Read Ebook: Proud Lady by Boyce Neith

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1823 lines and 71609 words, and 37 pages

Translator: Waldemar Chuberg

HELENAN PERHE

Kertomus Romasta ensim?iselt? vuosisadalta

Kirj.

ELIZABETH CHARLES

Englannin kielest? suomentanut Waldemar Churberg

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1875.

SIS?LLYS:

Juutalainen, joka oli vetonut Caesariin.

Roma -- kaupungin vuonna 814; armon vuonna 61; Nero valta-istuimella; Apostolit Kristin uskon saarnaajina, vanha maailma korkeimman sivistyksens? aikakaudella, jolloin nuot v?h?iset riidat olivat ratkaistut, ja kaikki kansakunnat n?yristyiv?t ainoisen p??kaupungin alamaisiksi; -- semmoinen on t?m?n kertomuksen aika.

Oli vire?, rikas ja tihe??n asuttu valtakunta. Ik??nkuin s?teet levisiv?t t?m?n suuresta keskikohdasta sotatiet, jakaantuen sen kaukaisimmille rajoille. V?limeri oli kansakuntain valtatien?, jota joukko v?'ekk?it? kaupungeita ymp?r?itsi; jota suunnattoman suuret laivastot viilteliv?t, ja jonka maailma kaupallansa t?ytti.

Roman laki oli muodostanut kaikki voittomaat yhden-kaltaisiksi, heihin kaikkiin painanut saman kuvan; ja n?m?t valtakunnat, joita sodat ja merirosvot muinoin olivat autioiksi saattaneet, vaurastuivat nyt yleisen rauhan kest?ess? t?h?n asti tuntemattomalla nopeudella.

Kun laajemmalta luomme silm?mme t?h?n maailmaan, n?emme ensiksi Hispanian, joka lyhyell? aikaa Roman provinsina oli niin rauhallisesti voimistunut, ettei historiakaan voi kuin v?h?isen siit? mainita. Maa oli sivistynyt, ja t??lt? sai Roma Lucanonsa, Senecansa ja Trajanonsa. Rannikkoa reunustivat useat kaupungit, joista Gades oli etevin, joka viel? nytkin, niinkuin entisin? aikoina, l?hett?? kaikkiin maailman ??riin hedelmi?ns?, viini?ns? ja ?ljy?ns?. Kenties Hispania oli ?veri??mpi kuin nyt. Oli kumminkin Afrika monta vertaa onnellisempi, pitkin koko pohjoisrantaa asui kansakuntia, joilla oli suuri sivistys ja varallisuus ja paljon kaupungeita, jotka kuljettivat Romaan parhaat viljavaransa. Karthago oli raunioittensa helmasta kohonnut toisella paikalla, ja monta p??kaupunkia oli syntynyt semmoisilla seuduilla, jotka v?h?? ennen olivat raakalaisparvien vainotanterina. Alexandria oli jo saavuttanut itsellens? ylh?isen aseman sek? taiteen ja kirjallisuuden ett? my?skin kauppaliikkeen puolesta, ja edistyi edistymist??n. Kaikkialta kulki karavaneja halki hiekka-aavikon, saattaen sivistyst? barbarikansoille, ja koko Afrika oli p??ssyt kukoistukseen, joka monen onnen vaihdellessa kesti ihmispolvia, kunnes vaipuvan keisarikunnan vauriot sit? ehk?isiv?t ja Muhamettilaisten voitot sen toisaalle k??nsiv?t.

Alexandriasta tulivat isoimmat alukset ja suurimmat laivastot; sill? romalainen ylpeys kuljetti paraillaan p??kaupunkiin noita vankkoja Egyptin obeliskeja, jotka viel? t?n??n l?ytyv?t uuden-aikuisessa Romassa; eik? se it?mainen kauppa ollut aivan v?h?inen, joka poikkesi Punaiselle Merelle ja toi sen satamoista h?ysteit?, kultaa, kalliita kivi?, silkki? ja hopeisia kankaita, joita romalainen hekuma suuresti himoitsi.

Emmek? saa unohtaa Palestinaa. Aikaa sitten johonkin m??rin kreikkalaistuneena ja nyt Roman sivistyksen alaisena n?ki kansa L?nnen tiedetten ja taidetten tuotteita maassansa; mutta kreikkalaisten puhetaiteiliain ja romalaisten soturien l?sn? ollessa kyti yh? kansassa se hurja uskon vimma, joka viimein leimahti ilmikapinaan ja kukistui Jerusalemin ikimuistettavan valloituksen nimett?miin hirmu-tapauksiin.

Tuolla puolen Palestinaa olivat Syrian ja V?h?n Asian runsaasti kansoittuneet maakunnat, joissa l?ytyi semmoisia kaupungeita, kuin Efesus, Antiochia, Smyrna ja Damaskus, ynn? monta muuta, jotka uhkeuden ja komeuden puolesta veiv?t voiton itse Romastakin, ja joitten rauniot h?mm?stytt?v?t nyky-ajan matkustajia. N?itten kautta k?vi se suuri kauppa perimm?isen Id?n kanssa, jonka toimessa karavaneja yhteen jaksoon hy?ri Roman ja Kiinan provinsien v?lill?.

Mit? oli niitten l?heisinten er?maitten takana, joitten poikki karavanit kulkivat, sit? eiv?t Romalaiset ensink??n tiet?neet. Heid?n aseensa eiv?t olleet koskaan saattaneet Persiaa mink??n ikeen alle; eik? ollut milloinkaan mik??n romalainen kenraali n?hnyt Indus joen tasangoita eik? liioin legioneinensa Persian lahta purjehtinut. Parthit pelottivat Romalaisia enemm?n kuin Persialaiset muinoin Kreikkalaisia; eiv?tk? latinalaiset historioitsiat ikin? antaneet Alexander suurelle anteeksi, ett? h?n oli k?ytt?ytt?nyt sotajoukkoja tuolle puolen Roman kotkien lentoa.

Ne Kreikkalaiset, jotka niin tavoin olivat ennen Romalaisia ehtineet kaukaisimpaan It??n, eliv?t, ik??nkuin nuortuneina j?lkeisiss??n, jotenkin hilpe?? el?m?? vanhassa kotimaassaan. Athenassa oli enemm?n asukkaita kuin koskaan ennen, ja koko maa vihannoitsi. Mutta kreikkalaisten maine oli kadonnut ja heid?n entinen neronsa riutunut. Kuitenkin suuresti erehtyisi, jos luulisi, ett? Kreikkalaiset olivat vaipuneet muitten kansojen tasalle, jotka Roman rautavaltikkaa tottelivat; p?in vastoin olivat he kaikkia muita etev?mm?t.

Kreikkalaisten tila t?h?n aikaan on osaksi opettavainen, osaksi huvittava. He olivat samalla kertaa oppineita, kokkapuheisia ja pettureita. Heid?n kirjallisuuttansa luettiin kaikkialla; heid?n taidettansa ihmeteltiin koko maailmassa. Jokainen, joka tahtoi jommoisestakin k?yd?, osasi heid?n kielt?ns?. T?m? kieli oli yleinen kieli ja oli kaikkiin maihin tunkeunut. Kaikki, miss? kysyttiin taitoa, kuntoa ja keksiv?isyytt?, kaikki jalommat keinot olivat joka paikassa Kreikkalaisten omaksi joutuneet. He olivat parhaita maalareita, kuvanveist?ji?, rakennus- ja soittolaiteen harjoittajia. Ne taiteen oivatuotteet, jotka viel? s?ilyv?t Romassa, kantavat, jos niill? mit??n nime? on, kreikkalaisten taiteiliain nimi?. Rikkaat Romalaiset l?hettiv?t poikansa Athenaan hankkiakseen heille kasvatusta heid?n s??tyns? mukaan, taikka palkkasivat kreikkalaisia opettajia kotoihinsa Romaan. Romassa oli Kreikkalainen kaikki kaikissa. Pilkkaavan satiri-runoilian sanojen mukaan:

"Mittari, grammaticus, sek? l??k?ri, taituri on h?n, Nuoralla-byppij? my?s, magi, parturi -- kaikki h?n osaa."

Pohjassap?in pidettiin barbarikansat kurissa, vaikka he kyll? rajusti raja-varustuksia ahdistivat. Pannonit ja Dacit vartoivat otollista hetke?. Germanit eiv?t ottaneet lannistuaksensa. N?itten takana asuivat nuot lukemattomat Gothit, ja viel? edemp?n? eliv?t Sarmatit ja Skythat, joita muut kansat heid?n vuorestaan h?tyyttiv?t. N?iss? kansoissa n?kiv?t Romalaiset paremman hengen asuvan kuin ttsess??n.

Gallit olivat asettuneet varsinaiseen romalaiseen provinsiin, jossa kaikki Roman sivistyksen tavalliset merkit ilmaantuivat. Etel?rannikko oli jo ajat ja er?t ollut sivistyneen?; ja Massilia, jonka Kreikkalaiset vuosisatoja takaperin perustivat, oli kuuluisa kulturinsa puolesta; samalla kuin l?hi-seuduilla l?ytyi mahdikkaita kaupungeita, jotka ovat j?tt?neet perinn?ksi meid?n ajoille isoja muistopatsaita ja majesteetillisia raunioita.

Toisella puolella merta oli Britannia, nyt t?ynn?ns? sotaa ja verenvuodatusta. Sill? t?n? vuonna tapahtui Boadicean kosto, kun Suetonius l?hti sotaan Druideja vastaan, j?tt?en saaren turvattomaksi. Silloin oli Britannian kuningatar tytt?rinens? mennyt barbarilais-heimokuntien luo, kostoon heit? kiihoittaaksensa. Maa joutui j?lleen heid?n valtaansa. Suetonius oli kadonnut heid?n n?kyvist??n, ja, katsoen Britanniaa kohden, n?kiv?t Romalaiset kaikki palavien kaupunkien savuun k?tketyksi.

Vaan mimmoinen oli Italia itse, t?m? vanhan maailman keskipalkka? ??rett?m?n suuri ryhm? kaupungeita, verkko oivallisia valtateit?; maa viljeltyn? kuin puutarha, kansasta uhkuva. Pohjassa lautuivat Alppein juurella Padus joen viljavat lakeat komein, kansakkain kaupunkinensa. L?hinn? n?it? oli Etruria, jossa ?ljy- ja viinipuut kasvoivat kaikin paikoin tyveniss? laaksoissa ja vuorten k?yt?vill?. Kampania silloin tulvasi asukkaista; Pontinon suot olivat kuivina ja raadettuina; ja maailman ihanimmat seudut olivat silloin, niinkuin nytkin, Neapolin lahden ??rill?, jossa romalainen hekumallisuus k?ytti kaikkia keinojansa uusia huveja ja uusia nautintoja keksi?kseen.

Mist?p? aloitamme? Paestumistako, jossa nuot viisi temppeli? kohosi, jo siihen aikaan ihmeteltyin? harmaan muinaisuuden perikuvana, mutta m??r?ttyin? viel? kunniakkaampaan ik??n, koska ne ovat kummastuttavan ehein? kest?neet nyky-aikoihin saakka; vai Sorrentumista, jonka ihanissa laaksoissa ikuinen kev?t vallitsee; vai Capreasta, johon Tiberius oli per?ytynyt kamalassa salaisuudessaan yh? julmempia juonia mietti?kseen; vai Pompejista ja Herkulanumista, jotka Vesuvion hirmuiset tulihornat ennen pitk?? nielaisivat ja pitiv?t vuosisatojen kuluessa haudattuina, ett? ne meid?n aikoina esiin kaivettuina ilmaantuisivat ja n?ytt?isiv?t meille vanhan ajan lahonneen sivistyksen semmoisena kuin se niitten kolkoilla kaduilla silmiin astuu? Vai k??nnymmek? Baiaesen, johon moneksi ihmispolveksi oli kokoontunut kaikki, mit? Romassa oli nerollista, rikasta, urhoollista, hekumallista, veltostunutta, jopa turmeltunuttakin, ett? syntyi kummallinen kudelma, jossa aistillisuus ja j?rjellisyys, kaunotunteisuus ja turmelus eri s?ikein? s?ilyiv?t; jossa viel? nytkin nuot vankat patsaat l?ytyv?t, jotka Caligula meren pohjaan pystytti voidakseen v?ltt?? rannan kaartoa ja kulkea suoraa tiet? valtameren esteist? huolimatta; vai Misenumiin, jossa romalainen sotalaivasto oli ankkurissa, ja sen kolmisoutoiset airolaivat h??riv?t edestakaisin; vai Lucrinon j?rvelle ja Elysiumin kentille ja Cumaen luolaan, jonka kautta Virgilius laskee uroonsa manalaan; vai Posilipon jyrkkien kallioin kattamaan onkaloon, jonka sama runoilia m??r?si haudaksensa, niinkuin tuo tunnettu hautakirjoitus kertoilee;

"Mantua synnytti mun, Kalabria henkeni otti, Hautani Naapoliss' sain; sodat, pellot ja paimenet lauloin."

Vai saattaako kristillinen mielemme meid?n k??ntym??n n?ist? pois Puteoliin, katsoaksemme Pyh?n Paavalin maalle nousemista ja seurataksemme h?nt? Caesarin valta-istuimen juurelle?

Kev?inen p?iv? alkoi jo iltaantua, kun lukuisa seurue matkusti Neapolin tiet? Romaa kohden. Ensinn? ratsasti joukko sotureita, joitten p??llikk?n? oli joku decurio; ja aivan l?helt? seurasi heit? yksi centurio, kaksi miest? kummallakin puolella. Muut seurueen j?senet eiv?t olleet sotamiehen luokkaa; moniaat olivat Roman kansalaisia, toiset muukalaisia; moniaat korkeata s??ty?, toiset alhaista v?ke?. Kaikki kulkivat hilpe?sti eteenp?in, vilkkaasti keskustellen, hymyillen ja nauraen. Ylimalkain n?kyi kuitenkin, ett? heiss? oli vakava ja totinen luonto, joka ainoastaan satunnaisista syist? oli hetkeksi ilahtunut.

Ne molemmat miehet, jotka ratsastivat centurion vieress?, olivat eri kansakuntaa ja heid?n muotonsa koski enemm?n huomiota. Heid?n kasvonsa ja asunsa todisti heit? Juutalaisiksi. Centurio kohteli heit? suurimmalla kunnioituksella. Toisella, joka matkusti l?hinn? centuriota, oli nerokkaat kasvot ja kirkkaat, ter?v?t silm?t, joita h?n virke?sti loi jokaiseen uuteen esineesen, joka heid?n tiell?ns? ilmestyi, ja h?n teki paljon kysymyksi?, joihin upseeri kohteliaasti vastasi. Toisella oli eri muoto. H?n oli varreltansa v?h?nl?nt?inen; h?nen hivuksensa olivat lyhyet ja k?h?r?t; h?nen kasvonsa olivat kovat s??t muuttaneet mustan ruskeiksi; h?nen otsansa oli leve?, vaikkei aivan korkea; h?nen huulensa ohuet; h?nen suunsa tiivisti ummistettuna ja pielist? alasp?in kaareutuneena; h?nen poskip??ns? olivat nelikulmaiset ja j?me?t ja peitetyt tuuhealla parralla; h?nen silm?ns? harmaat ja ihmeellisen ter?v?t. Ratsastaessaan katseli h?n kiinte?sti kaupunkia, joka nyt t?ydelleen levisi heid?n silmiens? eteen, eik? h?n n?ytt?nyt ollenkaan huomaavan, mit? h?nen ymp?rill?ns? tapahtui. H?nen kasvonsa olivat niit?, joita mielell??n tahtoo toistamiseen katsella -- rohkeat, vankat, voimakkaat kasvot, joissa joka juonne todisti levotonta j?ntevyytt?, intoa ja voimaa ja joissa kuitenkin ihmeellinen mielen tyyneys kuvautui. H?nen otsansa rypyt ja kasvojensa juovat kertoivat pitkist? taisteloista ja ahkerasta ty?st?; vaan kuitenkin voi tylsinkin tarkastaja helposti havaita, ett? t?m? mies oli kaikista vastuksista voittajana p??ssyt.

T?mm?inen Paavali, apostoli, oli. H?nen kumppaninsa oli Lukas, tuo rakastettu l??k?ri. Upseeri oli centurio Julius. Heid?n yst?v?ns? olivat Roman kristityt, jotka olivat l?hteneet Apostolia vastaan Tres Tabernaesen ja Forum Appiihin asti. N?itten lempe?st? tervehdyksest? molemmat yst?v?t "kiittiv?t Jumalata ja saivat uskalluksen".

Ja nyt kuului kaukaa kaupungista humajava kohina, Roman miljonain asukasten astunta ja kivikaduilla liikkuvien rattaiden ratina. Komeita monikertaisia kivimuureja kohosi korkealle ja n?it? ylemp?n? nousi temppeleit? ja torneja ja muistopatsaita. Keskelt? kaupunkia h??m?tti keisarin mahtama linna; ja kaikkien ylinn? siinsi Kapitolion temppelein seppel?itsem? kunnas.

V?entunko tiell? karttui joka askeleelta, kuin he l?heniv?t, kunnes heid?n viimein t?ytyi hitaammin kulkea. Maantie muuttui nyt enemm?n kadun kaltaiseksi; huoneita oli yltymp?ri, ja vaikea oli sanoa, mist? maaseutu alkoi ja mihin kaupunki p??ttyi; sill? liiaksi kansoitettu p??kaupunki oli paisunut muuriensa ylitse ja penikulman m??ri? lakealle l?hett?nyt esikaupungeitaan. Enenemist??n eneni liike tiell?, joka viimein tuli aivan t?yteen. Tuolla vieri aatelisten vaunuja, mennen heid?n et?isiin huviloihinsa; t??ll? jyrisi raskaat vankkurit t?ynn?ns? kivi? rakennust?it? varten; toiselta taholta tuli joukko sotureita, toiselta orjaparvi. Tuolla astuskeli h?rk?lauma, uljas, pitk?sarvinen, kermankarvainen -- jommoisesta Italia aina on ylpeillyt -- ja l?helt? seurasi joukko paimenia taikka ukittajia. Vaan yh? enemm?n karttui v?entunko; aaseja kantokoreinensa; muuleja taakkoineen; kaivajia, hiekkakuormia katakombeista kuljettaen; keisarillisia sananlenn?tt?ji?; kahletettuja vankeja; kerj?l?isi?, paljastaen inhottavia haavojansa; pappeja matkalla temppeleihin; vedenkantajia; viininmyyji?; kaikenlaiset taiteet ja keinot; -- t?mm?inen oli se kirjava joukko, joka kuohui heid?n ymp?rill?ns?, kun he olivat ulkopuolella kaupungin portteja.

Kummallakin puolella tiet? n?kyi nyt hautakivi?, joitten v?litse ratsastaessaan he sivusivat Caecilia Metellan suunnattoman suuren ympyri?isen tornin, tuon hautapatsaan, joka niin kuin Egyptin pyramidit oli ij?isyytt? varten rakennettu. T?st? kohdasta ulottui eteenp?in pitk? sarja hautoja, jotka tallettivat Roman jaloimpien miesten j??nn?ksi?. Matkustajamme jatkoivat matkaansa, kaupunkia l?hestyen. He kulkivat Egerian luolan ohitse, jonka vehmasto oli Juutalaisille vourattu. He kulkivat sen paikan sivutse, jossa kansantarun mukaan Hannibal seisoi, kun h?n heitti keih??ns? vallein ylitse, ja likeniv?t Porta Capenaa, jonka p??lt? yksi vedenjohto k?vi.

Mutta mitk?p? ajatukset olivat niin valloittaneet suuren Apostolin mielen, ettei h?n n?ytt?nyt mit??n kaikista n?ist? huomaavan? Ajatteliko h?n p??kaupungin suuruutta ja komeutta, vai pikemmin pakanuuden valtaa, jota vastaan h?n taisteli?

Mink?lainen se kansa oli, jolle h?n nyt oli Vapahtajan evankeliumia saarnaava, tiesi h?n hyvin; ja my?skin me saamme siit? tiedon, jos luemme ne kuvaelmat t?st? ajasta, jotka kirjoitettiin muutamia vuosia Neron hallituksen per?st?. Silloin eli Roman suurin historioitsia ja sen etevin satirista. Kumpikin on maailmalle j?tt?nyt muistelmansa. Jos n?m?t muistelmat eiv?t olisi yhdess? s?ilyneet, voisimme luulla niit? liioitetuiksi; mutta molemmat vahvistavat toistensa todenper?isyytt?. Jos ainoastaan Juvenalis olisi meid?n edess?mme, sopisi arvella, ett? h?n runoiliana ja satiristana on liikoja laskenut; mutta Taciton kauhea vakavuus tulee ja todistaa kaikki, mit? Juvenalis kertoo; Tacitossa ei ole mit??n kiihkoa, vaan tasapuolisesti kuvaelee h?n noita hirmu-hallituksia, h?n, jonka oma syd?n t?m?n ajan t?hden oli katkeruudella t?yttynyt. Vaan mimmoinen on se kuva, jonka n?m?t kirjailiat tuovat eteemme?

Vanhan tasavallan yksinkertaiset tavat olivat aikaa sitten kadonneet. Vapaus oli iki-p?iviksi paennut. Kansa oli alentunut ja katseli ??net?nn?, kuinka julmimpia rikoksia tehtiin. Neroa ei tuo hirve? menetys omaa ?iti? vastaan keisarin istuimelta luovuttanut. Uskonnon nime? k?ytettiin perin lahonnutta opinrakennusta varten. Ei kukaan, joka luuli itsens? jotakin ymm?rt?v?n, sit? uskonut. Julkisesta kunnian tunnosta ja rehellisyydest? tuskin tiedettiin mit??n; valloitetut maakunnat olivat sorrolle alttiiksi annetut. Yksityisten hyv?t avut olivat miltei sammuneet; kunniaa, totuutta ja s??liv?isyytt? ei l?ytynyt kuin nimeksi. Yksin siivouskin oli poistunut; julkisesti harjotettiin moninaista riettautta, jota ei meid?n aikoina sovi mainitakaan, eik? yleinen mieli-ala sit? h??t?nyt. T?m? oli yhteiskunta, jossa pahuus oli tunkeunut pianpa jokaiseen perheesen ja miss? vallitsevat k?sitteet olivat kaikkein saastaisimmat. Miehet olivat menett?neet kunniansa, naiset kainoutensa ja lapset viattoman mielens?.

Tulee kuitenkin my?nt??, ett? paljon kelvollisuutta l?ytyi keskell? t?t? yleist? tapain turmelusta. Todellakin l?ytyi hyvi? avuja, jopa jalojakin. L?ytyi nimi?, jotka hohtavat sit? kirkkaammin, mit? synkempi pimeys muutoin on. He valaisevat Taciton kertomusten varjoja; ja saattavat meid?n iloitsemaan, koska n?emme, kuinka pahuuden on vaikea poistaa miehuullista taikka ylev?? mielialaa. Paetus Thracea, Aurulenus Rusticus, Helvidius Priscus kaunistaisivat mit? aikakautta hyv?ns?. Lucanus olisi yksin??n voinut t?m?n ajan mainioksi kohottaa. Senecan el?m?n laatu olkoon ep?ilt?v?, mutta ken voisi heltym?tt? h?nen kuolemaansa katsella? My?hemmin Tacitus ja Plinius vireill? pitiv?t ylev?? yst?vyytt?ns? ja l?ysiv?t muita vertaisiansa -- samankaltaisia henki? -- jotka eiv?t tehneet el?m?? ainoastaan k?rsitt?v?ksi, vaan my?skin suloiseksi. T?ll? ja seuraavalla vuosisadalla l?ytyi hyvi? ja jalomielisi? miehi?; sill? eiv?tk? "hyv?t keisarit" tulleet "huonojen keisarein" per?st?? Trajanosta olisi ollut maailman jaloimmalla ihmispolvella kunnia. Markus Aurelius oli mit? etevimpi? hallitsioita. Paitsi n?it? historian suuria l?ytyi ep?ilem?tt? useita alhaiss??tyisi?, jotka hiljaisuudessa eleliv?t aikansa, vaan kuitenkin olivat rehellist? ja ylev?mielisi? kansalaisia. L?ytyi ep?ilem?tt? paljon semmoisia kuin Juvenalin Umbricius, jotka surkuttelivat ajan pahuutta ja luulivat, niinkuin h?n, ettei Romassa ollut rehellisill? mit??n sijaa; mutta jotka koettivat olla rehellisin? heid?n tavallansa. Varmaan l?ytyi paljon senkaltaisia, joista Umbricius on ainoastaan esimerkki; liian suorapuheisia menesty?ksens? t?ss? imartelevassa sukupolvessa ja liian jalomielisi? taipuaksensa siihen n?yryyteen, joka oli ainoa edistymisen keino.

Paitsi sit? ei Roma ollut maailma. L?ytyip? maakuntakin. Siell? sai, niinkuin Umbricius kertoo, n?hd? yksinkertaisuutta, hyvi? avuja ja rehellisyytt?. Noille suorasukaisille, vilpitt?mille ja kohtuullisille talonpojille olivat p??kaupungin paheet oudot. Maaseuduilla tuo suuri joukko ep?ilem?tt? pysyi semmoisena kuin se aina oli ollut -- ei parempana eik? huonompana.

My?nt?k??mme kaikki n?m?t -- ett? p??kaupungissa oli muutamissa siveys ja maakunnassa maalaisten yksinkertaisuus. Mit? on j?lell??

Suoraan sanoen: ett? lopulta Roma oli maailman p??, syd?n ja aivo. Se johti. Se k?vi etup??ss?. Mik?p? apu kaikista muista, kun se oli p??sem?tt?m?sti pilaantunut? Sen hyv?n-avuiset kansalaiset havaitsivat itsens? toivottomaksi v?hemmist?ksi. He eiv?t voineet mit??n kaikinpuoliseen rasittavaan sortoon. He taistelivat, he kuolivat; ja toisia sukupolvia nousi, joitten asema k??ntyi yh? huonommaksi. Koko p?? oli kipe?, koko syd?n oli n??ntynyt. Syd?meen yhtyneen? valtion ruumis imi turmiota, joka levisi sen hienoimpiin suoniin. Yhteiskunta oli hajoamaisillaan ja ainoastaan yksi asia voi maailman pelastaa.

T?m?n pelastuskeinon toi se mies, jota olemme kuvailleet.

Mutta nyt on matkaseurueemme kulkenut Porta Capenan tiukkuvan holvik?yt?v?n l?pitse; ja centurio saattaa Juutalaisen, joka oli vetonut Caesariin, m??r?ttyyn asuntopaikkaan.

Nuori Athenalainen.

L?hell? Tiburin kaupunkia seisoi Apenninein rinteill? Lucius Sulpicius Labeon huvila. T?m?n etupuolelta n?ki kauvas avaraa Kampaniaa ja kaukaista p??kaupunkia p?in. Jotensakin pieni muihin l?heisiin huviloihin verrattuna oli se kuitenkin mit? sievin rakennustapansa puolesta. Sen etupuolta kaunisti leve? pylv?sk?yt?v?, jonka edess? oli kukilla ja pensailla peitetty penger; t?m?n k?yt?vi? reunustivat puksipuut, joitten latvat paikottain olivat leikatut kukka-astiain ja el?inten muotoisiksi. Valtatie oli noin nelj?nneksen penikulman p??ss?; ja avara platanikujamo, niin polveillen, ett? kulkeminen alasp?in k?vi helposti laatuun, yhdisti sen kartanon kanssa ja juuri yhdistyskohdassa sijaitsi portinvartian soma huone. Huvilan takana oli ulkohuoneita ja aittoja; oikealla k?dell? oli laaja kryytimaa; vasemmalla puolella ymp?r?itsiv?t puutarha ja viinam?ki kartanon hoitajan asuntoa.

L?helt? ja loittoa n?kyi vuorten vietoksilta useampia muita huviloita. Mainioin n?ist? oli kaikkein l?heisin, jalon komea asunto, joka laveutensa ja koreutensa puolesta oli Labeon huvilaa paljon etev?mpi. Silloinen kaupungin prefekti Pedanius Secundus oli sen omistaja. Labeon penkerelt? sopi n?hd? suurin osa t?st? kartanosta; mutta inhoittava n?ky sen porteilla kiinnitti kaiken huomion, sill? siell? riippui isolla ristill? kaksi orjaa, joitten hiljainen vaikeroitseminen todisti, ett? he viel? olivat hengiss?.

P?iv? oli koittanut varhain. Aurinko ei ollut viel? noussut, mutta ihmis??net likeisest? huvilasta ilmoittivat, ett? orjat olivat ulkona p?iv?n t?iss?. Labeon huvilassa sen sijaan oli kaikki hiljallaan eik? ket??n ollut n?kyviss? paitsi yksi henkil? pylv?sk?yt?v?ss?.

T?m? oli huvilan em?nt?, erinomaisen kaunis nainen viel? hempeimm?ll? i?ll?ns?. H?nen k?yt?ksens? osotti suurinta mielen kiihtymyst? ja malttamattomuutta. Tuon tuostakin astuskeli h?n v?h?isen aikaa edestakaisin pylv?sk?yt?v?ss? ja sitten kiiruhti h?n portaita alasp?in penkerelle, ahkerasti katsellen maantiet? kohden, ik??nkuin olisi h?n jotakin odottanut.

Viimein h?n p??si ep?tiedostansa. Et??lt? kuului hevoskavioin kopina ja ennen pitk?? ilmestyi yksin?inen ratsastaja laskien t?ytt? laukkaa edelleen. H?n poikkesi ajoportin kautta, lenn?tti kujamoa my?ten ja saapui v?h?n ajan per?st? huoneen luo. Nainen oli rient?nyt alas. Heti h?net n?hty?ns?, ja seisoi h?nt? odottaen ja kohtasi h?nt? kujamossa. Ratsastaja hypp?si hevosen sel?st? ja heitti sen sikseen. Lujaan, kiivaasti tarttui nainen h?nen molempiin k?siins? ja kysyi suurinta mielen liikutusta osottavalla ??nell?:

"No, mit? uusia?"

H?n puhui kreikkaa, Hetkeen aikaan toinen ei vastannut mit??n, vaan katseli h?nt? levottomin kasvoin, joita h?n turhaan koetti asettaa tyynen n?k?isiksi.

Oli suuri yht?l?isyys n?itten molempain v?lill?, kun he seisoivat n?in, toisiaan katsoen -- veljen ja sisaren yht?l?isyys. Molemmilla oli samat hientyneet ja nerokkaat kasvojen juonteet puhtainta kreikkalaista kaavaa, samat henkev?t silm?t ja kirkas otsa. Mutta naisen lempe? luonto oli saattanut t?m?n liente?mm?ksi; miehess? oli se laajentunut mit? mahtavimmaksi todistukseksi h?nen j?rkens? voimasta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet