Read Ebook: Salapoliisijuttu sekin y.m. kertomuksia by Twain Mark Ivalo Santeri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 627 lines and 25027 words, and 13 pages

?nell? ei pid? koskaan olla sielun rauhaa eik? tyynt? unta. Sinun pit?? seurata h?nt? varjona, riippua h?nest? kiinni, vainota h?nt?, kunnes olet musertanut h?nen syd?mmens?, niinkuin h?n musersi is?ni syd?men ja minun."

"Tottelen sinua, ?itini."

"Uskon sen, lapseni. Kaikki alustavat toimet ovat suoritetut, kaikki on valmista. T?ss? on sinulle matkarahat; el? s??st? kustannuksia, rahoista ei ole puutetta. V?liin voit tarvita valepukuja. Sellaisia olen sinulle hankkinut sek? muitakin tarpeita." H?n otti kirjoitusp?yt?ns? laatikosta useita paperilehti?. Niihin oli koneella kirjoitettu seuraavat sanat:

Luullaan, ett? muuan henkil?, jota kaivataan er??ss? it?isist? valtioista, oleskelee t??ll?. Vuonna 1880 sitoi h?n y?ll? nuoren vaimonsa puuhun maantien varrelle, l?i h?nt? kasvoihin nahkaruoskalla, usutti koiransa repim??n h?nen vaatteensa ja j?tti h?net alastomaksi siihen. Sen tehty??n pakeni h?n maasta. Er?s vaimon sukulainen on seitsem?ntoista vuoden kuluessa h?nt? etsinyt. Osote ..., poste restante. Yll?mainittu rahasumma maksetaan k?teisesti sille, joka suullisessa keskustelussa ilmoittaa hakijalle rikoksentekij?n osotteen.

"Kun olet h?net l?yt?nyt ja perehtynyt h?nen hajuunsa, pit?? sinun y?ll? menn? ja liimata yhden n?it? ilmoituksia sen talon sein?lle, jossa h?n asuu, ja toisen postikonttorin tai muun yleisen laitoksen sein?lle. Siit? tulee yleinen puheenaine paikkakunnalla. Anna h?nelle ensiksi muutamia p?ivi? aikaa, ett? h?n ehtii saada omaisuutensa my?dyksi edes jotenkin kohtuullisesta hinnasta. H?n on v?hitellen, mutta varmasti, k?yhdytett?v?; heti h?n ei saa k?yhty?, sill? siten h?n voisi joutua ep?toivoon ja menett?? terveytens?, ehk?p? tehd? itsemurhankin."

?iti otti viel? kolme, nelj? muuta koneellakirjoitettua paperia p?yt?laatikostaan -- kaikki samanlaisia -- ja luki niist? yhden.

..., ..., 18..

Jakob Fullerille.

Teill? on ... p?iv?? suorittaaksenne asianne. T?ll? ajalla teit? ei h?irit? ... kuun ...p?iv??n saakka kello ... Silloin teid?n t?ytyy olla poissa. Jos te viel? sanotun tunnin j?lkeen olette paikkakunnalla, panen kaikkiin sopiviin paikkoihin ilmoituksen, jossa on seikkaper?inen selonteko rikoksestanne ynn? p?iv?m??r? ja paikan nimi sek? kaikki muut nimet, siin? joukossa teid?nkin nimenne. Elk?? pelj?tk? ruumiillista pahoinpitely?; sit? teille ei uhata. Vaan te olette saattaneet vanhan miehen onnettomaksi, tuhonneet h?nen el?m?ns? ja musertaneet h?nen syd?mmens?. Mink? h?n on k?rsinyt, sen tekin saatte k?rsi?.

"El? kirjoita mit??n nime? alle. H?nen t?ytyy saada t?m? kirje ennenkuin h?nell? on mit??n tietoa tuosta luvatusta palkkiosta, ennenkuin h?n on noussut yl?s aamulla, sill? muuten h?n heti pakenee ottamatta rahojakaan mukaansa."

"En unhota sit?."

"Aluksi tarvitset ainoastaan n?m? kaavat, -- niiden kerran vain k?ytt?minen on ehk? jo tarpeeksi. Sittemmin kun tahdot, ett? h?nen taas tulee poistua joltakin paikkakunnalta, toimitat h?nelle yhden t?llaisen paperin, jossa ovat vain seuraavat sanat:

"L?htek??! Teill? on ... p?iv?? k?ytett?v?n?nne."

"Min? tottelen -- tottelen varmasti."

Ote kirjeest? ?idille.

Denver huhtik. 3 p. 1897.

Olen nyt useita p?ivi? asunut samassa hotellissa kuin Jacob Fuller. Tunnen h?nen hajunsa; voisin hakea h?net kymmenest? jalkav?kirykmentist? ja l?yt?? h?net. Olen usein ollut h?nen l?hell??n ja kuullut h?nen puhuvan. H?nell? on hyv? vuorikaivos ja siit? h?nell? on kauniit tulot, mutta rikas h?n ei ole. Kaivosta hoitamaan h?n on hyvin harjaantunut, sill? h?n on alkanut olemalla kaivosty?mies. H?n on iloluontoinen ihminen, eletyt kolmeviidett? vuotta eiv?t h?nt? rasita; voisi luulla h?nt? nuoremmaksi, noin 36 tai 37 vuoden ik?iseksi. Uusiin naimisiin h?n ei ole mennyt vaan sanoo olevansa leskimies. Yhteiskunnassa on h?nell? hyv? asema, h?nest? pidet??n paljo jo yleisesti ja h?nell? on monta yst?v??. Minuakin h?n miellytt??; is?n veri kai minussa sen vaikuttaa. Niin sokeita, j?rjett?mi? ja mielivaltaisia voivat useat luonnonlait olla, sellaisia ne kai ovatkin useimmat! Teht?v?ni on t?ten nyt k?ynyt minulle raskaaksi -- sen ymm?rr?t kai, ?iti, ja suot sen minulle anteeksi. Hehkuni on sammunut enemm?n kuin tahtoisin tunnustaa. Mutta toimeni silt? suoritan. Joskin iloni on vaalennut on velvollisuuteni j?lell?, enk? aijo h?nt? s??st??.

Onneksi her?? minussa inho kun ajattelen, ett? h?n, joka tuon ilett?v?n rikoksen teki, oli ainoa, joka ei siit? joutunut k?rsim??n. Tuon opetuksen kautta on h?nen luonteensa ilmeisesti parantunut ja t?m? muutos on tehnyt h?nest? onnellisen miehen. H?n, vihollinen, ei k?rsi mit??n; sin?, viaton, lannistut k?rsimyksiisi. Mutta ole rauhassa, ?iti, h?n saa kyll? osansa h?nkin.

Silver Gulch, toukok. 19 p.

Liimasin seinille ensimm?isen ilmoituspaperin syd?ny?ll? huhtik. 3 p:?? vastaan. Tuntia my?hemmin pistin toisen paperin h?nen ovenraostaan sis?lle ja k?skin h?nen l?hte? Denver'ist? huhtik. 14 p. viimeist??n klo 11,50 illalla.

Joku sanomalehden uutisenurkkija varasti yhden ilmoituslippujani jo y?ll?, haki toisetkin ja hankki siten arvokkaan uutisen lehteens? -- millek??n muulle lehdelle niit? ei riitt?nyt. H?nen lehtens?, kaupungin etevin, painatti siis ilmoitukseni seuraavana aamuna lihavilla kirjaimilla ensimm?iselle sivulleen ja kirjoitti palstan pituisen, kuumaverisen lausunnon asiasta, haukkuen tuota heitti?t?. Kirjoitus p??ttyi siihen, ett? lehti omasta puolestaan lis?si 1,000 dollaria meid?n m??r??m??n palkkioon. T?k?l?iset sanomalehdet ymm?rt?v?t esiinty? auliisti, se kannattaa.

Aamiaisen aikaan hotellissa istuin tavallisella paikallani, jonka olin valinnut niin, ett? saatoin n?hd? Fullerin kasvot; ja tarpeeksi l?hell? h?nt? istuin my?s kuullakseni, mit? h?nen p?yd?ss??n puhuttiin. Huoneessa oli 75-100 henke? ja kaikki puhuivat ilmoituslipuistani ja sanoivat toivovansa, ett? tuntemattoman hakijan onnistuisi l?yt?? roisto ja vapauttaa kaupunki siit? h?pe?st?, ett? h?n on siell?, -- esimerkiksi ampumalla h?net.

"Onhan hyvin todenn?k?ist?, ett? asianomainen on t??ll? salissa ja kuulee, mit? t?ss? kaupungissa ajatellaan tuosta halpamielisest? roistosta. Sit? toivon."

Oli kamalaa n?hd?, kuinka Fuller v??ntelihe ja pelj?styneen? katseli ymp?rilleen. Eik? h?n sit? kauemmin kest?nyt, h?n nousi ja l?ksi.

Seuraavina p?ivin? levitti h?n tiedon, ett? h?n oli Meksikosta ostanut kaivoksen ja ett? h?n aikoi my?d? kaiken omaisuutensa matkustaakseen sinne mit? pikimmin itse kaivoksiaan n?hd?kseen. Hyvin h?n asiansa suoritti; h?n puhui, ett? h?n kaivoksestaan vaati 40,000 dollaria, siit? nelj?nnen osan rahassa ja loput arvopapereissa; mutta koska h?n oli suuressa rahantarpeessa saadakseen uuden kaivoksensa maksetuksi, halvensi h?n hinnan jos sai kaikki rahana. H?n suostui my?m??n kaikki 30,000 dollarilla. Ja arvaappas, mit? h?n sitten teki. H?n pyysi pankista paperirahaa, v?itti, ett? meksikolainen my?j? on itsep?inen mies, joka mieluummin ottaa vastaan seteleit? kuin kultaa tai vekseleit?. T?m? oli ihmisten mielest? merkillist?, sill? helpostihan vekselin olisi saanut rahaksi vaihdetuksi -- siit? merkillisest? jutusta paljo puhuttiin, mutta ainoastaan p?iv?n. Sen pitemp?? aikaa ei mist??n asiasta puhuta Denveriss?.

Vahdin h?nt? koko ajan. Heti kuin my?nti oli tapahtunut ja kauppasumma oli maksettu -- se tapahtui huhtik. 11 p:n? -- rupesin seuraamaan Fullerin j?lki?, en kadottanut h?nt? hetkeksik??n. Samana iltana -- ei, oli jo 12:s p?iv?, sill? aika oli kulunut ohi puoleny?n -- seurasin h?nt? kunnes h?n meni huoneeseensa, joka oli hotellissa saman k?yt?v?n varrella miss? minun, nelj? ovea vain v?lill?; sitten menin omaan huoneeseeni ja pukeusin likaseen p?iv?ty?l?ispukuuni, maalasin kasvoni ruskeiksi ja istuskelin huoneessani pime?n p??ss?; oveni oli raollaan ja vieress?ni sohvassa oli laukku, jossa oli puhtaat vaatteet. Ep?ilin n?et, ett? lintu aikoi lent?? tiehens?. Puolen tunnin kuluttua menikin vanha akka oveni ohi, k?dess??n laukku; tunsin tuon tuttavan hajun ja seurasin h?nt? laukkuineni -- se oli n?et Fuller. H?n l?hti hotellista sivuportin kautta ja k??ntyi nurkasta autiolle kadulle, k?veli kolmen korttelin ohi sateessa ja pime?ss? ja nousi sitten kahden hevosen vet?miin umpinaisiin vaunuihin, jotka tietenkin h?nt? odottivat. Min? istahdin tavaralaatikolle vaunun taa ja niin sit? mentiin hyv?? kyyti?. Ajettiin kymmenen englanninpenikulmaa. Sitten pys?hdyttiin er??lle rautatieasemalle. Fuller nousi pois ja istahti syrj??n asema-sillalta ja sen valaistuksesta odottamaan. Min? kuljin edestakaisin ja pidin pilettiluukkua silm?ll?. Fuller ei ostanut piletti? enk? min?k??n. Nyt tuli juna ja h?n nousi er??seen vaunuun. Min? nousin samaan vaunuun, mutta toisesta p??st?, ja istahdin h?nen selk?ns? taakse. Kun h?n oli maksanut kondukt??rille ja ilmaissut menopaikkansa, siirryin min? koko joukon edemm?s, ja kun kondukt??ri tuli minun luokseni, ostin min? piletin samalle asemalle -- noin sata englanninpenikulmaa l?nteen p?in.

Viikon ajan h?n minua sitten kuljetti sinne ja t?nne. H?n poikkesi paikasta toiseen, mutta kulki kumminkin aina l?ntt? kohden; ensimm?isen matkap?iv?n j?lkeen h?n ei en?? ollut nainen vaan mies. H?n esiintyi ty?miehen? niinkuin min?kin ja h?nell? oli tuuhea poskiparta. H?nen valepukunsa oli mainio ja h?n esiintyi siin? aivan vapaasti, olihan h?n aikoinaan ollutkin p?iv?palkkalainen. L?himm?t yst?v?tk??n eiv?t olisi h?nt? tunteneet. Vihdoin pys?htyi h?n t?nne, v?h?iseen kaivospaikkaan Montanassa. H?n asuu pieness? m?kiss? ja kulkee joka p?iv? hakemassa metallisuonia, viipyy poissa koko p?iv?t ja v?ltt?? seuraa. Min? asun kaivosmiesten majatalossa, ja se on kamala paikka, -- s?ngyt, ruoka, likaisuus, kaikki on hirve?t?.

Nelj? viikkoa olemme t??ll? olleet ja sill? ajalla olen h?net vain kerran n?hnyt, mutta joka ilta vainuan h?nen j?lkens?. Heti kun h?n oli vuokrannut m?kin, ajoin min? l?himp??n kaupunkiin -- sinne on matkaa 50 peninkulmaa -- ja s?hk?tin Denverin hotelliin, ett? tavarani saisivat olla siell?, kunnes tulen niit? perim??n. T??ll? en tarvitse muuta kuin yhden varavaatekerran ja seh?n minulla on matkassani.

Silver Gulch, kes?k. 12 p.

Denver-juttu ei liene koskaan t?nne asti kulkeutunut. Tunnen useimmat miehet t??ll?, enk? ole koskaan kuullut heid?n siihen viittaavankaan. N?in ollen tuntee Fuller itsens? varmaankin turvalliseksi. H?n on ostanut kaivosalueen t??lt? l?helt?, yksin?iselt? paikalta vuoristosta, ja siit? lupaa tulla hyv? kaivos; h?n tekee ty?t? hyvin uutterasti. Mutta kuinka muuttunut miehekseen h?n onkaan! H?n ei koskaan naura, h?n pysyy aina yksikseen, ei seurustele kenenk??n kanssa, h?n, joka viel? kaksi kuukautta sitten oli niin iloinen ja hauska seuramies. Olen usein viime aikoina n?hnyt h?nen k?yv?n ohitseni kumarana, hajamielisen?, raskaana, aivan surettavana olentona. H?n on nyt muuttanut nimens? David Vilson'iksi.

Luulen varmasti, ett? h?n j?? t?nne kunnes taas karkoitamme h?net. Ja koska sin? tahdot, karkoitan h?net, mutta en k?sit?, miten h?n voisi k?yd? nykyist? onnettomammaksi. Nyt palaan Denveriin viett??kseni jonkun ajan mukavammin, sy?d?kseni, maatakseni siedett?v?ss? s?ngyss? ja k?yd?kseni puhtaissa vaatteissa. Tuon sitten tavarani sielt? ja toimitan ukko Vilson-raukalle kehotuksen l?htem??n tiehens?.

Denver kes?k. 19 p.

T??ll? h?nt? ik?v?id??n. Kaikki toivovat, ett? h?n hyvin menestyy Meksikossa ja se ei ole ainoastaan suupuhetta, vaan todellakin syd?mmen toivomusta. Sen huomaa heti. Olen viipynyt t??ll? liian kauvan, my?nn?n sen. Vaan jos sin? olisit minun sijassani, olisit anteeksiantavainen minulle. Tied?n, mit? aijot sanoa ja olethan oikeassa; jos olisin sinun sijassasi ja kantaisin sinun polttavia muistojasi syd?mmess?ni... Palaan huomenna y?junalla.

Denver kes?k. 20 p.

Silver Gulch, hein?k. 3 p.

H?n on kadonnut. Poissa, kokonaan h?vinnyt. H?nen hajustaan ei ollut j?lki?k??n, kun t?nne palasin. Olen ollut aivan sairaana tuon pettymykseni johdosta. Soisin, ett? en olisi n?in nuori, silloin kai t?llaiset kolaukset paremmin kest?isin. Kaikki v?itt?v?t h?nen l?hteneen l?nteen p?in. L?hden t?n??n matkalle, pyrin rautatielle. En tied? minne sitten l?hden, mutta matkustaa minun t?ytyy; mahdoton minun olisi yhdess? kohden pysy?.

H?n on tietysti k?tkeytynyt uuteen valepukuun ja ottanut uuden nimen. Se merkitsee, ett? minun t?ytyy hakea h?nt? yli koko maapallon. Ja siihen olenkin nyt varustautunut. Ymm?rr?tk?, ?iti? Min? olen nyt kuljeksiva juutalainen. Kohtalon ivaa! Sen osanhan olimme aikoneet toiselle.

Ajattele vaikeuksiani. Jospa vain voisin sanomalehdiss? h?nt? kuulutella. Mutta jos l?ytyy keinoa, miten sen tekisin h?nt? s?ik?ytt?m?tt?, niin en ole ainakaan voinut sit? keksi?; ja kumminkin olen miettinyt, niin ett? aivojani pakottaa. "Jos se mies, joka ?sken osti kaivoksen Meksikosta ja m?i toisen Denveriss?, l?hett?? osotteensa , niin saa h?n selityksen, ett? kaikki oli erehdyst? ja h?n saa t?yden hyvityksen kaikista er??ss? suhteessa k?rsimist??n v??ryyksist?." Ymm?rr?tk?? H?n sen luulisi heti ansaksi. Siksi sen luulisi kuka tahansa. Jos taas kirjoittaisin: "Nyt tunnetaan, ett? h?n ei ollut se, jota haettiin, vaan toinen mies, mies jolla kerran on ollut sama nimi, vaikka h?n siit? hyv?ll? syyll? on luopunut." -- K?visik?h?n se p?ins?? Mutta silloin her?isiv?t Denverin asukkaat ja sanoisivat: 'Ahaa!' Ja he muistaisivat ep?ilyksens? setelien suhteen sek? kuiskaisivat: 'Miksi h?n pakoon l?hti, jos h?n oli viaton?' T?m? on liiaksi l?pin?kyv??. Jos en onnistuisi h?nt? l?yt?m??n, kukistuisi h?n syyst?, johon h?nell? ei ole mit??n osaa. Sin? olet ter?v?p?isempi kuin min?, ?iti, auta minua!

Minulla on yksi johtolanka, yksi vain. Tunnen h?nen k?sialansa. Jos h?n kirjoittaa uuden v??r?n nimens? hotellikirjaan eik? liiaksi v??ntele k?sialaansa, on minulle hy?dyksi, jos sen nimen tapaan.

San Francisco kes?k. 28 p. 1898.

Tied?t jo kuinka tarkkaan olen hakenut Yhdysvallat Coloradosta Tyyneeseen valtamereen asti ja ett? kerran jo olin l?yt?? h?net. Nyt olen taas kerran ollut p??m??r??ni l?hell?. Juuri t??ll? ja juuri t?n??n. Vainusin h?nen j?lki??n kadulla, vainusin aivan verekset j?ljet, ja seurasin niit? pieneen hotelliin asti. Se oli paha erehdys; koira olisi k?vellyt p?invastaiseen suuntaan. Mutta min? olen ainoastaan puoleksi koira ja voin ihmisen? helposti erehty?. H?n oli asunut tuossa talossa kymmenen p?iv??; olenpa varma siit?, ett? h?n viimeisin? kuutena, kahdeksana kuukautena ei ole kauan asunut miss??n paikassa, vaan on herke?m?tt? ollut alituisessa liikkeess? ilman lepoa ja rauhaa. Ymm?rr?n t?m?n tunteen ja tied?n miten sen vallassa on olla. H?n k?ytt?? yh? viel? samaa nime?, joka h?nell? oli 10 kuukautta sitten, jolloin olin saamaisillani h?net k?siini ja jonka h?n oli ottanut Silver Gulch'ista l?htiess??n. H?n on arki-ihminen eik? rakasta kummallisia nimi?, -- "James Valker'iksi" h?n nyt itsens? kutsuu. Tunsin helposti h?nen k?sialansa, vaikka h?n oli sit? v?h?n v??nt?nytkin. Suora mies, joka ei rakasta temppuilemista eik? tekeytymist?.

Hope Canyon, California lokak. 3 p. 1900.

Voit hyv?ll? syyll? minua moittia. Yksi kirje vuodessa, se ei ole paljo, sen kernaasti my?nn?n. Mutta eip? tee mieli kirjoittaa, kun ei ole kerrottavana muuta kuin pettymyksi?. Sit? ei kukaan voi kest??, siihen aivan murtuu.

Olen kertonut sinulle -- siit? tuntuu jo olevan aikaa vuosikausia -- kuinka kadotin h?nen j?lkens? Melbournessa ja kuinka sitten ajoin h?nt? takaa kuukausia koko It?-Aasiassa.

Sielt? seurasin h?nt? Intiaan; milteip? n?in h?net Bombayssa; h?nen j?lki??n tunsin kaikkialla, Barodossa, Lahanowissa, Lahoressa. Caruporessa, Calcuttassa ja Madrasissa, -- kaikkialla; viikon viikolta, kuukauden kuukaudelta matkustin p?lyss? ja helteess?, aina h?nen j?lill??n, usein aivan h?nen l?hell??n, mutta tapaamatta h?nt? koskaan. Sitten Ceyloniin ja sielt?..., niin, samahan se on minne, voin matkoistani kohta piirt?? koko maapallon.

P??sin h?nen j?lilleen Californiassa ja seurasin h?nt? Meksikoon ja taas takaisin Californiaan. Sitten olen Yhdysvaltain halki h?nen per?ss??n kulkenut viime tammikuusta syyskuuhun. Olenpa varma, ett? h?n ei ole kaukana t??lt? Hope Canyonista; kappaleen matkaa t??lt? kadotin h?nen hajunsa -- h?n lienee noussut joihinkin ajopeleihin.

Nyt lev?hd?n hetkisen ennenkuin l?hden uudelleen h?nen j?lki??n etsim??n. Olin v?synyt ja alakuloinen ja usein aivan toivoton, mutta t?k?l?isen kaivosseudun ty?miehet ovat siivoa v?ke? ja sellaisiin miehiin olen ja kauan aikaa sitten tottunut; heid?n reipas k?yt?ksens? virkist?? mielt?ni ja saattaa minut unhottamaan huoleni. Olen ollut t??ll? kuukauden. Asun pieness? majassa, yhdess? Sammy Hillyer nimisen nuoren miehen kanssa, joka on viidenkolmatta ik?inen ja ?itins? ainoa poika niinkuin min?kin; h?nkin pit?? paljo ?idist??n ja kirjoittaa h?nelle usein, niinkuin min?kin -- osittain. H?n on my?s nuori mies eik? h?n j?rkens? puolesta ole ruudinkeksij?it?, mutta sama se; h?nest? pidet??n paljo, h?n on hyv? ja hieno mies ja onpa aivan kuin lepoa ja huvia tarinoida h?nen kanssaan, -- kun taas on toveri. Soisinpa, ett? James Valkerillakin olisi toveri. H?nell? oli yst?vi?, h?n piti ihmisten seurasta. Olenpa aivan n?kevin?ni h?net edess?ni ja muistan niin hyvin sen ajan, jolloin h?net viimeksi n?in. Oi kuinka se oli surullista! Tuo kuva palaa my?t??n mieleeni. Karaisin juuri silloin mielt?ni karkoittaakseni h?net taas.

Hillyerill? on parempi syd?n kuin minulla, parempi kuin kenell?k??n muulla luullakseni koko t?ss? kyl?ss?, sill? h?n yksin on kyl?n "mustan lampaan", Flint Bucknerin, hyv? yst?v?, ainoa, jota Flint koskaan puhuttelee tai p??st?? puheilleen. Kerrotaan, ett? h?n tuntee Flintin el?m?ntarinan ja ett? muka suru on t?st? miehest? tehnyt sellaisen j?r?tt?v?n erakon mik? h?n nyt on. Siksi juuri Hillyerin mielest? h?nt? on yst?v?llisesti kohdeltava. Mutta ei kenk??n muu kuin perin hell?syd?mminen ihminen voi tuntea s??li? sellaista miest? kohtaan kuin Flint Buckner on, p??tt?en kaikesta siit?, mit? h?nest? olen kuullut. Luulen ett? yksi pikkujuttu antaa paremman k?sityksen Sammyn luonteesta kuin laajakin kuvaus. Kerran keskustellessamme lausui h?n: "Flint on sukulaiseni ja h?n kertoo kaikki huolensa minulle, tyhjent?? syd?mmens? silloin t?ll?in, muuten se ehk? pakahtuisikin. Onnettomampaa ihmist? ei voi l?yty?, Archy Stillman; h?nen el?m?ns? on yksi jatkuva jakso sieluntuskia, -- h?n ei ole niin vanha kuin milt? h?n n?ytt??. H?n on jo kauan aikaa sitten kadottanut kaiken k?sityksen rauhasta ja levosta jo monta, monta vuotta sitten! H?n ei tied? mit? onni on, h?n ei ole koskaan ollut onnellinen; v?liin h?n sanoo, ett? h?n toivoisi olevansa toisessa helvetiss? -- h?n on jo kyll?stynyt t?h?n ensimm?iseen".

Ei kukaan todellinen gentlemanni sano koko alastonta totuutta naisten l?sn?ollessa.

Oli raitis ja tuoksuva aamu lokakuun alussa. Syksyn puut ja pensaat, kirjavissa v?reiss??n uhkuen, nostivat korkealle latvansa ja heiluttivat niit? vastakkain. Lukemattomain, kuihtumaisillaan olevain kukkasten voimakas tuoksu t?ytti ohentuneen ilman. Kaikkialla oli hiljaista, tyynt?, Jumalan rauhaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet