Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kotipoluilta II: Pieniä kertoelmia by Lassinen Emil
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 230 lines and 8036 words, and 5 pages
kerran radan ymp?ri, lieveni totisuus leikilliseksi hymyksi. Ja hymy kasvoi yh? leve?mm?ksi. Ensimm?iseen ja toiseen kierrokseen kului nelj? minuuttia, kolmas kierros tipahti hiukkasen alemmaksi, mutta kului, siihenkin ainakin kolmenelj?nnest? yli kolmen minuutin. Ja parastaan oli Sukka kyll? pannut, se huosutti ja p?rskyi niin tihe??n, ett? Pekan t?ytyi kolmannen kierroksen j?lest? sit? hetkisen tyynnytell?, ajamalla hiljaista juoksua edes ja takaisin radalla.
-- No, mit?s arvelet Ville, eik? menty puhakasti, loistavasti?
-- No, lajiksenne kyll?, mutta ei tuolla enn?tyksell? palkintoja oteta.
-- Eik? oteta? H?h? Juoksevatko muut nopeammin? Sill? laillako ettei kaviot koske maahan lainkaan?
-- Mist? min? tied?n miten ne juoksevat, mutta kyll? ne sinun ohitsesi ajaa -- ajan min?kin vaikka meid?n Timolla.
-- Sill?k? Suom?en pattijalkaisella valakalla?
-- Sill?kin, juoksee sekin virstan nelj?ss? minuutissa.
-- Vai niin maar, vai juoksee sekin... hyv? on...
Pekka sivautti piiskalla hankeen ja ajaa karautti yksin kotiin. H?n syd?mmistyi Villelle niin kovin, ettei viitsinyt en?? rekeenk??n k?ske?. Kehtasi sill? lailla halventaa, ivata ja asettaa oman pattijalkansa Sukan rinnalle, senkin mokoma. Sill? lie ollutkin irvisteleminen ja halventaminen tarkoituksella. Sit? varten lie l?htenytkin kotoolta, ett? saisi ilvehti? ja halventaa -- mutta odottakoonpas!
Suuttumus oikein karmi Pekan luontoa, h?n olisi tahtonut n?ytt?? Villelle heti, n?ytt?? mist? puusta lusikka tehd??n. Illalla makuulle menness? suuttumus sent??n asettui, tuli ajatuksiin kaikenlaisia mietteit?, kysymyksi?, ep?ilyksi?. Ja niiss? oli v?hin jokaisessa kylm?n hallan ominaisuutta. Tahtoivat j??t?? mielen ja sortaa mustaan ep?toivoon kaikki ihanuudet, joita Pekan mielikuvitus viime aikoina oli niin ahkeraan sepustellut. Ent? jos olisivatkin totta Villen lausunnot? Ettei Sukka olisikaan erinomaisempi juoksija? Ettei olisi parempi enn?tt?m??n kuin Suom?en pattijalka valakkakaan? Seh?n olisi vasta kantoon ajamista se. Kolmesta kauratynnyrist? puhumattakaan tulisi maailman kielille ja ilvehtij?ille hyv? tilaisuus iske? kiinni h?nen asioihinsa ja v??nnell? niit? sinne t?nne. Se olisi harmaan puoleinen keitos h?nelle.
Mutta jos Villen kello k?vikin ep?varmasti, jos sekuntiviisari ei ollutkaan reilassa. Juoksihan Sukka niin kiehuvan kovasti. Tottahan lyhyetkin askelet edist?v?t, kun niit? niin tulisen tihe??n otetaan. Ja nietokset ja tuuli ne vaikeuttivat tietysti, enn?tys olisi ilman niit? ollut suurempi. Mutta jos sittekin...!
Kylm?t, viluisat mietelm?t mielen ymp?ri k??rittyin? nukahti Pekka vihdoinkin. Seuraavana p?iv?n? ajoi h?n kirkonkyl??n, k?vi kauppiaalla, nahkurilla ja toimitti muitakin asioita. Paluumatkalla eh?tti h?net Mannilan lautamies, suuri kilpa-ajaja ja hevosenkasvattaja. Oli kasvattanut monta kuuluisata juoksijaa, oli ottanut ruununkin palkintoja. Hevoismiehen ominaisuuksien ohessa oli h?nell? tapana olla aina hiukkasen oluessa, ei vaarallisesti, mutta noin kohtalaisesti.
-- Jassoo, Py?r?n Pekka se onkin, heh, heh, hee... P?? kallellaan tirkisteli Mannilan lautamies leikillisesti edell? ajavaa Pekkaa. Sinulla kuuluu olevan kilpajuoksijakin, heh, heh, hee... Onko se totta, poikaseni?
-- Eih?n tuota viel? tied? minnek??n p?in sanoa, ei ole viel? p??sty koitoksille.
-- Onko se tuo, se juoksija, heh, heh, hee, tuo hiirakko. Ajappa sill? v?h?n, t?m? mun varsani on hypp??j?n sukua my?skin, heh, heh, hee. Koetetaan, jos pysyn kannaksilla. Ja puolihumalainen Mannilan lautamies vietteli Pekkaa kilpailemaan kanssaan. Ottaen asian toden kannalta, livahutti Pekka piiskalla reenlaitaan, ja kilpailu alkoi. Sukka menn? sihitti parasta vauhtiaan, Mannilan lautamies tuli kappaleen matkaa j?less?, p?? kallellaan ja suupieliss? leikillinen ilme. Virstan v?lin ajettuaan tauotti Pekka hevosensa k?yntiin, lautamies saavutti h?net.
-- Pekka, sin? olet koko perhana, heh, heh, hee... sin? olet aika poika keskelt? maailmaa, heh, heh, hee. Me tahdottiin vallan j??d? kuin seisomaan, heh, heh, hee. Aiotko, laskiaisena tulla kilpa-ajoihin?
-- On sit? ollut aikomus. Onko tuo teid?n hevonen se Vellamo, joka otti kruununpalkinnon H?meenlinnassa viime talvena.
-- Sama pakana se on, heh, heh, hee. Hyv?sti Pekka n?kem??n asti.
Lautamies k??ntyi er??lle sivutielle. Vasta siell? kiinnitti h?n ohjia. Pekan olisi tarvinnut n?hd?, miten palkinnon saanut hevonen kiiti eteenp?in, niin olisipa tullut h?nen p??h?ns? toisenlaisia ajatuksia Sukan juoksijaominaisuuksista.
Mutta Pekka ei sit? n?hnyt, h?n j?i omiin luuloihinsa. Kotiin tultuaan kertoili h?n kotiv?elleen hienoilla viittauksilla, miten Mannilan lautamies oli paluumatkalla eh?tt?nyt h?net, miten olivat kilpailleet, ja miten Sukka oli kunniakkaasti pysynyt etukynness?. Maan mainio Vellamokaan ei kyennyt sivuuttamaan Sukan ohi, se oli sellainen kalu. Ja is?, ?iti ja sisko tulivat v?kisinkin siihen luuloon, ett? Sukka tosiaankin oli juoksijaksi syntynyt.
Suom?en Ville? kohtaan tunsi Pekka rinnassaan kirkonkyl?n matkan j?lest? viel? sapekkaampaa suuttumusta. Se kun oli ilvehtinyt ja koettanut saada h?nt? ep?ilem??n. Mokomaan ty?h?n ei voinut olla muuta syyt? kuin kateellisuus. Ville kadehti h?nen onneaan, se oli selv?, ja v?h?lle veti, ettei peijona sekoittanut koko peli?. Onneksi joutui Mannilan lautamies saavuttamaan h?net, juuri silloin kuin vakuutukset alkoivat horjuella. Nyt ei en?? ole lukua, vaikka tulisi sata kateellista Ville? ivailemaan ja halventamaan Sukan arvoa, se oli juoksijahevonen sittekin.
Ja pian, aivan pian se oli esiintyv? julkisuudessa. Silloin, silloin --.
Kilpa-ajot olivat huomenna.
Koko p?iv?n oli Sukka seisonut sy?m?tt? tallissa, tullakseen kevyeksi huomisp?iv?n otteluun, jossa ottelussa kunnia ja raha tulivat kysymykseen. Illalla vei Pekka sille puoli kappaa kauroja, joiden sekaan oli palotellut leip?? -- ja lukitsi sitte oven.
Oli kirkas pakkanen, lumi soi ter?kselt?, t?hdet kiiluivat hele?n kirkkaina, mutta ei tuullut, oli tyyni kuin kes?ll?. Hiukan levottomanpuoleisen y?n vietti Py?r?n Pekka, h?nen aatoksissaan v?ikkyi yh?ti huomisp?iv?n ottelu, jonka tuloksesta ei voinut laatia muuta kuin h?m?ri? arveluja. Ei ollut varmuutta, ei lainkaan varmuutta. Ottelu voi onnistua, mutta voi ep?onnistuakin, kukapa sen tiesi, kumpi on tapahtuva. Varma, per?ti varma oli Pekka voitostaan ollut, siit? saakka kuin Mannilan lautamies h?net kirkonkyl?n matkalla yh?tti -- ja varmuus kesti ottelup?iv?n aattoon saakka, mutta silloin se rupesikin taivahtelemaan. Ties mik? kumma luontoon vaikutti, mutta harmaaksi tahtoi kaikki k??nty?. Vaikka oli selv?t, omintakeiset kokemukset Sukan suhteen, ja kuitenkin tulivat ep?ilykset ilkkumaan. Jos k?y huonosti, jos...
-- T?m? pelko tulee siit?, ett? olen ensikertainen.
Ristiriitaisine aatoksineen Pekka vihdoinkin vaipui uneen, ja kun h?n aamulla her?si, ei tuntunut en?? j?lke?k??n illallisista ep?ilyksist?. Ne olivat y?n kainaloissa menneet matkoihinsa, varmuutta, luottavaisuutta oli tullut sijaan. Pekka ei en?? ep?illyt onneaan, ei tuumankaan vertaa, vaan oli varma, ett? palaa kilpa-ajoista voittajana kotiin.
Annettuaan taaskin Sukalle paloitettua leip?? ja puoli kappaa kauroja, rupesi h?n siistim??n itse??n. ?iti ja sisko h??riv?t h?nen ymp?rill??n, tarjoten apuaan ja neuvoaan kaikessa.
-- ?l? vaan ly?m?ll? pakota Sukkaa, varoitti ?iti, jollei muutoin juokse, niin...
-- Ja ?l? vaihda sit?, kielsi sisko, vaikka hyvinkin tarjoisivat rahoja.
Nautittuaan v?h?n aamiaista, meni Pekka valjastamaan hevosta, ?iti ja sisko tulivat viel? portaille jakelemaan neuvoja ja huutelemaan hyv?stej?.
-- Kyll? mies tiet?? mit? tekee, huomautti is?... ei sit? tarvitse noin nen?st? taluttaa.
-- Samat sanat, lis?si Pekka... kyll? t?ss? vaan tiedet??n.
Ja istui rekeen ja l?hti ajamaan. Lumi soi ter?kselt? reen anturoiden alla, mutta ilma oli tyyni -- hyv? ja suotuisa asianhaara, sill? tuuli haittaisi juoksua ja heng?stytt?isi pahemmin. Sukka ei nimitt?in ollut v?ljempirintaista lajia.
Pari tuntia hiljaa ajettuaan ehti Pekka perille. Palkintotuomarit, kilpailijat ja yleis?? oli ker?ytynyt kilparadalle, kirkonkyl?n j?rven j??lle. Siell? oli lihava lukkari, etev? hevoismies ja hevoisrodun harrastaja, siell? oli monet palkinnot voittanut Mannilan lautamies, joka aina tapasi olla hiukkasen oluessa, ja siell? oli pit?j?n muutkin mainioimmat hevoismiehet. Hevosia juuri sis??nkirjoitettiin. Pekka meni lihavan lukkarin eteen, veti viisimarkkasen esille, ilmoitti hevosensa nimen, sukupuolen ja ij?n.
-- Hyv?, sin? olet viimeinen, t?ss? on jo yksitoista edell?. Kai se on virheet?n ja mitan t?ytt?v?.
-- Kyll?, kyll? se on... n?keeh?n sen pelk?ll? silm?ll?kin.
-- Juu, juu. Kuuluu olevan peijakas juoksemaan.
-- No, ei h?nt? viel? tied? kehua... mutta pian se n?hd??n.
Mannilan lautamies tuli my?skin Pekan kanssa juttelemaan.
-- Kas vaan, Py?r?n poika se onkin. Nyt on kylm? ilma, heh, heh, hee. Saa n?hd? kuinka meid?n t?ss? k?y, heh, heh, hee. Mutta koetetaan, Pekka, koetetaan kovasti.
Ja Mannilan lautamiehen suupieliss? oli leve? hymy, kun katseli Pekan hiirakkoa hevosta, joka, rinnat huurteisena, seisoi muiden kilpahevosten riviss?, valmiina panemaan parastaan omistajansa kunniaksi.
Tapasi Pekka v?kijoukossa my?skin Suom?en Villen, joka oli katselijana tullut osaa ottamaan kilpa-ajoihin -- ehk? juuri Pekan vuoksi. Heid?n tervehdyksens? oli lyhyt, ei johtanut pitempiin keskusteluihin.
Hetkisen kuluttua alkoivat kilpa-ajot. Lihava lukkari kuulutti palkinnot, joita oli kaikkiaan kuusi. Ensimm?inen oripalkinto viisikymment? markkaa, tammapalkinto nelj?kymment? ja siit? alasp?in kymmeneen markkaan saakka. Sitte alkoi koetusjuoksu. Ne jotka enn?ttiv?t radan kolmessa minuutissa, saivat ottaa osaa kilpailuun. Mannilan lautamies alotti koetusjuoksun muhkealla, nuorella oriilla, joka ei ollut viel? kerinnyt kruununpalkinnosta taistelemaan. Ori h?lkytti muhkeasti, enn?tt?en muutamia sekunteja aikaisemmin perille. Sitte seurasi huonompia ja parempia juoksijoita sekaisin; monen k?vi niin nolosti, ett? pyyhittiin kilpalistasta pois, kun ei kyennytk??n suorittamaan koetusjuoksua m??r?tyss? kolmessa minuutissa. Jo rupesi Pekkaakin pelottamaan. Jos h?nellekin tulee sama onneton kohtalo. Jos -- mutta ei, ei. Kyll? Sukka pit??...
-- Numero kaksitoista, kuusivuotias tamma Sukka, kuului lihavan lukkarin ??ni. So, aja esille Pekka.
Pekka v?h?sen s?tk?hti, pelon ja ep?ilyksen v?reet soutivat selk?rankaa pitkin. H?n ajoi hevosensa radalle. Yleis? tummeni ja sekausi h?nen silmiss??n suureksi, mustaksi ryhm?ksi, josta ei h?n erottanut muita kuin Mannilan lautamiehen punakan naaman. Se tirkisti h?neen, omituisen leve? hymy huurteisissa suupieliss?.
Kello soi, Pekka hihkasi, sivautti piiskalla radan j??h?n -- ja Sukka kipasi juoksuun. Se oli huimaa juoksua. Kavioista kuului l?ikin?, ihan sellainen kuin olisi sata suuttunutta akkaa sotkenut pyykki?. Rynke?n?, suorana istui Pekka kipitkareess?. Musta ryhm? tanssi h?nen ymp?rill??n ja ryhm?st? n?kyi Mannilan lautamiehen punakka naama, leve? hymy suupieliss?. Sukan pys?hdytty? palkintotuomarien kohdalle, tuli Pekka tuntoihinsa.
-- Kolme minuuttia viisitoista sekuntia, hylj?tty, kuului lukkarin ??ni.
-- Eik? my?nnet? muuta koetusta? kysyi Pekka kiihke?sti. Eik? my?nnet??
Palkintotuomarit katsoivat toisiinsa ja vaihtoivat kesken??n muutaman sanan.
-- My?nnet??n, aja.
Add to tbrJar First Page Next Page