Read Ebook: The Worth of the Soul No. 179 by Religious Tract Society Great Britain

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 394 lines and 20700 words, and 8 pages

J??MERELL?

Kirj.

Franz Hoffmann

Suomennos Saksan kielest? .

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1872.

SIS?LLYS.

ENSIM?INEN LUKU.

Huone rannalla.

Se, joka lausui n?m?t sanat, oli noin kahdeksantoista vuoden vanha, kaunis ja voimakas nuorukainen, joka nuoremman veljens?, Vilhon, kanssa oli ollut ulkona merell? kalastamassa. Koko venheen muoto, yhteen kootut verkot, noitten molempain somien nuorukaisten puvut, kaikki osoitti aivan selv?sti, ett? he harjoittivat kalastajan keinoa, jopa silminn?ht?v?sti sit? taidolla harjoittivat, niinmuodoin my?skin menestyksell?. He s?lyttiv?t nyt saaliinsa hartioilleen, ja Vilho tahtoi paitsi sit? ottaa airotkin mukaansa, josta kuitenkin vanhempi veli h?nt? kielsi.

"Anna niitten vaan olla," sanoi h?n. "Huomenna ani varhain minun kuitenkin t?ytyy l?hte? Bremen'iin, eik? kukaan y?ll? taida tulla niit? kiikuttamaan; en kumminkaan min? siihen ket??n kehoittaisi!"

Vilho heitti airot takaisin venheesen ja astui uljaasti veljens? kanssa rantaa yl?sp?in ja sitten oikealle k?delle, jossa tihe?n koivikon keskelt? v?h?inen, yhden-kertainen, punaisella tiilikatolla varustettu huone yst?v?llisesti haamoitti.

Armas lukija, sin? olet varmaan jo monta kertaa n?hnyt jonkun huoneen, niin puhtaan, niin siev?n, niin soman, niin mieluisan, sanalla sanoen niin kodikkaan, ett? olet itseksesi sanonut: jospa tuo vaan olisi minun ja jos saisin kaiken elin-aikani siin? asua! Kas, juuri semmoinen oli se pikkuinen huone, jota kohden molemmat veljet nyt astuivat.

Aurinko oli jo aikaa laskemaisillaan ja sen ??rimm?inen reuna koski jo milt'ei meren pintaa. Koko taivaan kantta verhoili l?mmin, kirkas ja kuulakas rusko, joka v?ikkyi hiljan aaltoilevassa meress?, ik??n kuin kuvastimessa. Yksityisi?. ruusun-punaiselta hohtavia pilvi? vieri vitkaan kirkastuneitten ilmojen l?vitse, ja veden kalvolla liikkui, purjeet levitettyin?, joiden h?ik?isev? valkeus komeasti erisi purpuran-v?risest?, l?ntisest? taivaasta, muutamia laivoja, viilt?en kimaltelevia aaltoja, niinkuin summattoman suuret joutsenet, vienosti ja kuitenkin joutuisasti eteenp?in kulkien. Niinkuin leve?, paljastettu miekka laskeuivat auringon viimeiset s?teet veden pinnalle ja liikkuivat siit? viel? edemm?ksi, j??hyv?isi?ns? l?hett??kseen my?skin pikkuiselle huoneelle, joka korkealta rannalta katseli kauvas, kauvas merelle. Huoneen hohtavaksi puhdistetut ikkunat heiskuivat auringon paisteessa, jonka kirkasta valoa suotuisalla ja silmi? virvoittavalla tavalla heikensiv?t ainoastaan niiden viini-k?ynn?sten leve?t lehdet, jotka suikertelivat yl?s aivan kattoon asti ja viheri?isen? keh?n? ikkunoita ymp?r?itsiv?t.

Oltiin juuri ihanan Toukokuun alkupuolella, ja kaikki, mit? oli viheri??, puut, pensaat ja puutarhan puhkeavat kukat n?ytti el?hytt?v?n raikkaalta ja armaalta. Aivan keskell? t?t? vihantaa seutua oli tuo v?h?inen huone. Aimo lehmus varjosti sit? muhkeilla lehvill?ns?; ihan sen takana, mutta oikealle ja vasemalle puolelle ulottuen paljoa edemm?ksi kuin huone, oli puutarha ja sen lehtimajat selja-puista sek? vehmastot, t?ynn?ns? punakukallisia kuusamoita, sinisi? syreni-puita ja valkoisia heisi-pensaita; perimm?isen? siinsi koivikko hopean-valkoisin, solevin runkoineen, hienoin oksineen ja tuhansittain iltatuulessa kuiskentelevin, vaalean-viheri?in lehtineen. Mailleen menev? aurinko valaisi koko t?t? ihanaa maisemaa, kutoen viimeisi? s?teit?ns? kultaisina s?ikein? t?m?n uhkean lehdikon vienoon, viheri??n vaippaan.

Todellakin siev? oli t?m? huone ja, vaikka pienoinen ja ahdas, aina kyll?ksi suuri tyytyv?isille asukkailleen, hyv?lle Martta eukolle ja h?nen pojillensa, Leolle ja Vilholle. Mutta mik? sen vasta oikein vieh?tt?v?ksi ja kodikkaaksi teki, oli sen oivallinen asema ja aava katsanto jalon komealle merelle, t?m?n ikuisiin vaihdoksiin ja tuhansiin kauneuksiin.

Huoneen edustalla laski Leo taakkansa maahan, ja pyhki hnokeammin hengitt?en hiki-pisarat otsastansa.

"Toimitappas nyt kalat oikein sis??n, Vilho," sanoi h?n veljelle. "Min? menen viel? kerran alas verkkoja noutamaan. Sano vaan ?idille, ett? min? tulen koht'sill??n takaisin. Kuuletkos?"

Vilho nyyk?hytti p??t?ns?, ja Leo meni rivakkalla askelilla takaisin meren rantaan. Tien poikkeuksessa kohtasi h?nt? mustiin puettu, vanhan-puolinen mies, joka v?h?isell? noikkauksella tervehti h?nt? kysyen: "Asuuko rouva Martta Rembrandt huoneessa tuolla ylh??ll??"

Leo katseli tarkoin vierasta, vastaustansa viivytt?en ei juuri ep?-kohteliaisuudesta, vaan sent??n, ett? h?n ajatuksissaan itselt?ns? kyseli: "kah, mit? nyt t?m? mies ?idilt?si tahtonee?"

"Noh, oletkos mykk?, vai etk?s tied?, kuka siell? asuu?" huudahti vieras v?h?n suuttuneena.

"Kaiketi min? sen tied?n, miss? oma ?itini asuu," vastasi Leo. "Astukaat vaan suoraan yl?sp?in, jollei h?n ole huoneessa, l?yd?tte h?nen varmaan puutarhasta. Taikka neuvoo Vilho teit? perille. Min? tulisin itse takaisin teid?n kanssanne, mutta minun t?ytyy, n?ettek?, korjata verkkoni ja panna ne kuivamaan, sill? muutoin ne kenties kosteudesta pahentuvat."

Vieras ei vastannut en?? mit?k??n, vaan alkoi astua tiet? my?ten huonetta p?in, sill? v?lin kuin Leo sukkelaan riensi vierem?? alasp?in rantaan, viskasi raskaat verkot ilman suurta vaivaa vahvoille hartioilleen, ja palasi yht? reippaasti taas huoneen luoksi. H?n oli hyvin utelias saadaksensa tietoa siit? syyst?, joka oli saattanut vieraan h?nen ?itin? huoneesen, ja h?n aikoi jo melkein j?tt?? verkkojen ahtamisen v?h?n my?hemm?ksi. Mutta velvollisuus oli kuitenkin kaikkia muita kalliimpi. Joutuisaan k?vi h?n ty?h?ns? k?siksi ja oli v?h?n ajan per?st? sen p??tt?nyt. Sitten astui h?n nopeasti huoneesen, tapasi etuhuoneessa Vilhon ja kysyi ?iti? ja vierasta.

"H?n on tuolla ulkona lehtimajassa," vastasi Vilho.

"Etk?s tied?, mik? h?nen t?nne saattoi?"

"Enp? tied?, Leo. Mutta sen min? olen n?hnyt, ett? h?nen taskunsa oli t?p?t?ynn? papereita, joita kaikkia h?n levitti p?yd?lle tuolla ulkona."

"Hm! Min? tahdon kuitenkin viel? kerran katsoa h?nt?," arveli Leo. "T?m? mies ei miellyt? minua; h?n oli kovin pikap?inen, kun tapasin h?nen tiell?, verkkoja noutaessani. Min? tahdon toivoa, ett'ei h?n tee ?idillemme mit??n kiusaa, muutoin h?n saa n?hd?, ett'en siin? asiassa mit??n leikki? ymm?rr?."

"Voi, j?? ennemmin t?nne, Leo," pyysi Vilho. "Matti l?hetti minun puutarhasta pois, kun vieras tuli, ja arvattavasti suostuu h?n yht? v?h?n siihen, ett? sin? l?hdet sinne. Katsoppas -- min? luulen vieraan jo l?htev?n tiehens?!"

"Oikein, h?n se on!" sanoi Leo, katsoen ikkunasta ulos. "Nyt tahdon kohta kysy? ?idilt?, mik? tuuli h?nen on t?nne tuonut!"

Ripe?sti riensi Leo puutarhaan. Siell? istui viel? ?iti lehti-majassa, mutta nyt h?n ei tapaansa my?ten puuhannut ahkerassa ty?ss?, vaan murheellisiin mietteisiin vaipuneena, painoi h?n p??t?ns? k?tt?ns? vastaan. Verkko, jota h?n n?ht?v?sti iltap?iv?ll? oli kutonut, oli puoli-valmiina h?nen vieress?ns?, ja h?nen edess??n oli iso kirjoitus, johon h?n alakuloisesti katsoa tuijotti. Leon tullessa h?n s?ik?htyi ja koetti kiireesti temmata paperia h?nen n?kyvist??n. Mutta Leo oli jo n?hnyt sen, ja havaitsi nyt my?s sen syv?n surun, joka varsin selv?sti kuvautui ?idin lempeiss? kasvoissa.

"Mit? on tapahtunut, rakas ?iti?" sanoi Leo h?mm?styneen?. "Sin? itket? Mit? tuo vieras sinusta tahtoi? Totisesti, jos h?n on loukannut sinua -- kauvas h?n ei viel? liene ehtinyt -- ajan min? h?nt? takaa ja polvillansa h?nen pit?? sinulta anteeksi anoman!"

"Ei, ei, Leo," vastasi ?iti, tarttuen poikansa k?teen. "Mies ei ole syyp?? murheeseni, vaan teki ainoastaan velvollisuutensa, kun h?n toi minulle surullisen, syv?sti huolettavan sanoman. Anna h?nen rauhassa menn? matkoihinsa, poikani."

"Mik? sanoma se on?" kysyi Leo. "Varmaan se on kovin surullinen, koska se pusertaa kyyneli? sinun silmist?si. Voi, ?l? salaa minulta mit??n, rakas ?iti! Sin? tied?t kyll?, ett? saat minuun luottaa."

"Se ei paljon hy?dytt?isik??n, ett? min? salaisin sen sinulta, hyv? poikani!" vastasi ?iti. "Muutamien viikkojen kuluttua sinun kuitenkin t?ytyy saada tieto kaikista, ja kovemmalta vaan t?m? kohtaus silloin tuntuisi sinulle, jollet tiet?isi sit? edelt?p?in odottaa. Leo, er?s ilke? mies, joka jo on paljon rikkonut sek? minua ett? my?s sinun is?-vainajaasi vastaan, tahtoo nyt riist?? meilt? viimeisetkin, t?m?n pikkuisen huoneemme, ja s??lim?tt? sy?st? meit? kurjuuteen."

Leo pel?styi, mutta rohkaisi kohta j?lleen mielens?. "Kuka se mies on?" kysyi h?n kiivaasti. "Onko h?nen my?s oikeus ry?st?? meilt? meid?n omaisuutemme? Jollei oikeus ja laki ole h?nen puolellansa, niin tosiaankin h?n saa n?hd?, ett? h?nen on minun kanssani tekemist?!"

"H?nell? on kyll? valta, jos kohta min? viel? ep?ilen, ett? h?nell? on oikeus," vastasi ?iti, surullisena ja toivotonna p??t?ns? pudistaen.

"Laki on jo kerran ratkaissut asian h?nen eduksensa ja min? pelk??n, ett'ei sen p??t?s t?ll?k??n kertaa k??nny h?nen vahingoksensa. Oi, h?n saisi mielell??n ottaa kaikki -- jos vaan h?n j?tt?isi t?m?n pikkuisen huoneen, meid?n viimeisen turva-paikkamme, jossa me jo monet monituiset vuodet olemme levollisessa tyytyv?isyydess? el?neet -- ja t?m?n puutarhan, jossa sinun hyv? is?si kuoleman-untansa nukkuu! Syd?meni pakahtua, jos minun t?ytyy luopua siit?, jollen saa rukoilla h?nen haudallansa, eik? en?? kukilla koristaa h?nen viimeist? lepopaikkaansa!"

"Ei milloinkaan saa kukaan ajaa sinua t??lt? pois, jos min? vaan voin sen est??," sanoi Leo, syv?sti liikutettuna. "H?ijy ihminen se todellakin on, joka julkenee k?yh?lt? leskelt? kiskoa h?nen viimeisen omaisuutensa. Mutta kuinka h?n voi sit? tehd?? Ovathan huone ja puutarha sinun!"

"Sit? min?kin uskoin ja toivoin, poikani," vastasi ?iti, "mutta vieras, joka vast'ik??n l?hti minun tyk??ni, on vienyt senkin toivon minulta. T?m? on, n?etk?, surullinen juttu, jonka minun sopii nyt yht? hyvin kuin joskus muulloin kertoa sinulle. Sinun is?si oli, niinkuin tied?t laivuri; h?nell? oli v?h?inen huone Bremen'iss? ja sen lis?ksi haaksi, jolla h?n rehellisesti el?tti itse?ns?. Jospa vaan h?n ei olisi antanut houkutella itse?ns? parantamaan t?t? yksinkertaista tilaa, jossa me elelimme aivan onnellisesti ja tyytyv?isesti! Mutta kuinka k?vik??n. Sin? olit juuri seitsem?n ja Vilho viiden vuoden vanha, kun kiusaaja l?hestyi is??si. T?m? ehdotteli h?nelle, ett? h?n myisi haahtensa, ja saaduilla rahoilla ostaisi suuremman laivan. Mit? rahoja puuttui semmoisen laivan ostamiseen, ne tahtoi h?n antaa, ja sitten heid?n oli m??r? yhdess? toimittaa kauppa-asioita. T?m? ehdoitus n?ytti is?st?si hyvin etuisalta. H?n suostui siihen, ja paljon rahoja h?n todellakin t?ll? uudella elatus-keinolla ansaitsi. Osan niist? k?ytti h?n t?m?n huoneen ja puutarhan ostamiseen, t??ll? majaa pit??ksens? laivanlastiaan tuodessaan ja viedess??n, ja kun huoneen asema ja t?m? ihana seutu suuresti minua miellytti, vietimme tavallisesti kes?mme t??ll?.

"Mutta nyt tapahtui, niinkuin sin? arvattavasti viel? muistat, ett? is? k??ntyi kovasti kipe?ksi. H?nen t?ytyi j?tt?? laivansa muiden kuljetettavaksi, ja kova onni teki, ett? laiva tavaroinensa p?ivinens? meni hirmuisessa myrskyss? meren pohjaan. Kun t?m? sanoma tuotiin is?llesi, h?n tosin s?ik?htyi, mutta h?nen mielens? ei kuitenkaan siit? lannistunut. 'Tappio ei ole niin suuri, kuin tuota luulisi,' arveli h?n minulle. 'Sek? laiva ett? tavara olivat t?yteen arvoon vakuutetut, ja jos v?h?isen voimia ponnistetaan, on vahinko vuoden p??st? kokonaan palkittu. Kun min? vaan ensin terveeksi p??sisin!' Voi, t?t? sinun is?si toivoa Jumala k?sitt?m?tt?m?ss? viisaudessaan ei sallinut toteen k?yv?ksi. Joko nyt sanoma laivan hukkumisesta koski is??si kipe?mmin kuin h?n itse tahtoi my?nt??, vai pahentuiko h?nen tautinsa muista syist? -- sen Jumala yksin tiet??. Kauheasti vaan kiihtyi kova kuume, is?si meni tainnoksiin, ja tuskin kului muutamia viikkoja laivan hukkumisesta, kun h?n jo vaipui vaineesen.

"Leo, vaikea, suruisa, huolettava oli t?m? aika minulle! Sin? ja sinun veljesi olitte liian nuoret ymm?rt?m??n t?t? onnettomuutta; mutta minuun se sattui koko ankaruudellansa, ja min? olin milt'ei siihen n??nty?. Ainoastaan se tieto, ett? ensim?inen velvollisuuteni k?ski minun el?? teit?, orpo-raukkoja, varten, sai minun pystyss? pysym??n.

"Mutta ei siin? kyll?; Jumala tahtoi koettaa minua viel? enemm?n, viel? toinenkin onnettomuus, jota min? en silloin tiet?nyt ensink??n odottaa, oli minua kohtaava.

"Is?-vainajasi puhetta my?den luulin min?, ett'ei meid?n tarvitsisi taistella suurinten huolten kanssa, joita suinkin sopii olla, nimitt?in k?yhyyden kanssa. Olihan hukkunut laiva vakuutettu, ja puoli sen hinnasta piti minulle maksettaman. Paitsi sit? j?isi viel? meid?n talomme Bremen'iss? minulle, ja t?m? pikkuinen huone, jossa nyt asumme. Mutta monta viikkoa vieri, ennenkuin is?si kauppa-kumppani antoi itsest?ns? mit??n tietoa. Viimein, kun min? kirjoitin h?nelle, ja k?skin h?nen suorittaa meid?n v?limme, koska minun tuli pit?? huolta sinusta ja sinun veljest?si, vastasi h?n kovin lyhyesti, ettei minun ollut mit??n vaatimista h?nelt?, sill? hukkunut laiva oli kyll? ollut vakuutettu, mutta ainoastaan h?nen eik? is?vainajasi kustannuksella, josta syyst? h?n my?skin lain nojalla oli pit?nyt koko vakuutus-summan omanansa. Lis?ksi oli h?nell?, sanoi h?n, muitakin saatavia is?lt?si, ja jollen min? nyt j?tt?isi h?nt? rauhaan, niin h?n, saadaksensa n?it?kin velkoja maksetuiksi, k??ntyisi minuun taikka oikeammin sinun is?si j?lelle j??neesen omaisuuteen. Nyt katsoin min? velvollisuudekseni neuvoitella er??n lakimiehen kanssa, joka, paha kyll?, ei voinut antaa minulle juuri suuria toiveita. 'Se mies on ilmeinen konna!' sanoi h?n. 'Ei kukaan ihminen usko, ett? laiva oli ainoastaan h?nen omilla varoillansa vakuutettu, eik? h?n olisi v?itt?nyt sit? ensink??n, jos teid?n mies-vainajanne olisi j??nyt henkiin. Kuitenkin saa h?n nyt pit?? rahat, sill? h?n voi ep?ilem?tt? n?ytt?? todeksi, ett? h?n on totuutta puhunut. Ken on kerran rikkauden t?hden poikennut oikeuden poluilta, h?n keksii aina keinoja petoksensa p??tt?miseksi, eik? maalliset tuomarit useinkaan ennenkuin vasta pitk?n ajan per?st?, toisinaan eiv?t ensink??n, voi pakoittaa h?nt? rikoksestansa vastaamaan. Vaan taivaallista tuomaria h?n ei milloinkaan saa v?ltetyksi.' -- 'Mutta mihin keinoon nyt on ryhtyminen?' kysyin min? lakimiehelt?. Me p??timme nyt haastaa tuon petollisen miehen oikeuteen. Mutta niinkuin edelt?p?in arvasimme, niin k?vikin. Petturi toi esiin asiakirjoja, joita h?n v?itti todenmukaisiksi, ja joiden johdosta tuomarin t?ytyi ratkaista asia h?nen eduksensa, vaikka h?n, niinkuin kaikki muutkin, varmaan tiesi, ett? julmaa petosta t?ss? harjoitettiin. Se ylenkatse, jolla h?nt? kohdeltiin, vaikutti kumminkin sen verran h?neen, ett'ei h?n iljennyt saattaa perille luultua oikeuttansa is?si omaisuuteen. H?n j?tti nyt asian silleen, ja minun t?ytyi myyd? meid?n huoneemme Bremen'iss? ker?j?kulungeita suorittaakseni ja voidakseni kumminkin niin kauvan pit?? huolta teist?, lapsistani, kunnes jaksaisitte omin neuvoin el?tt?? itse?nne. Jumalan avulla on se onnistunutkin. Rahat ovat kyll? jo aikaa sitten loppuneet, mutta t?m? kalastus, johon sin?, Leoseni, olet ryhtynyt, on kuitenkin aina varjellut meit? k?yhyydest?. Viel? nytkin olisimme el?neet levollisina ja onnellisina, jollei t?m? pahanilkinen mies taas olisi h?irinnyt meid?n rauhaamme. H?n sanoo sinun is?si viel? olleen velkaa h?nelle kolme sataa taaleria, ja, jollen min? maksa niit?, aikoo h?n myyd? huoneen, puutarhan ja kaikki, mit? meill? on. T?m?n tiedon toi se mies minulle, joka ?sken k?vi t??ll?. Siit? syyst? olen min? nyt kovasti suruissani, sill? oikeuden edess? h?n ep?ilem?tt? p??see voitolle, ja me -- me saamme avuttomina ja varattomina l?hte? mieron teille. Voi, suuri Jumala, mihin nyt joudumme, kun sinun nyt vied??n venheesi, verkkosi, ja niin muodoin ne ainoat apukeinot, joilla olemme pelastaneet itsemme kurjuudesta?"

"Ei, ?iti, se ei saa milloinkaan tapahtua, niin kauvan kuin min? el?n!" sanoi Leo hammastansa purren. "Sen miehen min? tahtoisin n?hd?, joka riist?? minulta minun omaisuuteni -- minun omaisuuteni, sanon, sill? venhe ja verkot ovat minun, minun omien k?tteni ty?ll? rehellisesti hankitut. ?l? ole mill?sik??n ?iti! Huomenna min? soudan kaupunkiin, ja silloin tahdon kuulustella, mit? voi tehd? asiaan. Nimit? vaan minulle se lakimies, joka ennen on ottanut sinua puolustaaksensa, ja my?s se viheli?inen mies, joka on sinua pett?nyt. Minun tarvitsee tiet?? molempain nimet, ett? voin asiaa ajaa!"

"T?m?n kunnollisen lakimiehen nimi on Liborius, ja h?n asuu l?hell? raatihuonetta -- joka lapsi osaa neuvoa sinua h?nen luoksensa" -- vastasi ?iti. "Toisen nimi on Elsh?ft; h?n on laivuri ja is?si likimm?inen sukulainen."

"H?nk?, ?iti?" huudahti Leo h?mm?styneen?. "Nyt kaikki selvenee minulle! Sent?hden en saanut en?? menn? serkkuani tervehtim??n, kun Bremen'iss? k?vin. Mutta mist? syyst? olet sin? niin kauvan salannut minulta, ?iti, mit? pahaa t?m? mies on tehnyt meille!"

"Varjellakseni sinun nuorta syd?nt?si liian aikaisesta vihasta, poikani!" vastasi ?iti. "Sin? et olisi koskaan saanut tiet??, kuinka monta katkeraa hetke?, kuinka monta surullista, kyyneliss? valvottua y?t? t?m? mies on minulle tuottanut. Voi, h?nen olisi teid?n is?nne kuoltua pit?nyt oleman sinun ja Vilhon suojelijana, mutta, luonnon ??nt? tukeuttaen, on se juuri h?n, teid?n l?hin sukulaisenne, joka on ollut vikap?? meid?n kovimpiin k?rsimyksiimme!"

Kauvan seisoi Leo mietiskellen, ja nojautui ??net?nn? lehtimajan sein?? vastaan. Sitten h?n sanoi: "?l? ep?ile, ?itini! Pahojen ihmisten himot h??tyv?t usein h?pe??n Jumalan edess?, ja mekin saamme toivoa, ett? Jumala auttaa meit? h?d?ss?mme, eik? salli, ett? valhe voitollisesti totuutta sortaa. K?vi miten k?vi, -- elinkautesi saat sin? pit?? t?m?n huoneen ja puutarhan. Luota siihen, ?iti!"

Turhaan ahdisti alakuloinen ?iti poikaansa, ett? t?m? ilmoittaisi h?nelle, mit? keinoja h?n aikoi k?ytt?? poistaaksensa sit? onnettomuutta, joka uhkasi heit? kaikkia. Leo pysyi ??net?nn?, kertoi vaan sanojansa, ja rauhoitti omalla luottamuksella ?idin sortunutta syd?nt?. Kun ilta pimeni ja viile? tuuli alkoi merelt? hengehti?, pani ?iti kokoon ty?kapineensa ja meni Leon kanssa sis??n. Leo pysyi kaiken iltaa tyynen? ja umpimielisen?, mutta selv??n n?kyi, ett? h?n tuumaili jotakin, joka ep?ilem?tt? saattaisi h?nen serkkunsa Elsh?ft'in pahuuden mit?tt?miin.

TOINEN LUKU.

Hyv? ty?, hyv? hedelm?.

Varhain seuraavana aamuna l?hti Leo matkallensa, ja saapui jo puolip?iv?n aikaan Bremen'iin. Er?s tuttava h?yrylaivan katteini oli ottanut h?nen venheens? laivansa per??n, ja sill? tapaa k?vi matka v?leen ja huokeasti. Kohta kaupunkiin p??sty?ns? sai Leo hyv?ll? hinnalla kalansa myydyksi, ja meni nyt herra Liborius'en luokse kysym??n neuvoa siin? riidassa, johon h?n oli joutunut serkkunsa Elsh?ft'in kanssa. Sangen pian l?ysi h?n lakimiehen talon, ja herra Liborius kuunteli h?nt? suurella huomiolla ja tarkkuudella, kun h?n asiaansa selitti. Sitten pyysi asian-ajaja saadaksensa katsoa Elsh?ft'in velkakirjaa, ja luki sen, p??t?ns? pudistaen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet