Read Ebook: Elämänpuu: Uskontotieteellisiä tutkielmia by Harva Uno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 139 lines and 21413 words, and 3 pages

Tarumme alussa puhutaan siis kahdesta kaikkeuden perusvuoresta, jotka vuosituhansia aikaisemmin esiintyiv?t etu-Aasian muinaisten sivistyskansain luonnonhistoriassa ja jotka vastaavat intialaisten runojen k?sityst? kahdesta, vastakkaisilla ilmansuunnilla olevasta maailmanpatsaasta, mutta l?hemmin kerrotaan vain toisesta, jonka huipulla asuvat tengerit ovat intialaisten 33 Sumeru-vuorella hallitsevaa jumalaa. Nuo vuoren juurella asuvat olennot ovat intialaisten asura-j?ttil?isi?, joiden uskottiin asuvan Sumerun pohjattomissa kuiluissa ja sielt? yritt?neen taistella Indraa ja muita jumalia vastaan. Viel?p? itse Zambu-puukin, josta jumalat saavat ravintonsa, on kuten nimikin osoittaa intialaisten el?m?npuu Janibu. Buddhalaisen mytologian mukaan t?ss? Jambupuussa on 16 suurta oksaa, mutta pieni? lukemattomat m??r?t. Sen punertavanharmaat lehdet ovat hienot kuin paras silkki ja sen kukat kullanhohtavat. Sen hedelmien sis?ss? on satoja makeita, hanhenmunan suuruisia p?hkyl?it?, jotka karkoittavat kaikki taudit. Puun kullankeltainen mahla valuu sulavan voin lailla. Olennot, jotka asuvat sen l?heisyydess?, saavat ravintonsa t?st? el?m?npuusta. Brahmalaisten kirjallisuudessa kerrotaan soomaa tihkuvan viikunapuun sijaitsevan kolmannessa taivaassa Airam-madija j?rven partaalla.

On todenn?kn?ist?, ett? t?llainen el?m?npuun kielikuva intialaisillakin k?tkee juurensa kaukaiseen muinaisuuteen, sill? jo Veda-runoudessa puhutaan vuorella kasvavasta kuolemattomuudenravintoa tuottavasta Soomasta. Sit? vastaa intialaisten tarujen Haoma, jota n?m? ovat kuvitelleet mehev?ksi, kultakukkaiseksi el?m?npuuksi ja sellaisena sijoittaneet sen Hara-berezaiti nimiselle maailman keskusvuorelle. Intialaisen Suparnadhyaya-runon kertoma korkea Rauhina-puu, josta muuan tarukotka, sooman ry?st?j?n? tunnettu Garuda, taittaa oksan, lienee my?s muistomerkki el?m?npuusta, jossa sanottu lintu varhaisemman k?sityksen mukaan oleksii. Samaten iranilaisessa kansanrunoudessa ja viel?p? muinaisbabylonilaistenkin taiteessa tapaamme t?m?n tarulinnun, jonka pohjois-Siperiassa olemme n?hneet maailmanpatsaan p??ss?, itse el?m?npuun latvassa. T?llaiset silm??npist?v?t yht?l?isyydet eiv?t saata olla ainoastaan sattuman aiheuttamia.

Intialaisia taruja emme kuitenkaan voi pit?? tuon jakuttien paratiisikertomuksen esikuvana. Eniten muistuttaa heid?n el?m?npuunsa muinaisegyptil?isi? kuvia, joissa osaksi puuna, osaksi naisena esitetty taatelipalmu tai jokin muu, tarunomainen puu tarjoaa suojatilleen kuolemattomuuden ravintoa. Joskus n?kee t?m?n puun kuvattuna itse el?m?nvedenl?hteen partaalle. Kuten tunnettua, on egyptil?istenkin maailmankuvaan sis?ltynyt taivaaseen ylettyv? kosmillinen puu, jonka juurella istuu istuu kohtalonjumalatar ja jonka lehtiin on kirjoitettu kaikkien ihmisten kohtalot.

Jakuttien el?m?npuuta sen juurelta ilmaantuvine jumalattarineen muistuttaa lis?ksi Skandinavien Edda-runoudessa esiintyv? Yggdrasil-saarni, "joka on suurin ja paras kaikista puista", jonka "oksat verhoavat koko maailman ja kohoavat taivaan yli", jonka "korkea runko on valkoisen nesteen peitt?m?" ja joka "horjuu vasta maailman lopulla". T?m?n "ikuisesti viheri?itsev?n puun" alla on ihmeellinen l?hde, Urdarbrunn, jonka ??ress? puun juuriston alla asuu kolme synnyn- ja kohtalons??t?j?t?rt?, Nornaa. Lis?ksi uskotaan, ett? jumalat "langettavat tuomionsa" Yggdrasil-saarnen luona. Mitenk? l?heisess? suhteessa n?m? jumalattaret, joiden kolmiluku todistaa my?hemp?? kehityst?, olivat itse puuhun, osoittaa m.m. seuraava Snorrin huomautus: "Ja kerrotaan, ett? Nornat, jotka asuvat Urdarbrunnin luona, ottavat joka p?iv? vett? l?hteest? ja sen mukana l?hteen ymp?rill? olevaa mutaa ja pirskoittavat sit? saarnen p??lle, jotteiv?t sen oksat kuivuisi eiv?tk? m?t?nisi." Samalla h?n huomauttaa, ett? Urdarbrunnissa oleva "vesi on niin pyh??, ett? kaikki mik? joutuu l?hteeseen, tulee yht? valkoiseksi kuin munankuoren sis?puolella oleva kalvo" ja ett? kastetta, joka tuosta mehev?st? puusta tihkuu maahan sanotaan "hunajakasteeksi". Samaa maailman- ja el?m?npuuta tarkoittaa my?s merkillinen Mimepuu, jonka "synty? ei kukaan tunne", jonka "oksat levi?v?t kaikkien maiden yli", jota "ei tuli eik? rauta voi kukistaa" ja jonka hedelmien uskotaan parantavan "hysteeriset naiset". Samanlaisia, vaikka eri nimisi?, maailman- ja el?m?npuita n?ytt?v?t lis?ksi olleen L?rad ja Glasir, joiden sanotaan sijaitsevan jumalien asunnon edustalla.

Useat tutkijat ovat olettaneet, ett? t?m? Skandinavien el?m?npuunkuvittelu olisi johtunut er?ist? keskiajalla Europassa vaeltaneista legendoista, joissa paratiisinpuu ja Kristuksen risti ovat sulautuneet yhteen ihmeelliseksi taruluomaksi. Vaikeata on kuitenkin ollut selitt??, mitenk? Yggdrasil-saarneen liittyv?t yksityispiirteet olisivat voineet synty? noiden kristillisten tarujen perustuksella. Mutta jos vertaa Yggdrasilia jakuttien el?m?npuuhun, on ilmeist?, ett? ne vastaavat toisiaan, jopa aivan yksityiskohtiaan my?ten, paitsi ett? Skandinavien runoudessa el?m?npuun alla on kolme, jakuttien ainoastaan yksi jumalatar. Samoinkuin Nornien uskotaan my?s viimeksimainittujen jumalattaren s??t?v?n ihmisten kohtalot. Kysymys, miksi juuri t?m?n puun juurella, jossa olemme n?hneet egyptil?istenkin kohtalon haltiattaren oleksivan, on, kuten Eddassa sanotaan, jumalien tuomiopaikka, saa selityksens? kohtalouskon alkuper?? valaisevista kuvitelmista.

Snorrin Eddassa mainitaan, ett? yksi Yggdrasilin kolmesta juuresta haarautui j??j?ttil?isten luokse; n?it? olentoja voimme verrata intialaisen tarun asuraj?ttil?isiin sek? noihin omituisiin maanalaisiin olentoihin, jotka jakuttien tarun mukaan k?ytt?v?t el?m?npuun juuria asuntojensa pylv?in?. Kuten Eddan kuvailema kotka el?m?npuun latvassa edustaa my?s Nidhugg-k??rme sen juurien alla aasialaisen el?m?npuun yhteyteen kiinte?sti liittyvi? piirteit?. Kalmukit tarinoivat, mitenk? muuan lohik??rme Zambu-puun juurella sijaitsevassa meress? vaanii el?m?npuusta putoavia lehti?. Ne lehdist?, joita se ei enn?t? ker?t? ja joiden siis onnistuu pudota pohjaan, muuttuvat siell? kullaksi. Burjattien runossa sanotaan Abyrga-nimisen taruk??rmeen asuvan puun juurella olevassa "maitoj?rvess?". Er?iss? keski-aasialaisissa taruissa Abyrga-k??rme kiemurtelee itse puun ymp?rill? samalla kun puun latvassa oleksiva Garide-kotka ahdistaa ja nokkii sit?. T?m? Garide, joka vinhasti lent?ess??n synnytt?? rajuilman, on kuten nimikin osoittaa, intialaisten Garuda, ennenmainittu sooman ry?st?j?. My?skin muissa maakeh?n keskuspaikkaa, vuorta tai napaa kuvailevissa it?maisissa taruissa ja taideteoksissa n?emme usein n?m? kaksi olentoa, joista k??rme varmaankin on maan syvyyksiss? piilevien voimien edustaja ja kotka taivaan korkeimman vallan vertauskuva.

Kaikki yll?mainitut el?m?npuun yksityispiirteet osoittavat, ettei meill? siis ole syyt? johtaa skandinavienkaan kuvitteluja vasta raamatun kertomusten pohjalla syntyneist? legendoista. Silti emme saata olettaa, ett? n?in t?ydellisesti toisiaan muistuttavat uskomukset olisivat voineet erikseen synty? kaukana toisistaan el?vill? kansoilla, vaan t?ytyy niiden, mitenk? se lieneekin selitett?viss?, v?ltt?m?tt? olla l?heist? sukua kesken??n.

Todenn?k?isesti ovat muinaisiranilaisten paratiisikuvittelut olleet ainakin jakuttien vastaavien tarujen esikuvana samoinkuin noiden l?nsi-siperialaistenkin uskomusten, jotka sijoittavat tuon mahtavan puun maakeh?n keskustasta kohoavalle "rautaiselle vuorelle". Muinaispersialaisten kirjallisuudesta n?emme, ett? hekin nimittiv?t maailman keskusvuorta, Hara-berezaitia, jonka huipulla he uskoivat el?m?npuun sijaitsevan, "rautaiseksi vuoreksi". T?ll? vuorella, miss? el?m?npuun alla on el?m?nvedenl?hde, Ardvisura ja iranilaisten ihana paratiisi, oleskelee my?s ensim?inen ihminen, Gajomartan, aivan kuin jakuttien paratiisissa. Kuten viimeksimainitut ovat iranilaisetkin kuvitelleet h?nt? "valkoiseksi" olennoksi. N?ihin tosiasioihin viitaten voimme siis olettaa, ett? tarumme iranilaisen sivistysvirtauksen mukana on kulkeutunut turkkilais-tatarilaisille kansoille ja jakuttien mukana vaeltanut aina et?iselle Lena-joelle asti. T??ll? on heid?n kansanrunoutensa s?ilytt?nyt sen meille n?in alkutuoreena ja siten pelastanut nykypolvelle perin arvokkaan muistomerkin muinaisten iranilaisten ja samalla koko It?maiden paratiisikuvittelusta, josta ainoastaan v?h?n ja hajanaisia tietoja on s?ilynyt kirjallisuudessa.

Ja tuskin erehdymme olettaessamme, ett? kaikkikin el?v?t olennot, joita vilisee tuon ihmepuun ymp?rill?, saavat kiitt?? sit? olemassaolostaan. Ainakin saattaa ihminen tunnustaa: "Sin? olet minun valkoisen karjani kasvattanut, minun mustista elukoistani huolta pit?nyt, minun lintuni ja riistani suojellut ja minun mustien vesieni kalat koolla pit?nyt."

PARATIISlVIRRAT.

Ja Edenist? k?vi virta, joka kasteli paratiisia; ja sitten se jakaantui nelj??n p??haaraan.

Mielenkiintoista on mainita, ett? sill? nesteell?, jota Indian tarukotka ry?st?? yl?ilmoista, on yh? viel?kin vastineensa er?iden keski-aasialaisten kansojen uskomuksissa. Niin kertovat, m.m. burjatit, ett? ukkosilman aikana muuan jumaluusolento pudottaa taivaasta "ternimaitoa" maan p??lle. Sen vuoksi t?t? olentoa nimitet??nkin "ternimaidon pudottajaksi". Sanottua nestett? uskotaan ilmaantuvan ihmisten ruoka-astioihin, etup??ss? maitopurtiloihin. Tavallisesti eiv?t ihmiset kuitenkaan itse sit? huomaa, vaikka sen sanotaan olevan "keltaista, kerman kaltaista" nestett?, mutta shamani sen tiet?? ja h?nen teht?v?n??n on asettaa se heti jollekin yl?v?lle paikalle, josta sen uskotaan j?lleen kohoutuvan taivaaseen. Ihmisten ei sovi sit? nauttia eik? my?sk??n mitenk??n saastuttaa. Se henkil?, jonka astiaan jumala t?t? pyh?? nestett? pudottaa, tulee siit? p?ivin huomattavasti vaurastumaan. Yhdist?m?ll? n?m? viel? nyky??n keski-Aasiassa el?v?t uskomukset niihin tietoihin, joita tapaamme muinaisintialaisten kirjallisuudesta, voimme olettaa, ett? tuo Indran lintu, soomaa ry?st?v? kotka, on alkuaan ollut ukkoslintu, jommoiseksi useimmat pohjois-Aasian kansat yh? viel?kin t?t? luonnonilmi?t? kuvittelevat.

Ett? etu-Aasian muinaisilla sivistyskansoilla on aikoinaan ollut aivan samanlaiset k?sitykset paratiisil?hteen pyhist? nesteist?, osoittavat m.m. keskiajalla Europassa vaeltaneet kristilliset legendat, jotka kuvailevat, mitenk? el?m?npuun juurilla hersyy maito- ja hunajal?hteit?. Hunajan ja maidon maaksi kuvittelevat my?s juutalaisten my?hemm?n ajan tarut paratiisia, samoin kuin heid?n esi-is?ns? jo ammoin pitiv?t ihannemaanaan seutua, jossa "maito ja hunaja vuotaa". Kuten el?m?npuu on siis hunajan ja maidon maakin l?heisesti liittynyt itse maannavan kuvitteluihin.

N?m? buddhanuskoisten kalmukkien k?sitykset muistuttavat niin suuresti muinaisseemil?isten maailmankuvaan liittyvi? uskomuksia, ett? meid?n on pakko olettaa niiden olevan sukua kesken??n. Yll?olevaan voimme verrata seuraavaa raamatun kohtaa: "Ja Edenist? k?vi virta, joka kasteli paratiisia; sitten se jakaantui nelj??n p??haaraan. Ensim?inen kutsutaan Piison, se juoksee koko Hevilan maan ymp?ri, jossa on kultaa... Toinen virta kutsutaan Giihon, se juoksee koko Etiopian maan ymp?ri. Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, se juoksee Assyyrian editse; ja nelj?s virta on Erat." My?hemm?n ajan juutalaisista taruista ilmenee selv?sti, kuten Ilmestyskirjankin sanoista, ett? n?iden vesien alkul?hde oli itse el?m?npuun alla. Muuan juutalainen perinn?istieto kuvaileekin paratiisin keskuspaikkaa seuraavin sanoin: "El?m?npuu oli 500 vuosimatkan korkuinen ja alkuvesi virtasi sen juurien alta."

Se seikka, ett? noiden maailmanvirtojen uskotaan juoksevan eri ilmansuuntia kohti, on jonkinlainen lis?todistus siit?, ett? paratiisin on ajateltu sijaitsevan maakeh?n korkeimmalla kohdalla, jommoisena maan keskus useimmiten esiintyy it?maisessa maailmankuvassa. Sen johdosta, ett? raamatun kertomuksessa mainitut virrat, jotka ovat maantieteellisesti tunnettuja, kuten Erat eli Eufrat, saattaisivat johtaa meit? etsim??n paratiisia niiden l?hteilt?, huomauttaa Efraim Syyrialainen: "Vaikkakin me tunnemme seudut, joista ne virtaavat, niin ei t?m? kuitenkaan ole l?hteen alku, sill? paratiisi sijaitsee huomattavan korkealla. Sen l?heisyydess? nuo virrat nousevat yl?s pudoten sielt? merta kohti ik??nkuin korkeasta kanavasta."

Kalmukeille ei yll?mainittu kuvittelu ole kuitenkaan saapunut etu-Aasian kansoilta, vaan kuten Zambu-puu y.m. seikat osoittavat, Intiasta, miss? my?s esiintyy k?sitys paratiisin nelj?st? virrasta. Purana-kirjallisuudessa kerrotaan n?et, mitenk? mainittujen virtojen l?hteet ovat taivaassa ja mitenk? vedet sielt? putoavat Meru-vuoren huipulla olevaan paratiisi-j?rveen jakautuen siell? nelj?ksi maailmanvirraksi.

El?imet tarussamme edustavat ilmansuuntia, mik? kuvitelma ainakin etu-Aasian kansoilla on ikivanha, mutta jonka muistomerkkej? tavataan kaikiltakin Aasian sivistyskansoilta, joskin itse el?imet saattavat vaihdella. Kiinalaisten k?sityksen mukaan it?? edustaa sininen lohik??rme, etel?? punainen lintu, l?ntt? valkoinen tiikeri ja pohjoista musta kilpikonna. Mongolien kerrotaan tautien v?ltt?miseksi rakentaneen vanhan kiinalaiskaupungin kohdalle pyh?k?n, jonka nelj?lle sivulle he pystyttiv?t kutakin ilmansuuntaa edustavan puukuvan, nim. tiikerin, leijonan, kotkan ja lohik??rmeen muotoisen. Etu-aasialaisten kansain eri ilmansuuntiin liittyv?t el?inkuvitelmat ovat meille raamatustakin tuttuja. Ilmestyskirjan 4:ss? luvussa, jossa kuvataan Jumalan taivaallista istuinta it?maisen maailmankatsomuksen valossa, sanotaan: "Ja valtaistuimen edess? oli kuin lasinen meri, kristallin n?k?inen; ja etupuolella valtaistuinta ja valtaistuimen ymp?rill? oli nelj? olentoa... Ensim?inen olento oli jalopeuran n?k?inen, toinen olento h?rk?vasikan n?k?inen, kolmannella olennolla oli ik??nkuin ihmisen kasvot ja nelj?s olento oli lent?v?n kotkan n?k?inen."

Tuo "kristallin n?k?inen lasinen meri" Jumalan valtaistuimen edess? vastaa, kuten jakuttienkin uskomuksista n?emme, monesti mainittua "maitoj?rve?", samoinkuin se "virta, joka kirkkaana kuin kristalli juoksee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta" ja jonka partaalla "seisoo el?m?npuu" vastaa paratiisista l?htev?? el?m?nveden virtaa. N?it? vertauskuvia ovat raamatun kirjoittajat joutuneet k?ytt?m??n senvuoksi, ett? he kuvittelivat Jumalan istuimen sijaitsevan juuri maakeh?n keskuspisteest? kohoavalla paratiisin vuorella. Samalla vuorella el?m?n puun ??ress? me tapaamme my?s It?maiden suuren ?itijumalattaren.

?ITIJUMALATAR.

Taivas ylh??ll? on is?mme, maa alhaalla on ?itimme, ihminen on niiden kummankin lapsi.

Muinaisturkkilainen kivikirjoitus.

Kun Neitsyt Maaria Efeson kirkolliskokouksessa v. 431 virallisesti julistettiin Jumalan?idiksi, toteutui niiden kirkkoisien harras toivomus, jotka jo edellisell? vuosisadalla olivat k?ytt?neet h?nest? t?t? ylev?? nimityst?, mutta se seikka, ett? t?llainen k?sityskanta julkisesti hyv?ksyttiin juuri Efesossa, on omiansa palauttamaan mieleen t?m?n kaupungin suuren ?itijumalattaren, jonka piirteet katolisen kansan uskomuksissa ovat lainautuneet Neitsyt Maarialle. On kuin t?m? vanha jumalatar t?ll?in olisi uuden nimen varjossa l?htenyt entist? mahtavampana jatkamaan voittokulkuaan maailmassa.

Mitenk? kuuluisa t?m? jumalatar, jonka palvonnan yhten? keskuspaikkana oli yll?mainittu kaupunki, on ollut kristinuskon levitess? V?h??n Aasiaan, osoittaa m.m. Apostolienteoissa oleva kuvaus. Siin? kerrotaan, mitenk? Demetrius niminen hopeasepp?, jonka ammattina oli valmistaa hopeisia, kaupungissa sijaitsevan Dianan temppelin kuvia, ryhtyi kiihoittamaan ammattivelji??n sek? muita kaupunkilaisia Paavalia vastaan huomauttaen niist? seurauksista, joita tuo uusi oppi oli tuova tullessaan: "Nyt uhkaa vaara, ettei ainoastaan t?m? meid?n elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan my?skin, ettei suuren Dianajumalattaren temppeli? pidet? min?k??n ja ett? h?nen mahtavuutensa siit? k?rsii, h?nen, jota koko Aasia ja koko maanpiiri kunnioittaa." Demetriuksen kiihoituspuhe sai aikaan, ett? kaupungin asukkaat kokoontuivat yhteen ja alkoivat vihan vimmassa huutaa: "Suuri on efesolaisten Diana!"

T?ydellisesti n?iden seutujen "suurta ?iti?" muistuttava jumaluusolento tavataan my?s kanaanilais-seemil?isten kansain uskomuksista. Eri seemil?ismurteissa on jumalattarellamme samasta sanajuuresta johtuva nimi, kuten babylonilainen Ishtar, syyrialainen Astarte y.m. osoittavat. Lukuisista Palestiinassa l?ydetyist? kuvista huomaa, ett? h?n on ollut t??ll? yleisesti tunnettu jo esi-israelilaisena aikana. Foinikian rannalla Byblos kaupungissa oli yksi t?m?n jumalattaren tunnetuimpia pyh?kk?j?, joka paikkakunnan kuuluisuutena on j?tt?nyt muistomerkkins? sik?l?isiin rahoihinkin. T?ss? temppeliss? harjoitettua palvontaa selostaa Lukianos teoksessaan "De dea Syria". Foinikialaisten siirtolaisten mukana levisi Astarten palvelus jo varhain Kyproon, miss? Paafos kaupunki oli sen keskuksena ja useihin muihin V?limeren seutuihin, viel?p? kaukaiseen Kartagoonkin. Viimeksimainitun kaupungin Taanit nimist? "suurta ?iti?" roomalaiset sanoivat "taivaalliseksi", h?nell? on helmassaan aurinko ja kuu. Puoliympyr?? h?nen p??ns? yl?puolella on selitetty el?inradaksi. Muinaisl?yt?jen ja vanhojen tietojen perustalla ovat tutkijat yleisesti omaksuneet k?sityksen, ett? V?h?n Aasiankin ?itijumalatar, jonka muistomerkkej? on tavattu enimm?kseen t?m?n suuren niemimaan rannikkokaupungeista, on, kuten h?nt? esitt?v?t kuvat sek? h?neen liittyv?t uskomuksetkin osoittavat, id?st? p?in tulleiden sivistysvirtauksien tuoma. T?t? olettamusta ei mitenk??n voi kumota se seikka, ett? tuo "suuri ?iti" vieraaseen seutuun saavuttuaan siell? mahdollisesti on sulautunut johonkin paikalla ennen palvottuun, t?t? jossain m??rin muistuttavaan jumaluusolentoon.

Seuraamme n?inollen ?itijumalatartamme etu-Aasian muinaisten sivistyskansain keskuuteen, miss? h?nen mahtiaan ja merkityst??n todistaa ennenkaikkea se, ett? h?n yleisen babylonialais-assyyrialaisen k?sityksen mukaan oli aivan erikoisasemassa muihin lukuisiin jumalattariin verraten, jotka useimmiten olivat ainoastaan miespuolisen vastineensa varjomaisia seuralaisia. Mutta samalla t?m? kunniakas asema on ollut syyn? siihen, ett? h?nen personaansa on aikojen kuluessa liittynyt mit? erilaisimpia, joskus kesken??n ristiriitaisiakin uskomuksia ja kuvitteluja. Sen vuoksi on sen kysymyksen ratkaisemista, mik? t?m? ihmeellinen "?iti" alkuaan on ollut, pidetty yhten? uskonnontutkimuksen vaikeimmista teht?vist?.

My?hemmin on jumalatartamme kuviteltu m.m. kuunhaltiattareksi, h?nen kuvissaan kun usein esiintyy kuukin, mutta mit??n suoranaisia todistuksia siit?, ett? h?nt? ja kuuta todella alkuaan olisi pidetty samana olentona, ei ole olemassa. Ei h?n my?sk??n ole ollut auringonjumalatar. Babylonilaisten Ishtarilla on kyll? ollut taivaalla erikoinen edustaja, m.m. Venus t?hti, ja on t?t? t?hte? nimitetty h?nen nimell??nkin, mutta it?maiset tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei t?m?k??n kuvittelu ole alkuper?inen. Ei h?nt? my?sk??n, vaikkakin h?nt? usein palvotaan "jumalain?itin?" ja "taivaanhaltiattarena", voi pit?? itse taivaan elollistamisesta sek? sen naispuoliseksi kuvittelemisesta syntyneen? olentona, jommoisena egyptil?isten Nut esiintyy. Vaikeata on my?s n?hd? h?ness? vain tavallista maan, mets?n tai veden haltiaa sellaisena, kuin useimmat luonnonkansat ovat niit? palvoneet, sill? mitenk? h?n t?ss? tapauksessa olisi voinut kohoutua siihen huomattavaan asemaan ja arvovaltaan, mik? h?nell? todellisuudessa on ollut.

Kaukaisimpana historiallisena aikana esiintyy jumalattaremme muinaisilla sumerilaisilla, joiden sivistyksen perij?it? seemil?iskansat ovat olleet. T??ll?kin jumalattaremme, samalla kun h?n oli suuri synnytt?j?t?r, oli my?s suuri el?tt?j?t?r. Sumerilaiset nimittiv?t h?nt? Ninharsag. Heid?n vanhin valtakautensa, jolta kirjallisia muistomerkkej? on olemassa, oli loistavimmillaan Eannatum kuninkaan hallitessa Lagash nimisess? kaupungissa, ja jo silloin kerrotaan t??ll? Ninharsagia palvotun. Er??ss? muistokirjoituksessa, miss? mainitaan useita jumaluusolentoja, joiden etunen?ss? esiintyy ylijumala Enlil, on Ninharsag jo toisella sijalla. T?m?n kirjoituksen aloittavat seuraavat sanat:

"Eannatum Lagashin kuningas, jolle voiman on antanut Enlil, jota pyh?ll? maidollaan on ruokkinut Ninharsag".

Kun sumerilaiset suurten valtiollisten vastoink?ymisten j?lkeen saattoivat seemil?isen akkadialaisvallan kukistuttua uudelleen itsen?isemmin kehitt?? yhteiskunnallisia olojaan, muodostuu heid?n keskuudessaan ruhtinaskuntia, joista huomattavimpia oli juuri Lagash, miss? Gudea-nimisen ruhtinaan hallitessa vanha sumerilainen kulttuuri kohoaa huippuunsa. Suurelta osaltaan t?m? oli uskonnollista laatua, joten ymm?rt??, miksi vanhoille jumalille aletaan j?lleen rakentaa uusia pyh?kk?j?. Er??ss? muistokirjoituksessa, jossa luetellaan ne jumalat, joille Lagashin ensim?inen ruhtinas rakennutti temppeleit?, 011 Ninharsag aivan ensi sijalla: "Ninharsagille, jumalien ?idille, rakensi h?n temppelin Girsuun." My?skin Gudea pit?? kunnianasianaan rakentaa Ninharsagille temppelin. Sit? esitt?v?ss? kirjoituksessa mainitaan, mitenk? h?n tuotti Maganin vuorelta dioriittikive?, josta jumalattaren kuvapatsas hakattiin. Patsasta pyh?kk??n asetettaessa antoi ruhtinas Ninharsagille seuraavan juhlallisen nimen: "Jumalatar, joka taivaassa ja maassa s??t?? kohtalon, Nintud, jumalien ?iti, pident?k??n Gudean el?m??, joka on rakentanut temppelin."

Mahdollisesti h?nt?, mutta ainakin h?nen vastinettaan babylonilais-seemil?isten Ishtaria, esitt?v?t nuo Kaksoisvirranmaasta l?ydetyt ?itijumalattaren kuvat, joissa h?nell? toisinaan on ?itiyden merkkin? pieni lapsikin syliss??n. Muuan kuva esitt?? h?net istumassa el?m?npuun juurella. Kasvillisuuden yhteyteen asettaa h?net my?s hyvin vanha korkokuva, jossa alaston pappi uhrikannu k?dess??n kastelee jumalattaren edess? olevaa maljakkoa, miss? on taatelipuun oksa riippuvine hedelmineen. Itse jumalatar istuu vuorella, jommoiseksi koko seutukin kuvataan. Asiantuntijat n?kev?t viimeksimainitun kuvan esitt?m?ss? hedelm?llisyydenjumalattaressa juuri Ninharsagin, jonka nimikin "vuoren herratar" osoittaa, ett? h?nt? on kuviteltu vuorella asuvaksi samoinkuin sit? miespuolista jumalaakin, Enlili?, johon t?m? jo sumerilaisten uskomuksissa verraten itsen?inen jumalatar n?ytt?? olleen jossakin suhteessa. Olemme ennen huomauttaneet, ett? tuon miespuolisen jumalan toisintonimi "suuri vuori" ilmeisesti tarkoittaa tarunomaista maakeh?n keskusvuorta, josta tehtiin tornimaisia kuvia. Osoituksena siit?, ett? kysymyksess? olevien jumaluusolentojen ajateltiin olevan suhteessa toisiinsa, josta on useitakin todistuksia olemassa, esitett?k??n t?ss? ainoastaan seuraavat Nintudille omistetun hymnin sanat: "Suuri vuori Enlil tarttui h?nen k?teens?, Nintud puhui ilomielin lehmien ja niiden vasikkain puolesta, tuo laupias Nintud Keshin suuri hallitsijatar".

Tuntuu yll?tt?v?lt?, ett? n?it? kumpaakin suuresti muistuttavat jumaluusolennot ovat viel? meid?n p?ivin?mme keski-Aasiassa palvonnan kohteina. Kun Altain tatarit kukkien puhjetessa viett?v?t kev?ist? uhrijuhlaansa muistelevat he maanhaltian ohella kahta omituisilla nimill? varustettua jumaluusolentoa, nim. "Sumer-vuorta" ja "Maitoj?rve?". Edellinen on mies-, j?lkim?inen naispuolinen olento. Hyvin yleisi? altailaisten rukouksissa ovat sanat: "Sumer-vuori is?mme, Maitoj?rvi ?itimme." Sumer-vuoren, josta jo on ollut puhe, voimme t?ss? syrj?ytt??, sit?vastoin on meid?n kohdistettava huomiomme tuohon ihmeelliseen "?itiin". Osoituksena siit?, ett? t?m? suuri jumalatar, jota kuvitellaan kaiken el?m?n synnytt?j?ksi, on aikoinaan ollut tunnettu verraten laajalla alueella turkkilais-tatarilaisten kansain keskuudessa, on m.m. se tosiasia, ett? "Maitoj?rvi-emo" esiintyy Volgalla asuvien tshuvassienkin jumalain luettelossa. Mutta mainittujen kansojen k?sityksen mukaan t?m? jumaloitu, tarunomainen j?rvi sijaitsee, kuten aikaisemmin olemme huomauttaneet, maan navalta tai maakeh?n keskusvuorelta nousevaksi kuvitellun el?m?npuun juurella. Er??t Altain heimot, jotka sijoittavat paratiisin kolmanteen taivaaseen, puhuvat siell? olevasta "maitoj?rvest?", mist? synnynhaltia Jajutsi ottaa "el?m?nvoimaa joka kerta kun lapsi syntyy maailmaan". Tshuvassit uskovat, ett? lapsien sielut tuodaan maan p??lle taivaan paratiisista.

Mitenk? huomattava t?m? muinaisiranilaisten "suuri ?iti" on ollut, osoittaa parhaiten se seikka, ett? mit? erilaisimmat heimot ja rodut kotimaan ulkopuolellakin ovat h?nt? palvoneet, ja ett? h?n on voinut sulkea vaikutusvaltansa piiriin paitsi suuret alat keski- ja pohjois-Aasiaa, viel? joukon it?-Europankin kansoja. Er??t suomensukuisetkin heimot ovat p??sseet t?m?n armollisen ?itijumalattaren turviin. Tsheremissit nimitt?v?t h?nt? "suureksi syntyemoksi", my?skin votjakit ja mordvalaiset ovat h?net tunteneet, viel?p? pohjois-Siperiassa asuvat vogulit ja ostjakitkin ovat h?nelle uhria kantaneet. Samalla kun h?n on suuri synnytt?j?t?r, jonka ostjakit toisin paikoin kuvittelevat asuvan taivaan seitsenkerroksisella vuorella, miss? h?n seitsem?? kehtoa heilahuttamaila valmistaa syntyvien sieluja, on h?n my?s ihmisten elinij?n ja kohtaloiden m??r??j?. Pohjois-ostjakit sanovat, ett? h?n lapsen syntyess? merkitsee "kultakirjaiseen seitsenoksaan, kultapiirteiseen seitsenoksaan" syntyneen el?m?nsuunnan, onko ihminen maan p??ll? el?v? rikkaasti vai k?yh?sti, onko h?n yrityksiss??n onnistuva vai onko h?n oleva onnettomuuksien uhri. Vanhojen l?hteiden mukaan ovat ostjakit palvoneet h?nt?, kuten ?itijumalatarta ainakin, lapsen kera kuvattuna. Heid?n kansanrunoudessaan puhutaan paljon t?m?n sankarillisesta pojasta, "Maailmaa katsovasta miehest?". Joskus h?net mainitaan viel? taivaanjumalan puolisona sek? "jumalanpoikien" ?itin?.

Tuo "kultakirjainen seitsenoksa", johon jumalattaremme merkitsee ihmisen el?m?nvaiheet jo h?nen syntyess??n, tarkoittaa ep?ilem?tt? itse seitsenoksaista el?m?npuuta, jonka juurella sek? iranilaisten ?itijumalatar ett? jakuttienkin y.m. vastaava haltiatar oleksii. Samanlainen mielikuva kohtaa meit? muinaisessa Egyptiss?, miss? kohtalonjumalatar useissa kuvissa esitet??n suuren, taivasta kuvaavan puun juurella piirt?m?ss? puun lehviin faraoiden nimi? ja heid?n el?m?ns? vaiheita. P??tt?en siit?, etteiv?t ostjakit, kirjoitustaitoa vailla ollen, itse ole kyenneet luomaan t?t? kuvitelmaa, eiv?tk? my?sk??n ole voineet saada sit? suoraan Egyptist?, on ilmeist?, ett? etu-Aasiankin kirjoittajakansoilla on t?ytynyt olla vastaava mielikuva.

T?llainen kuvitelma n?ytt?? antavan aiheen olettaa, ett? jumalattaremme sittenkin on jonkin taivaalla olevan ilmi?n, ehk?p? juuri linnunradan her?tt?m?n mielijohteen luoma. Todenn?k?isesti onkin viimeksimainittu ilmi? ollut omiansa ainakin rikastuttamaan t?h?n suureen ?itiin liittyvi? mielikuvia, mutta muista seikoista p??tt?en ei jumalattaremme kuitenkaan alkuaan ole taivaasta l?ht?isin.

Mutta se seikka, ett? iranilaisten Anahita ja V?limeren it?rannikolta saapunut Astarte kumpikin V?h?n Aasian kansojen k?sityksen mukaan edustivat samaa suurta sek? synnytt?v?? ett? el?tt?v?? "?iti?", asettaa meille kysymyksen: Eiv?tk?h?n n?m? it?maiset jumalattaret olekin jo alkuaan samasta k?sityspiirist? l?hteneet?

Olemme yll?olevassa todenneet, ett? iranilaisten "suurta ?iti?" on alkuaan kuviteltu jonkinlaiseksi maitomaista nestett? sis?lt?v?ksi maakeh?n keskusvuorella olevaksi j?rveksi. Jakuteilla h?n esiintyy maannavalla kasvavan el?m?npuun maitorintaisena haltiattarena. Skandinavien k?sityksen mukaan it?maista synnynhaltiatarta edustavat Nornat asuvat vastaavan puun juurien alla. Ja ilmeisesti paratiisin vuorella olevaksi on kuviteltu my?s jo muinaisten sumerilaisten ?itijumalatarta. Kaikkialla tapaamme h?net siis alkuaan samassa, maakeh?n keskuskohtaa edustavassa paikassa. Jakuttien vanhat tarut ihannoivat t?t? satumaista maankohtaa kaiken el?m?n alkul?hteen? silloinkin, kun he eiv?t nimenomaan mainitse siell? kasvavasta el?m?npuusta. Se on ainoastaan "napa", "hopeanhohtava", "medenkaltainen", "korkea", ja "ylt?kyll?inen", "kahdeksanreunaisen maanpiiri-emon keltainen napa". Toisien tarujen mukaan siin? paikassa, miss? on "maan napa, taivaan huippu" kohoaa maa-emon "korkea rinta".

Jakuttilaisten tarujen perustuksella saatamme siis olettaa, ett? it?maisten kansojen "suuri ?iti" alkuaan on ollut juuri kosmologisesti kuviteltu maakeh?, jonka napa on kaiken el?m?n l?hde ja kaikkien synnytt?vien voimien vertauskuva. T?t? kansanomaista kuvittelua oppaanamme k?ytt?en on meid?n siirrytt?v? l?hemmin tarkastamaan etu-aasialaiseen ?itijumalattareen liittyvi? varhaisimpia uskomuksia. Sitke?mmin kuin runollisissa esityksiss? ja ylistyspuheissa saattavat kansain alkuper?iset k?sitykset s?ily? itse palvontamenojen yhteyteen liittyviss? tavoissa.

Samoinkuin Delfiss? ynn? muualla, miss? muinaiset kreikkalaiset palvoivat t?t? kivipatsaan edustamaa maannapaa, oli Paafossakin hyvin kuuluisa oraakkeli. Yleens? on oraakkeli ja maannapa, samoinkuin edellinen ja ?itijumalatar olleet hyvin l?heisiss? suhteissa toisiinsa. Suuren ?idin palvonnan yhteyteen on tulevaisuuden tiedustaminen liittynyt yht? hyvin Kaksoisvirranmaassa kuin kaukaisessa Kartagossakin. Ep?tietoista on, onko noita eri seutujen "napoja" alkuaan kuviteltu todella sellaisiksi, vaiko vain tuon tarunomaisessa seudussa olevan maannavan kuviksi, samoinkuin mainittuja ihmisk?sin pystytettyj? maailmanpatsaita ja -vuoria n?ytt?? pidetyn vain tuon yhden suuren patsaan ja vuoren vertauskuvina, mutta ep?ilem?tt? usko, ett? "suuri ?iti" on kohtalojen s??t?j?, jommoisena lukemattomat Aasian ja Europan kansat ovat h?nt? palvoneet ja samalla my?s oraakkelijumalatar, johtuu juuri siit?, ett? h?nen asuinpaikkansa on itse maakeh?n arvoituksellinen napa.

Jos lopuksi viel? luomme katseen aikaisemmin esitettyyn, jo korkeata kehityst? todistavaan efesolaisen Artemiin kuvapatsaaseen, huomaamme siin?kin piirteit?, joiden olemme n?hneet liittyv?n juuri maannavan kuvitteluihin. Ennenkaikkea kertovat h?nen maitorikkaat rintansa sek? patsaan alaosaan kuvatut mehil?iset siit? tarunomaisesta paikasta, miss? maito ja hunaja vuotaa. Maailman keskuksen haltiattarena on h?nell? kaulan alaosaa ymp?r?iv?ss? vaatteessa el?inradan kuviot. Siivill? varustetut el?imet, jotka eri kerroksissa kaunistavat patsaan sivupintoja, ovat ilmeisesti, kuten Wendland huomauttaa, noiden Ilmestyskirjastakin tunnettujen, eri ilmansuuntia edustavien el?inten kuvia. Jumalattaren tummat kasvot, k?det ja jalat taas saattavat olla osoituksena h?nen l?heisest? suhteestaan "mustaan maaemoon".

EL?M?NLANKA.

-- -- -- sitte h?n k?rsik?h?n, mit? h?lle kehr?si Kohtalotar elonlankaan, konsa h?n syntyi.

Homeros: Ilias.

It?isten tsheremissien maahanpaniaismenoihin liittyy muuan omituinen ennustamistapa, jonka tarkoituksena on tiedustaa, mitenk? kauan vainajan j?lkeenj??neet omaiset tulevat el?m??n. Kun saattajat ovat palanneet haudalta ja ryhtyneet viett?m??n peijaisjuhlaa kuolleen kunniaksi, tuo joku neidoista lankavyyhdin, leikkelee siit? eripituisia lankoja, ker?? niiden p??t k?teens? sek? kehoittaa kutakin l?sn?olevaa nyht?m??n itselleen langan sanoen: "Olkoon sinun el?m?si pitk?!" Se, joka sattuu saamaan pitk?nlaisen langan, ilmaisee ilonsa osoittamalla sit? yst?villeen sek? huomauttamalla, ett? t?m? lanka ennustaa h?nelle pitk?aikaista el?m??. Lyhyen langan saamista pidet??n pian p??ttyv?n el?m?n enteen?.

Langan el?m?npituuden vertauskuvana tuntevat useat muutkin Europan ja Aasian kansat. Henkil?n kuollessa on tapana sanoa: "H?nen el?m?nlankansa katkesi." Kun el?m?nlangan k?sitteeseen sis?ltyy usko, ett? sanottu lanka laaditaan jo ihmisen syntyess?, ovat synnynjumalattaret saaneet sen valmistamisen toimekseen. Europpalaisissa taruissa n?m? jumalattaret joko punovat tai v?rttin?ll? kehr??v?t sen. Islantilaisten runoudessa kuvaillaan, mitenk? Nornat, jotka jo ennen olemme tavanneet el?m?npuun juurella, k?sittelev?t n?it? el?m?n- ja kohtalonlankoja. Saksalaisten "Luojattarien" vastaavia toimia kuvailee muuan keskiajan runoilija seuraavin sanoin: "Kaksi Luojatarta punoi minulle langan, niiden vieress? istui kolmas, t?m? onnettomuudekseni katkaisi sen." N?iden kolmen synnyn- ja kohtalonhaltiattaren esikuvina ovat olleet muinaiskreikkalaisten moirat: Klotho, Lakesis ja Atropos, jotka roomalaisten tarustossa esiintyv?t nimell? Parcae . Antiikin my?hemm?n ajan kuvista n?emme, mitenk? ensiksimainittu v?rttin?ns? ??ress? istuen kehr?? el?m?nlankaa, toinen heitt?? ihmisten kohtaloista arpaa ja kolmas kirjoittaa muistiin h?nen el?m?ns? vaiheet. N?ihin uskomuksiin perustuu my?s Balkanin kansojen keskuudessa viel? nyky??n vallitseva kuvittelu kolmesta kohtalonhaltiattaresta, joista yksi kehr?? kysymyksess? olevaa lankaa, toinen mittaa sit? ja kolmas katkaisee sen poikki.

Varhemmin ovat muinaiskreikkalaisetkin kuvitelleet, ett? kohtalo itse, Moira eli Aisa, toimii kehr??j?tt?ren? laatien kullekin kuolevaiselle t?m?n syntyess? langan, jonka s?ikeisiin h?n punoo kaikki ihmisen sek? onnen ett? vastoink?ymisen vaiheet. T?m? k?sitys ilmenee selv?sti Homeroksen runoista , jotka edustavat kreikkalaisen mytologian varhaisempaa kehityskautta. Odysseiassa esiintyy Kohtalo kuitenkin joskus my?s erikoisten "kehr??j?tt?rien" avustamana, jotka t?ll?in viel? ovat varsin h?m?ri? olentoja ja joiden lukum??r? ei ole l?hemmin m??r?tty. Tuo kolmijako on siis itse kreikkalaisillakin my?hemp?? perua.

It?maisten kansojen tarustossa kehr??j?tt?ren? esiintyy itse "suuri ?iti", kaiken synnyn vaalija ja samalla kohtalojen s??t?j?. Kehr??j?t?r oli babylonilaisten Ishtar ja Syyrian suuri jumalatar. Viimeksimainittu tavataan m.m. kreikkalaiseen rahaan v?rttin? vasemmassa k?dess??n kuvattuna. Selostaessaan er?st? t?m?n jumalattaren kuvaa Lukianos kertoo h?nen seisovan leijonan sel?ss? puettuna taivaankuningattaren vy?h?n ja pit?en toisessa k?dess??n valtikkaa, toisessa v?rttin??. Kun on syyt? p??tt??, ettei t?m? v?rttin? ollut ainoastaan koristeena h?nen k?dess??n, vaan ett? siihen on liittynyt jokin salaper?inen, it?maismytologinen kuvittelu, johdumme olettamaan, ett? jumalattaremme, joka monessa suhteessa on olut h?nen europalaisten vastineittensa esikuvana ja jonka uskottiin s??t?v?n ihmisten el?m?n pituuden, oli jo kaukaisessa kotimaassaan el?m?nlangan kehr??j?.

Todistuksen siit?, ett? Aasian kansat todella ovat kuvitelleet kohtalonjumalatarta el?m?nlangan laatijaksi, tarjoo Siperiassa asuvien ostjakkien usko. T??ll?, miss? sanottua jumalatarta edustaa juuri It?maiden "suuri ?iti", ei h?n tosin toimi varsinaisena kehr??j?tt?ren?, mutta h?nell? on k?dess??n sauva, johon, jonkinlaiseksi el?m?nlangaksi kutakin syntyv?? varten on kiinnitetty j?nnerihmoja. Ostjakit kuvittelevat, ett? synnynjumalatar, joka kerta kun ihminen syntyy, tekee yhteen rihmaan solmun, jonka "et?isyys sauvasta osoittaa syntyneen el?m?n pituutta". Lis?ksi he kertovat, ettei t?m? jumalatar muuta m??r?yst??n, "vaikka h?nelle kuinka uhrattaisiin".

Ostjakeille t?llainen k?sitys lienee tullut l?hinn? tatareilta, joiden ?itijumalatar taas vuorostaan polveutuu Aasian muinaisten sivistyskansain jumalamaailmasta. Miss??n tapauksessa ei ostjakkien yll?mainittu usko yht? v?h?n kuin heid?n suuri ?itijumalattarensakaan, joka toisen tiedon mukaan kirjoittaa "kultaiseen kirjaan, pitk?ksik? ja millaiseksi lapsen maallinen el?m? on muodostuva" saata olla kotoper?inen. Yleens? kuvittelu, ett? ihmisen el?m?nlangan pituus jo syntym?ss? on n?in j?rk?ht?m?tt?m?sti m??r?tty, poikkeaa silm??npist?v?sti niist? uskomuksista, jotka ovat luonnonkansojen maailmankatsomukselle ominaisia. Ei ainoastaan siperialaisten, vaan kaikkienkin alhaisella sivistystasolla el?vien kansojen keskuudessa, kuten lukemattomat tutkimusmatkailijat ovat todenneet, uskotaan aivan yleisesti, ett? kuolema, mik?li se ei ole tapaturmaisesti tai toisen k?den kautta aiheutunut, on pahansuopien henkiolentojen ty?t?. Hyvin laajalti vallitsevan k?sityskannan mukaan johtuu hengenl?ht?, jonka luonnollisia syit? ei villi-ihminen tunne, siit?, ett? jostakin syyst? tilap?isesti vihastuneet henget ovat anastaneet asianomaisen sielun. Mutta samalla t?h?n uskoon sis?ltyy se lohdullinen k?sitys, ett? noita pahastuneita henki? voidaan helposti uhrilahjoin lepytt?? ja ett? jo ruumiistaan irtautunut sielu voidaan viel? palauttaa takaisin asuntoonsa, josta seurauksena on sairaan tervehtyminen ja el?m?n edelleen jatkuminen.

Ajatus, ett? ihmisen el?m?n pituus on ennakolta m??r?tty, todistaa siis noihin luonnonkansojen varhaiskantaisiin uskomuksiin verraten melkoisen korkeata kulttuuria. Senvuoksi on aivan mahdotonta olettaa, ett? sellainen jumalatar, jonka k?dess? on jokaisen ihmisen tarkoin mitattu el?m?nlanka, olisi voinut synty? synk?n Siperian takamailla. Ik??nkuin itsest??n k??ntyy siis katseemme muualle, mutta eniten kiinnitt?? mielt?mme kysymys: mitenk? k?sitys jo syntym?ss? m??r?tyst? el?m?n pituudesta, jonka vertauskuvana on lanka, alkuaan on syntynyt.

Jotkut tutkijat ovat esitt?neet olettamuksenaan, ett? el?m?n vertaaminen lankaan, joka kuolemassa katkeaa, on tapahtunut ennenkuin ajatus tuon langan kehr??misest? on syntynyt. Kuitenkin tavataan er?ill? kansoilla, it?maisillakin, t?m?n mielikuvan rinnalla my?s toinen, miss? el?m?? verrataan kankaaseen, jonka kohtalonjumalattaret kutovat. Muinaisten liettualaisten tarustossa kerrotaan seitsem?st? jumalattaresta, joista ensim?inen kehr??, toinen kerii, kolmas kutoo, nelj?s lumoo edelliset laulullaan ja samalla turmelee kudokset, joista aiheutuvat monet asianomaisen ihmisen vastoink?ymiset; viides koettaa suojella t?lt? el?m?nkangasta, kuudes leikkaa sen poikki, jolloin ihminen kuolee; seitsem?nnen teht?v?n? on pest? kangas sek? antaa se Jumalalle. N?in valmistetusta kankaasta tehd??n vainajalle paita, johon h?nen tulee pukeutua ja jossa h?nell? toisessa maailmassa aina on tilaisuus n?hd? kaikki menneen el?m?ns? vaiheet. Yht? kiinte?sti kuin viimeksimainitussa kuvittelussa kangas ja kutominen, n?ytt?v?t my?s edellisess? lanka ja kehr??minen liittyv?n toisiinsa. Samaten sis?ltyy kumpaankin kuvitteluun k?sitys peruuttamattomasta, ennakolta m??r?tyist? kohtalosta.

Olemme jo aikaisemmin huomauttaneet, ett? ainoastaan t?htitaivas on saattanut opastaa ihmist? etsim??n luonnosta j?rk?ht?m?tt?mien lakien alaista maailmanj?rjestyst?. Lis?ksi tied?mme, mik? merkitys t?hdill? ammoisista ajoista asti on ollut ajan s??nn?llisen? ja horjumattomana mittaajana. Her?? siis kysymys: onko el?m?nlangan kehr??minenkin jossakin suhteessa t?htitaivaan liikkeeseen?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet