Read Ebook: Pikkupappilassa by Swan Anni

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1946 lines and 40169 words, and 39 pages

-- Martta kulta, jos sinun v?ltt?m?tt? t?ytyy komentaa meid?t ty?h?n, niin ehdotan, ett? min? menen mets??n poimimaan v?h?n sinivuokkoja. Tied?n p?iv?npaisteisen paikan Keinum?en etel?rinteell?, miss? ne varmaan jo ovat auenneet. Liisi voi kiillottaa is?n saappaat.

-- ?l? luulekaan niin helpolla p??sev?si, huudahti Liisi, itse pujahtaisit mets??n, ja min? saisin harjata saappaita. Ei, hyv? mamselli, se ei kelpaa.

-- Anna Ullan menn?. H?n tiet?? parhaat kukkapaikat. Ja sinivuokot kahvip?yd?ss? sopivat mainiosti sinivalkoisiin kuppeihimme.

Liisi sulki raskaasti huoaten kirjansa ja nousi luoden Ullaan harmistuneen katseen.

-- Joudu ajoissa kotiin pienent?m??n sokeria, huusi Martta Ullan j?lkeen. -- Ja jauhamaan kahvia.

-- Kyll?, kyll?, lupasi Ulla. Mutta kahvit saa Lotti jauhaa.

H?n juoksi yl?s pitkin kapeata kujaa kuin siivill? kiit?en. Sumu oli h?lvennyt, ja aurinko paistoi hymyilev?n? sinisell? taivaalla. Siimeksess?, miss? vanhojen kuusien oksat estiv?t p?iv?lt? p??syn, loisti lumi viel? valkoisena. Mutta muutoin oli maa paljaana, ja heikko aavistus vihantaa pani syd?men sykkim??n kev?tonnesta.

Ja tuolla -- Ulla pys?htyi ihastuneena -- tuolla kasvoi sinivuokkoja, kymmenitt?in, sadoittain. Aurinko oli ne vastik??n her?tt?nyt l?mm?ll??n, ne olivat kuin pienet, kylvyst? vastanousseet sinisilm?-keijukaiset. Riemuhuudoin juoksi Ulla niiden luo. Varovasti, yksitellen h?n ne poimi.

-- Te rakkaat, rakkaat, kuiskasi h?n suudellen hell?sti sinisi? ter?lehti?.

Hetkist? my?hemmin kuuli Martta tullessaan leivintuvasta pihan yli h?nen kaikuvalla ??nell? laulavan:

"Ah voi, kuinka kauheasti, suru vaivaa mielt?ni, kun mun t?ytyy l?hte? ja t?nne j?tt?? kultani."

Martta pudisti p??t??n. -- Ei ole hyv?, ett? Riikka opettaa lapsille kaikenlaisia renkutuksia, sanoi h?n ?idille keitti?ss?.

-- Niin, sanoi ?iti huolestuneena. Ei is?k??n siit? pid?. Pappilan v?en tulisi kaikessa olla esikuvana. Mutta emmeh?n voi kielt?? palvelijoita laulamasta.

-- Tytt?j? voisi ainakin kielt??.

?iti oli luonut katseensa m?elle. Sen rinnett? astui Ulla k?det t?ynn? sinivuokkoja, harakanvarvuista kiedottu vihanta seppele hiuksilla. Nyt h?n lauloi, niin ett? piha raikui.

"Voi, voi, voi, kun kullalleni on niin pitk? matka."

?idin tummiin silmiin tuli l?mmin loiste. Jos kuka h?nen lapsistaan niin juuri Ulla oli ?idin syd?nt? l?hell?. Ulla oli h?n itse lapsena -- juuri samanlainen -- herkk? kyyneliin, herkk? iloon oli h?nkin ollut -- ajattelematon ja ajattelevainen -- vastakohtia t?ynn?.

-- Ovathan ne kuitenkin kansanlauluja, sanoi h?n puoli??neen kuin puolustaen Martalle.

Martta ei vastannut. H?n leikkasi kullankeltaista sisarkakkua tasaisiin, s??nn?llisiin viipaleisiin.

Pikku pojat rynt?siv?t sis??n.

-- Vieraita tulee!

Punainen, vanhuuttaan kallistuva ver?j? avautui, ja pihalle ajoivat pappilan nelipy?r?iset. Pastori itse ohjasi vanhaa, hidasta Liinaharjaa. H?nen rinnallaan istui suorana vanha nainen.

-- Kristiina t?ti!

Pastorin rouva riensi nopeasti vastaanottamaan vierasta.

Kristiina Blylodh kohotti v?ltellen molempia k?sivarsiaan torjuakseen Annaa, joka tahtoi auttaa h?nt? trilloista maahan.

-- ?l? ole h?t?inen, Anna. Min? p??sen kyll? itse. Kunhan vain l?yd?n keppini. Siin? se onkin. Kas niin, ojenna nyt k?tesi. Varovasti, varovasti. Voi, voi, Anna, sin? olet aivan yht? h?t?inen kuin ennen tytt?n?.

Hitaasti ja varovasti p??si vanha neiti viimein maahan. Tuntiessaan vakavan maakamaran jalkainsa alla h?n huoahti helpotuksesta ja k??ntyi pastorin puoleen.

-- Kiitos kyydist?. -- Mutta hyv?inen aika, ridikyylini, miss? on ridikyylini? Se on varmaankin pudonnut. Siin? olivat silm?lasini. Ilman niit? en n?e mit??n.

Alkoi kova etsint?, jonka kuluessa Kristiina t?ti voihki ja h?t?ili. Viimein Martta, joka my?s oli rient?nyt pihalle, l?ysi vanhan mustan laukun jalkapeitteen alta. Kristiina t?ti vastaanotti kaivatun aarteensa kiihtyneen?.

-- Kiitos. Pelk?sin sen jo pudonneen ajopeleist?. Ja nyt viel? huivini, kas niin, nyt olen valmis astumaan sis??n.

Pastori ojensi k?sivartensa vanhalle t?dille. H?n oli tavallisen miehen mittainen, mutta Kristiina t?ti oli viel? pitempi. Suorana ja komearyhtisen? h?n astui, toisella k?dell? nojaten keppiins?. Pastorin rouva ja lapset seurasivat j?ljest?. ?iti hell?sti hymyillen, lapset h?mill??n. Vanha t?ti oli heist? perin omituinen. H?n ei ollut tervehtinyt ket??n, tuskin luonut heihin katsettakaan.

Eteiseen p??sty??n Kristiina t?ti alkoi vapautua p??llysvaatteista suurella huolella. H?n irroitti p??st??n pienen mustan hatun, joka kuminauhalla oli kiinnitetty leuan alle, puhalsi siit? tarkoin jokaisen tomuhiukkasen, silitti harsoa, kunnes siit? rypyt olivat oienneet ja laski molemmat esineet varovasti hyllylle. P??llystakkinsa h?n ojensi Martalle:

-- T?m?n sin? kai harjaat, h?n sanoi. Puhdista liepeet hyvin.

Sitten h?n otti ridikyylist? esille mustan pitsip??hineen, ravisti sit? tuokion ja laski sen sitten harmaille, sile?ksi kammatuille hiuksilleen. Senj?lkeen h?n irroitti hametta kannattavan kuminauhan vy?t?isilt?, k??ri sen huolellisesti kokoon ja pisti laukkuunsa. Ja viimein h?n k??ntyi is?nt?v?kens? puoleen. H?nen suuret, hiukan kulmikkaat kasvonsa loistivat ?ly? ja hyvyytt?. Hoikan, hennon Annan h?n syd?mellisesti veti luokseen.

-- Olen niin iloinen, pikku Anna, kun olen saanut sinut t?nne. Kiitos siit?, ett? l?hetit miehesi minua hakemaan.

Pastorin rouva hymyili vesiss? silmin.

-- Rakas Kristiina t?ti, olisin mielell?ni tullut heti sinua tervehtim??n, mutta meill? on ollut t??ll? niin paljon puuhaa, etten mitenk??n ole enn?tt?nyt. Ja kiitos, kiitos kauniista lahjastasi, rakkahin t?ti. Miten hennoit siit? luopua?

Kristiina t?ti taputti hyv?ntahtoisesti h?nt? selk??n.

-- Niin katsos, sanoi h?n, min? olen jo vanha ja saatan milloin tahansa kuolla. Vanha ompelup?yt? on minulle rakas, ja sin? olet l?hin sen saamaan. Puuttuisi vain -- t?ss? tuimistuivat vanhan neidin kasvot, -- ett? Alma ?rnfelt tai Elviira Kemell sen perisi.

-- Ent? jos Agnes tai Ulrik viel? palaisivat? kysyi Anna arasti.

Kristiina t?ti pudisti surullisesti p??t??n. -- Sit? en usko. En ole kuullut heist? kummastakaan vuosikausiin. Agnes rukka kirjoitti kyll? joskus ?idilleen, mutta sitten kirjeet ?kki? lakkasivat tulemasta. Ja Ulrik ei ?itins? kuoleman j?lkeen ole kirjoittanut rivi?k??n.

-- Ulrik raukka, h?n on kai sortunut suuren maailman py?rteisiin, sanoi pastori.

-- Sit? en usko, sanoi Kristiina t?ti tiukasti. Poika ei ollut sen luonteinen. Mutta h?n on voinut joutua jonkin onnettomuuden uhriksi.

Vanha neiti oli vaipunut istumaan vierashuoneen mukavaan kiikkutuoliin. Varjo oli laskeutunut h?nen kasvoilleen, ne n?yttiv?t vanhoilta ja kuihtuneilta.

-- Ulrik oli aina minun lempipoikani, sanoi h?n. H?n muistutti isois??ns?.

Anna katseli s??lien vieraansa ?lykk?it?, isopiirteisi? kasvoja. Kristiina Blylodh, Gustaava Sch?ringin ainoa sisar, oli ollut kuin perheenj?sen Kaunialassa. Anna muisti kuulleensa, ett? patruuna Sch?ring, kuten h?nt? usein sanottiin, oli vanhempainsa tahdosta valinnut sisaruksista vanhemman ja kauniimman -- Gustaavan. Mutta k?ly? h?n oli pit?nyt suuressa arvossa. Kristiina oli sisartaan henkev?mpi, ja lanko keskusteli mielell??n h?nen kanssaan, kenties k?ly ymm?rsi paremmin h?nen luonnettaan kuin vaimo.

Kun Olivia rouva, Herman Sch?ringin nuori, hemmoteltu vaimo, tuli taloon, kohteli h?n Kristiina t?ti? yliolkaisesti. T?ti oli h?nen mielest??n naurettava vanhapiika. Loukkaantuneena Kristiina muutti pois Kaunialasta pari vuotta lankonsa kuoleman j?lkeen ja k?vi vain lyhyill? vierailuilla Kaunialassa.

Mutta kun sitten kaikki luhistui majurin kuoltua ja leski j?i avuttomana sukulaisten armoille -- kenen luona h?n silloin sai kodin? Kristiina t?tiin, "vanhaanpiikaan", h?n silloin turvautui mieluummin kuin omiin l?himpiin sukulaisiinsa. Ja k?yh?n?kin -- h?n oli my?s kadottanut suurimman osan omaisuuttaan sisarenpojan vararikossa -- t?ti avasi mielell??n h?nelle kotinsa.

Pastori astui huoneeseen keskeytt?en Annan mietteet.

-- Kai Kristiina t?ti j?? meille nyt koko p?iv?ksi? kysyi h?n.

Kristiina t?ti ravisti p??t??n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet