Read Ebook: Josua by Ebers Georg S Il J Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1213 lines and 56311 words, and 25 pages

Silloin katsahti h?n kummastellen h?nen kasvoihinsa ja pitkitti varoittavalla vakavuudella: "Kuinka valinnetkaan, on hyv?, kun ajattelet t?t? yht?: syd?mesi kuuluu sinun jumalallesi ja kansallesi, ja miehen, jota sin? seuraat, t?ytyy olla valmis, niinkuin sin? itsekin, palvelemaan molempia; sill? kaksi pit?? yhdeksi tulla avioliitossa ja ellei toisen korkein tarkoitus ole sama kuin toisenkin, niin pysyv?t he kahtena loppuun saakka. Aistinten ??ni, mik? heid?t vei yhteen, tulee pian vaikenemaan ja mik? sitten on j?lell?, on eripuraisuus."

Sitten poistui h?n ja Mirjamkin valmistelihe j?tt?m??n muut; sill? kenties h?nt? kaivattiin noin v?h?? ennen l?ht?? huoneessa, miss? h?n nautti vierasyst?vyytt?, mutta uusi tapaus pid?tti h?nt? sykomorin alla ik??nkuin kahleilla ja siteill?.

Mit? v?litti h?n s?rkyvien kalujen kokoomisesta ja ruumiillisten asiain huolesta, kun oli kysymys sellaisista, jotka t?yttiv?t koko h?nen sieluansa! Nuo muut huolet soveltuivat Eliseballe, Nahesonin vaimolle, kullekin em?nn?itsij?lle ja uskolliselle orjalle. T?ss? oli kysymyksess? korkeammat asiat -- asiat jotka koskivat h?nen kansansa onnea ja onnettomuutta.

Vanhimpiin olivat toisetkin etev?t miehet kansasta liittyneet sykomorin alla; mutta Hur oli jo Moseksen kanssa poistunut.

Nyt tuli Uri, ensinmainitun poika, vanhan puun alle. H?n, metallity?ntekij?, joka ?sken oli tullut kotiin Egyptist?, oli Memphiksess? puhunut sellaisten kanssa, jotka olivat l?hell? korkeata porttia, ja kuullut, ett? kuningas olisi valmis poistamaan heprealaisilta suuret kuormat ja antamaan heille uusia suosion osotuksia, jos vain Moses tahtoisi tehd? sen Jumalan, jota h?n palveli, suosiolliseksi kuninkaalle ja saada kansan palajamaan, sittenkuin se er?maassa oli uhrannut, ja sen vuoksi olisi viisasta l?hett?? l?hettil?it? Tanikseen ja viel? kerran ruveta keskusteluihin korkean portin kanssa.

N?it? ehdotuksia, joista metallity?ntekij? ei ollut viel? rohjennut puhua is?lleen, oli h?n hyv?ss? tarkoituksessa esitt?nyt kokoontuneille vanhimmille; h?n toivoi kuitenkin, ett? niiden hyv?ksyminen tulisi s??st?m??n kansalta paljon vaikeuksia. Mutta tuskin oli h?n ehtinyt lopettaa selv?n ja vakuuttavan puheensa, ennenkuin vanha Nun, Hosean is?, joka tuskalla t?h?n asti oli voinut malttaa mielens? puhkesi puhumaan.

Ukon muutoin niin iloiset kasvot hehkuivat vihasta ja niiden tulinen puna erosi harvinaisella vavalla taajoista, valkeista kiharoista, jotka niit? ymp?r?iv?t. Muutamia hetki? sitten oli h?n kuullut Moseksen suurella p??tt?v?isyydell? ja perusteellisilla syill? kumoavan samallaiset ehdotukset ja nyt, kun h?n kuuli niit? uudelleen esitelt?v?n ja huomasi monta suostumuksen merkki? kokoontuneitten joukossa, n?ki h?n koko tuon suuren yrityksen vaarassa, jonka menestykseksi h?n oli enimmin uhrannut.

Se oli tuolle vilkkaalle ukolle liian paljon ja s?ihkyvin silmin ja uhkaillen korotetulla nyrkill? lausui h?n:

"Mit? puhetta t?m? on?! Pit?isik? meid?n taaskin koota yhteen sen ny?rin p??t, jonka Herra meid?n Jumalamme itse on katkaissut poikki? Kehoitatko sin? niit? uudelleen sitomaan yhteen helpolla solmulla, mik? niin kauvan pit??, kuin horjuvan, heikon luonne, joka kaksikymment? kertaa on sy?nyt sanansa meille ja Mosekselle? Tahdotko sin? vied? meid?t h?kkiin takaisin, josta kaikkivaltijas ihmeen kautta on meid?t vapauttanut? Kohteleisimmeko Herraamme Jumalaamme niinkuin huonoa velallista ja pit?isimmek? meille tarjottua v??r?? kultasormusta parempana, kuin tuota kuninkaallista aarretta, jonka h?n meille lupaa? Oi, sin?, joka tulet egyptil?isten luota -- min? tahtoisin..."

T?ss? kohotti kiivas ukko vihastuneena nyrkki?ns?, mutta ennenkuin h?n lausui uhkauksensa mik? h?nen huulillaan liikkui, laski h?n k?sivartensa, sill? Gabriel, Sebulonin suvun vanhin, oli h?nelle huutanut:

"Ajattele omaa poikaasi, joka viel? t?n?in viihtyy kansan vihollisten joukossa!"

T?m? sana oli sattunut; mutta ainoasti silm?nr?p?ykseksi h?iritsi se tulisen vanhuksen iloista itsetietoisuutta ja niiden ??nien seassa, jotka ilmoittivat tyytym?tt?myytt?ns? kostonhimoisen Gabrielin esiintymisen johdosta ja niiden harvojen ??nien, jotka yhtyiv?t sebulonilaiseen, huusi h?n: "Juuri sen vuoksi, ett? minun on ehk? alttiiksi antaminen ei ainoastaan kymmenentuhatta kynt?mittaa maata, mink? j?tin j?lkeeni, vaan viel? kelpo poikani, ollakseni kuuliainen korkeimmalle, on minulla oikeus t?ss? puhua!"

Sen ohessa nousi h?nen rintansa syvist? henk?yksist? ja h?nen taajain valkeain silm?karvojensa suojelemat silm?t katselivat nyt lempe?mm?sti Hurin poikaa, joka oli k?ynyt kalpeaksi h?nen kiivaasta puheestaan, ja h?n pitkitti: "T?m? on hyv?, is?lleen kuuliainen poika ja on samoin t?ytynyt paljon alttiiksi antaa j?tt?ess??n nuo paljon kiitetyt ty?pajat ja oman huoneensa Memphiksess?, eik? korkeimman siunaus ole h?nelt? puuttuva. Mutta juuri sen t?hden, ett? h?n t?h?n saakka on noudattanut k?sky?, ei h?nen pid? pyyt?? h?vitt??, mit? me korkeimman avulla olemme alkaneet. Mutta sinulle Gabriel, sanon min?, ettei minun poikani viihdy vihollisten seassa, vaan kutsumukselleni kuuliaisena on h?n tuleva luoksemme niinkuin Uri, Hurin esikoinenkin. Varmaankin pid?tt?? h?nt? joku pakottava syy, jota Hosean tarvitsee yht? v?h?n h?vet? kuin minunkaan, h?nen is?ns?. Min? tunnen h?nen ja luotan sent?hden h?neen ja joka odottaa h?nelt? toista, h?net on poikani k?yt?s ennemmin taikka my?hemmin tekev? valhettelijaksi."

T?ss? h?n vaikeni pyyhki?kseen valkeat hiukset hehkuvalta otsaltaan ja kun ei kukaan h?nt? vastustanut, k??ntyi h?n j?lleen metallity?ntekij?n puoleen ja pitkitti syd?mellisell? yst?vyydell?: "Mik? minua harmitti, Uri, ei ollut sinun aikomuksesi. Se on hyv?; mutta is?imme Jumalan suuruutta ja kunniaa olet sin? mitannut egyptil?isten ep?jumalain mittakaavan mukaan, jotka kuolevat ja nousevat yl?s ja jotka, niinkuin Aaron tuonnoin sanoi, esitt?v?t ainoastaan v?h?isen osan siit?, joka on kaikessa ja vaikuttaa ja ulottuu yli kaiken. Siksikuin Moses opetti minulle parempaa uskoin min?, ett? Jumalan palvelus olisi naudan, lampaan ja hanhen uhraamista kuten egyptil?iset. Mutta jos sinun silm?si, kuten minulle tapahtui Moseksen kautta, avaantuvat sille, joka maailmaa hallitsee ja on tehnyt meid?t kansaksensa, niin k?y sinulle, niinkuin minulle ja meille kaikille ja pian kyll? pojallenikin, ett? omassa rinnassa syttyy uhrituli, mik? ei koskaan sammu ja joka kuluttaa kaiken rakkauden ja uskollisuuden, uskon ja kunnioituksen, mik? ei h?nelle ele kelvollista. Palvelijansa, Moseksen kautta, lupasi Jumala meille suurinta: pelastuksen orjuudesta ja ett? me vapaina herroina saisimme hallita ja vallita omalla pohjallamme, meid?n ja lastemme omistamassa ihanassa maassa! Me vaellamme h?nen lahjaansa kohti ja joka tahtoo pid?tt?? meit? t?ll? tiell?, joka tahtoo meit? palajamaan ja matelemaan takaisin siihen verkkoon, jonka vaskisilmukat me mursimme, h?n neuvoo kansaansa juoksemaan, niinkuin lampaat, takaisin siihen tuleen, josta he ovat pelastuneet! Min? en vihastu sinuun, sill? sinun kasvosi ilmaisevat, ett?s tunnustat, kuinka kauheasti sin? erehdyt, mutta teid?n tulee t?ss? kaikkien tiet??: Moseksen oinasta suusta olen min? muutama tunti sitten kuullut, ett? se, joka neuvoo palajamaan ja sopimaan egyptil?isten kanssa, sit? tahtoo h?n syytt?? Jehovan, meid?n Jumalamme ylenkatsojaksi ja kansansa turmelijaksi ja pahimmaksi viholliseksi."

Silloin oli metallity?ntekij? mennyt ukon luokse, oli ojentanut h?nelle k?tt? ja syv?sti vakuutettuna h?nen varoituksiensa oikeudesta huutanut: "Ei mit??n keskustelua, ei mit??n sopimusta egyptil?isten kanssa. Sinulle, Nun, olen min? kiitollinen, ett?s olet avannut silm?ni. Minullekin koituu hetki, jolloin sin? tai joku toinen, joka seisoo h?nt? l?hemp?n? kuin min?, opettaa minua t?ydellisesti k?sitt?m??n sinun Jumalaasi, joka my?skin on minun."

Niin poistui h?n ukon kanssa joka laski k?sivartensa h?nen hartioilleen, mutta Mirjam oli heng?ht?m?tt? kuullut Urin viimeist? anomusta ja kun t?m? lausui toivonsa oppiakseen t?ydellisesti tuntemaan kansansa Jumalaa, olivat Mirjamin silm?t loistaneet haaveksivasta innostuksesta. H?n tunsi, ett? korkeimman suuruus t?ytti h?nen sielunsa ja ett? h?nell? oli puheen taito jakaa toisellekin sit? tietoa, mik? h?nell? itsell??nkin oli. Mutta tapa vaati h?nen vaikenemaan t?ll?kin kertaa. Se suretti h?nen syd?nt??n ja kun h?n j?lleen meni kansajoukon keskelle ja oli tullut vakuutetuksi ettei Hosea viel?k??n ollut saapunut, meni h?n, h?m?r?n alkaessa, kotiin ja astui toisten luo katolle.

Siell? ei n?kynyt kukaan h?nt? kaivanneen, ei edes tuo raskasmielinen Milca-parkakaan ja h?n tunsi itsens? ??rett?m?sti yksin?iseksi t?ss? huoneessa.

Jospa Hosea toki tulisi, jos h?n kuitenkin l?yt?isi vahvan rinnan turvakseen, jos t?m? vieraanaolo samassa kodissa, t?m? hy?dyt?n el?m? katon alla, jota h?nen t?ytyi kutsua omakseen, vaikkei h?n koskaan tuntenut itse?ns? oikein perehtyneeksi siell?, toki loppuisi!

Moses ja Aaron olivat niinik??n poistuneet ja ottaneet Hurin pojanpojan mukaansa, mutta kukaan ei ollut h?nt?, joka vain hengitti ja eli kansan ja sen menestyksen hyv?ksi, katsonut arvolliseksi uskoa h?nelle, mihink? heid?n vaelluksensa suuntasi ja mit? se tarkoitti.

Miksi oli se Jumala, jolle h?n oli koko sieluina ja olemuksensa omistanut, tehnyt h?nen vaimoksi, vaan antanut h?nelle miehen hengen ja sielun?

Ik??nkuin tehd?kseen koetuksen, eik? noista hyvist? ihmisist?, joihin h?n kuului, kukaan h?nt? rakastaisi, odotti h?n, ett? joku h?nt? ymp?r?ivist? suurista ja pienist? puhuttelisi h?nt?, mutta Eleasarin lapset tungeskelivat isovanhempain ymp?rille eik? h?n koskaan ollut ymm?rt?nyt vet?? pienokaisia puoleensa Eliseba johti orjia, jotka kokosivat viimeisi? mukaanotettavia tavaroita. Milca istui kissa syliss??n ja katseli ulos avaruuteen ja vanhemmat pojat olivat menneet ulos. Ei kukaan h?nest? v?litt?nyt eik? puhutellut h?nt?.

Silloin tuli h?n kovin surulliseksi ja sittenkun h?n toisten kanssa oli ottanut osaa ehtooateriaan ja hillinnyt itse??n, ettei h?n synk?ll? mielell??n h?iritsisi lasten iloista intoa, jotka suurella mieltymyksell? odottivat vaellusta, ik?v?itsi h?n j?lleen ulos.

Syv?sti hunnutettuna meni h?n aivan yksin leiriin ja mit? h?n t??ll? n?ki ei ollut suinkaan omiaan poistamaan h?nelt? murheita, mitk? h?nt? painoivat. Siell? oli kovaa melua ja h?lin?? ja vaikka muutamin paikoin kaikuikin hurskaita lauluja riemuiten ja toivorikkaasti h?nt? vastaan, niin saatiin kuitenkin paljon enemm?n kuulla raakaa kiistaa ja kapinallisia puheita. Miss? h?n kuuli uhkauksia ja h?v?istyksi? suurta velje?ns? vastaan, kiiruhti h?n askeleitaan; mutta huolesta, mit? huomenna auringon nousun j?lkeen l?hd?ss? tapahtuisi, jos tyytym?tt?m?t saisivat vallan, ei h?n voinut vapautua.

H?n tiesi, ett? kansa oli pakotettu tunkeutumaan eteenp?in, mutta huoli faraon sotavoiman vuoksi ei sallinut h?nelle lepoa. Hosean sankarimuoto teki sen h?nelle ik??nkuin ruumiilliseksi. Ellei Herra itse asettunut noiden kurjain p?iv?l?isten ja paimenien riveihin, jotka h?nen sivullaan kiisteliv?t ja riiteliv?t, kuinka voisivat he vastustaa egyptil?isten sotaan tottuneita, hyvin varustettuja joukkoja?

H?n oli kuullut, ett? leirin kaikille puolille oli asetettu vahteja k?skyll?, vihollisen l?hestyess?, puhaltaa torveen tai ly?d? messinkilevyyn siksi kun miehet olivat saapuneet sinne, miss? varoittava huuto ensin oli kaikunut.

Sellaista kuullakseen oli h?n jo kauvan odottanut, mutta kuinka paljon suuremmalla j?nnityksell? olikaan h?n kuulustanut er??n erityisen ratsun kavionkopsetta, kaivatun sotilaan vakavia askeleita ja syv?? ??nt?!

H?nen t?htens? palasi h?n yh? j?lleen leirin pohjoisp??h?n takaisin, mik? kosketti Taniksesta tulevaa tiet? ja miss? nyt Moseksen k?skyst? parhaimpien taistelukuntoisten miesten teltat kohosivat. T??ll? oli h?n toivonut l?yt?v?ns? paljasta luottamusta; mutta kun h?n kuunteli aseellisten puheita, jotka taajoissa joukoissa ymp?r?iv?t vahtivalkeita, kuuli h?n, ett? Urin ehdotus oli heillekin ehtinyt. Useimmat olivat puolisoita ja isi?, heill? oli huone, maankappale, ammatti eli virka, ja vaikka moni viittasi korkeimman k?skyyn ja uuteen kauniisen kotiin, jonka Jumala oli heille luvannut, niin ei ollut kuitenkaan harvoja taipuvaisia palajamaan. Kuinka mielell??n olisi h?n astunutkaan n?iden sovaistuneitten keskelle ja kehoittanut heit? uudella uskolla ja luottamuksella seuraamaan Herran k?sky? ja velje?ns?! Mutta t?ss?kin t?ytyi h?nen vaijeta. Ainoasti kuunteleminen oli h?nelle sallittu ja h?n tunsi itsens? vahvemmin sinne vedetyksi, miss? h?n odotti kuulevansa kapinallisia sanoja ja neuvotteluja.

Salaper?inen vieh?tys oli t?ss? hirvitt?v?ss? mielenliikutuksessa ja kun moni valkea sammui, miehet laskeusivat levolle ja puheet vaikenivat, niin tuntui h?nest? ik??nkuin h?nelt? olisi riistetty jotakin, jota h?n toivoi.

Nyt k??ntyi h?n viimeisen kerran Taniksesta tulevalta tielt?; mutta siell? ei liikkunut kukaan paitsi edes ja takaisin astuvat vartijat.

Viel? ei h?n ollut ep?illyt Hosean tulemista, sill? olihan kutsumus, jonka h?n Herran nimess? oli h?nelle l?hett?nyt, saapunut h?nelle; mutta nyt, kun t?hdet ilmaisivat h?nelle puoliy?n kuluneeksi, johtui selv?sti h?nen mieleens?, kuinka monta vuotta Hosea oli el?nyt egyptil?isten seassa ja ett? h?n ehk? piti arvottomana miehelle seurata naisen kehoitusta, vaikka se olisi tehty korkeimman niiness?kin. H?n oli kylliksi saanut osakseen n?yryytyksi?, miksip? ei t?m?k??n kohtaisi h?nt??

Nelj?stoista Luku.

Kovin levottomana ja sellaisten ajatusten kiusaamana l?hestyi Mirjam vierasyst?v?ns? huonetta menn?kseen levolle, mutta juuri kun h?n astui kynnykselle, veti h?n jalkansa takaisin ja kuunteli viel? kerran pohjaanp?in.

Hosean t?ytyi sielt? tulla.

Mutta h?n ei kuullut muuta kuin vartijan askeleet ja Hurin ??nen, joka aseellisella joukolla kulki leirin l?pitse.

H?nk??n ei voinut pysy? huoneessa.

Y? oli lauhkea ja t?htikirkas, aika oli niinkuin luotu hiljaisia unelmia varten sykomorin alla. H?nen penkkins? tuon arvoisan puun alla oli tyhj? ja p?? kumarassa l?heni h?n tuota rakasta leposijaa, josta h?nen seuraavana p?iv?n? piti j?tt?? hyv?sti ainiaaksi. Mutta viel? ei h?n ollut saavuttanut l?heist? p??maalia, kun h?n p?? pystyss? j?i seisomaan ja painoi k?tens? nousevaa rintaa vasten. T?ll? kertaa oli kuulunut kavion kopsetta, h?n ei erehtynyt, ja pohjasta se tuli.

Pauhasivatko faraon vaunut esiin, leiriin hy?k?t?kseen? Pitik? h?nen huutaa, her?tt??kseen sotilaita? Tai oliko se ehk? h?n, jota h?n niin ik?v?ll? kaipasi? Niin, niin, niin! Se oli yksin?isen hevosen astuntaa ja uusi tulokas t?ytyi se olla; sill? melua syntyi teitt?in keskell?, koirat haukkuivat ja huutoja, puheita ja vastauksia tuli ratsastajan kanssa l?hemm?ksi ja l?hemm?ksi.

Se oli Hosea, h?n tiesi sen varmasti!

Ett? h?n ratsasti yksin y?ll? ja oli riist?nyt itsens? irti siteist?, jotka sitoivat h?net faraoon ja asetovereihin, oli merkki h?nen kuuliaisuudestaan! Rakkaus oli ter?st?nyt h?nen tahtonsa ja kiiruhtanut h?nen hevosensa juoksua ja kiitollisuus, jonka rakkaus voi osoittaa palkka, jonka se voi lahjoittaa, ei saanut h?nelt? kauvemmin pysy? pid?tettyn?. H?nen k?sivarsissaan olisi h?n onnellisena tunnustava, ett? h?n oli suuria hylj?nnyt, niitt??kseen ihanampaa ja suloisempaa! Mirjamista tuntui ik??nkuin y? vaikenisi kirkkaaksi p?iv?ksi kuullessaan, ett? tuo l?henev? ratsasti suoraan Amminadabin, h?nen vierasyst?v?ns? huoneelle. H?n tiesi nyt, ett? se oli h?nen kutsumustaan, jota h?n totteli, ett? h?n oli tullut tavatakseen h?nt?.

Ennenkuin omaa is??ns?, joka majaili h?nen sisarenpoikansa Ephraimin suuressa tyhj?ss? huoneessa, etsi Hosea Mirjamia tavatakseen.

Varmaankin olisi h?n mielell??n, niin nopeasti kuin hevonen jaksoi, rient?nyt h?nt? vastaan, mutta eih?n sopinut rivakkaasti ratsastaa leirin l?pitse. Oi, kuinka aika kului pitk?llisesti siksi kun h?n vihdoin n?ki ratsastajan, siksi kun h?n heitt?ysi maahan ja h?nen seuralaisensa viskasi hevosen ohjat kolmannelle, joka h?nt? seurasi.

Se oli Hosea, se eli h?n!

Mutta h?nen seuralaisensa -- h?n tunsi h?nen selv?sti ja h?mm?styi kovin -- h?nen seuralaisensa oli Hur, mies, joka muutamia tuntia sitten oli pyyt?nyt h?nt? vaimokseen.

Tuossa seisoivat molemmat, jotka h?nt? kosivat, aivan vierett?in t?htein valossa ja tulisoihtujen valaisemina, jotka paloivat rattaiden ja tavarain ??rell?, mitk? olivat valmiit huomisp?iv?n vaellusta varten.

Tuo korkeakasvuinen vanhempi heprealainen voitti nuoremman lujaj?ntereisen sotilaan pituudessa, ja laumain omistaja ei ollut v?hemmin suora kuin egyptil?inen sankarikaan. Molempain ??net sointuivat vakavilta ja miehuullisilta, mutta rakastetun ??ni tuntui h?nest? ytimekk??mm?lt? ja syvemm?lt?. Nyt olivat he tulleet h?nt? niin liki, ett? h?n voi k?sitt?? heid?n puhettaan.

Hur kertoi tulijalle, ett? Moses oli l?htenyt tiedustelu-retkelle ja Hosea lausui ik?v?ns? siit? syyst?, ett? h?n tahtoi keskustella h?nen kanssaan t?rkeist? seikoista.

Silloin olisi h?nen seuraavana aamuna l?hteminen kansan kanssa, huomautti Hur, sill? Moses aikoi yhty? heihin tiell?. Senj?lkeen osotti h?n Amminadabin huonetta, mik? oli syv?ss? pimeydess? ja miss? ei valoa n?kynyt sek? kehoitti Hoseaa viett?m??n lopun y?t? h?nen kattonsa alla, koska ei h?n tahtonut her?tt?? vanhaa is??ns? niin my?h?isen? hetken?.

Silloin huomasi Mirjam yst?v?ns? viipyv?n vastauksella ja t?hystelev?n naisten huonetta ja vierasyst?v?ns? kattoa, ja tiet?en, mit? h?n sielt? etsi, ei h?n voinut kauvemmin pid?tt?? syd?mens? halua, vaan esiintyi sykomorin varjosta tervehtien Hoseaa l?mpim?sti ja syd?mellisesti tervetulleeksi.

Ei voinut Hoseakaan salata syd?mens? iloa ja Hur seisoi noiden j?lleen yhdistyneitten vieress?, kun he ojensivat toisilleen k?tt??n ja tervehtiv?t toisiaan ensin vaijeten, mutta sitten l?mpimin sanoin:

"Tiesinh?n sinun tulevaksi!" huudahti neito ja Hosea vastasi iloisella liikutuksella:

"Sen voit helposti arvata, profetissa; sill? minua t?nne kutsuvien ??nien seassa oli sinunkin".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet