Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Sanitation of Mofussil Bazaars by Disney G W George William
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 37 lines and 1738 words, and 1 pages
Translator: Samuli Suomalainen
KAPTEENIN TYT?R
Kirj.
Aleksander Pushkin
Ven?j?nkielest? suomentanut Samuli S.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1876.
SIS?LLYS:
ENSIMM?INEN LUKU.
Kaartin kersantti.
Kapteeniksi kaartin p??sis heti h?n. -- Ei niin! Mut ensin armeijassa palvelkohon. Niin juuri, niin! Ja siell? kovaa kokekohon -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Mut mik? h?nen is?ns on?
Knjashnin.
Is?ni, Andrei Petrovitsh Grinev, oli nuoruudessaan palvellut sotav?ess? kreivi Minnichin aikana ja otti eron p??-majorina vuonna 17--. Siit? pit?in asui h?n kyl?ss??n Simbirskin kupernissa, jossa nai er??n k?yh?n aatelisneidon Avdotja Vasiljevna J:n. Meit? oli yhdeks?n lasta. Kaikki veljeni ja sisareni kuolivat pienin?. Min? olin kirjoitettu kersantiksi Semenovskin kaartiin, ja siit? tuli meid?n kiitt?? majoria samassa kaartissa, ruhtinas B:ta, likeist? sukulaistamme. Minua luettiin virkavapauden saaneiden joukkoon kotikasvatukseni loppuun asti.
Viisi-vuotisena annettiin min? ratsaspalvelijan Saveljitshin huostaan, joka nuhteettoman k?yt?ksens? vuoksi oli koroitettu hoitajakseni. H?nen johdollansa min? edistyin niin, ett? kahdentoista vuoden i?ss? osasin lukea ja kirjoittaa ven?tt? ja aivan j?rkev?sti kykenin arvostelemaan j?niskoirain ominaisuuksia. T?h?n aikaan palkkasi is? minulle Franskalaisen monsieur Beaupr?'n, joka tilattiin taloon Moskovasta samalla kertaa kuin viinit ja ruoka?ljy. Franskalaisen tulo harmitti kovasti ukko Saveljitshia.
-- "Hyv? Jumala!" mutisi h?n itsekseen; "onhan luullakseni lapsi pesty ja kammattu ja kyll?inen. Mit?s varten rahoja turhaan viskataan ja palkataan munsy?ri?, niinkuin ei omaa v?ke? olisi ylt? kyll??"
Lihava ja rokon-arpinen pesutytt? Palashka ja toissilm?inen karjapiika Akulika suostuivat kuin suostuivatkin er??n? p?iv?n? menem??n ?itini luokse, heitt?ytyiv?t polvilleen ja tunnustivat rikoksen, johon heid?t, kokemattomat, oli saattanut munsy?ri. ?itini kanteli asiasta heti is?lle. H?nell? taas oli laki lyhyt ja selv?. Heti paikalla k?ski h?n kutsua tuon kanaljan Franskalaisen luokseen, mutta, tuli sana, ett? h?n paraikaan antaa minulle tuntia. Is? heti minun kamariini. Siell? oli Beaupr? makaamassa viattomuuden unta. Min? puolestani olin t?ydess? ty?ss?. Minulle oli n?et Moskovasta tilattu maantieteellinen kartta. Se rippui sein?ll? ilman aikojaan ja tuo suuri, paksu paperi oli jo kauan kiusannut minua. Viimein p??tin kuin p??tinkin tehd? siit? paperileijan ja ryhdyin nyt ty?h?n, k?ytt?en hy?dykseni Beaupr?'n unta. Olin juuri kiinnitt?m?ss? niinist? pyrst?? Hyv?n toivon niemeen, kun is? tuli kamariin. N?hty??n minun ponnistelujani maantiedon oppimisessa, nyk?si h?n minua korvasta ja, juostuaan sitten Beaupr?'n ??reen, her?tti h?net jotenkin varomattomasti ja alkoi nuhdesaarnan. H?mm?stynyt Beaupr? yritti nousta yl?s, mutta ei jaksanut: h?n oli kovin juovuksissa. Is? tarttui silloin opettajan nutun kaulukseen ja sys?si h?net porstuaan. Samana p?iv?n? jo sai Franskalainen virkaeron, ja tuostakos ilo ja riemu Saveljitshille. Siihen p??ttyi minun kasvatukseni.
Elelin sitten vaan mamman lellipoikana, ajellen kyyhkysi? ja ollen polttosilla renkipoikain kanssa. Niin tultiin kuudentoista vuoden ik??n, mutta silloinpa asiat muuttuivat.
Kerran syksyll? oli ?iti vieraskamarissa keitt?m?ss? hunajamehua; min?, kielt?ni maiskutellen, katselin kuohun kihajamista. Is? istui akkunan ??ress? ja luki "Hovi-kalenteria", jonka h?n sai joka vuosi. T?m? kirja teki h?neen aina suuren vaikutuksen: erinomaisella tarkkuudella h?n aina luki sit?, ja tuo luku se saattoi h?nen sappensa kiehumaan ja kuohumaan. ?iti, hyvin tiet?en ukon tavat, koetti aina sys?t? tuon kirjan jonnekin piiloon, ja usein sattuikin, ettei is? saanut kalenteriansa n?hd? moneen kuukauteen. Mutta kun h?n sen sitten taas sattumalta l?ysi, -- niin istui h?n tuntikausia sen ??ress?. Niinp? h?n nytkin luki "Hovi-kalenteria", tuon tuostakin kohotellen olkap?it??n ja toistellen yh?: "kenraali-luutnantti!... Minun komppaniassani h?n oli viel? kersanttina. Ja Ven?j?n molempain t?hdist?jen ritari!... Ja joku aika sitten..." -- Vihdoin heitti is? kalenterinsa sohvalle ja vaipui syviin mietteisin, jotka eiv?t ennustaneet hyv??.
?kki? h?n k??ntyi ?itiin puoleen: "Avdotja Vasiljevna, kuinka vanha Petrusha nyt on?"
-- "Nyt alkoi seitsem?stoista vuosi", vastasi ?iti. "Petrusha syntyi samana vuona kuin t?ti Nastasja Gerasimnovna k?vi koukkuun, ja kuin viel?..."
-- "Hyv? se", keskeytti is?; "aika on h?nen menn? palvelukseen. Tarpeeksi on jo poikaa hellitelty vaimov?en puolella. Kyll? saavat loppua nuo kyyhkyslakkaan kiipeilemiset".
?iti, kuullessaan erosta puhuttavan, s?ps?hti, niin ett? pudotti lusikan kastrulliin, ja rupesi itkem??n. Min? sit? vastoin ihastuin sanomattomasti. Ajatus palveluksesta tuotti heti mieleen ajatuksia vapaudesta, Pietarin el?m?n huvituksista. Jo kuvailin itse?ni kaartin upseeriksi, joka minun mielest?ni oli inhimillisen onnen korkein kukkula.
Is?n ei ollut tapana muuttaa p??t?ksi?ns? eik? vitkailla niiden toimeenpanemisessa. M??r?ttiin niin muodoin l?ht?ni p?iv?. Edellisen? p?iv?n? sanoi is? tahtovansa kirjoittaa tulevalle p??llik?lleni ja k?ski tuoda paperin ja kyn?n.
-- "?l? unohda, Andrei Petrovitsh", sanoi ?iti, "panna minultakin terveisi? ruhtinas B:lle; min? toivon, kirjoita niin, ett? h?n on oleva suosiollinen Petrushalle".
-- "Mit? joutavia!" vastasi is?, rypist?en kulmakarvojaan. "Mit? varten min? ruhtinas B:lle kirjoittaisin?"
-- "Sanoithan kirjoittavasi Petrushan p??llik?lle".
-- "Ent? sitten?"
-- "Petrushan p??llikk?h?n on juuri ruhtinas B. Petrushahan on kirjoitettu Semenovskin kaartiin".
-- "Kirjoitettu. Vaikka olisi kirjoitettu minne hyv?ns?! Petrushaa vaan en Pietariin laske. Mit? h?n siell? oppisi? Rahaa tuhlaamaan ja tyhj?? toimittamaan! Ei mar, palvelkoon vaan armejassa, kokekoon kovaa, haistakoon ruudin savua; h?nest? tahdon sotamiest?, vaan en kaartilais-hulivili?! Miss? pojan passi? Annas t?nne!"
?iti haki passini rasiasta, jossa sit? s?ilytettiin yhdess? sen paidan kanssa, joka oli ollut p??ll?ni minua ristitt?ess?, ja antoi sen vapisevin k?sin is?lle. Is? luki sen tarkasti, pani sitten p?yd?lle eteens? ja rupesi kirjoittamaan kirjett?.
Minua vaivasi uteliaisuus. Minne minut pannaan menem??n, kosk'eiv?t l?het? Pietariin? Silm?ni seurasivat lakkaamatta is?n kyn??, joka liikkui jotenkin vitkallisesti.
Vihdoin h?n lopetti, pani kirjeen ja passin samaan kuoreen, lukitsi sen sinetill? ja sitten, ottaen silm?lasit pois, kutsui minut luokseen.
-- "Tuoss' on kirje Andrei Karlovitsh R:lle", sanoi h?n, "vanhalle toverilleni ja yst?v?lleni. Sin? l?hdet t?st? Orenburgiin, palvelemaan h?nen v?ess?ns?".
Niin nyt haihtuivat kaikki minun loistavat toiveeni! Hauskan el?m?n sijaan Pietarissa, odotti minua ik?v? tuolla syrj?isess? seudussa. Palvelusta olin viel? hetki sitten ajatellut suurella riemulla; nyt tuntui se surkealle onnettomuudelle. Mutta asiata ei k?ynyt muuttaminen! Seuraavana aamuna seisoi jo kuomireki portaiden edess?: siihen pantiin kaps?kki, laukku, jossa oli tee-serviisi, sek? k??r?t t?ynn? vehn?si? ja piirakaisia, viimeisin? merkkein? kotoisista makeanleiv?n-p?ivist?.
Vanhemmat siunasivat minua. Is? lausui: "Hyv?sti, Pietari. Palvele uskollisesti sit?, kelle valan teet; ole kuuliainen p??llik?llesi; ?l? himoitse heid?n lempe?ns?; ?l? tunkeile palvelukseen, ?l? v?lt?k??n palvelusta; ja muista aina sananlaskua: s??st? vaatetta uudesta pit?in, s?ilyt? kunniata nuoresta pit?in". ?iti itkien pyysi, ett? kaikin mokomin suojelisin terveytt?ni; Saveljitshin syd?mmelle pantiin, ett? h?n pit?isi tarkkaa huolta lapsesta. P??lleni pantiin j?niksen-nahkainen pikku-turkki ja sen yli viel? ketunnahkainen matkaturkki. Min? nousin kuomiin Saveljitshin kanssa ja l?ksin liikkeelle, itkien katkerasti.
Samana y?n? tulimme Simbirskiin, jossa meid?n oli viipyminen koko vuorokausi, kaikenlaisten tarpeiden ostamista varten, jotka olivat Saveljitshin huolena. Me otimme asuntoa ravintolaan. Saveljitsh l?ksi jo aamulla varhain ostoksille. Min? katselin ensin kauan aikaa akkunasta likaiselle poikki kadulle, mutta ik?vystyin viimein ja rupesin kulkemaan huoneesta huoneesen. Biljardi-saliin tultuani, n?in siell? pitk?n herrasmiehen, noin viidennelj?tt? vuoden i?ss?, yl?huulessa pitk?t viikset, y?nuttu yll?, biljardikeppi k?dess? ja piippu suussa. H?n pelasi mark??rin kanssa, joka voitettuansa sai ryypyn viinaa, mutta menetetty?ns? oli velvollinen nelin ry?min konttaamaan biljardip?yd?n alla. Min? rupesin katsomaan heid?n peli?ns?. Mit? enemmin aikaa kului, sit? tihe?mmiksi k?viv?t nuo konttaus-pasierailemiset p?yd?n alla, kunnes mark??ri j?ikin sinne. Herra lausui muutamia mahtipontisia sanoja, hautauspuheen tapaan, ja kysyi, enk? min? tahtoisi pelata h?nen kanssaan. Min? en sanonut osaavani. Tuopa n?kyi h?nt? kummastuttavan.
H?n katsahti minuun melkein s??liv?isesti. Me puutuimme kumminkin puheisin kesken?mme. H?n sanoi olevansa Ivan Ivanovitsh Surin, ratsumestari er??ss? husaarirykmentiss? ja tulleensa Simbirskiin rekryytin-ottoon ja asuvansa t?ss? ravintolassa. Surin kutsui minua p?iv?lliselle kanssaan, aterioimaan, "mit? Jumala on antanut, sotamiehen tapaan". Min? suostuin kernaasti. K?vimme p?yt??n. Surin joi paljon ja kehoitti minuakin, sanoen, ett? t?ytyy tottua palvelukseen. H?n kertoi minulle kaikenlaisia juttuja armeija-oloista ja niille nauroin kuollakseni. P?yd?st? nousimme aivan hyvin? tuttavina. Silloin tarjoutui h?n opettamaan minua biljardia pelaamaan. "T?m?", sanoi h?n, "on v?ltt?m?t?nt? meik?l?isille. Kun esim. ollaan marssilla ja pys?yt??n jonnekin, -- mill? saa ajan kulumaan? Ei muuta kuin mene ravintolaan biljardia pelaamaan: mutta sit?p? varten pit?? osata sit?!" Min? olin tuosta t?ydellisesti vakuutettu ja rupesin hyvin ahkerasti opettelemaan. Surin rohkaisi minua tuon tuostakin, ihmetteli minun nopeata edistymisest?ni ja muutaman l?ksyn per?st? ehdotteli, ett? ruvettaisin pelaamaan rahan p??lle, ei muuta kuin puolen kopekan vaan, tietysti ei voittamisen tarkoituksessa, mutta siksi vaan, ettei pelattaisi turhan p?iten, mik? h?nen mielest?ns? oli kaikista kelvottomin tapa. Min? suostuin siihenkin, ja silloin k?ski Surin tuoda punssia ja sai minutkin maistamaan, toistaen yh? vaan, ett? palvelukseen pit?? tottua, ja mik?s palvelus se muka ilman punssia on? Min? tottelin. Peli?mme kesti yh?. Mit? useammin min? maistelin, sit? rohkeammaksi k?vin. Pallot lenteliv?t alinomaa laidan yli; min? kiivastuin, toruen mark??ri?, joka luki taivas tiesi kuinka hullusti, v?h? v?li? lis?sin panosta, -- sanalla sanoen, menettelin kuin konsanaankin poika, joka on p??ssyt omiin valtoihinsa. Aikaa sill? v?lin oli kulunut paljon. Surin katsahti kelloonsa, laski kepin k?dest?ns? ja ilmoitti, ett? olin menett?nyt h?nelle sata ruplaa. Tuosta min? v?h?n h?mm?styin. Rahani olivat Saveljitshin huostassa. Min? rupesin pyytelem??n anteeksi. "?l?, veikkonen, tuosta huoli", keskeytti Surin; "saatanhan min? odottaakin".
Surinin kanssa sitten vietin koko illan j
Add to tbrJar First Page Next Page