Read Ebook: Ilman vaan aikojaan: Pieniä juttuja by Hemmo Kaarlo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 955 lines and 59559 words, and 20 pages

-- Tuota noin... antaisittekohan, is?nt?, muutamisen kymmenen markkaa rahaa ja hevosta maksua vastaan -- Marketta ja min? pist?ytyisimme hiukan tuolla kirkolla.

-- Sit? min? olen jo kauan odottanutkin, sanoi is?nt? naurahtaen. Mutta kukas puhemieheksi l?htee?

-- Ihalais-Pekkahan se lupasi tulla.

-- Olisin min?kin l?htenyt ja etenkin t?n??n se olisi mainiosti sopinut, kun minulla on omaakin asiaa pappilaan.

-- Mieluimminhan min? toki is?nn?n puhemieheksi otan, mutta en ole uskaltanut pyyt??.

-- No, mene sitten tupaan ja k?ske em?nn?n minulle kaulaamaan puhdas paita. Varistakoon my?skin partavett?.

Matti kiirehti is?nn?n k?sky? t?ytt?m??n ensin ja sitten kapusi aitan ylisilt? vaatteitansa noutamaan. Sielt? h?n otti verkanuttunsa, jonka kilpa-ammunnasta saamillaan rahoilla oli teett?nyt, harmaat sarkahousunsa, niin paksut, ett? melkein itsest??n seisoivat, lastinkiliivins? ja pitk?vartiset saappaansa. Vaatteensa h?n pihamaalla lumeen pieks?m?ll? puhdisti, ennenkuin ne tupaan kuljetti.

Mutta Marketta oli kodassa pahemmassa kuin pulassa, h?n kun ei tahtonut saada valkeata syttym??n, vaikka tulitikun toisensa per?st? poltti ja tuohia sek? p?reit?, puitten sekaan tunki. Kuten muut h?nen kalttaisensa, oli h?nkin taika-uskoinen ja jo itsekseen puheli:

-- Mik?h?n riena t?h?n naimahommaan mahtaa tullakaan, koska ei tuli tahdo sytty??...

Vaan vihdoin remahti ilmivalkea palamaan. Silloin Marketta iloisena l?hti vaatteitansa hakemaan. H?n toi aitastaan tupin eli alushameen, kirjavapohjaisen p??llyshameen, satiininutun, paksun palttoon, sukat, keng?t ja helakkahuivin, jotka kantoi saunaan siell? pukeutuakseen. Ja siin?k?s sit? olikin ty?t?! Kasvotkin olivat pest?v?t kolmella eri vedell?: ensimm?isell? l?hti nila, toisella lika ja kolmas vesi vasta kiilt?v?n teki. Pieneen l?kkipeiliin piti lakkaamatta kurkistaa, jotta jakaus keskelle p??t? tulisi, tarvittiinpa siin? toisiakin sukkapuikko k?dess? auttamassa, kun jotkut hiukset olivat itsep?isi?, teet?tt?en jakausta moneen kertaan.

Samanlaista hommaa ja pieni? vastuksia niit? Matillakin oli: v?liin, n?et, partaveitsi ei tahtonut pysty? ja v?liin taasen tahtoi haavankin tehd?. Ja nyt kuitenkin oli syyt? itsens? aivan uudelle karvalle luoda, sill? oltiinhan l?htem?ss? pappilaan -- omaa itse? kuulutuksiin panemaan.

Vihdoin kaikki oli valmiina!

Is?nt? oli valjastuttanut oriin parhaimman kirkkoreen eteen, olipa puoliksi karvaton peurannahkakin per?lle asetettu. L?htiess? syntyi pieni kina, kun is?nt? tahtoi olla kuskilla ja asettaa Marketan ja Matin herroina rinnakkain per?ss? istumaan. T?h?n ei Matti olisi suostunut, vaan kun is?nt? puolestaan oli luja, niin mik?s siin? auttoi.

Marketan p??ss? oli Matin lahjoittama helakkahuivi, ja Matti taas antoi takkinsa olla auki, jotta Marketan lahjoittamat kellonper?t komeasti loistivat. Kun ori karkasi juoksemaan, ett? kulkuset hel?htiv?t, ja kiid?tti sek? reen ett? reess?-olijat kartanon taakse, mist? tie kirkolle kulki, silloin vasta kotiv?ki huomasi, mit? tekeill? oli. Ja nytk?s syntyi h?lin?! Ei, n?et, voitu olla arveluita ja mielipiteit? ilmilausumatta: yksi l?i kahtak?mment?, toinen nauraa virnotti ja kolmas jonkun kokkapuheen p??sti. Yksin sokea el?ttimuorikaan ei saattanut itse??n pid?tt??, vaan puhkesi puhumaan:

-- Vai oikein heid?t reenper??n pantiin... katsopas sit? herrasv?ke?! Hm, hm, semmoista on, kun ollaan nuoria... Parasta taitaisi olla, ett'eiv?t viel? ylpeileisi, sill? pianpa tuommoiset rikkaat luudalta lattialle putoavat, suuria s??st?j? kun ei liene... Mutta jos tyhjin? kuin saippuakuplat menn??n naimisiin, niin ei suinkaan kiikarilla tarvitse n?lk?? katsella... se tulee niin l?helle, ett? sen silm?ll?kin erottaa... ohhoh! Ripille p??sty?ni ja tuskin oman vaatekerran omistajana sit? min?kin koetin miehen saada -- ja t?ss? t?t? nyt ollaan...

Mink?laisen aavistuksen kaukoputken kautta Matti ja Marketta kuulutuksille menness??n tulevaisuuteensa katselivat vai eiv?tk? katselleet ollenkaan, se on tietym?t?nt?. Kun jotenkin pian oli kirkolle p??sty, k?ytiin puodista ostamassa papille antimet -- ja sitten l?hdettiin pappilaan. Is?nt? pist?ytyi ensin papin pakinoille, jolla ajalla Marketta ja Matti eteisess? taskupeiliens? avulla tarkastelivat, olivatko jakaukset keskell? p??t?, sek? muutenkin pukujansa j?rjesteliv?t. Kohta kuitenkin is?nt? heid?t sis?lle kutsui. Marketan syv??n niiata h?rsk?ytetty? ja Matin koreasti kumarrettua teki pappi tavanmukaiset kysymykset ja pani sitten -- mustaa valkealle. Paluumatkalla poikettiin Tuurissa vehn?skahvit juomassa ja vehn?ist? ostamassa sek? Kanttilan puodissa pieni? ostoksia tekem?ss?.

-- Nytk?s Matti akkamets?st? palajaa? kysyi puoti-Pekka naurahtaen.

-- Niin -- vastasi Matti ja naurahti h?nkin, vaikka ainoastaan toisella suupielell??n -- kev??ll?h?n siit? mets?st? parhaiten saaliin saa...

Vasta iltamy?h?ll? he saapuivat kotiin, mutta siit? huolimatta Marketta viel? paahtaa sukasi kahvia, pisti suuren sumppipannun kiehua porisemaan. Sitten Marketta ja Matti alkoivat kehotella:

-- Tulkaa ryypp??m??n kuppi varikaista ja ottakaa vehn?ist? my?skin.

Ja omasta puolestaan sanoi Matti viel? lis?ksi:

-- T?m?n parempia ratulia ei tulla viett?m??nk??n, koskapa kuvern??ri kuuluu niitten pit?misen kielt?neen.

Hyv?lt? n?ytti kahvi maistuvankin, eik? nyt arvosteltu ja ilvehditty, kuten aamupuolella tapahtui, vaan sylint?ydelt? onnitteluja ja kiitoksia jaeltiin. Sokea el?ttimuorikin maiskutteli huuliaan ja puheli:

-- Kas, kuinka hyv?? kahvia Marketta keitti... ei herroissakaan parempata synny... ihan se syd?meeni herahti... Luoja palkitkoon ja nuorta paria siunatkoon!... Voi kuitenkin tuota hyv?? kahvia, jota viel? kaksi kuppia annettiin, toinen niin t?yten?, ett? teevadillekin oli l?ikkynyt... Kiitoksia, tuhansia kiitoksia!

Seuraavana aamuna oli Marketan ja Matin v?ltt?m?tt?m?sti l?hdett?v? kirkkoon kuullakseen, kuinka liperikaula, heid?n nimens? pyh?st? p?nt?st? lausuu. Kotiin palattuaan olivat kertoneet, ett? kuuluttamisen aikana oli vaikea kirkossa olla, kun muka luulivat, ett? tuntemattomatkin heit? tarkastivat...

Kuulutetuiksi tultuaan oli Marketalla ja Matilla vapaus, irvistelyj? pelk??m?tt?, seurustella, kuinka vaan halusivat. Parhaansa mukaan he ryhtyiv?t varustautumaan tulevaisuuden varalta, tiedustaen jo seuraavalla viikolla Marketalle asunnon Luikalan m?kitupaan, Matti kun aikoi viel? seuraavankin vuoden olla renkin?, sill? siin? tapauksessa oli is?nt? luvannut h?net ottaa torppariksi L??pp??l?n torppaan. Kaikki n?ytti valoisalta, kuin pouta-aamuna.

Mutta kuinka lienee ollutkaan, rupesi Matti muutamain viikkojen kuluttua muuttumaan, ik??nkuin pouta-aamu alkaa pilveen vet?yty?, vaikka p?iv?n valjetessa ei edes hattaroita n?y. Ensinn?kin h?n enimm?kseen oleksi erip??ll??n ja n?ytti v?ltt?v?n Marketan seuraa. Ja jos Marketta h?nt? milloin puhutellakseen kutsui, niin h?n meni jompsimalla, eik? nopeasti, kuten ennen, jopa v?liin oli menem?tt?kin. Eik? h?n Markettaa en?? t?m?n t?iss?k??n tahtonut auttaa. Kun vieraantuminen niin silmiinpist?v?sti tapahtui, eiv?t muutamat malttaneet olla kysym?tt?, mik? siihen on syyn?.

-- Onpahan tuota viel? aikaa toistemme kanssa kylliksi kamuta, oli Matin kuivakantainen vastaus ollut.

Tuli sitten kekri ja palvelusv?en odottama kisaviikko. Moni hyppyhaluinen oli silloin toivonut saavansa h?it? tanssia, mutta niit?p? ei tullutkaan. Tehdyn sopimuksen mukaan muutti Marketta Luikalaan, ryhtyen kutoa helskytt?m??n kangasta, josta suurin osa oli tuleva talon tytt?rille ja loppu h?nelle itselleen. Matti puolestaan l?hti kokoviikkoiselle mets?stysretkelle, hyv? ampuja kun oli, Hovilan syd?nmaille, eik? sinne l?htiess? yht? v?h?n kuin sielt? palattuaan Luikalassa edes k?ym??n mennyt. Silloin Marketan ja Matin naimahomma tuli j?lleen arvostelujen alaiseksi, ensin kaikessa hiljaisuudessa ja sitten julkisesti.

-- Taitaapa olla Marketan ja Matin taikinassa paha, sanoivat yhdet.

-- Ei heist? tule yht?, vaikka k?ytt?isi, p??ttiv?t toiset.

Ja vanha sokea el?ttimuorikaan ei malttanut olla ??net?nn?, vaan sanoi:

-- Sit? se on, kun kovin aikaiseen ruvetaan avioparina olemaan... Hm, kukas k?ski niin komeasti pappilaan l?htem??n... Niin, niin, -- ylpeys k?y lankeemuksen edell?...

Mutta mit? kaikkea lienee puheltukaan, arveltu ja p??tetty, ei kuitenkaan l?ytynyt ket??n, joka olisi kyennyt p??sem??n asian ytimeen: l?yt?m??n syyn Matin mielenmuutokseen. Jos h?n olisi ollut kevytmielinen nuorukainen tahi hulttiomainen ja hutilusmies, niin moinen menettely olisi silloin, ik??nkuin ohjelmaan kuuluva. Matti oli kerrassaan toista maata, rehellinen ja vakava, ja siksi oudoksuminen syntyi aivan itsest??n. Tosin kyll? jotkut olivat tiet?vin??n, ett? Matti aikoo l?hte? etel?-Suomeen ansiomatkoille ja j?tt?? naimahommat sikseen. Toiset taasen arvelivat, ett? kun kyl?ll? kerrotaan naapuritalon pojan k?yv?n Luikalassa Marketan luona istuksimassa, niin Matti on ruvennut kylmenem??n. N?m? arvelut tulivat kuitenkin kumotuiksi sen kautta, ett? Matti ensinn?kin oli koko vuodeksi pestautunut, eik? poisl?hd?st??n ollut mit??n jutellut, ja toisekseen oli Marketta niin nuhteettomaksi tunnettu, ettei h?nen t?htens? edes oman sulhonkaan tarvinnut luulevaisuuden huolta kantaa... Kenties Matin ero-aikeet olivatkin ainoastaan pinnalla, eiv?tk? syd?men syvyydess? tahi oli h?nen tarkoituksena tutkia itse??n ja samalla ottaa selv?, oliko Marketta h?neen todenteolla kiintynyt? Mutta kukapa tiet??, ihmissyd?n kun on semmoinen merkillinen salakammio, ett? sen aivoituksia on usein vaikea tutkia -- ja taitavatpa ne v?liin, eik? niink??n harvoin, olla tutkimattomiakin, ell'ei aika v?hitellen syit? ja seurauksia ymm?rrett?v??n muotoon saata. P??st?ksens? johonkin selvyyteen, p??tti is?nt?, kuten kunnon puhemiehen olikin teht?v?, puhutella Mattia itse??n ja kerran ruokalevon aikana kutsui h?net kamariinsa.

-- Kuulehan, Matti, -- sanoi is?nt? -- kohta on jo joulu k?siss?, ja sinun h??si ovat viel? viett?m?tt?. Mit?s sin? oikeastaan mietit? Heit? hornaan kaikki verukkeet ja hommaudu jouluksi naimisiin, sill? sananlasku sanoo: Ennen mies on vuoden lehm?tt?, kuin jouluy?n eukotta!

Matti katseli ymp?ri kamaria ja vastasi:

-- Taitavat ne h??t j??d? minulta viett?m?tt?...

Sitten h?n vilkaisi sein?kelloon ja jatkoi:

-- Kas, jokos se aika on noin menn? livahtanut... Pit??p? t?st? menn? ruunan apetta silm?st?m??n.

Sen sanottuaan Matti menn? luikahti pois.

Is?nt? j?i ihmettelem??n, eik? voinut olla Matin kuminallista vastausta em?nn?lleen kertomatta -- siin? samalla sen sattuivat tytt?retkin kuulemaan, jotka puolestaan pitiv?t huolta, ett? asia koko kyl?kunnalle levisi.

-- Katsohan vaan, eip? heist? yht? tulekaan, kuului silloin pilkallisia huudahtuksia kaikkialta.

Mutta kun kyl?kuntalaiset ilkkuen puhelivat, tunsi Marketta syd?mens? verta vuotavan. H?n kyll? koetti tehd? parastaan ollakseen iloinen ja siten n?ytt??kseen maailmalle, ett? ihmiset haastelevat turhia, mutta ei se tahtonut oikein onnistua -- surun voima oli suurempi. Tuontuostakin h?n itke? tihautti, eik? kankaan kutominenkaan tahtonut luistaa. Vihdoin h?n p??tti panna kaiken viisautensa liikkeelle ja vied? Matin vihille -- mill? keinolla tahansa.

Er??n? iltah?m?r?n? h?n meni taloon. Aivan kuin sallimus olisi asettanut, tapasi h?n Matin kartanolla jotain puuhailemassa.

-- Tulehan v?h?n puheilleni, sanoi Marketta, mennen edelt? saunaan, jonka uuni oli riittym?isill??n, niin ettei savu en?? ollut h?iritsem?ss?.

Matti j?i hetkiseksi seisomaan.

-- No, eih?n tuo purematta nielase, sanoi h?n sitten yksin??n ja l?hti astua j?rppim??n Marketan per?st? saunaan.

Siell? oli Marketta istumassa penkill?, nypistellen hyppysill??n esiliinansa nurkkaa. Matti istahti portaille ja alkoi vedell? pieksujensa varsia. Kumpikaan ei puhunut halaistua sanaa.

Kun oli kotvan aikaa sill? tavoin istua nokotettu, katkaisi Marketta ??nett?myyden kaulan.

-- Matti hoi -- sanoi h?n -- mink?st?hden sin? olet tullut aivan toisenlaiseksi?

-- Ehk? olen lihonut, kun olen sy?nyt paljon perunoita.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet