Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kuisma ja Helinä by Larin Ky Sti
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 159 lines and 9291 words, and 4 pages
l?m?ss? iloksein!" -- --
"Voi, mua onnetonta, j?t? rauhaan, etk?s kuule, min? huudan... ei..." Kuisma kuihutteli, vaati, vannoi, Heli turhaan torjui... huusi, itki, Kuisma suulle k?den v?en vei...
Mutta tulilla ei laulu laannut, Isma yksin seisoi, mietti vaan varhaisia paimenvuosiansa, jolloin kerran mets?neitoselleen soitteli h?n tanotorvellaan.
Niin ne vuodet oli tulleet, menneet taakse taistelun ja raskaan ty?n, Isma muisti monet juhannukset, monen riutuvaisen suvi-illan, monen ep?ilyksen mustan y?n.
Mykk?n? h?n oli kauvan k?ynyt, ratkaisuun h?n tahtoi p??st? nyt, silmin etsi h?n nyt Helin?t?, parvessa ei n?hnyt armastansa, minne piirist? lie h?vinnyt?
Isma muisti vanhan lempipaikan, mist? Heli katsoi laaksohon, sinne aikoi h?n, kun lepik?ss? Kuisma vastaan tuli keikahdellen: -- "Kuisma, n?itk?, miss? Heli on?"
-- "En oo n?hnyt --, minne miehen kiire? En ma hempujesi paimen lie, ehk' on lammas muiden laitumilla..." -- "Varo sanojasi, kiero Kuisma, muuten saatana sun viel? vie!"
Sanoi Isma; painui mets?n rintaan murahdellen tiell? itsekseen, l?ysi solakummun, vaan ei neitt??n, huomas pirstoellut pensaan varvut sek? sammalissa syv?nteen.
Pois h?n kulki niinkuin uroskarhu, jonka talvimajaa m?yrit??n, alas laaksoon purren hammastansa, jos ois Kuisma silloin eteen k?ynyt, oisi Isma ly?nyt veitsell??n.
Luhdissansa k?det p??ns? alla Heli tuijotti vaan kattohon, ruumis vavahti kuin polttehissa, yli sielun oli myrsky k?ynyt, nyt h?n vaiti oli, hervoton...
Vaan h?n s?ps?hti kuin k??rme pist?is, ovilautaan Isma koputti kuiskaten kuin jostain haudan takaa: "Heli aukaise, miks et s? vastaa, hetken haastaa tahdon kanssasi!"
Vaan ei vastausta Isma saanut, l?ksi niinkuin lamaan ly?ty ois. -- Mutta vuorella vain kisa kiihtyi, Mishka joi ja soitti sirmankkaansa, harmaa sauhu leijui puihin pois.
SEITSEM?S LAULU.
"Viel? tuoppi viinaa!" puhui Mishka Tiitan m?kiss' syksy-y?ll? p?iss??n, "t??ll' on el?m? kuin paratiisi, juoppas Isma, mies on parhain peijaisissaan, pahin vieras on h?n usein h?iss??n. --
Jollet hiiskahda, niin kerron sulle: Busulukin rannall' Ukrainassa, kotikyl?ss?ni Kuisman kanssa juoksin arolla kuin huima villivarsa kaiten lammaslaumaa aivan lassa.
Kujan p??ss? seisoi savimaja, siit? ohi vein ma usein karjan, yli viinitarhan p?iv? paistoi, mutta akkunassa l?pi k?ynn?ksien n?in ma solakan ja sorjan Darjan.
Darja it?maiden tumma ruusu, el?m?ni, armas aurinkoni, valtavanhempien valitsema, liekuss', alla pyh?n kuvan kihlattuni oli pyhitetty morsioni.
Kilpaa kasvoin min? varsan kanssa, usein satulaan ma Darjan nostin, usein istui h?n mun polvellani, levoton h?n oli niinkuin Mustameri; Tsherkaskista jo ma kihlat ostin.
-- Juo ja naura, Isma, naisen mielt?! -- Kaulaan kietoessaan valko-k?tt??n nainen p?ihdytt?? kuin viekas viini, h?n sun hurmaa rintojensa ryp?leill?, oikun orjatar sun kesken j?tt??. --
Tuli yrttitarhaan kaunis k??rme, Kuisma kiiltokarva, musta kettu, n?in h?n sanoi mulle ilkkuellen: 'helppo saalis sulle on tuo kasakkatar, jok' on liekussa jo vannotettu!
Varsa v?li?! Ma valheeks saatan, ett? vanha rakkaus ei ruostu, en oo Kuisma enk? vaimon saama, jollei vihill? jo kolmen viikon p??st? minun omakseni Darja suostu.'
Ja ma nuori houkko pilaan suostuin, sanoin: 'voittaa tahdon kilvoituksen, parhaan vuonani saat p??lle p??tteeks, jos sa sulhasena astut Darjan kanssa yli pyhitetyn kirkon uksen.
Stanitsoilla kuljin heimon luona, palatessa kolmen viikon p??st? tuli mustalainen tiell? vastaan, kysyin: 'mik? kumma kumu solan p??ss?, ?l?, kuomaseni, sanaas s??st?!'
'Orihilla kaksikes?isell? Kuisma Guljan poika kotiin tuotti Iljan tytt?ren, sen kauniin Darjan, siit' on ilo suuri sulhon huonehessa, hyvin matkamiest? sy?tti, juotti.'
'Mishkaa Dunjan poikaa Darja suosii, turhaan, ukko, koitat uskotella.' 'Kautta Jumal'?idin, totta haastan, katsos, kuomaseni, neijon kyyhkyislakkaan p??st??n kultaisella avaimella.
Kuisma rikas on kuin atamaani, ensin mutso itki h?m?r?ss?, naittajat ne tuli neuvoinensa, tyly taata k?ski, oma emo pyysi, hyv' on neidon olla miehel?ss?!'
Mustalainen sauvan tielle ty?nsi, min? sulholahan h?ihin l?ksin, oven auvetessa k?vi remu luihin ytimiin kuin nauru helvetist?, ovensuulta siirryin l?hemm?ksi.
Sein?t h?ilyi minun silmiss?ni, nurkass' soittelivat juutalaiset, sulhaiskansa loisti silkkiliivin, Darja helyiss??n ja kullan koltuskoissa, ymp?rill??n kaikki sajasnaiset.
Niinkuin h?pypaalussa ma seisoin, syd?n synkk? oli, katse karsas; tuli Kuisma, kaatoi huomentuoppiin sek? virkkoi: 'tulit liian my?h??n, Mishka, tallissa jo korskuu orivarsas!'
'Moni naikko karkaa vaoltansa, vaan ei is?nt??ns? hepo hylk??!' vastasin ja join, ma teeskentelin, p?ihdyin, nauvuin, heitin lakkiani ilmaan nauratellen kansaa sek? ylk??.
Juotin juutalaiset p?yd?n alle, pahnoille ma pitk?n papin kannoin, talliin hiivin, ratsun satuloitsin, karahutin kauvas pitkin mustaa kentt??, tuulen haltuun min? ohjat annoin.
Juokse hoikkas??ri, kultakarva, valjeta jo alkaa taivaanranta, et s? en??n hirnu tammallesi, etk? kirkolta s? en??n koskaan kanna uskotonta, maire morsianta!
Katsos, mustat linnut eell?s ent??, kohta selj?ll?si korpit koikkuu, lenn?, lenn?, hepo, surman suuhun, rakkaus on my?ty, rakkaus on kuollut, ristinpuulla kylm? ruumis roikkuu!
Vedin pistoolini putkivy?st?, kaksikes?isen ma varsan ammuin, tanner punertui, kun hengen heitti, silm? sammui. -- Aron takaa p?iv? nousi, silloin minussakin jotain sammui.
Silloin vannoin kerran kostavani kovan kohtaloni, h?pe?ni, siksi Kuismaa niinkuin synti seuraan, h?nt? vihaan niinkuin murhantekij?t?, h?n on tahrannut mun el?m?ni.
Sill? Kuisma on kuin vuorisissi, joka salak?hm?? ly? ja ry?st??, rotkon luolaan kiskoo kalliin aarteen; ajan armastaa h?n, sitten v?syneen? naisen heitt?? niinkuin kukan vy?st??n.
Varo Kuismaa, Isma, varo Kuismaa, kauvas ulettuvi Kuisman k?si, h?ll' on tuntosarvet, tuntee naisen, katso, ettei iske mets?kyyhkyhysi, silloin hukassa on Helin?si!" --
Niin se Mishka kertoi syksy-y?ll?, Tiitan m?kiss? kun viinaa maistoi. Isma l?ksi, kulki kujaa pitkin; yli saunojen ja vanhan vesimyllyn virtaa hopeoiden kuu jo paistoi.
Tulipunaisina haavat hohti, nahkasiipat lensi riihen yli, peltos?ngen kaste kimmelteli, mutta vuoren takana kuin jousen kaari h??m?itteli mets?n musta syli.
Sankolassa kiilsi ruokakello, hiljaa viiriin soitti ?inen tuuli, pihan varjopuolta Isma kulki, luhdin solassa h?n n?ki miehen varjon, kuisketta h?n tuomen takaa kuuli:
"Hyv?? y?t?, Kuisma, ?l? viivy, korvat puilla on ja itse y?ll?, katso taakses, varo askeleitas, varo varjoja, ne salaa salamoita, pitk? puukko heiluu Isman vy?ll?!"
"?l? pelk??, hell? Helin?ni, min? keih??ll?ni puuhun naulaan, vaan en hanki min? turhaa riitaa, kunhan viel? kerran tulet, tupuseni, lymylintuseni lenn?t kaulaan."
Ly? kuin leimaus ja tapa kurjat! -- kuiskas h?ijyt henget helvetist? Isman korvaan; mutta hyv?t henget: anteeks anna, muista, Heli viel' on nuori, pakene ja puukko tuppeen pist?!
Ja h?n v?istyi kiusauksen ??nt?, Kiljanvaaralla h?n samos' y?ss?, paadet jyrk?nteelt? laaksoon ty?nsi, niin h?n kauvan riehui puiden nyrkki?ns?, varhain aamulla taas reutoi ty?ss?.
KAHDEKSAS LAULU.
Heli kotiin astui kirkolta iltah?m?r?ss? lauvantaina, vaan ei k?ynyt h?n nyt unelmissa otsin avoimin kuin rippineitsyt, jot' ei himmeimm?tk??n huolet paina.
Ohi t?llien h?n kiiruhti huivi silm?in yli painettuna, poissa oli silm?n kirkas s?vy, poissa askeleiden kevyt sointu, poskip?ill? hehkui sairas puna.
Kuuset latvaa puisti suruissaan, haavat v?rjyi soimausta soiden, mets? kuiskasi ja kummitteli, kotihaasta kuului h?ijy nauru syksykiimaisien harakoiden.
"H?hh?hh??", ne nauroi, "h?hh?hh??! sin? Kuismalta oot kihlat saanut, miksi sormuksesi kirstuun k?tkit, luhdiss' salaa sit? p?ivin katsoit tai kun yksin olet y?si maannut?"
"Voi te kullan kiihkeet harakat, kylm? pilkkanne ei voi mua viilt??, Kuisma is?llens? kirjan laittoi, joulun joutuessa sana saapuu, silloin sormessani kihlat kiilt??!"
"H?hh?hh??, s? neito sive?, pahat aavistukset mielt?s hyyt??, Kuisman katse sua illoin karttaa, Kuisman tuhlaava ja runsas k?si laimeten sua lemmen leikkiin pyyt??!"
Add to tbrJar First Page Next Page