Read Ebook: Elämänpuu: Uskontotieteellisiä tutkielmia by Harva Uno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 139 lines and 21413 words, and 3 pages

Luultavasti juuri t?llaiseen maailmankeskuksen kuvitteluun liittyy usko, ett? taivaan muodostaa jonkinlainen maan yli kaareutuva, kiinte? kansi. Muinaissuomalaisetkin ovat puhuneet "taivaankannesta". Tuon pallonpuoliskoa muistuttavan taivaankannen ??rien uskotaan yhtyv?n maakeh?n ulkoreunaan. Burjatit, jotka toisin paikoin kuvittelevat taivasta suuren, alassuin k??nnetyn padan muotoiseksi, selitt?v?t, ett? taivas sellaisena on alituisessa liikkeess? vuoroin kohoutuen, vuoroin, laskeutuen. Taivaankannen kohoutuessa syntyy aukko sen ??ren ja maan reunan v?liin. Heid?n tarunsa kertovat, mitenk? muuan sankari k?ytt?en t?t? tilaisuutta hyv?kseen asetti jousensa tueksi taivaankannen ja maankeh?n ??rien v?lille syntyneeseen aukkoon ja siten p??si pujahtamaan maailman ulkopuolelle. My?skin ven?l?isiss? kansantaruissa mainitaan, ett? paikassa, miss? taivas ja maa yhtyv?t, voidaan suorastaan maasta kavuta taivaan kuperalle kannelle. T?llainen k?sitys saattaa eri kansoilla synty? ihan itsest??n, taivaanranta kun n?k?piiriss?mme todella n?ytt?? ulottuvan alas maanpiirin reunaan. Mutta ei tuokaan kuvittelu, ett? taivas vuoroin kohoutuu, vuoroin laskeutuu, ole luonnonkansojen keskuudessa harvinainen. Ehrenreich huomauttaa, ett? se kerta on ollut aivan vallitseva usko pohjoisella pallonpuoliskolla. Tshuktshit selitt?v?t tuulien aiheutuvan t?st? taivaan alituisesta liikkeest?. Algonkin-intiaanit kertovat tarun nelj?st? veljest?, jotka noustakseen taivaankannelle k?yttiv?t hyv?kseen tuota hetke?, jolloin taivas ja maa l?hestyiv?t toisiaan; yhden heist? kuitenkin sanotaan saaneen surmansa joutuessaan taivaan ja maan v?liin.

Vaikkakaan k?ytett?viss? olevat l?hteet eiv?t nimenomaan mainitse, ovatko keski-Aasian kansat tehneet kuvia t?st? mahtavasta maailmanpatsaasta, voimme kuitenkin olla asiasta verraten varmoja p??tt?en siit?, ett? t?m? tapa on nykyaikoihin asti s?ilynyt er?ill? pohjoisemmilla kansoilla, viel?p? Siperian suomensukuisillakin heimoilla, jotka todistettavasti ovat olleet turkkilaistatarilaisen vaikutusvallan alaisina. Ostjakit nimitt?v?t n?it? puusta tehtyj? pylv?it?, joille he toimittavat teurasuhreja "kaupunginpatsaiksi" eli "kaupungin keskuksen vahvoiksi patsaiksi". Tekotavaltaan yksinkertaisimmat, selitt?? Karjalainen, ovat hiukan maahan upottamalla pystyyn asetetut ja tuskin koskaan niiss? lienee huomattavissa mink??nlaista hahmoittelua. Tsingalan kyl?n patsas oli noin parin sylen korkuinen, nelitahkoiseksi veistetty, ei kovin vanha, ohut hirsi. Nyky??n, huomauttaa mainittu tutkija, tavataan n?it? patsaita uskomuksellisen kohtelun esinein? ainoastaan muutamissa Irtyshin rantakyliss?, toisten sik?l?isten kylien omistamien sanotaan rantavy?ryjen mukana joutuneen jokeen virran viet?viksi. Tsingalan kyl?n "kaupunginpatsasta", vaikkakin se on aivan "asuntojen keskess?, ei suinkaan miss??n kunnioitusta her?tt?v?ss? paikassa", palvotaan uhrilahjoin aivan kuin jotakin jumaluusolentoa. Karjalainen kertoo, ett? "veronmaksuun kokoontuneet oman kyl?n ja muiden samaan kuntaan kuuluvien kylien asukkaat ostavat yhteisesti lehm?n tai h?r?n ja uhraavat patsaan juurella saadakseen menestyst? elinkeinoissa ja perheen lis??ntymist?". T?t? jumalaksi kuvittelemaansa puupylv?st? Tsingalan ostjakit nimitt?v?t "Rautapatsasmieheksi", mik? my?s on er??n toisen Irtyshin kyl?n Semeikinin patsaan nimi ja mik? nimi suuresti muistuttaa tatarien ennen mainittua "rautaista patsasta". On siis ilmeist?, ettei ostjakkien "kaupungin keskuksen vahva patsas", jota muuan satu sanoo "jumalan laskemaksi puuksi", voi, kuten Karjalainen olettaa, olla ainoastaan "uhriel?imen sitomista, uhriantien ripustamista sek? haltioiden sille asettumista varten pystytetty paalu", vaan itse taivasta kannattavan patsaan jumaloimus. Se ilmenee my?s patsaan ??rell? luetuista rukoussanoista.

Nelitahkoiseksi veistetty? patsasta, jonka p??h?n t?m? taivaallisten voimain edustajaa esitt?v? kotkankuva on asetettu, dolganit nimitt?v?t "kukistumattomaksi tueksi" sek? kuvittelevat, ett? sen vastine, joka "ei koskaan vanhene eik? sorru" on Ylijumalan asunnon edustalla. Usein n?iss? patsaissa n?kee linnunkuvan alapuolella viel? taivasta kuvaavan katoksen. Toisin paikoin on saman katoksen kannattajina paitsi tuota keskell? olevaa "kukistumatonta tukea" lis?ksi kullakin ilmansuunnalla erikoinen, jonkun verran t?t? lyhyempi patsas. Joskus nuo sivupatsaat ovat erill??n ensiksimainitun, kaksoiskotkan kuvalla varustetun keskuspatsaan ymp?rill?.

Todenn?k?isesti on muillakin Europan kansoilla, ainakin muinaiskreikkalaisilla sek? slaaveilla, joiden puheenparsissa "maailman pylv?s" esiintyy, ollut sama k?sitys tuosta taivaankaikkeutta kannattavasta patsaasta. Siihen liittyv?n maailmanlopun pelon, mik? ilmenee lappalaistenkin selityksist?, ovat tunteneet my?s muinaiset kelttil?iset, joiden Strabo kertoo lausuneen: "Me pelk??mme ainoastaan yht? asiaa, nim. sit?, ett? taivas saattaa pudota p??llemme."

Varsin mielenkiintoista on tiet??, millaiseksi alkuaan ajateltiin itse taivas, jota tuon ihmeellisen paalun tai patsaan uskottiin kannattavan. Tuskin erehdymme olettaessamme, ett? taivasta t?ll?in on kuviteltu jonkinlaiseksi katoksen kaltaiseksi laitteeksi, jonka tarkoituksena on suojata maata ja maanp??llist? el?m??. Siihen viittaa viel?kin toisin paikoin vallitseva k?sitys, ett? taivas on suuri maan yli kaartuva teltanpeite. Jakutit selitt?v?t, ett? taivas on laadittu useista toisiaan peitt?vist?, tiukoiksi pingoitetuista nahkoista. Burjatit n?kev?t linnunradassa "neulotun sauman" ja muuan olento kerskaa: "Kauan, kauan sitten, kun viel? olin nuori, ompelin taivaan yhteen." Joskus jumalat raoittavat taivaan peitteit? n?hd?kseen, mit? maan p??ll? tapahtuu. T?ll? tavalla m.m. tshuvassit selitt?v?t meteoori-ilmi?t?. Onnellinen se, joka sattuu n?kem??n t?m?n "taivaan raon", sill? h?n saa sen, mit? h?n sill? hetkell? toivoo tai anoo Jumalalta. Samoin uskovat ostjakit, ett? Jumala suo ihmisille kaiken, mit? he "taivaan oven" avoimena ollessa sattuvat h?nelt? anomaan. Samaa ilmi?t? tarkoittavat my?s burjatit puhuessaan "taivaan ovesta", jota jumalat toisinaan pikaisesti raottavat. Kun tuo "ovi" on auki, jota kest?? vain silm?nr?p?yksen, "hohtaa taivaasta ihmeellinen valo, joka saa koko maan loistamaan omituisella tavalla". T?m? lapsellinen k?sitys valoilmi?st?, joka syntyy, kun meteori putoaa ilmapiiriin, on entisaikaan ollut hyvin yleinen sek? Aasiassa ett? Europassa. Yht? yleisesti on ollut tapana t?ll?in lausua jokin toivomus, jonka uskotaan toteutuvan.

Kun siis taivas t?m?n k?sityskannan mukaan on teltanpeitteen kaltainen suojus, joka suuren paalun tai pylv??n varaan pingoitettuna levi?? yli maan, on ymm?rrett?v??, ett? t?hdet tuolloin ovat olleet ainoastaan jonkinlaisia reiki? tuossa peitteess?. Pahin reik? on ollut seulasten muodostama aukko, josta maan p??lle on uskottu virtaavan tuulta ja kylm??. Paitsi Aasiassa ja Europassa on t?m?n uskon muistomerkkej? kirjaanpantu Pohjois-Amerikassa ja Australian saaristossa. L?mpimiss? seuduissa seulaset useimmiten ovat tuulen tuottajia, mutta pohjoiset kansat sanovat niiden synnytt?v?n talven. Viimeksimainittu k?sitys n?ytt?? aiheutuneen siit?, ett? seulasten ilmaantumista taivaalle seuraa kylm? ajanjakso, kun taas niiden katoaminen taivaanrannan taakse sattuu l?mpim?n vuodenajan alkuun. Jakutit, jotka sattuvasti nimitt?v?tkin seulasia "ilmarei?ksi" tarinoivat, mitenk? muuan sankari kerta kokosi kolmekymment? paria sudenkoipinahkoja ja valmisti niist? itselleen rukkaset tukkiakseen tuon tuulisen reij?n, joka "lakkaamatta puhalsi pakkasta ja viimaa".

T?llainen taivaan kuvittelu katoksen kaltaiseksi laitteeksi on ep?ilem?tt? ikivanha ja per?ti varhaiskantaisen kulttuurin luoma. N?ht?v?sti on ihmisen silloinen oma vaatimaton asunto ohjannut h?nen mielikuvitustaan, kun h?n on pyrkinyt luomaan kuvan itse??n ymp?r?iv?st? maailmasta. Telttaa muistuttavana esiintyy taivas my?s er?iss? Vanhan Testamentin kuvauksissa, kuten esim. Jesajan kirjan 40:nness? luvussa, jossa sanotaan: "H?n on se, joka levitt?? taivaan niinkuin ohukaisen vaatteen ja venytt?? sen asuttavaksi majaksi."

Ostjakkien kansanrunoudessa, kuten yll?olevasta esimerkist? ilmenee, puhutaan siis my?s "kivisest?" pylv??st?. Omituinen nelitahkoinen kolmen sylen korkuinen l?pikuultava kivipatsas esiintyy jakuttienkin tarussa er??n rautaisen alueen keskell?; siin? muuan sankari rukoilee Taivaan jumalaa. Mahdollisesti my?s keski-Aasian aroille pystytettyjen kivipatsaiden joukossa piilee t?llaisia maailmanpylv?it?, mitk? samalla saattavat olla maannavan havainnollisesti esitettyj? merkkej?.

N?iss? jugralaisten patsaisiin liittyviss? uskomuksissa on 7-luvun merkitys varsin silm??npist?v?. Ostjakkien tarut kertovat, mitenk? kosiomatkalle l?htev?n henkil?n on toimitettava uhri t?m?n "jumalakasvoisen Pyh?n puun" juurella eli "seisotettava sinne yhteen hihnaan sidottujen seitsem?n poroh?r?n uhri" sek? teht?v? "jumalakasvoisen pyh?n puun juurella seitsem?n hyv?? p??n taivutusta". Nuo seitsem?n el?int? mainitaan my?s er?iss? vaaralliselle matkalle l?htev?lle sankarille annetuissa neuvoissa: "Kutsu kyl?-t?yden monet miehesi, kaupunki-t?yden monet miehesi yhteen, tuo yhteen hihnaan sidotut seitsem?n el?int? ja sido ne vahvaan kaupunginpatsaaseen." Jakuttilaisissakin taruissa puhutaan "rautaisen puun" ??rell? olevasta seitsem?st? porosta. Todenn?k?isesti on noilla yhteen hihnaan sidotuilla "seitsem?ll? el?imell?", samaten kuin itse patsaalla, esikuvansa taivaalla ja tulemme silloin ajatelleeksi otavaa, jonka "seitsem?n el?int?" kuvitellaan olevan sidottuja pohjant?hteen "yhdell? k?ydell?".

Mutta 7-luku ilmenee my?s itse jumalan puhuttelusanoissa "seitsenlomainen eli -pyk?l?inen mies", mik? saattaa viitata siihen, ett? itse patsasta on kuviteltu seitsenkerroksiseksi. Ja esimerkkej? siit? onkin olemassa. Niinp? uhratessaan Salymin latvoilla Ahvenj?rvenukko nimiselle haltialle sik?l?iset ostjakit pystytt?v?t j?rven j??lle n. sylen pituisen kuusisen pylv??n, johon veitsell? tekev?t "seitsem??n kohtaan seitsem?n pilkkaa". Pylv??n p??h?n he sitovat kirjavaa kangasta ja asettavat uhriruuat pylv??n eteen, johon uhriteuras sidotaan rukousten ja kumartelujen ajaksi; teurastettaessa on verisuihkun lennett?v? pylv??n p??lle. Samanlaisia pylv?it? ovat Jenisei-ostjakitkin entisaikaan pystytt?neet virtansa rannoille hyv?n kalansaannin vuoksi. Nyky??n ei niit? tiet??ksemme en?? miss??n tapaa k?yt?nn?ss?, vaikkakin vanhukset tiet?v?t niist? kertoa. Krasnojarskin museossa n?kee niit? tallella, ja ne ovat n. pari sylt? pitki? jotakuinkin ohuita riukuja, joihin on seitsem??n kohtaan toinen toistaan ylemm?ksi veistetty syv? pyk?l?; niiden vastineita tapaamme samojedeillakin. Pyk?lien asemesta on toisin paikoin ollut tapana j?tt?? t?h?n paaluun seitsem?n oksankantaa. Niinp? kerrotaan Irtyshin ostjakkien avannon ??ress? uhratessaan pystytt?v?n j??lle pylv??n, johon j?tet??n seitsem?n oksantynk??. Karjalainen olettaa kysymyksess? olevan ainoastaan keinotekoisen uhripuun, mutta tuskin n?it?k??n tilap?isesti pystytettyj? pylv?it? voidaan erist?? yll?mainituista maailmanpatsaista. Joka tapauksessa on seitsenpyk?l?isell? rautapatsasmiehell? taivaallinen esikuva, sill? vogulien tarut tiet?v?t kertoa "seitsenjatkoisesta puhdashopeisesta pyh?st? patsaasta", johon jumalanpoika sitoo ratsunsa tullessaan is?ns? luo.

Perehtyess?mme aasialaiseen maailmankuvaan ei meid?n ole vaikeata selitt??, mit? nuo seitsem?n jatkosta, pyk?l?? tai oksantynk?? kuvastavat. Ep?ilem?tt? ne edustavat taivaan seitsem?? kerrosta, mik? kuvitelma on yleinen ostjakkien y.m. keskuudessa. Nuo "pyk?l?t" esiintyv?t my?s Altain tatarien shamanimenoissa, vaikkakin t??ll? taivaankerroksia kuvitellaan olevan yhdeks?n. Loitsimaan ryhdytt?ess? rakennetaan Altailla erikoinen teltta, jonka keskelle pystytet??n koivu siten, ett? puun latva kohoaa ilmaan katoksen keskess? olevan reppanan puhki. Koivun runkoon veistet??n yhdeks?n pyk?l??, joiden selitet??n olevan yhdeks?nkerroksisen taivaan vertauskuvia. Pyrkiess??n puuta my?ten ylimp??n taivaaseen on shamanin noustava kaikkien kerrosten l?pi. Se tapahtuu siten, ett? noita loitsiessaan v?hitellen kapuaa yl?sp?in pyk?l? pyk?l?lt?. Kun h?n on asettanut jalkansa alimmalle portaalle, on h?n saapunut ensim?iseen taivaaseen ja niin h?n kohoutuu vihdoin yhdeks?nteen asti.

Todenn?k?isesti maailmanpaalua tarkoittaa my?s Jenisei-ostjakkien rautainen shamaninsauva tai -valtikka, jonka oksamaisille poikkipuille niiden henkien uskotaan laskeutuvan, joita noita kutsuu avukseen. Samoinkuin taivaan tarukotkaa on t?t?kin pidetty yliluonnollisen mahdin ja vallan tunnuskuvana.

Ja he sanoivat: k?yk??mme, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuu.

I Moos. 11:4.

Raamatun taru kertoo, mitenk? muinaisajan ihmiset kerta ryhtyiv?t rakentamaan suurta taivaaseen ylettyv?? tornia ja mitenk? Jumala keskeytti heid?n ty?ns?. My?hemm?lt? ajalta polveutuvien kertomusten mukaan tuo j?ttil?israkennus sortui raunioiksi joko taivaasta isketyn tulen tai ankarien tuulien tuhoamana. Mik? lieneekin ollut syyn? tarumme syntymiseen, ovat tutkijat yksimielisi? siit?, ett? raamatun kertoma Babelin torni on jossakin suhteessa niihin ihmeellisiin temppelitorneihin, joita muinaiset babylonialaiset rakensivat ja joiden mahtavat rauniot yh? viel?kin ovat omiansa her?tt?m??n kummastusta.

Kun europpalaiset tutkijat ensi kerran tutustuivat n?ihin suuremmoisiin muinaisj??nn?ksiin, luulivat he niiss? n?kev?ns? juuri tuon tarunomaisen tornin rauniot ja samalla heiss? her?si halu ryhty? vilkkaan mielikuvituksensa avulla hahmoittelemaan t?t? muinaisuuden ihmerakennusta, jonka ulkomuodosta ei raamattu kerro muuta kuin ett? se oli tornimainen, hyvin korkeaksi suunniteltu rakennus. Arvokkaimpana osviittana t?ss? suhteessa on ollut Herodotoksen historiassa s?ilynyt kuvaus babylonilaisen jumalan, Zeus Beloksen pyh?k?st?, johon liittyv?? tornia historioitsija selostaa seuraavin sanoin: "Pyh?k?n keskelle on pystytetty mahtava torni, stadionin pituinen ja levyinen, ja t?m?n tornin yl?puolelle on rakennettu toinen torni ja senkin p??lle toinen aina kahdeksaan torniin saakka. Niihin johtava k?yt?v? on ulkosivulla muodostaen piirin kaikkien tornien ymp?ri... Ylimm?ss? tornissa on suuri temppeli, temppeliss? suuri hienolaitteinen sohva ja sen ??ress? kultainen p?yt?. Ei ainoatakaan jumalankuvaa ole sinne asetettu." My?hemm?n ajan tutkijat ovat muinaisj??nn?ksien perusteella voineet osoittaa, ett? n?m? Kaksoisvirran maan mahtavat tornit, joita jo sumerilaiset rakensivat ja joita he nimittiv?t zikkuratu, todella ovat olleet p??llekk?isill? terasseilla varustettuja rakennuksia, useimmiten nelisivuisia ja ett? niiden nelj? nurkkaa on ollut l?heisess? suhteessa nelj??n ilmansuuntaan. T?llainen nelisivuinen terassitorni oli m.m. Babylonin ylpeys, Etemenanki, mink? seitsenkerroksisen rakennuksen eri kerrosten sivujen pituus- ja korkeussuhteet voidaan nykyaikaan asti s?ilyneen mittakaavion nojalla jotenkin tarkoin m??r?t?. Yleens? n?m? terassitornit, vaikka niiss? olleiden kerrosten lukum??r? on vaihdellut kolmesta seitsem??n asti, ovat olleet Babylonian eri asutuskeskuksissa jotenkin samanlaisia.

Nelisivuisten tornien ohella on oletettu olleen my?s kartion tai n?kinkeng?n muotoisia, mutta niiden olemassa olo on ollut vaikeammin todettavissa. Osoituksena siit?, ett? muinaisbabylonilaiset olisivat sellaisiakin rakentaneet, ovat tutkijat pit?neet m.m. Tigriksen rannalla sijaitsevan Samarran minareettia. Vaikka t?m? l?hell? olevaan moskeaan liittyv? kivitorni polveutuukin vasta 800-luvulta j.Kr., pidet??n todenn?k?isen?, ett? sen esikuva palautuu jo babylonilais-assyyrilaiseen aikaan. N?inollen t?m? minareetti muodostaa jonkinlaisen yhdyssiteen muinaisbabylonilaisen ja islamilaisen rakennustaiteen v?lill?. Mahdollisesti itse paikalla suoritettu jatkuva tutkimus on luova viel? runsaasti valoa n?iden it?maisten ihmerakennusten ulkoasuun.

Mutta sekin ainehisto, mik? jo on k?ytett?viss?, asettaa vastattavaksemme kysymyksen, mik? on ollut n?iden Babelin tornien alkuper?inen tarkoitus. Mink?vuoksi muinaiset sumerilaiset, joiden tiedet??n niit? ensiksi rakentaneen, ovat ryhtyneet t?h?n suurisuuntaiseen ty?h?n? Yleisimmin ovat tutkijat omaksuneet ajatuksen, etteiv?t n?m? j?ttil?istornit saata alunpit?en olla, kuten jotkut aikaisemmin ovat olettaneet, kuninkaiden hautakammioita, eik? my?sk??n vain t?htitieteellisi? havaintoasemia, vaan, kuten jo Herodotoksen kuvauksesta ilmenee, jonkinlaisia jumalien kunniaksi rakennettuja pyh?kk?j?. Huomauttaahan mainittu historioitsija nimenomaan, ett? seitsenkerroksisen tornin yl?puolella olevassa kahdeksannessa osastossa oli temppeli, vaikkakaan siell? ei ollut jumalankuvaa. My?skin Nebukadnezar kertoo, mitenk? h?n rakennutti Babylonissa Etemenanki- ja Borsippassa Euriminanki-tornien huipulle "loistavan jumalanasunnon, taitehikkaan pyh?k?n". Se seikka, ett? itse tornin muodostaa kiinte? tiilimassa ja ett? sit? usein nimitet??n "vuoreksi", osoittaa, ett? t?m? merkillinen rakennus on ollut sen huipulla olevan temppelin vuorta j?ljittelev? jalusta. T?st? asiasta tuskin voidaan olla eri mielt?; mutta vaikeampaa on ollut vastata kysymykseen, mik? tuo korkeaksi kuviteltu "vuori" itse asiassa on.

Ruotsinmaalainen professori Axel Moberg, joka ?skett?in ilmestyneess? tutkimuksessaan arvostelee kaikkia noiden tornien suhteen ennen tehtyj? olettamuksia, vetoaa niiden "vuorta" merkitseviin nimiin ja huomauttaa, ett? n?m? nimet "tuskin ilmaisevat ainoastaan, ett? torni oli vuoren n?k?inen, vaan my?skin ett? se todella oli aijottu kuvaamaan tahi pikemmin olemaan vuori, jolle jumala oli asettuva asumaan". K?sityksens? n?iden vuori-rakennusten alkuper?st? h?n esitt?? seuraavin sanoin: "Vuori n?yttelee vallitsevaa osaa sumerilaisten uskomuksissa ja niiden ilmaisumuodoissa, niin merkitsev??, ett? on vaikeata ajatella, etteiv?t n?m? k?sitykset olisi muodostuneet vuoriseuduissa, joista kansa sittemmin on siirtynyt virtamaahan. Mik? onkaan silloin luonnollisempaa kuin ett? kansan jumala, joka on tottunut asumaan vuorten huipuilla, my?s t??ll? vaatii vuorta tyyssijakseen? Ja niin ovat h?nen palvojansa rakentaneet h?nelle Babylonin ensim?isen tornin."

T?lt? n?k?kannalta asiaa katsoessaan Moberg vastustaa niit?, varsinkin saksalaisten tutkijain esitt?mi? olettamuksia, joiden mukaan n?m? porrastornit edustavat kosmologisia kuvitteluja.

Ep?ilem?tt? on Moberg oikeassa painostaessaan vuoren mytologista merkityst? muinaisten sumerilaisten uskomuksissa. Olihan heid?n suuri jumalansa Enlil juuri vuorijumala, jota toisinaan nimitet??n suorastaan "suureksi vuoreksi". Mutta hyvin v?h?ss? m??rin uskottavalta tuntuu tutkijamme selitys, ett? kansa tasangolle siirrytty??n siell? suurin kustannuksin olisi ryhtynyt j?ljittelem??n vain entisen kotiseutunsa vuoria. Mink??n muun kansan keskuudesta ei voida l?yt?? t?h?n verrattavia esimerkkej?.

Tuon toisen, kosmologisen katsantokannan tueksi on esitetty m.m. er?it? nimityksi?, joita jo sumerilaiset ovat antaneet noille "taivaaseen ylettyville" torneilleen. T?ss? suhteessa todistusvoimaisimmat ovat nimet sellaiset kuin Duranki ja Etemenanki . Huomattava on lis?ksi nimi Euriminanki , mink? on oletettu olevan jossakin suhteessa tornin seitsem??n kerrokseen, samoin kuin lagashilaisen temppelin m??reen "Seitsem?n taivaankeh?n temppeli", joskaan ei nimenomaan tiedet?, ett? viimeksimainittu nimi tarkoittaisi itse tornia. Mobergin mielest? eiv?t n?m? nimitykset ole riitt?vi? todistamaan, ett? kysymyksess? olevien tornien esikuvana todella olisi ollut jokin kosmologinen, taivaankerroksia esitt?v? kuvitelma. Vaikkakin, niin h?n huomauttaa, sellaiseen nimeen, kuin "Taivaan ja maan yhdysside", mahdollisesti sis?ltyy k?sitys, ett? t?m? torni, jonka perustus on ollut syv?ll? maassa ja huippu taivaalla, muodostaa jonkinlaisen yhdyssiteen taivaan ja maan v?lill?, t?ytyy t?m?n tapaisen kuvittelun kuitenkin olla toisella sijalla, se ei koskaan ole saattanut olla itse tornin pystytt?misen syyn?.

Mahdollisesti ei t?t? ongelmaa voidakaan tyydytt?v?sti ratkaista yksinomaan muinaisbabylonialaisen tutkimusainehiston perustalla. Mutta silti ei meid?n tarvitse j??d? ep?tietoisiksi siit?, mik? t?m? "taivaan ja maan yhdysside", jota my?s nimitet??n "vuoreksi", asiallisesti on. Sen selitt?miseksi on meid?n luotava silm?ys Aasian muillakin kansoilla vallinneisiin vastaaviin uskomuksiin ja kuvitteluihin.

Vaikkakin Altain kansat ovat jumaloineet vuoriaan, varsinkin tarujen ylist?m?? Altaita, jota ne nimitt?v?t "ruhtinaaksi", ei k?sitys maanpiirin keskusvuoresta kuitenkaan ole ollut sidottu mihink??n paikalliseen, keski-aasialaiseen vuoreen, vaan on t?m? kuvitelma tullut t?nne muualta jo valmiiseen maailmankuvaan kuuluvana. Huomattava on lis?ksi, ett? t?m? tarunomainen vuori usein sijoitetaan itse taivaaseen. Niin esim. Altain tatarien ylijumala, Bai-Ulg?n asuu taivaassa "kultaisella vuorella". Samoin jakuttien tarut puhuvat taivaan "maidonvalkoisesta kivisest? vuoresta". Usein t?m?n l?pikuultavan vuoren kuvitellaan kohoutuvan kerroksittain, joiden lukum??r? vaihtelee, mutta joita tavallisesti mainitaan olevan yht? monta kuin on itse taivaankerroksia kunkin kansan k?sityksen mukaan. Muuan keski-aasialainen taru kuvailee maakeh?n keskusvuorta kolmiporraksiseksi. Ostjakit puhuvat taivaan "seitsenkerroksisesta vuoresta". Kuvitellaanpa joskus itse taivastakin sellaisenaan vuoreksi; sen alapuoli, jonka me ihmiset n?emme, on py?re?n holvin muotoinen. Er?s altailainen luomistaru kertoo, mitenk? Ulgen luodessaan maailman istui "kultaisella vuorella", miss? aurinko ja kuu aina loistavat ja mitenk? t?m? vuori sittemmin laskeutui alas peitt?en maan; taivaan reunat eiv?t kuitenkaan kosketa itse maata, ne kun eiv?t ulotu aivan maakeh?n ??riviivaan asti.

K?sitys taivaan vuoresta kuvastuu my?s seuraavasta koillis-Siperiassa asuvien goldien tarusta: "Kun jumalat rakensivat taivaan, tekiv?t he sen kivist?, mutta sen valmistuttua alkoivat ihmiset pel?t?, ett? se saattaa pudota heid?n p??lleen, sen vuoksi jumalat puhalsivat henke??n holvin alle, niin ett? siten muodostunut ilma verhosi kivet ihmisten katseilta." Ep?ilem?tt? t?m?kin taivaankuva on l?heisess? suhteessa tuohon "vuoreen" ja siit? kehittynyt. Goldien keskuudessa ei t?llaisen kiviholvin kuvittelu ole voinut synty?, sill? heille, samoinkuin muillekin pohjois-Siperian kansoille, on t?llainen rakennustapa t?ydellisesti vieras.

Mongolien, burjattien ja kalmukkien tarustossa on maailmanvuoren nimen? Sumbur, Sumur eli Sumer, jossa nimityksess? helposti tuntee intialaisten keskusvuoren, Sumerun nimen ja johon liittyv?t uskomukset ovat valmiina Intiasta l?hteneen sivistysvirtauksen mukana kulkeutuneet keski-Aasian kansoille. Onko t?m? Sumeru- eli Meru-vuoren kuvitelma alkuaan Intiassa syntynyt ja siell? mahdollisesti jonkin mahtavan paikallisen vuoren v?lityksell?, on vaikea ratkaista. Jo niin varhain, kuin sen tunnemme, on se ollut kosmologinen kuvitelma.

Vertaillessamme yll?mainittuja kansan suussa el?vi? perinn?istietoja kesken??n huomaamme niiss? kaksi p??kuvittelua, joko t?m? maailmanvuori on ainoastaan maakeh?n keskell? sijaitseva, taivaan huippua hipova j?ttil?isvuori, joskus semmoisena my?s itse taivaaseen siirtynyt, tahi on taivaankupu kokonaisuudessaan kuviteltu vuoreksi. Mik?li n?ill? mielikuvilla ei ole eri alkuper??, on todenn?k?isint?, ett? j?lkimm?inen on edellisest? kehittynyt. Ainakin muinaisajan kansain maailmanvuoret, kuten intialaisten Sumeru ja iranilaisten Hara-berezaiti, ovat olleet maakeh?n keskusvuoria. Bundehesli selitt??, mitenk? kaikki t?hdet, sek? kiinto- ett? kiertot?hdet, liikkuvat viimeksimainitun vuoren ymp?ri, johon ne aivan kuin maailmanpaaluun ovat siteill? kiinnitetyt. Mielenkiintoisella tavalla yhdist?? kummankin kuvittelun kiinalaisissa kuvissa esitetty Sumeru, jossa t?m? vuori muistuttaa tuntilasia ollen keskikohdalta verraten hoikka, mutta laajeten sek? alas ett? yl?sp?in; vuoren yl?osa levi?? maata kattavaksi taivaaksi. Viel? omituisempia muodostuksia n?emme japanilaisten taiteessa, miss? t?m? ohuenlainen keskusvuori m??r?ttyjen v?limatkojen p??ss? levi?? kuvastamaan eri taivaankerroksia. T?llaisena Sumeru muistuttaa enemm?n puuta kuin varsinaista vuorta ja on omiansa luomaan valoa siihen, mitenk? oksallinen maailmanpuu on saattanut maailmanpatsaasta kehitty?.

Muuan keski-aasialainen taru sijoittaa t?lle korkealle, koillisessa olevalle, kolmiporraksiselle keskusvuorelle viel? mahtavan maailmanpuun. Ett? t?t? porrasvuorta on kuviteltu nelisivuiseksi, osoittaa m.m. se, ett? sen huipulla, miss? tuo j?ttil?ispuu sijaitsee, on "neli?nmuotoinen alue". Lis?ksi sanotaan keskusvuoren sivuilla olevan nelj? kumpua, joita nimitet??n nelj?ksi maanosaksi, jommoisia intialaiset kuvittelivat olevan Sumerun ymp?rill?, yksi kullakin ilmansuunnalla. Mitenk? suuremmoinen n?k?ala aukenee tuon korkealla vuorella olevan maailmanpuun latvasta, ilmenee jo siit?, ett? sielt? katsoen, kuten tarumme huomauttaa, valtameress? uiva maa n?ytt?? pienelt? kuin hevosen kavio. Puun korkeutta kuvaa lis?ksi k?sitys, ett? jos sen latvasta heitt?? alas h?r?n kokoisen kiven, enn?tt?? se maahan vasta 50 vuoden kuluttua ja on sill?v?lin pienentynyt lampaan kokoiseksi.

Kohoten maakeh?n navalta ja ylettyen pohjant?hden ??rill? olevaan taivaannapaan muodostaa siis t?m? aasialainen maailmanvuori jonkinlaisen taivaan ja maan yhdyssiteen. Jos me palautamme muistiimme ne t?h?n useampikerroksiseen tai -porraksiseen keskusvuoreen liittyv?t uskomukset, jotka sille ja maailmanpatsaalle ovat yhteisi? ja alamme mieless?mme kuvitella, ett? muinaisajan ihmiset olisivat ryhtyneet havainnollisesti esitt?m??n t?t? keskusvuortakin, kuten he ovat tehneet kuvia sek? maannavasta ett? maailmanpatsaasta, millaiseksi ajattelisimme heid?n sen hahmoitelleen? Emmek? juuri sellaiseksi kuin mit? nuo j?ttil?istornit Kaksoisvirranmaassa osoittavat? Ainoastaan t?llaisen aatteen el?hytt?min? nuo ihmeelliset tornit sek? ulkomuotoineen ett? my?s niihin liittyvine nimineen, kuten "taivaan ja maan perustuksen talo" ja "taivaan ja maan yhdysside", saavat tyydytt?v?n ja tieteellisesti p?tev?n selityksen. Yht? luonnollinen on t?ll?in my?s niiden nimityksen? "vuori", joksi keskiaasialaiset Babelin tornin rakentamista selostavat tarut t?t?kin tornia nimitt?v?t, samalla kun ne nimitt?v?t sit? "taivaaksi".

Yleinen usko, ett? Jumala tai jumalat asuvat t?m?n keskusvuoren huipulla selitt?? my?s, mink?vuoksi muinaisbabylonilaiset torninsa huippuun rakensivat temppelin, mutta ei sek??n ajatus, ett? torni sellaisenaan on saattanut kuvata jotakin jumaluusolentoa, kuten "suureksi vuoreksi" nimitetty? Enlil'i?, ole keski-Aasiassa vastinetta vailla, sill? t??ll?kin asuvien kansojen kuulemme puhuvan "Sumer-vuori-is?st?", jota uhrijuhlissa rukoillaan aivan kuin Taivaan jumalaa. T?m? ei ole sen odottamattomampaa kuin se ett? ostjakit, muinaisegyptil?iset y.m. ovat personoineet maailmanpatsaan.

Pisimm?lle kehitettyn? esiintyy maailmankuva, jonka keskuksen muodostaa Sumeru-vuori, buddhalaisuuden mukana keski- ja it?-Aasiaan tulleissa opeissa. Kalmukkien keskuudessa tehtyjen muistiinpanojen mukaan on maailmankaikkeuden kaikki mittasuhteetkin tarkoin m??r?tyt. Keskusvuoren korkeus on 80.000 pkm valtameren pinnasta yl?sp?in ja yht? syv?ss? on sen perustus maailmanmeress?, miss? se lep?? kultakerroksen p??ll?, jota taas vuorostaan kannattaa kilpikonna. Sumerun ymp?rill? sijaitsee seitsem?n keh?nmuotoista "kultaista" vuorijonoa, jotka t?st? ja toisistaan eroittaa seitsem?n merta. Luonnollisesti ovat n?m? meretkin renkaanmuotoisia. Mit? l?hemp?n? vuorijonot ovat itse keskusvuorta, sit? korkeampia ne ovat. Ensim?inen 40.000 pkm, toinen 20.000, kolmas 10.000, nelj?s 5.000, viides 2.500, kuudes 1.250 ja seitsem?s, eli ??rim?inen 625 pkm. Samoinkuin korkeus on vuorten v?linen et?isyys tarkoin m??r?tty. Mit? korkeampia vuoret ovat, sit? et??mp?n? ne ovat toisistaan. Ensim?isen vuorikeh?n et?isyys keskusvuoresta on yht? monta pkm kuin itse keskusvuori on korkea eli siis 80.000 pkm. Toisen et?isyys taas ensim?isest? ymp?rysvuoresta yht? suuri kuin t?m?n korkeus eli siis 40.000 pkm. Ja niin yh? edelleen. Kaikkien yll?mainittujen sis?merien vesi on makea, mutta ??rim?ist? vuorikeh?? ymp?r?i suuri suolainen valtameri, jota vuorostaan kiert?? "rautainen" 312 1/2 pkm korkea vuorirengas. T?m? rautainen rengas, jonka ymp?rysmitta on 3.602.625 pkm ja joka sijaitsee 322.000 pkman et?isyydess? l?himp?n? olevasta vuorijonosta, muodostaa maailman ulkoreunan. Tuon suolaisen valtameren ymp?rysmitta on 3.600.750 pkm.

Itse Sumeru-vuori on huipusta jonkun verran katkaistun pyramiidin muotoinen. Sen meren tasalla olevan aseman ymp?ryspiiri on 2.000 pkm ja huipun pinta-alan 3 1/2 pkm. Pyramiidin eri ilmansuuntia kohti olevilla sivupinnoilla on kullakin oma erikoinen v?rihohteensa. Etel?inen kylki on sininen, l?ntinen punainen, pohjoinen keltainen ja it?inen valkoinen. N?iden eri v?rien selitet??n johtuvan Sumerun sivupintoja verhoavasta jalokivi- tai metallipeitteest?. Sen etel?isell? kyljell? v?lkkyy muuan siniselt? siint?v? ja l?ntisell? punaiselta hohtava jalokiviverho, pohjoiseen p?in viett?v? pinta taas on kultaa ja it??n p?in viett?v? hopeaa. N?m? nelj? v?ri? antavat v?rityksens? vastaavalla ilmansuunnalla sijaitsevalle maailmanosalle. Senvuoksi nimitet??nkin etel?? siniseksi, l?ntt? punaiseksi, pohjosta keltaiseksi ja it?? valkoiseksi ilmansuunnaksi.

Kullakin ilmansuunnalla sijaitsee suolaisessa valtameress? erikoinen maanosa, joita n?inollen on nelj? eli yht? monta kuin er?iss? jo ennenmainituissa taruissa. N?m? maanosat kuvitellaan suuriksi saariksi, joiden kunkin kummallakin sivulla viel? on pienempi saari, joten noiden maailmankeskustaa ymp?r?ivien saarien kokonaislukum??r? on 12. Ep?ilem?tt? t?ss? k?sityksess?, joka ei voi perustua mink??nmoisiin maantieteellisiin tosiasioihin, kuvastuu kosmologinen, el?inradan 12:nteen kuvioon perustuva usko. El?inrataa ovat etu-Aasian kansat jo ammoin kuvitelleet "taivaan maaksi". Kuten ylh??ll? on alhaallakin 12 maata.

Noissa nelj?ll? taholla olevissa maanosissa asuvat olennot eroavat toisistaan ennenkaikkea kasvojensa muodon puolesta. Etel?isen eli sen maanosan asukkailla, johon alkuaan Intia, my?hemmin monet muut maat sis?ltyv?t, on soikeat kasvot, l?ntisen py?re?t, pohjoisen neli?nmuotoiset ja it?isen kuun sirppi? muistuttavat kasvot. Itse maanosatkin ovat saman muotoiset.

T?m? maailmankuva, joka vallitsee Tibetiss? y.m. buddhalaisuuden piiriss?, k?tkee juurensa kauas muinaisuuden h?m?r??n. Omituista on, ett? tuo ilmansuuntiin liittyv? v?rikuvitelma tavataan paitsi Aasiassa my?s er?ill? Pohjois-Amerikan intianiheimoilla. Luonnollisesti saattavat eri ilmansuuntien v?rit kuitenkin vaihdella eri kansoilla. Kiinalaiset kuvittelevat it?? siniseksi, etel?? punaiseksi, l?ntt? valkoiseksi ja pohjoista mustaksi. Amerikkalaisten p??ilmansuuntien v?rit ovat olleet musta, valkoinen, keltainen ja sininen tahi musta, valkoinen, punainen ja sininen . T?llaisella v?rikuvittelulla n?kyy olleen vastineensa my?s etu-Aasian sivistysl?hteill?.

Samaten nuo yll?mainitut "seitsem?n kultaista" vuorikeh??, jotka tarkoin m??r?ttyjen v?limatkojen p??ss? kiert?v?t pohjant?hteen kohtisuorassa olevaa keskusvuorta, vastaavat etu-Aasian muinaisten sivistyskansain k?sityst? seitsem?st? kiertot?htikeh?st?, joiden keskeisi? mittasuhteita Etemenanki-tornin rakennuskaavassa mainitut mittasuhteet ilmeisesti kuvastavat. Aivan kuin olettamamme muinaisbabylonilaisten temppelitornit pyrkiv?t my?s buddhalaisten pagodit noita jonkun verran horjuvia mittasuhteita noudattamalla olemaan jumalten asuman keskusvuoren maallisia esikuvia. Mutta suorastaan keinotekoisen vuorenkin muodossa, jommoisia Intian kuninkaat rakennuttivat, on pyh?? Merua palvottu. Muuan sellainen vuodelta 1027 on Benares kaupungin l?heisyydess?. N?m?kin tosiasiat ovat siis omiansa luomaan valoa babylonilaisten temppelitornien h?m?r??n alkuper??n.

EL?M?NPUU.

Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset n?hd? ja hyv?t sy?d?, ja el?m?npuun keskelle paratiisia.

Turkinsukuisten kansain k?sityksen mukaan t?m? puu, jonka maailmankaikkeuden kasvaessa sanotaan pienest? vesasta nousseen nykyiseen mittaansa, liittyy samoinkuin maailmanvuorikin itse maailmanrakenteeseen. Ja huolimatta siit?, kohoutuuko se maasta, korkealta vuorelta tai jostakin taivaankerroksesta muistuttaa se aina asentonsa puolesta maailmanpatsasta; aivan kuin t?t? k?ytt?v?t jumalat sit?kin ratsujensa hevospaaluna. Maailmanpatsasta se muistuttaa my?s siin?, ett? sit? toisinaan kuvitellaan useampikerroksiseksi. Niin esim. Vasjuganin ostjakkien shamaninlaulussa, jossa ilmeisesti on tatareilta saatuja kuvitelmia, sanotaan t?ss? puussa, kuten itse taivaassakin, olevan seitsem?n kerrosta. Useimmiten kuitenkin kuvitellaan, ett? kysymyksess? oleva puu kohoutuu taivaan eri kerrosten tai kehien puhki, samalla kun se maakeh?n keskusvuoren lailla ty?nt?? juurensa maanalaisiin syvyyksiin.

Maailmanpatsaasta t?m? kosmillinen puu taas eroaa ennenkaikkea siin?, ett? sit? aina kuvitellaan oksalliseksi, el?v?ksi puuksi, jonka oleellisin ja samalla merkillisin piirre on sen tuoreus ja mehevyys. Eri kansojen tarut sijoittavatkin puumme tavallisesti jonkin l?hteen, j?rven tai meren partaalle, jopa itse veteenkin. Ostjakit puhuvat "taivaankeskuksen vetisest? merest?", jonka ??rell? t?m? suuri puu kasvaa. Millaiseksi vesi, josta puu imee ravintonsa, kuvitellaan, ilmenee m.m. seuraavasta Minusinskin tatarien runosta:

Runossa mainitaan lis?ksi, ett? t?t? "koivua" vartioi tatarien esi-is?, vanha Tata, jolle itse Luoja on t?m?n toimen uskonut.

Sama ihmeellinen koivu tavataan it?-Europankin kansojen tarustosta. Niin esim. mordvalaiset tarinoivat mets?n keskell? kummulla kasvavasta j?ttil?iskoivusta, jonka juuret kiert?v?t maan yli ja oksat piiritt?v?t taivaan. Sen lehdet ovat suuret kuin k?mmen ja sen norkot pitk?t kuin piiskansiima. Koivun juurella on veistetyin laudoin ja valkoisin liinoin katettu l?hde, l?hteen suojuksella punainen puukannu, kannussa makeata hunajajuomaa ja juomassa hopeainen kauha, jonka pohjaan ovat kuvatut aurinko ja kuu sek? kahvaan pienemm?t t?hdet. Sik?li kuin aurinko taivaalla siirtyy, k??ntyy my?s kauhan varsi.

Paljoa mielenkiintoisempana esiintyy t?m? el?m?? uhkuva puu jakuttien kansanrunoudessa.

T?m?n el?m?? antavan puun alue on jakuttien tarujen mukaan "ensim?isen ihmisen" asuinpaikka eli siis jonkinlainen paratiisi. Kun "ensim?inen ihminen" maailmaan ilmaannuttuaan haluaa tiet??, mink?vuoksi h?n on olemassa, astuu h?n tuon j?ttil?ispuun luokse, jonka latva kohoaa "kolmikerroksisen taivaan puhki" ja jonka "oksia my?ten valuu vaalea neste tuottaen sit? nauttivalle autuuden", huomaa h?n, mitenk? ihmepuun runkoon yht?kki? ilmaantuu aukko, josta muuan naisolento n?ytt?ytyy vy?t?r?it??n my?ten ja ilmoittaa h?nelle, ett? h?n on ilmestynyt maailmaan tullakseen ihmissuvun kantais?ksi.

T?llainen oli maailma, jossa "Valkoinen nuorukainen" n?ki p?iv?nvalon. Yksin?iseen oloonsa ik?vystyneen? h?n astui el?m?npuun luokse ja lausui: "Kunnioitettu korkea herratar, puuni ja asuinpaikkani haltiatar, kaikki, mik? el??, on parittain ja synnytt?? j?lkel?isi?, mutta min? olen yksin. Haluan l?hte? matkalle ja etsi? itselleni vertaiseni puolison, tahdon koetella voimiani kaltaisteni kanssa, tahdon tutustua ihmisiin ja el??, kuin ihmisen tulee. ?l? kielt?ydy antamasta minulle siunaustasi, rukoilen sinua n?yrin, kumarretuin p?in ja notkistetuin polvin."

T?ll?in alkoivat puun lehdet tohista ja niist? tihkui hieno, maidonvalkoinen sade Valkoisen nuorukaisen p??lle. Tuntui l?mmin tuulenhenki, puu alkoi narista ja sen juurien alta kohoutui esiin muuan naisolento vy?t?r?it??n my?ten. T?t? puun ja paikan haltiatarta kuvaa tarumme keski-ik?iseksi, vakavakatseiseksi naiseksi, jolla oli vapaina hulmuvat hiukset ja paljaat rinnat. Jumalatar tarjosi uhkuvista rinnoistaan maitoa nuorukaiselle ja juotuaan t?m? heti tunsi, mitenk? h?nen voimansa kasvoivat satakertaisiksi. Samalla jumalatar lupasi nuorukaiselle kaikkea onnea ja siunasi h?nt?, niin etteiv?t vesi, tuli, rauta eik? muukaan voineet h?nt? vahingoittaa.

On itsest??n selv??, ettei t?m? taru ole voinut synty? jakuttien keskuudessa pohjois-Siperian koleassa ilmanalassa, vaan kuten tuon loistavan paratiisin kuvittelu viittaa, paljoa rikkaamman ja rehev?mm?n luonnon helmassa. K?ytt?m?ll? hyv?ksemme yll?olevaa luonnonkuvausta, miss? nuo pohjoseen sijoitetut valkoisen j?niksen nahkalla p??llystetyt vuoret ilmeisesti tarkoittavat lumivuoria, voimme l?hte? etsim??n t?m?n paratiisikertomuksen kotimaata, tarumme kun edellytt?? samalla kertaa rehev?n luonnon ja lumivuorien tuntemista. Katseemme k??ntyy silloin joko pohjois-Intiaan tai etu-Aasiaan. Emme kuitenkaan voi t?t? paratiisimaisemaa sellaisenaan k?ytt?? oppaanamme, sill? "maitoj?rvi" y.m. seikat siin? kuuluvat itse maannavan kuvitteluihin. Sit?paitsi n?m? maisemat jonkun verran vaihtelevat tarumme eri toisinnoissa.

Ennenkuin ryhdymme taruamme l?hemmin tarkastamaan, esit?mme viel? er?it? el?m?npuuta valaisevia lis?piirteit?, joita tapaamme Middendorffin julkaisemista jakuttilaisista kielenn?ytteist?. Niiss? t?t? ensim?ist? ihmist?, "jakuttien kantais??" nimitet??n ?r?id?h-buruidah-ar-soghotoh . Kerrotaanpa h?nen asunnostaankin, joka sijaitsee kent?n keskess? ja jossa on nelj? hopeanhohtavaa nurkkaa, 40 ikkunaa, 50 pylv?st? ja 30 kattohirtt?; sein?t ja kultainen lattia ovat nelinkertaiset sek? hopeainen katto kolmikerroksinen. Kaikkiaan n?ytt?? siis t?ss? rakennuksessa olleen seitsem?n kerrosta. Itse el?m?npuuta kuvaillaan seuraavin sanoin: "Kun h?n astuu asuntonsa it?? kohden suunnatulta kuistilta seutua katselemaan, niin h?nen edess??n on puiden kuningas, joka kasvaa ruohikon keskell?. T?m? puu, jonka yl?puolella h?ilyy sininen ilma, on niin vanha, ettei sen vuosisatoja voida laskea. Sen juuret ulottuvat manalan l?pi ja sen latva kohoaa yhdeks?n taivaan puhki. Sen jokaisen lehden pituus on seitsem?n sylt? ja sen jokaisen k?vyn yhdeks?n sylt?. Puun juurien alta kuohuu 'ikuinen vesi'. Kun sen vanhaksi k?ynyt, n?lkiintynyt ja uupunut, valkoinen tai tumma karja, lent?v? tai juokseva riista juo tai nuolee mahlaa ja pihkaa, joka valuu t?m?n puun oksista ja k?vyist? ker??ntyen ja muodostuen kohisevaksi puroksi, saavuttaa se uudelleen entisen nuoruutensa ja ylt?kyll?isyytens?." Lis?ksi kerrotaan, ett?, kun puun haltiatar, "valkohapsinen, ij?k?s jumalatar", joka on ruumiiltaan "kirjava kuin peltokana" ja jolla on rinnat suuret kuin "nahkas?kit", astuu esiin, muuttuu puu naristen ja kitisten yh? pienemm?ksi, kunnes se j?lleen, kun haltiatar on vet?ytynyt takaisin, kohoutuu entiseen mittaansa. T?lt? puun haltiattarelta saa tuo yksin?inen mies tiet??, ett? h?nen is?ns? on taivaanjumala Ar-tojon ja ?itins? Kyb?i-khotun , jotka niin pian kuin he olivat h?net synnytt?neet, laskivat kolmannesta taivaasta maan p??lle, jotta h?nest? tulisi ihmissuvun kantais?. Samalla haltiatar ammentaa el?m?n vett? puun juurien alta ja kaataa sit? rakkoon, jonka tarjoaa suojatilleen sanoen: "Sido t?m? vasemman k?sivartesi alle, ??rimm?isess? h?d?ss? se pelastaa sinut." My?hemmin kerrotaan tarussamme, mitenk? t?m? sankari kosintaretkell??n joutuu kaksintaisteluun pahan hirvi?n kanssa saaden t?lt? iskun syd?meens? ja mitenk?, kun rakko samalla s?rkyy ja sen sis?lt? valuu haavaan, syd?n tervehtyy silm?nr?p?yksess?, antaapa t?m? el?m?nvesi sankarillemme viel? yhdeks?nkertaiset voimatkin.

Samoinkuin useat keski- ja pohjois-aasialaiset tarut sijoittavat el?m?npuun korkealle kummulle tai vuorelle, viel?p? taivaaseenkin, samaten seemil?isten paratiisia on kuviteltu milloin maan keskusvuorella, milloin taivaassa olevaksi. My?hemm?n ajan etu-aasialaisissa taruissa sanotaan paratiisin olleen niin korkealla vuorella, ett? se s?ilyi vedenpaisumuksen tuhoilta. Taivaassa olevasta paratiisista puhutaan sek? raamatussa ett? koranissa. Siihen katsoen, ett? my?s muinaiset babylonilaiset jo ammoisina aikoina tunsivat sek? jumalien asuman paratiisivuoren, ett? el?m?npuun ja -veden, voimme p??tt??, ett? t?m? kuvitelma, jonka muistomerkkej? meille varhaisimmilta ajoilta on s?ilynyt vain hajanaisina rippein?, on etu-Aasian sivistyskansoilla ikivanha.

Intialaisten vastaaviin kuvitteluihin viittaa jo ennenmainittu keski-aasialainen taru, joka sijoittaa mahtavan maailmanpuun korkealle Sumeru-vuorelle. Ett? t?m? puu t??ll?kin on ollut el?m?npuu, osoittaa seuraava my?s keski-Aasiassa muistiinpantu taru: Alkuaan ei ollut maata, vaan ainoastaan vett?, josta kohosi kaksi suurta vuorta. Toisen huipulla oli kolme temppeli?, joissa asui 33 tengeria eli jumalaa. Vuoren juurella oli kolmikulmainen kentt?, josta kohosi ylen korkea Zambu-puu kohottaen latvansa vuoren yli. Tengerit s?iv?t sen hedelmi?, mutta puun alla asuvat olennot, asurat huusivat tengereille: "Miksik? te sy?tte puusta, joka kasvaa meid?n maallamme?" Vihdoin n?m? kiihtyiv?t niin, ett? ryhtyiv?t taisteluun tengereit? vastaan; siin? he kuitenkin joutuivat h?vi?lle ja kukistuivat. Sen j?lkeen jumalat heittiv?t vuorelta alas hiekkaa, viel?p? kultaakin ja niin syntyi maa, jonne kaksi jumalaa, mies- ja naispuolinen, astuivat j?lkel?isineen kansoittamaan maata.

Tarumme alussa puhutaan siis kahdesta kaikkeuden perusvuoresta, jotka vuosituhansia aikaisemmin esiintyiv?t etu-Aasian muinaisten sivistyskansain luonnonhistoriassa ja jotka vastaavat intialaisten runojen k?sityst? kahdesta, vastakkaisilla ilmansuunnilla olevasta maailmanpatsaasta, mutta l?hemmin kerrotaan vain toisesta, jonka huipulla asuvat tengerit ovat intialaisten 33 Sumeru-vuorella hallitsevaa jumalaa. Nuo vuoren juurella asuvat olennot ovat intialaisten asura-j?ttil?isi?, joiden uskottiin asuvan Sumerun pohjattomissa kuiluissa ja sielt? yritt?neen taistella Indraa ja muita jumalia vastaan. Viel?p? itse Zambu-puukin, josta jumalat saavat ravintonsa, on kuten nimikin osoittaa intialaisten el?m?npuu Janibu. Buddhalaisen mytologian mukaan t?ss? Jambupuussa on 16 suurta oksaa, mutta pieni? lukemattomat m??r?t. Sen punertavanharmaat lehdet ovat hienot kuin paras silkki ja sen kukat kullanhohtavat. Sen hedelmien sis?ss? on satoja makeita, hanhenmunan suuruisia p?hkyl?it?, jotka karkoittavat kaikki taudit. Puun kullankeltainen mahla valuu sulavan voin lailla. Olennot, jotka asuvat sen l?heisyydess?, saavat ravintonsa t?st? el?m?npuusta. Brahmalaisten kirjallisuudessa kerrotaan soomaa tihkuvan viikunapuun sijaitsevan kolmannessa taivaassa Airam-madija j?rven partaalla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet