Read Ebook: Muistelmia Kiinasta by Arpiainen Wilhelmiina

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 749 lines and 29066 words, and 15 pages

otia kohti! "Kyll? routa porsaan kotihin ajaa", sanotaan. Niin k?vi pikku Ailaanille.

Me iloitsimme h?nen kotiin tulostaan. Sanallakaan ei h?nt? nuhdeltu, mutta rakkaus, jota h?nelle osotimme, mursi h?net. Syd?n heltyi lapsoselta kun me saatoimme h?net l?mp?selle vuoteelle nukkumaan. Itke? nihert?en laskeutui h?n levolle.

Me iloitsimme sanomattomasti h?nen takasin tulostaan. Sin? iltana ymm?rsimme monin verroin syvemmin taivaallisen Is?mme rakkauden meihin. Kertomus tuhlaajapojasta kirkastui sielullemme entist??n ihanammeiksi. Jumalan syd?n halkeaa laupeudesta meit? kohtaan. H?n ik?v?ipi meit?. Oi, mik? ilo syntyyk??n taivaassa, kun tuhlaajalapset kolkuttavat armon portille! Ja ent?s sitten, kun he tulevat sis?lle!

"K??ntyk?? Minun puoleeni kaikki maailman ??ret, niin te tulette autuaiksi."

"Minun syd?meni halkeaa laupeudesta teit? kohtaan. Mielell?ni Min? teit? armahdan."

"Se on Minun iloni, ett? Min? teille hyv?? teen."

Kev??ll? v. 1894 oli Jangtsheossa synty?

Meteli,

jonka seuraukset olisivat olleet surkeat, jollei sit? olisi saatu tukahtumaan heti alussa. Ulkomaalaisista kerrottiin pahoja asioita. He s?iv?t ihmisi? y.m. Sattuipa sitten er??n? p?iv?n? omituinen tapahtuma. Er?s mies kulki aamulla aikaiseen Ameriikkalaisen l?hetystalon ohitse. Portin vieress? oli suolikasa. Siin? siis vahvistus huhuille, selv? todistus ulkomaalaisten julmuudesta! He olivat y?ll? surmanneet ihmisen ja viskanneet sisukset kadulle. Eih?n siin? ollut ep?ilemisen sijaa! Mies juoksi pitkin katuja, ilmoittaen ihmisille asiasta ja kansaa tulvasi sadoin ja tuhansin paikalle. Kauhu valtasi ihmiset. Ken kynnelle kykeni, h?n juoksi joukon muassa. Joukko melusi ja kasvoi kasvamistaan. Opettajat l?hettiv?t sanan kaupungin p??miehelle. H?n tuli meluavan kansan keskelle, tutki asian ja n?ytti kansalle selvill? todisteilla suolet -- sian suoliksi!

"?lk?? melutko tyhj?n takia, vaan menk?? kotiinne, teht?vi?nne tekem??n!" sanoi h?n v?elle ja niin jokainen l?hti kauniisti kotiinsa.

Jangtsheon asukkaat ovat kautta aikojen olleet kuuluisat metel?itsemisest?. Kun herra Hudson Taylor asettui sinne asumaan, h?vittiv?t he h?nen kotinsa ihan perinpohjaisesti. H?n perheineen oli suuressa vaarassa silloin. Jangtsheo on rikas, kuuluisa kaupunki. Siin? on ainakin 36,000 asukasta. Useita l?hetysasemia on siell? nyky??n.

Ah, sin? varas!

Tultuamme vieraaseen maahan, tulemme kerrassaan uusihin oloihin. Kieli, tavat, ajatus- ja katsantotavat ovat toiset. Tarvitaan pitk? aika, ennenkun niihin v?h??k??n perehtyy. Monasti, ollen vieraat uusille oloille ja tavoille, joudumme pulaan. Minulle k?vi somasti er??n? p?iv?n? kulkiessani palvelijattareni kanssa kadulla.

Edell?mme kulki kumaraharteinen vanhus. H?n pudotti 100 vaskirahaa. Rahat olivat viisipennist? pienemm?t. Niiss? oli nelikulmainen reik? keskell? ja olivat pujotetut ruohoista punottuun nuoraan. Kumarruin, ottaakseni rahat yl?s maasta, antaakseni ne vanhukselle, jota huusin. Ukko huomasi pudottaneensa rahat, k??ntyi ja huomatessaan minun ottavan niit? maasta, karkasi h?n k?sivarteeni kiini, puristi sit? niinkuin pihdill? ja sanoi: "ah, sin? varas!" -- Selitin h?nelle etten tahtonut niit? itselleni ottaa, mutta ukko ei v?litt?nyt kuulla puolustuspuhettani, vaan mutisten jatkoi matkaansa!

Kerroin sitten Kiinalaiselle opettajalleni t?m?n tapahtuman. H?n varoitti toisten niin tekem?st? ja sanoi: "meill? on paljon ihmisi?, joilla ei ole muuta tekemist?, kuin mietti? keinoja, miten toisia vahingoittaisivat. Moni heist? tekee niin, ett? tahallaan pudottaa jotakin kadulle. Sitten h?n alkaa syytt?? henkil??, joka sattuu siit? paikasta kulkemaan. Sanasota syntyy. Pudottaja vaatii jonkun rahasumman. Jos syytetty kielt?ytyy antamasta, uhkaa h?n manuuttaa h?net k?r?jiin. K?r?j?tupa on kaikkien kunnon ihmisten kauhu. Sinne kun mies joutuu, siell? h?net kynit??n! Siin? ei auta muu, kuin maksaminen. Meill? on paljon pahoja ihmisi?. Jos tulipalo syttyy, monasti ei kukaan uskalla menn? avuksi, ennenkun joku virkamies saapuu paikalle. Jos minulla on joku vihamies, saattaa h?n semmoisen tilaisuuden k?ytt?? hyv?kseen. H?n rupeaa syytt?m??n minua tulen sytytt?misest?. Vierasmiehi? saa h?n helposti ja minun t?ytyy maksaa, mink? h?n pyyt??, ellen tahdo vankilaan joutua."

Er?s sairas raukka.

Matalassa ruohomajassa h?n nukkui, vaimo raukka, olilla, joita oli tanterelle levitetty. Kun kuulin h?nest? kerrottavan, l?hdin h?nt? katsomaan. H?n oli alasti. Peittona oli vaan vanhan peiton kappale. Silm?ns? olivat punaiset ja katseensa harhaili sinne, t?nne. H?n oli kovassa kuumeessa. L?hetin h?nelle, kotiini palattuani, vaatteet. H?n oli kiitollisena hymyillyt kun ne pantiin h?nen p??lleen. Surukseni sain seuraavana p?iv?n? kuulla, ett? h?nen miehens? oli ne riisunut h?nelt?, pantannut ne saadakseen ooppiumia! L?hetin h?nelle sitten ruokaa. Sit?h?n ei tunnoton mies kapakkaan voinut kantaa. Parin p?iv?n kuluttua kuoli vaimo. Mies syytti minua. K?ydess?ni siell? olin muka ottanut sairaalta syd?men ja siksi seurasi kuolema niin pian! --

Kongin em?nt?

oli er?s kristitty nainen, mutta hyvin kivulias. H?nell? oli rintatauti. Usein k?vimme h?nen ruohoh?kkeliss??n. H?n oli aina iloinen ja niin kiitollinen pienemm?st?kin rakkauden osoituksesta. Suloista oli astua m?kin matalasta ovesta sis?lle. H?nell? oli pieni, muutaman viikon vanha tytt?lapsi. Kerran kun tulin h?nen luokseen, niin h?n ilosta loistavin silmin sanoi:

"Rakas opettaja! min? olen niin iloinen siit?, kun p??sen kohta Jeesuksen luokse! En min? yht??n sure lapsiani, sill? pit??h?n Jeesus heist? huolen. Paremminhan H?n heit? vaalii ja holhoo, kuin min?."

Joka kerralla pyysi h?n meid?n laulamaan h?nelle er??n kotilaulun:

Ei kotini oo t??ll?, Se ompi taivaassa, Oon vierasna maan p??ll?, Ja usein sairaana. Vaan kerran loppuu vaiva, Saan aina iloita, Ja Jeesukselle laulaa Ij?ti kiitosta. Halleluja! amen! Ei kotini oo t??ll?, Se ompi taivaassa!

On vaarojakin paljon, En niit? pelk??, en, Kun Jeesus avun tarjoo Niin rienn?n eellehen. Jos siell?, taikka t??ll? Mun toimen olisi, Niin Jeesus k?dell?ns? Mua aina tukevi. Halleluja! amen! Ei kotini oo t??ll?, Se ompi taivaassa.

H?nelle on tapahtunut h?nen toiveensa mukaan. Luottaen Vapahtajaan h?n nukkui ja yl?snousemusaamuna saamme n?hd? h?netkin kirkastettuna, sill? h?n oli yksi niist? "pienist?" jotka ovat vaatteensa Karitsan veress? valaisseet. Kuultuamme h?nen poismenostaan, t?ytti ik?v? mielemme ajatellessamme niit? miljoonia, jotka kuolevat kuulematta kertaakaan Jeesuksesta.

Siell? el?? miljoonia Synk?n ?isen varjossa, Syd?mi? suruisia, Sortuu synnin kahleissa. Tiet? etsii miehet, naiset, Vaan ei tied? mist?p?in P??sisiv?t sille tielle, Joka viepi el?m??n. Kong ja Mong ei sit? tiennyt, Siis ei voineet neuvoa Kuinka sielu eksyv?inen Sille voisi saapua. Sit? ei my?s "hooshang" tunne, Buddhan pappi parhainkaan Siksi kansa raukka siell? Kulkee harhapoluillaan. Kiinan kansan tarvitseepi Saada "sana Jumalan", Joka sit? valaiseepi, Johtaa tielle el?m?n.

Muutos oloissamme.

Syksyll? v. 1893 muutti neiti Verna H. Tshenkiang nimiseen kaupunkiin, jossa ulkomaalaiset saivat passitta asua. Seuraavana kev?nn? neiti Agnes M. j?tti koulutoimen muuttaen Kiukiangiin, Kiangsii maakunnassa.

Kuukautta my?hemmin sain min? k?skyn muuttaa neiti H--n ty?toveriksi Tshenkiangiin. Koetimme viel? kerran v. 1894 pyyt?? lupaa sis?maahan p??st?ksemme, mutta turhaan.

Tsbenkiang

oli, kuten muutkin ulkomaalaisten asustamat kaupungit, kaksiosainen. Muurien sis?puolella oli varsinainen, vanha kaupunki. Ulkopuolelle oli kasvanut toinen, suurempi kaupunki, jonne kauppa ja liike em?kaupungista oli aikain kuluessa siirtynyt. Sinne olivat ulkomaalaisetkin asettuneet. Siihen aikaan oli K.S.L--n ty?miehet vuokrahuoneissa, mutta seuraavana vuotena l?hetys osti maata, rakensi kauniin, kaksikerroksisen talon. Nyt on l?hetyksell? samalla paikalla kaksi kaunista kotia ja suuri sairashuone. Paikalla, miss? nyt nuo hauskat, kauniit rakennukset ovat, siin? oli ennen matalia, savisia m?kkir?hji?, jotka olivat ooppiumipesin?. Kaikki on muuttunut. Leve??, tasaista katua kaunistavat nyt sen viereen istutetut, ihanat lehtipuut.

Kaupunki sijaitsee Jangtsir virran ja vihantien kukkulain v?lisess? laaksossa. N?k?ala kukkuloilta on erinomaisen kaunis. Muutamille niist? on rakennettu l?hetystaloja, toisille linnoituksia. Kauvempana kohoavat korkeat vuoren sel?nteet. Tuolla v?lkkyy mahtavan Jangtsir virran pinta, jolla uivat tuhannet valkopurjeiset veneet ja monet h?yrylaivat. Tuolta, virran toiselta rannalta, n?kyy viljavainioita ja lehtipuiden kaunistamia kyli?.

Kukkulain v?lisiss? laaksoissa on taloja, puutarhoja ja isoja, esi-isille pyhitettyj? temppeleit?. Monella kukkulalla n?emme jumalille rakennettuja temppeleit?. Tuonne kauvemmas, er??seen tihe??n bambumets??n, on yksi niist? sijoitettu. Se on siistein kaikista, mit? olen n?hnyt. Suloisesti tuoksuvan lehtimets?n kautta kiertelev??, kapeaa polkua pitkin saapuu kulkija varjoisessa metsik?ss? olevaan, yksin?iseen rakennukseen, jonka suurissa saleissa saviset jumalat istuvat tai seisovat sein?n viereen asetetuilla alustoilla. Templiss? hallitsevaa haudan hiljaisuutta h?iritsee silloin, t?ll?in kumea kellon ??ni, paljasp?isten, laajaan viittaan pukeutuneiden munkkien astunta, tai jonkun siell? k?vij?n rukoilijan mumina.

Kaupunkiin johtavilla teill? on vilkas liike. Harjaamattomat hevoset, haavakylkiset aasit ja muulit astuvat vakavina, viljas?keill? kuormitettuina.

Kaupungin edustalla, Jangtsir virrassa, on pari kaunista saarta, joilla on temppeli. Yhdell? niist? oli kuuluisa pagoda, joka meid?n aikanamme purettiin. Samalla saarella Englantilaiset l?ysiv?t suuren kirjaston, mutta sen poisviemisest? he estyiv?t rauhan teon kautta.

T'aip'ing kapinan aikana tuli kaupunki niin h?vitetyksi, ett? tuskin j?i taloa pystyyn. Siit? todistavat lukuisat rauniot.

Kaupunki muurien sis?puolella oli my?skin kaksiosainen, nim. Kiinalainen ja Maantsheolainen.

Kotimme

oli muurien sis?puolella. Se oli aikoinaan ollut johtaja Taylorin kotina. Siin? oli muutamia pieni?, matalia huoneita, joissa oli lasi-ikkunat. Me asuimme yl?kerrassa ja alakerrassa Kiinalaiset apulaisemme. N?k?ala asunnostamme ei ollut laaja. Pihamaassamme kasvoi kaunis lehtipuu ja er?s k?ynn?skasvi, jonka pienet, valkoiset kukkaset levittiv?t suloista tuoksua ymp?rilleen.

Toisella puolella kartanoa oli nelikulmainen pihamaa, jonka yhteen nurkkaan oli upotettu iso kiviastia, jota k?ytettiin likakaivona. Juuri ikkunaimme alla oli syvennys maassa, johon vaatteiden pesuvesi kaadettiin. Tuo pihamaa oli 18 kodin k?ytett?v?n?! Likavesien kes?helteell? siin? hapatessa, leveni sanomattoman paha haju huoneisiimme.

Kerran olivat kodissa asuvat ulkomaalaiset kaataneet karbolihappoa l?t?kk??n, mutta siit? oli tulla hirmuiset seuraukset. Kansa luuli heid?n kaataneen siihen myrkky?!

Kerran helteisen? kes?p?iv?n? istuimme p?iv?llist? sy?m?ss?. Yht'?kki? huutaa er?s naapurin em?nt? minua. Nousin, katsoen ikkunasta pihamaalle. Ikkunani alla seisoi vaimo hyvin vihastuneena. Kysyin:

"Mik?s on h?t?n??"

"Mit?, opettaja, viskasitte silmilleni?" kysyi h?n vihasesti.

"En mit??n!" vastasin.

"Viskasittepas", v?itti vaimo.

"En ole viskannut, sill? enh?n huoneessanikaan ollut, vaan tuolla viereisess? huoneessa s?in p?iv?llist?!" sanoin. H?n ei sit? uskonut ennenkun palvelijattaremme todisti h?nelle sanani todeksi.

Asian laita oli n?in. Juuri ikkunani alla oli kaivo. H?n oli nostamassa vett? ja vesikapasta pirskahti pisarainen h?nen poskelleen. Sit? h?n ei huomannut, vaan luuli minun heitt?neen pisaran myrkky? h?nen kasvoilleen.

Kes?t olivat kuumat ja kosteat. Vaatteemme ja kirjamme homehtuivat, jollemme niit? usein tuuleuttaneet ja pyyhkineet. Rottia oli paljon. Y? kaudet ne varsan lailla ravasivat huoneissamme, milloin tapellen, milloin kaluten kaappeja. Ne n?verteliv?t leiv?t, kaatelivat maidon. Niuskaen, nauskaen kaiken y?t?, h?iritsiv?t y?lepomme, joka kuumuudenkin t?hden oli hyvin niukka. Saatuamme kissan talohon, saimme rauhan.

Ruoka-aineista ei Tshenkiangissa ollut puutosta. Juurikasveja, vihanneksia ja hedelmi? oli runsaasti saatavana. Vaikk'eiv?t Kiinalaiset itse sy? maitoa, eik? voita, pitiv?t he siell? asuvien ulkomaalaisten t?hden lehmi?. Siell? ollessamme saimme maitoa ostaa. Ruu'an kodissamme valmistimme suomalaisella tavalla. Saimme siell? lehm?nlihaakin ostaa, jota ei sis?maassa saa. Juomavesi tuotiin kanavasta. Keitt?m?tt?m?n? emme sit? juoneet. Kiehuvaa vett? sai kaikkialla ostaa teet? varten. Polttopuina k?ytimme er?st?, joessa kasvavaa ruohoa, jota kuivattuna, kuvottain tuotiin kaupaksi. Ruokasalissamme oli meill? pieni, ulkomaalainen rautauuni, jossa poltimme hiili? kylm?n aikana.

Kova ty?maa

oli Tshenkiang! Kansa tiesi paljon pahaa ulkomaalaisista, sill? monet heist? eliv?t siell? hurjasti. Meit? kutsuttiin aina "jang kueitsir", s.o. ulkomaalainen piru eli paholainen. Nimitys kueitsir, paholainen oli Tshenkiangissa aivan yleinen nimitys vieraan paikkakunnan ihmisille Esim. Naankingist? tulleita kutsuttiin "Naanking kueitsir!" Me totuimme niin tuohon nimeen, ett? sitten, kun toisen nimen saimme, tuntui ihan oudolta!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet