Read Ebook: The Worth of the Soul No. 179 by Religious Tract Society Great Britain

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 394 lines and 20700 words, and 8 pages

Varhain seuraavana aamuna l?hti Leo matkallensa, ja saapui jo puolip?iv?n aikaan Bremen'iin. Er?s tuttava h?yrylaivan katteini oli ottanut h?nen venheens? laivansa per??n, ja sill? tapaa k?vi matka v?leen ja huokeasti. Kohta kaupunkiin p??sty?ns? sai Leo hyv?ll? hinnalla kalansa myydyksi, ja meni nyt herra Liborius'en luokse kysym??n neuvoa siin? riidassa, johon h?n oli joutunut serkkunsa Elsh?ft'in kanssa. Sangen pian l?ysi h?n lakimiehen talon, ja herra Liborius kuunteli h?nt? suurella huomiolla ja tarkkuudella, kun h?n asiaansa selitti. Sitten pyysi asian-ajaja saadaksensa katsoa Elsh?ft'in velkakirjaa, ja luki sen, p??t?ns? pudistaen.

"Asian laita on aivan samanlainen, kuin kahdeksan taikka yhdeks?n vuotta takaperin," lausui h?n sitten. Min? olisin valmis henkeni uhalla n?ytt?m??n todeksi, ett? t?m? velkaseteli on v??r?. Mutta kuitenkin voittaa t?m? kelvoton riidan, jos niiksi tulee, sill? ainoa ihminen, joka voi kumota h?nen valheensa, nimitt?in sinun is?-vainajasi, ei voi en?? Tuonelan tuvilta palata. Kuitenkin tahdon min? ottaa sinun asiasi ajaakseni, Leo! Meid?n t?ytyy kumminkin koettaa, tahtooko h?n uudestansa vannoa v??r?n valan, vai ei. Kenties h?nen paatunut omatuntonsa viimein heltyy, ja h?n luopuu v?itetyist? vaatimuksistaan, kun h?n n?kee, ett'ei h?nen uhkauksensa meit? peloita."

"Ei, ei, sit? h?n ei tee, siksi h?n on liian ahne!" arveli Leo. "Se on parempi, ett? min? hankin rahoja ja maksan h?nen!"

"Sit?k? varten, ett? h?n parin vuoden per?st? tulisi takaisin vaatimaan kukaties tuhat taaleria kolmen sadan sijasta," sanoi herra Liborius. "Jumala varjelkoon! T?h?n petollisuuteen on salpa saatava, ja n?m?t kolme sataa taaleria olkoon viimeinen saalis, jonka h?n teilt? vie. J?t? vaan huoli minulle, poikaseni! Tuolle valheelliselle ja petolliselle konnalle on paras ilmoittaa, ett? h?n k??ntyk??n minuun, jos h?n tahtoo pit?? kiinni v??rist? vaatimuksistaan."

"Mutta jos sitten menn??n oikeuteen, niin se varmaan maksaa paljon," arveli Leo ujosti. "Min? en luullakseni voi hankkia enemm?n rahoja, kuin n?m?t kolme sataa taaleria."

"?l? siit? ensink??n nuoli, poikani," vastasi herra Liborius yst?v?llisesti Leoa olkap??lle taputtaen. "N?m?t kulutukset min? maksan. Sinun is?-vainajasi on aikoinaan monta kertaa osoittanut minulle hyv?ntahtoisuuttansa ja avullisuuttansa, ja voimani takaa tahdon min? siit? palkita h?nen lapsiansa. Ollaan t?st? asiasta puhumatta. Sano vaan, yst?v?ni, mist? aiot hankkia nuot kolme sataa taaleria, joita tuo konna teilt? vaatii?"

T?ss? asiassa Leo ei tahtonut puhua suutansa oikein puhtaaksi; mutta herra Liborius ahdisti h?nt? niin vakavasti, ett? h?n viimein avasi syd?mens? ja ilmoitti aikomuksensa hyv?lle yst?v?lleen.

"Minun naapurini, Steffens Rohrteich, on kertonut minulle," sanoi h?n, "ett? er?n rikas kauppias, nimelt? herra Melchior Rankendorf, on varustanut suuren laivan, jonka h?n t?n? kes?n? l?hett?? valaskalan pyynnille. H?nelt? puuttuu viel? merimiehi?, jotka ovat halukkaita ryhtym??n niin vaaralliseen yritykseen, kuin purjehtimiseen pohjois-navalle, vaikka kyll? herra Rankendorf on luvannut melkoiset palkat. Nyt tahdon min? ruveta merimieheksi ja l?hte? matkaan, jos siin? on per??, ett? jokainen, joka onnellisesti palaa j??merelt?, saapi palkinnoksi kolme sataa taaleria."

"Hm! hm!" mutisi herra Liborius -- "rakkaudesta ?iti?si kohtaan sin? et siis kammoisi pohjois-navan kylmyytt?, j??tik?it? ja karhuja! Hyv?, poikaseni, siin? sin? teet kunnollisesti ja se miellytt?? minua, mutta, totta puhuen, sin? olet viel? liian nuori n?kem??n semmoisia vaivoja ja kest?m??n niin monta uhkaavaa vaaraa. Kuka sitten hoitaisi sinun ?iti?si, kun sin? olet poissa?"

"Vilho! Minun veljeni Vilho!" vastasi Leo nopeasti. "Se on aimo poika, ja osaa jo kalastaa sangen hyvin ja on kyll?ksi vanha, sill? h?n t?ytt?? kohdakkoin seitsem?ntoista vuotta. Ei, ?itini tila ei minua ensink??n huoleta, kun vaan Vilho j?? h?nen luoksensa."

"Mutta luuletkos ?itisi suostuvan siihen, ett? sin? n?in heitt?yt lukemattomiin vaaroihin?" kysyi herra Liborius, arvelevaisesti p??t?ns? pudistaen. "Ei Gr?nlannin rannikoille leikill? matkusteta, Leo, ja min? pelk??n, ett? sin? kadut t?t? ?killist? p??t?st?, kun ei en?? k?y muuttaminen, mit? on tehty."

"En min? sit? kadu, vaikka henkeni menisi," vastasi Leo. "Ei, ei, minun hyv? ?itini, joka jo on monet huolet kokenut, ei saa kadottaa viimeist?, mit? h?nell? on kallista ja rakasta. Min? olen terve ja raitis, herra Liborius, ja uljas, vankka syd?n, niin kumminkin luulen, sykkii minun rinnassani. Olkoon sen vuoksi noiden seutujen kylmyys vaikka kahta vertaa ankarampi, ja ne vaarat, jotka minua ymp?r?itsev?t, viel? suuremmat, ja vaivat, joita minun on kest?minen, viel? raskaammat -- kaikki, kaikki tahdon min? mielell??n k?rsi?, jos vaan min? sill? voisin haihduttaa surun ?itini mielest?. Voi, ennen tahtoisin kuolla, kuin tiet??, ett? h?n on suruissaan. Pian kuluu yksi vuosi umpeen, ja jos Jumala minua varjelee, jota kyll? toivon, niin min? palaan takaisin kotiin onnellisempana kuin ennen. Herra Liborius, minun ?itini t?ytyy tulla autetuksi, ja ennen muita tulee minun tehd? h?nen hyv?ksens?, mit? min? voin."

"Aivan sikein, poikaseni, ja olkoon kaukana minusta, ett? mill??n tavalla koettaisin ev?t? sinua t?st? yrityksest?," vastasi herra Liborius. "Kuitenkin -- pelk??n min?, ett'ei ole paljon apua sinun uhrauksestasi! Matka suittaa kest?? hyvinkin kauvan, laiva ja miehist? ehk? joutuvat hukkaan, ja sin? kenties et ollenkaan en?? palaa, jos nimitt?in Jumala matkalla sinun p?iv?si katkaisee. Min? en tahdo sit? luulla, vaan p?invastoin luotan min? siihen, ett? Jumala niin hyv?ss? ja jalossa asiassa runsaasti antaa apuansa, mutta kaikissa tapauksissa meid?n tulee odottaa kovimpiakin, rakas poikani. Ent? jos et sin? en?? tule takaisin? Silloin menet?t sin? palkkasi, ja ?itisi kadottaa kelpo pojan, jonka voimakas nuoruus suojelisi h?nt? kaikkina h?nen elin-p?ivin?ns?."

"Se on tosi, ja min? olen kyll? sit? ajatellut," vastasi Leo lempe?ll? vaikka surullisella ??nell?. "Mutta, hyv? herra," lis?si h?n mielt?ns? v?h?isen rohkaistuaan, "matkan menestyminen riippuu Jumalan tahdosta, ja minun aikomukseni on kumminkin hyv?! Jos Jumala niin s??t??, ett'en min? en?? palaa, on h?nell? kyll? muita keinoja, joilla h?n voi poistaa suurimman surun minun ?itini puolelta, eik? minun veljeni Vilho milloinkaan j?t? h?nt?, sill? h?n rakastaa ?iti?ns? yht? paljon kuin min?. Mutta, herra Liborius, minulla on suuri ja luja luottamus Jumalaan, ja kun ei muita neuvoja ole minulla tarjona, joilla voisin pelastaa ?iti?ni tuon petollisen miehen vainoomisesta, niin tahdon min? mielell??n panna henkeni alttiiksi. Jumala on varmaan minua auttava!"

"Sinun p??t?ksesi on siis j?rk?ht?m?t?n, Leo!" kysyi herra Liborius v?h?n liikutettuna. "?itisi t?hden sin? et siis huolisi mist??n vaarasta, mist??n vaivasta, sin? et kammoksuisi Pohjan kauheaa kylmyytt??"

"Ei, sit? min? en tee, min? en pelk?? mit??n, vaikkapa minun olisi viel? kovempiakin kestett?v?, jos vaan tiet?isin, ett? sill? voisin olla hy?dyksi ?idilleni," vastasi Leo vakavasti.

"Noh, olkoon menneeksi," sanoi sitten herra Liborius -- "ei minulla itsell?k??n ole suuria varoja, mutta, poikaseni, sen min? lupaan sinulle, ett'ei sinun ?itisi tarvitse j?tt?? huonettansa, vaikk'et sin? koskaan palaisi retkelt?si j??merelt?. Lohdutukseksi sinun matkallasi tahdon min? kumminkin luvata sen, ja sin? saat n?hd?, ett'ei vanha Liborius sanaansa sy?. Tule nyt my?t?ni! Min? saatan sinua herra Rankendorf'in tyk?. Sin? olet viel? sangen nuori, ja se on mahdollista, ett'eiv?t suostu sinun pyynt??si, jollei sinulla ole ket??n puolustajaa muassasi. Tule nyt, poikaseni! Herra Melchior Rankendorf on minun hyv? yst?v?ni, ja min? toivon, ett? he pit?v?t arvossa, mit? min? sanon sinun jalosta k?yt?ksest?si."

Herra Liborius pani nyt toisen takin yllens?, otti hattunsa ja sauvansa ja l?hti Leon kanssa mainitun, rikkaan kauppiaan luokse. Leo h?mm?styi, kun h?n astui sis??n t?m?n miehen asuntoon; sill? siin? oli aivan paljon ihmisi?, joilla oli asioita herra Rankendorf'in kanssa, paljon apu-miehi?, oppilaita ja palvelioita h??ri edestakaisin, ja t?mm?isess? v?en tungoksessa ja liikkeess? olisi varmaan Leon rohkeus kadonnut, eik? h?n olisi saanut asiaansa toimitetuksi, jos h?n olisi ollut yksin?ns?. Mutta herra Liborius avasi ripe?sti itselleen tien koko t?m?n h?lisev?n joukon v?litse, tarttui holholaistansa k?teen, ja p??si er??sen jotensakin tilavaan suojaan, jossa herra Rankendorf istui muutamien kirjurein kanssa suuren p?yd?n ??rell?, vuorotellen katsoen asiakirjoihinsa, taikka kauppa-toveriaan puhutellen, taikka maksaen ulos ja ottaen vastaan rahoja -- sanalla sanoen, kovasti toimiinsa kiintyneen?. Herra Liborius'en havaittuansa, keskeytti h?n kohta ty?ns?, pani silm?-lasinsa oikein paikalleen ja kiirehti asian-ajajan ty?, yst?v?llisesti h?nen k?tt?ns? pusertaen.

"Mik? tuuli teid?n nyt t?nne tuo, hyv? yst?v? Liborius" kysyi h?n.

"Pohjan tuuli," vastasi hymyillen asian-ajaja. "Tehk??t hyvin ja katsokaat t?t? nuorta miest?! Eik?h?n t?m? ole pulskea nuorukainen?"

Herra Rankendorf loi pikimm?lt??n silm?ns? Leoon, ja nyyk?ytti my?ntyen p??t?ns?. "Mik? siis h?nen asiansa on? Tuskin te suotta olette tuoneet h?nen t?nne. Haetaanko kenties minun apuani? Sanokaat vaan asia suoraan, Liborius."

"Te erehdytte kovin, yst?v?," vastasi asian-ajaja. "T?m? minun nuori yst?v?ni on p?invastoin se, joka tarjoo apuansa. H?n tahtoo nimitt?in l?hte? mukaan pohjois-navalle, ollaksensa avullisena valaskalan pyynniss?."

"Hm! hm!" sanoi herra Rankendorf, kerran viel? h?nt? kiireesti kantap?ihin asti tarkastaen. Leo ei h?mm?stynyt ensink??n t?st? tutkimuksesta, vaan katseli rohkeasti, ja samalla kuitenkin kainosti kauppiasta silmiin, aivan niinkuin h?n olisi tahtonut sanoa: "Koettakaat vaan kerran minua, hyv? herra! Minun uskollisuuteni, minun vilpitt?m?n intoni ja rehellisyyteni kautta voisitte saada suuria aikaan."

"Hiukan nuori, vaikka kohta hyvinkin terve ja voimakas," sanoi herra Rankendorf hiljemm?ll? ??nell? asian-ajajalle. "No hyv?, saadaan n?hd?. Hm, Liborius, mahtaa olla joku keskin?inen suhde teid?n ja t?m?n nuorukaisen v?lill?, muutoin te tuskin olisitte ottaneet h?nt? mukaanne. Tahdotteko mainita sit?, vanha yst?v??"

Liborius pudisti p??t?ns?, vei rikkaan kauppiaan nurkkaan, ja puhui hetken hiljaisella ??nell? h?nen kanssansa. Herra Rankendorf nyyk?hytteli, pani tavan takaa "hm," muutti silm?-lasejansa edestakaisin, katsahti v?list? Leoon p?in, ja likisti viimeiselt? syd?mellisesti asian-ajajan k?tt?.

"Hm! hm! Kaiketi saa h?n l?hte? matkaan," sanoi h?n. "Mit? h?nen palkkaansa tulee, niin se tekee minun yht?, maksaako sen nyt kohta, vai my?hemmin. Jalo poika! Hm! hm! Taivas on kyll? h?nt? suojeleva, h?n palaa kyll? takaisin! Jos h?n ei tee sit?, niin v?h?p? siit?, jos t?m? kalastus-retki on vienyt minulta pari sataa taaleria enemm?n tai v?hemm?n. K?skek??t vaan kassanhoitajan maksaa teille rahat, Liborius, ja tyydytt?k??t niill? tuota viheli?ist? Elsh?ft'i?. Muuta neuvoa ei ole, se konna! Mutta ei h?n sent??n i?ksi p?iv?? j?? rankaisematta! Hm, vaan miss? Bertram viipynee? Aika on jo tullut -- hm -- noh, tuossa h?n on!"

Ovi avattiin, ja sis??n astui harteakas, voimakas mies, jonka leve?t, miellytt?v?t, punaposkiset kasvot, kirkkaat, ter?v?t silm?t ja suora merimiehen k?yt?s kohta kosketti jokaisen huomiota. Kunnioituksella ja kuitenkin teeskelem?tt?m?ll? yst?v?llisyydell? tervehti h?n herra Rankendorf'ia, joka heti viittasi h?nt? luokseen.

"Mitenk? nyt Delphiini'n k?y, katteini Bertram?" kysyi h?n. "Onko miehist? jo t?ysi-lukuinen?"

"Piammiten, herra laivan-is?nt?!" vastasi katteini. "Kolmekymment? iloista poikaa on pestattu, pelkki? kelpo merimiehi?, raittiita, ?lykk?it?, terveit? ja viel?p? muutamat niist? jo Pohjolan talveen tottuneita. Ainoastaan kuusi puuttuu viel?, ennenkuin saamme miehist?n t?ysilukuiseksi, ja viisi niist? on per?mies Martti luvannut viel? t?n??n hankkia. Min? tahdon ilmoittaa sen teille, ja min? katson parhaaksi, ett? me nyt kohta l?hdemme vesille, vaikk'emme en?? tuota kuudetta miest? saisikaan. Aika on jo k?siss?, ja mit? varemmin me l?hdemme, sit? suuremman saaliin saamme. Jokainen p?iv?, jonka me lis?ksi saamme, on pyynti-p?iv?."

"Olkoon menneeksi, katteini Bertram!" vastasi herra Rankendorf. "Eritt?in kun me jo olemme kuudennenkin miehen saaneet. Katsokaat h?nt?, katteini! T?m? t?ss? se on." Katteini Bertram l?hestyi nyt Leoa, ja katseli kirkkailla silmill?ns? tarkkaan h?nt? kasvoihin. "No, viel? hiukan nuori, mutta kyll?ksi v?kev? ja rintava," arveli h?n. "Oletkos ennen ollut merill?, poikani?"

"En, en viel?, vaikk'ei minulta ole halua puuttunut," vastasi Leo. "Min? en ole p??ssyt pois kotoa, sill? minun on t?ytynyt pit?? huolta ?idist?ni."

"Mutta mist? syyst? tahdot sin? nyt l?hte??"

"Siit? syyst? ett? minun veljeni Vilho on nyt kyll?ksi suuri t?ytt?m??n minun paikkaani. Paitsi sit? niin tulenhan min? jo vuoden per?st? takaisin."

"Ei niink??n kauvan taida t?m? matka kest??," sanoi katteini. "Noh, jos sinulla vaan on hyv? tahto, niin k?ypi asia kyll? p?isin. Sin? saat kohta tulla minun kanssani."

"Sit? en nyt, hyv? herra, voi tehd?, sill? minun t?ytyy ensiksi sanoa j??hyv?iset ?idilleni," vastasi Leo. "Mutta laiva purjehtii meid?n huoneemme sivutse, ja silloin saan min? nousta laivaan."

"Miss? teid?n huoneenne on?"

Leo kertoi nyt tarkkaan, miss? h?nen ?itins? huone siaitsi.

"No hyv?, ole vaan huomenna t?h?n aikaan valmis tulemaan. Oletkos muutoin tarpeeksi varustanut itse?si matkaa varten?"

Punehtuen t?ytyi Leon tunnustaa, ett'ei h?n, paitsi niit? vaatteita, joihin h?n nyt oli puettu, voinut ottaa mukaansa muuta, kuin v?h?isen liina-vaatteita.

"Tuollako liina-takilla sin? ai'ot purjehtia pohjois-navalle?" kysyi katteini Bertram. "Kuuleppas, poika parka, n?m?t tuumat eiv?t ole mist??n kotoisin. J?? pikemmin maihin, ja pysy siivosti t?n? talvena l?mpim?ss? kodissasi. Tuommoisissa vaatteissa, kuin nyt olet, sin? et mill??n muotoa saa tulla mukaan! Ensim?isess? y?vahdissa laivan kannella sin? paleltuisit kuoliaksi."

Kauhistuksesta lensiv?t Leon kasvot v?list? kalmankarvaisiksi v?list? tulipunaisiksi, ja v?h?ll? oli, ett'ei kyyneleet nousseet h?nen silmiins?. Todella oli suuri onni, ett? asian-ajaja Liborius oli saattanut h?nt? herra Rankendorf'in ty?. Apua anoen loi Leo nyt silm?ns? h?neen, ja hymyillen nyyk?hytti t?m? p??t?ns? vastaukseksi.

"Katteini Bertram," sanoi h?n, "tehk??t hyvin ja antakaat minulle luettelo kaikista kapineista, joita Leo matkalle tarvitsee. Niit? saapi sitten v?hint?k??n viipym?tt? ostaa ja vied? alas Delphiini'in. Jollemme nyt paikalla voi maksaa niit?, niin me teemme sen, kun Delphiini palaa ja Leolle maksetaan h?nen palkkansa. Siksi menen min? takaukseen kaikista, ja sill? tavoin tulisi my?skin t?m? viimeinen vastus voitetuksi."

"Aivan ratkaistu asia!" sanoi katteini Bertram. "Mutta n?ytt?? silt?, kuin te eritt?in hell?sti ottaisitte osaa t?m?n nuorukaisen kohtaloon, herra Liborius."

"Kyll?, ja onhan minulla syyt?kin, jonka ai'on kertoa teille, kun niin sopii, yst?v? Bertram. Mutta nyt ei ole en?? aikaa tyhj??n haastelemiseen. L?hde sin? nyt Leo kotiin ja rauhoita sinun ?iti?si tuosta meid?n yhteisest? asiastamme -- ja me, katteini, arvelen min?, menemme noiden kalujen ostoon."

"Olkoon p??tetty!" huudahti katteini -- "nimitt?in, jollei herra Rankendorf'illa ole en?? mit??n sanomista minulle."

Leo lausui nyt sulimmat kiitokset herra Rankendorf'ille, joita t?m? kuitenkaan ei tahtonut ottaa vastaan, vaan muistutti, ett? jokainen on velvoitettu voimiansa my?den auttamaan hyv?? asiaa, ja j?tti sitten suuresti iloissaan herra Liborius'en ja katteinin seurassa t?m?n rikkaan kauppiaan ty?-suojan. Ulkona puristi herra Liborius yst?v?llisesti Leon k?tt?; mutta katteini katseli h?nt? mietiskellen ja p??t?ns? pudistaen.

"Kuule, poikani," sanoi h?n -- "tuolla sis?ll? kauppiaan luona en tahtonut puhua asiaa suoraan suustani, sill? min? n?in selv??n, ett? t?m? tahtoi l?hett?? sinua mukaan matkoillemme. Mutta kosk'et ollenkaan ymm?rr? koko n?it? meriasioita ja valaskalan pyyt?minen ei ole mit??n j?niksen ajoa, niin annan sinulle sen neuvon, ett? ensiksi jollakulla muulla tavalla totutat itse?si meri-el?m??n. Meid?n kanssamme sin? et mill??n tavalla voi tulla, ja siit? olisi vaan vastus minulle, jos sin? sitten matkalla n??ntyisit sen moninaisiin vaivoihin ja vaaroihin. J?? kotiin, poikani, j?? kotiin!"

"Min? en voi, min? en saa, minun -- t?ytyy p??t? mukaan," vastasi Leo. "Min? olenki jo tottunut meri-el?m??n, eik? kalastaminen aavalla merell? ole mit??n leikki-ty?t?. Ei, ei katteini, te ette saa pyyt?? minua luopumaan t?st? yrityksest?."

"Noh, mielt?si my?den," sanoi katteini Bertram v?h?n ?re?sti. "Mutta viel? sin? kadut, ett'et totellut minua. Tule, Liborius."

Samassa k??nsi h?n selk?ns? p?in h?mm?stynytt? nuorukaista. Mutta Liborius kuiskasi t?m?n korvaan: "mene vaan huoletonna kotiin, Leo! Kun sin? huomenna nouset laivaan, ei t?m? kunnon merimies en?? murise. Terveisi? ?idillesi, poikaseni!"

Suuresti kiitollisena puristi Leo syd?mellisesti asian-ajajan k?tt?, ja l?hti matkoihinsa. Mutta Liborius kertoi katteinille ne syyt, jotka olivat saattaneet Leoa pyrkim??n mukaan valaskalan pyynnille, ja t?m? kertomus muutti kokonaan katteinin mielen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet