tuntekoon h?n itsens? kuinka v?kev?ksi tahansa, joka on tehnyt niiden asian, joita vastaan tuhannet napisevat, omaksi asiakseen. Sinun vanhempasi ovat kuolleet, sinun veljesi voisivat suojella sinua, mutta jos kansa panee k?tens? heid?n p??llens?, niin vet?v?t samat kivet sinua syvyyteen, joita my?ten sin? aivoit menn? virran ylitse."

"Ja sinut kanssani, jos min? olen vaimosi!" vastasi Mirjam ja nuo paksut silm?karvat vet??ntyiv?t kolkosti yhteen.

"Sen vaaran otan min? osalleni", vastasi Hur. "Jumalan k?dess? on kaikki meid?n onnemme, minun uskoni on yht? vahva kuin sinunkin ja takanani seisoo Judan sukukunta, joka seuraa minua ja Nahesonia niinkuin lauma seuraa paimenta. Vanha Nun ja efraimilaiset pit?v?t yht? meid?n kanssamme, olkoonpa sitten, ett? meid?n pahimmassa tapauksessa t?ytyisi. Jumalan tahdon j?lkeen h?vit? taikka uskollisessa liitossa, voimassa ja hyvinvoinnissa saisimme luvatussa maassa odottaa my?h?ist? loppua".

Silloin katseli h?nt? Mirjam lujasti ja pelvotta h?nen ankariin silmiins?, pani k?tens? h?nen k?sivarrelleen ja vastasi: "Ne olivat sanoja, arvolliset sille miehelle, jota min? suuresti kunnioitan lapsuudestani alkain ja joka on kasvattanut sellaisia poikia, mutta sinun vaimoksesi en voi tulla!"

"Sin? et voi!"

"En, herra, min? en voi!"

"Kova tuomio, mutta minun t?ytyy siihen tyyty?", lis?si toinen ja taivutti surullisesti p??t??n, mutta Mirjam huudahti:

"Ei, Hur, sinulla on oikeus kysy? kieltoni perustusta ja koska min? kunnioitan sinua, niin olen sinulle velkaa puhtaan totuuden. Toinen kansamme mies on mieless?ni. H?n kohtasi minua ensikerran, kun olin viel? lapsi. Niinkuin poikasi ja pojanpoikasi, on h?n mennyt egyptil?isten joukkoon. Mutta Jumalamme kutsumus ja h?nen is?ns? k?sky on h?nelle ilmoitettu niinkuin sinunkin omillesi. Ja jos h?n sit? tottelee niinkuin Uri ja Bezaleel ja h?n viel? halajaa minua omaksensa, silloin tahdon tulla h?nen vaimokseen, jos se Jumala sallii sen, jota min? palvelen ja joka minulle on osoittanut armon kuullakseni h?nen ??nt?ns?, mutta sinua olen aina kiitollisuudella muisteleva".

Neidon suuret silm?t olivat n?iss? sanoissa loistaneet kostealla valolla ja harmahtaneen kosijan ??ni vapisi, kun h?n ujosti ja pitk?veteisesti kysyi: "Ja jos nyt se mies, jota sin? odotat -- en kysy h?nen nime?ns? -- jos h?n nyt sulkee korvansa sille kutsumukselle, jolla h?n on kutsuttu, jos h?n kielt?ytyy ottamasta osaa kansamme ep?vakavaan kohtaloon?"

"Se ei koskaan ole tapahtuva!" keskeytti h?net Mirjam ja kylm? v?ristys virtaili sen ohessa h?nen suoniensa l?pi; mutta Hur huusi:

"Ei l?ydy mit??n, ei koskaan, eik? mit??n varmaa paitsi Jumalassa. Ja jos huolimatta hyv?st? uskostasi k?ykin toisin kuin sin? odotat, jos Herra kielt?? sinulta toivon, mik? sinussa on alkanut liikkua, ollessasi viel? ymm?rt?m?t?n lapsi?"

"Niin on h?n osoittava minulle oikean tien, mik? t?h?n asti on askeleitani johtanut".

"Hyv? siis", p??tti Hur, "turvaa h?neen ja jos valitsemasi mies on arvollinen sinulle ja tulee sinun herraksesi niin on sieluni iloitseva ilman kateutta, jos vain korkein seuraa liittoanne. Mutta jos Jumala p??tt?? toisin ja sin? haluat voimallista k?sivartta turvaksesi, niin olen min? t??ll?! -- Hurin teltta ja syd?n ovat aina auki sinulle."

Sitten k??ntyi h?n ymp?ri; mutta Mirjam katseli miettiv?sti h?nen per??ns? ja vanhan miehen ylev? p??llikk?vartalo oli viel? kauvan aikaa h?nelle n?kys?ll?.

Ajatuksissaan astui h?n vihdoin vierasyst?v?ns? huoneesen takaisin, mutta Taniksesta johtavan tien varrella seisahtui h?n ja katseli pohjaan p?in. P?ly oli laskeutunut maahan ja tiet? pitkin voitiin kauvaksi katsoa; mutta tuota ainoata, jonka piti tulla h?nen ja h?nen kansansa luo, ei n?kynyt. Surullisesti huoaten astui h?n kumartunein p?in eteenk?sin, mutta kauhistui ?kki?, kun h?nen veljens? Moseksen syv? ??ni huusi h?nt? vanhan sykomorin alta.

Kolmastoista Luku.

Aaronin ja Eleasarin tuliset puheet olivat osoittaneet tuota napisevata, uupunutta kansaa Jumalan voimaan ja lupauksiin. Joka h?iritsem?tt? ojentaa j?seni??n ja lep?? hyvin, jota juoma ja ruoka on vahvistanut, h?ness? kohoaa vaipunut luottamus uudelleen. Vapautetut p?iv?l?iset muistutettiin raskaasta palveluksestaan ja alentavista iskuista, joita he olivat v?ltt?neet, ja heid?n t?ytyi tunnustaa sit? Jumalan sallimukseksi, ettei farao ajanut heit? takaa. El?hdyttiv?tp? heid?n uskallustaan nuo runsaat lahjatkin, joita tuo valloitettu varastohuone aina tarjosi, ja p?iv?ty?l?iset ja spitaaliset -- sill? n?it? viimeksi mainituita oli my?skin monta seurannut mukana ja lep?siv?t leirin ulkopuolella -- lyhyesti sanottuna kaikki, joiden elatuksesta farao oli pit?nyt huolta, n?kiv?t itsens? pitemm?ksi ajaksi h?d?st? ja puutteesta turvatuiksi. Kuitenkaan ei puuttunut nytk??n tyytym?tt?mi? ja siell? ja t??ll? kysyttiin, tiet?m?tt? kuka sen oli alkanut, eik?h?n olisi ollut viisaampaa k??nty? takaisin ja turvautua faraon armoon. Mutta joka nosti t?m?n kysymyksen, teki sen salaisesti ja sai usein osakseen jyrkki?, jopa uhkaavia vastauksiakin.

Mirjam oli kohdannut veljens? ja oli ottanut osaa niihin raskaisiin murheisiin, mitk? t?yttiv?t heid?t. Kuinka oli kansan uskallus voinut niin pian vaipua lyhyen vaelluksen aikana er?maan tuulessa! Kuinka k?rsim?tt?m?ksi, kuinka heikkouskoiseksi ja uppiniskaiseksi oli se osoittautunut ensim?isess? kovassa kohtalossa, mihink? se oli joutunut, kuinka hillitsem?tt?m?sti se oli noudattanut raakoja viettej??n! Kun tiell? v?h?? ennen auringon nousua oli kutsuttu rukoukseen, olivat muutamat k??ntyneet p?iv?n t?hden puoleen, joka nousi id?ss?; toiset olivat tuoneet esiin v?h?isen ep?jumalan kuvan, jonka he olivat mukaansa ottaneet ja toiset taaskin katsoneet Niili-akasian puoleen tien ohella, mik? monessa Egyptin maakunnassa pidettiin pyh?n? puuna. Mit? tiesiv?tk??n he Jumalasta, joka oli k?skenyt heit? heitt?m??n niin paljon taaksensa ja kantamaan niin raskaita kuormia? Monet olivat viel? ep?r?ivi? ja kuitenkaan eiv?t he viel? olleet katsoneet mit??n vakavampaa vaaraa kasvoihin, sill? Moseksella oli ollut aikomus vied? kansaansa Succothista Philisteaan johtavalla tiell? suoraan luvattuun maahan Palestiinaan; mutta kansan k?yt?s pakotti h?nt? luopumaan t?st? aikeesta ja ajattelemaan toista.

Saavuttaakseen suurta, Afrikaa ja Aasiaa yhdist?v?? tiet? oli v?ltt?m?t?nt? kulkea niemekkeen yli, mik? pikemmin eroitti kuin yhdisti molemmat maanosat, sill? se oli paraiten suojeltu sis??ntunkeilijoilta ja sulki osaksi luonnollisilla ja osaksi taiteellisilla esteill? tien jokaiselta pakolaiselta. Sen maalla aaltoili rivi syvi? j?rvi? ja miss? ne eiv?t est?neet vaeltajan kulkua, kohosi vahvoja linnoituksia, joissa oli sotakuntoisia egyptil?isi? joukkoja vartiostona.

Chetam eli, niinkuin heprealaiset kutsuivat, Etham oli t?m?n linnoitusketjun nimitys ja muutamassa tunnissa saattoi Succothista l?htev? vaeltaja saapua l?himp??n ja vahvimpaan linnaan.

Kun kansa, Jumalansa nimess?, innostuneena ja valmiina pahimpaan, oli pudistanut kahleet p??lt??n ja riemuiten hy?k?nnyt uutta vapautta ja luvattua maata kohti, olivat Moses ja h?nen kansansa useimmat vanhimmat luulleet, ett? se kuni vuorivirta, joka s?rkee sulut ja tokeet, murtaisi ja h?vitt?isi kaikki, mik? sen tielle uskaltaisi asettua. N?ill? innostuneilla joukoilla jotka rohkealla eteenp?in tunkeutumisellaan voittaisivat korkeimman maalin, mutta arkamaisella per?ytymisell??n tuottaisivat itselleen kuoleman ja turmion, olivat he aikoneet menn? Ethamlinjan linnoitusten ik??nkuin risukasojen poikki. Mutta nyt, kun lyhytaikaiset vaivat ja k?rsimykset olivat tukahduttaneet tulen heid?n sieluissaan, nyt, kun mihink? vain katsottiin, l?ytyi kaksi v?linpit?m?t?int? ja viisi tyytym?t?int? eli h?t??ntynytt? ihmist? yhden ilosta rohvaistuneen rinnalla, olisi Ethamlinjan hy?kk?ys maksanut verivirtoja ja sit?paitsi pannut kaiken t?h?n saakka saavutetun vaaraan.

Pithomin varastohuoneen v?h?isen vartioston voittaminen oli tapahtunut niin suosiollisissa suhteissa, ettei sellaista en??n voitu odottaa, ja sen vuoksi oli alkuper?inen suunnitelma muutettava ja koetettava k?yd? linnoitusten ymp?ri. Koillisen sijasta piti kansan nyt k??nty? etel??n.

Mutta ennenkuin t?m? p??t?s tuli t?yt?nt??n, tahtoi Moses muutamien uskollisten miesten kanssa katsahtaa tuota uutta tiet? ja tarkastaa, oliko se suurelle vaeltavalle kansalle k?yt?v?.

Amminadabin huoneen ulkopuolella olevan sykomorin alla keskusteltiin kaikesta t?st? ja Mirjam seurasi keskustelua mykk?n? todistajana.

Miesten neuvottelussa tuli vaimon vaijeta, vaikka tuo vaimo olikin Mirjam, mutta vaikeaksi k?vi h?nelle pysy? levollisena, kun p??tettiin luopua p??t?ksest? hy?k?t? linnoituksia vastaan, vaikkapa sodantaitava Hoseakin, jonka Jumala oli valinnut miekakseen, olisi palajanut kotiin. "Mit? hy?dytt?? parhainkaan sotap??llikk?, kun puuttuu sotajoukko, joka h?nt? tottelee?" oli Naheson, Amminadabin poika huutanut ja toiset olivat samaa mielt? kuin h?nkin.

Kun kokous vihdoin hajaantui, otti Moses veljellisell? syd?mellisyydell? j??hyv?iset sisareltaan. Mirjam tiesi, ett? h?n oli aikeessa sy?kseyty? uusiin vaaroihin, ja kainolla tavalla, joka aina oli omituista h?nelle, puhutellessaan tuota hengen ja ruumiin puolesta ylev?mp?? velje?ns?, ilmaisi h?n huoliansa. Silloin katsahti h?n yst?v?llisesti moitteella h?nen silmiins? ja osoitti oikealla k?dell? taivasta; mutta Mirjam ymm?rsi h?nen, suuteli kiitollisella l?mm?ll?, h?nen k?tt?ns? ja sanoi:

"Sin? seisot korkeimman varjeluksessa enk? min? pelk?? en??n."

Silloin painoi h?n huulensa h?nen otsalleen, pyysi h?nelt? taulua, kirjoitti siihen muutaman sanan, heitti sen onteloon sykomorin runkoon ja sanoi: "Hosealle, ei Josualle, Nunin pojalle, kun h?n tulee minun poissaollessani. Herralla on suuria mieless??n h?nen kanssaan, h?nen opittuaan korkeampaa h?nelt? odottamaan, kuin maan mahtavilta".

Sitten erosi h?n h?nest?; mutta Aaron, joka vanhimpana oli h?nen sukunsa p??, j?i h?nen luokseen ja ilmoitti h?nelle arvokkaan miehen h?nt? kosivan; mutta Mirjam vastasi kalpeana: "Min? tied?n sen."

Silloin katsahti h?n kummastellen h?nen kasvoihinsa ja pitkitti varoittavalla vakavuudella: "Kuinka valinnetkaan, on hyv?, kun ajattelet t?t? yht?: syd?mesi kuuluu sinun jumalallesi ja kansallesi, ja miehen, jota sin? seuraat, t?ytyy olla valmis, niinkuin sin? itsekin, palvelemaan molempia; sill? kaksi pit?? yhdeksi tulla avioliitossa ja ellei toisen korkein tarkoitus ole sama kuin toisenkin, niin pysyv?t he kahtena loppuun saakka. Aistinten ??ni, mik? heid?t vei yhteen, tulee pian vaikenemaan ja mik? sitten on j?lell?, on eripuraisuus."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet