Read Ebook: Tyynen meren rannikolta: Pieniä kuvauksia by H Meen Anttila V In

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 355 lines and 19232 words, and 8 pages

TYYNEN MEREN RANNIKOLTA

Pieni? kuvauksia

Kirj.

V?IN? ANDELIN

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1900.

Toverit!

Kuten n?ette, olen entisist? p?ivist?mme kyh?nnyt muutamia muistelmia, yksinkertaisia ja vaatimattomia, muistoksi entisist? oloista, joita kohtalo sittemmin on hyvin suuresti mullistellut. Pyyd?n vaan teit? tyytym??n Tuomas Silmun anteeksipyynt??n: "Hyv?sti, pojat! Jos umpim?hk??n heitelless?ni lakkiani olisin sattunut painamaan sen liian syv?lle jonkun vanhan veikon p??h?n, pyyd?n t?ten mit? vilpitt?mimmin anteeksi."

Columbian kalastajat.

Valtavan suuremmoisena ja majesteetillisena soluu Columbia-virta British Columbian kulta-alueilta Canadasta Tyynenmeren hyrskyilev??n helmaan. Alkumatkallaan se on rauhallinen joki, mutta saatuaan lis?? voimia Willamette-joesta, jonka varrella Portlandin suurkaupunki sijaitsee l?hell? Willametten ja Columbian yhtym?kohtaa 105 engl. penikulman p??ss? merest?, se laajenee laajenemistaan yh? vuolaampana virtana, kunnes se Astorian kohdalla jo on toistakymment? ja v?h?n alempana 30 engl. penikulmaa leve?. Se ei ole mik??n tavallinen virta, siin? merkityksess? kuin olemme tottuneet virtaa ajattelemaan, sill? se ei ainoastaan juokse mereen, vaan my?skin yl?s sis?maahan. Kuusi tuntia se virtaa alas; v?hitellen vauhti heikkenee, seisahtuu, ja k??ntyy takaisinp?in, k??nt?en vedet kulkemaan kauvas ohi Portlandinkin. Aina heti k??nteen tapahduttua on virran voima rajuin.

Virran suussa on matalikko, johon aallot aina pauhaten ja hyrskyen s?rkyv?t. Ne ovat "brekersit", kalastajien varma tuho, ken onneton sinne py?rteiden imem?n? ajautuu.

Astoria on Columbian vasemmalla eli etel?isell? rannalla muutaman engl. penikulman p??ss? rannikolta. Sen perusti kuuluisa "turkkikuningas" Astor t?m?n vuosisadan alussa, saadakseen suuremmassa m??r?ss? harjoittaa kauppaliikett?, turkiksien ostoa, indiaanien keskuudessa. Sen ensim?isten asukkaiden vimmatuista taisteluista verenhimoisten villien kanssa on Washington Irwing kirjoittanut mestarillisen romaaninsa "Astoria eli siirtomaa Kalliovuorten takana". Kaikki yhteys id?n kanssa tapahtui meritse Kap Hornin kautta; Yhdysvaltojen sis?maa oli siihen aikaan tuntematon alue. Nyt on Astoriasta paisunut kaupunki, jossa kes?kuukausina on l?hemm? 8,000 asukasta ja tavattoman vilkas kalastusliike. Columbian lohta my?d??n summittain yli koko maailman.

Kadut ovat kaikki puusta, kuten talotkin, postikonttoria lukuunottamatta, joka on valkeaksi muurattu kivirakennus. Rantakatujen alla loiskii meri aina nousuveden ja varsinkin tulvaveden aikana. Suomalaisilla ja kiinalaisilla on kumpaisillakin oma kaupunginosansa, jotapaitsi suomalaisia asuu kymmeni? perheit? kaupungin yl?p??ss? ja satoja pitkin jokivartta, sen kummallakin puolella, Washingtonin ja Oregonin valtioissa, joiden rajana Columbia on.

Astoriassa on suomalaisia kalastuskautena noin 2,000. Monella kymmenell? perheell? on oma talo. Ensim?iset suomalaiset olivat ulkomaisista laivoista karanneita merimiehi?, jotka edelleenkin ovat suurena osana sik?l?isest? suomalaisesta v?est?st?. He hankkivat paikkakunnalle tuttaviaan, kunnes se tuli tunnetuksi id?ss? oleville suomalaisille siirtokunnille ja siirtyminen sinne k?vi hyvin vilkkaaksi. Suuret joukot, muuttivat maanviljelij?iksi, kalastaen kes?t.

Columbialla ei kalasteta muuta kuin lohta, vaikka esim. kampelat ja sammit olisivat hyv?? tavaraa -- halveksien viskataan muut kalalajit verkoista takaisin veteen. Kalastuskausi alkaa huhtik. 10 p. ja kest?? elok. 10 p:??n, jotapaitsi, lohien laihoina palatessa kutemasijoiltaan virran ylemm?n juoksun varrelta, pienempi osa kalastajia harjoittaa n.k. syyskalastusta syysk. 10 p:st? lokak. 10 p:??n. Syyskalan hinta on hyvin halpa. Muina vuodenaikoina sallii laki kalastaa ainoastaan "sy?m?kaloja", omaksi ruuaksi.

Saadut kalat vied??n "k?n?reihin" , joita on kymmenkunta. Keittim?iss?, joissa kiinalaiset ovat ty?miehin?, lohet asetetaan tinalaatikkoihin, keitet??n ja l?hetet??n maailman markkinoille. Kukin kalastaja rupeaa vakinaisesti koko kalastuskaudeksi pyyt?m??n jollekin m??r?tylle keittim?lle.

Monet ja veriset ovat olleet riidat ahnaiden keittim?nomistajain ja kalastajien v?lill? kalan hinnasta, jonka edelliset ovat v?kisinkin saaneet halpenemaan, niin ett? se nyky??n on en?? 3 l/2-4 1/2 sentin paikoilla naulalta. Entisin? aikoina kalastajat ansaitsivat omaisuuksia, usein my?skin menett?en omaisuuksia uhkapelill?; nyky??n en?? pieni osa onnistuu tekem??n isompia s??st?j?. Entisvuosina kalastajat olivat arvonsa tuntevaa, vapaata v?ke?; nelj? kuukautta vuodessa kalastivat ja kahdeksan herrastelivat, paitsi mit? kului aikaa verkkojen kutomiseen ja veneiden tekoon, korjauksiin y.m.s. Kymmenen dollarin kultaraha sai viikkokausia olla kadulla, ainoankaan kalastajan alentautumatta sit? ottamaan, kertoo niilt? vuosilta traditsiooni tarpeeksi kuvaavasti. Nyky??n suurempi osa naimattomista viett?? syksyn ja enimm?n osan talvea Washington-valtion kivihiilikaivoksissa.

Suomalainen v?est? Astoriassa on parasta mit? miss??n tapaa. Miehet ovat uljasta, iloista joukkoa, jossa kyll? tapaa paljo huikentelevaisuuttakin, mutta hyvin anteeksiannettavassa muodossa. Vaarallinen ty? ja reipas el?m?, joka on paljasta urheaa taistelua elementtien kanssa, ik??nkuin puhdistaa luonteet, tahi pit?? raukkamaiset ja turmeltuneet luonteet loitolla itsest??n. Yhteispyrinn?t ovat eritt?in hyv?ll? kannalla.

Kalastus tapahtuu veneill?, jotka ovat noin 6 jalkaa l?pimitaten leveimm?lt? kohdaltaan ja 16-20 jalkaa pitk?t. Nuotilla ja muilla vehkeill? ei kelpo mies alennu kalastamaan. Kussakin veneess? on kaksi miest?, kapteeni ja "pullari" . Kapteeniksi rupeaa jokainen, joka keittim?lt? saa vuokratuksi tahi omilla varoillaan hankkii veneen ja verkon. H?n saa 2/3 yhteisest? "tienestist?", ja soutaja kolmannen osan. Kapteeni on per?npit?j?, ja laskee ja "pikkaa" verkon, soutajan hoitaessa purjeita, soutaessa ja huovatessa verkon vesillelaskussa ja veneeseenotossa, ja pit?ess? huolta siit? ett? matka joutuu silloinkin kun ei ole tuulta purjeissa tahi kun on vastatuuli. Veneess?, on pieni rautauuni, jolla lohirokkaa ja kahvia keitet??n, kun pist?yt??n johonkin lahden poukamaan ankkuroimaan.

Verkot ovat raskaat ja pitk?t, kolmesataakin metri? mitaltaan ja 30-35 jalkaa korkeat. Silm?t ovat 8 1/2-10 tuumaa laajat. Verkko lasketaan poikittain ajelehtimaan virran mukana, p?? kiinnitettyn? veneen per??n; kun arvellaan saalista kertyneen, se nostetaan yl?s, koukku isket??n jokaisen lohen niskaan, nuijalla annetaan ly?nti p??h?n, ja kalat heitet??n veneess? oleviin puulaatikkoihin.

Joka vuosi hukkuu monta kalastajaa, milloin myrskyss?, milloin brekerseiss? tahi tapaturmien kautta. On sattunut ett? kymmeni? veneit? on pirstautunut yhten? p?iv?n?. Ty? on alkukev??st? hyvin raskasta, ilmat kun ovat kylm?t, sateiset ja myrskyiset; kes?kuusta alkaen se on helpompaa, vaikka aina siin? saa v?h?v?li? tarpeekseen hikoilla. Kalastusta harjoitetaan y?t? p?iv??, useamman vuorokauden ev??t mukana. Nousuveden ja laskuveden, "taidin" ja "sl?kin", suuri vaihtelu tekee sen j?nnitt?v?ksi, vesi kun muuttelee 12 jalkaa, jokakes?isest?, toisinaan tavattomasta tulvasta puhumattakaan.

Kalastajat ovat p??asiassa suomalaisia, ruotsalaisia ja italialaisia, "teekuja". Sopu kansallisuuksien v?lill? on hyv?. Yksityisi? jupakoita kyll? sattuu kenen kesken tahansa; ei ole aivan harvinaista, ett? kapteeni tahi soutaja palaa kauniillakin ilmalla yksin??n kotiin -- "toveri oli hukkunut".

Kalastajat asuvat enimm?kseen "komppanioissa", yhteisesti hankkien ruokansa, valiten keskuudestaan is?nn?n ja maksaen tasan, sen mukaan kuin kunakin kuukautena ruokaan kuluu. On my?s komppanioita, joissa asukkaat suorittavat m??r?tyn kuukausimaksun, talonomistajan "poortareina" eli ruokavieraina. Tunnetuimmat komppaniat Astoriassa ovat Taivassalo, Jukola ja Kaukola.

T?llainen on n?ytt?m?, jolla enimm?t t?ss? pikku kokoelmassa l?ytyv?t yksinkertaiset kuvaukset tosiel?m?st? tapahtuivat armon vuonna 1896.

Ty?lakko Astoriassa.

Pitkin talvea oli huhuiltu ett? keittim?iden omistajat aikoivat tehd? kesken??n liiton kalanhinnan alentamiseksi. Lohesta oli viel? muutama vuosi takaperin maksettu dollari 25 sentti? kappaleelta, oli se sitte ollut suuri tahi pieni. Sitte oli taksa saatu alenemaan 5 senttiin naulalta, johon kalastajat olivat viel? jokseenkin tyytyv?isi?. Tekih?n se sata dollaria tonnilta, ja vuoden saalis on 6-20 tonnia venett? kohti. Mutta alle viiden sentin naulalta on mahdoton kalastaa, sanoi jokainen kalamies; ty? on raskasta ja hengenvaarallista, veneit? menetet??n usein ja verkkoja viel? useammin, helposti sattuu 500 dollarin vahinko yhten? p?iv?n?, ja kalansaalis on ollut meikein v?henem??n p?in. Ei kuitenkaan iuultu ty?lakkoa tulevan. Kalamiesten uniooni oli varttunut mahtavaksi yhdistykseksi, joka kyll? oli pelottava keittim?iden omistajat asettumasta niin yksimielist? ja p??tt?v?? joukkoa vastaan. Ja kun kuultiin ett? Elmore, yksi isoimpien keittim?iden omistajia, oli saanut kaikki toverinsa suuren sakon uhalla lupautumaan alentamaan kalan hinnan ja pit?m??n sen halpana, kunnes kaikki yhdess? joko voittaisivat tahi h?vi?isiv?t ty?lakon, kalamiehet arvelivat ett? asia saataisiin lyhyess? ajassa sovituksi; kesken??n niin kateelliset keittim?miehet muka eiv?t voisi pysy? lujina ja yksimielisin?.

V?h?? ennen kalastuskauden alkua ilmoitettiinkin lohen hinnaksi 4 sentti? naulalta. Seurauksena oli ett? huhtikuun 10 p:n? 1896 ei Columbialla ollut ainoatakaan venett?. Ty?lakko alkoi.

P?iv?t kuluivat, ja molemmin puolin alettiin tulla rauhattomiksi. Kalamiesten yhdistys auttoi voimiensa mukaan k?yhi? perheit? ruuan ja vaatteiden suhteen; synke?? murinaa ja uhkauksia kuultiin jo kalamiesten keskuudessa. Pienemm?t keittim?t alkoivat joutua ahdinkoon; kaloja ei tullut, liike seisahti; jos ei niin suurta uhkasakkoa olisi ollut, pari pikku keittim?? olisi my?ntynyt entiseen hintaan, viiteen senttiin, ja toisten olisi ollut pakko tehd? samoin.

V?hitellen alkoi ilmesty? "sk?ppej?", lakkopettureita, jokunen kalamiesten unioonin omista, huonoimmist? j?senist?, suurin osa kuitenkin sen ulkopuolelta. Kalaa oli alkanut nousta virtaan yh? runsaammin, joten kiusaus jo senkin johdosta oli hyvin suuri, puhumattakaan siit? ett? keittim?miehet maksoivat sk?peille 5 sentti? naulalta, saadakseen vaan v?h?nkin kaloja ty?lakon kest?ess?, jotta keittim?t eiv?t olisi kokonaan joutuneet ty?tt?miksi. Lakkolaiset puolestaan alottivat ankaran sodan noita pettureita vastaan, jotka tahtoivat itsekk??sti hy?ty? perheellisten, vakavampien miesten kustannuksella. Miss? tahansa heit? tavattiin virralla, verkot leikattiin poikki, merelle ajelehtimaan, miehet kolhittiin airoilla pahanp?iv?isiksi ja veneisiinkin hakattiin reiki?. Mutta mik??n ei auttanut: sk?pit ansaitsivat parisataakin dollaria y?ss?, kun virta oli t?ynn? kaloja, kenenk??n muun niit? pyydyst?m?tt?; he yrittiv?t vaan milloin miss?kin osassa virtaa harjoittaa kalastusta. Siit? seurasi ett? lakkolaiset p??ttiv?t ampua jokaisen sellaisen roiston, joka ei ankarimmistakaan varoituksista eik? selk?saunan pelosta ottanut totellakseen.

Huonon ajan merkkej? alkoi n?ky? yh? runsaammin, mit? kauvemmin lakkoa jatkui. Kaksi kertaa tunkeusivat naamioidut rosvot pelipankkeihin, puhdistaen ne tyhjiksi, ja katosivat revolveriensa suojassa; useampia katury?v?yksi? tapahtui; kauppiaat alkoivat kielt?yty? my?m?st? velaksi; keittim?miehet kiristiv?t heilt? lainatuilla langoilla kudottuja verkkoja takavarikkoon; kaksi katutytt?? myrkytti itsens?; kevytmielisemm?t nuoret miehet alkoivat velkojaan maksamatta karata majataloistaan -- mutta varsinaiset kalamiehet pysyiv?t maltillisena, j?rjestettyn? ja p??tt?v?isen? joukkona, joka ei tahtonut lannistua. Olihan alettu huhuilla ett? pari keittim??, kuten esim. Kinneyn, oli jo vararikon partaalla, kun sk?ppien tuomat kalat eiv?t voineet saada suuria aikaan niin monen keittim?n kesken.

Uniooni piti virtaa tarkasti vartioittuna koko sen alemman juoksun varrella. Vuoronsa j?lkeen siell? lakkolaiset kulkivat y?t? p?iv?? vaanimassa, useampia miehi? kussakin veneess?. Omituisia olivat varsinkin ?iset retkeilyt; tuon tuostakin tuiskahti tuli rannan pensaikoista ja luodit vihisiv?t veneiden yli, miesten kumartuessa laitojen suojaan; monta tulista takaa-ajoa ja kahakkaa tapahtui Columbialla niin? aikoina.

Viimeiseen asti koetettiin v?ltt?? verenvuodatusta, jotta keittim?t eiv?t olisi saaneet syyt? kutsua sotav?ke? paikalle. Yleis? olikin my?t?tuntoinen kalastajille, ja siit? riippui paljon, sill? esim. Astorian kaupunki oli liikkeen seisahduttua jo k?rsinyt noin 600.000 dollarin vahingon ja puolueettomat asukkaat, varsinkin liikemiehet, koettivat saada lakkoa loppumaan kalamiesten eduksi. Vasta toukokuun puoliv?liss? sai ensim?inen sk?ppi surmansa. H?n oli irlantilainen, nimelt??n Shelby; jo edellisen ty?lakon aikana h?net oli tunnettu sk?piksi. H?nen asuntonsa oli ylemp?n? virran varrella, ja kun h?n sitte muutti v?vyns? luo "vesikontrille", l?helle suomalaisten asutuksia, h?nelle annettiin ankara varoitus. Siit? huolimatta h?n alkoi kalastella v?vyns? kera.

Er??n? y?n? kaksi venett? sulki Wallace salmen kumpaisenkin p??n. Yksi vene, t?ynn? synkeit?, p??tt?v?isi? kasvoja, l?ksi salmen keskelle hakemaan Shelby?, jonka tiedettiin olevan kalastamassa. H?net huomattiin pian soutajineen, mutta n?m? eiv?t odottaneetkaan tulevaa tuomiota, vaan ampuivat ensiksi: kourallinen susihauleja iski hy?kk??jien keskelle, kaataen kolme miest?, joista yksi, suomalainen, heti kuoli. Noin 60 laukausta kuulivat sitte rannallaolijat; niin vimmatusti kostivat kalastajat r?yhkeille sk?peille. Shelby kaatui veneen pohjalle kuolleena, luoti otsassa ja syd?mess?; soutajalta luodit l?vistiv?t hatun ja takinkauluksen, ja raapasivat korvalehte?, mutta ik??nkuin ihmeen kautta pelastui h?n murhaavasta tulisateesta ja py?rtyi. H?net otaksuttiin kuolleeksi, veneeseen hakattiin reik? ja se ty?nnettiin ajelulle, mutta virta vei sen Wallace saareen, josta soutaja pelastui mannermaalle, kuten melkein parasta olikin, sill? h?nen vaimonsa lahjoitti h?nelle samana y?n? perillisen.

Verity?ntekij?iden kiinnisaannista luvattiin 1.000 dollarin palkinto. Kunnan sheriffi t?hysteli kiikarilla Wallace saarelta vesikontrille ja huomasi ett? Jolman talon pihalla hommattiin hautajaisia. H?n teki sen luonnollisen johtop??t?ksen, ett? siell? haudattiin edellisen? y?n? kaatunutta lakkolaista, varsinkin kun er??ll? hautajaisvieraalla oli k?sivarsi k??reess?. H?n pist?ysikin Jolman taloon tiedustelemaan, mutta is?nt? neuvoi h?nt? heti poistumaan, jos tahtoi el?v?n? palata vesikontrilta. Sheriffi, joka muuten oli kelpo mies, j?ttikin asian sikseen. Jokaisen seuraavan verity?n tapahduttua m??r?ttiin aina sama 1.000 dollarin palkinto ilmiantajalle; mutta kukaan ei hiiskunut mit??n. Noiden miesten kunniantunto on heid?n paraita ominaisuuksiaan, he ovat uskollisia tovereilleen ja rehellisi?, joskin olosuhteet ovat hieman "laajentaneet" heid?n omaatuntoaan oman k?den oikeuden k?ytt?misess? silloin kun lain puustavi ei riit? heit? suojelemaan.

Muutamat sanomalehdet k??ntyiv?t lakkolaisia vastaan, v??ristellen "verenhimoisten ryss?suomalaisten raakoja julmuuksia" ja katkeroittaen mieli? molemmin puolin. Miehi? ammuttiin sitte useampia, muistaakseni yksitoista, jotapaitsi kaksi kevytmielist? naistakin sai surmansa, menty??n kahden sk?pin kera virralle soutelemaan; y?n pimeydess? heit? ei huomattu naisiksi, ennenkuin verity? oli alkanut, jolloin oli en?? mahdoton j?tt?? heit? todistajiksi.

Yh? kiihke?mm?ksi ja katkerammaksi k?vi mieliala. Kala oli jo viikkokausia noussut virtaan ja oli v?henem??n p?in. Paras aika oli ohi, eik? lakosta kuulunut loppua. Er??n? iltana sytytettiin jo yksi keittim? tuleen; komeasti paloi iso rakennus y?n hiljaisuudessa perustuksiaan my?ten. Seuraavana aamuna Elmore s?hk?tti Portlandista sotav?ke? keittim?iden ja kaupungin turvallisuutta suojelemaan.

Ja sotav?ke? tuli kokonainen rykmentti, kolme kanuunaa mukanaan. He olivat vapaaehtoisia, r??t?leit?, konttoristeja, kauppapalvelijoita ja osaksi parempaakin v?ke?, jotka olivat kuin palokuntalaiset; toisinaan harjoittelivat, mutta aina sent??n toimivat rauhallisina siviilimiehin? kukin ammatissaan. He asettuivat leiriin postikonttorin vieress? olevalle aidatulle nurmelle. Keittim?iden ymp?rille pantiin vartijat ja kaupunki asetettiin piiritystilaan.

Vihainen kalastajajoukko ymp?r?itsi leirin. Se taajeni taajenemistaan, ja oli lopulta kahta vertaa lukuisampi kuin sotamiehet. Siin? arvosteltiin ja tuumailtiin, olisiko toivoa tappelulla voittaa paremmilla aseilla varustetut sotamiehet, jotka levottomin silm?yksin kuuntelivat rotevien kalamiesten kylm?verisi? vakuutuksia. Kaikeksi onneksi ei sattunut pienint?k??n rettel??, joka olisi vaikuttanut niinkuin kipuna ruutis?ili?ss?.

Kolme p?iv?? my?hemmin piti uniooni kokouksen, jossa ilmoitettiin keittim?iden yksimielisesti tarjonneen 4 1/2 sentti? naulalta. Tuskallinen kiista syntyi. Ruotsalaiset, jotka puolustivat sovintoa, sattuivat olemaan enemmist?n?; italialaiset ja suurempi osa suomalaisia turhaan panivat vastaan. P??tettiin suostua 4 1/2 senttiin.

Niin p??ttyi kes?k. 17 p:n? se ty?lakko, samalla kun uniooni, kalamiesten mahtava turva, varojen puutteessa hajosi. Muutama p?iv? my?hemmin kuultiin ett? Kinney olisi juuri tehnyt vararikon ja tuottanut kalamiehille voiton, jos olisi viel? maltettu pysy? lujina.

Siit? asti eiv?t Astorian kalamiehet ole olleet entisell??n. Lohen hintaa on yh? viel? alenneltu, eik? kaupungilla en?? ole sit? entist? onnellisen hyvinvoinnin mainetta.

Viel? lakon p??tytty?, pari kuukautta my?hemmin, kaatoivat tuntemattomien luodit kaksi pahinta sk?ppi?, Whiskyskaun Petersonin ja Meglerin "paasin", toisen veneeseens?, toisen juuri ranta?yr??lle, kun he yhdess? uskalsivat julkeasti pist?yty? vastap??t? olevaan Ilwacon kaupunkiin, lakon j?lkeiset viikot syrj?seuduilla piileilty??n.

Kovalle otti.

Tilanderin Jussilla oli se vikana, ett? h?n otti kaiken liian hartaalta kannalta -- jos luuli pienimm?ll?k??n tavalla ly?neens? velvollisuutensa laimin, niin siit? seurasi pitk?lliset tunnonvaivat, ja samoin, jos joku vastus tuli eteen, h?n otti asian liian huolestuneesti syd?melleen. Ensi silm?yksell? h?nest? ei sit? olisi luullut: tukeva mies kuin karhu, naama leve? ja pullea , vankat hartiat ja varsi kuusi jalkaa kolme tuumaa mitaltaan. Mutta kun tirkisti syvemm?lle noihin harmaisiin silmiin, niin aina niist? pilkisti esiin sellainen raskas, huolestunut ja tuskitteleva ilme, ett? oikein pahaa teki.

Sanomattakin arvaa ett? Jussi oli mallikelpoinen mies ty?ss??n -- niinkuin kone. Ollen hyvin harvapuheinen, h?n enimm?kseen oli erill??n meist? toisista, niin ett? yleisen? mielipiteen? oli ett? h?n juroudessaan ei voinut tuntea mit??n todellista yst?vyyden ja toveruuden henke?.

Mutta se oli v??r? johtop??t?s. Kun yli viisi kuukautta kest?neen merimatkan per?st? ankkuroitsimme keskelle Columbia-virtaa Astorian edustalle ja ensim?iset miehet p??siv?t kapteenin luvalla soutamaan maihin, he palasivat sielt? v?h?? ennen puoliy?t? hyvin kiihtyneess? mielentilassa. Amerikassa muka ei se kuulunut olevan mies eik? mik??n, joka ei ty?ll??n ansainnut kolmea dollaria p?iv?ss?. Hyv?? ruokaa s?iv?t maissa kalastajatkin, parempaa kuin Suomessa herrasperheet. Kuka nyt en?? j?isi laivaan 20-30 markan kuukausipalkalla kitumaan, m?t?? puhvelinlihaa sy?m??n, kun p??see maihin ansiolle! Er?s kalastaja, Iso-Kustu, oli aamupuolella y?t? kello kahden tienoissa saapuva laivaan isolla purjeveneell?; h?n oli luvannut ottaa mukaansa kaikki, jotka aikoivat karata laivasta.

Ilo vallitsi leiriss?. Yhdeks?n miest? p??tti l?hte?. Toiset ep?r?iden arvelivat paraaksi odottaa viel? jonkun aikaa, ja noudattivat esimerkki? vasta viikkojen per?st?. Y?n hiljaisuudessa nuo yhdeks?n laittoivat matkatamineensa kuntoon. J?lelle j??neet saisivat kesken??n jakaa ne tavarat, mit? he eiv?t halunneet mukaansa vied?.

Kannella piti s??nn?llinen y?vahti tarkkaavaisesti silm?ll?, etteiv?t per?miehet her?isi unestaan ja l?htisi tarkastusretkelle. Kapteeni oli matkustanut Portlandiin.

Iso-Kustu saapui, hiljaa vihelt?en. Tavarat hinattiin k?ysill? alas tilavaan alukseen ja hyv?stij?tt? alkoi.

Tilanderin Jussi oli nukkunut, tahi ollut nukkuvinaan, koijassaan katon rajassa. Nyt h?n nousi istualleen ja kysyi liikutetulla ??nell?:

"Te l?hrett' sitt'?"

Vastattiin my?nt?v?sti. P??tt?v?inen ilme tuli Jussin tuskastuneille kasvoille. Itkunsekaisella ??nell? h?n selitti, ett? h?n ei halua j??d?, kun paraat miehet l?htev?t pois; hyv? oli laiva ja kaikki oli kunnossa, mutta mik?s siin? auttoi. Kiireimm?n kautta h?n pukeutui, sieppasi osan tavaroistaan mukaansa, joukko l?hti ja vene katosi y?n pimeyteen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet