Read Ebook: Hopeaparvi: Seikkailuromaani by Beach Rex

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2100 lines and 51564 words, and 42 pages

"T?ydellisesti", vastasi Boyd tuntien kuitenkin syd?mess??n pient? pettymyst?. "Otaksun sen olevan jotakin aivan luonnollista."

"Vanhapa todellakin ja kuitenkin naisista kaunein!" huudahti Boyd.

Ovelta kuului napsahdus, ja huoneessa, joka oli v?hitellen h?m?rtynyt melkein pime?ksi, tuli kirkkaan valoisata. Oviverhot siirtyiv?t syrj??n ja kynnyksell? seisoi Wayne Wayland.

"Kas t??ll?h?n te olette, poikaseni! Hawkins kertoi teid?n palanneen."

H?n astui peremm?lle ja pudisti nuorukaisen k?tt? tavallisella syd?mellisyydell??n. "Tervetuloa kotiini Olette ollut hiukan niinkuin lomalla, vai mit?? L?hd?st?nne taitaa olla jo pari vuotta ellen erehdy?"

"Kolme", oikaisi Emerson.

"Mahdotonta! Kuinka pian aika rient??k??n, kun on aina ty?ss? ja touhussa."

"Boyd on kertonut minulle seikkailuistaan", virkkoi Mildred. "H?n j?? luoksemme p?iv?lliselle."

"Aivan niin." Herra Wayland ei n?ytt?nyt kovinkaan ihastuneelta. "Ent? palaatteko kuin Pizarro kaikki Incan aarteet mukananne. Vai palasiko Pizarro lainkaan? Niin pitk?lle h?n ei tainnut milloinkaan p??st?." Ja vanhus nauroi syd?mellisesti omalle sukkeluudelleen.

"Arvelen Pizarron olleen kullankaivajana minua paremman", hymyili Boyd. "Eskimoprinssej? olisin voinut ottaa pantiksi vaikka kuinka monta, mutta siin? tapauksessa olisin saanut heimotkin niskoilleni."

"Palasitteko j??d?ksenne t?nne?"

"En, sir, l?hden takaisin parin viikon kuluttua."

Vastaus n?ytti jostakin syyst? miellytt?v?n herra Waylandia, jonka k?yt?ksest? h?visi nyt kaikki j?ykkyys.

"Olen sangen pahoillani, ettei teit? luonnistanut paremmin, poikaseni", virkkoi h?n, "mutta olittepa rikas tahi k?yh?, ovat kaikki yst?v?nne mieliss??n saadessaan n?hd? teid?t j?lleen. J??tteh?n p?iv?lliselle, ett? saan puhella kanssanne hetkisen, sill? minunkin mielenkiintoni on her?nnyt tuota luoteista maailmankolkkaa kohtaan."

GEORGE KOHTAA VIHOLLISENSA.

Oli jo my?h?inen ilta kun Emerson palasi hotelliinsa, ja kun k?ynti Mildredin luona ei suonut h?nen ajatuksilleen mit??n rauhaa, ei h?n ajatellutkaan lepoa, vaan meni l?mpi?n l?pi hotellin suureen ruokasaliin, jossa oli loistava seura koolla, kuten aina oopperailtoina. V?ke? oli tungokseen saakka, ja h?n pujottelihe hitaasti p?ytien lomitse mieli apeana, ettei huomannut joukossa, jossa h?nkin oli ennen niin paljon liikkunut, ainoatakaan tuttavaa. H?n oli jo poistumaisillaan, kun ei n?hnyt miss??n vapaata p?yt??, mutta samassa kuuli h?n nime??n mainittavan, ja joku l?i h?nt? voimakkaasti olkap??lle.

"Boyd Emerson! Olenpa iloinen n?hdess?ni sinut j?lleen."

H?n k??ntyi ja n?ki edess??n kalpean ja hintel?n nuorukaisen, jonka v?ritt?m?t kasvot olivat v??ntyneet iloiseen irvistykseen.

"Halloo, Alton!"

He tervehtiv?t toisiaan kuin vanhat yst?v?t Alton Clyden jatkaessa ilon purkauksiaan.

"Nyt olet siis riehunut kylliksesi tuolla Nebraskassa, vai mit??"

"Alaskassa, tarkoittanet?"

"Aivan niin. Sekoitan aina nuo nimet. Tule ottamaan ryyppy, niin ett? saamme hiukan haastella. T??ll? on er?s toinenkin klondykel?inen, jonka ?sken yhdytin. Kerrassaan merkillinen mies. Esit?n h?net heti, mutta ole varuillasi, ettei h?n juo sinua p?yd?n alle. H?nen nimens? on Froelich, mutta h?n ei ole silti saksalainen. Ehk?p? tunnetkin h?net?"

"Enp? luule."

"Tied?t h?nest? varmasti."

Clyde vei kumppaninsa er??seen p?yt??n puhuen koko ajan. "Kuten tied?t olen aina ollut yhdenvertaisuuden kannattaja, ja noista jylhist? pohjank?vij?ist? olen aina pit?nyt. Olisin mielell?ni l?htenyt itsekin tuonne Nebraskaan --"

"Alaskaan."

"-- karjaa paimentamaan, kiljumaan ja pistoolilla ampumaan. Olen julman kest?v? ja aivan kuin luotu tuohon el?m??n. Kas t?ss? h?n on. Herra Froelich, herra Emerson, vanha yst?v?ni. Pelasimme ennen jalkapalloa yhdess? -- tahi, oikeammin, h?n pelasi, sill? min? olin liian k?yk?inen."

Herra Froelich siirsi tuoliaan ja nousi rauhallisesti tervehtim??n, jolloin Emerson huudahti n?rk?styneesti:

"Froelich! Taivaan t?hden, Fraser, oletteko j?lleen muuttanut nimenne? Luulin teid?n olevan t?ysin tyytyv?inen tuohon 'Frobisher'iin'."

"T?m?n miehen nimi on Fraser", lis?si h?n Clydeen k??ntyen, "ja h?nell? on se omituisuus, ettei h?n voi siet?? kauan samaa nime?."

"'Froelich' on mielest?ni sangen hyv?", huomautti Fraser j?rk?ht?m?tt?m?n tyynesti. "Oikein hieno ja --"

"?l? usko mit??n, mit? h?n l?rp?ttelee", keskeytti Boyd istuutuen. "H?n on maailman etevin valehtelija, ja ellet pid? varaasi, myy h?n sinulle k?den k??nteess? jonkun kaivoksen, kautsukkimets?n tahi pesusienten nostopaikan. Muuten h?n on sangen kelpo mies, jota saan kiitt?? siit?, ett? olen nyt t??ll?."

Alton Clyde ilmaisi h?mm?styksens? kysym?ll?: "Sitten oli tuo Nomeen perustettavaa s?hk?laitosta koskeva suunnitelmannekin kokonaan --"

"Varmasti!" nauroi Emerson. "Hehkulamput seuraavat kullankaivajia aivan kintereill?, joten Nomessa on ollut s?hk?valo jo vuosia sitten."

"Niink??" huudahti Fraser vilpitt?mint? kummastusta teeskennellen.

"Tied?tte sen yht? hyvin kuin min?kin."

"Sitten unhotin sen. Suunnitelmani oli kuitenkin joka tapauksessa oivallinen." H?n tarttui lasiinsa, jolloin Clyden huomio kiintyi h?nen k?teens?.

"Juttunne, ett? menetitte sormenne buurisodassa, taitaa olla yht? per?t?n?" ilkkui h?n.

"No tietysti", vastasi Emerson seikkailijan puolesta. "Ankara verenmyrkytys ne vei eik? mik??n muu."

Clyde remahti hillitt?m??n nauruun. "T?m?p? kaunistat Kerrassaan suurenmoista. Ja t?ss? min? olen kuullut h?nen sepustuksiaan vaiti kuin ahven auringonlaskussa. Hai ha hai Minun t?ytyy esitt?? t?m? herra Froe -- Fra--, t?m? herra Mik?-h?nen-nimens?-taas-olikaan pojille. Ha! ha! ha!"

Fraser ei ollut ilmeisesti tottunut tuommoiseen kohteluun ja loukatussa ylpeydess??n h?n suhtautui toisten iloisuuteen kopealla vaitiololla, mik? vaikutti yh? kiihoittavammin Clyden nauruhermoihin, niin ett? t?m? v??ntelehti lopulta melkein kaksin kerroin leuka polvissa kiinni ja silm?t kyyneliss?.

"Miss? George on?" tiedusteli Boyd puheenaihetta muuttaen.

"Vuoteessaan luulisin", vastasi Fraser j?yk?sti. "Kellon l?hetess? yhdeks?? h?n alkaa haukotella kuin opetettu hylje, ja kun minulla ei ollut muuta tekemist?, tulin t?nne."

"N?yttelittek? Georgelle kaupunkia, kuten pyysin?"

"Kyll?. N?ytin h?nelle ilmaradankin, jolloin h?n riensi p??t?pahkaa voima-asemalle ylikoneenk?ytt?j?n puheille, jonka seurassa h?n sitten vietti koko illan. George oli p?iv??ns? eritt?in tyytyv?inen."

"Onko sinulla mukanasi toinenkin samaa maata, Boyd?" tiedusteli Clyde ny?k?ytt?en p??t??n Fraseriin p?in, joka tuhautti nen??ns? halveksivasti.

"Ei sent??n aivan samanlainen, sill? Balt on herra Fraserin t?ydellinen vastakohta. H?n on kalastaja, eik? ole milloinkaan ennen k?ynyt id?ss?."

"H?n opiskelee kynsien kiilloitustaidetta", hym?hti Fraser. "Ne puhdistetaan joka p?iv?, sill? k?sittelyn aiheuttama kutkutus on suorastaan hurmannut h?net."

Clyden innostuksella ei ollut en?? mit??n rajaa. "Saanhan tutustua h?neenkin", pyyteli h?n, "ja ottaa h?net mukaani kaupungille? Hauskuudesta pid?n kyll? huolen eik? h?nen tarvitse maksaa mit??n. Saanhan?"

"Emme voi tuhlata aikaa, sill? olemme t??ll? vain asioilla", vastasi Emerson.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet