Read Ebook: Mississipin metsästäjäpojat by Reid Mayne Hedman Valfrid Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1047 lines and 52926 words, and 21 pages

Suggestion for a Carpet Pattern and Abstract Treatment of f041b the same on Point Paper as detail of Brussels Carpet

Brush Forms f042

Direct Brush Expression of Animal Form f043

Japanese Drawing of a Bird. From "The Hundred Birds of Bari" f044

Elementary Geometrical Forms f045a

Use of the same Forms in Architecture f045b

Poppy-heads f046

Apple cut to show Position of Seeds f047

Cube and Sphere in Architectural Ornament f048a

Filling of Square Space f049a

Filling of Circular Space f049b

Inlay Design: Pattern Units and Motives f050

Grouping of Allied Forms: Composition of Curves f051a

Grouping of Allied Forms: Composition of Angles f051b

Still-life Group illustrative of Wood-engraving f052

Japanese Diagonal Pattern f053

Treatment of Fruit and Leaf Forms: Corresponding Curvature f054

Correspondence in General Contour between Leaf and Tree f055a

Some Analogies in Form f055b

Tree of Typical Pattern Forms, Units and Systems f056

Sketches to show Use of Counterbalance, Quantity, and f057 Equivalents in Designing

Quantities and Counterchange of Border and Field in Carpet f058 Motives

Sketches to illustrate Value of differle kysymyksilleen ja pysyi yht? hyviss? v?leiss? kuin ennenkin.

My?skin h?nen pojistaan tuli varttuessaan kaikkien suuret suosikit. He olivat ik?isikseen erinomaisia ampujia, kykeniv?t ratsastuksessa kilpailemaan kenen kanssa tahansa, uivat Mississipin py?rteiss?, osasivat meloa kanoottia, singahduttaa suopungin tai keih?st?? kissakalan kuin olisivat olleet t?ysikasvuisia miehi?. He olivat todellakin miehekk?it? poikia, ja yksinkertaiset kyl?l?iset, jotka vaistomaisesti tunsivat sen etev?mmyyden, mink? kasvatus ja harjoitus oli n?ille nuorukaisille antanut heid?n omaan sivistym?tt?myyteens? verrattuna, pitiv?t heit? arvossa sellaisina. N?ist? eduistaan huolimatta pojat olivat yst?v?llisi? kyl?n asukkaita kohtaan, ja siksi heit? kunnioitettiinkin kaikkialla.

Kukaan naapureista ei koskaan k?ynyt everstin luona muuten kuin asioilla. Eik? h?nen kartanossaan k?ynyt ket??n muitakaan vieraita paitsi pari kolme New Orleansissa asuvaa entist? sotilastoveria, jotka noin kerran vuodessa saapuivat h?nt? tervehtim??n muistellakseen menneit? ja maistaakseen h?nen hirvenpaistiaan. T?llaisissa tilaisuuksissa "Napoleon le Grand" oli tietysti t?rkeimp?n? puheenaiheena. Landi jumaloi Napoleonia, kuten kaikki keisarikunnan vanhat sotilaat, mutta oli er?s Bonaparten perheen j?sen, jota kohtaan luonnontutkija tunsi viel?kin suurempaa, hartaaksi yst?vyydeksi kehittynytt? kiintymyst?. T?m? oli Musignanon prinssi Charles Lucien.

Eiv?t kaikki Bonapartet ole olleet pahoja. Er??t tuon merkillisen suvun j?senist? ovat osoittaneet maailmalle omistavansa ylevi? hyveit?. Musignanon prinssin hiljaisia tutkimuksia luonnontieteilij?n? voidaan pit?? valloituksina luonnonvaltakunnassa ja vaikka ne ovatkin joutuneet keisarin loistavampien ja verisempien mainet?iden varjoon, oikeuttavat ne kuitenkin h?net paljon paremmin nauttimaan ihmisten kiitollisuutta ja kunnioitusta. H?n olikin Landin todellinen sankari.

Eversti Landi oli jo monta vuotta viett?nyt kuvailemaamme el?m??. Viimein sattui tapaus, joka oli koitua h?nen turmakseen. H?n oli saanut haavan s??reens? sotaretkell? Espanjassa. Putoaminen hevosen sel?st? avasi haavan uudestaan, ja jalan poistaminen tuli v?ltt?m?tt?m?ksi. Se pelasti h?nen henkens?, mutta h?n ei ottanut en?? osaa mets?styksen huveihin, vaikka kykeni yh? antautumaan luonnontutkijan harrastuksiin. H?n kykeni puujalallaan liikkumaan talon l?hist?ll? ja nurmikolla karsimassa puita ja hoitelemassa lemmikkiel?imi??n, joiden lauma oli kasvanut varsin lukuisaksi, ja Hugot seurasi h?nt? alati kuin varjo. Pojat k?viv?t sen sijaan er?retkill? ja ker?siv?t kivin?ytteit? entiseen tapaansa ja heid?n el?m?ns? kulki melkein tavallista rataansa.

N?iss? oloissa tutustuin ensi kerran luonnontutkijaan, Hugotiin ja h?nen kolmeen poikaansa, jotka ovat pienen kertomuksemme sankarit.

Nuori lukijani, salli minun tutustuttaa sinut heihin l?hemmin. Luulen, ett? pit?isit heist? -- kaikista kolmesta -- ja viihtyisit hyvin jonkin aikaa heid?n seurassaan.

PRINSSIN KIRJE

On ihana kev?taamu l?hestyess?mme heid?n taloaan. Astumme nurmikolle sivuportista. Meid?n ei tarvitse menn? sis?lle, sill? sis?ll? ei ole ket??n. Ilma on liian kaunis, mutta he kaikki ovat kuitenkin kotona -- nurmikolla rakennuksen edustalla ja kuistilla.

He ovat erilaisissa hommissa. Eversti itse ruokkii lemmikkej??n. Hugot auttaa h?nt? ja kantaa niiden muonaa sis?lt?v?? koria. Eversti? voisi nimitt?? komeaksi mieheksi. H?nen tukkansa on valkoinen kuin valkaistu palttina. Samoin h?nen viiksens?. Partaa h?nell? ei ole. H?nen leukansa on sile?ksi ajeltu, iho pronssinv?riseksi ahavoitunut ja hiukan punakka. Kasvojen ilme on lempe?, vaikka p??tt?v?inen. H?n on paljon laihempi kuin ennen leikkausta, sill? sellainen aiheuttaa usein laihtumista. Puku on yksinkertainen: keltainen puuvillatakki, raidallinen paita, v?lj?t, hele?n taivaansinisest? puuvillakankaasta tehdyt housut. Hyvin leve?lierinen panamahattu varjostaa h?nen silmi??n auringolta, ja paidanrinnus on avoin, sill? p?iv? on l?mmin. Hugot on pukeutunut suunnilleen samoin, mutta h?nen takkinsa ja housunsa ovat karkeammasta kankaasta, ja hattu on palmunlehvist?.

Ent? Basil, vanhin pojista. H?n puuhailee yritt?en sitoa joitakin hihnoja mets?styssatulaan, joka on ruohikossa h?nen vieress??n. Basil on t?sm?lleen seitsem?ntoistavuotias. H?n on komea nuorukainen, vaikkei h?nt? juuri saatakaan nimitt?? kauniiksi. H?nen kasvonsa ilmaisevat rohkeutta, ja vartalonsa osoittaa voimaa. Tukka on suora ja sysimusta. H?n muistuttaa enemm?n italialaista kuin kumpikaan muista veljist?. H?n on todella is?ns? poika -- oikea korsikalainen. Basil on mainio mets?st?j?. H?n rakastaa er?retkill? k?ynti? enemm?n kuin mit??n muuta, rakastaa mets?styst? sen itsens? vuoksi ja riemuitsee sen vaaroista. H?n on sivuuttanut sen i?n, jolloin lintujen pyydyst?minen ja oravien ampuminen kiehtoo. H?nen kunnianhimoansa ei tyydyt? en?? mik??n v?hempi kuin pantterin, karhun tai amerikkalaisen puhvelin eli biisonin ajo.

Lucien, toinen j?rjestyksess?, on perin erilainen. Erilainen melkein kaikessa! Lucien on hentorakenteinen, vaaleaihoinen ja vaaleatukkainen. H?n tulee enemm?n ?itiins?, joka oli vaaleaihoinen ja -hiuksinen, kuten monet h?nen kansastaan -- baskeista. Lucien rakastaa intohimoisesti kirjoja ja opintoja. Nytkin h?n tutkii jotakin kirjaa verannalla. H?n harrastaa kaikkia luonnontieteit?, mutta kasvioppi ja geologia ovat h?nen lempiaineensa ja h?n on melkoisesti edistynyt molemmissa. H?n seuraa Basilia kaikilla er?retkill?, mutta kesken kiihkeint? ajoa Lucien saattaa hyp?t? ratsultaan, jos harvinainen kasvi tai kukka tai omituisesti muodostunut kallio sattuu h?nen silm??ns?. Lucien puhuu vain v?h?n -- ei puoltakaan siit?, mit? useimmat pojat, -- mutta vaikka h?n tavallisesti on vaiti, on h?nell? harvinaisen ter?v? ?ly ja kun h?n antaa neuvojansa jossakin asiassa, ottavat toiset ne tavallisesti kunnioittavasti vastaan. Sellainen on ?lyn ja kasvatuksen salainen voima.

Sitten meill? on viimeisen? Francis, -- nopea?lyinen, kiharatukkainen poikaviikari, loputtoman iloinen, aina hilpe?. H?nen makunsa ja mielitekonsa vaihtelevat, h?nen lahjansa ovat monipuoliset -- sanalla sanoen h?n on enemm?n ranskalainen kuin kukaan muu heist?. Francis on innokas linnustaja. T?ll? hetkell? h?n paikkaa verkkojaan ja h?nen kaksipiippuinen haulikkonsa, jonka h?n vastik??n on puhdistanut, on asetettuna h?nen viereens?. Francis on kaikkien suosikki, mutta tuottaa paljon kiusaa Hugotille, jolle h?n v?h?n v?li? tekee kepposia.

Luonnontutkijan perheineen ollessa n?iss? puuhissa kuultiin kovaa jymin?? joelta. Se muistutti jonkin verran tykkien s??nn?llist? jymin??, vaikka pamaukset kuulostivatkin pehme?mmilt? ja ontommilta.

-- H?yrylaiva! huudahti Francis, jonka korva kuuli ??net ensiksi.

-- Niin on, jupisi Basil, -- arvattavasti matkalla New Orleansista Saint Louisiin.

-- Ei, sanoi Lucien, kohottaen tyynesti p??ns? kirjastaan, -- se on Ohion laivoja.

-- Mist? sen tied?t, Luce? kysyi Francis.

Laiva ei ollut kulkenut monta minuuttia, kun sen kova??ninen t?r?hdys kuultiin Point Coup?esta p?in. Siit? he tiesiv?t, ett? se laski laituriin.

-- Hugot! huusi eversti. -- Siell? voi olla jotakin meille. Meneh?n katsomaan.

Hugot l?hti asialle enempi? k?skyj? odottamatta. H?n oli rivakka k?velij?, t?m? Hugot, ja tuossa tuokiossa h?n jo palasi. H?n toi tullessaan varsin paksun, komealta n?ytt?v?n kirjeen.

-- Prinssi Lucienilta! huudahti Francis, joka ei laiminly?nyt sanoa ensimm?ist? sanaa kaikkeen. -- Se on prinssilt?, is?, min? tunnen sinetin.

-- Hiljaa, Francis, hiljaa! sanoi is?, ontui verannalle ja k?ski noutaa silm?lasinsa.

Kirje avattiin ja luettiin viipym?tt?.

-- Hugot! huudahti eversti lopetettuaan lukemisensa.

Hugot ei vastannut mit??n, vaan asettui is?nt?ns? eteen, k?si sotilaalliseen tapaan kohotettuna ohimolle.

-- Hugot, sinun on matkustettava Saint Louisiin.

-- Sinun on l?hdett?v? seuraavalla laivalla.

-- Sinun on hankittava minulle valkoisen puhvelin talja.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet