Read Ebook: Metsäsissi: Kuvaus Amerikan Lännestä by Ferry Gabriel Riukuniemi Kaarlo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3267 lines and 82428 words, and 66 pages

-- En, en, yst?v?ni, is?ni, sanoi t?m? heitt?ytyen kanadalaisen syliin; kyynelsilmin painoi t?m? h?net rinnoilleen ja huudahti ik??nkuin olisi h?net ensi kerran n?hnyt:

-- Oi, kuinka suuri ja muhkea h?n nyt on, tuo pikku Fabian!

Levottomana kysyi h?n sitten j?lleen l?yt?m?lt?ns? nuorukaiselta, mik? oli syyn? t?m?n vaaleuteen ja sortuneeseen n?k??n.

-- Jos? on kertonut minulle kaikki, sanoi Fabian, min? tied?n, ett? ?itini murhaaja on noiden ihmisten joukossa.

-- Niin, sanoi Jos?, mutta pyh?n neitsyeen nimess?, p??st?mmek? h?net pakenemaan?

-- Jumala varjelkoon, sanoi Fabian.

Nuo kolme yst?v?? ryhtyiv?t neuvottelemaan ja p??ttiv?t mit? pikimmin rient?? sillalle, jonka yli matkustajain t?ytyi menn?, sill? se oli ainoa Tubaciin viev? tie.

ROHKEA HYPP?YS.

Cuchillon toverit olivat usean kerran laukaisseet pyssyns? liian pitk?lt? matkalta. Nyt saapui Cuchillo ratsastaen. H?n oli kalman vaalea. Luoti, jonka kanadalainen arviokaupalla oli h?nen j?lkeens? l?hett?nyt oli mennyt niin l?helt? h?nen p??t?ns?, ett? h?n kaatui hevosen sel?st?. Varmaan olisi Rosenholz sitten voinut tappaa h?net, ellei Cuchillon hevonen olisi ollut niin hyvin opetettu. Kun tuo jalo el?in n?ki, ettei h?nen is?nt?ns? voinut hyp?t? satulaan, kumartui se h?nen eteens?, ja niin onnistui Cuchillon nousta hevosen harjan avulla. Mutta kun hevonen tunsi, ett? ratsastaja taasen istui satulassa, jalat jalustimissa, l?hti se nopeasti juoksemaan, siten vieden is?nt?ns? loitolle eteenp?in rient?v?st? kanadalaisesta.

Ei t?m? kuitenkaan ollut ainoa rosvoa uhkaava vaara. Kun h?n oli saapunut toveriensa luo, ei don Estevanin tarvinnut kysy?k??n, saadaksensa tiet??, ett? Fabian viel? kerran oli v?ltt?nyt h?nen vainonsa. Toiveissaan pettyneen? syntyi espanjalaisessa vimma, joka pian puhkesi ilmi. H?n ratsasti Cuchillon luo, ja huusi kovalla ??nell?:

-- Pelkuri, taitamaton konna!

Sokeassa vimmassaan tarttui h?n pistoliinsa, ajattelematta, ett? Cuchillo oli ainoa, joka tunsi kultalaakson paikan. Rosvon onneksi heitt?ytyi Pedro Diaz heid?n v?liins? ja v?hitellen lauhtui don Estevanin kiukku.

-- Ja keit? miehi? on h?nen seurassaan? kysyi espanjalainen.

-- Molemmat tiikerin pyyt?j?t, vastasi Baraja.

Nyt neuvottelivat don Estevan ja Pedro Diaz hetkisen kesken??n, poistuen hiljaa jutellen toisten luota.

-- Meid?n t?ytyy h?vitt?? vesiputouksen yli viev? silta, sanoi Diaz, ja sitten on piru merrassa, jos he ennen meit? ehtiv?t Tubaciin.

Ratsastajat l?htiv?t. Eiv?t Fabian ja mets?st?j?tk??n tuhlanneet aikaa. Jos?n hevonen oli hyv?ksi avuksi pakenevia seurattaessa ja ehk?p? heilt? tiet?kin katkaistaessa, ja kysymyksess? vain oli, ken ryhtyisi niin vaaralliseen toimeen, sill? t?ytyi yksin vastustaa viitt? pakenevaa.

-- Min? l?hden, sanoi Fabian.

N?in sanoen riensi h?n hevosen luo, joka pelj?styneen? v?istyi, ja tarttuen lasson varteen, jolla hevonen oli kiinni, heitti h?n nen?liinansa sen silmille.

Koko ruumis vavisten j?i hevonen liikkumatonna seisomaan.

Fabian toi Jos?n satulan, kiinnitti sen nopeasti, osoittaen pystyv?ns? t?llaisiin toimiin; sitten kiersi h?n lasson el?imen kuonon ymp?ri, niin ett? sit? saattoi ohjata ja ottamatta pois nen?liinaa, jolla hevosen silm?t olivat peitetyt, aikoi h?n jo hyp?t? satulaan, kun Jos? kanadalaisen viittauksesta koetti est?? sit?.

-- Hiljaa, hiljaa, sanoi h?n, jos t??ll? jokunen on oikeutettu istumaan tuon hevosen selk??n, niin olen kai min?, joka sen pyydystinkin.

-- Ettek? n?e, sanoi Fabian k?rsim?tt?m?sti, ettei tuolla hevosella viel? ole omistajansa merkki?, ja se todistaa, ettei sit? viel? ole opetettu ratsuksi. Jos henkenne on jonkin arvoinen, ja toivotte saavanne pit?? j?senenne ehjin?, niin ?lk?? yritt?k?k??n ratsastaa sill?.

-- Min? siit? asiasta p??t?n, sanoi Jos? ja l?heni, astuaksensa jalustimeen. Mutta tuskin hevonen huomasi k?den tarttuvan satulaan ja jalan koskevan jalustimeen, kun se syrj??n hypp??m?ll? heitti Jos?n kymmenen askeleen p??h?n huumauksiin maahan. Viel? ei h?n ollut ehtinyt yl?s, kun Fabian jalustimiin koskematta hypp?si satulaan.

-- Pys?hdy, Fabian, pys?hdy! huudahti Rosenholz levottomana; tahdotko joutua heid?n k?siins??

Mutta Fabian oli jo ottanut pois nen?liinan hevosen silmilt?, ja se, kun taasen saattoi n?hd?, hyp?hti l??h?tt?vin sieramin kolme kertaa vapautuaksensa taakasta, jonka ensi kerran tunsi sel?ss??n; mutta sitten j?i se liikkumattomana seisomaan, vavisten ik??nkuin h?pe?st?, tuntiessaan itse?ns? siten hallittavan.

Rosenholz k?ytti t?t? hetke? tarttuaksensa ohjaksena olevaan nuoraan, mutta se oli jo my?h?ist?, ja kuinka v?kev? h?n olikaan, vapautti kuitenkin hevonen yhdell? hypp?yksell? itsens? h?nest? ja l?hti sitten vimmatusti rient?m??n eteenp?in. Jonkun hetken voi kanadalainen viel? katseellaan seurata rohkeaa ratsastajaa; pelj?styen n?ki h?n miten Fabian taisteli el?imen raivoa vastaan ja kumartui satulaan, ettei satuttaisi itse??n puun oksiin; sitten ei Rosenholz en?? voinut n?hd? h?nt?.

-- He tappavat h?net! huudahti h?n surullisesti. Viisi yht? vastaan! Taistelu on liiaksi ep?tasainen. Meid?n tulee koettaa mik?li mahdollista pysytell? l?heisyydess? suojellaksemme lasta, joka meille vasta ?sken lahjoitettiin.

Jo oli Rosenholz heitt?nyt pyssyns? olalle; muutamat j?ttil?is-askeleet olivat vieneet h?net niin kauvaksi sille suunnalle, johon Fabian oli kadonnut, ettei Jos? voinut en?? n?hd? h?nt?.

-- Tuota hevosta ei ole helppo ohjata, huudahti Jos?, juosten per?ss?. Tied?n varmaan, ettei se mene suoraan. ?l? pelk??, me ehdimme yht? pian kuin h?nkin. Don Estevan! Onneton t?htesi johti sinut noiden rosvojen joukkoon.

Sill? aikaa samosi Fabian pelottavalla nopeudella yli ep?tasaisen maan, mets?purojen, rotkojen ja puun runkojen; h?nen oma vimmansa tuntui olevan sopusoinnussa el?imen vimman kanssa. Jos? ei ollut erehtynyt; ep?ilem?tt? olisi h?n saanut pian kiinni ne, joita ajoi takaa, jos olisi tahtonsa mukaan saattanut hallita riehuvaa hevostansa. Mutta vasta ??rett?m?in ponnistusten j?lkeen onnistui h?nen palauttaa hevonen mets?n l?pi kulkevalle, kapealle polulle, jolla selv??n n?kyiv?t viiden ratsastajan j?ljet. Usein palasi h?n samalle paikalle, jossa jo oli ollut, ja siten menetti taasen voittamansa enn?tyksen. Kun t?t? taistelua oli kotvan kest?nyt, alkoi hevonen tuntea kantavansa ratsastajaa, joka kykeni sen hallitsemaan, ja v?hitellen v?syiv?t sen voimatkin. Ratsastajan voimakkaan k?den vet?m? lasso kiristi sen sieramia, joista nyt kuului nuhahtavia henk?yksi?, el?imen nopeus v?heni ja vihdoin totteli se ratsastajaansa. Mies ja hevonen lep?siv?t hetkisen hengitt??ksens?, hiki tippui molemmista ja el?imen kyljet h?yrysiv?t.

T?m?n lyhyen ajan k?ytti Fabian tutustuaksensa seutuun; sumu, joka esti h?nen katsettansa, alkoi hajota, veri lakkasi suhisemasta h?nen korvissansa, ja h?n saattoi taasen kuulla ja n?hd?.

Rikki tallatut lehdet, vasta katkaistut pienet oksat, hevosen kavioitten j?ljet ruohostossa ja hiekassa osoittivat aivan selv??n, ett? pakenevat olivat ratsastaneet t?m?n paikan kautta, jossa h?n nyt oli. ?kki? kuului kaukana kuohuvan vesiputouksen kohina h?nen korviinsa. Hetkinen viel?, ja pakenevat ehtisiv?t ennen h?nt? sillalle, joka johti kuohuvan mets?virran leve?n ja syv?n uurroksen yli; yhdistynein voimin voisivat he sitten hajoittaa sillan. Sitten olisi takaa-ajo hy?dyt?nt?, sill? sen ajan kuluessa, mik? menisi kaalauspaikkaa etsiess?, ehtisi don Estevan noille ??rett?mille tasangoille, jotka ulottuvat aina Tubaciin asti.

Fabian kannusti sen vuoksi uudelleen hevostansa ja ratsasti pitkin polkua, jonka mutkat viel? peittiv?t pakenevan vihollisen. Jo alkoi mets?virran kohina kuulua yli hevosen kavioiden kopinan. Pian kuului my?skin ihmis??nt?, viel? hetkinen ja h?n olisi niiden vihollisten joukossa, jotka h?n mihin hintaan tahansa tahtoi saavuttaa.

Suurista puunrungoista tehty silta yhdisti t?ll? paikalla molemmat jyrk?t ?yr??t, joiden v?lill? mets?virta kohisi. N?iden suurien runkojen molemmat p??t, jotka olivat niin leveit?, ett? hevonen voi niill? kulkea, olivat ilman mit??n kiinnityst? paljaalla kalliolla; muutamat v?kev?t miehet voivat siis hajoittaa sillan ja tehd? ylip??syn mahdottomaksi t?ll? paikalla. Kun Fabian oli sillalle p??sem?isill??n, veti nelj? ratsastajansa kehoittamaa hevosta kaikin voimin n?it? p?lkkyj?, jotka lassoilla olivat kiinnitetyt satuloihin. P?lkyt alkoivat vihdoinkin liikkua, erosivat toisistaan ja putosivat virtaan, niin ett? vesi roiskahti korkealle ilmaan.

Fabian huudahti raivoissaan. Er?s miehist? k??ntyi t?m?n huudon kuullessaan; se oli don Estevan. Pilkallisena katseli h?n Fabiania, joka rikkirevityin vaattein, kasvot veriss? raivoisasti kannusti hevostaan hypp??m??n yli putouksen. Kuilun reunalle p??sty??n, pys?htyi kuitenkin hevonen ja astui pelj?styneen? takaperin.

-- Ampukaa h?net! huusi don Estevan, ampukaa, tai tuo mielet?n tekee tyhj?ksi kaikki aikeemme. Ampukaa, sanon!

Kolme pyssy? jo ojennettiin Fabiania kohti, kun h?nen takaansa kuului jyrisev? ??ni. T?ll? hetkell? tulivat kanadalainen ja Jos? mets?st?. He saapuivat siis kylliksi ajoissa pelastamaan Fabiania.

N?m? kaksi pelj?tty? mets?st?j?? n?hdess??n ep?iliv?t rosvot. Fabian kannusti hevosensa uudelleen eteenp?in, mutta el?in nousi pystyyn ja heitt?ytyi sanomattoman pelon valtaamana uudelleen takaisin.

-- Ampukaa, ampukaa! huusi don Estevan.

-- Kirottu, sanoi kanadalainen tuskallisella ??nell?, kirottu se, joka ampuu! Ja sin? Fabian, v?isty, Jumalan nimess?, noiden rosvojen tielt?!

-- Fabian? toisti don Estevan kummastuen, katsoen nuorukaiseen, joka kanadalaisen rukouksista huolimatta uudelleen kannusti oikealle ja vasemmalle hyppiv?? hevostansa.

-- Niin, Fabian! huusi Jos? ??nell?, joka kuului yli vedenputouksen kohinan, Fabian se on, don Antonio Mediana, joka teilt? vaatii tili? ?itins? murhasta.

Samalla kun h?nen ??nens? sekaantui kosken kohinaan ja kuului onnettomana enteen? Medianan korviin, jonka ensi kerran el?iss??n pelj?stys valtasi, sieppasi tuo kiivas nuorukainen veitsens?, antoi hevosensa tuntea sen ter?v?? k?rke? ja kannusti eteenp?in. Nyt hyp?hti hevonen nopeasti kuilun yli ja p??si vastaiselle rannalle.

Mutta toinen sen takajaloista luiskahti kostealla rinteell?. Hetkisen koetti se saavuttaa tasapainoansa; kallio s?ken?i sen kavioissa, sitten sen polvet herpautuivat, silm?t meniv?t umpeen, se p??sti tuskallisen hirnunnan ja putosi ratsastajineen koskeen.

Kun vesi loiskahti rannalle, p??si syd?nt? s?rkev? huudahdus kanadalaisen rinnasta, mutta vastaiselta rannalta kajahti riemun huuto. Pian sen kuitenkin tukahdutti kosken kohina, joka anasti kahdenkertaisen saaliinsa.

INTIAANIP??LLIK?IDEN NEUVOTTELU.

Noin nelj?toista p?iv?? Fabian Medianan katoamisen j?lkeen kosken kuohuihin tapahtui seuraava kohtaus niiss? er?maissa, jotka ulottuivat Tubacin linnoituksesta Yhdysvaltain rajalle.

Ennenkuin kuvaamme siin? esiytyv?t henkil?t, tahdomme esitt?? sen n?ytt?m?n, jossa he kohtaavat toisensa.

Ne ??rett?m?t tasangot, jotka Rio Gilan ja sen haarajokien v?h?n kastelemassa er?maassa erottavat Meksikon Yhdysvalloista, ovat ainoastaan mets?st?j?in ja kullankaivajien ep?m??r?isten kertomusten kautta tunnettuja. Mainittu joki, joka alkaa pohjoisen kaukaisilta vuoriseuduilta, juoksee pitk?n matkan hiekkaisen maaper?n l?pi, jossa ei mit??n puita n?y. Kuivan er?maan uurtavat vain sadeveden tekem?t kuilut, mutta t?m? vesi ei tuota kasvullisuutta, vaan h?vitt?? sen.

Kivinen maa n?ytt?? matkustajalle ainoastaan syvi? kuivuneita jokien uomia, jotka ehk?isev?t h?nen matkaansa, tarjoamatta h?nelle tai h?nen hevosellensa ravintoa. Hirvet ja puhvelit karttavat n?it? er?maita, joissa ainoastaan pian kuihtuvaa ruohoa kasvaa. Intiaanejakin liikkuu t??ll? vain silloin kun siell? osan vuotta puhaltava helteinen tuuli on tauonnut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet