bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Tyynen meren rannikolta: Pieniä kuvauksia by H Meen Anttila V In

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 355 lines and 19232 words, and 8 pages

Vastattiin my?nt?v?sti. P??tt?v?inen ilme tuli Jussin tuskastuneille kasvoille. Itkunsekaisella ??nell? h?n selitti, ett? h?n ei halua j??d?, kun paraat miehet l?htev?t pois; hyv? oli laiva ja kaikki oli kunnossa, mutta mik?s siin? auttoi. Kiireimm?n kautta h?n pukeutui, sieppasi osan tavaroistaan mukaansa, joukko l?hti ja vene katosi y?n pimeyteen.

Aikoinaan l?ksin laivasta min?kin, muuatta viikkoa my?hemmin. Kolmen kuukauden kuluttua tapasin Jussin Astoriassa soutajana er??ll? venekapteenilla. "No kuinka hurisee?" kysyin h?nelt?. "Tuossapa tuo meneskelee", vastasi Jussi alakuloisena. "Kovasti olen katunut, kun laivasta l?ksin." Ja h?n kertoi tovin aikaa huolistaan. Iso asia oli laivasta karkaaminen. Kapteenikin oli luvannut 75 dollarin palkinnon jokaisesta p??st?, joka tuotaisiin laivaan takaisin. Palkinto h?nen p??st??n! se kuulosti kamalalta, arveli Jussi. Ja kuinka nyt saattoi menn? vanhaan maahankaan en?? koskaan... Hyv? oli laivassa olla, ja tuli sent??n rikotuksi kaikki lupaukset. Merille h?n kovin kaipasi takaisin. Ei ollut virralla samaa kuin merell?... laivassa se oli vakavin oltava, mutta kun ei osannut englanninkielt?, niin mitenk?s niihin uskalsi menn?...

Ja Jussi suri ja suri. Kaikki oli h?nelle vastuksellista. Aina sitte viel? pelk?si, ett? jos ei osaa olla oikein sukkela k??nteiss?, niin viel? menett?? kapteenin verkon. Ja merelle teki mieli... ei saanut rauhaa y?ll? eik? p?iv?ll?; levottomuus ja tunnonvaivat eiv?t sallineet viihty? maissa.

Lopulta otti niin lujalle, ett? kun kalastuskausi elokuussa p??ttyi, Jussi l?hti kun l?htikin merelle, englantilaiseen parkkilaivaan, huolimatta suuresta pelosta, joka h?nen mielt?ns? aina ahdisti englanninkielen taitamattomuuden takia.

Tiet??h?n sen mieless??n kuvailla kuinka Jussin matka onnistui. H?n oli luonteeltaan liian juro ja hidas, voidakseen v?h??k??n oppia kielt?. Komentosanoja h?n ei ymm?rt?nyt ja toverit vihasivat tuota Sven Tuuvaa syd?mens? pohjasta.

Laiva k?vi Port Piriessa, Australiassa, ja tuli kolmen ja puolen kuukauden kuluttua takaisin l?nsirannikolle. Jussi parka! Kun h?n monien vaivaloisten harhailujen per?st? taas saapui Columbian varrelle ja tapasi entisi? tovereitaan, n?m? huomasivat ett? h?nen j?rkens? oli sekaantunut. H?n oli laihtunut luurangoksi ja silm?t kiiluivat synkein? syv?ll? p??ss?.

Sen verran h?n sai selvitetyksi ett? ne olivat ajamassa h?nt? takaa, kaikkialla, tappaakseen h?net, ne h?nen toiskieliset toverinsa. Olivat laivassa kiusanneet h?nt? viimeiseen asti... eik? ollut kapteenikaan muuta kuin nauranut... ja ollessaan sitte etukannella t?hyst?j?n?, h?n oli kuullut kuinka kesken??n p??ttiv?t tappaa h?net. Se oli viikkoa ennen kuin olivat saapuneet takaisin l?nsirannikolle. Sen koommin h?n ei mennyt heid?n n?kyviins?... piiloutui ahtaaseen eturuumaan... kivihiilien alle kaivautui... kyll? olivat hakeneet ja huhuilleet, mutta olivat kai sitte luulleet h?nen pudonneen mereen... Seitsem?n vuorokautta oli maannut sy?m?tt? ja juomatta... iltapime?ll? karkasi maihin, ja nyt ne taas olivat h?nen j?lill??n, puukot k?dess?... ei siin? mik??n auta, kyll? viel? hengen viev?t...

Turhaa oli todistella h?nelle ett? h?n ei voinut tiet?? toveriensa aikeista, koska ei ymm?rt?nyt rahtuakaan englanninkielt?. J?rki oli auttamattomasti pimitetty. Synke?n? h?n kertoili, katkonaisella tavallaan, kuinka mahdoton oli tehd? ty?t oikein, vaikka syd?mest??n halusi, kun ei ymm?rt?nyt k?skyj?. Kaikki oli vastustanut, ja sitte p??ttiv?t tappaa, ja nyt olivat takaa-ajamassa.

Er??n? aamuna h?n l?ksi pienell? veneell? virralle soutelemaan. Sille tielleen h?n j?ikin. Tyhj? vene l?ydettiin ja lakki, ja matalaan veteen se oli uponnut ruumiskin.

Niin v?ltti Tilanderin Jussi Luvialta takaa-ajajansa ja sai loppunsa pieness? Columbian syrj?joessa, kaukana rauhattoman valtameren hyrskyist?, joulukuun 7 p:n? 1896, t?sm?lleen vuotta my?hemmin kuin oli ensim?isen kerran el?iss??n tahallaan poikennut velvollisuudestaan.

Suomalainen pelaaja.

Astoriassa, kuten monessa muussakin L?nnen kaupungissa, miss? lakia peliluolia vastaan ei viel? l?ydy, on monta pelihelvetti? nerokkaine laitoksineen. Ne ovat komeita saleja, joissa yhtaikaa harjoitetaan monenlaista uhkapeli?, kutakin p?yt?ns? ??ress?. Yleisin on n.k. grab-peli. Vehre?ll? sametilla verhotun p?yd?n takana, jonka pinta loivenee "pankkiin" p?in, istuvat pelipankin hoitajat, edess??n isot l?j?t kultaa ja hopeaa. P?yd?lle on liidulla vedetty kaksi puoli-ympyr??, joiden p??ll? pelataan. Noille viivoille kukin asettaa panoksensa, kymmenest? sentist? isompiin summiin asti. Pelaajat seisovat pitkin p?yd?n ulkoreunaa ja heitt?v?t vuorotellen, kolme kertaa kukin, kolme arpanoppaa p?yd?lle. Yhteenlasketut "pointit" eli arpanoppien yl?pintain pisteet ratkasevat voittavatko sisemm?n vai ulomman puoliympyr?n panokset vai pelipankki vai j??k? raha p?yd?lle seuraavaa heittoa odottamaan. Voittajat saavat pankilta saman summan kuin ovat p?yd?llekin panneet, paitsi jos antavat rahansa pysy? paikallaan, jolloin jokainen per?kk?in sattuva voitto lis?? sit? kaksinkertaisella summalla. Pelaajia on runsaasti; ihmis-el?m? on l?nsirannikolla oikeastaan uhkapeli?, vaarallisen ammatin ja levottomien toverien vuoksi, joten pelikiihko siell? on harva se miehen veress?. Iltasin nuo salit ovat t?ynn? mit? vilkkainta el?m??; onnen py?r?t kieriv?t, suurilla luisilla pelimarkoilla koetetaan onnea Monacon ruletin malliin, grab-p?yd?t ovat taajojen pelaajarivien ymp?r?im?t, ja oikea Baabelin kieltensekotus on vallalla, tullen huomattavaksi varsinkin silloin kun jonkun suuren panoksen voittaminen tahi h?vi?minen saa jokaisen innossaan k?ytt?m??n armaan ?idinkielens? mahtipontisimpia sananparsia tunteidensa tulkitsemiseksi. Englanninkieli on nimitt?in h?mm?stytt?v?n k?yh? meheviin mielenpurkauksiin kelpaavista sanoista.

Istuin er??n? aamuna Taivassalon tuvan penkill? omissa aatoksissani, mit? lienev?tk??n olleet, kun sis??n astui hoikka, tummaverinen, levottoman n?k?inen nuorehko mies, pikkusen humalassa. H?n silm?ili minua tutkivasti ja sanoi:

"Te kai olettekin se ylioppilas, joka oli Fennia-laivassa?"

"Olen kyll?", vastasin min?, paiskaten k?tt?, sill? mies oli sent??n tavallaan miellytt?v?n n?k?inen ja hymyili tuttavallisesti, joskin h?nen silmiss??n oli omituinen vilhuva ilme.

"Hauska tavata!" sanoi vieras. "Min? olen Sam T., Saarij?rvelt?. Auch ich bin in Arcadien gewesen! Kuulin ett? t?nne oli saapunut ylioppilas, niin pist?ysin juttelemaan. Harvoinhan t??ll? meik?l?isi? tapaa."

Tuttaviksi tultiin pian, kuten saman hengen lapset ainakin, jotka ovat erityisten sattumain kautta joutuneet ruumiillisiin koettelemuksiin avaran maailman muokattavaksi. Pist?ysin l?heiseen kapakkaan uuden yst?v?ni kehoituksesta olutlasin ??ress? juttelemaan.

Sam T. oli eronnut Helsingin normaalilyseon, tahi silloisen alkeiskoulun, kahdeksannelta luokalta. Reput oli saanut kirjoituksissa... kuivalta alkoi maistua ikuinen istuminen ja ahertaminen kirjojen ??ress?... kuollutta tietoa ei hevonenkaan jaksa ij?t kaiket p??h?ns? p?nt?t?... kippis! Merill? oli kulkenut ja maailmaa katsellut puolelta ja toiselta. Nyt asui Fort Stevensiss?, lahden toisella puolella vastap??t? Astoriaa.

"Mit? sin? hommailet t?iksesi?" kysyin min?. "Kalastatko?"

"En min? viime aikoina ole kalastellut... pariin vuoteen. Ep?varmaa on sekin toimi; tuhkatihe??n menetet??n verkkoja, ja miehi? hukkuu paljon. Milloin ansaitset hyvin, jotta viikon ty? el?tt?? sinua vuoden, milloin saat kiskoa kolme vuotta etk? leiv?ss? tahdo pysy?. Se on pelaamista, jossa tappaat helposti hengen tahi terveyden. Parempiakin pelilajeja l?ytyy. Kaksi seideli? lis??!"

Lihava kyyppari t?ytti lasit kukkuralleen, ja toverini jatkoi kiihtyneesti, kuitenkin supattaen niin matalalla ??nell?, ett? kukaan ei voinut kuulla mit? meid?n nurkassamme tuumailtiin:

"Mutta kun mies osaa ottaa onnen haltuunsa, osaa k?yd? oikeasta p??st? kiinni, h?nt? ei koskaan h?t? heiluttele. Niinp? Chicagon maailmann?yttelyss?kin -- tunnethan sin? grab-pelin?" tutkasi h?n ?kki?.

"Kyll?", sanoin ny?k?ytt?en p??t?ni, jota tuin kyyn?sp??ll?ni p?yt?? vasten. Yst?v?ni oli omituisesti puoleensavet?v? olento, johon alusta asti suuresti kiinnyin.

"No, min? pelasin grabia. Ehtoop?iv?ll? alotin kello nelj?, ja aamulla kello kolme l?ksin pois, kolmetuhatta kaksisataa dollaria taskussani. Puhdistin koko pelipankin!"

"Kuinka sinulle niin hyv? onni sattui?" kys?sin h?mm?styneen?, sill? Sam puhui niin vakuuttavalla tavalla, ett? oli mahdoton uskoa h?nen tyhj?ntakia "jatkavan totuutta."

"Kun oppii, niin tulee toimeen", vastasi Sam kiertelev?sti. "Puhdistin viime helmikuussa Erikssonin pelipankin, 619 dollaria. Toiskielisen pankin tyhjensin joulukuussa... siin? ei ollut kuin kolmatta sataa. Helppo ty? ja hyv? ansio, vai mit??"

"On totisesti", sanoin min?, tiet?m?tt? mit? ajatella. "Sin? siis --"

"Min? el?n sill? ammatilla", t?ydensi Sam. "Ja minut tunnetaan! Pelk??v?t aina peliluolissa, kun minut n?kev?t. Olen t?h?n kapakkaan 200 dollaria velkaa; is?nt? tiet?? ett? maksan sen taas kun l?hden pelaamaan. Mutta lehm?? ei sovi lyps?? liiaksi, muutoin kuivuu koko tulol?hteet. Pelipankkien t?ytyy saada siev? osuutensa voitosta, muutoin eiv?t uhallakaan p??st?isi minua pelaamaan."

"Mist? sinulle semmoinen merkillinen onni on tullut? Ent?s jos sattuu ett? se luopuu sinusta, kuten jokaiselle pelaajalle aikanaan on k?ynyt?"

"Ei voi. Minulla ei ole onni kysymyksess?; kaikki riippuu konstista, jonka opin er??lt? joka ei en?? ole pelaajien joukossa. Se tyhmeliini sekaantui toisen pojan rakkaus-asioihin ja sai palan lyijy? nahkoihinsa..."

Sam vaikeni ja otti lujan whisky-ryypyn. Sittemmin h?n otti tuon tuostakin lis??, minun tyytyess?ni pariin kolmeen olutlasilliseen. Olin juuri tekem?isill?ni h?nelle kysymyksen, kun h?n jatkoi itsest??n keskustelua, h?nen ajatustensa v?hitellen k?ydess? sekavammiksi.

"Niin se k?vi. Sen konstin kun osaa, niin tulee vaikka miljoneeriksi, jos pysyy paremmin erill??n viinasta, kuin min?, ja kulkee kaikissa maailman peliluolissa. Ei voi tehd? samaa temppua useampaa kertaa samassa kaupungissa. On niin kiusallista joutua suuren huomion alaiseksi... ja pelipankit hautovat kostoa... palkkaavat viel? jonkun juutaksen tielle v?ijym??n, ennenkuin kotiinsakaan p??see... Levotonta sekin sent??n on... Is?lle l?hetin kymmenen tuhatta Suomen markkaa viime kev??n?. Onhan tallessa... velkakirjaa vastaan... jos sattuisin viel? joskus vanhaan maahan pist?ytym??n... Skool, bruur! Gaudeamus igitur, sanoi Cicero vainaja, vai liek? ollut Caesarissa... Hullu olit sin?kin kun t?nne l?ksit... herra olisit vanhassa maassa... Niin, se on kumma konsti siin? peliss?. Olemmehan yst?v?t?"

"Olemme", vakuutin min?.

"Min? juttelen sinulle siit?. Aatteles, kun saa pelata vaikka milloin, eik? koskaan h?vi?... Mutta samapa se on, vaikka sin? et sit? tied?k??n... Yksi juttelee yhdelle, ja toinen toiselle, ja jos kaikki sit? alkavat k?ytt??, niin kaikki pelipankit tekev?t vararikon... Kyll?h?n, jos et kertoisi --"

"Mit?p? min? tuosta", sanoin huolettomasti. "Osaan kai min? suuni kiinni pit??. Ja kaikessa tapauksessa grab on onnenpeli?, uhkapeli?; ei siin? auta onni eik? konstit, vaikka ensin luulee, ja pari kertaa onnistuukin!"

"Mutta siin? auttaa!" intti Sam kiihtyneesti. "Oletko koskaan katsellut kuinka monta kertaa per?tysten esim. ulkoympyr?n panokset h?vi?v?t korkeintaan, ennenkuin taas voittavat kerran tahi useammin?"

"Joskus nelj?, viisi kertaa", sanoin min?.

"Ja min? tied?n sanoa", sanoi Sam, hyv?ksyv?sti ny?k?ytt?en p??t??n, "ett? kukaan, joka s??nn?llisesti pit?? panoksensa samalla ympyr?ll?, ei voi h?vit? yli kahdeksaa kertaa per?tysten. Olen niin paljo katsellut... Samalla tavalla on voittamisen laita. No, jotkut voittavat sent??n joskus paljonkin, ja se on onnea... Mutta siin? voi voittaa aina. Jos min? panen ulkoympyr?lle kymmenen sentti?, ja h?vi?n sen, ja heti panen kaksikymment? sentti? samaan paikkaan, ja h?vi?n senkin, niin paljoko olen k?yhempi?"

"Kolmekymment? sentti?", sanoin min?.

"Jos sitte panen taas kaksinkertaisen m??r?n, nelj?kymment? sentti?, ja h?vi?n, niin paljoko olen kaikkiaan h?vi?ll??"

"Seitsem?nkymment? sentti?",

"Mutta jos voitan sill? panoksella, saaden nelj?kymment? sentti? pankilta, niin paljoko olen voitolla?"

"Kymmenen sentti?."

"Tietysti. Siin? se on koko seikka. Aina kun h?vi?t, niin panet kaksinkertaisen m??r?n, ja taas kaksinkertaisen, kunnes sinun t?ytyy kerran voittaa, jolloin heti olet kymmenen sentti? voitolla, jos se nimitt?in on pohjarahana. Hidasta se on, varsinkin toisinaan, mutta aina varmaa."

Sam n?ki kasvoistani, ett? en ollut oikein selvill?.

"Merkillist?", sanoin min?. P??ni alkoi olla py?r?ll?: t?ss?h?n oli keino rikastua, keino sellainen, joka oli aivan verraton.

"Niin sit? pit??", virkkoi Sam, miettiv?isesti tuijottaen tupakansavuiseen ilmaan. "Kylm?verisen? siin? pit?? pysy?, ettei koskaan ep?huomiossakaan j?t? voittoaan p?yd?lle, vaan pelaa aina pohjarahalla, paitsi kun h?vi??, jolloin se on nostettava kaksinkertaiseksi... Ja niin se on el?m?ss?kin... Jos h?ilyy sinne t?nne, koettelee sit? ja t?t?, niin k?y aina huonosti... Ja taas... kun aina vaan pitkitt??, pit?? p??lle, ja ponnistaa kaksinkerroin kun h?vi??, niin voitto tulee... Kun tulisi el?m?ss?kin oltua niin, ei tulisi h?t?p?ivi?... mutta sit? ei malta..."

Sam filosofeeraili viel? paljonkin, sit? ja t?t?, mutta min? kuuntelin en?? puolella korvalla. Ajattelin aikaa jolloin p??sisin itse yritt?m??n puhdistaa pelipankkia. Kultaisia unelmia ne olivat.

Toverini nukahti nurkkaansa. H?n oli t?ydess? lastissa, kuten kyyppari suopeasti hymyillen huomautti. L?ksin ulos, ja erityiset asianhaarat, jotka saivat minut l?htem??n muille seuduille ansiota etsim??n, estiv?t minua en?? milloinkaan n?kem?st? tuota omituista miest?. Kauvan aikaa j?lkeenp?in pohdin itsekseni Samin "konstia", ja tulin aina siihen vakuutukseen ett? se oli yksinkertainen ja k?yt?nn?llinen. Mutta kesti kahdeksan kuukautta ennenkuin sain s??stetyksi kokoon kaksitoista dollaria kahdeksankymment? sentti?, ja silloin olin jo seuduilla, joista oli satojen penikulmien matka pelipaikkoihin. En siis viel? ole rikastunut, eik? Samin keinosta ollut minulle mit??n hy?ty?; painajaisena se vaan ahdisti minua pitk?t ajat -- olin kuin Tantalus.

Kobtaus sumussa.

"Omituista se on niiden yhteent?rm?ysten kanssa", sanoi M?kel?n vanha is?nt? miettiv?sti, kun Tauriaisen Matin p?yristytt?v?n kuvauksen vaikuttama ??nett?myys alkoi k?yd? painostavaksi; "minusta tuntuu ett? valtamerill? on niin v?lj?lti tilaa, ettei luulisi laivojen toisiaan tapaavankaan, ja kuitenkin sattui viime vuonnakin Atlantilla kuusisataa yhteent?rm?yst?, kuten sanomalehdist? luin! N?kyy silt? ett? noita onnettomuuksia tapahtuu niin kauvan kuin vaan laivaliikett? maailmassa on, vaikka oltaisiin kuinkakin varovaisia!"

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

 

Back to top