Read Ebook: Kotipoluilta II: Pieniä kertoelmia by Lassinen Emil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 230 lines and 8036 words, and 5 pages

-- My?nnet??n, aja.

Kello soi. Piiskan siima sivahutti j??t?, Pekka hikkasi ja Sukka l?hti livist?m??n. Juoksi kuin vimmattu. Kavioista kuului l?ikin? ihan sellainen, kuin olisi sata suuttunutta akkaa sotkenut pyykki?.

Ajettuaan radan kolmeen kertaan ymp?ri, nousi Pekka seisomaan.

-- Kolme ja puoli minuuttia, hylj?tty, kuului taaskin lukkarin ??ni.

Hurja tuli paloi Pekan silmiss?. H?nen poskensa pullistuivat, huulet kuultivat valkoisena.

-- Eik? my?nnet? viel? yht? kertaa... eik? my?nnet??

Hetkisen hiljaisuus.

-- Ei my?nnet?... se olisi hevoisr??kk?yst?.

-- Kyll? t?m? viel? kest??, n?ettek?s.

Pekka l?i ilmaan piiskalla, Sukka s?v?hti ja hypp?si lyhyen matkan eteenp?in. Silloin kuului yleis?n seasta ilkkuva ??ni:

-- Hurrataan, pojat, Py?r?n Pekalle.

Mahtava, voimakas hurraahuuto kuului samassa ja uudistui kolme kertaa.

Pekan silmiss? tummeni. Yleis? muuttui suureksi mustaksi ryhm?ksi, ja mustan ryhm?n joukosta pilkisti Mannilan lautamiehen punakka naama, leve? hymy suupieliss?.

Se oli kova kolaus Pekan arvolle ja vakavuudelle. Puksahtaa kunnian kukkulalle viev?lt? tielt? alas sorakuoppaan noin suin p?in, noin roimasti ja hurraahuudoilla, se oli kerrassaan rusentavaa. Puhumattakaan kolmesta kauratynnyrist?, jotka Sukka oli pureksinut keveytymist? ja voimistumista varten, ne olivat menneet kuin j?rveen. Lis?ksi viel? narriksi joutuminen, hurraahuudot, pilkkahammasten ilveilyt, omat pettymykset, mieliharmit, katumukset -- oli niiss? kolausta kerraksi.

Ville, se oli menetellyt h?nt? kohtaan suorasti, rehellisesti, vaikkei h?n silloin ottanut uskoakseen. Mutta Mannilan lautamies, se punakkanaamainen pikarin-kallistaja, se oli pit?nyt h?nt? narrinaan. Ketkutteli silloin kirkonkyl?n matkalla ja... no ei se ole narri, joka narraa, vaan joka antaa itsens? narrata.

Is? ja ?iti eiv?t ottaneet asiaa kovinkaan painavalta kannalta. Tosin he, Pekan palatessa kilpa-ajoista onnettoman murheellisena ja synke?n n?k?isen?, hiukkasen ?imistyiv?t, mutta kun p??siv?t tapausten perille, niin mit?tt?m?ksi koettivat k??nt?? koko surun. Sanoivat, ett? kun ei tuonkaan pahempaa kolausta sattunut, niin ei ole mink??nmoista syyt? kulkea alla p?in, pahoilla mielin. Ainoa varsinainen vahinko oli kolmen kauratynnyrin haaskaamisessa; muuta kaduttavaa ei mit??n. He eiv?t tienneet Pekan ja Suom?en Maijan v?lej?. Eiv?t tienneet ett? Sukka, sy?dess??n kolme tynnyri? mustia ja raskaita kauroja, s?ikin Maijan kihlat!

Ja sep? se juuri enin Pekkaa pist?tti, se enin karmi luontoa ja omaatuntoa. H?n oli antanut ylpeydelle ja kunnianhimolle vallan ja niiden sokaisemana lopettanut seurustelun mielitiettyns? kanssa. Hulttiomainen ty? kerrassaan. Heti kun luuli keksineens? el?m?ns? taivaalla pilvenraon, josta onnen aurinko pilkoitti ruusun-ihania s?teit??n h?nen tielleen, heti muuttui uskottomaksi. Ajatteli perint?taloa, muita tytt?j?, ajatteli pelkki? hullutuksia.

Ja nyt oli Maija, tarkka-?lyinen tytt?, suuttunut. Kun n?ki yst?vyyden kylmenev?n, ilman ett? syyt? olisi ollut h?nen puolellaan neulan k?rjenk??n vertaa, tuli ylpe?ksi h?nkin. Lyhyen hyv?n p?iv?n sanoi, milloin ei voinut v?ltt?? kohtaamista silm?st? silm??n, mutta ei muuta. N?ytti ettei yksi lintu kes?? tee.

Ja sep? se juuri oli raskainta ja vaikeinta Pekalle, jonka itsekk?isyytt? kilpa-ajoissa saatu kolaus oli moukaroinnut perinpohjaisesti. Unhottui helposti Mannilan lautamiehen punakka naama, unhottuivat yleis?n hurraahuudot, mutta ei unhottunut Suom?en Maija. Se oli kuin p?iv?n valo alituiseen silm?in edess?. Y?ll?kin kuvastui mieleen nuo hehkuvan punaiset posket, tanakka vartalo, paksu hiuspalmikko ja silm?t, nuo iloiset silm?t, joissa niin vahvasti kuvastui sek? yst?vyys ett? suuttumus.

Pekka parka k?rsi viikkoja, k?rsi kuukausia, mutta sitte rupesi kulkemaan vahva juttu, ett? Maunulan Juuso oli p??ssyt Maijan suosioon. Enemp?? ei tarvittu Pekan her?tt?miseksi toimintaan ja parantamaan rikkin?isi? v?lej??n ehj?ksi. H?n meni viel? samana iltana Suom?keen. Tytt? otti ylpe?sti h?net vastaan ja k?ski istumaan.

-- Tarvitsisi vet?? risti sein??n, kun t?mm?inen tapaus sattui, ett? sin? meille tulit.

-- No, mit?s ihmett? siin?... joutaahan sit?... eih?n t?m? ensi kerta ole.

-- Menetk? kilpa-ajoihin?

-- Minne? Kes?h?n nyt on.

-- H? Oulunkyl??n, Mannilan lautamies l?hti jo t?n??n. Olethan sin?kin hevoismies ja...

-- Kuule, Maija, luuletko etten viel? ole saanut tarpeeksi asti k?rsi? hullukkaasta p??h?npistostani. Luuletko tosiaankin ett?...?

-- No, mist? min? tied?n? Hevoismiehet aina mielell??n juttelevat kilpa-ajoista. Puhu sitte muita asioita.

-- Maija, el? ole en?? suuttunut.

-- Mist?p? min?...? Eth?n sin? ole mit??n pahaa... Maija koetti nauraa, mutta ei se oikein onnistunut.

-- Min? olen katunut niin kovasti. Jos arvaisit, miten olen katunut ajattelemattomuuttani. Ollaan me hyv?t j?lleen, Maija.

-- Ei ole lukua erinomaisesta hyvyydest?.

Tytt? oli jo hyvin vakava... hyvitys alkoi riitt??.

-- Eik? ole lukua? Joko sitte olet Juuson kanssa...?

-- En ole, keskeytti Maija tulisesti.

Pekkaan vakuutus vaikutti edullisesti. H?n sai samassa silm?nr?p?yksess? malttinsa takaisin, tuskin huomattava voiton riemu levisi kasvoille.

-- Minulla on t?n? kes?n? toisen verran enemm?n kauroja kylv?ss?, ja min? ajattelin, ett? ne kihlat sopisi, ostaa viel? ensi laskiaisenakin. Vai mit? sanot?!

Maija vaikeni hetkisen.

-- Taitaa sopia, vastasi h?n vihdoin. Tosin k?yt?ksesi viime talvena harmitti minua...

-- Ei puhetta siit?, keskeytti Pekka, ollaan hyv?t j?lleen. Ollaanko?

-- No, jos ollaan.

Suuttumus Maijan silmiss? suli samassa silm?nr?p?yksess? hellimm?ksi yst?vyydeksi.

Syksyll? niitti Pekka erikois-kauransa, saaden satoa kuusi kukkurallista tynnyri?. Ja laskiaisena l?hti h?n kaupunkiin kaurakuorman kanssa, ja sitte Suom?en Maija sai kauniit kihlat, sormuksen ja leninkikankaan.

Mutta kilparadalle ei Pekka en?? el?iss??n pyrkinyt.

Paininly?j?.

H?n oli seudun kuulu paininly?j? ja tunnettu l?hell? ja kaukaa voimastaan ja taitavuudestaan.

Kahdeksantoista vanhasta saakka oli h?n niitt?nyt pelkki? voittoja, oli kohonnut korkeimpaan kunniaan renkimiesten kesken ja olennollaan h?irinnyt kyl?n piikatytt?jen tyyneytt?, mutta j?r?m?inen ja vitkallinen kun oli luonteeltaan, ei tullut ryhtyneeksi tuumista tositoimiin. Elosteli vaan naimattomana renkin? ja tanssitteli Serafiiaa, jonka kanssa h?nell? oli vahvat ja varmat tuumat.

Min? tunsin h?net sukuperi? my?ten. H?nen vanhempansa asuivat katajikkom?en kupeella, jossa heill? oli m?kki, hein?lato, navetta, pihlaja, tuomi ja muitakin sirpaleita maailman rikkaudesta. Kuolivat nelj?nkymmenen vaiheilla eli juuri sin? aikana, jolloin Olavi alkoi r?yhistell? niskaansa ja jolloin h?n ensi kertoja juopui voiton hurmeesta. Min? lienen silloin ollut noin kuuden tai seitsem?n vanha.

Vuodet kuluivat paininly?nniss?, Olavi l?henteli jo kolmeakymment?. H?n oli kukistumaton suuruudessaan. Ei ty?ntynyt ilmoille sit? miest?, joka olisi k??nt?nyt h?nen t?pp?sens? taivasta kohti, eik? sit? luultu ty?ntyv?nk??n kuuna p?iv?n?. Moinen luulo oli minullakin. Luulin min?kin muiden mukana, ett'ei milloinkaan tule Olavin voittajaa, ett'ei h?nen milloinkaan tarvitse nielaista tappion karvautta sisuksiinsa.

Kerran min?kin, kuten useat muut ennen minua, kysyin h?nelt?:

-- Miks'ei Olavi ota hyyriv?ke? tuonne Katajistoon, kuu huoneet seisovat tyhjin??

-- Tyhjin?h?n niiden pit??kin seisoman, vastasi h?n, niin kauan...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet