Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Metsäsissi: Kuvaus Amerikan Lännestä by Ferry Gabriel Riukuniemi Kaarlo Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 3267 lines and 82428 words, and 66 pages
a v?ijyksiin vastakkaiselle puolelle, sill? tuo konna, joka laukauksen ampui, aikoo ehk? hiipi? leiripaikkamme ymp?ri ja silloin joutuu h?n meid?n k?siimme.
N?in sanoen riensi Jos? pyssy k?dess??n ja Tiburcio puukolla varustettuna toiselle suunnalle, samalla kun voimakas kanadalainen, erinomaisen taitavasti hiipien puiden alatse, yht? nopeasti ja kuulumattomasti katosi sille suunnalle, jonka Jos? oli ehdottanut.
Leiripaikalle j?i ainoastaan Jos?n anastama hevonen ja t?m?, pelj?styneen? pyssyn laukauksesta, koki ponnistella katkaistaksensa lasson, jolla oli kiinni sidottu ja siin? melkein kuristi itsens?.
Sill? aikaa alkoi p?iv?n ensim?inen koitto tunkeutua puun oksien l?pi, nuotion loiste vaaleni v?hitellen auringon noustessa taivaan rannalle. Luonto her?si koko ihanuuteensa.
Aamutuuli toi kaukaa hevosten hirnumisen ja karjan ammunnan ??ni?, jotka tervehtiv?t nousevaa aurinkoa. Nurmikolla ruusunpunaisine ja valkoisine kukkineen ja kaikissa vihre?n vivahduksissa v?lkkyvill? lehdill? heloittivat kastehelmet, joilla y? oli ne peitt?nyt; puiden kuhmuiset rungot muuttuivat kullalta kimaltaviksi ja siell? t??ll? rungon ja oksan v?lill? n?htiin kuivia nahkoja, joita k??rmeet olivat j?tt?neet. Aurinko valaisi samalla kerralla tuon alkuper?isen luonnon kauneutta ja kamaluutta.
-- Pys?htyk??mme t?h?n, sanoi Jos? Fabianille -- joksi h?nt? t?st? l?hin tahdomme nimitt?? -- kun he nopeasti juostuaan saapuivat metsist??n, johon voivat piiloutua tarkastelemaan polkua, joka vei vesiputouksen yli viev?lle sillalle; olen varma siit?, ett? tuo konna, joka niin huonosti t?ht?si, pian kulkee t?st? ohi; silloin toivon voivani n?ytt?? h?nelle, ett? olen edistynyt pyssyn k?ytt?misess?, sitten kun erosin Espanian palveluksesta ja kanadalaisen johdolla alotin opintoni.
Fabian ja Jos? pys?htyiv?t er??n sumachpensaston taakse.
-- ?lk?? enemp?? kuin min?k??n, k??nt?k? silmi?nne polusta, joka menee tuonne puiden taakse, ?lk??k? k??nt?k? p??t?nne, sanoi Jos?; vaaran hetkin? puhumme, Rosenholz ja min?, n?in kesken?mme; ja kuulkaa nyt tarkoin sanojani.
-- Kyll? kuulen, sanoi Fabian, asettuen niinkuin Jos? oli k?skenyt.
-- Ettek? muista mit??n enemp?? aikaisemmasta lapsuudestanne kuin sen, mit? kanadalaiselle kerroitte? kysyi entinen rajavartia.
-- Turhaan olen kokenut muistella, saatuani kuulla, ettei Marcos Arellanos ollut is?ni. Siit? on jo pitk? aika, mutta enh?n muistanut sit?k??n, kuka piti huolta lapsuudestani.
-- Ja mies, joka teid?t pelasti, kun olitte hylj?ttyn?, tiet?? yht? v?h?n kuin te itsekin, lis?si Jos?, mutta min? voin teille sanoa, mit?, ette itse tied?.
-- Puhukaa, Jumalan nimess?! huudahti Fabian.
-- Vait! Ei niin lujaa! varoitti Jos?: T?m? mets? varmaan, niin autiolta kuin se tuntuukin, k?tkee perheenne vihollisen. Mahdollista kuitenkin on, ettei h?n ole tuntenut teit?; k?vih?n minun itsenikin aluksi samoin.
-- Ken? Kenest? puhutte? huudahti Fabian innoissaan.
-- ?itinne murhaajasta, siit? miehest?, joka on varastanut arvonne, rikkautenne ja nimenne.
-- Min? olen siis rikas ja jalosukuinen? kysyi Fabian.
-- Niin olette, sanoi Jos?, nopeasti tarttuen pyssyyns? ja t?hd?ten, sill? h?n luuli n?kev?ns? hatun t?yhd?n kimaltelevan puiden v?liss?. Mutta ne olivat vain auringon s?teit?, ja mets?st?j? laski pyssyn uudelleen.
-- Mutta teilt? ei ole voitu varastaa suonissanne juoksevaa verta, vaikka ette en?? ole rikas.
-- Mit?p? hy?ty? siit?? sanoi Fabian.
-- Paljonkin! Min? tunnen kaksi miest?, jotka joko hankkivat teille takaisin mit? olette kadottanut, tai my?skin kuolevat.
-- Ent? ?itini? kysyi Fabian.
-- Oi, muisto ?idist?nne ja teist? on usein riist?nyt unen silt? miehelt?, josta puhun. Usein y?n hiljaisuudessa, mets?n syvyydess?, on h?n tuulen henk?yksess? luullut uudelleen kuulevansa sen tuskan huudon, joka er??n? y?n? tunkeusi h?nen korvaansa ja jonka h?n luuli tuulen ulvonnaksi... se oli teid?n onnettoman, kuoleman kanssa taistelevan ?itinne viimeinen huudahdus.
-- Ja mist? miehest? nyt puhutte?
-- Miehest?, joka itse tiet?m?tt??n on ?itinne murhaajia auttanut. Oi, don Fabian, ?lk?? h?nt? tuomitko! H?nen omatuntonsa on jo aikoja sitten tuominnut h?net kovemmin kuin te voisittekaan, ja nyt on h?n valmis vuodattamaan verens? puolestanne.
-- Ja te tunnette ?itini murhaajan? huudahti Fabian tulta s?ihkyvin silmin.
-- Te itsekin h?net tunnette; h?n on sama, joka nyt nimitt?? itse?ns? don Estevaniksi, mutta joka todella on don Antonio Mediana. Te olette itse istunut h?nen kanssaan saman p?yd?n ??ress? haciendaronin luona, jonka talossa ?sken olitte.
J?tt?k??mme Jos? kertomaan tuota surullista kertomusta, jonka jo tunnemme, ja etsik??mme kanadalainen.
Rosenholz ajatteli vaaraa, joka voisi uhata h?nelle uuden ihmeen kautta takaisin annettua nuorukaista, ja h?n tunkeutui senvuoksi rivakasti eteenp?in; mutta turhaan h?nen harjaantunut silm?ns? tarkasteli tihe?ss? olevien puitten runkojen, k?ynn?skasvien ja lehdist?jen lomitse, ei ainoatakaan vihollista n?kynyt. H?nen korvansa koki saada selkoa jokaisesta ??nest?, mutta ei kuullut muuta kuin pensaitten kahinan, kun h?n niit? raskaalla jalallaan tallasi, ja jotka h?nen yli astuttuaan taasen nousivat pystyyn.
Niin riensi h?n jonkun minuutin eteenp?in, sitten laskeutui h?n maahan kuuntelemaan. Jonkun sekunnin kuluttua kuuli h?n kumean ??nen, ik??nkuin hevosen juoksun.
-- Jos? ei ole erehtynyt, huudahti h?n, nousten ja kiiruhtaen takaisin. Se roisto ehtii edelle ja kokee kiert?? leirimme, mutta minulla on se etu, ett? k?ytett?v?n?ni on kelpo amerikalainen pyssy, ja samoin on Jos?nkin laita.
H?n juoksi niin nopeasti, ett? puut molemmin puolin n?yttiv?t lent?v?n h?nen ohitsensa; kun h?n juoksi suoraan ja vihollisen t?ytyi k?ytt?? kiertotiet?, huomasi h?n hetken p??st? vaaleanruskean nahkamekon, joka metsist?n ollessa harvempaa n?kyi niin korkealla, kuin sopi ratsastajalle. T?m? melkein n?kym?t?n maali oli h?nelle riitt?v?, ?kki? pys?htyi h?n ja laukaisi pyssyns?. Nahkamekko katosi, mutta kun sellaisille miehille t?ht??minen on sama kuin satuttaminenkin, ei kanadalainenkaan ep?illyt miehen kaatumista.
Vasta leijaili valkea savu alimmaisten oksien tasalla, kun Rosenholz oli jo pitk?n matkan p??ss? siit?, jossa oli ampunut. H?n aikoi uudelleen ladata pyssyns?, mutta pelk?si kadottavansa aikaa ja luotti voimiinsa. Pys?htym?tt? riensi h?n eteenp?in, eik? huolinut mit??n varovaisuutta noudattaa.
H?nest? tuntui kuitenkin ik??nkuin olisi kuullut jonkun el?v?n tunkeutuvan pensaiden v?liin, ja nyt huomasikin h?n hevosen, joka pelj?styneen?, ratsastajatta juoksi edes takaisin; el?imen pelj?styst? lis?siv?t viel? puiden oksat, joihin se itsens? satutti, ja jalustimet, jotka sit? kylkiin hakkasivat.
?kki? kuului omituinen vihellys; hevonen pys?htyi, heristi korviansa, kohotti p??t?ns? ja levitti sieramiansa; sitten riensi se siihen paikkaan, josta vihellys kuului; Rosenholz meni hevosen per?ss?, mutta pian oli se h?net j?tt?nyt; sitten pys?htyi se uudelleen.
Kun Rosenholz oli viel? hetken juossut, saapui h?n paikalle, jossa luuli tapaavansa pudonneen ratsastajan. H?n aikoi s??lim?tt? laittaa miehen pois maailmasta, suojellaksensa Fabiania uusilta hy?kk?yksilt?. Jo kuuli h?n haavoitetun huokuvan hengityksen, puiden lomitse n?ki h?n hevosen kumartuvan alas ja taasen nousevan yl?s, mutta nyt oi: nahkamekkoinen ratsastaja satulassa, ja pian katosivat mies ja hevonen mets??n.
Rosenholz latasi uudelleen pyssyns? ja laukaisi sen, mutta my?h??n, saalis p??si h?nen k?sist??n. Nyt matki h?n kolmesti sakaalin kime?? ??nt? ilmoittaaksensa Jos?lle, ett? jotain oli tekeill?, ja meni sitten huoaten sille paikalle, jossa n?ki hevosen kumartuvan ja taasen nousevan yl?s.
Ruoho oli siin? ik??nkuin raskaan ruumiin musertama; siin? oli ratsastaja pudonnut maahan, jota osoittivat er??n sumachpensaan oksatkin, jotka olivat niin korkealla, ett? ratsastaja ulottui niihin; lehdet olivat nimitt?in irti revittyj?, ik??nkuin voimaton k?si olisi koettanut nojata niihin. Kuitenkaan ei ruohostossa eik? alemmilla lehdill? voinut huomata verij?lki?; pakoon kiirehtiv?lt? oli pyssy j??nyt, ja sen otti Rosenholz.
-- Fabian-raukkani, sanoi Rosenholz itseksens?, on ainakin saanut hyv?n aseen, sill? paljas veitsi ei ole paljon arvoinen metsiss?.
Rosenholzille oli t?st? l?yd?st? hieman lohdutusta huonolle menestykselleen; h?n palasi leiripaikalle. Kulkiessaan kuuli h?n laukauksen metsist?.
-- Se oli Jos?n pyssy; min? tunnen sen pamauksen; olisiko h?n ollut onnellisempi kuin min??
Taasen kuului laukaus. Sen ??ni oli outo kanadalaisen korvaan ja her?tti tuskallisia tunteita h?ness?. Ep?tietoisuus vaivasi h?nt?, sill? olisihan t?m? laukaus voinut sattua siihen, jonka h?n ?sken l?ysi. H?n riensi niin nopeasti kuin voi leiripaikalle. Taasen kuului laukaus, joka enensi h?nen tuskaansa. T?ll?k??n kertaa se ei ollut Jos?n pyssyn tuttu pamaus.
Nyt kuului Jos?n ??ni katkaisevan hiljaisuuden, joka oli vallinnut laukausten j?lkeen. ??ness? oli hieman levottomuutta, mik? enensi kanadalaisen tuskaa.
-- Tulkaa Jumalan t?hden takaisin, don Fabian, huudahti Jos?, jos...
Kolmas laukaus keskeytti h?nen sanansa ja kun kaiku oli sen toistanut, kuunteli mets?st?j?, mutta turhaan. Hetken juoksi h?n viel?, sitten huusi h?n kautta mets?n kaikuvalla ??nell?:
-- Hoi, Jos?, miss? olet?
-- T?ss? aivan edess?si, vastasi Jos?n ??ni, me olemme t?ss?, don Fabian ja min?.
Ilon huudahdus p??si kanadalaisen rinnasta, kun h?n huomasi molemmat. H?n kertoi heille mit? oli tapahtunut.
-- Paholainen suojelee sit? miest?, sanoi Jos?, min?kin ammuin h?nt? osaamatta; mutta h?nen seurassaan oli nelj? ratsastajaa, ja yhden niist? tunsin siksi, joka nimitt?? itse?ns? don Estevaniksi, mutta joka todella on...
-- Min? olen n?hnyt vain nahkamekkoisen miehen, ja t?ss? on pyssy, jonka h?n paetessaan j?tti, keskeytti Rosenholz. Mutta eth?n ole haavoitettu, huudahti h?n Fabianiin k??ntyen.
-- En, en, yst?v?ni, is?ni, sanoi t?m? heitt?ytyen kanadalaisen syliin; kyynelsilmin painoi t?m? h?net rinnoilleen ja huudahti ik??nkuin olisi h?net ensi kerran n?hnyt:
Add to tbrJar First Page Next Page