Read Ebook: Ilman vaan aikojaan: Pieniä juttuja by Hemmo Kaarlo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 955 lines and 59559 words, and 20 pages

ILMAN VAAN AIKOJAAN

Pieni? juttuja

Kirj.

KAARLO HEMMO

Porissa, Gust. Ronelius 1909.

SIS?LLYS:

Ilman vaan aikojaan... Miksi pastori ei nauranut... Kun Matti naitiin... Pahin rangaistus. Karhun ampuminen. "On takahangassa, kuin Vesam?ki mustalaisille." Kun lukkari Lassi Kivipuro taivaaseen matkusti. Valtuusmiehen huono menestys. H??matkaseikkailu. Kun nimismiest? jutkautettiin. Hampaankolotus. Rakkaus ei ole potaatti! Hyv?? tavaraa. Merimiesten kylpy. Nappi kolehtikukkaroon.

Marjamatka. Politiikasta. Herra sen salli eik? Pekkakaan pannut vastaan Yhteiskunta ja kansakoulunopettajat Kadonnut morsian Palkollisten valistusiltama Kun Marja-ahon Mikko viljeli juurikkaita Rautatielaitoksemme. Joulurauha Osuusruokala "Yhteishyv?" Matti Aution rakkaudentunnustus

Ilman vaan aikojaan...

Kahden maailman kylill? toisensa kohdanneen savolaisen miehen v?lill? oli kerran syntynyt seuraava keskustelu:

-- Mist? kotoisin?

-- Min?k??

-- Niin?

-- Kuopiosta.

-- No, sittenh?n olemme samasta pes?st?, sill? Kuopiosta sit? min?kin olen.

Toinen nolostui, kun oli mahtavasti sanonut kaupungista olevansa, eik? kuitenkaan ollut, ja sen vuoksi virkahti:

-- Min? en olekaan kaupungista...

-- No, mist?s sitten?

-- Ilman vaan aikojaan... Tuusniemelt?. Keskustelu oli p??ttynyt t?h?n ja tuskinpa sit? olisi ansainnut kertoa, ell'ei siit? saisi nime? semmoiselle kirjaselle, joka tahtoo vaatimuksitta esiinty?, s.o. ilman vaan aikojaan... Elk??t my?s lukijatkaan kirjasen suhteen mit??n vaatimuksia asettako, vaan hankkikoot sen itselleen ilman vaan aikojaan ja katselkoot sit? muun lukemisen tahi puhelemisen lomassa ilman vaan aikojaan... Ja jos heilt? tiedustetaan, mit? lukevat, niin vastatkoot:

-- Ilman vaan aikojaan...

MIKSI PASTORI EI NAURANUT...

-- Sanokaa mit? tahansa, mutta min? luulen, ett? pastori on ollut joko onnettomasti rakastunut tahi on h?nelt? kuollut lempens? esine, sanoi postinhoitajatar, vanhapiika, joka miltei kaikkiin asioihin sotki rakkauden.

-- Min? puolestani uskon Herran h?nt? etsiskelleen niin voimakkaalla k??ntymisell?, ett? kaikki maallinen on saanut unohtua ja nauru juuri etup??ss?, arveli lautamiehen em?nt?.

-- Mutta minun mieheni sanoo n?hneens? pastorin nauraneen toisella suupielell??n, kun kellonsoittaja oli talkoudessa tanssinut karhunm?yry?, tiesi lukkarin rouva kertoa.

T?t? viimeksi mainittua puhetta ei kukaan lukuisista naisista ollut kuulevinaankaan, sill? vanhastaan tunnettua oli, ett? lukkari ja h?nen rouvansa olivat tiet?vin??n kaikki asiat paremmin, kuin muut.

-- Kerrassaan turhaa on arvella sinne tahi t?nne, siin? kun ei voi olla mit??n muuta syyt?, kuin yksinkertaisesti pappimainen tekopyhyys, p??tteli ter?v?kielinen kunnanl??k?rin rouva.

Nyt tekiv?t rovastinrouva ja kappalaisen leskirouva niin hermostuneita liikkeit? ja niin pahasti silm?iliv?t, ett? kaikki toisetkin naiset loukkaantuivat. Myrskypilvi n?ytti koko huoneen yli leijailevan, ja ell'ei kahvintuoja samassa olisi sis??n astunut ja k??nt?nyt huomiota toisaalle, niin kukatiesi, mink?lainen nujakka olisi noussutkaan.

Ei suinkaan ensimm?ist? kertaa tapahtunut, ett? pit?j?n naisten, jopa miestenkin, milloin heit? vaan useampi yhteen sattui, keskustelun aiheena oli uuden kappalaisen, pastori Pietari Pyh?l?n nauramattomuus. H?n oli vasta ensimm?ist? vuottaan pit?j?ss? ja oli siksi kaukaa muuttanut, ett'eiv?t uteliaammatkaan olleet h?nest? kovin paljon tietoja saaneet -- ja valhetta h?nest? taasen ei voinut puhua, h?n kun oli kauttaaltaan kunnon mies. Saarnalahjat olivat vertojaan etsiv?t, kaikkia kohteli h?n suoralla avomielisyydell?, oli valmis teht?vi??n nurkumatta t?ytt?m??n ja sovinnollisessa hengess? tahtoi riitaisuudetkin selvitett?viksi. Kirkolliselle kutsumukselleen ei h?n laisinkaan loukkaukseksi katsonut k?yd? kaikenmoisissa kokouspaikoissa, eik? koskaan moittivasti puhunut, jos h??- ja huvitilaisuuksissa n?ki viattomasti riemuittavan. Mutta se merkillinen omituisuus h?ness? oli, ett'ei h?n koskaan nauranut. Ja t?ss? sit? kummaa olikin enemm?n, kuin tarpeeksi asti, jopa oikeutettuakin. Mies ei, n?et, viel? ollut 30 ik?vuottaan t?ytt?nyt, silmien ja kasvojen ilme oli vilkas ja kun oikein tarkasteli, ei voinut olla huomaamatta, ett? pohjalla t?ytyy l?yty? tai on ainakin l?ytynyt aimo annos veitikkamaisuuttakin -- ja t?m? samainen mies ei kuitenkaan koskaan nauranut, ei edes silloinkaan, kuin toiset olivat naurusta katkeamaisillaan... Mik? oli t?h?n syyn?? Miksi hymy? ei koskaan h?nen verevill? huulillaan n?hty ja miksi muutoin niin miellytt?v?t kasvonsa olivat naurulle j??ss??

T?mm?isi? kysymyksi? lakkaamatta tehtiin, ja milloin vaan pit?j?l?isi? yhdess? oli, silloin melkein poikkeuksetta, etenkin jos puhe-ainetta puuttui, keskusteltiin pastorin nauramattomuudesta ja koetettiin keksi? syit? siihen. Kaikki kokeet olivat kuitenkin turhia, eik? kell??n ollut rohkeutta ruveta niin tungettelevaiseksi, ett? olisi itselt??n pastorilta sit? tiedustanut. Hyvin uskottavalta tuntuu, ett? koko t?m? asia, joka pit?j?l?isist? oli tavallaan "polttava kysymys", olisi kaikiksi ajoiksi j??nyt salaper?isyyden verhon taakse, ell'ei pastorin kuoleman j?lkeen olisi l?ydetty er?st? merkillist? paperia h?nen t?rkeimpien talletettaviensa joukosta. Kun ei voine olettaa, ett? vainajan muistoa kohtaan tapahtuu loukkaus, kopioidaan pastorin j?tt?m? paperi t?h?n ja oli se sanasta sanaan n?in kuuluva:

"Min? en koskaan naura.

Oman itseni kanssa olen vakavamielisen harkitsemisen j?lkeen tehnyt sen j?rk?ht?m?tt?m?n p??t?ksen, ett'en t?st'edes koskaan en?? naura, olkoonpa siit? pid?tt?ytyminen kuinka vaikeata tahansa, min? kun naurullani olen h?v?issyt pyh?n saarnavirkani itse kirkossa, pyh?ss? Herran huoneessa. Jos min? t?m?n lupaukseni rikon, katson itseni mahdottomaksi sananpalvelijana olemaan. K:ssa Kes?kuun 24 p?iv?n? 1816.

Kun t?mm?inen sitoumuspaperi l?ydettiin, oltiin p??sty avaimeen k?siksi, jota mit? kiihkeimm?n uteliaisuuden vallitessa ruvettiin py?rittelem??n. Tietysti oli paljon vaikutuksia voitettavana, mutta innokasten ponnistusten avulla saatiin salaisuus ilmi. Lyhyk?isyydess??n kerrottuna on se seuraava:

Pastori Pietari Pyh?l?, joka ei ollut taipunut suomalaista sukunime??n ruotsintamaan, vaikka se sin? aikana oli niin tavallista, oli ensimm?isin? pappisvuosinaan apulaisena K:ssa. Er??n? juhannusp?iv?n?, jolloin jumalanpalvelus oli tavallista juhlallisempi syyst?, ett? rippilapset laskettiin Herran ehtoolliselle, oli pastori Pyh?l? saarnaamassa. Kirkko oli koristettu lehtipuilla ja ihmisi? oli tungokseen asti. Kun oli l?mmin ilma, olivat ovet auki. Kirkon p??-oven kynnykselle oli muuan vanha mummo asettunut istumaan sill? tavoin, ett? selj?ll??n nojasi pihtipielt? vasten ja toinen jalkansa oli sis?puolella ja toinen ulkopuolella kynnyst?. Vaikka pastorin saarna oli ainakin, mutta eritt?inkin juhlap?iv?n?, voimakasta ja pirte?t?, oli mummoa kuitenkin ruvennut torkuttamaan. Lienev?tk? poikaviikarit ajaneet vai omia aikojaanko lie kirkonkyl?n lautamiehen tallip?ssi l?htenyt nousta kaputtelemaan kirkonrappusia my?ten yl?s ja olisi kai kirkkoonkin astunut, ell'ei olisi ruvennut tarkastelemaan kynnyksell? torkkuvaa mummoa. Huomatessaan mummon p??n ny?kk?misen, oletti kai p?ssi sit? puskusille vaatimukseksi, koska oli ruvennut niskaansa v??nnellen k?p?l?ll??n kaapimaan rappukive? ja hiljalleen ??nn?hdellyt: "P?... ?... p?... ?..." Juuri sill? hetkell? oli saarnaava pastori sattunut vilkasemaan ovelle p?in, kohdaten siell? n?ht?v?n, joka oli niin mielt?- ja syd?nt?kutkuttavaa, ett? h?nelt? oli nauru purskahtaa. Onneksi h?n toki muisti paikan pyhyyden ja sen kalliin teht?v?n, jota oli toimittamassa. Mit? kiireimmiten h?n k??nsi p??ns? toisaalle ja vakavalla hartaudella vertaili t?t? juhannusta sinikirkkaine taivaineen ja kukkineen muistoksi paratiisista, jossa esivanhempamme puhtaine, synnitt?mine syd?mineen... hahhah hahaha hahhah hahaha hahhah hahaha...

Keskell? lausettaan oli pastori, n?et, sattunutkin vilkaisemaan j?lleen ovelle p?in, jossa p?ssi siin? silm?nr?p?yksess? puskea jupsasi mummoa p??h?n niin voimakkaasti, ett? mummoparka kaatui kynnykselt? ylenkuntturaisiaan kirkkoon, tehden mit? hullunkurisimman kuperikeikan, joka on helpompi k?sitt??, kuin kertoa. Kirkkov?ki oli tavattomasti h?mm?stynyt ja useampi kavahti seisomaan. Kun jokaisen katse ja huomio oli kiintynyt pastoriin ja h?nen saarnansa kuuntelemiseen, ei kukaan huomannut, mit? ovella tapahtui. Ja sitten sit? vasta pastoriin ruvettiin oikein katsomaankin, kun h?n t?ytt? kurkkua nauroi, niin ett? kirkko raikui. Tosin n?ytti v?liin silt?, kuin h?n tahtoisi lakata, mutta naurunpuuskat alkoivat uudelleen ja saarnatuolin laidasta kiinni pit?en pastori edelleen hohotti... hahhah hahaha hahhah haahaa...

Tuli toki naurusta viimein loppu kun tulikin. Heng?styneen?, hermostuneena ja harmistuneena oli pastori laskeutunut saarnatuolista alas tiedustamaan, sallitaanko h?nen toimittaa jumalanpalvelus loppuun asti. Kun kirkossa-olijat yksimielisesti siihen my?nt?v?sti olivat vastanneet, oli pastori noussut saarnaansa jatkamaan. Silloin olikin vasta saarna saatu kuulla ja koko muukin jumalanpalvelus oli sitten tullut niin liikuttavasti toimitetuksi, ett? kirkossa oli itke? nyyhkytetty kaikkialla.

Pastorin pyynn?st? ilmoitti kirkkoneuvosto tapauksen tuomiokapituliin, jonne pastori kutsuttiin kuulusteltavaksi. Kun h?n suullisesti asian oikein selitti, annettiin h?nelle ainoastaan muistutus. Mutta tarpeeton t?m? muistutuskin oli, sill? pastori oli jo samana p?iv?n?, jona tapaus sattui, rangaissut itse itse??n, viel?p? niin ankarasti, kuin edell? olleesta, h?nen j?lkeenj?tt?m?st??n paperista n?kyy...

Ja siin? oli syy, miksi pastori ei nauranut.

KUN MATTI NAITIIN...

Samaan taloon he olivat sattuneet pestautumaan, Marketta palvelijattareksi ja Matti rengiksi. Uudessa palveluspaikassaan he jo tulop?iv?ns? iltapuolella olivat niin toisiinsa tutustuneet, kuin olisivat ik?ns? yhdess? asuneet, vaikka totinen totuus oli, ett'eiv?t koskaan sit? ennen olleet toisiansa tavanneet. Aivan alusta alkaen oli heill? jokaisessa kohtaamisessa jokin pilapuhe toisilleen valmiina ja tuommoinen hyv?ntahtoinen naurava katse sen harjakaisiksi. Hyvin pian heid?n v?lill??n oleva juopa kuivui kokonaan umpeen ja vuoden lopulla oli heid?n suhteensa siin? m??r?ss? hyv?, ett? kyl?kunnan ennustaja-eukot alkoivat arvella, ett? kyll? heist? taitaa tulla yksi...

Ennenkuin seuraava pestausaika saapui, olivat he jo ajoissa keskustelleet, viel?k? j??v?t entiseen paikkaan tulevaksi vuodeksi tahi eiv?tk?.

-- Jos vaan tahtovat pit??, oli silloin Marketta sanonut.

-- Samaa ajattelen min?kin -- oli Matti lausunut -- sill? n?kyyp? t?ss? ty?t?, ruokaa ja l?mmint? riitt?v?n.

Ja kun kumpaistakin sitten pestausaikana toiseksi vuodeksi pyydettiin, antoivat he my?nt?v?n vastauksen. Enemm?n kuin t?h?n asti olivat he t?st'edes toisiinsa kiintyneit?. Miss? suinkin sopi, siin? he aina puhua supattelivat toisilleen, ja jos Marketta mit? apua tarvitsi, silloin oli Matin auttava k?si heti ojennettuna, eik? Marketta suinkaan tiet?nyt, ennenkuin itse siihen hommaan ruvetessaan, ett? saunapuut olivat jo uunin edess? ja navettavedet kannetut. Marketta taas puolestaan valvoi, ett? Matin sukat tulivat ajallaan parsituiksi ja ett? h?nen kylpyvetens? oli l?mmitetty?. Heille kyll? kaiken t?m?n johdosta monta irvistelysanaa lausuttiin, mutta he eiv?t olleet toppanaankaan, vaan lohduttivat itse??n sananlaskulla: Ei haukku haavaa tee, jos ei koira purra saa. Ja silt? melkein n?ytti, kuin toisten virnailut olisivat heit? yh? l?heisemp??n yhteyteen saattaneet. Niinp? he esimerkiksi yhdess? astua tassuttelivat pyhin? kirkkoon ja yhdess? sielt? palasivat. Ja sek?s kielikelloille vasta vett? myllyyn antoi, kun he yhdess? meniv?t Jyv?skyl??n laskiaismarkkinoille. Siell?, jos miss?, oli Marketalla ja Matilla hauskaa! He k?veliv?t puolip?iv?? posetiivinsoittajan mukana, ostivat monta uutta ja kaunista rakkaudenlaulua, viel?p? niitten s?veleenkin oppivat, ajoivat karusellissa ja joivat torilla vehn?skahvit kolme kertaa p?iv?ss?. Kotiin l?htiess? osti Matti Tampereen puodista Marketalle niin helakkav?risen huivin, ett? se n?kyi avannolta kotiin. Sen lis?ksi h?n viel? kaikessa salaisuudessa osti pari hopeasormusta, jotka p??llep??tteeksi oikein kultauttikin. Vaan eip? h?n itsekk??n lahjoitta j??nyt! Marketta, n?et, pisti h?nen taskuunsa paperik??r?n, joka sis?lsi messinkiset kellonper?t, niin paksut, ett? ne, Marketan sanojen mukaan, kelpaisivat, vaikka h?r?n kytkyeksi. Ja ne v?lkkyiv?t, kuin kulta!

Kun kotiv?ki sai n?ist? lahjoituksista tiet?? ja joku vahingossa Matin sormuksetkin n?ki, niin silloin heti p??tettiin, ett? kyll? heist? tulee yksi... Sitten tuo arvelu levisi kyl?llekin ja siell?kin sanottiin, ett? kyll? heist? tulee yksi... Matti oli ruvennut itsekin miettim??n, ett? silloin on taottava kuin rauta on kuuminta. Er??n? perjantai-aamuna kun h?n Marketan sattui saunassa tapaamaan, sanoi h?n:

-- Mit?s t?st? turhasta jorotuksesta en?? l?htee -- sano suoraan, eik? meid?n sopisi panna nuttujamme samaan naulaan?

-- Tarkoitatko sit?, ett? papilla panettaisimme mustaa valkealle?

-- Sit?h?n min? tarkoitan.

-- No, jos luulet, ett? min? eukoksesi kelpaan, niin pannaan vaan ryysyt yhteen.

-- Mik?p?s t?ss? sitten h?t?n?... L?mmit? pesuvett? minullekin asti ja koeta joutua itsekin pian valmiiksi.

T?ss? oli koko kosinta -- ei siin? ensin uinailtu ja autuaasti vavahdeltu, ei ??nett?m?ll? huokauksella kysymykseen vastattu, eik? tulisesti suudeltu: syd?men teeskentelem?tt?m?ll? suoruudella avioliiton ensimm?inen side solmittiin... Matti, n?ettek?s, oli jo ovessa silloin, kuin h?n puhui pesuvedest? ja pyysi Marketan kiirett? pit?m??n. Sitten h?n astua taapusteli is?nn?n pakeille. H?nt? hiukan nolostutti, eik? oikein tiet?nyt, kuinka alkaisi. Muutaman kerran ryk?isty??n ja korvallistaan raapaistuaan, sanoi h?n viimein:

-- Tuota noin... antaisittekohan, is?nt?, muutamisen kymmenen markkaa rahaa ja hevosta maksua vastaan -- Marketta ja min? pist?ytyisimme hiukan tuolla kirkolla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet