Read Ebook: De avonturen van Jan Kodde by Poldermans D A Dani L Adrianus Hardenberg W Willem Illustrator Rinke Jan Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1330 lines and 37743 words, and 27 pages

ENO JA SISARENPOIKA

Kertomus nuorille yst?villeni

Kirj.

FRANZ HOFFMANN

Suomennos Saksan kielest? .

K. E. Holm, Helsinki, 1874. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.

SIS?LLYS:

ENSIM?INEN LUKU.

Herra Vanderstraten.

Viimekuluneen vuosisadan loppupuolella seisoi ihanalla paikalla likell? Corentin-jokea, joka viheri?ill? aalloillaan huuhtoo Surinamin siunatuita vainioita, rikkaan Herra Vanderstraten'in hyvin varustettu uutis-asunto. Loivalla kunnaalla, laaksossa hajallaan olevien neekeri-m?kkien yli kohosi h?nen komea asunto-huoneensa, ymp?r?ittyn? puutarhalla, jossa oli kaikki, mit? kuumain maiden aurinko voipi kallis-arvoista tuottaa ja kekseli??n ihmisen ?ly hy?dyksens? k?ytt??. Varjoisat lehtimajat k?ynn?skasveista, t?ynn? lemuavia kukkia; konstikkaat suihkukaivot, joiden raikas vesi lievitti polttavan ilman-alan raukaisevaa kuumuutta; viile?t luolat, ulkon??st? p??tt?in luontaiset, vaan kuitenkin suurella taidolla hakkaamattomista kivist? rakennetut; isot h?kit rautalangasta, joissa Surinamin kaunis-sulkaiset linnut lent?? lekuttelivat, kiikkuivat silkkiny?rist? riippuvissa messinkirenkaissa taikka lehahtelivat r??kkyen oksalta oksalle, antaen komeain h?yheniens? loistaa auringon s?teiss?; kaikellaiset kukat ja pensaat -- ei mit??n puuttunut, joka taisi tehd? herra Vanderstratenin kartanon olopaikaksi, mist? tuskin tekisi mieli muuttaa pois paratiisinkaan iloon.

Kaksinkertainen tiilikivist? rakennettu asuinhuone n?ytti varsin oudolta t?ss? ymp?rist?ss?, joka loisti troopillisen luonnon kaikessa komeudessa. Kolmekymment? vuotta sitten oli, n?et, herra Vanderstraten, muutettuansa kolkosta kotimaastansa ja Amsterdamin rikkaasta kauppakaupungista Surinamin er?maille, sen rakennuttanut aivan sen huoneen mallin mukaan, jossa h?nen esivanhempansa monet vuosikymmenet olivat asuneet ja jossa h?n aina oli el?nyt onnellisena ja tyytyv?isen?. Siin? ei puuttunut korkeita savupiippuja, jotka kohosivat kirjavilla tiileill? peitetyn katon yli, eik? kamiineja huoneissa, vaikka niit? ei suinkaan viel? oltu k?ytetty eik? ne vastakaan olleet k?ytett?vi?. Sill? t?ss? ilman-alassa oli vaan pakko suojella itse?ns? ylen m??r?isen l?mpim?n vaikutuksista; tekol?mmint? ei milloinkaan tarvittu. Mutta oli miten oli -- herra Vanderstraten halusi jotain silmin-n?ht?v?? muistomerkki? kotimaastansa, ja asunto piti rakennettaman, niinkuin h?n tahtoi, eik? sellaiseksi, kuin se rakennusmestarin mielest? olisi ollut tarkoituksen-mukainen ja ilman-alaan sopiva. Huoneitten sis?-varustus todisti muuten omistajan suurta rikkautta; mielitekojensa tyydytt?miseksi saattoi h?n tuhlata tuhansia eik? h?nen raha-arkussaan kuitenkaan tuntunut suurta vajausta. Vanderstratenin laivat kantoivat h?nen laajojen tilustensa tuotteita Eurooppaan, lemuavia h?ysteit?, suuria kahvilla t?ytettyj? s?kkej?, arkkuja t?ynn? sokeria, summattomia tupakka- ja pumpuli-k??ryj?, ja toivat sielt? takaisin joukottain kulta- ja hopea-rahaa. Kaikki n?m? tuotteet kasvattivat monilukuiset orjat, joita h?nell? oli sadottain, otsansa hiess? hedelm?llisest? maasta eik? is?nn?n itse tarvinnut liikuttaa k?tt?ns? taikka olla sokerimyllyjen, kasvi-maitten ja orjain tarkastajana. Olihan rikkaalla herra Vanderstratenill? orjavouteja, ja ulkotoimitusten johdatuksen h?n heitti kirjanpit?jillens? ja asiamiehilleen Paramaribossa, jotka olivat velvolliset m??r?-aikoina tekem??n h?nelle tili? raha-tuloista ja niiden k?ytt?misest?. Vaan jopa t?m?kin pieni ty?nteko rasitti h?nt? liian paljon, ja kiihke?sti h?n sent?hden odotti sisarensa pojan tuloa Saksanmaalta; sill? h?n oli jo vuosi taikka toistakin vuotta sitten omak?tisesti h?nelle kirjoittanut. H?nen sisarensa oli, n?et, mennyt naimiseen er??n Saksalaisen kauppamiehen kanssa, ja oli nyt, miehens? kuoltua, jotenkin v?h?varainen. T?m? nuorukainen oli nyt kahdeksan- taikka yhdeks?ntoista vuoden vanha ja siis herra Vanderstratenin mielest? juuri sill? ij?ll?, ett? h?n paraiten taisi h?nt? mielt?ns? my?den taivuttaa. Herra Vanderstraten tarkoitti h?nen parastansa; sill? Emmerich Valdeck oli kerran tuleva kaiken h?nen omaisuutensa perilliseksi, ja enon el?ess? oli h?n pidett?v? aivan niinkuin oma lapsi, jos nimitt?in Emmerich saattaisi voittaa herra Vanderstratenin mielisuosiota, mik? rikkaan is?nn?n mielenlaadun suhteen, joka hallitsi talossansa kuin ruhtinas ik??n, ei ollut aivan helppo asia.

Er??n? p?iv?n? istui herra Vanderstraten pisanki-majan varjossa, johon vanilli-k?ynn?kset lemuavin kukkinensa suikertelivat, ja kiikkui nekosasti komeassa nojatuolissaan. H?nen oikealla ja vasemmalla puolellansa seisoi kaksi neekeri? mahdottoman suurilla viuhkoilla kirjavista linnun sulista, l?yhytteliv?t vuorotellen viile?t? ilmaa herrallensa ja karkoittivat pois lehdosta n?s?kk?it? hy?nteisi?, jotka n?yttiv?t mieliv?n verenhimoisilla hakaroillansa l?het? "Massan" hell?tuntoista ihoa. Herra Vanderstraten poltti pitk?ss? savupiipussa hienointa tupakkaa, jota h?nen viljavat tiluksensa olivat tuottaneet, ja katseli suurella mielihyv?ll? niit? kevyit? sinisi? savupilvi?, jotka t?yttiv?t ilman oivallisella lemullansa. Kepe?n leve?lierisen hatun h?n oli heitt?nyt syrj?lle ja h?nen paljaat jalkansa lep?siv?t neekerin helmassa, joka istui kyyryll?ns? maassa, ettei is?nn?n arat j?senet maahan koskisi. N?in istui herra Vanderstraten, riemuiten tyynell? mielell? rikkaudestaan, jonka moninaisissa nautinnoissa h?nen el?m?ns? kului suloisesti ja levollisesti.

Kun nyt aurinko v?hitellen rupesi maillensa menem??n, ilmaantui er??n valkean miehen leve? vartalo lehtimajan suussa; tulija kumarsi syv??n herra Vanderstraten'ille, loi pikimm?lt??n silm?ns? l?sn? oleviin orjiin, jotka miehen ilmautuessa n?ht?v?sti pelj?styiv?t ja rupesivat kahta vertaa ahkerammin l?yhytt?m??n sulkaviuhkoillaan. Sill? Nikolao, kartanon ylivouti, nyt ilmaantui herransa eteen ja antoi, niinkuin aina oli h?nen tapansa, kertomuksen p?iv?n tapahtumista.

Nikolao oli kookas, v?kev? mies, jonka paljas n?k? saattoi tuottaa h?nelle tarpeellista kunnioitusta. H?nen troopillisen auringon s?teist? p?ivettyneet kasvonsa, musta parta, joka huulilta ja poskilta valui alas rinnalle, tumman silm?n tyly vilkahdus, syv?, vahva, kumiseva ??ni eiv?t milloinkaan olleet vaikuttamatta orjistuneisiin neekeri raukkoihin. Vaan enemm?n kuin kaikki n?m? tuotti h?nelle kunnioitusta piiska letitetyist? h?r?n-nahan hihnoista, joka riippui voudin vy?ss? h?nen valtansa merkkin?. H?nen v?kev? k?tens? taisi t?t? asetta kunnon lailla viljell?, eik? ollut kartanossa monta neekeri?, jotka eiv?t olleet tulleet kipe?sti tuntemaan t?m?n k?sivarren ja t?m?n piiskan painoa. Nikolaota orjat pelk?siv?t enemm?n kuin ankarata is?nt??k??n, joka, vaikka kyll? alinomaa torui ja murisi, ei kuitenkaan saattanut tykk?n??n kielt?? hyv?ns?vyist? Hollantilaista luonnettansa, paitsi kun mustan lauman huolimattomuus h?nen omaa nekosuuttansa h?iritsi.

"No, mit? kuuluu, Nikolao?" kysyi herra Vanderstraten ja ojensi tyhj?ksi poltetun piipuu neekerille, joka pian uudestaan t?ytti sen tupakalla. "Joko kahvin korjuu on lopetettu? Ja oletteko jo koettaneet tuota uutta sokerikonetta, jonka paljolla rahalla tuotimme L?ttichist??"

"Kahvin sato on aivan hyv?," vastasi Nikolao. "Se on runsaampi kuin milloinkaan ennen, ja te voitte l?hett?? noin sata s?kki? enemm?n kahvia Eurooppaan kuin viime vuonna. Mutta koneelta ei tule mit??n valmista, eik? sill? ole yht?k??n askelta pitemm?lle p??sty. Raha on suoraan sanoen hukkaan menetetty. Te tied?tte, ett? aina olen teit? varoittanut. Ei ole noista uusista koneista. Mit?p? ne tuolla vanhassa maassa sokerimyllyist? ymm?rt?v?t? Sill? rahalla, joka on koneesen tuhlattu, olisitte voineet ostaa monta orjaa."

Herra Vanderstraten n?ytti v?h?n suuttuneelta. "Kone ei ole mihink??n vikap??," sanoi h?n jotenkin tuikeasti. "Sin?, Nikolao, et vaan ymm?rr? alottaa asiata oikeasta p??st?. Olkoon menneeksi -- min? hankin Amsterdamista koneniekan, ja h?n on asettava kalun hyv??n kuntoon."

"Maksaa vaan paljon rahaa, herra, ja on turhaa tuhlaamista sekin," vastasi vouti jotenkin ivallisesti. "Mutta te olette rikas, mit? se teit? vahingoittaa, jos heit?ttekin pari sataa tukaattia samaan juopaan, joka jo ennen on tuhansia niellyt."

"Katsotaan, varrotaan, Nikolao. Ole nyt puhumatta siit?! Mit? uutisia muuten kuuluu?" sanoi herra Vanderstraten v?h?n n?rk?styneen?.

"Herra Geldern on ilmoittanut, ett? h?nelt? viime y?n? on varastettu lihava sika ja ett? neekerimme Wamba on siit? varkaudesta luulon alaisena. Min? olen tutkistellut h?nen m?kkins? ja l?ysin sian teurastettuna lehtil?j?n alta h?nen pihansa nurkasta. P??tt?k?? itse, miten tuo konna rangaistaan ja mit? sialla tehd??n."

"Sika annetaan tietysti Geldern naapurillemme takaisin ja Wamba saa persoudestansa kaksikymment? piiskan ly?nti?," p??tti herra Vanderstraten. "Tahdonpa karkoittaa siit? heitti?st? varkauden himon."

"Viel?kin," lis?si Nikolao, kirjoitettuansa herransa k?skyn taululle, jonka h?n otti vy?st?ns?, "viel?kin minun t?ytyy ilmoittaa, ett? Juno ja Vesta riitaantuivat yhdest? lasihelmest?, ja ett? Vesta l?i Junoa vasten silmi?, niin ett? veri juoksi nen?st? ja hammas l?hti h?nen suustansa, vaikka helmi oli Junon oma."

"Voi sit? kirottua kansaa alinomaisella tappeluillaan," huudahti herra Vanderstraten suuttuneena. "Vesta saa kymmenen piiskan huimausta, ja Juno viisi, sen vuoksi ettei h?n ilmoittanut asiata, vaan rupesi tappeluun. Mit?s muuta?"

"Zeno on julistanut," puhui Nikolao viel?, "ett? h?n ly? p??n puhki silt?, joka kertaakaan en?? kutsuu h?net Zenoksi, eik? Gumaliksi, joka on h?nen oikea nimens?. Endymion kutsui h?net t?n??n Zenoksi, ja siit? he karkasivat toistensa kimppuun niinkuin pukit, ja Zeno, jos ei juuri musertanutkaan Endymionin kalloa, antoi h?nelle kuitenkin semmoisen kolauksen, ett? t?m? nyt makaa sairaana m?kiss??n. H?nen p??ns? on paisunut niin paksuksi kuin vesi meluuni."

"Zeno marssii kolmeksi p?iv?ksi koirankoppeliin vedelle ja leiv?lle, ja muuten tuolle nuorukaiselle ilmoitetaan, ett? h?n t?st?l?hin aina nimitet??n Zenoksi vaan. Se olkoon sanottu! Nimen olen min? h?nelle antanut, eik? tuo musta lurjus saa ruveta sit? nureksumaan, ellei tahdo oppia, milt? piiska tuntuu. Tuota roistov?ke?! N?kyyp? heiss?kin olevan ylpeytt?! Joko nyt olet puhunut suusi puhtaaksi, Nikolao?"

"Enp? viel?, hyv? herra. Herkules on horjahtanut sokerimyllyss? ja musertanut k?tens? telojen v?liin. Onneksi se vaan oli vasen k?si ja luut ovat ehe?t."

"Piiskatkaa h?net vereen asti," huudahti kimakalla ??nell? herra Vanderstraten, joka nyt todellakin vihastui. "Herkules on parhaimpia ja vahvimpia nuorukaisia; vast'ik??n annoin h?nelle palkinnon ja kuitenkin tuo koira, varmaankin tahallaan, tekee itsens? raajarikoksi, ettei h?nen tarvitsisi en?? olla myllyss?."

"Totta kaiketi, herra! Kaikki he mylly? kammovat ja tekev?t mieluummin ulkona ty?t? koko p?iv?n kuin siell? yhden tunnin. Mutta kun Herkules on parantunut, h?n kyll? j?lleen saattaa tehd? ty?t? myllyss?, ja min? olen pit?v? huolen siit?, ettei h?n en?? toista kertaa raajojansa muserra."

N?in sanoen orjavouti pudisti hihnapiiskaansa ja h?nen tuima katsantonsa todisti aivan selv?sti, ettei h?n suinkaan aikonut s??st?? onnettoman Herkuleen selk??, joka juuri t?t? nyky? k?rsi ??rett?mi? tuskia majassaan.

"Nyt toivon sinun viimeinkin lopettaneen onnettomat kertomuksesi," sanoi herra Vanderstraten, ja sytytti t?ytetyn piippunsa, jonka neekeri tarjosi h?nelle sytyttimen kanssa. "Miten! Eik? viel?k??n? Sano pois, ett? kerrankin p??set perille."

"Herra Vanderstraten," vastasi Nikolao, ja h?nen tumma silm?ns? paloi viel?kin tummemmin, "mit? minulla nyt on sanottavaa, sit? ei n?itten nuorukaisten tarvitse kuulla."

"Menk?? tiehenne," huusi herra l?sn? oleville orjille ja viittasi kiivaasti majan suuhun.

Mustat orjat katosivat heti, n?ht?v?sti iloisina siit?, ett? saivat l?hte? pois pelj?tyn voudin n?kyvist?, ja t?m? puhui hiljemm?ll? ??nell? kuin ennen: "herra, korjauttakaa pyssyt ja musketit ja pankaa j?rjestykseen kaikki, mit? ikin? puolustukseen tarvitaan. Vuoristossa on levottomuutta; min? pelk??n, ettei meid?n kauvan tarvitse odottaa Maron-neekerien tuloa."

Herra Vanderstraten tuskistui ja h?nen punaiset poskensa vaalenivat. "Mist? sin? tied?t?" kysyi h?n.

"Oikeastaan en tied? mit??n," vastasi Nikolao. "Yksityiset sanat, joita olen sattunut kuulemaan, ja muutamain orjain ynse? k?yt?s ovat her?tt?neet minussa arveluita, jotka pakoittavat minun antamaan teille, hyv? herra, varoituksen, ennenkuin on liian my?h??n. Kapinan henki uhkaa meit? aivan likelt?, ehk?p? jo liikkuu keskell?mmekin orjain riveiss?."

"Siihen ei ole syyn? mik??n muu kuin nuo pojat, jotka salaisesti hiipiv?t orjiemme majoihin antamaan heille opetusta lukemisessa, kirjoittamisessa ja uskon-opissa," huudahti herra Vanderstraten mielipahoissansa ja k?veli pitkin askelin edestakaisin majassa, eik? innossaan ajatellut, ettei h?nell? ollut edes tohveleita jalassa.

"Jospahan kerran saisin edes yhden noista hylki?ist? k?siini," lis?si h?n. "Mit?p? neekeri tarvitsee lukemista, kirjoittamista ja Jumalan tuntemista, kunhan nuo roistot vaan osaavat kahvia ja pumpulia istuttaa ja viljell?, niin siin? on heille jo kyllin ja yht?kyllin. Mutta jopa tulevat nuo kirotut, Jumala antakoon minulle anteeksi, nuo liehakoitsijat, ja l?rp?ttelev?t nuorukaisille vapaudesta ja tasa-arvosta ja yllytt?v?t heit? heid?n herrojansa vastaan; ja ennenkuin voit sit? ajatellakaan, rupee sotahuuto kaikumaan, kek?leit? heitet??n peltoihin ja huoneisin, leimuavat liekit tekev?t mielett?m?n kansan aivan hurjaksi; tulee sitten viel? Maron-neekereit? ja silloin -- voi sit? onnetonta maanviljelij??, joka ei ole ajoissa apua hankkinut. Anna sananviej?n nousta ratsaille, Nikolao, pid? huolta siit?, ett? h?n ottaa nopeimman hevosen tallista, ja l?het? h?net Paramariboon. Terveisi? komentajalle! L?hett?k??n h?n minulle joukon sotamiehi?, niin suuren kuin h?nelt? suinkin liikenee. Joudu, Nikolao! Maltahan toki v?h?sen! Toisen sananviej?n voit viel? l?hett?? Amsterdamin ja Vredensborgin linnoituksiin. Jota enemm?n sotamiehi?, sit? suurempi turvallisuus, sill? nuo Maron-neekeri koirat eiv?t tunne s??li? eik? armoa. Pid? orjat viel?kin kovemmassa kurissa, Nikolao! Ei kukaan heist? saa l?hte? kartanosta, ja joka y?n aikana sit? yritt??, ammutaan armahtamatta kuoliaaksi. Pid? my?s silm?ll? kanuunaveneet, jotka virran puolelta suojelevat kartanoamme. Katso, ett? hankitaan ruutia ja kuulia, ett'emme seiso suojattomina ja neuvottomina, kun nuo mustat perkeleet hy?kk??v?t alas vuorilta meid?n p??llemme kuin kuohuva virta. Pian, Nikolao, pian! Mit? siin? seisoa t?llistelet? Joka minuutti on kallis, jos Maron-neekereill? on paha mieless?. Malta, Nikolao! Pid? huolta siit?kin, ett? paalutus kunnaamme ymp?rill? tarkastetaan ja pannaan hyv??n kuntoon, jos tarvis tulee -- ja mene nyt tiehesi, mies, ?l?k? seiso, kuin jalkasi olisivat maahan kiinni kasvaneet. Noh, malta, Nikolao -- annahan minun puhua suuni puhtaaksi -- pid? tarkoin silm?ll? noita hiipivi? l?hetysmiehi?. Tahdon tulla kirotuksi, jos emme hirt? ensim?ist? poikaa, joka k?siimme saattuu, h??t??ksemme muilta halun tulla takaisin. No, mit?p? siin? viel?kin t?llistelet, Nikolao? Johan sinun nyt pit?isi olla pitk?n matkan p??ss?."

Nikolao mutisi muutamia ep?selvi? sanoja itsekseen ja l?hti kiireesti toimittamaan herra Vanderstratenin antamia monellaisia k?skyj?. Vaan t?m?, aivan uuvuksissa pitk?st? puheesta ja mielenliikutuksesta, vaipui v?syneen? nojatuoliinsa, pani k?det ristiin py?re?lle vatsallensa ja huokaili syv??n syd?mest?ns?: "jospa tuo kirottu nuorukainen kerran tulisi. En olisi h?nt? milloinkaan paremmin tarvinnut kuin t?ll? h?iri?n ajalla, jolloin rehellinen maanviljelij? ei silm?nr?p?yst?k??n voi olla huoletonna hengest?ns?."

TOINEN LUKU.

Sisarenpoika.

Ik??nkuin lempe? taivas, joka niin ylenm??r?isesti oli vuodattanut siunaustansa rikkaan maanviljelij?n yli olisi tahtonut t?ytt?? h?nen pienimm?nkin toivonsa, taivutettiin nyt lehtimajan k?ynn?skasvit erilleen, ja mehuisien lehvien ja kirjavien kukkien keskelt? hymyiliv?t noin kahdeksantoista-vuotiaan nuorukaisen verev?t, kauniit ja jotenkin urheat kasvot. H?nen siniset silm?ns? vilkahtivat vekkuloisesti tuuheain, ruskeain kiharoitten alta, ja rehev?, punainen suu naurahteli v?h?n ivallisesti, kun h?n lausui: "t?ss?p? Emmerich on, eno! t?ss?p? on se kirottu nuorukainen ihka el?v?n? ja on kuullut kaikki, mit? ankaran orjavoudin kanssa on keskusteltu. Toden totta eno, sit? en saattanut aavistaakaan, ett? rauhallisella maanviljelij?ll? voisi olla niin hurja ja sotaisa mielenlaatu, kuin h?mm?styksell? vast'ik??n kuulin. Min? tahdoin h?mm?stytt??, mutta h?mm?styin todellakin itse. No, ?lk?? pahaksi panko, hyv? eno," lis?si nuorukainen repien kukoistavat k?ynn?kset rikki, ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? seisoi h?n ?llistyneen herra Vanderstratenin edess? -- "monet tuhannet syd?melliset terveiset tuon teille ?idilt?ni."

Nyt vasta tuli v?h?n eloa herra Vanderstratenin silmiin ja j?seniin. H?n huo'ahti syd?men pohjasta, tarttui nuorukaisen tarjottuun k?teen, likisti ja pudisti sit? v?kev?sti, ja sanoi varsin syd?mellisesti: "terve tultuasi Surinamiin, sisareni poika. Tuhat kertaa terve tultuasi! Tule syliini, poika! Niin! Ja kuinka uljas nuorukainen sin? olet, solakka, v?kev? ja terve, aivan niinkuin min?kin, kun nelj?kymment? vuotta sitten tulin t?h?n maahan. Ja ?itisi, hyv? sisareni Margareta, on terveen??"

"Yht? terveen? kuin sin?kin, eno, vaan ei niin tyytyv?isen?," vastasi Emmerich, tarttuen tuoliin ja nekosasti istuutuen enonsa viereen, joka n?kyi olevan ihastuksissa nuorukaisen rohkeamielisest? k?yt?ksest?. "Ymm?rr?tk?, eno, h?n ei tahtonut ensink??n laskea minua t?nne; vaan kun lupasin v?hint??nkin kolmen vuoden per?st? palata takaisin ja jos mahdollista tuoda sinut mukaani, salli h?n minun l?hte?, vaikka kyll? katkerilla kyyneleill? ja syd?mellisell? surulla. Niin, niin, h?nen syd?mens? vuoti verta l?htiess?ni, ja sinun t?ytyy my?nt??, ettei olekaan mik??n helppo asia niin pitk?ksi ajaksi erota pojastansa, joka n?kyy olevan m??r?tty ?idin ja sisarten tueksi. Nyt, enoni, sanon sinulle suoraan, mit? tahdon. Min? tahdon, ett? myyt pois kartanosi, neekerisi ja kaikki, mit? siihen kuuluu, ja palaat minun kanssani Eurooppaan. Kolmen vuoden aikaa annan sinulle siihen, ettei sinun tarvitse h?t?ill?. Jos ennen tulemme valmiiksi, niin sit? parempi. ?itini ei pane pahaksi, jos tulemme vuotta aikaisemmin, kuin h?n meit? odottaa ja sinulle, eno, kauniin Saksanmaan raitis ja viile?, vaan kuitenkin kirkas ilma, on oleva mieluinen, oltuasi niin monta vuotta t?ss? hikilavassa. Jumal'auttakoon, mit? hien virtoja olen vuodattanut parissa p?iv?ss?, joina olen matkustanut t?ss? tuli-uunissa. Jos sill? lailla pitkittyy, eno, niin viimein hennosta sisaresi pojasta Emmerichist? ei j?? muuta j?lelle kuin ohut utupilvi, jota ilman henki hajottaa joka haaralle. Ja sep?, eno, olisi minulle sangen vastenmielist?."

"Voi, miten sin? lavertelet, sisareni poika," huudahti herra Vanderstraten aivan h?mm?styneen? sisarenpojan sanatulvasta. "Tuskin olet t?nne tullut, niin rupeet l?rp?ttelem??n myymisest? ja muuttamisesta Saksanmaalle, ik??n kuin se olisi silm?nr?p?yksess? teht?v?. Siit? ei tule mit??n, poikani. H?t?tilassa annamme ?itisi ja sisariesi tulla t?nne; -- vaan kaikissa tapauksissa -- me molemmat j??mme t?nne, sill? minusta on toki parempi istua hikilavalla kuin j??-ammeessa. Hiljaa, poikani, hiljaa. On meill? nyt parempiakin teht?vi? kuin ajatella siirtymist?, ja miss? tapauksessa hyv?ns?, jos tahtoisinkin myyd? taloni ja tavarani, joka ei suinkaan ole aikomukseni, niin t?ytyyh?n minulla olla jotain vakuutta, ett'ei taloani h?vitet?. Jos olet meit? kuunnellut, niin pit?isih?n sinun tiet?m?n, ett? noilla verikoirilla, Maron-neekereill?, on ilkeit? juonia mieless?."

"Mit? v?ke? nuo Maron-neekerit ovat?" kysyi Emmerich.

"Vai et sin? sit? tied?, poikani?" vastasi herra Vanderstraten. "Etp?, saakeli soikoon, ole aivan paljon oppinut tuolla Euroopassasi, pelk??n min?."

"Armas enoni, Euroopassa on meill? muutakin tekemist? kuin pit?? huolta teid?n pienist? yksityis-riidoistanne t?ss? syrj?isess? maailman nurkassa," vastasi Emmerich. "Vaan kunhan nyt kerran olen t??ll?, pit?? minun saada tiet??, mink?laisia vihollisemme ovat, sill? yst?v?mme kyll? pian opin tuntemaan."

"Maron-neekerit ovat karanneita orjia, jotka piiloittelevat vuoriston synkiss? metsiss?, mihin ei kukaan ihminen tohdi heit? seurata," selitti herra Vanderstraten. "Siell? he el?v?t raakalaisten tavalla mets?n otuksilla, joita ampuvat myrkytetyill? nuolilla, ja hy?kk??v?t aika v?list? alas tasamaille, murhaavat niit?, jotka vastarintaan rupeevat, riist?v?t ja raastavat kaikki, mit? heid?n ahneet silm?ns? keksiv?t ja leve?t hartiansa jaksavat kantaa. Hirveit? asioita puhutaan noista pedoista, ja Jumala armossaan varjelkoon meit? joutumasta liian likiseen tuttavuuteen heid?n kanssansa."

"Katsoppas, eno, sellaisia sinun ei tarvitse pelj?t? rauhallisessa Saksanmaassamme," sanoi sisarenpoika. "Kyll? sin? viel? mielesi muutat ja l?hdet minun kanssani aarteinesi meren yli. Toiste enemm?n siit? -- mutta eik?h?n nuo urhoolliset Hollantilaiset sotamiehet voisi ajaa tuota roistov?ke? pakoon?"

"Jos tulevat tasangoille eiv?tk? aivan ?kki-arvaamatta karkaa meid?n kimppuumme, tulevat he tavallisesti voitetuiksi, vaikka heill? tosin on raaka rohkeus ja pitk?t, vouralilla myrkytetyt nuolet, joista pieninkin haava tuottaa v?ltt?m?tt?m?n kuoleman, jos ei kohta saada voidetta myrkky? vastaan, ja sit? taas kovaksi onneksi ei kukaan muu tunne kuin nuo kirotut neekeril?is-koirat. Vuoristoon asti ei heit? voi ajaa takaa eik? siis heit? h?vitt??, sill? siin? on hautoja ja rotkoja, joista taivas armollisesti meit? varjelkoon. N?in ik??nkuin hiuskarvasta riippuva miekka alinomaa heiluu p??mme ylitse, ja joka silm?nr?p?yksen? t?ytyy meid?n pelj?t? tuon veren- ja saaliinhimoisen joukon p??llekarkaamista. N?ihin asti nuo konnat ovat minua s??st?neet, vaan min? pelk??n, ett? rauha jo on kest?nyt liian kauvan."

"T?ytyy k?rsi? niit? vastuksia, joihin itse on syyn?," lausui sisarenpoika yksivakaisesti. "Jos aina olisitte orjianne lempe?sti kohdelleet, niin eiv?t olisi teilt? karanneet eiv?tk? uhkaisi teille kostoa. Mutta nyt meid?n t?ytyy vartoa, miten asiat p??ttyv?t. Eip? asian laita taida olla niin paha, kuin n?ytt??, ja pahimmassakin tapauksessa voimme ainakin suojella itse?mme. Eip? tarvittaisi sotav?ke?k??n, jos voisit luottaa neekeriesi uskollisuuteen ja olisi kyll?ksi ruutia. Pyssyn luoti lent?? kauvemmaksi kuin nuoli, ja siten est?mme pojat tulemasta meit? liian likelle."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet