Read Ebook: De avonturen van Jan Kodde by Poldermans D A Dani L Adrianus Hardenberg W Willem Illustrator Rinke Jan Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1330 lines and 37743 words, and 27 pages

"T?ytyy k?rsi? niit? vastuksia, joihin itse on syyn?," lausui sisarenpoika yksivakaisesti. "Jos aina olisitte orjianne lempe?sti kohdelleet, niin eiv?t olisi teilt? karanneet eiv?tk? uhkaisi teille kostoa. Mutta nyt meid?n t?ytyy vartoa, miten asiat p??ttyv?t. Eip? asian laita taida olla niin paha, kuin n?ytt??, ja pahimmassakin tapauksessa voimme ainakin suojella itse?mme. Eip? tarvittaisi sotav?ke?k??n, jos voisit luottaa neekeriesi uskollisuuteen ja olisi kyll?ksi ruutia. Pyssyn luoti lent?? kauvemmaksi kuin nuoli, ja siten est?mme pojat tulemasta meit? liian likelle."

"Sep? se juuri on," sanoi herra Vanderstraten surkean n?k?isen?. "Saattaako noihin lurjuksiin luottaa? Tuskin kuulevat mustain kumppaliensa sota-ulinaa, niin rupeevat yhteen tuumaan heid?n kanssansa ja l?htev?t karkuun. N?in on asiain laita, varsinkin siit? ajasta alkaen, jolloin valkea-ihoiset l?hetyssaarnaajat, kiellostamme huolimatta, rupesivat kulkemaan neekerien m?keiss? opettamassa heille kristin-uskoa. Ei mik??n ankaruus eik? mik??n kova rangaistus auta. Muutamat maanviljelij?t, jotka ovat pelj?nneet neekeriens? imeneen uuden opin myrkky?, ovat heit? piiskanneet, sitoneet ja r??k?nneet; -- vaan kaikki turhaan. Nuo ilki?t tulevat viel?kin uppiniskaisemmiksi; ja tuskin on kulunut kahdeksan viikkoa siit?, kun talon omat neekerit h?vittiv?t rikkaan Vandermeulenin viljelysmaat Marony-joen varrella; huone kukistettiin ja onneton Vandermeulen itse murhattiin hirve?ll? tavalla. Olen min?kin siit? ajasta tullut ankarammaksi noita mustia petoja kohtaan, ja niin pian kuin havaitsen yhdenk??n heist? tiet?v?n enemm?n, kuin h?nen tulee tiet??, t?ytyy h?nen roikkua l?himm?isess? puussa, niin totta kuin min? olen Vanderstraten. Ja l?hetyssaarnaajan k?ypi samoin, jos saan h?net k?siini."

Nuori Emmerich pudisti p??t?ns? ja sanoi rohkeasti: "ei ole sinun viisaudestasi, eno! ?l? pane pahaksesi, vaikka minun t?ytyy sanoa sinulle, ett? te, hyv?t maanviljelij?t, mutta huonot kristityt, olette aivan harhatiell?. Sen sijaan ett? tekisitte parastanne noita tuhmia mustia raukkoja valaistaksenne ja koettaisitte saada heit? hyviksi kristityiksi, saatatte heid?t ankaruudellanne ep?toivoon. Teid?n julmuutennehan se on, eik? totisen Jumalan tunteminen, joka ajaa nuot poloiset vuoristoon ja pakoittaa heit? hurjan ja julman koston t?ihin. Puhdas kristin-oppi tekisi heid?t hyviksi ja jaloiksi, viel?p? kiitollisiksikin sille herralle, joka kohtelee heit? lempeydell? ja s??liv?isyydell?. Tee minun neuvoni mukaan ja koeta kerran, mit? hyvyys vaikuttaa. Kyll? min? takaan, ett'et kadu kauppaasi."

"Tuota sin? et ymm?rr?, poika," vastasi eno n?rk?styneen?, pudistaen p??t?ns?. "Piiskan pit?? k?yd? laiskan miehen takana; muuten he nielev?t meid?t kaikki ihka el?vin?. Jos eiv?t pelk?isi piiskaa, kidutusta ja kuolemata pitk?llisiss? kivuissa -- niin ei meill? silm?nr?p?yst?k??n olisi turvallisuutta henkemme puolesta. Mutta olkoon kyll?ksi siit? asiasta puhuttu. Ilta tulee viile?ksi ja paitsi sit? y? kohta on tulossa. K?yk??mme sis??n huoneisin ja jutelkaamme siell? hauskemmista asioista, ?idist?si ja is?nmaastasi; ?lk??mme vaivatko itse?mme noitten uppiniskaisten, p?lkkyp?isten, laiskojen murjaanein t?hden."

Herra Vanderstraten nousi tuoliltansa ja astui verkalleen leveit?, hyv?sti siivottuja hietak?yt?vi? taloon p?in. Emmerich k?veli h?nen vieress??n syv??n miettimiseen vaipuneena ja mutisi hiljaa itsekseen: "Kummallinen maa ja kummalliset ihmiset! Palava paahde auringolla, mutta j?iset syd?met ihmisiss?, jotka eiv?t edes soisi l?himm?isillens? puhtaan kristin-uskon lohdutusta, jotka eiv?t soisi, ett? poloiset, sorretut orjat oppisivat tuntemaan armosta rikkaan, laupiaan Jumalan, joka yksin voipi lohduttaa ja vahvistaa heit? heid?n viheli?isyydess?ns?. Mutta toisin tulee olemaan, jos min? j??n t?nne ja voitan enoni syd?men. H?n on luonnoltansa hyv? ja yst?v?llinen, mutta paha esimerkki ja vaaran pelko on tehnyt h?nen yht? julmaksi, kuin muut, jotka n?kyv?t unhoittaneen ett? sorretut, n?yryytetyt, r??k?tyt mustatkin ovat ihmisi? ja heid?n velji?ns? taivaallisen Is?n silmiss?. K?rsiv?llisyytt? vaan! Toisellaiseksi pit?? t?m?n seikan muuttuman eik? todellakaan huonommaksi!"

KOLMAS LUKU.

Herkules.

Miettien ja tuumaillen poloisten neekerien parasta oli Emmerich enonsa seurassa saapunut t?m?n asuin-huoneelle ja oli juuri astumaisillaan sis??n avatusta ovesta, kun et??lt? kaikuva, kumiseva huuto saattoi h?net ?kki? seisahtumaan. H?n kuunteli; huuto kuului uudelleen; se oli syv?sti kivun ja tuskan valitus ja nyt Emmerich kiireesti riensi sinnep?in, mist? huuto kuului, hoksaamatta kutsua enoansa avuksi tahi pyyt?? anteeksi pois menostansa. Muutamassa sekunnissa tuli h?n aituukselle, jonka sis?puolella er?it? neekeri-m?kkej? seisoi siell? t??ll?, hypp?si sen yli ja oli muutaman silm?nr?p?yksen kuluttua aukealla paikalla, jossa h?n tulisoittojen valossa n?ki hirvitt?v?n n?yn.

V?hint?in sata neekeri? seisoi isossa piiriss?, mink? keskikohdalla n?htiin nuori, pitk? ja solakka neekeri-orja sidottuna niinik?ysill? paaluun. H?nen voimakas vartalonsa v?risi ja vapisi, kun er?s armoton, valkea mies piiskalla ly?d? l?j?hytti h?nen alastonta selk??ns? v?kev?n k?sivartensa t?ydell? voimalla. Joka iskulta ilmaantui punainen, verinen naarmu kidutetun orjan mustalle, sametinn?k?iselle iholle. T?m? nuorukainen tuskin n?ytti vanhemmalta kuin Emmerichk??n. ??rett?m?t kivut, joita ruoskan iskut tuottivat t?lle onnettomalle, pusersivat h?nen suustansa ?hkimisen, joka t?ytti Emmerichin syd?men syvimm?ll?, hellimm?ll? s??lill?. H?nen silm?ns? vilkahtivat tuikeasti julmaan voutiin, h?n k?ski h?nen herke?m??n, ja kun t?t? k?sky? ei toteltu, karkasi h?n voudin kimppuun, nyk?isi piiskan h?nen k?dest??n ja sivalsi h?nt? niin rajusti p??h?n, ett? h?n keikahti monta askelta taaksep?in.

"H?pe?llist?!" huudahti Emmerich nuoren syd?mens? hehkuvassa innossa. "Kuinka voitte Jumalan edess? vastata siit?, ett? n?in hirve?sti kidutatte ihmist?, joka on luotu Jumalan kuvaksi? P??st?k?? tuo onneton paikalla irti!"

Mustat orjat, joille Emmerich ilmaantui ik??n kuin pelastavana enkelin?, riensiv?t sidotun luo, repiv?t ja leikkasivat poikki k?ydet, joilla h?n oli kidutus-paaluun sidottu, ja ottivat onnettoman k?sivarsillensa, kun h?n, kivusta ja verenvuodatuksesta n??ntyneen?, tainnuksissa vaipui maahan. Sill? v?lin oli orjavouti toipunut, ja tummanpunaisena vihan vimmasta ojensi h?n puristetun nyrkkins? Emmerichi? vastaan, kurittaaksensa nuorukaista, joka oli h?net h?v?issyt kaikkien orjain n?hden. Vaan Emmerich ei n?ytt?nyt v?h??k??n pelk??v?n hurjistuneen, mahdottomasti v?kev?n miehen vihaa. Levollisena j?i h?n seisomaan, katsoi kirkkailla sinisilmill??n voutiin ja sanoi vakavasti: "mene, katala, huomeis-aamuna tahdon min? enoni, herra Vanderstratenin, l?sn?-ollessa teit? kuulustella, ja jos vaan petomaisesta julmuudesta olette tuota ihmisrukkaa niin h?pe?llisesti kohdelleet, on teille paha tarjona."

Voudin uhkaavasti kohotettu nyrkki vaipui hermotonna alas, kun Emmerich mainitsi enonsa nimen, ja tuo ?sken niin julmistunut mies kumarsi liehaillen ja mairitellen nuorukaista, joka niin rohkeasti astui esiin hallitsijana herra Vanderstratenin kartanossa.

"Suokaa anteeksi, hyv? herra," sanoi h?n n?yr?sti, vaikka ??nens? viel? vihasta vapisi -- "anteeksi, ett? kohotin k?teni armollisen herrani sukulaista vastaan. Vaan min? en teit? tuntenut ja aivan oudolla tavalla te h?iritsitte minua velvollisuuteni harjoittamisessa. Tuo konna on hyvin ansainnut rangaistuksensa. T?n??n h?n varsin tahallaan musersi k?tens? sokerimyllyss? p??st?ksens? vapaaksi siit? ty?st? ja sitten -- --"

"Voi teit?, petoa ihmishaamussa," tiuskasi Emmerich vihan vimmassa, "ja sitten rohkenitte niin veriseksi piiskata haavoitetun miehen, joka jo v??ntelihe kivuissaan. Oi, laupias Jumala! miksi olet sallinut semmoisen rikoksen tapahtua, musertamatta tuon ilki?n leimauksellasi? Pois, hirvi?, taikka, taivaan nimess?, min? hurjistun ja t?yt?n teihin rangaistuksen, jonka olette neekeri raukalle aikoneet."

Vouti vilkaisi suuttuneesen nuorukaiseen tuimasti, ilke?sti, mutisi muutamia ep?selvi? sanoja ja katosi pime??n, joka jo peitti koko ymp?rist?n. Emmerich taas, h?nest? sen koommin huolimatta, kumartui alas haavoitetun puoleen, tarttui h?nen oikeaan, terveesen k?teens? ja puristi sit? syd?mellisell? s??liv?isyydell?.

"Ole huoletta, mies raukka," sanoi h?n h?nelle lempe?ll?, hele?sti soivalla ??nell?ns?. "Sen lurjuksen t?ytyy t?st?l?hin j?tt?? sinut rauhaan, ell'ei h?n tahdo saada minun kanssani tekemist?. Kantakaa h?net majaansa, pojat. Min? tahdon itse sinua hoitaa, ja enoni l??k?ri on parantava kivist?vi? haavojasi lievitt?v?ll? palsamilla."

Orjien suusta kaikuivat raikkaat ilohuudot, kun he kuulivat kauniin valkoisen nuorukaisen puhuvan niin lempe?sti ja lohdullisesti. Kidutettu neekeri puristi viimeisill? voimillaan Emmerichin k?tt?, ja h?nen suurista mustista silmist?ns? lensi leimaus, joka enemm?n kuin tuhat sanaa tulkitsi neekeri raukan kiitollisuutta. Sitten h?n tahtoi heitt?yty? Emmerichin jalkojen juureen, mutta kipu ja veren vuodatus uuvuttivat h?nt? ja voivotellen vaipui h?n tiedotonna veljiens? syliin.

"Kantakaa h?net pois," huusi Emmerich mustille. "Ja jos joku tiet?? l??k?rin olevan t?ss? likell? jossakin, niin kutsukaa h?net t?nne; mutta pian, sill? ei kellenk??n ole pikainen apu tarpeellisempi kuin t?lle r??k?tylle neekeri raukalle."

Muutamat v?kevimmist? neekereist? nostivat taintuneen yl?s, kantaaksensa h?nt? h?nen omaan m?kkiins?; toiset juoksivat l??k?ri? hakemaan. Mutta samassa tuli neekeri-akka esiin pimeydest?, jossa oli piilounut, k?ski pois rient?v?t pys?htym??n ja otti pnnaisen puu-rasian halvan hameensa taskusta.

"J??k??t kaikki t?nne," sanoi h?n murretulla Hollannin kielell?. "Vanhalla Gingalla on rohtoja, parempia kuin kaikki tohtorin voiteet. Herkules huomenna terve."

Yleinen sohina kuului neekerien joukosta. Kunnioituksella he antoivat sijaa vanhalle vaimolle, joka hitaasti kulki haavoitetun luokse, aukaisi puisen rasian ja voiteli taintuneen verisi? haavoja v?ritt?m?ll? nesteell?. Herkules vavahti, v?r?hti; mutta seuraavassa silm?nr?p?yksess? h?n hymyili ja aukaisi silm?ns?. Ensi silm?yksens? sattui Emmerichiin, joka seisoi aivan h?nen vieress??n ja s??liv?isyydell? katseli hoidokastansa.

"Oi, herra," sanoi t?m?, suudellen nuorukaisen k?tt?, "Herkules sinun henkineen, verineen, kaikkineen. Herkules antaa repi? itsens? rikki jalopeuroilta ja tiikereilt? nuoren herran t?hden. Herkules ei unohda, mit? nuori herra on tehnyt orja raukalle."

"Ole huoletta, yst?v?ni," vastasi Emmerich hymyillen. "Koko juttu ei ansaitse sen enemp?? puhetta. Samoin kuin sinulle tein, olisin tehnyt kellenk? hyv?ns?, vaikka meid?n vanhalle taitavalle muorillemmekin. Mutta menk?? nyt lapset! Haavoitettu tarvitsee lepoa, ja min? tahdon puhua enolleni oikein vakaisesti, ett'ei t??ll? t?st'edes tapahtuisi sellaisia seikkoja, kuin silmieni t?n??n h?mm?styksell? ja s??lill? on t?ytynyt n?hd?. Ja kuulkaa, lapset, jos vouti viel? kerran on julma teit? kohtaan, niin k??ntyk?? vaan minun puoleeni. Niin kauvan kuin min? voin sit? est??, ei ole kellenk??n v??ryytt? tapahtuva. Hyv?? y?t?."

Emmerich k??ntyi kartanoon p?in, l?hte?ksens? pois. Mutta vanha Ginga piti h?net takin liepeest? kiinni ja pyysi h?nen n?ytt?m??n k?mment?ns?. Hymyillen t?ytti nuorukainen t?m?n pyynn?n, ja tulisoiton leimuavassa valossa tutkisteli vanhus himeill? silmill??n kauvan aikaa moniin mutkiin kietoutuueita viivoja nuorukaisen k?dess?.

"Kaikki aivan hyv?!" sanoi vanhus miettiv?isesti ja nyyk?hytti p??t?ns?. "Syd?n hyv? ja k?si hyv? antamaan k?yhille, vaan musta pilkku keskell? elon juovaa. Kavahtakaa valkoista miest?; musta mies ei vaarallinen nuorelle herralle. Valkoisella miehell? paha mieless?! Ginga sanoo: olkaa varoillanne."

"Kiitoksia varoituksistanne, mummoseni," naurahteli rohkea nuorukainen. "Mutta katsoppas, olkoon musta tahi valkea, tahdon min? h?t?tilassa suojella itse?ni ja ylh??ll? pilvien tuolla puolen asuu H?n, joka on v?kev?mpi kuin pahansuopien kaikki juonet. Hyv?? y?t?, lapset, ja sinulle, Herkules, toivon hyv?? tointumusta."

Neekerien riemuhuutojen kaikuessa l?hti Emmerich pois. Vaikka jo oli pime? y?, l?hettiv?t kuitenkin tuikkaavat t?hdet niin paljon valoa maan p??lle, ett? h?n osasi tiet?ns? ja saattoi n?hd? enonsa kartanon tummat hahmoviivat. Rivakasti astui h?n eteenp?in. Muutaman askeleen p??ss? kartanosta t?ytyi h?nen kulkea tihe?n pisanki-pensaikon sivutse. T?ss? h?n ?kki? seisahtui, sill? kapea, tumma esine lensi sihisten aivan h?nen silmiens? ohitse ja tarttui palmu-puun runkoon, joka oli h?nt? niin likell?, ett? h?n melkein k?dell??n siihen ylettyi. H?n seurasi esinett? silmill??n, l?heni palmupuuta ja veti sulitetun nuolen sen pehme?st? kuoresta. Salaman nopeudella sy?ksi h?n nyt pisanki-pensastoon. H?n ei n?hnyt ket??n, mutta r?tin? ik??n kuin erilleen taivutetuista ja j?lleen yhteen sys?tyist? oksista ilmoitti h?nelle, ett? joku el?v? olento oli v?ijynyt pensastossa. Emmerich seisoi ep?illen, pit?isk? h?nen seurata sit? vai ei. H?n pudisti ruskeita kiharoitansa, k??ntyi kartanoon p?in ja mutisi itsekseen: "vanha Ginga n?kyy tuntevan v?kens?, vastaiseksi tahdomme kuitenkin olla varoillamme valkoisten miesten nuolia vastaan."

Porstuassa havaitsi Emmerich nuoren koiran. Siev?sti teki h?n sen nahkaan pienen naarmun nuolella. El?in rupesi kohta v?r?htelem??n, vingahti pari kertaa, oikaisi koipensa ja kuoli.

"Aivan oikein, nuoli on myrkytetty," sanoi Emmerich hiljaa itsekseen. H?n taittoi vaarallisen aseen pirstoiksi, kaivoi kuopan maahan, pani koiran ja nuolen siihen ja peitti sen huolellisesti mullalla.

"Nyt tahdomme vartoa, mit? viel?kin on tapahtuva," lausui h?n. "Eno ei viel? saa mit??n tietoa t?st? pienest? seikasta. Niin pitk?lle ei koston himo vie, ett? muutaman kolahduksen ja haukkuma-sanan vuoksi ruvetaan salamurhaan. T?m?n alla k?tkeyy enemm?n ja Jumalan avulla, joka on minua varjeleva niin hirve?st? kuolemasta, tahdomme pian kyll? saada asiat selville. Viel? k?rsiv?llisyytt? ja vaiti-oloa."

Itseksens? vihelt?en Saksalaisen laulun nuottia meni Emmerich enonsa luokse ja sai toria pitk?st? pois olostansa, mutta ne h?n pian sai loppumaan sopivalla anteeksi anomuksella. Sitten kertoi h?n ?idist?ns?, sisaristansa ja kauniista Saksalaisesta kotimaastansa, ja herra Vanderstraten kuunteli h?nt? tarkasti aina syd?n-y?h?n asti. Sitten vasta h?n meni levolle Emmerichin kanssa, joka ei puhunut sanaakaan enollensa t?m?np?iv?isist? seikoista.

NELJ?S LUKU.

Koneisto.

Aamu-auringon ensim?inen s?de tuskin oli kullannut l?heisen vuoriston metsittyneit? kukkuloita, kun eno Vanderstraten kolkutti sisaren-pojan huoneen ovea ja korkealla ??nell? k?ski h?nen pukeutua ja l?hte? h?nen kanssansa k?velem??n kasvumaita. Kaksi minuuttia my?hemmin Emmerich seisoi valmiina enonsa vieress? ja meni h?nen kanssansa puutarhan kautta l?heisille, rehev?ss? viljavuudessa loisteleville kasvumaille. Vaikka oli niin aikaisin aamulla, oli jo eloa ja virkeytt? n?ht?v?n?, ja mihin ik??n Emmerich loi silm?ns?, vilkahti h?nt? vastaan s?ihkyvi? mustia silmi?, jotka katselivat h?nt? hellimm?ll? rakkaudella ja kiitollisuudella. Kaunis nuorukainen nyykk?si yst?v?llisesti neekereille, puhuikin pari sanaa heid?n kanssansa eik? paljon huolinut eno Vanderstratenin muistutuksesta, ettei pit?is "olla liian n?yr? noille mustille lurjuksille," j.n.e.

"Ihmisi?p? he ovat yht? hyvin kuin sin? ja min? eno kulta," lausui Emmerich hymyillen, "ja n?eth?n, ett'eiv?t ole kiitt?m?tt?mi? yst?vyydest?ni."

Eteenp?in kulkiessaan kohtasivat he Nikolao voudin, joka n?ht?v?sti vaaleni, kun Emmerich katsoi h?nt? ter?v?sti silmiin. Nuorukainen tahtoi menn? sivutse h?nt? puhuttelematta; mutta vouti, nopeasti mielt?ns? rohkaisten astui ilke?sti nauraen h?nt? vastaan ja kysyi herra Vanderstratenilta, oliko tuo nuori mies vastaiseksi saanut is?nnyyden kartanossa? H?mm?styneen? herra Vanderstraten nosti silm?ns?, ja Nikolao kertoi nyt, miten Emmerich edellisen? iltana oli h?nt? est?nyt velvollisuutensa t?ytt?misess?. Huolettomasti hymyillen kuunteli Emmerich h?nen kannettansa ja rupesi itse?ns? puolustamaan vasta sitten, kun eno totisena kysyi, oliko voudin syyt?ksess? per??.

"On kaiketi," vastasi Emmerich, "ja mielt?ni vaan pahoittaa, ett'en viel? kovemmin kurittanut tuota julmaa lurjusta. Herkules raukkaa piiskatessaan h?n ei muistanut, ett? t?m? jo oli kylliksi onneton palveluksessaan rusennetun k?tens? t?hden. Kiitt?k?? Jumalaa, herra," sanoi Emmerich vakaisella ja uhkaavalla silm?yksell? k??ntyen voudin puoleen, "ett'en ole mit??n puhunut ilke?st? teostanne. Viel? yksi sana, niin min? kerron enolleni seikkoja, joista teille saattaisi olla pahat seuraukset. Pois, katala, pois, ja kavahtakaa vasta olemasta niin julma. T?ss? nyt olen ja, taivaan nimess?, min? tahdon valvoa oikeutta."

Vouti h?mm?styi ja hiipi hiljaa pois. Mutta herra Vanderstraten virkkoi: "?l? vaan, sisareni poika, pilaa meid?n ja voudin v?li?. Jos ei h?nt? piiskoinensa olisi, niin emme yht?k??n silm?nr?p?yst? olisi hengest?mme varmat. H?n teki kyll? v??rin siin?, ett? Herkulesta nyt piiskasi, kun olisi voinut odottaa h?nen parantumistansa; mutta sinulla, poika, ei ollut v?hint?k??n syyt? sekaantua siihen, sill? sinuun asia ei ensink??n koskenut. Min? pid?n sinusta paljon, sen vuoksi ett? olet rehellinen mies ja sisareni poika, vaan varo, ett'et j?lleen menet? rakkauttani, sill? min? en sied? sellaisia vehkeit?."

"Min? kiit?n paljon rakkaudestanne, jos se on ostettava konnan t?ill?," tiuskasi Emmerich. "Mieluummin tahdon paikalla l?hte? takaisin Saksanmaalle, kuin kylm?kiskoisesti katsella julmuuksia, jotka saattavat vereni kuohumaan. P??tt?k?? pian, eno; yht? v?h?n kuin te, ymm?rr?n min?kin leikintekoa semmoisissa asioissa, joita en voi vastata omantuntoni edess?."

Herra Vanderstratenin viha oli puhkeamaisillaan ja h?n teki lujan p??t?ksen l?hett?? nuorukaisen takaisin sinne, mist? h?n oli tullut. Vaan n?hty?ns? nuorukaisen jalosta innosta s?teilev?t silm?t, jotka niin el?v?sti muistuttivat h?nt? sisarestansa, haihtui syttym?isill??n oleva vihansa, ja leppe?mmin, kuin itse olisi suonutkaan, virkkoi h?n: "No, no! ?l? ole niin tulinen, poikani, malta vaan, aikaa voittaen sin?kin tulet viisaaksi. Mielett?m?n teon vuoksi ei sisareni poikaa l?hetet? pois meren yli. Tule Emmerich!"

Leppyneen? seurasi nuorukainen enoansa, joka k?vi edell?, siksi ett? seisahtui aukealle paikalle, miss? kehnosti rakennetuissa m?keiss?, taikka oikeammin katosten alla, oli ladottuna suuria kasoja rautakaluja, isoja teloja, hammasrattaita, ruuveja, tankoja y.m.s.

"T?m? paikka maksaa minulle paljon rahaa," sanoi herra Vanderstraten huoaten ja katkerasti naurahtaen. "Tuossa on monta hollantilaista tukaattia, jotka ihan suotta olen heitt?nyt pois. N?m? l?j?t t?ss?, jotka nyky??n suurilla kuljetuskustannuksilla tuotiin t?nne L?ttichist?, ovat tehneet suuren loukon raha-arkkuuni."

"Ovatko koneet vajanaisia vai s?rkyneit?k??" kysyi Emmerich, tarkastellen rautal?ji?, tutkivin silmin.

"Ei, poika, ne ovat kaikki ehe?t ja t?ydelliset, mutta ei kukaan ymm?rr? noita ratas- ja tanko-koneita sovittaa yhteen," vastasi herra Vanderstraten ja lis?si n?rk?styneen?: "min? olen luottanut teid?n riivattujen koneseppienne kuvailuksiin, olen luullut voittavani isoja etuja noilla koneilla ja tuottanut niit? koko laivallisen. Kun nyt koneet tulivat, seisoimme kuin narrit, koettelimme ja koettelimme emmek? tulleet mihink??n selkoon. Naapurit viel? p??lle p??tteeksi nauroivat tarpeettomille uutis-kapineilleni ja paitsi rahatappioitani tulin viel? pilkatuksi ja herjatuksi. Heitti? viek??n kaikki koneet!"

"Lopussa kiitos seisoo, eno," vastasi Emmerich ja tutkisteli tarkemmin kuin ennen pinottuja koneen-osia. "Se on vanha, hyv? sananlasku! hm! hm! T?m? on, kuten n?kyy, leikkuukone -- n?m? ovat sokerimyllyn osia, ainakin nuo vankat telat sit? todistavat -- t?m? on noin kahdenkymmenen hevosen voimainen h?yrykone -- no, eno, paljoko minulle annat, jos panen kaikki nuo koneet j?rjestykseen?"

"Et ole t?ysi-j?rkinen poika," sanoi herra Vanderstraten puoleksi nauraen, puoleksi suuttuneena. "Pilkkakirves, luuletkos t??ll? voivasi mielesi mukaan silmi?mme lumota? Mene tiehesi, ?l?k? yht??n puutu noihin koneisin. Toivon ruosteen pian niit? sy?v?n ja sitten eiv?t en?? silmi?ni kiusaa."

"Min? en laske leikki?, eno," sanoi Emmerich aivan totisena. "Viel? kerran kysyn sinulta, mit? annat minulle, jos parin kymmenen orjan avulla panen nuo koneet kuntoon nelj?ss?toista p?iv?ss?? Min? v?h?n ymm?rr?n noita asioita, eno."

"Poika," huudahti herra Vanderstraten, levitt?en silm?ns?, "jos saat sen toimeen, niin totta todellakin, niin totta kuin min? el?n, sin? saat puolen siit? tulosta, mink? nuo kalut tuottavat."

"Ei eno, niin paljoa min? en pyyd? niin v?h?st? avusta," vastasi Emmerich nauraen. "Ehk? min? vaan pyyd?n, -- anna minulle tuo Herkules raukka, jota voutisi on niin pahoin pidellyt."

"Saat h?nen, poika, ja lis?ksi viel? tusinan mustia poikia!" huudahti herra Vanderstraten iloissaan. "Jos todellakin saat sen toimeen, niin saat n?hd?, ett'ei enosi ole kiitt?m?t?n. Milloin tahdot ruveta ty?h?n?"

"Huomeis-aamuna ani varhain," lausui Emmerich. "T?n??n meid?n ensin pit?? m??r?t?, mihin paikkaan koneet ovat asetettavat, ja valita miehi? avukseni. Min? en tahdo muita kuin vahvoja, tukevia miehi?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet